Jättäisittekö miehen piheyden takia?
Olen tavannut ihanan miehen, mutta hän on tosi säästäväinen. Tuntuu kuin palaisin hänen kanssaan lapsuuden 80-luvulle kun kaikki oli köyhää ja ankeaa.
Hän on vielä tosiasiassa hyvätuloinen ja varakas. Olisiko teistä tämä riittävä syy lopettaa suhde?
Kommentit (163)
Naisethan yleensä pihtaa. No, ehkä on sellaisia miehiäkin. Usein on kyllä syynä, että ei jostakin syystä seiso.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vastaa menoistaa itse. Jos nainen haluaa kumppanin kanssa viikonloppulomille Eurooppaan, niin tietenkin hän maksaa molempien matkat. Parisuhde ei tarkoita sitä, että toiset tulot ovat tuhlattavissa.
Ai että olisi oikein maksattaa reissunsa ja kaikki tekemisensä toisella ja samalla pihistellä omien rahojensa käytössä? Tuonmoista ihmistä kutsutaan lokiksi, ihan syystä. Kannattaa hankkia alun alkaen semmoinen kumppani joka haluaa myös kaupunkilomalle Eurooppaan ja suhtautuu rahankäyttöön samalla tavalla, niin pääsee kaikin puolin helpommalla. Eli pihi mies kiertoon, etsiköön itselleen pihin naisen jonka kanssa voi yhdessä nauttia pankkitilin saldon katselusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Jos sinä et tule toimeen omilla tuloillasi, niin ei ole fiksua jäädä yrittämään lokkeilua. On vuosi 2022, naisen pitäisi kyetä itse elättämään itsensä.
Kyllä minä itseni elätän mutta ei voida tehdä asioita joista itse pidän, kuten käydä ravintolassa syömässä, mukavilla lomilla ulkomailla, sisustaa ym.
Kaiken pitää olla halvinta mahdollista.. en tiedä alkaako tämä ärsyttää pidemmän päälle. Hän moralisoi minuakin tuhlailusta jos ostan esim kivoja vaatteita omilla rahoillani.
Miksi et voi mennä ravintolaan syömään ja mistä ihmeestä vastatapaamasi mies tietää, onko kiva vaatteesi uusi vai ei? En minä ole koskaan tarvinnut miesystävältä lupaa sisustamiseen, joten kerro meille muillekin, miksi hänen tapaamisensa nyt estää sinua sisustamasta omaa kotiasi.
Tuollainen mies kyselee koko ajan mitä kaikki on maksanut, arvostelee ostoksia ja moittii tuhlaamisesta. Miehestä ei saa koskaan seuraa mihinkään maksulliseen. Te taidatte olla jo vanhoja, kun toiveissa ei ole perheen perustaminen. Sekään ei onnistu pihin kanssa.
Perustin perheen pihin miehen kanssa. Kun esikoinen lähti opiskelemaan, mies osti asunnoksi yksiön Helsingin keskustasta. Kun toinen lapsi lähti opiskelemaan, mies osti toisen yksiön ja kolmannen saatua opiskelupaikkansa mies osti kolmannenkin asunnon. Ilman velanottoa.
Joillekin meistä säästäväisyys tuo turvallisuutta ja ainakin lapsille oli mukavaa voida asua vailla vuokrahuolia.
Minä ennemmin nauttisinkin elämästä miehen ja lasten kanssa kuin säästäisin tulevia asuntoja varten. Ei ole mielestäni sen arvoista pihistely. Ja ihan hyvä on lastenkin oppia tulemaan omillaan toimeen eikä niin, että pappa betalar. En siis arvosta miehesi panosta.
Eipä ole vaikea arvata miten rahankäyttö tämmöisessä perheessä jakautuu: isä laittaa rahat säästöihin ja sijoituksiin, ne asunnotkin oli sijoituskohteita vaikka nyt armollisesti antoikin lasten niissä asua. Kerryttää siis omaisuutta itselleen. Samalla äiti maksaa perheen juoksevia kuluja, mahdollistaa lasten harrastukset, ostaa vaatteet jne (kuunnellen samalla valitusta siitä miten kallista kaikki on ja eikö halvempaa saisi). Jos tulisi ero, on aivan varmaa ettei mikään osa niistä säästöistä kuuluisi äidille, kun ei ole niitä ostanutkaan. Reilu peli. Ja jos ei ollut näin niin kyseessä ei ole pihi mies.
Naisella tulee olla omat rahat ja maksaa omat jutut. Naisilla on lähtökohta tutustumiseen että mies maksaa ja se on perseestä.
Vaikka olenkin pihi, niin jättäisin sinut kuitenkin tuon heikon suomenkielesi vuoksi! Hei hei!
Säästäväisyys on hyve, pihiys on mielenhäiriö.
Pihi ajattelee suhteessa vain itseään ja omia rahojaan, toisen rahoja on kyllä valmis käyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tuohon on mitään sanoa. Tunsin joskus erittäin pihin miehen. Hän piti lämpötilan rivitalon makuuhuoneessa 17 asteessa. Ihmettelin, että eikös lämmitys kuulu yhtiövastikkeeseen ja hän vastasi, että yhtiövastikehan on juuri sen suuruinen, miten asukkaat kuluttaa. Hän myös leikkasi taloyhtiön pensasaidat, ettei tarvitse maksaa siitä ulkopuoliselle.
Hän teki ruokaa enimmäkseen mikrossa, koska se on paljon halvempaa kuin tehdä liedellä tai uunissa. Siis jopa perunat hän keitti mikrossa.
Toisaalta hän myös tuhlasi, nimittäin rahastoihin. Ihmettelin, miten joku voi silmää räpäyttämättä kuukaudessa laittaa sellaisia summia rahastoihin, joita hän kertoi laittavansa. Hänen mukaansa ihmisen pitää pyrkiä rikastumaan. Sitä ihmettelin itse hiljaa mielessäni, mihin hän sitten ne rikkaudet käyttäisi, jos kaikessa pitää olla pihi.
Hänen lapsuudenkodissaan kävin kerran kylässä ja suorastaan järkytyin. Elettiin kuitenkin v. 1999 ja se talo oli jäänyt 50-luvulle. Siellä oli jopa alkuperäiset keittiökaapistot. Räsymatot oli niin rispaantuneet, että loimet näkyi. Oli nyt sentään juoksevat vedet ja kunnon vesivessa ja jääkaappi ja pakastin, mutta hänen äitinsä laittoi ruokaa edelleen puuhellalla ja leivinuunissa. Vaikutti todella vaivalloiselta, mutta miesväki ei tainnut kiinnittää mitään huomiota pikkuseikkoihin. Toisaalta pihalla seisoi uudehko mersu. Ja traktorikin oli omasta takaa, ettei tarvitse ostaa aurausta. Ilmeisesti johonkin voi käyttää rahaa ja johonkin ei.
Ei siitä meidän kesken mitään vuosisadan rakkaustarinaa tullut, kun ei ajatusmaailma oikein ollut samalla taajuudella.
Kuvailit juuri oman isäni. Toki omien vanhempieni aikana miehet olivat suurin osa tuollaisia. Ja avioero tulikin sen takia, että isäni oli pihi kaikessa lapsiin ja vaimoon liittyvissä asioissa, mutta hänen kaljoihin ja röökeihin kuitenkin aina riitti rahaa. Oikeastaan se oli aika tyypillinen 70-80 lukujen perhe. Ainahan täälläkin muistellaan kaiholla juuri niitä vuosikymmeniä, mutta sitten kun syvemmältä kaivetaan ja varsinkin naisnäkökulmasta niin ei nekään ajat mitään unelma-aikaa ollut. Juuri äskettäin naureskeltiin kun katseltiin jotain vanhoja valokuvia ja silloin oli ihan normaalia vielä polttaa röökiä sisällä, eikä välttämättä edes ikkunaa avattu. Siinä sitä valokuvassa istuttiin koko perhe keittiössä, harvahampaiset lapset hymy korvissa savun keskellä.
Tuo nyt on yksi totuus. Fakta on kuitenkin, että alkoholin kokonaiskulutus oli vuonna 2021 yli 15-vuotiasta kohden 9,0 litraa 100-prosenttista alkoholia, kun se oli vuonna 1970 vain vähän yli 6 litraa. Eli lähes kolmanneksen enemmän käytetään alkoholia nykyisin.
En minä tuntenut lapsuudessa ketään, joka olisi alkoholia ihan juomalla juonut. Aikuiset saattoi juoda yhden saunaoluen tai häissä nostaa lasillisen. Toki katukuvassa näkyi suurkuluttajia, mutta lapset usein pelkäsi heitä.
Tupakointi on vähentynyt, se on selvä. En minä tuntenut lapsuudessa juurikaan tupakoitsijoita. Ukki poltteli piippua joskus, esim. joulupäivänä ruuan jälkeen, mutta ei hänkään säännöllisesti piiputellut. Kenenkään kaverin kotonakaan ei tupakoitu sisällä. Yhden kaverin äiti ja isä polttivat autossa, mutta ei ne sitä tehneet, jos oli lapsia kyydissä.
Olen itse tosi tarkka rahoista mutta en pihi. Pihin kanssa en jaksaisi! Pihi vetää aina kotiinpäin ja luistaa perheen kuluista.
Vierailija kirjoitti:
Naisethan yleensä pihtaa. No, ehkä on sellaisia miehiäkin. Usein on kyllä syynä, että ei jostakin syystä seiso.
Ei ainakaan minulla ollut sellaista syytä pihdata, kun lapset oli pieniä. Kyllä se pihtaaminen johtui väsymyksestä. Imetyksestä ympäri vuorokauden, jatkuva pyykkivuori, tiskit, ruuanlaitto, siivous, kokonaisvastuu kaikesta kotona.
Mies kävi töissä ja jätti kaiken minun vastuulle. Viikonloppuisin saattoi viedä lasta/lapsia ulos, että sain kunnolla imuroitua. Olin kotona ensin 2 vuotta, sitten töissä alle vuoden ja taas kotona 1,5 vuotta. Koko sen ajan olin kroonisesti väsynyt ja todellakin pihtasin, kun ei ollut minkäänlaisia haluja. Halut palasi vasta kun nuorempi lapsi oli noin 2,5 vuotta ja flunssakierteet ja pätkittäiset yöunet alkoi olla jo ohi. Sanoisin, että jos pikkulapsiarjessa vastuut jakautuisi tasaisemmin, ehkä pihtaaminen vähenisi monella.
Pakko on sietää joitakin negatiivisia asioita kumppanissa, sillä jokaisella on jotain luonteenpiirteitä, jotka ärsyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Säästäväisyys on hyve, pihiys on mielenhäiriö.
Pihi ajattelee suhteessa vain itseään ja omia rahojaan, toisen rahoja on kyllä valmis käyttämään.
Missä menee säästäväisen ja pihin raja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Jos sinä et tule toimeen omilla tuloillasi, niin ei ole fiksua jäädä yrittämään lokkeilua. On vuosi 2022, naisen pitäisi kyetä itse elättämään itsensä.
Kyllä minä itseni elätän mutta ei voida tehdä asioita joista itse pidän, kuten käydä ravintolassa syömässä, mukavilla lomilla ulkomailla, sisustaa ym.
Kaiken pitää olla halvinta mahdollista.. en tiedä alkaako tämä ärsyttää pidemmän päälle. Hän moralisoi minuakin tuhlailusta jos ostan esim kivoja vaatteita omilla rahoillani.
Miksi et voi mennä ravintolaan syömään ja mistä ihmeestä vastatapaamasi mies tietää, onko kiva vaatteesi uusi vai ei? En minä ole koskaan tarvinnut miesystävältä lupaa sisustamiseen, joten kerro meille muillekin, miksi hänen tapaamisensa nyt estää sinua sisustamasta omaa kotiasi.
Tuollainen mies kyselee koko ajan mitä kaikki on maksanut, arvostelee ostoksia ja moittii tuhlaamisesta. Miehestä ei saa koskaan seuraa mihinkään maksulliseen. Te taidatte olla jo vanhoja, kun toiveissa ei ole perheen perustaminen. Sekään ei onnistu pihin kanssa.
Perustin perheen pihin miehen kanssa. Kun esikoinen lähti opiskelemaan, mies osti asunnoksi yksiön Helsingin keskustasta. Kun toinen lapsi lähti opiskelemaan, mies osti toisen yksiön ja kolmannen saatua opiskelupaikkansa mies osti kolmannenkin asunnon. Ilman velanottoa.
Joillekin meistä säästäväisyys tuo turvallisuutta ja ainakin lapsille oli mukavaa voida asua vailla vuokrahuolia.
Minä ennemmin nauttisinkin elämästä miehen ja lasten kanssa kuin säästäisin tulevia asuntoja varten. Ei ole mielestäni sen arvoista pihistely. Ja ihan hyvä on lastenkin oppia tulemaan omillaan toimeen eikä niin, että pappa betalar. En siis arvosta miehesi panosta.
Miksi oletat, että säästäminen vie nautinnon elämästä? Tai aika monihan noin ajattelee ja sitten ihmettelee, kun ei ole rahaa mihinkään, vaikka tulot on kohtalaiset. Mieluummin lapsille hyvä startti aikuisuuteen kuin jokaviikonloppuinen hoplop.
Ei sitten tullut mieleen että olisi myös kultainen keskitie? Sitä voi säästää rahaa, mutta silti käydä välillä hoplopissa ja tehdä muuta mukavaa. Se ei välttämättä ole mitenkään hyvä startti aikuisuuteen jos ensin on koko ikänsä köyhästi ja sitten aikuisuuden kynnyksellä saa kasan rahaa käyttöönsä. Äkkirikastuneilla aikuisillakin lähtee helposti mopo käsistä, teineillä vielä helpommin.
Tästä sen näkee, millaiset arvot ihmisellä voi olla. Minä olen aina panostanut kulttuuriin, koska koen sen suurena rikkautena. Vaikka on kolme lasta, kaikkia on viety konsertteihin ja jääshowta katsomaan, sirkukseen, balettiin, teatteriin, Heurekaan, Suomenlinnaan. Meillä on kotona joskus ollut riitaakin, kun vein lapset kansallisoopperaan. Säästöön nekin rahat olisi pitänyt laittaa.
Meidän lapset on myös saaneet harrastaa soittamista, tanssia, joukkueurheilua, vaikka rahaa kuluu. Ihmisen onnellisuus voi syntyä esim. luovuudesta, yhteisöllisyydestä, onnistumisen kokemuksista. Ei ole pakko käyttää viulunsoittotaitoa mihinkään aikuisena, koska näen sen itseisarvona (aivojen kehitys, luovuuden kehitys, oppiminen kurinalaiseen soiton harjoitteluun ja sääntöihin, sävelkorvan kehittyminen jne.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon 30v nainen ja ajattelen että kumpikin ääripää rahankäytössä on itselle turn-off.
En jaksa itse laskea esim kauppareissuilla rahoja kovin tarkasti mutta en pidä siitäkään että rahaa tuhlataan kaikkeen (turhaan) materiaan jatkuvasti. Exä oli sellainen että eleli välillä jopa yli varojensa kun piti saada hienoimmat televisiot ja puhelimet ja esim moottoripyörä, jolla ei edes ajanut. Jostain syystä piti ostaa myös mm. kaiuttimet suihkuun :D
Nykyisessä suhteessa ostetaan esim melko harvoin uusia vaatteita, toki kaikki tarpeelliset ja jos pitää vaikka uudet kengät ostaa, haluan panostaa laatuun. Auto ostettiin käytettynä, ja silti tarkkaan harkittiin päätöstä ja perehdyttiin siihen mitä oltiin ostamassa. Mutta tykätään mm. kokkailla erilaisia ruokia ja käydään kerran viikossa ulkona syömässä ja kesäisin ja joskus viikonloppuisin matkustellaan. Lemmikkeihin menee myös rahaa ja niille haluan ostaa laadukkaat ruuat ja tarvikkeet. Olisi kyllä ahdistavaa olla suhteessa missä suhtauduttaisiin rahan käyttöön ihan eri tavalla.
Miksi on jotenkin enemmän oikein käydä kerran viikossa ulkona syömässä kuin nauttia suihkussa kunnon kaiuttimien luomasta äänimaailmasta? Naisten tuhlaileva elämäntyyli on sallittu, miesten ei? Vai sittenkin niin, että kun mies maksaa kaiken, on kaikki tuhlaaminen OK, mutta jos naisen pitää osallistua kuluihin, onkin kyse siitä, että mies on pihi?
Suihkussa kunnon äänimaailma, enpä ole hullumpaa kuullut aikoihin. Jos ei viiden minuutin suihkua pärjää ilman musiikkia, niin onpa kumma. Ulkona syöminen taas säästää aikaa ja vaivaa, ei tarvitse tiskata eikä siivota keittiötä ruuanlaiton vuoksi.
Ei sopisi yhtään itselleni pihi mies. Säästäväinen ja harkitseva saa ja kannattaakin olla, mutta itselleni on tosi tärkeää nauttia elämästä, kuten käydä ravintoloissa (myös kalliimmissa fine diningeissa), konserteissa, matkoilla.
Jos on säästäväinen, en jättäisi. Jos pihistelee myös rakkautta, lempeyttä, seksiä, huolenpitoa, empatiaa jne. niin jättäisin ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Jos sinä et tule toimeen omilla tuloillasi, niin ei ole fiksua jäädä yrittämään lokkeilua. On vuosi 2022, naisen pitäisi kyetä itse elättämään itsensä.
Kyllä minä itseni elätän mutta ei voida tehdä asioita joista itse pidän, kuten käydä ravintolassa syömässä, mukavilla lomilla ulkomailla, sisustaa ym.
Kaiken pitää olla halvinta mahdollista.. en tiedä alkaako tämä ärsyttää pidemmän päälle. Hän moralisoi minuakin tuhlailusta jos ostan esim kivoja vaatteita omilla rahoillani.
Minusta enemmän kuulostaa siltä että teillä on erilainen tapa käyttää rahaa... Paljonko sinulla menee kuussa esim säästöön? Ei hyvät tulot tarkoita sitä että koko ajan ostetaan jotain. Varakas on usein varakas siksi ettei kaikki tuleva myös mene saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon 30v nainen ja ajattelen että kumpikin ääripää rahankäytössä on itselle turn-off.
En jaksa itse laskea esim kauppareissuilla rahoja kovin tarkasti mutta en pidä siitäkään että rahaa tuhlataan kaikkeen (turhaan) materiaan jatkuvasti. Exä oli sellainen että eleli välillä jopa yli varojensa kun piti saada hienoimmat televisiot ja puhelimet ja esim moottoripyörä, jolla ei edes ajanut. Jostain syystä piti ostaa myös mm. kaiuttimet suihkuun :D
Nykyisessä suhteessa ostetaan esim melko harvoin uusia vaatteita, toki kaikki tarpeelliset ja jos pitää vaikka uudet kengät ostaa, haluan panostaa laatuun. Auto ostettiin käytettynä, ja silti tarkkaan harkittiin päätöstä ja perehdyttiin siihen mitä oltiin ostamassa. Mutta tykätään mm. kokkailla erilaisia ruokia ja käydään kerran viikossa ulkona syömässä ja kesäisin ja joskus viikonloppuisin matkustellaan. Lemmikkeihin menee myös rahaa ja niille haluan ostaa laadukkaat ruuat ja tarvikkeet. Olisi kyllä ahdistavaa olla suhteessa missä suhtauduttaisiin rahan käyttöön ihan eri tavalla.
Miksi on jotenkin enemmän oikein käydä kerran viikossa ulkona syömässä kuin nauttia suihkussa kunnon kaiuttimien luomasta äänimaailmasta? Naisten tuhlaileva elämäntyyli on sallittu, miesten ei? Vai sittenkin niin, että kun mies maksaa kaiken, on kaikki tuhlaaminen OK, mutta jos naisen pitää osallistua kuluihin, onkin kyse siitä, että mies on pihi?
Nainen sitä, mies tätä. Taattua vauvapalstan keskustelutasoa, puhutaan jostain abstraktista naisesta, jota ei ole olemassakaan.
Miksi ei voi keskustella omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan? Kerro siitä, mitä tapahtui, kun halusit laittaa suihkuun kunnon kaiuttimet, mutta nainen ei. Miten sovitte asian? Miten jaoitte kustannukset?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vastaa menoistaa itse. Jos nainen haluaa kumppanin kanssa viikonloppulomille Eurooppaan, niin tietenkin hän maksaa molempien matkat. Parisuhde ei tarkoita sitä, että toiset tulot ovat tuhlattavissa.
Olen maksanut miehelleni pari ulkomaanmatkaa siksi, että halusin hänet seurakseni ja häntä taas ei kyseiset kohteet kiinnostaneet, koska olivat jo tuttuja. Mutta kyllä meillä lähtökohta on, että matkat (kuten ravintolareissut, harrastukset ym) maksetaan puoliksi. Ja alunperinkin halusin puolison, jolla on samanlaiset kiinnostuksenkohteet, ajanviettotavat ja elämäntapa. Juuri siksi, ettei tarvitsisi matkustella yksin tai muiden kanssa.
Ei sitten tullut mieleen että olisi myös kultainen keskitie? Sitä voi säästää rahaa, mutta silti käydä välillä hoplopissa ja tehdä muuta mukavaa. Se ei välttämättä ole mitenkään hyvä startti aikuisuuteen jos ensin on koko ikänsä köyhästi ja sitten aikuisuuden kynnyksellä saa kasan rahaa käyttöönsä. Äkkirikastuneilla aikuisillakin lähtee helposti mopo käsistä, teineillä vielä helpommin.