Lue keskustelun säännöt.
Kauanko tapailua normaalia ennen läheisten / kaverien tapaamista?
Mietteliäs
01.11.2022 |
Mikä sinun mielestäsi on vielä normaali aika tapailla ilman esittelyä läheisille ja ystäville jos ajatuksena parisuhteeseen tähtäävä tapailu? Missä kohtaa kannattaa miettiä onkohan tullut höynäytetyksi eikä toisella ole tarkoituskaan saada aikaan parisuhdetta vaan kevyttä yhdessäoloa?
Olen tapaillut reilun kaksi kuukautta. Kerron omalle lähipiirilleni tapailukumppanista ja missä ollaan käyty ym. Sellaista normaalia asioiden jakamista josta selviää, että on uusi ihminen isossa osassa elämääni. Mies on myös kertonut minusta muutamille ystäville ja sisaruksilleen.
Mies ei ole vielä tavannut minun lapsia, vanhempia, sisaruksia tai ystäviä enkä minä myöskään hänen läheisiään. Olen vähän avannut keskustelua muiden ihmisten tapaamisesta, mutta en ole saanut selkeää mielipidettä asiaan, jossain vaiheessa olisi mukava kuulemma tutustua minun lapsiin.
Lähiaikoina on sovittu kuitenkin mennä ystäväni illanistujaisiin yhdessä niin siellä tapaa pari minun elämäni tärkeää ihmistä.
Omissa epävarmuuden hetkissäni pohdin, kun en selkeää vastausta ole saanut, että vaikuttaako tämä hyvältä kuitenkin? Onkohan mies vain harkitseva aiempien huonojen kokemusten vuoksi ja kuitenkin aidosti tykkää minusta. Tapaamisemme ei perustu seksiin eikä aina seksiä harrastetakaan vaikka olisimme yötäkin yhdessä. Tavataan useamman kerran viikossa.
Kommentit (98)
Ollaan seurusteltu kohta 2,5v mieheni kanssa, ei asuta yhdessä. Ensimmäinen vuosi oli tunnustelua siitä tuleeko hommasta yhtään mitään, joten en nähnyt tarpeelliseksi sanoa sanaakaan jos juttu kariutuu heti uutisten kertomisen jälkeen. Vasta viimeisen reilun vuoden aikana on tuntunut siltä, että suhde on syventynyt merkittävästi. Kerroin omille vanhemmilleni suhteesta vasta kuukausi sitten, kavereille kerron sitä mukaa kun tilanne vaatii ja moni on kyllä tiennyt asiasta jo pitkään. Mies kertoi omille vanhemmilleen vajaa vuosi sitten minusta. Kumpikaan ei ole tavannut toisen vanhempia tai sisaruksia. En ymmärrä miksi pitäisi kiirehtiä, ehtii tapailla sukulaisia ja muita (halusi tai ei) viimeistään siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja miesystäväni olemme seurustelleet kohta 1,5 vuotta emmekä ole vielä tavanneet toistemme lähipiiriä. Asumme noin 200km päästä toisistamme, mikä toki vaikuttaa asiaan jonkin verran, kun olemme pystyneet tapaamaan edes toisiamme vain noin kerran kuukaudessa, joskus harvemminkin. Toivottavasti viimeistään ensi vuonna saadaan hoidettua asia pois alta ainakin ennen kuin muutamme yhteen :D
En parissa kuukaudessa esittelisi vielä kenellekään. Tapailukumppani ei muutenkaan ole mikään näyttelyesine
Vierailija kirjoitti:
Ollaan seurusteltu kohta 2,5v mieheni kanssa, ei asuta yhdessä. Ensimmäinen vuosi oli tunnustelua siitä tuleeko hommasta yhtään mitään, joten en nähnyt tarpeelliseksi sanoa sanaakaan jos juttu kariutuu heti uutisten kertomisen jälkeen. Vasta viimeisen reilun vuoden aikana on tuntunut siltä, että suhde on syventynyt merkittävästi. Kerroin omille vanhemmilleni suhteesta vasta kuukausi sitten, kavereille kerron sitä mukaa kun tilanne vaatii ja moni on kyllä tiennyt asiasta jo pitkään. Mies kertoi omille vanhemmilleen vajaa vuosi sitten minusta. Kumpikaan ei ole tavannut toisen vanhempia tai sisaruksia. En ymmärrä miksi pitäisi kiirehtiä, ehtii tapailla sukulaisia ja muita (halusi tai ei) viimeistään siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen.
Miksi yhteen muutto on mitenkään ratkaiseva kertomisen kannalta? Ei minulla ainakaan juurikaan vieraita käy eikä miesystävällä niin ei se mitään muiden kannalta muuta.
Vierailija kirjoitti:
En parissa kuukaudessa esittelisi vielä kenellekään. Tapailukumppani ei muutenkaan ole mikään näyttelyesine
Eihän se miksikään näyttelyesineeksi tee jos haluaa esitellä muille tärkeille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan seurusteltu kohta 2,5v mieheni kanssa, ei asuta yhdessä. Ensimmäinen vuosi oli tunnustelua siitä tuleeko hommasta yhtään mitään, joten en nähnyt tarpeelliseksi sanoa sanaakaan jos juttu kariutuu heti uutisten kertomisen jälkeen. Vasta viimeisen reilun vuoden aikana on tuntunut siltä, että suhde on syventynyt merkittävästi. Kerroin omille vanhemmilleni suhteesta vasta kuukausi sitten, kavereille kerron sitä mukaa kun tilanne vaatii ja moni on kyllä tiennyt asiasta jo pitkään. Mies kertoi omille vanhemmilleen vajaa vuosi sitten minusta. Kumpikaan ei ole tavannut toisen vanhempia tai sisaruksia. En ymmärrä miksi pitäisi kiirehtiä, ehtii tapailla sukulaisia ja muita (halusi tai ei) viimeistään siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen.
Miksi yhteen muutto on mitenkään ratkaiseva kertomisen kannalta? Ei minulla ainakaan juurikaan vieraita käy eikä miesystävällä niin ei se mitään muiden kannalta muuta.
Itse näen niin että yhteen muutossa nyt viimeistään tulee kerrottua perheelle ja ystäville että on parisuhteessa jonkun kanssa. Ei se puoliso mikään salaisuus ole siitä huolimatta, että asiaa ei juuri ole mainostanut ja olisi outoa jättää kertomatta ettei muuta yksin. Mulla on käynyt kaverit välillä kylässä niin kauan kuin ollaan oltu kavereita enkä usko että yhteen muuttaminen tulee tuohon ratkaisevasti vaikuttamaan. Tiedän myös, että miehen puolella vanhemmat ja mies pitävät säännöllisesti yhteyttä ja käyvät kylässä, joten tuskin tämäkään täysin loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en välttåmättä introverttinä tapaa edes itse ketään ystävää kahteen kuukauteen. Varsinkin jos olen viettänyt paljon aikaa jonkun muun ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne muuttunut?
Tilanne on edelleen sama. Toivoisin suhteen etenevän, mutta kuinka lähestyä aihetta painostamatta. Tapailu on vakiintunutta ja sujuu mukavasti. Viihdymme toistemme seurassa ja pidämme tiiviisti yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kavereita tuli tavattua ihan alusta alkaen, kun ihan julkisilla paikoilla liikuttiin. Tapasin miehen perhettä n. 3 kk jälkeen ja hän minun perhettä n. 7 kk kohdalla (molemmat muualta tänne alueelle muutettu).
Jos asutaan samassa maassa läheisten kanssa ja ollaan vakavissaan, niin jos vuoden jälkeen ei ole läheisiä, oli ne kavereita tai sukua, esitelty, niin pitäisin asiaa epäilyttävänä (oletuksella, että lapsuudenperheen kanssa on väleissä).
Meillä kolme kuukautta tapailua. En oikein osaa päättää minkä takarajan asettaisin suhteen etenemiselle tai päätökselle. Tuntuu pahalta jos vuoden esim tapailisi, kaikki sujuisi paitsi eteneminen ja homma jäisi siihen. Vuosi on pitkä aika heittää hukkaan. Niin sen koen, että hukkaan heitettyä aikaa jos hyvä tapailu ei etene. Saman ajan voisi panostaa johonkin ihmiseen joka haluaa rakentaa suhdetta.
Mietteliäs. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne muuttunut?
Tilanne on edelleen sama. Toivoisin suhteen etenevän, mutta kuinka lähestyä aihetta painostamatta. Tapailu on vakiintunutta ja sujuu mukavasti. Viihdymme toistemme seurassa ja pidämme tiiviisti yhteyttä.
Mun on pakko tähän väliin kysyä, onko tosiaan sinun ja miehen suhteen etenemisen edellytys, että pääset tapaamaan hänen vanhempansa, sisaruksensa ja kaikki ystävänsä ja kaverinsa? Tunteesi miestä kohtaa eivät voi syventyä ennenkuin pääset tapaamaan hänen elämänsä muut ihmiset? Jos näin, niin mistä tuo johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mietteliäs. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne muuttunut?
Tilanne on edelleen sama. Toivoisin suhteen etenevän, mutta kuinka lähestyä aihetta painostamatta. Tapailu on vakiintunutta ja sujuu mukavasti. Viihdymme toistemme seurassa ja pidämme tiiviisti yhteyttä.
Mun on pakko tähän väliin kysyä, onko tosiaan sinun ja miehen suhteen etenemisen edellytys, että pääset tapaamaan hänen vanhempansa, sisaruksensa ja kaikki ystävänsä ja kaverinsa? Tunteesi miestä kohtaa eivät voi syventyä ennenkuin pääset tapaamaan hänen elämänsä muut ihmiset? Jos näin, niin mistä tuo johtuu?
Ei sinällään, minun tunteeni häntä kohtaan ovat syventyneet kokoajan. En kuitenkaan halua loppupeleissä tapailusuhdetta joka on erillään muusta elämästä ja tavallaan vain irtiotto arjesta kuten joku harrastus vaan toiveissa parisuhde ja elämänkumppani rinnalle. Tällöin on luontevaa, että tutustuu myös muihin hänen elämässään oleviin ihmisiin ja hän minun. Ei tarvitse kaikille pakonomaisesti esitellä vaan miten luontevasti tilanteita syntyy tai keksii yhteistä tekemistä.
Olisihan se melko outoa jos en koskaan olisi mukana missään, kun hän tapaa vanhempia, sisaruksia ja ystäviä. Miten esimerkiksi jos hänellä olisi tulevaisuudessa jotkin juhlat joihin kutsuu läheisiä ja sukulaisia? Minä en osallistuisi?
Minulla on lapsia niin eihän koskaan voisi yhdessä elää jos hän ei heitä tapaisi. Vaikka muuttaisivat pois kotoa niin emmehän me silti voisi asua yhdessä ilman, että tapaavat.
Mielestäni on varsin normaalia, että suhteessa olevat tapaavat myös yhdessä muita ihmisiä vaikka yksinäänkin voi edelleen tavata.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mietteliäs. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne muuttunut?
Tilanne on edelleen sama. Toivoisin suhteen etenevän, mutta kuinka lähestyä aihetta painostamatta. Tapailu on vakiintunutta ja sujuu mukavasti. Viihdymme toistemme seurassa ja pidämme tiiviisti yhteyttä.
Mun on pakko tähän väliin kysyä, onko tosiaan sinun ja miehen suhteen etenemisen edellytys, että pääset tapaamaan hänen vanhempansa, sisaruksensa ja kaikki ystävänsä ja kaverinsa? Tunteesi miestä kohtaa eivät voi syventyä ennenkuin pääset tapaamaan hänen elämänsä muut ihmiset? Jos näin, niin mistä tuo johtuu?
Ei sinällään, minun tunteeni häntä kohtaan ovat syventyneet kokoajan. En kuitenkaan halua loppupeleissä tapailusuhdetta joka on erillään muusta elämästä ja tavallaan vain irtiotto arjesta kuten joku harrastus vaan toiveissa parisuhde ja elämänkumppani rinnalle. Tällöin on luontevaa, että tutustuu myös muihin hänen elämässään oleviin ihmisiin ja hän minun. Ei tarvitse kaikille pakonomaisesti esitellä vaan miten luontevasti tilanteita syntyy tai keksii yhteistä tekemistä.
Olisihan se melko outoa jos en koskaan olisi mukana missään, kun hän tapaa vanhempia, sisaruksia ja ystäviä. Miten esimerkiksi jos hänellä olisi tulevaisuudessa jotkin juhlat joihin kutsuu läheisiä ja sukulaisia? Minä en osallistuisi?
Minulla on lapsia niin eihän koskaan voisi yhdessä elää jos hän ei heitä tapaisi. Vaikka muuttaisivat pois kotoa niin emmehän me silti voisi asua yhdessä ilman, että tapaavat.
Mielestäni on varsin normaalia, että suhteessa olevat tapaavat myös yhdessä muita ihmisiä vaikka yksinäänkin voi edelleen tavata.
Kysyin siksi, että ajattelin, onko sulla aiemmin ollut jotain huonoja kokemuksia esimerkiksi anopeistasi tai miesystäviesi kavereista ja sen vuoksi et halauaisi syventää suhdettasi mieheen ennenkuin tiedät, siedätkö hänen sukulaisiaan ja kavereitaan. Tarkoitan, että olisiko monsteriäiti tai renttu kaveri sulle sellaisia turn offeja miesystävässäsi, että et haluaisikaan enää olla yhdessä.
Kolme kuukautta on mun mielestä aika lyhyt aika. Uskoisin, että jos ja kun tulee esim jotkut merkittävämmät juhlat, miesystäväsi kyllä ottaa sut mukaansa. Tai jotkut kavereiden illanistujaiset, johon miesystäväsi kaveritkin ottavat vaimonsa/tyttöystävänsä mukaan. Ehkä nyt vaan ei ole ollut vielä sellaisia tilaisuuksia, joihin muutkin menisivät "avecin kanssa".
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mietteliäs. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne muuttunut?
Tilanne on edelleen sama. Toivoisin suhteen etenevän, mutta kuinka lähestyä aihetta painostamatta. Tapailu on vakiintunutta ja sujuu mukavasti. Viihdymme toistemme seurassa ja pidämme tiiviisti yhteyttä.
Mun on pakko tähän väliin kysyä, onko tosiaan sinun ja miehen suhteen etenemisen edellytys, että pääset tapaamaan hänen vanhempansa, sisaruksensa ja kaikki ystävänsä ja kaverinsa? Tunteesi miestä kohtaa eivät voi syventyä ennenkuin pääset tapaamaan hänen elämänsä muut ihmiset? Jos näin, niin mistä tuo johtuu?
Ei sinällään, minun tunteeni häntä kohtaan ovat syventyneet kokoajan. En kuitenkaan halua loppupeleissä tapailusuhdetta joka on erillään muusta elämästä ja tavallaan vain irtiotto arjesta kuten joku harrastus vaan toiveissa parisuhde ja elämänkumppani rinnalle. Tällöin on luontevaa, että tutustuu myös muihin hänen elämässään oleviin ihmisiin ja hän minun. Ei tarvitse kaikille pakonomaisesti esitellä vaan miten luontevasti tilanteita syntyy tai keksii yhteistä tekemistä.
Olisihan se melko outoa jos en koskaan olisi mukana missään, kun hän tapaa vanhempia, sisaruksia ja ystäviä. Miten esimerkiksi jos hänellä olisi tulevaisuudessa jotkin juhlat joihin kutsuu läheisiä ja sukulaisia? Minä en osallistuisi?
Minulla on lapsia niin eihän koskaan voisi yhdessä elää jos hän ei heitä tapaisi. Vaikka muuttaisivat pois kotoa niin emmehän me silti voisi asua yhdessä ilman, että tapaavat.
Mielestäni on varsin normaalia, että suhteessa olevat tapaavat myös yhdessä muita ihmisiä vaikka yksinäänkin voi edelleen tavata.Kysyin siksi, että ajattelin, onko sulla aiemmin ollut jotain huonoja kokemuksia esimerkiksi anopeistasi tai miesystäviesi kavereista ja sen vuoksi et halauaisi syventää suhdettasi mieheen ennenkuin tiedät, siedätkö hänen sukulaisiaan ja kavereitaan. Tarkoitan, että olisiko monsteriäiti tai renttu kaveri sulle sellaisia turn offeja miesystävässäsi, että et haluaisikaan enää olla yhdessä.
Kolme kuukautta on mun mielestä aika lyhyt aika. Uskoisin, että jos ja kun tulee esim jotkut merkittävämmät juhlat, miesystäväsi kyllä ottaa sut mukaansa. Tai jotkut kavereiden illanistujaiset, johon miesystäväsi kaveritkin ottavat vaimonsa/tyttöystävänsä mukaan. Ehkä nyt vaan ei ole ollut vielä sellaisia tilaisuuksia, joihin muutkin menisivät "avecin kanssa".
Kiitos selvennyksestä, ymmärrän nyt kysymyksesi paremmin.
Onhan niitäkin ollut jotain, mutta niistä päästy eteenpäin ja lopulta välit olleet lämpimät silloisten appivanhempien kanssa, kun tutustuivat minuun. Olen vanhoista kokemuksista huolimatta kuitenkin ennemmin innostuneen utelias tutustumaan miehen sukulaisiin ja ystäviin ja uskon kyllä, että tultaisiin hyvin toimeen. Toivottavasti sen aika näyttää sitten. Eikä kukaan toinen ihminen hänen elämässään voi olla sellainen turn off, että vaikuttaisi minun tunteisiin häntä kohtaan tai haluun sitoutua häneen.
Jos jotain pelkään niin sitä, että tykkääkö hän minusta silloinkin jos tulisi oikeasti osaksi elämääni, viettäisi aikaa luonani ja lasteni seurassa. Jotenkin tuntuisi helpottavalta hoitaa se osa tutustumisesta alta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereita tuli tavattua ihan alusta alkaen, kun ihan julkisilla paikoilla liikuttiin. Tapasin miehen perhettä n. 3 kk jälkeen ja hän minun perhettä n. 7 kk kohdalla (molemmat muualta tänne alueelle muutettu).
Jos asutaan samassa maassa läheisten kanssa ja ollaan vakavissaan, niin jos vuoden jälkeen ei ole läheisiä, oli ne kavereita tai sukua, esitelty, niin pitäisin asiaa epäilyttävänä (oletuksella, että lapsuudenperheen kanssa on väleissä).
Meillä kolme kuukautta tapailua. En oikein osaa päättää minkä takarajan asettaisin suhteen etenemiselle tai päätökselle. Tuntuu pahalta jos vuoden esim tapailisi, kaikki sujuisi paitsi eteneminen ja homma jäisi siihen. Vuosi on pitkä aika heittää hukkaan. Niin sen koen, että hukkaan heitettyä aikaa jos hyvä tapailu ei etene. Saman ajan voisi panostaa johonkin ihmiseen joka haluaa rakentaa suhdetta.
Miksi et voi rakentaa suhdetta ennenkuin olet tavannut toisen vanhemmat ja muut sukulaiset? Ja miksi suhde päättyisi vuoden päästä, jos vasta silloin tapaisit heidät? Pelkäätkö sitä, että sinua ei hyväksytä, vai sitä, että sinä et hyväksy toisen sukua ja kavereita?
Kyllä elämä on vaikeaa jos tähänkin asiaan täytyy määritellä aikaikkuna.
Se ihminen on sun kumppani, eikä mikään näyttelypuudeli!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereita tuli tavattua ihan alusta alkaen, kun ihan julkisilla paikoilla liikuttiin. Tapasin miehen perhettä n. 3 kk jälkeen ja hän minun perhettä n. 7 kk kohdalla (molemmat muualta tänne alueelle muutettu).
Jos asutaan samassa maassa läheisten kanssa ja ollaan vakavissaan, niin jos vuoden jälkeen ei ole läheisiä, oli ne kavereita tai sukua, esitelty, niin pitäisin asiaa epäilyttävänä (oletuksella, että lapsuudenperheen kanssa on väleissä).
Meillä kolme kuukautta tapailua. En oikein osaa päättää minkä takarajan asettaisin suhteen etenemiselle tai päätökselle. Tuntuu pahalta jos vuoden esim tapailisi, kaikki sujuisi paitsi eteneminen ja homma jäisi siihen. Vuosi on pitkä aika heittää hukkaan. Niin sen koen, että hukkaan heitettyä aikaa jos hyvä tapailu ei etene. Saman ajan voisi panostaa johonkin ihmiseen joka haluaa rakentaa suhdetta.
Miksi et voi rakentaa suhdetta ennenkuin olet tavannut toisen vanhemmat ja muut sukulaiset? Ja miksi suhde päättyisi vuoden päästä, jos vasta silloin tapaisit heidät? Pelkäätkö sitä, että sinua ei hyväksytä, vai sitä, että sinä et hyväksy toisen sukua ja kavereita?
Tässä on nyt kyse molemminpuolisesta tapaamisesta eikä pelkästään siitä tapaanko miehen lähipiiriä ja ystäviä. Miten voisimme rakentaa suhdetta jos mies ei ole tavannut minun lapsia? Kaikkien muiden ihmisten osalta se toki olisikin mahdollista.
Ei suhde siihen kaatuisikaan jos vuoden päästä tapaisin hänen vanhempia, sisaruksia ja ystäviä vaan jos vielä silloinkaan ei olisi kiinnostusta siihen, silloin viimeistään lopettaisin tapailun tai jos hän silloin vasta tapaisi minun lapset ja hänelle tulisikin tunne, että ei halua suhdetta minun kanssani jos lapset sisältyy yhteiseen elämään, tällöin luonnollisestikin suhde päättyisi.
Mun mies pyöritti mut näytillä joka paikassa parin ekan kuukauden aikana. Myös ystävät ja perhe olivat innokkaita tapaamaan minut. Se oli aika raskasta, vaikka olikin kiva, että sain niin ystävällisen vastaanoton.
Aikataulu varmaan riippuu tosi paljon ihmisestä, minä olen paljon hitaampi ollut taasen esittelemään mieheni omille läheisilleni, meni varmaan vuosi, että oli tavannut lähes kaikki ystävät.
Vanhemmille ja sisaruksille esittelin mieheni, kun oltiin miehen kanssa käyty keskustelu siitä mitä kumpikin tältä suhteelta toivoi, ja että ollaan vain toistemme kanssa. Siihen meni muutaman kuukauden tapailun päälle pari kuukautta. Ja omasta mielestä me edettiin ihan älyttömän noopeasti kaikkineen.