Lue keskustelun säännöt.
Kauanko tapailua normaalia ennen läheisten / kaverien tapaamista?
Mietteliäs
01.11.2022 |
Mikä sinun mielestäsi on vielä normaali aika tapailla ilman esittelyä läheisille ja ystäville jos ajatuksena parisuhteeseen tähtäävä tapailu? Missä kohtaa kannattaa miettiä onkohan tullut höynäytetyksi eikä toisella ole tarkoituskaan saada aikaan parisuhdetta vaan kevyttä yhdessäoloa?
Olen tapaillut reilun kaksi kuukautta. Kerron omalle lähipiirilleni tapailukumppanista ja missä ollaan käyty ym. Sellaista normaalia asioiden jakamista josta selviää, että on uusi ihminen isossa osassa elämääni. Mies on myös kertonut minusta muutamille ystäville ja sisaruksilleen.
Mies ei ole vielä tavannut minun lapsia, vanhempia, sisaruksia tai ystäviä enkä minä myöskään hänen läheisiään. Olen vähän avannut keskustelua muiden ihmisten tapaamisesta, mutta en ole saanut selkeää mielipidettä asiaan, jossain vaiheessa olisi mukava kuulemma tutustua minun lapsiin.
Lähiaikoina on sovittu kuitenkin mennä ystäväni illanistujaisiin yhdessä niin siellä tapaa pari minun elämäni tärkeää ihmistä.
Omissa epävarmuuden hetkissäni pohdin, kun en selkeää vastausta ole saanut, että vaikuttaako tämä hyvältä kuitenkin? Onkohan mies vain harkitseva aiempien huonojen kokemusten vuoksi ja kuitenkin aidosti tykkää minusta. Tapaamisemme ei perustu seksiin eikä aina seksiä harrastetakaan vaikka olisimme yötäkin yhdessä. Tavataan useamman kerran viikossa.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Mietteliäs. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni lähes vuosi.
Kehkeytyikö teillä siitä tapailusta parisuhde kuitenkin lopulta? Mietin, että käykö herkästi niin, että tottuu siihen keskenään oloon liiankin hyvin eikä osaa sopeutua esim lapsiin enää.
Missä vaiheessa aloitte puhua suhteestanne seurusteluna tapailun sijaan?Eri, mutta vastaan. Tuo vaara mielestäni on jos liian kauan pidetään "pimennossa".
Itse muutin uusiomieheni kanssa 2kk ensi tapaamisesta yhteen. Lapsille oli kerrottu parin viikon kohdalla. Yhdessä ollaan edelleen ja hyvin menee mutta en suosittele näin nopeaa etenemistä. Alussa oli melkoinen törmäyskurssi.
Muutoin ollaan taviksia, yli 50v työssäkäyviä ihmisiä ettei mitään wt porukkaa.
Kaikki tulee toimeen toistensa kanssa normisti.
Olisiko joku 2-3kk hyvä aika esitellä lähisuvulle, ml. lapset.
2-3 kk on niin lyhyt aika, että kuka vaan voi vaikuttaa vielä ihan miltä vaan. Puoli vuotta, vuosi kun on niin siinä ei enää poseeraamisella ole sijaa, huonot puoletkin on varmasti näkyneet.
Kiva että teillä meni hyvin, mutta ei olisi tullut pieneen mieleeni kuuna päivänä esitellä miesystävää lapsille parin kuukauden jälkeen. Onneksi mies on samaa maata. Ja onnellisena tässä vuosien jälkeen edelleen porskutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietteliäs. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni lähes vuosi.
Kehkeytyikö teillä siitä tapailusta parisuhde kuitenkin lopulta? Mietin, että käykö herkästi niin, että tottuu siihen keskenään oloon liiankin hyvin eikä osaa sopeutua esim lapsiin enää.
Missä vaiheessa aloitte puhua suhteestanne seurusteluna tapailun sijaan?Eri, mutta vastaan. Tuo vaara mielestäni on jos liian kauan pidetään "pimennossa".
Itse muutin uusiomieheni kanssa 2kk ensi tapaamisesta yhteen. Lapsille oli kerrottu parin viikon kohdalla. Yhdessä ollaan edelleen ja hyvin menee mutta en suosittele näin nopeaa etenemistä. Alussa oli melkoinen törmäyskurssi.
Muutoin ollaan taviksia, yli 50v työssäkäyviä ihmisiä ettei mitään wt porukkaa.
Kaikki tulee toimeen toistensa kanssa normisti.
Olisiko joku 2-3kk hyvä aika esitellä lähisuvulle, ml. lapset.
2-3 kk on niin lyhyt aika, että kuka vaan voi vaikuttaa vielä ihan miltä vaan. Puoli vuotta, vuosi kun on niin siinä ei enää poseeraamisella ole sijaa, huonot puoletkin on varmasti näkyneet.
Kiva että teillä meni hyvin, mutta ei olisi tullut pieneen mieleeni kuuna päivänä esitellä miesystävää lapsille parin kuukauden jälkeen. Onneksi mies on samaa maata. Ja onnellisena tässä vuosien jälkeen edelleen porskutetaan.
Vaikka olisi 10 vuotta yhdessä ei voi nähdä toista siltä osin miten hän on lasten seurassa, hyväksyykö heidät ja muut ihmiset elämässä jos ei tapaa heitä. Ei siis voi nähdä kaikkia mahdollisia hyviä ja huonoja puolia jos ei tapaa lapsia ja muita ihmisiä ollenkaan.
Parasta melko pian ainakin lasten kanssa viettää aikaa jotta näkee miten käyttäytyy lasten kanssa ja onko lapset käytännössäkin ok eikä pelkästään teoriassa.
Mietteliäs. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kavereita tuli tavattua ihan alusta alkaen, kun ihan julkisilla paikoilla liikuttiin. Tapasin miehen perhettä n. 3 kk jälkeen ja hän minun perhettä n. 7 kk kohdalla (molemmat muualta tänne alueelle muutettu).
Jos asutaan samassa maassa läheisten kanssa ja ollaan vakavissaan, niin jos vuoden jälkeen ei ole läheisiä, oli ne kavereita tai sukua, esitelty, niin pitäisin asiaa epäilyttävänä (oletuksella, että lapsuudenperheen kanssa on väleissä).
Meillä kolme kuukautta tapailua. En oikein osaa päättää minkä takarajan asettaisin suhteen etenemiselle tai päätökselle. Tuntuu pahalta jos vuoden esim tapailisi, kaikki sujuisi paitsi eteneminen ja homma jäisi siihen. Vuosi on pitkä aika heittää hukkaan. Niin sen koen, että hukkaan heitettyä aikaa jos hyvä tapailu ei etene. Saman ajan voisi panostaa johonkin ihmiseen joka haluaa rakentaa suhdetta.
Miksi et voi rakentaa suhdetta ennenkuin olet tavannut toisen vanhemmat ja muut sukulaiset? Ja miksi suhde päättyisi vuoden päästä, jos vasta silloin tapaisit heidät? Pelkäätkö sitä, että sinua ei hyväksytä, vai sitä, että sinä et hyväksy toisen sukua ja kavereita?
Tässä on nyt kyse molemminpuolisesta tapaamisesta eikä pelkästään siitä tapaanko miehen lähipiiriä ja ystäviä. Miten voisimme rakentaa suhdetta jos mies ei ole tavannut minun lapsia? Kaikkien muiden ihmisten osalta se toki olisikin mahdollista.
Ei suhde siihen kaatuisikaan jos vuoden päästä tapaisin hänen vanhempia, sisaruksia ja ystäviä vaan jos vielä silloinkaan ei olisi kiinnostusta siihen, silloin viimeistään lopettaisin tapailun tai jos hän silloin vasta tapaisi minun lapset ja hänelle tulisikin tunne, että ei halua suhdetta minun kanssani jos lapset sisältyy yhteiseen elämään, tällöin luonnollisestikin suhde päättyisi.
Mikset voi odottaa vuotta? Miksi pitää jo kolmen kuukauden jälkeen päästä tapaamaan? Tapaamaan jo nyt, vaikka ette kunnolla edes vielä tunne toisianne? Elätte vielä vaiheessa, jossa kumpikin teistä ihastuneena haluaa näyttää toisillenne parhaimmat puolet itsestänne. Ihan takuulla tuossa vaiheessa tulee oikein hyvin toimeen sun lastesi kanssa, koska niin hyvien käytöstapojen mukaisesti pitääkin tulla. Vai meinasitko, että mies sanoisi sulle, jos huomena tapaisi lapsesi, että hyi hitto mitä pentuja, en halua olla enää kanssasi?
Mä ajattelen tosta asiasta vähän eri tavalla. Jos mä rakastun kunnolla (ja ihan eri asia kuin alkuhuuman ihastuminen) , välitän rakkauteni vuoksi toisesta ihmisestä tosi paljon ja haluan jakaa loppuelämäni hänen kanssaan kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, mä sopeudun rakkaani vuoksi hänen lapsiinsa, äitiinsä, isäänsä, kavereihinsa jne , vaikka nämä olisivat millaisia kusipäitä tahansa. Nämä mielestäni mahdollisesti epämiellyttävät ihmiset ovat mulle ehkä jonkinlaisia "vastoinkäymisiä", mutta jos tarpeeksi rakastan, olen valmis kestämään vastoinkäymisetkin. Tästä syystä mulle ei ole tärkeää päästä jo tapailuvaiheessa tutustumaan toisen sukuun ja kavereihin. Ensin haluan selvittää, onko toinen ihminen mulle "Se Oikea" vai ei ja jos on, hänen elämääni mukanaan tuomansa ihmiset eivät muuta asiaa enää yhtään mihinkään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietteliäs. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni lähes vuosi.
Kehkeytyikö teillä siitä tapailusta parisuhde kuitenkin lopulta? Mietin, että käykö herkästi niin, että tottuu siihen keskenään oloon liiankin hyvin eikä osaa sopeutua esim lapsiin enää.
Missä vaiheessa aloitte puhua suhteestanne seurusteluna tapailun sijaan?Eri, mutta vastaan. Tuo vaara mielestäni on jos liian kauan pidetään "pimennossa".
Itse muutin uusiomieheni kanssa 2kk ensi tapaamisesta yhteen. Lapsille oli kerrottu parin viikon kohdalla. Yhdessä ollaan edelleen ja hyvin menee mutta en suosittele näin nopeaa etenemistä. Alussa oli melkoinen törmäyskurssi.
Muutoin ollaan taviksia, yli 50v työssäkäyviä ihmisiä ettei mitään wt porukkaa.
Kaikki tulee toimeen toistensa kanssa normisti.
Olisiko joku 2-3kk hyvä aika esitellä lähisuvulle, ml. lapset.
2-3 kk on niin lyhyt aika, että kuka vaan voi vaikuttaa vielä ihan miltä vaan. Puoli vuotta, vuosi kun on niin siinä ei enää poseeraamisella ole sijaa, huonot puoletkin on varmasti näkyneet.
Kiva että teillä meni hyvin, mutta ei olisi tullut pieneen mieleeni kuuna päivänä esitellä miesystävää lapsille parin kuukauden jälkeen. Onneksi mies on samaa maata. Ja onnellisena tässä vuosien jälkeen edelleen porskutetaan.
Vaikka olisi 10 vuotta yhdessä ei voi nähdä toista siltä osin miten hän on lasten seurassa, hyväksyykö heidät ja muut ihmiset elämässä jos ei tapaa heitä. Ei siis voi nähdä kaikkia mahdollisia hyviä ja huonoja puolia jos ei tapaa lapsia ja muita ihmisiä ollenkaan.
Ei toki. Mutta voi välttyä tutustuttamasta muksuille miestä, joka 3kk jälkeen paljastuukin holtittomaksi täysvelkaiseksi/ alkoholiongelmaiseksi/ munattomaksi valehtelijaksi / you get the point. Oma motivaatio oli itseäni enemmän siinä, että lasten ei tartte tavata ketään jota en kunnolla vielä itsekään tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietteliäs. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni lähes vuosi.
Kehkeytyikö teillä siitä tapailusta parisuhde kuitenkin lopulta? Mietin, että käykö herkästi niin, että tottuu siihen keskenään oloon liiankin hyvin eikä osaa sopeutua esim lapsiin enää.
Missä vaiheessa aloitte puhua suhteestanne seurusteluna tapailun sijaan?Eri, mutta vastaan. Tuo vaara mielestäni on jos liian kauan pidetään "pimennossa".
Itse muutin uusiomieheni kanssa 2kk ensi tapaamisesta yhteen. Lapsille oli kerrottu parin viikon kohdalla. Yhdessä ollaan edelleen ja hyvin menee mutta en suosittele näin nopeaa etenemistä. Alussa oli melkoinen törmäyskurssi.
Muutoin ollaan taviksia, yli 50v työssäkäyviä ihmisiä ettei mitään wt porukkaa.
Kaikki tulee toimeen toistensa kanssa normisti.
Olisiko joku 2-3kk hyvä aika esitellä lähisuvulle, ml. lapset.
2-3 kk on niin lyhyt aika, että kuka vaan voi vaikuttaa vielä ihan miltä vaan. Puoli vuotta, vuosi kun on niin siinä ei enää poseeraamisella ole sijaa, huonot puoletkin on varmasti näkyneet.
Kiva että teillä meni hyvin, mutta ei olisi tullut pieneen mieleeni kuuna päivänä esitellä miesystävää lapsille parin kuukauden jälkeen. Onneksi mies on samaa maata. Ja onnellisena tässä vuosien jälkeen edelleen porskutetaan.
Vaikka olisi 10 vuotta yhdessä ei voi nähdä toista siltä osin miten hän on lasten seurassa, hyväksyykö heidät ja muut ihmiset elämässä jos ei tapaa heitä. Ei siis voi nähdä kaikkia mahdollisia hyviä ja huonoja puolia jos ei tapaa lapsia ja muita ihmisiä ollenkaan.
Ei toki. Mutta voi välttyä tutustuttamasta muksuille miestä, joka 3kk jälkeen paljastuukin holtittomaksi täysvelkaiseksi/ alkoholiongelmaiseksi/ munattomaksi valehtelijaksi / you get the point. Oma motivaatio oli itseäni enemmän siinä, että lasten ei tartte tavata ketään jota en kunnolla vielä itsekään tunne.
Hyviä pointteja taustalla. Minulla olisi sellainen tilanne, että seurustelukumppani ei näkisi edes kotiani ennen kuin on valmis tutustumaan lapsiini koska aina joku on kotona. Täytyy miettiä omalla kohdalla näitä kun tulee joskus ajankohtaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolen vuoden jälkeen voisin esitellä kavereille.
Kuinka pian olette tavanneet seurustelukumppanin lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisille esittelisin varmaan vuoden jälkeen ja kavereille hieman aiemmin. Kahden kuukauden tapailun jälkeen en vielä puhuisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Läheisille esittelisin varmaan vuoden jälkeen ja kavereille hieman aiemmin. Kahden kuukauden tapailun jälkeen en vielä puhuisi mitään.
Etkö läheisten ystävien kanssa edes puhu tapailuasioistasi alkuaikoina? Itse olen parhaille ystäville puhunut jo heti hyvien treffien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurustellut ihan aikuisena viisikin vuotta ilman että kumppani on tavannut vanhempiani tai tuttaviani. Sekään suhde ei tietääkseni kaatunut sukulaisen tapaamisen puutteeseen. Minulla itsellänikin vain on lähinnä formaalit suhteet perheeseeni ja tapaan tuttujani muutenkin kahden, en laumoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisille esittelisin varmaan vuoden jälkeen ja kavereille hieman aiemmin. Kahden kuukauden tapailun jälkeen en vielä puhuisi mitään.
Etkö läheisten ystävien kanssa edes puhu tapailuasioistasi alkuaikoina? Itse olen parhaille ystäville puhunut jo heti hyvien treffien jälkeen.
No en mistään parin kuukauden tapailusta tai seksisuhteesta mitään kerro. Joskus on tullut tapailtua monta samaan aikaan ja kuka nyt sellaista viitsii kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisille esittelisin varmaan vuoden jälkeen ja kavereille hieman aiemmin. Kahden kuukauden tapailun jälkeen en vielä puhuisi mitään.
Etkö läheisten ystävien kanssa edes puhu tapailuasioistasi alkuaikoina? Itse olen parhaille ystäville puhunut jo heti hyvien treffien jälkeen.
No en mistään parin kuukauden tapailusta tai seksisuhteesta mitään kerro. Joskus on tullut tapailtua monta samaan aikaan ja kuka nyt sellaista viitsii kertoa.
Paneskelit kaikkien kanssa? Kuvottavaa. Silti mielestäni outoa, että ei ole ketään läheistä ystävää jonka kanssa jakaa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pian olette tavanneet seurustelukumppanin lapset?
Kuukauden päästä. Oli nopeaa, mutta tuntui sopivalta ja vielä ollaan kimpassa.
Muutama kuukausi hyvä tutustua keskenään ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisille esittelisin varmaan vuoden jälkeen ja kavereille hieman aiemmin. Kahden kuukauden tapailun jälkeen en vielä puhuisi mitään.
Etkö läheisten ystävien kanssa edes puhu tapailuasioistasi alkuaikoina? Itse olen parhaille ystäville puhunut jo heti hyvien treffien jälkeen.
No en mistään parin kuukauden tapailusta tai seksisuhteesta mitään kerro. Joskus on tullut tapailtua monta samaan aikaan ja kuka nyt sellaista viitsii kertoa.
Kerrotko tapailukumppaneille, että heitä on useampi?
Eihän hän ole. Kumppani on aika paljon enemmän kuin ihminen jonka kanssa viettää aikaa toisen kotona tai välillä käy jossain aktiviteetissa/kaupassa. Miksi hän olisi näyttelypuudeli jos tutustuisi minun lapsiin tai minä tapaisin esim hänen vanhemmat?