Jättäisittekö miehen piheyden takia?

Joopasenjoo, kannattaisi aina välillä miettiä asioita puolisonkin vinkkelistä. Minä olen käynyt vaimoni kanssa suuria taisteluita rahasta. Hänellä meni todella kauan tajuta ihan perusasiat kuten se, että menoja oltava vähemmän kuin tuloja, edes yhden euron verran. Hän raivosi vuosikausia että miksi pitää säästää!?. Päädyin sitten siihen perinteiseen eli rakensin lapsille ja myös koko perheelle taloudelliset puskurit kaikessa hiljaisuudessa. Enkä voi millään ilveella pitää itseäni pihinä. Olen maksanut asuntolainat yksin, ostanut ja uusinut vaimon ja lasten autoja, maksan aina perheen ravintolalaskut ja matkat, ostan koko viikon ruuat joita vaimo sitten täydentelee lähikaupan maito&leipä ostoksilla. Näistä lähikaupan ostoksista löytyy aina kuitti keittiön pöydältä todisteena kuinka hän ruokkii perheen. Nyt tälle pystyy jo nauramaan, ei ole aina pystynyt. Nykyään vaimokin pystyy jo myöntämään että kyllähän sitä tosiaan olisi hyvä jemmarahaa olla..(kunhan sen jemmarahan haalii kasaan joku muu, heh heh)

Oon 30v nainen ja ajattelen että kumpikin ääripää rahankäytössä on itselle turn-off.

En jaksa itse laskea esim kauppareissuilla rahoja kovin tarkasti mutta en pidä siitäkään että rahaa tuhlataan kaikkeen (turhaan) materiaan jatkuvasti. Exä oli sellainen että eleli välillä jopa yli varojensa kun piti saada hienoimmat televisiot ja puhelimet ja esim moottoripyörä, jolla ei edes ajanut. Jostain syystä piti ostaa myös mm. kaiuttimet suihkuun :D

Nykyisessä suhteessa ostetaan esim melko harvoin uusia vaatteita, toki kaikki tarpeelliset ja jos pitää vaikka uudet kengät ostaa, haluan panostaa laatuun. Auto ostettiin käytettynä, ja silti tarkkaan harkittiin päätöstä ja perehdyttiin siihen mitä oltiin ostamassa. Mutta tykätään mm. kokkailla erilaisia ruokia ja käydään kerran viikossa ulkona syömässä ja kesäisin ja joskus viikonloppuisin matkustellaan. Lemmikkeihin menee myös rahaa ja niille haluan ostaa laadukkaat ruuat ja tarvikkeet. Olisi kyllä ahdistavaa olla suhteessa missä suhtauduttaisiin rahan käyttöön ihan eri tavalla.

Jätin. Ollaan molemmat akateemisesti koulutettuja, hyvätuloisia ihmisiä. En tarvinnut hänen rahojaan. Elämä meni kauhean vaikeaksi

Mies kulki reikäisissä vaatteissa, koska ei raaskinut ostaa uusia. Vein kauppaan, kaikki oli liian kallista. Netistä saa halvemmalla.

Autoa ei voinut ostaa kuin käytettynä, vaikka olisi vara uuteen. Kaikki kulut piti jakaa sentilleen. Hän ei ostanut minulle mitään. Hankin hänelle esim lahjoja. Puhelut piti hoitaa pätkivillä nettiyhteyksillä, koska matkapuhelin maksut olivat liian korkeita.

Ruokaa ei saanut heittää yhtään roskikseen, mikä aiheutti sen, että hän söi pilaantuneita ruokia. Minä kieltäydyin. Teepussit käytettiin 2 kertaan.

Ajatukset mitä vieraille tarjotaan eivät menneet yhteen. (Hän oli sitä mieltä mm. Että vieraiden tulisi tuoda tullessaan yhtä monta viinipulloa, kun joivat. Vaikka varastossa olisi ollut 200 pulloa.)

Hän sujuvasti otti vastaan ruokaa, kyytejä, majoitusta tms. Ei kysellyt kuka on maksanut, pitäisikö maksaa takaisin. Kaikki mitä hän maksoi ihan varmasti muistettiin karhuta

En ole tuhlaavaista sorttia, mutta jos haluan kotiini jotain, niin voin sen hyvällä omalla tunnilla käydä ostamassa vaikka uutena. Hänen kanssaan olisi ollut ainaista tappelua tai minä olisin päätynyt maksamaan kaiken.

Mitenhän olisi mennyt lasten kulut??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On.

Mukavaa, että hänellä on harrastus, mutta saidan seurassa on tylsää.

En haluaisi maksaa hänenkin laskujaan, vain omani.

N

Näemmä valehdellaan päin näköä. Kivenkovaan väitetään olevansa moderneja akkoja joita pitää kestitä venäläisen tuontirouvan tavoin. Itketään miesten kohtelevan kaltoin vaikka todellisuudessa ukko mieluiten hakee täyspäiväsen kotirouvan jolta jopa irtoo. Suomessa mies maksaa lupauksista jotka ei ikinä täyty.

Hahhahhaa! Mä olen se joka aiemmin kerroin miehen asuvan talossani ilman vuokraa. Arvaa miksi en pyydä häneltä vuokraa? Hänellä oli se teidän palstamiesten unelma: venäläinen tuontivaimo 14 vuoden ajan😄. Se putsasi hänet erossa täysin. Vei KAIKEN, möi avioerossa jopa hänen kaikki vaatteensa alushousuista alkaen sinne venäjälle joillekin tuttavilleen, jotka maksoivat niistä hyvin. Kun mies meni hakemaan kotoota edes omia vaatteitaan, nainen vain kirkkain tekoripsisilmin selitti ettei hän mistään vaatteista tiedä. Oli myös myynyt autotallista miehensä erittäin kalliita konkurssifirman tavaroita pois. Että jos te haluatte niitä "täyspäisiä kotirouvia joilta jopa irtoo" niin tehkää sitten edes kunnolla paperit selviksi joka ikisestä taloon hankitusta esineestä, rätistä ja hilavitkuttimesta, että kumman ne mahdollisen eron koittaessa ovat. Koska ei teille kaikille löydy meitä naisia jotka teidät huolii tuollaisten tuontivaimojen putsaamisen jälkeen täysin tyhjätaskuina ja luottotiedottomina omiin nurkkiinsa pyörimään.

Minäkin tunnen tuollaisen ressukan, jolla oli ihana tuontivaimo, mutta eri maasta. Yhtenä päivänä oli lähtenyt omille teilleen, mutta kerännyt mukaansa suunnilleen kaiken, mitä talosta löytyi, siis tv:n, tietokoneen, tabletin, mikron, keittiökaluston, sohvat, taulut ja lähes kaikki astiatkin. Myöhemmin oli vaatinut puolet talon arvosta rahana. Tämä tuttavani oli sanonut, että ei käy, koska talossa on parikymmentä tonnia remonttivelkaa jäljellä ja toiseksi kun irtaimisto oli viety. Palkkasi lakimiehen ja sitten tuttavan oli myös pakko palkata, ettei putsata kaikkea. Lakimiehet riiteli keskenään, oliko sohvakaluston arvo 50 euroa vai 200 euroa. Ja tietokonekin oli muka ollut rikki, niin sille ei voi laittaa hintaa, siis muka rikki, koska muuta todistetta ei ollut kuin sen naisen sana. Kummallisesti oli myös kadonnut merkkivaatteita ja lähes kaikki sen tuttavani kengät ja niiden katoamisesta ei rouva tiennyt muka mitään.

Tai näin minulle on kerrottu. Sitä minä vaan ihmettelen, miten se talo voi mennä puoliksi jakoon, kun toinen ei ole senttiäkään siitä maksanut. Se nainen kävi Suomessa kielikoulua ja suoritti aikuisten peruskoulun ja jotain ammattikoulua. Ei se palkkaa saanut mistään työstä ja lähetti rahaa koko ajan ulkomaille niistä suomalaisen yhteiskunnan antamista tukirahoista. Että menikö se ositus kuitenkaan oikein, vaikka talo virallisesti oli yhdessä ostettu.

Vierailija kirjoitti:

Jätin. Ollaan molemmat akateemisesti koulutettuja, hyvätuloisia ihmisiä. En tarvinnut hänen rahojaan. Elämä meni kauhean vaikeaksi

Mies kulki reikäisissä vaatteissa, koska ei raaskinut ostaa uusia. Vein kauppaan, kaikki oli liian kallista. Netistä saa halvemmalla.

Autoa ei voinut ostaa kuin käytettynä, vaikka olisi vara uuteen. Kaikki kulut piti jakaa sentilleen. Hän ei ostanut minulle mitään. Hankin hänelle esim lahjoja. Puhelut piti hoitaa pätkivillä nettiyhteyksillä, koska matkapuhelin maksut olivat liian korkeita.

Ruokaa ei saanut heittää yhtään roskikseen, mikä aiheutti sen, että hän söi pilaantuneita ruokia. Minä kieltäydyin. Teepussit käytettiin 2 kertaan.

Ajatukset mitä vieraille tarjotaan eivät menneet yhteen. (Hän oli sitä mieltä mm. Että vieraiden tulisi tuoda tullessaan yhtä monta viinipulloa, kun joivat. Vaikka varastossa olisi ollut 200 pulloa.)

Hän sujuvasti otti vastaan ruokaa, kyytejä, majoitusta tms. Ei kysellyt kuka on maksanut, pitäisikö maksaa takaisin. Kaikki mitä hän maksoi ihan varmasti muistettiin karhuta

En ole tuhlaavaista sorttia, mutta jos haluan kotiini jotain, niin voin sen hyvällä omalla tunnilla käydä ostamassa vaikka uutena. Hänen kanssaan olisi ollut ainaista tappelua tai minä olisin päätynyt maksamaan kaiken.

Mitenhän olisi mennyt lasten kulut??

Uusi auto on kyllä harvinaisen tyhmä ostos. Että siinä mielessä mies oli sinua selvästi fiksumpi. Hyvä, kun osasi pitää päänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tuohon on mitään sanoa. Tunsin joskus erittäin pihin miehen. Hän piti lämpötilan rivitalon makuuhuoneessa 17 asteessa. Ihmettelin, että eikös lämmitys kuulu yhtiövastikkeeseen ja hän vastasi, että yhtiövastikehan on juuri sen suuruinen, miten asukkaat kuluttaa. Hän myös leikkasi taloyhtiön pensasaidat, ettei tarvitse maksaa siitä ulkopuoliselle.

Hän teki ruokaa enimmäkseen mikrossa, koska se on paljon halvempaa kuin tehdä liedellä tai uunissa. Siis jopa perunat hän keitti mikrossa.

Toisaalta hän myös tuhlasi, nimittäin rahastoihin. Ihmettelin, miten joku voi silmää räpäyttämättä kuukaudessa laittaa sellaisia summia rahastoihin, joita hän kertoi laittavansa. Hänen mukaansa ihmisen pitää pyrkiä rikastumaan. Sitä ihmettelin itse hiljaa mielessäni, mihin hän sitten ne rikkaudet käyttäisi, jos kaikessa pitää olla pihi.

Hänen lapsuudenkodissaan kävin kerran kylässä ja suorastaan järkytyin. Elettiin kuitenkin v. 1999 ja se talo oli jäänyt 50-luvulle. Siellä oli jopa alkuperäiset keittiökaapistot. Räsymatot oli niin rispaantuneet, että loimet näkyi. Oli nyt sentään juoksevat vedet ja kunnon vesivessa ja jääkaappi ja pakastin, mutta hänen äitinsä laittoi ruokaa edelleen puuhellalla ja leivinuunissa. Vaikutti todella vaivalloiselta, mutta miesväki ei tainnut kiinnittää mitään huomiota pikkuseikkoihin. Toisaalta pihalla seisoi uudehko mersu. Ja traktorikin oli omasta takaa, ettei tarvitse ostaa aurausta. Ilmeisesti johonkin voi käyttää rahaa ja johonkin ei.

Ei siitä meidän kesken mitään vuosisadan rakkaustarinaa tullut, kun ei ajatusmaailma oikein ollut samalla taajuudella.

Kuvailit juuri oman isäni. Toki omien vanhempieni aikana miehet olivat suurin osa tuollaisia. Ja avioero tulikin sen takia, että isäni oli pihi kaikessa lapsiin ja vaimoon liittyvissä asioissa, mutta hänen kaljoihin ja röökeihin kuitenkin aina riitti rahaa. Oikeastaan se oli aika tyypillinen 70-80 lukujen perhe. Ainahan täälläkin muistellaan kaiholla juuri niitä vuosikymmeniä, mutta sitten kun syvemmältä kaivetaan ja varsinkin naisnäkökulmasta niin ei nekään ajat mitään unelma-aikaa ollut. Juuri äskettäin naureskeltiin kun katseltiin jotain vanhoja valokuvia ja silloin oli ihan normaalia vielä polttaa röökiä sisällä, eikä välttämättä edes ikkunaa avattu. Siinä sitä valokuvassa istuttiin koko perhe keittiössä, harvahampaiset lapset hymy korvissa savun keskellä.

En olisi pihin miehen kanssa. Haluan käydä kaupassa ilman, että tarvii aina katsella halvimpia tuotteita, haluan käydä ravintolassa edes pari kertaa kuussa, haluan tehdä viikonloppumatkoja jne jne. Olisi tuskaa, jos mies joka kerta alkaisi nipottaa euron kuvat silmissä, kun ottaisin esille jonkin yhteisen tekemisen tai menemisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On.

Mukavaa, että hänellä on harrastus, mutta saidan seurassa on tylsää.

En haluaisi maksaa hänenkin laskujaan, vain omani.

N

Näemmä valehdellaan päin näköä. Kivenkovaan väitetään olevansa moderneja akkoja joita pitää kestitä venäläisen tuontirouvan tavoin. Itketään miesten kohtelevan kaltoin vaikka todellisuudessa ukko mieluiten hakee täyspäiväsen kotirouvan jolta jopa irtoo. Suomessa mies maksaa lupauksista jotka ei ikinä täyty.

Hahhahhaa! Mä olen se joka aiemmin kerroin miehen asuvan talossani ilman vuokraa. Arvaa miksi en pyydä häneltä vuokraa? Hänellä oli se teidän palstamiesten unelma: venäläinen tuontivaimo 14 vuoden ajan😄. Se putsasi hänet erossa täysin. Vei KAIKEN, möi avioerossa jopa hänen kaikki vaatteensa alushousuista alkaen sinne venäjälle joillekin tuttavilleen, jotka maksoivat niistä hyvin. Kun mies meni hakemaan kotoota edes omia vaatteitaan, nainen vain kirkkain tekoripsisilmin selitti ettei hän mistään vaatteista tiedä. Oli myös myynyt autotallista miehensä erittäin kalliita konkurssifirman tavaroita pois. Että jos te haluatte niitä "täyspäisiä kotirouvia joilta jopa irtoo" niin tehkää sitten edes kunnolla paperit selviksi joka ikisestä taloon hankitusta esineestä, rätistä ja hilavitkuttimesta, että kumman ne mahdollisen eron koittaessa ovat. Koska ei teille kaikille löydy meitä naisia jotka teidät huolii tuollaisten tuontivaimojen putsaamisen jälkeen täysin tyhjätaskuina ja luottotiedottomina omiin nurkkiinsa pyörimään.

Minäkin tunnen tuollaisen ressukan, jolla oli ihana tuontivaimo, mutta eri maasta. Yhtenä päivänä oli lähtenyt omille teilleen, mutta kerännyt mukaansa suunnilleen kaiken, mitä talosta löytyi, siis tv:n, tietokoneen, tabletin, mikron, keittiökaluston, sohvat, taulut ja lähes kaikki astiatkin. Myöhemmin oli vaatinut puolet talon arvosta rahana. Tämä tuttavani oli sanonut, että ei käy, koska talossa on parikymmentä tonnia remonttivelkaa jäljellä ja toiseksi kun irtaimisto oli viety. Palkkasi lakimiehen ja sitten tuttavan oli myös pakko palkata, ettei putsata kaikkea. Lakimiehet riiteli keskenään, oliko sohvakaluston arvo 50 euroa vai 200 euroa. Ja tietokonekin oli muka ollut rikki, niin sille ei voi laittaa hintaa, siis muka rikki, koska muuta todistetta ei ollut kuin sen naisen sana. Kummallisesti oli myös kadonnut merkkivaatteita ja lähes kaikki sen tuttavani kengät ja niiden katoamisesta ei rouva tiennyt muka mitään.

Tai näin minulle on kerrottu. Sitä minä vaan ihmettelen, miten se talo voi mennä puoliksi jakoon, kun toinen ei ole senttiäkään siitä maksanut. Se nainen kävi Suomessa kielikoulua ja suoritti aikuisten peruskoulun ja jotain ammattikoulua. Ei se palkkaa saanut mistään työstä ja lähetti rahaa koko ajan ulkomaille niistä suomalaisen yhteiskunnan antamista tukirahoista. Että menikö se ositus kuitenkaan oikein, vaikka talo virallisesti oli yhdessä ostettu.

Tutun kuuloista. Siis tässä munkin miehen tapauksessa se nainen oli vuosien mittaan kerännyt (miehen maksamana) kaikkea suht koht arvokasta sinne asuntoon. Ei nyt mitään ihan miljonäärien tavaraa, mutta sanotaan nyt että esimerkiksi vähän kalliimpaa astiastoa ja muuta kuin joku perus ikea.

Tällaiset asiat kannattaa tosiaan ottaa huomioon jos sellaisen "kunnollisen ja antavaisen kotivaimon" hommaa, meidän tylsien, väsyneiden, itsenäisten ja pihtaavien työssäkäyvien suomitanttojen sijaan. Ei kukaan ole ostettavissa avioon muusta kuin taloudellisessa hädästä. Kyllähän sellaiset naiset tietysti on mielin kielin ja nuolee vaikka pyllynreikääkin jos mies niin haluaa. Mutta huolehtikaa sitten kunnolla selustanne kanssa. Muuten mulle on ihan sama mitä teette ja kenen kanssa.

Tuollaisen työttömän retkun sitten itsellesi otit nurkkiin asumaan, jos ei ole kertaa varaa edes asumistaan kustantaa. Noh, tasonsa kullakin...

Olen, että mies maksaa. En kituisi, köyhänä. Ehkä erossa veisin oman osani. Mut ei jaksa.

Valitettavasti täytyy todeta että liika piheys on mielestäni sairaus. Eihän siinä ole järjellä ajateltuna mitään mieltä että miljonääri ei esimerkiksi vaikka käy koskaan lounaalla, koska kotona tehty ruoka on halvempaa. Toki voi lla muita syitä miksi ei halua syödä ravintolassa, mutta jos ainut syy on hinta, niin kyllä se piheys on jonkinlainen sairaus.

Suomalaisilla tuntuu olevan hankala suhde rahan kanssa. Pitäisi sitäkin käyttää järkevästi, eikä tyyliin kaikki tai ei mitään.

Pihi mies karjuu eläimellisesti kun laukeaa koska tajuaa, että nyt menee omasta pussista! 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On.

Mukavaa, että hänellä on harrastus, mutta saidan seurassa on tylsää.

En haluaisi maksaa hänenkin laskujaan, vain omani.

N

Näemmä valehdellaan päin näköä. Kivenkovaan väitetään olevansa moderneja akkoja joita pitää kestitä venäläisen tuontirouvan tavoin. Itketään miesten kohtelevan kaltoin vaikka todellisuudessa ukko mieluiten hakee täyspäiväsen kotirouvan jolta jopa irtoo. Suomessa mies maksaa lupauksista jotka ei ikinä täyty.

Hahhahhaa! Mä olen se joka aiemmin kerroin miehen asuvan talossani ilman vuokraa. Arvaa miksi en pyydä häneltä vuokraa? Hänellä oli se teidän palstamiesten unelma: venäläinen tuontivaimo 14 vuoden ajan😄. Se putsasi hänet erossa täysin. Vei KAIKEN, möi avioerossa jopa hänen kaikki vaatteensa alushousuista alkaen sinne venäjälle joillekin tuttavilleen, jotka maksoivat niistä hyvin. Kun mies meni hakemaan kotoota edes omia vaatteitaan, nainen vain kirkkain tekoripsisilmin selitti ettei hän mistään vaatteista tiedä. Oli myös myynyt autotallista miehensä erittäin kalliita konkurssifirman tavaroita pois. Että jos te haluatte niitä "täyspäisiä kotirouvia joilta jopa irtoo" niin tehkää sitten edes kunnolla paperit selviksi joka ikisestä taloon hankitusta esineestä, rätistä ja hilavitkuttimesta, että kumman ne mahdollisen eron koittaessa ovat. Koska ei teille kaikille löydy meitä naisia jotka teidät huolii tuollaisten tuontivaimojen putsaamisen jälkeen täysin tyhjätaskuina ja luottotiedottomina omiin nurkkiinsa pyörimään.

Minäkin tunnen tuollaisen ressukan, jolla oli ihana tuontivaimo, mutta eri maasta. Yhtenä päivänä oli lähtenyt omille teilleen, mutta kerännyt mukaansa suunnilleen kaiken, mitä talosta löytyi, siis tv:n, tietokoneen, tabletin, mikron, keittiökaluston, sohvat, taulut ja lähes kaikki astiatkin. Myöhemmin oli vaatinut puolet talon arvosta rahana. Tämä tuttavani oli sanonut, että ei käy, koska talossa on parikymmentä tonnia remonttivelkaa jäljellä ja toiseksi kun irtaimisto oli viety. Palkkasi lakimiehen ja sitten tuttavan oli myös pakko palkata, ettei putsata kaikkea. Lakimiehet riiteli keskenään, oliko sohvakaluston arvo 50 euroa vai 200 euroa. Ja tietokonekin oli muka ollut rikki, niin sille ei voi laittaa hintaa, siis muka rikki, koska muuta todistetta ei ollut kuin sen naisen sana. Kummallisesti oli myös kadonnut merkkivaatteita ja lähes kaikki sen tuttavani kengät ja niiden katoamisesta ei rouva tiennyt muka mitään.

Tai näin minulle on kerrottu. Sitä minä vaan ihmettelen, miten se talo voi mennä puoliksi jakoon, kun toinen ei ole senttiäkään siitä maksanut. Se nainen kävi Suomessa kielikoulua ja suoritti aikuisten peruskoulun ja jotain ammattikoulua. Ei se palkkaa saanut mistään työstä ja lähetti rahaa koko ajan ulkomaille niistä suomalaisen yhteiskunnan antamista tukirahoista. Että menikö se ositus kuitenkaan oikein, vaikka talo virallisesti oli yhdessä ostettu.

Tutun kuuloista. Siis tässä munkin miehen tapauksessa se nainen oli vuosien mittaan kerännyt (miehen maksamana) kaikkea suht koht arvokasta sinne asuntoon. Ei nyt mitään ihan miljonäärien tavaraa, mutta sanotaan nyt että esimerkiksi vähän kalliimpaa astiastoa ja muuta kuin joku perus ikea.

Tällaiset asiat kannattaa tosiaan ottaa huomioon jos sellaisen "kunnollisen ja antavaisen kotivaimon" hommaa, meidän tylsien, väsyneiden, itsenäisten ja pihtaavien työssäkäyvien suomitanttojen sijaan. Ei kukaan ole ostettavissa avioon muusta kuin taloudellisessa hädästä. Kyllähän sellaiset naiset tietysti on mielin kielin ja nuolee vaikka pyllynreikääkin jos mies niin haluaa. Mutta huolehtikaa sitten kunnolla selustanne kanssa. Muuten mulle on ihan sama mitä teette ja kenen kanssa.

Tuollaisen työttömän retkun sitten itsellesi otit nurkkiin asumaan, jos ei ole kertaa varaa edes asumistaan kustantaa. Noh, tasonsa kullakin...

Vierailija kirjoitti:

Miehen ei tarvitse maksaa minun kulujani, ei tarvitse törsäillä hulluna, mutta pihi on kyllä tottatosiaan niin ankea luonteenpiirre että vapauttaisin tuollaisen miehen.

Aikanaan oli kaveripiirissä yksi todella pihi nainen, joka laski piirulleen mitä kukakin oli velkaa, kun muut tarjoilivat toisille ilman kirjanpitoa. Ja omalta puoleltaan sitten kun tarjosin hänelle ja miehelleen keikkaliput, ne kyllä kelpasivat mutta sitten ei tullutkaan paikalle. Korpesi niin paljon, olisin voinut lahjoittaa ne jollekin muulle joka olisi käyttänytkin liput. Ei tarvitse kovin korostaa, että en kauaa jaksanut tähän takakireään nuukailijaan olla yhteydessä. Parisuhteeseen en tuollaista persoonaa haluaisi ollenkaan.

Meidän porukassa oli myös tällainen daami.

Päätettiin mennä porukalla Tavastialle keikalle, liput n 20-30 e. Lupasin hakea kaikille, jokainen maksoi heti, paitsi tää yks.

Soitin ja kysyin tuleeko. Tietenkin. No et oo maksanut. Keikka olikin nopeasti loppuunmyyty ja lippuja myytiin korkeammalla hinnalka.

Laitoin viestin jos ei ole maksanut huomiseen mennessä, laitan lipun myyntiin.

Tää tyyppi vastasi ei voi maksaa, kuin yhden jutun kuussa. Tässä kuussa ostaa junaliput, seuraavassa kuussa, kun on keikka, maksaa ratikkalipun, juotavaa. Voi maksaa mulle keikkalipun keikan jälkeen, seuraavassa kuussa.

Huom hänellä ei ole rahapulaa.

Ilmoitin ei käy ja ilmoitin myös myyn lipun eteenpäin.

Yksi porukasta myös ilmoitti ei pääsekään, työmatka. Ehdotti myyn lipun ja pidän rahat itselläni.

Sain 2.sta lipusta yht 50 e ylimääräistä.

Tämä pihi oli kuullut aiheesta ja hänen mielestä minun olisi pitänyt antaa hänelle puolet. Oli hänen lippu.

😁😁😁.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Jos sinä et tule toimeen omilla tuloillasi, niin ei ole fiksua jäädä yrittämään lokkeilua. On vuosi 2022, naisen pitäisi kyetä itse elättämään itsensä.

Kyllä minä itseni elätän mutta ei voida tehdä asioita joista itse pidän, kuten käydä ravintolassa syömässä, mukavilla lomilla ulkomailla, sisustaa ym.

Kaiken pitää olla halvinta mahdollista.. en tiedä alkaako tämä ärsyttää pidemmän päälle. Hän moralisoi minuakin tuhlailusta jos ostan esim kivoja vaatteita omilla rahoillani.

Miksi et voi mennä ravintolaan syömään ja mistä ihmeestä vastatapaamasi mies tietää, onko kiva vaatteesi uusi vai ei? En minä ole koskaan tarvinnut miesystävältä lupaa sisustamiseen, joten kerro meille muillekin, miksi hänen tapaamisensa nyt estää sinua sisustamasta omaa kotiasi.

Tuollainen mies kyselee koko ajan mitä kaikki on maksanut, arvostelee ostoksia ja moittii tuhlaamisesta. Miehestä ei saa koskaan seuraa mihinkään maksulliseen. Te taidatte olla jo vanhoja, kun toiveissa ei ole perheen perustaminen. Sekään ei onnistu pihin kanssa.

Perustin perheen pihin miehen kanssa. Kun esikoinen lähti opiskelemaan, mies osti asunnoksi yksiön Helsingin keskustasta. Kun toinen lapsi lähti opiskelemaan, mies osti toisen yksiön ja kolmannen saatua opiskelupaikkansa mies osti kolmannenkin asunnon. Ilman velanottoa.

Joillekin meistä säästäväisyys tuo turvallisuutta ja ainakin lapsille oli mukavaa voida asua vailla vuokrahuolia.

Minä ennemmin nauttisinkin elämästä miehen ja lasten kanssa kuin säästäisin tulevia asuntoja varten. Ei ole mielestäni sen arvoista pihistely. Ja ihan hyvä on lastenkin oppia tulemaan omillaan toimeen eikä niin, että pappa betalar. En siis arvosta miehesi panosta.

Miksi oletat, että säästäminen vie nautinnon elämästä? Tai aika monihan noin ajattelee ja sitten ihmettelee, kun ei ole rahaa mihinkään, vaikka tulot on kohtalaiset. Mieluummin lapsille hyvä startti aikuisuuteen kuin jokaviikonloppuinen hoplop.

Vierailija kirjoitti:

Oon 30v nainen ja ajattelen että kumpikin ääripää rahankäytössä on itselle turn-off.

En jaksa itse laskea esim kauppareissuilla rahoja kovin tarkasti mutta en pidä siitäkään että rahaa tuhlataan kaikkeen (turhaan) materiaan jatkuvasti. Exä oli sellainen että eleli välillä jopa yli varojensa kun piti saada hienoimmat televisiot ja puhelimet ja esim moottoripyörä, jolla ei edes ajanut. Jostain syystä piti ostaa myös mm. kaiuttimet suihkuun :D

Nykyisessä suhteessa ostetaan esim melko harvoin uusia vaatteita, toki kaikki tarpeelliset ja jos pitää vaikka uudet kengät ostaa, haluan panostaa laatuun. Auto ostettiin käytettynä, ja silti tarkkaan harkittiin päätöstä ja perehdyttiin siihen mitä oltiin ostamassa. Mutta tykätään mm. kokkailla erilaisia ruokia ja käydään kerran viikossa ulkona syömässä ja kesäisin ja joskus viikonloppuisin matkustellaan. Lemmikkeihin menee myös rahaa ja niille haluan ostaa laadukkaat ruuat ja tarvikkeet. Olisi kyllä ahdistavaa olla suhteessa missä suhtauduttaisiin rahan käyttöön ihan eri tavalla.

Miksi on jotenkin enemmän oikein käydä kerran viikossa ulkona syömässä kuin nauttia suihkussa kunnon kaiuttimien luomasta äänimaailmasta? Naisten tuhlaileva elämäntyyli on sallittu, miesten ei? Vai sittenkin niin, että kun mies maksaa kaiken, on kaikki tuhlaaminen OK, mutta jos naisen pitää osallistua kuluihin, onkin kyse siitä, että mies on pihi?

Jokainen vastaa menoistaa itse. Jos nainen haluaa kumppanin kanssa viikonloppulomille Eurooppaan, niin tietenkin hän maksaa molempien matkat. Parisuhde ei tarkoita sitä, että toiset tulot ovat tuhlattavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Jos sinä et tule toimeen omilla tuloillasi, niin ei ole fiksua jäädä yrittämään lokkeilua. On vuosi 2022, naisen pitäisi kyetä itse elättämään itsensä.

Kyllä minä itseni elätän mutta ei voida tehdä asioita joista itse pidän, kuten käydä ravintolassa syömässä, mukavilla lomilla ulkomailla, sisustaa ym.

Kaiken pitää olla halvinta mahdollista.. en tiedä alkaako tämä ärsyttää pidemmän päälle. Hän moralisoi minuakin tuhlailusta jos ostan esim kivoja vaatteita omilla rahoillani.

Siksi se on rahoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit elänyt 80- luvulla tietäisit ettei silloin ollut köyhää. Ja sinun kirjoituksesta tulee mieleen joku onnen onkija "löysin varakkaan miehen muttei tuhlaa rahoja minuun, jätänkö sen sian "

Kasarilla käytiin töissä.

Niin käy vieläkin suurin osa siitä joukosta jotka eivät ole eläkkeellä tai lapsia. Niin se vain menee ei ole maailma muuttunut.

Äiditkin kävi töissä. Harva jäi pysyvästi kotiin.

Ja nykyään vielä harvempi äiti jää kotiin. Yleisempää kotiäitiys silloin oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon 30v nainen ja ajattelen että kumpikin ääripää rahankäytössä on itselle turn-off.

En jaksa itse laskea esim kauppareissuilla rahoja kovin tarkasti mutta en pidä siitäkään että rahaa tuhlataan kaikkeen (turhaan) materiaan jatkuvasti. Exä oli sellainen että eleli välillä jopa yli varojensa kun piti saada hienoimmat televisiot ja puhelimet ja esim moottoripyörä, jolla ei edes ajanut. Jostain syystä piti ostaa myös mm. kaiuttimet suihkuun :D

Nykyisessä suhteessa ostetaan esim melko harvoin uusia vaatteita, toki kaikki tarpeelliset ja jos pitää vaikka uudet kengät ostaa, haluan panostaa laatuun. Auto ostettiin käytettynä, ja silti tarkkaan harkittiin päätöstä ja perehdyttiin siihen mitä oltiin ostamassa. Mutta tykätään mm. kokkailla erilaisia ruokia ja käydään kerran viikossa ulkona syömässä ja kesäisin ja joskus viikonloppuisin matkustellaan. Lemmikkeihin menee myös rahaa ja niille haluan ostaa laadukkaat ruuat ja tarvikkeet. Olisi kyllä ahdistavaa olla suhteessa missä suhtauduttaisiin rahan käyttöön ihan eri tavalla.

Miksi on jotenkin enemmän oikein käydä kerran viikossa ulkona syömässä kuin nauttia suihkussa kunnon kaiuttimien luomasta äänimaailmasta? Naisten tuhlaileva elämäntyyli on sallittu, miesten ei? Vai sittenkin niin, että kun mies maksaa kaiken, on kaikki tuhlaaminen OK, mutta jos naisen pitää osallistua kuluihin, onkin kyse siitä, että mies on pihi?

Ei vaan halutaan kumppani jolla on samanlainen arvomaailma ja kiinnostuksen kohteet. Mies saa ihan vapaasti ostaa kämppänsä täyteen elektroniikkaa ja syödä halvasti jos niin haluaa, mutta eihän suhteesta tule mitään jos toinen taas haluaisi puolison kanssa syödä ulkona hyvissä ravintoloissa ja toinen istua kotona kuuntelemassa musiikkia kalliista kaiuttimista.

Lisäksi tuossa puhuttiin yli varojen elämisestä ja kalliin tavaran ostamisesta velaksi, tuskin moni mieskään haluaa naista joka ostaa osarilla kämpän täyteen Vepsäläisen kalusteita ja merkkilaukkuja ja sitten on pulassa laskujen kanssa.

Juu ei kiinnostaisi, jos liian erilaiset rahankäyttötavat ja erityisesti jos toinen yrittäisi vaikuttaa minun rahankäyttöön. Tuosta ei tule muuta kuin harmia.