Lue keskustelun säännöt.
Miten jollekin voi olla nykypäivänä ongelma ettei mies maksanut treffeillä?
01.11.2022 |
Jos mies käy useilla treffeillä niin se tekee aikamoisen loven rahapussiin.
Ja mistä sitä tietää että panostus kannattaa?
Ekoilla treffeillä kukin maksakoot omat safkansa.
Kommentit (1374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Koska miehelle on eri kriteerit. Miehen tulee olla antelias omalle vaimolleen tai treffilleen. Naisen on lupa olla itsekäs ja ottaa itselleen kaikki mikä saatavilla on.
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Koska miehelle on eri kriteerit. Miehen tulee olla suurpiirteinen, kun taas naisella on lupa nillittää pikkuasioista.
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Koska naisilla ei ole periaatteita tai moraalia. Nämä ovat miehisiä ominaisuuksia joita miehet projisoivat naisiin. Naisia kiinnostaa naisten etu. Jos etu on saatavilla tasa-arvolla, hyvä. Jos etu on saatavilla epätasa-arvolla, hyvä.
Tylyä, mutta totta.
Asia ei muutu kutsumalla edun tavoittelua eri nimellä ("romantiikka", "etiketti") tai vaatimalla miestä verhoamaan asia huomaamattomasti herrasmiesmäisyydeksi.
Oletus että miehen on maksettava molemmat, tarkoittaa että mies maksaa naisen seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa.
Jos kyse ei ole rahasta, miksi hurmaamiseen on sisällyttävä rahan käyttäminen naiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa.
Eikö nainen halua hurmata miestä?
Kertoo paljon tulevasta jos mies hurmaa ja maksaa, kun taas nainen vain ottaa vastaan mitä tarjotaan ja arvostelee kelpaako miehen suoritus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
ai ihan patriakaalinen tapa 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
ai ihan patriakaalinen tapa 😊
Niin?
Etkö tiennyt että siksi syntyi tapa että mies tarjoaa, koska naisilla ei juuri ollut omia rahoja? Vai luulitko että se vain tupsahti jostain koska se on niiin ihanaa ja romanttista että.
Katsohan huviksesi maita joissa on aina niin että mies maksaa, eikä asiasta keskustella. Ne eivät ole tasa-arvon tyyssijoita. Ajattelitko että tämä on pelkkää sattumaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa.
Eikö nainen halua hurmata miestä?
Kertoo paljon tulevasta jos mies hurmaa ja maksaa, kun taas nainen vain ottaa vastaan mitä tarjotaan ja arvostelee kelpaako miehen suoritus.
Ei naisten tarvitse hurmata, kun miehille kelpaa nainen vähemmälläkin. Sen sijaan se, että nainen lämpenisi jollekin miehelle, kiinnostuisi seksuaalisesti edellyttää normaaleilta naisilta hurmaamista. Rahalla saa toki ilman vaivannäköä ja se maksaa ymmärtääkseni enemmän kuin kahvikuppi. Miksi se on niin vaikeaa joillekin miehille hyväksyä, että pariutuminen ei ole tasa-arvoista eivätkä mies ja nainen kiinnostu toisistaan samoilla tavoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
ai ihan patriakaalinen tapa 😊
Niin?
Etkö tiennyt että siksi syntyi tapa että mies tarjoaa, koska naisilla ei juuri ollut omia rahoja? Vai luulitko että se vain tupsahti jostain koska se on niiin ihanaa ja romanttista että.
Katsohan huviksesi maita joissa on aina niin että mies maksaa, eikä asiasta keskustella. Ne eivät ole tasa-arvon tyyssijoita. Ajattelitko että tämä on pelkkää sattumaa?
Oma mies on Yhdysvalloista. Sikäläiseen kulttuuriin kuuluu, että mies maksaa treffeillä. Ajattelitkos, että amerikkalaiset naiset eivät ole tasa-arvoisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa.
Jos kyse ei ole rahasta, miksi hurmaamiseen on sisällyttävä rahan käyttäminen naiseen?
Ainahan voi keksiä hurmaamiseen jotain ilmaista, mutta se vaatii yleensä vaivannäköä. Raha on helpompi vaihtoehto, siis se teekupin hinta. Ihan ilman vaivannäköä tai rahaa hurmaaminen tapahtuu oikeassa elämässä, kun tapaa toista usein vaikka töissä, harrastuksissa tai ystävien luona. Tai menee sitten samaan aikaan koirapuistoon oman koiran kanssa. Vaihtoehtoja kyllä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa.
Eikö nainen halua hurmata miestä?
Kertoo paljon tulevasta jos mies hurmaa ja maksaa, kun taas nainen vain ottaa vastaan mitä tarjotaan ja arvostelee kelpaako miehen suoritus.
Joo, kertoo paljon tulevasta. Seuraavia treffejä ei tule, ja nainen ottaa seuraavan miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?
Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.
Eli ei kertaakaan, MOT.
Nuorempana muutaman kerran. En ole 15 vuoteen edes yrittänyt treffailla suomalaisen naisen kanssa. Ulkomaalaisten naisten kanssa käyttämäni menetelmä ainakin toimii.
Nyt on kyllä ihan pettämätöntä logiikkaa tuon miehen puheissa. Suomalainen nainen, joka toivoo miehen maksavan 2-3 euron teekupillisen, on lokki, mutta ulkomaalainen nainen, joka majoittuu ilmaiseksi miehen kotiin, koska ei halua maksaa satoja euroja hotellista, ei ole.
Jos nainen suostuu tulemaan miehen kotiin, silloin jo tietää naisen pitävän miehestä. Tutustumisvaihe on hoidettu somessa. Kahvilaan lähdetään tapaamaan neutraalista asetelmista (aika usein myös jää siihen). Digitaalisaatiota kannattaa hyödyntää myös treffimaailmassa. Somessa tutustuminen säästää rahaa ja aikaa.
Somessa voi teeskennellä olevan joku muu kuin oikeasti on. En minä ainakaan halua mennä kenenkään kotiin ennen kuin olen tavannut hänet muualla. Mieti nyt vaikka jotain kättelyä. Ilman oikeaa kättelyä ei voi tietää, kätteleekö toinen puristamalla luut kasaan vai ohentamalla velton käden. Tai halausta, tunkeeko toinen liian liki vai jäykistyykö patsaaksi.
Aika vaikeaa on teeskennellä videokeskustelussa. Kahvilatapaaminen voi mennä pieleen jännityksen vuoksi.
Miten videokeskustelussa käy ilmi, että toisella on pistävä hienhaju ja toisella pahanhajuinen hengitys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
ai ihan patriakaalinen tapa 😊
Niin?
Etkö tiennyt että siksi syntyi tapa että mies tarjoaa, koska naisilla ei juuri ollut omia rahoja? Vai luulitko että se vain tupsahti jostain koska se on niiin ihanaa ja romanttista että.
Katsohan huviksesi maita joissa on aina niin että mies maksaa, eikä asiasta keskustella. Ne eivät ole tasa-arvon tyyssijoita. Ajattelitko että tämä on pelkkää sattumaa?
Oma mies on Yhdysvalloista. Sikäläiseen kulttuuriin kuuluu, että mies maksaa treffeillä. Ajattelitkos, että amerikkalaiset naiset eivät ole tasa-arvoisia?
Ei kuulu automaattisesti. Yhdysvalloisssa väitellään jatkuvasti siitä kuuluuko miehen maksaa. Jenkkilän keskustelupalstoilla käydään näitä samoja keskusteluja.
Ja ei, Yhdysvallat ei ole yhtä tasa-arvoinen maa kuin Suomi.
Valitse esimerkiksi maa jossa ei tulisi kysymykseenkään väitellä siitä kuuluuko miehen maksaa, ja kerro minulle onko maa tasa-arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
ai ihan patriakaalinen tapa 😊
Niin?
Etkö tiennyt että siksi syntyi tapa että mies tarjoaa, koska naisilla ei juuri ollut omia rahoja? Vai luulitko että se vain tupsahti jostain koska se on niiin ihanaa ja romanttista että.
Katsohan huviksesi maita joissa on aina niin että mies maksaa, eikä asiasta keskustella. Ne eivät ole tasa-arvon tyyssijoita. Ajattelitko että tämä on pelkkää sattumaa?
Oma mies on Yhdysvalloista. Sikäläiseen kulttuuriin kuuluu, että mies maksaa treffeillä. Ajattelitkos, että amerikkalaiset naiset eivät ole tasa-arvoisia?
Tuo on kaukana itsestäänselvyydestä USA:ssa.
Vanhemmissa ikäluokissa ehkä noin, mutta siellä onkin sitten aika vahva kotiäitikulttuuri.
Nuoremmissa ikäluokissa ajatusta vastustetaan yhtä paljon kuin täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Ensinnäkin, kyse ei ole etiketistä. Suomessa ei ole tänä päivänä etikettiä jonka mukaan mies maksaa.
Ja kukaan ei ole kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin:
Miksi mies joka maksaa vain omansa on pihi, kun taas nainen joka ei maksa edes omaansa ei ole pihi?
Jos se parin euron kuppi ei saa olla iso asia miehelle, miksi se on niin iso asia naiselle että miehen pitää se tarjota?
Miksi naiset haluavat säilyttää tavan joka perustui patriakaaliseen tapaan että mies maksoi koska miehellä oli rahat?
Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa.
Eikö nainen halua hurmata miestä?
Kertoo paljon tulevasta jos mies hurmaa ja maksaa, kun taas nainen vain ottaa vastaan mitä tarjotaan ja arvostelee kelpaako miehen suoritus.
Jos nainen on ihatunut mieheen, niin hän kyllä haluaa hurmata sen miehen. Jos mies ei herätä mitään tunteita, niin miksi naisen pitäisi hurmata juuri se mies? Kumpi se nyt toiseen haluaakaan tutustua?
Kertoo paljon naisesta.
Ensitreffeillä riittää kahvikuppi ja ehkä pullat päälle. Myöhemmin tarvitaan enemmän, koska "ei aikuiselle naiselle riitä sama kuin jollekin teinille".
Nämä ovat niitä naisia jotka kinuavat unelma-asuntoa johon ei ole varaa, ja antavat seksiä vasta kun on vietetty kylpyläviikonloppua ja herkuteltu ravintolassa. Eli tyypillisiä naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.
Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.
Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.
Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.
Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.
En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)
Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.
Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.
Ja piti vielä kysyä:
Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?
En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.
Paras keino suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä on olla niin viehättävä että se saa naiset avaamaan lompakkonsa ilomielin. Ei se ole sen vaikeampaa.
Miehet käyttävät naisia jatkuvasti hyväksikäytöltä, parisuhteessa. Naisten palkka on huomattavasti pienempi,kuin miesten. Siltikin nainen maksaa puolet kotitalouden menoista ja kaikki lasten menot. Ja mies sijoittaa rahansa kiinteään omaisuuteen. Nainen tekee huomattavasti enemmän kotitöitä.
Itse huomasin eron jälkeen, että oma vaoa aika lisääntyi puolella ja rahaa jäi säästöön monta sataa euroa enemmän eron jälkeen. Mm ruokalasku pieneni puolella. Lapset siis olivat jo muuttaaneet pois vuosia sitten. Siivoamiseen ja kodinhoitoon meni vähemmän aikaa, ja koti pysyi siistinpänä. Mies ihmettelee yhä , että miksi ruokaan menee niin paljon rahaa, tämä siis ennen ruokien hinnan nousua, ja miksi näihin kotitöihin menee niin paljon aikaa. Enää en minä ot ketään miestä samaan talouteen asumaan, se on saletti.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo paljon naisesta.
Ensitreffeillä riittää kahvikuppi ja ehkä pullat päälle. Myöhemmin tarvitaan enemmän, koska "ei aikuiselle naiselle riitä sama kuin jollekin teinille".
Nämä ovat niitä naisia jotka kinuavat unelma-asuntoa johon ei ole varaa, ja antavat seksiä vasta kun on vietetty kylpyläviikonloppua ja herkuteltu ravintolassa. Eli tyypillisiä naisia.
Niin no näin fiksumpana ajattelisin, että jos toinen ei ole kohderyhmää, niin sen kanssa ei lähdetä sinne treffeille.
Koska kyse ei ole rahasta, vaan naiset haluavat, että mies hurmaa heidät. Hurmaamista häiritsevät banaalit asiat kuten russuttaminen rahasta. Jos mies ei halua hurmata naista, hän ei naista tietenkään saa.