Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies lähdössä sinkkumatkalle "kaverin seuraksi"
31.10.2022 |
Mieheni kertoi eilen, että olisi ehkä lähdössä päivän sinkkumatkalle kaverinsa (sinkun) kanssa. Ennenkuin me tapasimme reilut kolme vuotta sitten, he kävivät paljon sinkkubileissä ja tapahtumissa, joissa tavoitteena oli selkeästi tutustua muihin ja mahdollisesti löytää kumppani.
Täytyy myöntää, että en suorastaan kiljunut riemusta asiasta kuullessani, ja tuli aika epämukava olo. Vaikka olemme molemmat käyneet ulkona kavereidemme kanssa, olen itse yrittävät välttää menemästä tapahtumiin jotka ovat selkeästi parinhakua varten.
Mies sanoo, että lähtee vain kaverin mukaan pitämään seuraa, mitä en oikein ymmärrä, jos kaverin tarkoitus on tutustua uusiin ihmisiin, samoin en oikein koe kunnioittavana muita sinkkuja kohtaan jos matkalle lähteekin varattuja ihmisiä.
Sanoin miehelleni että on toki kanssani vapaa tekemään mitä haluaa koska en todellakaan aio kieltää häntä lähtemästä. Emme puhuneet asiasta sen enempää koska oli jo myöhä, mutta varmasti siitä tulee puhetta jos ja kun se tulee ajankohtaiseksi.
Minulla on asiasta todella epämukava olo ja mietin, oliko tämä nyt tässä, haluaako mieheni jotain muuta, vai miksi hän haluaa lähteä matkalle mukaan.
(Emme enää ole mitään teinejä, vaan lähempänä viittäkymppiä kuin neljääkymppiä. Mies on myös puhunut naimisiinmenosta.)
Ylireagoinko, mitä itse tekisit tilanteessani?
Kommentit (210)
En minä tuosta hermostuisi, järkevämmältä tosin kuulostaa, jos reissuun on lähdössä edes yksi toinen varattu (=vietetään ensin siinä iltaa kaveriporukassa ja kun sinkut löytävät seuraa, varatut voivat jatkaa iltaa keskenään). Tällaisella risteilyllä puolisoni ei ole ollut, mutta jokusenkin kerran jossain istumassa iltaa, jossa on ollut tarkoitus löytää jollekin/joillekin kavereille seuraa. Toisinaan tämä onnistuu ja ukkomiehet jatkavat sitten keskenään illanviettoa ja toisinaan ei onnistu ja se muuttuu ihan vain kaveri-illaksi koko sakin osalta.
Itsekin olen joskus nuorempana ollut baarissa pitämässä seuraa kaverille, joka on miestä vailla. Joskus siinä on tullut istuskeltua kahdestaan valtaosa illasta satunnaisesti jutustellen uusille ihmisille, joskus kaveri on sitten löytänyt kiinnostavan tyypin ja kun juttu on selvästi alkanut luistaa minä olen hipsinyt kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksityisetsivän palvelut voisivat auttaa tutkimuksissa. Ellei suoraan vedä johtopäätökset.
Hmmm kirjoitti:
Sano miehellesi, että kiva, minäkin voisin lähteä sinne mukaan. Tai vastaavasti kerro, että lähdet kaveriksi jonkun sinkkuystävättäresi sinkkuristeilylle "jakamaan hytin". Katso mitä sanoo.
Mä risteilen sinkkuystäväni kanssa ja samassa hytissä, mitäs kummallista siinä on? Ilmeisesti sinkku ei voisi olla hytissä ilman että olisi jonkun pantavana? En ihmettele teidän pelkoja jos itse ajattelette noin. Kertoo kyllä aika paljon.
Matkustellaan ystävän kanssa muutenkin satunnaisesti, mutta useamman kerran vuodessa. Olen naimisissa, eikä oo mitään meininkiä iskeä sieltä ketään. Jos joku sinkkuristeily, niin eikö siellä ole sitten ne tutustumistapahtumat ihan erikseen, ei niihin tarvi varatun osallistua. Ainakaan mä en oo osallistunut.
Ei meillä ole kotona tästä mitään ongelmaa ja 30 vuotta jo yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäkö tekisin?
Luultavasti pitsaa. Kävisin kaupassa ostamassa pussin sipsejä ja pari lonkeroa. Viettäisin rauhallisen koti-illan Netflixin, läppärin ja playstationin kanssa.
En osaa nykyisen kumppanini kanssa olla mustasukkainen. Luotan häneen ja ennen kaikkea luotan itseeni
Niin tämä! Voiko olla onnellinen parisuhde, jos heti kun mies on reissussa ajatellaan että nyt se pettää?
Minä luotan mieheeni ja hän minuun ja jos luottamus josku petetään, sitten tilanne katsottava uudelleen ja lähdetään eri teille. En sairasta etukäteen.
Jännä muuten, että ne tuttavapariskunnat, joissa on tätä "et mene, kun petät" -ajatusmallia, ovat kaikki eronneet. Ne, kenellä on tasavertainen suhde ja molemminpuolinen luotto, ovat yhä yhdessä.
Vierailija9876 kirjoitti:
En ole ikinä oikein ymmärtänyt sitä, että ihan kuin pettämistä ei tapahtuisi, kun siihen blokkaa tilaisuudet. Tai rajoittaa puolison pääsyä paikkoihin, missä lähtökohtaisesti pettäminen olisi helppoa.
Jos sinun pitää miettiä, estätkö puolison lähdön, et ole varma suhteestanne muutoinkaan.
Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä kohta 22 vuotta. Aina kumpikin on saanut mennä tapahtumaan kuin tapahtumaan, seurassa kuin seurassa. Ison osan meidän parisuhteesta miehen paras kaveri on ollut sinkku, ja aktiivisesti etsinyt seuraa paikasta kuin paikasta. Olen luottanut siihen, että omani ei.
Joku kuka keksii todeta, että ehkä mieheni ei vain ole jäänyt kiinni. Todetkaa vain, mutta kiinnijäätävää ei ole.
Komppaan! Ei se aikaa ja paikkaa katso jos pettää haluaa. Ei niin täysin voi toisen elämää blokata että kaikki tulisi varmistettua. Jos pystyy, niin silloin kyseessä on kaikkea muuta kuin terve parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis herranen aika, Suomessa on tietääkseni vielä oikeus vapaaseen liikkumiseen maitten välillä tai kotimaassa ilman että siitä tarvitsee kotona tehdä erillistä kirjallista hakemusta. Mene itsekkin jonkun kaverisi kanssa reissuun ja nauti elämästä. Ää jää vain kotiin itkemään. Kasvakaa jo aikuisisksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa oleva mies himokkaiden sinkkunaisten ympärillä. Hmmm toivottavasti miehesi on vahvan periaatteen mies.
Monille Naisille sormustettu mies on erityisen kiinnostava. Sormus sormessa on eräänlainen laatutakuu.
Luulisi sen laatutakuun sammuvan jokaisen normaalijärkisen mielessä heti kun ukko paljastuu pettäjäksi, mutta ehkä nämä naiset sitten ovat itsekin samaa tasoa niin ettei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikä tilanne?
Mies sanoi eilen illalla tavatessamme, että koko juttu olikin vain "läppää" eikä siis olekaan lähdössä reissuun, mitä hän siellä tekisi kun hänellä on minut. Itselleni jäi kuitenkin sellainen olo, että ehkä hän oli kuitenkin alunperin ollut menossa, mutta oli sitten pohtinut asiaa, järkiintynyt ja päättänyt olla lähtemättä.
Miehessäni on hurjan paljon hyvää, mutta hän on usein myös hyvin impulsiivinen, leikkisä ja lupautuu helposti mukaan juttuihin ajattelematta asiaa loppuun asti. Toisaalta kyllä pidän näistä piirteistä hänessä, myös rakastuin hänen hassuuteensa ja poikamaisuuteensa.
Rehellisesti sanottuna olen iloinen miehen päätöksestä ja siitä, että ei ihan itse halunnutkaan lähteä. Keskustelu asiasta jäi sitten kyllä sitten pois sen myötä, en lopulta kokenut sitä tarpeelliseksi, kun reissu ei toteutunutkaan.
Jos mies olisi päättänyt lähteä, olisin kuitenkin jutellut asiasta hänen kanssaan ja kertonut, miltä se minusta tuntuu ja millaisia ajatuksia herätti. Loppujen lopuksi olin sitten kuitenkin aika sinut asian kanssa kun mietin sitä enemmän. Tunnen mieheni ja kaverinsa ja sen, millainen dynamiikka heillä ystävyyssuhteessaan näissä asioissa on. Se jää nähtäväksi, lähteekö kaveri yksin matkalle vai löytääkö jonkun muun seuralaisen mukaan.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Sinisilmäistä tahi ei, en jaksaisi hermostua tuollaisesta. Reaktio riippuisi tosin paljon siitä, miten hyvä ystävä on kyseessä (jonkun uuden tuttavuuden toi todella laittaa muussakin seurassa matkaan), mutta hyvin ymmärtän että ujompi tai esim vasta sinkkuuntunut ihminen voi kaivata henkistä tukea. Jos itse lähtisin parhaan ystävän kanssa, ei siellä mitään muuta puuhaisi kuin katselisi kaverille kivoja miehiä ja pitäisi seuraa. Ei niitä sinkkuystäviä välttämättä tässä iässä montaa edes ole.
Siis risteily muuten olisi teille ok, mutta sinkkuristeily ei?
Eikä sillä parisuhdestatuksella pitäisi liikaa väliä olla muillekaan, eihän nyt koskaan voi olettaa että toinen heti kiinnostuisi, on se sinkku tai ei. Paitsi jos jossain tapahtumaehdoissa että vain sinkut niin sitten toki noudattaisin.