Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hesari: Lihavuus on krooninen sairaus
28.10.2022 |
Ei elämäntapaongelma. Postmoderni intersektionaalinen lääketiede selvitti tämän.
Asialle ei siis voi tehdä mitään, sipsejä ja siideriä saa nyt ihan vapaasti vetää, lääkärin on turha valittaa. Itsekin ajattelin lopettaa terveellisesti syömisen, ihan solidaarisuudesta ruveta läskiksi.
Kommentit (591)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?
Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?
Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?
Käytännössä kolmenlaisia.
- vanhin on suolistossa paikallisesti vaikuttava orlistaatti, joka estää rasvan imeytymistä, tätä käytetään nykyään aika vähän koska ei ole kovin tehokas ja ikäviä sivuvaikutuksia kuten rasvaripulit housuun
- sitten on tuo mainittu mysimba joka on mielialalääkkeen ja päihderiippuvuuksiin käytetyn lääkkeen yhdistelmä, osalla toimii, osalla ei, moni ei halua tätä koska mielialalääkkeen sivuvaikutukset ja monen vaikea päästä lääkkeestä irti
- sitten on suolistohormonipohjaiset/diabeteslääkkeet kuten saxenda ja ozempic. Nämä on tehokkaimpia, tosin kolmasosalla eivät nämäkään auta. Itse kokeilin ja valitettavasti paino laski niin vähän että lääkäri totesi ettei kannata jatkaa. Mutta siis suurimmalla osalla auttaa ja ainakin ozempicilla tulokset on osalla tosi dramaattisiakin, kymmeniä kiloja lähtenyt.
minäkään en näistä mitään tiedä, mutta googletin tuon Ozembicin:
"Miten Ozempic vaikuttaa? Ozempicin vaikuttava aine semaglutidi on GLP-1-reseptoriagonisti. Se vaikuttaa GLP-1:n (suoliston tuottama hormoni) tavoin lisäämällä haiman ruokailun seurauksena erittämän insuliinin määrää. Tämä auttaa veren glukoosipitoisuuden hallinnassa."
Aika jännä, että ahneuteen ja itsekurin puutteeseen auttaa verensokerin vaihtelua tasoittava lääke eli kääntäen itsekurin taustalla onkin insuliinin oikea aikainen eritys ja sen häiriötön toiminta!
Luulin, että huono itsekuri ja ahneus elää päässä, mutta se elääkin haimassa!
Opiskelkaa viisastelijat ensin mitä on metabolinen oireyhtymä ja tulkaa vasta sitten viisastelemaan sillä kuinka lihava ei tarvitse lääketieteellistä apua vaan pitää vaan "syödä vähemmän ja liikkua enemmän".
t. normaalipainoinen keski-ikäinen tantta
Näihin hormoneihin voidaan usein vaikuttaa ihan ravinnon laatua muuttamalla. Moni joka kuvittelee syövänsä terveellisesti ei oikeasti niin tee.
Linkitätkö sen vertaisarvioidun tutkimuksen, jonka olet aiheesta julkaissut. Tai edes lukenut. Jatketaan keskustelua sen jälkeen.
Saa nähdä jaksanko ruveta kaivamaan. Sillä välin voit aloittaa omat tutkimukset aiheesta vaikka lukemalla suolistobakteereista ja kuinka ne muuttuvat ravinnon myötä. Suolistobakteerit ovat myös suorassa vuorovaikutuksessa aivon mielihalukeskuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?
Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?
Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?
Käytännössä kolmenlaisia.
- vanhin on suolistossa paikallisesti vaikuttava orlistaatti, joka estää rasvan imeytymistä, tätä käytetään nykyään aika vähän koska ei ole kovin tehokas ja ikäviä sivuvaikutuksia kuten rasvaripulit housuun
- sitten on tuo mainittu mysimba joka on mielialalääkkeen ja päihderiippuvuuksiin käytetyn lääkkeen yhdistelmä, osalla toimii, osalla ei, moni ei halua tätä koska mielialalääkkeen sivuvaikutukset ja monen vaikea päästä lääkkeestä irti
- sitten on suolistohormonipohjaiset/diabeteslääkkeet kuten saxenda ja ozempic. Nämä on tehokkaimpia, tosin kolmasosalla eivät nämäkään auta. Itse kokeilin ja valitettavasti paino laski niin vähän että lääkäri totesi ettei kannata jatkaa. Mutta siis suurimmalla osalla auttaa ja ainakin ozempicilla tulokset on osalla tosi dramaattisiakin, kymmeniä kiloja lähtenyt.
minäkään en näistä mitään tiedä, mutta googletin tuon Ozembicin:
"Miten Ozempic vaikuttaa? Ozempicin vaikuttava aine semaglutidi on GLP-1-reseptoriagonisti. Se vaikuttaa GLP-1:n (suoliston tuottama hormoni) tavoin lisäämällä haiman ruokailun seurauksena erittämän insuliinin määrää. Tämä auttaa veren glukoosipitoisuuden hallinnassa."
Aika jännä, että ahneuteen ja itsekurin puutteeseen auttaa verensokerin vaihtelua tasoittava lääke eli kääntäen itsekurin taustalla onkin insuliinin oikea aikainen eritys ja sen häiriötön toiminta!
Luulin, että huono itsekuri ja ahneus elää päässä, mutta se elääkin haimassa!
Opiskelkaa viisastelijat ensin mitä on metabolinen oireyhtymä ja tulkaa vasta sitten viisastelemaan sillä kuinka lihava ei tarvitse lääketieteellistä apua vaan pitää vaan "syödä vähemmän ja liikkua enemmän".
t. normaalipainoinen keski-ikäinen tantta
Näihin hormoneihin voidaan usein vaikuttaa ihan ravinnon laatua muuttamalla. Moni joka kuvittelee syövänsä terveellisesti ei oikeasti niin tee.
Ihan varmasti, mutta se kestää tuskallisen kauan. Sekä fysiologisesti kääntää ne vääristyneet prosessit, että tietysti psyykkisesti katkaista riippuvuus ja oppia uudet rutiinit. Jos alkuvaiheessa on avuksi tarjolla lääkkeellinen hoito niin onko siinä jotain ongelmaa?
Seurailkaapa joskus lemmikkieläimiänne. Monella on takuulla joskus ollut lemmikki, joka kärsii selvästi lihavuussairaudesta. Itsellä oli joskus kissa, joka kärsi metabolisesta oireyhtymästä. Kun se söi, tuli sille ensin kakki ja seuraavaksi uni. Parin-kolmen tunnin päästä sillä oli jälleen nälkä ja ruoan kerjääminen oli aivan fanaattista! Se huuti suoraa huutoa nälkäänsä :( Kuinka tuo tila sitten oli päässyt syntymään? Kissa pääsi lihomaan kun sillä oli samassa kodissa kaveri, jolle ruoka ei oikein maistunut. Ruokahaluton kissa sai säännöllisesti oraalipastahoitoa vaativia suolitukoksia ja kuoli melko nuorena johonkin nopeasti edenneeseen kivuliaaseen vatsaongelmaan (niin nopeasti ettei ehditty lääkäriin). Se jäi hyvin pieneksi. Paksu kissa taas menetti ensin näkönsä, sitten sen lopulta vei munuaisten vajaatoiminta. Mielenkiintoista kyllä, se laihtui aina kesäisin kun sai olla vapaana mökillä, mutta lihoi hyvin pian kun palasi syksyllä kotiin. Ruoan vaatiminen oli aivan samanlaista sekä mökillä, että kotona, mutta liikuntaa tuli enemmän ja ruokavalio muuttui kalapainotteiseksi. Mutta siis valtavan ruokahalun aiheuttava metabolinen oireyhtymä ei korjautunut edes sen kesän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?
Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?
Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?
Käytännössä kolmenlaisia.
- vanhin on suolistossa paikallisesti vaikuttava orlistaatti, joka estää rasvan imeytymistä, tätä käytetään nykyään aika vähän koska ei ole kovin tehokas ja ikäviä sivuvaikutuksia kuten rasvaripulit housuun
- sitten on tuo mainittu mysimba joka on mielialalääkkeen ja päihderiippuvuuksiin käytetyn lääkkeen yhdistelmä, osalla toimii, osalla ei, moni ei halua tätä koska mielialalääkkeen sivuvaikutukset ja monen vaikea päästä lääkkeestä irti
- sitten on suolistohormonipohjaiset/diabeteslääkkeet kuten saxenda ja ozempic. Nämä on tehokkaimpia, tosin kolmasosalla eivät nämäkään auta. Itse kokeilin ja valitettavasti paino laski niin vähän että lääkäri totesi ettei kannata jatkaa. Mutta siis suurimmalla osalla auttaa ja ainakin ozempicilla tulokset on osalla tosi dramaattisiakin, kymmeniä kiloja lähtenyt.
minäkään en näistä mitään tiedä, mutta googletin tuon Ozembicin:
"Miten Ozempic vaikuttaa? Ozempicin vaikuttava aine semaglutidi on GLP-1-reseptoriagonisti. Se vaikuttaa GLP-1:n (suoliston tuottama hormoni) tavoin lisäämällä haiman ruokailun seurauksena erittämän insuliinin määrää. Tämä auttaa veren glukoosipitoisuuden hallinnassa."
Aika jännä, että ahneuteen ja itsekurin puutteeseen auttaa verensokerin vaihtelua tasoittava lääke eli kääntäen itsekurin taustalla onkin insuliinin oikea aikainen eritys ja sen häiriötön toiminta!
Luulin, että huono itsekuri ja ahneus elää päässä, mutta se elääkin haimassa!
Opiskelkaa viisastelijat ensin mitä on metabolinen oireyhtymä ja tulkaa vasta sitten viisastelemaan sillä kuinka lihava ei tarvitse lääketieteellistä apua vaan pitää vaan "syödä vähemmän ja liikkua enemmän".
t. normaalipainoinen keski-ikäinen tantta
Näihin hormoneihin voidaan usein vaikuttaa ihan ravinnon laatua muuttamalla. Moni joka kuvittelee syövänsä terveellisesti ei oikeasti niin tee.
Ihan varmasti, mutta se kestää tuskallisen kauan. Sekä fysiologisesti kääntää ne vääristyneet prosessit, että tietysti psyykkisesti katkaista riippuvuus ja oppia uudet rutiinit. Jos alkuvaiheessa on avuksi tarjolla lääkkeellinen hoito niin onko siinä jotain ongelmaa?
Seurailkaapa joskus lemmikkieläimiänne. Monella on takuulla joskus ollut lemmikki, joka kärsii selvästi lihavuussairaudesta. Itsellä oli joskus kissa, joka kärsi metabolisesta oireyhtymästä. Kun se söi, tuli sille ensin kakki ja seuraavaksi uni. Parin-kolmen tunnin päästä sillä oli jälleen nälkä ja ruoan kerjääminen oli aivan fanaattista! Se huuti suoraa huutoa nälkäänsä :( Kuinka tuo tila sitten oli päässyt syntymään? Kissa pääsi lihomaan kun sillä oli samassa kodissa kaveri, jolle ruoka ei oikein maistunut. Ruokahaluton kissa sai säännöllisesti oraalipastahoitoa vaativia suolitukoksia ja kuoli melko nuorena johonkin nopeasti edenneeseen kivuliaaseen vatsaongelmaan (niin nopeasti ettei ehditty lääkäriin). Se jäi hyvin pieneksi. Paksu kissa taas menetti ensin näkönsä, sitten sen lopulta vei munuaisten vajaatoiminta. Mielenkiintoista kyllä, se laihtui aina kesäisin kun sai olla vapaana mökillä, mutta lihoi hyvin pian kun palasi syksyllä kotiin. Ruoan vaatiminen oli aivan samanlaista sekä mökillä, että kotona, mutta liikuntaa tuli enemmän ja ruokavalio muuttui kalapainotteiseksi. Mutta siis valtavan ruokahalun aiheuttava metabolinen oireyhtymä ei korjautunut edes sen kesän aikana.
No sama se on ihmisillä. Se, että paastoaa kuukauden ja mässäilee 11 kuukautta ei varsinaisesti auta laihtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?
Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?
Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?
Käytännössä kolmenlaisia.
- vanhin on suolistossa paikallisesti vaikuttava orlistaatti, joka estää rasvan imeytymistä, tätä käytetään nykyään aika vähän koska ei ole kovin tehokas ja ikäviä sivuvaikutuksia kuten rasvaripulit housuun
- sitten on tuo mainittu mysimba joka on mielialalääkkeen ja päihderiippuvuuksiin käytetyn lääkkeen yhdistelmä, osalla toimii, osalla ei, moni ei halua tätä koska mielialalääkkeen sivuvaikutukset ja monen vaikea päästä lääkkeestä irti
- sitten on suolistohormonipohjaiset/diabeteslääkkeet kuten saxenda ja ozempic. Nämä on tehokkaimpia, tosin kolmasosalla eivät nämäkään auta. Itse kokeilin ja valitettavasti paino laski niin vähän että lääkäri totesi ettei kannata jatkaa. Mutta siis suurimmalla osalla auttaa ja ainakin ozempicilla tulokset on osalla tosi dramaattisiakin, kymmeniä kiloja lähtenyt.
minäkään en näistä mitään tiedä, mutta googletin tuon Ozembicin:
"Miten Ozempic vaikuttaa? Ozempicin vaikuttava aine semaglutidi on GLP-1-reseptoriagonisti. Se vaikuttaa GLP-1:n (suoliston tuottama hormoni) tavoin lisäämällä haiman ruokailun seurauksena erittämän insuliinin määrää. Tämä auttaa veren glukoosipitoisuuden hallinnassa."
Aika jännä, että ahneuteen ja itsekurin puutteeseen auttaa verensokerin vaihtelua tasoittava lääke eli kääntäen itsekurin taustalla onkin insuliinin oikea aikainen eritys ja sen häiriötön toiminta!
Luulin, että huono itsekuri ja ahneus elää päässä, mutta se elääkin haimassa!
Opiskelkaa viisastelijat ensin mitä on metabolinen oireyhtymä ja tulkaa vasta sitten viisastelemaan sillä kuinka lihava ei tarvitse lääketieteellistä apua vaan pitää vaan "syödä vähemmän ja liikkua enemmän".
t. normaalipainoinen keski-ikäinen tantta
Näihin hormoneihin voidaan usein vaikuttaa ihan ravinnon laatua muuttamalla. Moni joka kuvittelee syövänsä terveellisesti ei oikeasti niin tee.
Linkitätkö sen vertaisarvioidun tutkimuksen, jonka olet aiheesta julkaissut. Tai edes lukenut. Jatketaan keskustelua sen jälkeen.
Saa nähdä jaksanko ruveta kaivamaan. Sillä välin voit aloittaa omat tutkimukset aiheesta vaikka lukemalla suolistobakteereista ja kuinka ne muuttuvat ravinnon myötä. Suolistobakteerit ovat myös suorassa vuorovaikutuksessa aivon mielihalukeskuksiin.
Olen opiskellut ravitsemustieteen perusopinnot ja osan aineopinnoista ja luen aiheeseen liittyviä uutisia ja artikkeleita (mm. tämän HS:n artikkelin josta tässä keskustellaan, vaikka olen ilmeisesti ainoa, joka sen on lukenut). Jos esität faktana jotain tietoa, sinun tehtäväsi on huolehtia, että muilla on lähde väitteellesi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tarve syödä koko ajan. Se on ihan kauheaa, koska oikeasti ei ole sellasta määrää ruokaa että minä tuntisin itseni kylläiseksi. Vatsa tulee täyteen kyllä ja fyysisesti ei voi enää syödä, mutta mun aivot ei kyllä tajua kunnolla sitä asiaa, vaan tahtoisin edelleen syödä. Minulla on ylipainoa noin 10 kiloa ja tämäkin on ihan vaan sen takia, että minä liikun säännöllisesti ja KOKO ajan vahdin mitä syön ja lasken kaloreita. Levänneenä ja tasaisessa elämäntilanteessa tätä jaksaa pitää yllä, mutta heti jos on univelkaa tai stressiä huomaan, että ote alkaa lipsua. On silleen naurettavaa, että minä painonhallinnan takia en esim. hakeudu opiskelemaan (työn ohella), kun mietin että jos aloitan opiskelut, niin minä oon väsynyt ja stressaatunut ja lihon. Näin se läskifobia toimii. Mieluummin vähän alisuoriudun kuin otan riskin että musta tulee oikeesti läski.
Olisi ihanaa olla joskus kylläinen ja tyytyväinen, mutta kun en ole. Ilmeisesti mulla on kylläisyyshormonista puutetta, koska eihän tämä normaalia ole, käsittääkseni ihmiset noin keskimäärin tulee kylläisiksi ja osa ihmisistä jopa unohtaa syödä. Minä en ikinä. Aina on mielessä seuraava ateria. Kyllä minä pitäisin tätä jonkinlaisena sairautena. Ärsyttää ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen aukoa päätään ylipainoisille. Osalle, kuten mulle, ei oo painonhallinta kovin helppoa.
Mulla täysin sama juttu. Ihan ku oisin lukenut itsekirjoittamaani tekstiä. Tsemppiä sulle. Koetetaan tulla edes jotenkin toimeen tän vaikean ongelman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin vielä kolmekymppiseksi asti että lihavuus johtuu liian vähästä liikunnasta ja suurista kalorimääristä.
Enää en. Toisaalta hyväkuntoinen voi olla ylipainoisenakin ja juosta maratoonin, vaikka ylipainoa olisi lähes 30kg. Ylipainosta voi olla hyötyä erilaisissa lihaskuntoharjoitteissa.
Ei niille geeneille mitään voi. Moni on nuorena hoikka ja lihoo vanhempana tahtomattaan.
Hyväkuntoinen voit silti olla. Minä vedän 33 kpl leuannostoja vaikka ylipainoa bmi:n mukaan 28kg.
Takana on pitkä kamppailu-urheilu tausta ja ylipainosta koen olevan enemmän hyötyä kamppailussa kuin haittaa. Toki vastustajat ovat pidempiä, mutta ei vanhemmalla iällä enää sovi aktiivisesti otella.
Kun tarkemmin miettii niin todella monilla saleilla kamppailulajien huippukuntoiset mestarit ovat varsin vatsakkaita ja maha roikkuu vyön päällä suorastaan.
Ihminen on luontaisesti pyöreä, jos geenit on niin kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus johtuu väärästä ruokavaliosta 99% ihmisistä. Jos syö kasvispitoista ruokaa hyvillä proteiineilla ja välttää sokeria, huonoja rasvoja ja alkoholia, niin pysyy hoikkana.
Mutta jos ei pääse irti sokerikoukusta, niin tottakai sitä pysyy lihavana. Siinä mielessä lihavuus on verrattavissa alkoholismiin. Mutta kukaan ei yritä normalisoida alkoholismia eikä kiistämään sen terveysvaikutuksia.
Ja tällä yksinkertaisella ranneliikkeellä paranet alkoholismista: lakkaa juomasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?
Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?
Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?
Käytännössä kolmenlaisia.
- vanhin on suolistossa paikallisesti vaikuttava orlistaatti, joka estää rasvan imeytymistä, tätä käytetään nykyään aika vähän koska ei ole kovin tehokas ja ikäviä sivuvaikutuksia kuten rasvaripulit housuun
- sitten on tuo mainittu mysimba joka on mielialalääkkeen ja päihderiippuvuuksiin käytetyn lääkkeen yhdistelmä, osalla toimii, osalla ei, moni ei halua tätä koska mielialalääkkeen sivuvaikutukset ja monen vaikea päästä lääkkeestä irti
- sitten on suolistohormonipohjaiset/diabeteslääkkeet kuten saxenda ja ozempic. Nämä on tehokkaimpia, tosin kolmasosalla eivät nämäkään auta. Itse kokeilin ja valitettavasti paino laski niin vähän että lääkäri totesi ettei kannata jatkaa. Mutta siis suurimmalla osalla auttaa ja ainakin ozempicilla tulokset on osalla tosi dramaattisiakin, kymmeniä kiloja lähtenyt.
minäkään en näistä mitään tiedä, mutta googletin tuon Ozembicin:
"Miten Ozempic vaikuttaa? Ozempicin vaikuttava aine semaglutidi on GLP-1-reseptoriagonisti. Se vaikuttaa GLP-1:n (suoliston tuottama hormoni) tavoin lisäämällä haiman ruokailun seurauksena erittämän insuliinin määrää. Tämä auttaa veren glukoosipitoisuuden hallinnassa."
Aika jännä, että ahneuteen ja itsekurin puutteeseen auttaa verensokerin vaihtelua tasoittava lääke eli kääntäen itsekurin taustalla onkin insuliinin oikea aikainen eritys ja sen häiriötön toiminta!
Luulin, että huono itsekuri ja ahneus elää päässä, mutta se elääkin haimassa!
Opiskelkaa viisastelijat ensin mitä on metabolinen oireyhtymä ja tulkaa vasta sitten viisastelemaan sillä kuinka lihava ei tarvitse lääketieteellistä apua vaan pitää vaan "syödä vähemmän ja liikkua enemmän".
t. normaalipainoinen keski-ikäinen tantta
Jep, vaikka mulla O ja S toimii molemmat tosi hitaasti niin aika ajoin on tunne, että olen normaali. Siis että tältäkö normaali-ihmisestä tuntuu? Tietää koska tulee kylläiseksi ja herkut ei himoita.
Niinpä, helppo tehdä järkeviä valintoja kun mieli ei huuda koko ajan muuta. Ozempicilla vuosi, yllättäen oli aikaa ja energiaa muuhunkin kuin syömisen tai sen välttelyn miettimiseen. 6 viikon tauko, paino nousi 3 kg. Nyt Saxendalla kääntyi heti ekasta viikosta laskuun, ja iltapalaksi riittää hedelmä tai jogurtti eikä tulekaan sitä huutavaa nälkää ja hiilareihin ja rasvaan kohdistuvia jatkuvia mielitekoja.
Jos tämän voisin tehdä msksanatta 200e/kk omasta pussista, todellakin tekisin. Ei kai kukaan näitä huvikseen maksa.
Tätä onkin odotettu. Obeesi onkin luonnollinen ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä onkin odotettu. Obeesi onkin luonnollinen ominaisuus.
Obelix toteaa aina sarjakuvassa että hän on isoluinen, ei lihava.
Ja kun todellisuuteen peilaa, niinhän se on.
Jo päiväkodissa asti näkee Obelixeja ja sitten muita kyläläisiä. Meitä on monenlaisia ihmisiä ja kaikki eivät voi olla hoikkia, vaikka mitä tekisivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?
Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?
Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?
Käytännössä kolmenlaisia.
- vanhin on suolistossa paikallisesti vaikuttava orlistaatti, joka estää rasvan imeytymistä, tätä käytetään nykyään aika vähän koska ei ole kovin tehokas ja ikäviä sivuvaikutuksia kuten rasvaripulit housuun
- sitten on tuo mainittu mysimba joka on mielialalääkkeen ja päihderiippuvuuksiin käytetyn lääkkeen yhdistelmä, osalla toimii, osalla ei, moni ei halua tätä koska mielialalääkkeen sivuvaikutukset ja monen vaikea päästä lääkkeestä irti
- sitten on suolistohormonipohjaiset/diabeteslääkkeet kuten saxenda ja ozempic. Nämä on tehokkaimpia, tosin kolmasosalla eivät nämäkään auta. Itse kokeilin ja valitettavasti paino laski niin vähän että lääkäri totesi ettei kannata jatkaa. Mutta siis suurimmalla osalla auttaa ja ainakin ozempicilla tulokset on osalla tosi dramaattisiakin, kymmeniä kiloja lähtenyt.
minäkään en näistä mitään tiedä, mutta googletin tuon Ozembicin:
"Miten Ozempic vaikuttaa? Ozempicin vaikuttava aine semaglutidi on GLP-1-reseptoriagonisti. Se vaikuttaa GLP-1:n (suoliston tuottama hormoni) tavoin lisäämällä haiman ruokailun seurauksena erittämän insuliinin määrää. Tämä auttaa veren glukoosipitoisuuden hallinnassa."
Aika jännä, että ahneuteen ja itsekurin puutteeseen auttaa verensokerin vaihtelua tasoittava lääke eli kääntäen itsekurin taustalla onkin insuliinin oikea aikainen eritys ja sen häiriötön toiminta!
Luulin, että huono itsekuri ja ahneus elää päässä, mutta se elääkin haimassa!
Opiskelkaa viisastelijat ensin mitä on metabolinen oireyhtymä ja tulkaa vasta sitten viisastelemaan sillä kuinka lihava ei tarvitse lääketieteellistä apua vaan pitää vaan "syödä vähemmän ja liikkua enemmän".
t. normaalipainoinen keski-ikäinen tantta
Näihin hormoneihin voidaan usein vaikuttaa ihan ravinnon laatua muuttamalla. Moni joka kuvittelee syövänsä terveellisesti ei oikeasti niin tee.
Ihan varmasti, mutta se kestää tuskallisen kauan. Sekä fysiologisesti kääntää ne vääristyneet prosessit, että tietysti psyykkisesti katkaista riippuvuus ja oppia uudet rutiinit. Jos alkuvaiheessa on avuksi tarjolla lääkkeellinen hoito niin onko siinä jotain ongelmaa?
Seurailkaapa joskus lemmikkieläimiänne. Monella on takuulla joskus ollut lemmikki, joka kärsii selvästi lihavuussairaudesta. Itsellä oli joskus kissa, joka kärsi metabolisesta oireyhtymästä. Kun se söi, tuli sille ensin kakki ja seuraavaksi uni. Parin-kolmen tunnin päästä sillä oli jälleen nälkä ja ruoan kerjääminen oli aivan fanaattista! Se huuti suoraa huutoa nälkäänsä :( Kuinka tuo tila sitten oli päässyt syntymään? Kissa pääsi lihomaan kun sillä oli samassa kodissa kaveri, jolle ruoka ei oikein maistunut. Ruokahaluton kissa sai säännöllisesti oraalipastahoitoa vaativia suolitukoksia ja kuoli melko nuorena johonkin nopeasti edenneeseen kivuliaaseen vatsaongelmaan (niin nopeasti ettei ehditty lääkäriin). Se jäi hyvin pieneksi. Paksu kissa taas menetti ensin näkönsä, sitten sen lopulta vei munuaisten vajaatoiminta. Mielenkiintoista kyllä, se laihtui aina kesäisin kun sai olla vapaana mökillä, mutta lihoi hyvin pian kun palasi syksyllä kotiin. Ruoan vaatiminen oli aivan samanlaista sekä mökillä, että kotona, mutta liikuntaa tuli enemmän ja ruokavalio muuttui kalapainotteiseksi. Mutta siis valtavan ruokahalun aiheuttava metabolinen oireyhtymä ei korjautunut edes sen kesän aikana.
No sama se on ihmisillä. Se, että paastoaa kuukauden ja mässäilee 11 kuukautta ei varsinaisesti auta laihtumaan.
et ymmärtänyt lukemaasi? No minäpä autan: se ei paastonnut kuukautta, vaan söi vähemmän ja terveellisemmin sekä liikkui enemmän aina kolme kuukautta kerrallaan, onnistuen siinä painon pudotuksessa myös. Mutta se suuri ruoan tarve ja ilmiselvä verensokerin hallitsematon heilahtelu ei siinä kolmessa kuukaudessa korjaantunut.
Epäilen, että lihavalla ihmisellä on vuosikin lyhyt aika oppia uudet tottumukset ja insuliiniresistenssin (muiden muassa) poistua. Jos tätä prosessia voi helpottaa ja nopeuttaa toteamalla, että kyseessä on sairaus, johon on mahdollista saada lääkkeellistä hoitoa, niin mikä tässä niin suunnattomasti sinuakin häiritsee? Ettei vain olisi kyse siitä, ettei älykkyyden kasvu ole vielä sinunkaan limbistä järjestelmääsi onnistunut kehittämään ohi luolaihmisen vaistojen, jossa lihava ihminen ansaitsee rangaistuksen, koska on varmasti vienyt joskus luun sinun kädestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus johtuu väärästä ruokavaliosta 99% ihmisistä. Jos syö kasvispitoista ruokaa hyvillä proteiineilla ja välttää sokeria, huonoja rasvoja ja alkoholia, niin pysyy hoikkana.
Mutta jos ei pääse irti sokerikoukusta, niin tottakai sitä pysyy lihavana. Siinä mielessä lihavuus on verrattavissa alkoholismiin. Mutta kukaan ei yritä normalisoida alkoholismia eikä kiistämään sen terveysvaikutuksia.
Minä aloin 80-luvulla kasvissyöjäksi, luin valtavasti terveyslehtiä(tee, terve elämä, voi hyvin) ja terveyskirjoja(rautavaara, vogel, schnitzer, elävä ravinto jne.). Sokeriakaan en sen koommin ole juuri käyttänyt, saati alkoholia. Kylmäpuristettuja kasviöljyjä on löytynyt keittiöstä myös aina. Harrastin mehupaastoja pari kertaa vuodessa.
Pysyin hoikkana kymmeniä vuosia. Sitten tuli syöpä ja kilpirauhasen vajaatoiminta ja lihoin lyhyessä ajassa 40 kg. Nyt ei paino putoa millään. Syöpähoitoni ovat juurikin vaikuttaneet hormoneihin.
En varmana syö tai juo huoletta. Läskiä on vaikka muille jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä onkin odotettu. Obeesi onkin luonnollinen ominaisuus.
Siis miten se että todetaan lihavuuden olevan sairaus tekee siitä luonnollisen ominaisuuden? Sairaudethan on toki luonnollisia, mutta yleensä ne pyritään hoitamaan.
Keijo päässy taas livauttamaan tekstiä hysäriin?
Vierailija kirjoitti:
Tätä onkin odotettu. Obeesi onkin luonnollinen ominaisuus.
no sitähän se nimenomaan on! Hyvä, että olet onnistunut sivistämään itseäsi niin, että olet saapunut tähän oivallukseen! Useimmat meistä on geneettisesti ohjelmoitu keräämään vararavintoa ja vastustamaan paastonaikaista energian menetystä. Se on pohjoisen ihmisroduille tyypillinen ominaisuus. Se mikä ei ole luonnollista on valtava sokerin määrä ravinnossamme.
Ihanaa, diabetes on luonnollinen olotila! Ei muuta kuin suklaata ja sipsiä naamaan, lääkärin luvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?
Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?
Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?
Käytännössä kolmenlaisia.
- vanhin on suolistossa paikallisesti vaikuttava orlistaatti, joka estää rasvan imeytymistä, tätä käytetään nykyään aika vähän koska ei ole kovin tehokas ja ikäviä sivuvaikutuksia kuten rasvaripulit housuun
- sitten on tuo mainittu mysimba joka on mielialalääkkeen ja päihderiippuvuuksiin käytetyn lääkkeen yhdistelmä, osalla toimii, osalla ei, moni ei halua tätä koska mielialalääkkeen sivuvaikutukset ja monen vaikea päästä lääkkeestä irti
- sitten on suolistohormonipohjaiset/diabeteslääkkeet kuten saxenda ja ozempic. Nämä on tehokkaimpia, tosin kolmasosalla eivät nämäkään auta. Itse kokeilin ja valitettavasti paino laski niin vähän että lääkäri totesi ettei kannata jatkaa. Mutta siis suurimmalla osalla auttaa ja ainakin ozempicilla tulokset on osalla tosi dramaattisiakin, kymmeniä kiloja lähtenyt.
minäkään en näistä mitään tiedä, mutta googletin tuon Ozembicin:
"Miten Ozempic vaikuttaa? Ozempicin vaikuttava aine semaglutidi on GLP-1-reseptoriagonisti. Se vaikuttaa GLP-1:n (suoliston tuottama hormoni) tavoin lisäämällä haiman ruokailun seurauksena erittämän insuliinin määrää. Tämä auttaa veren glukoosipitoisuuden hallinnassa."
Aika jännä, että ahneuteen ja itsekurin puutteeseen auttaa verensokerin vaihtelua tasoittava lääke eli kääntäen itsekurin taustalla onkin insuliinin oikea aikainen eritys ja sen häiriötön toiminta!
Luulin, että huono itsekuri ja ahneus elää päässä, mutta se elääkin haimassa!
Opiskelkaa viisastelijat ensin mitä on metabolinen oireyhtymä ja tulkaa vasta sitten viisastelemaan sillä kuinka lihava ei tarvitse lääketieteellistä apua vaan pitää vaan "syödä vähemmän ja liikkua enemmän".
t. normaalipainoinen keski-ikäinen tantta
Näihin hormoneihin voidaan usein vaikuttaa ihan ravinnon laatua muuttamalla. Moni joka kuvittelee syövänsä terveellisesti ei oikeasti niin tee.
Ihan varmasti, mutta se kestää tuskallisen kauan. Sekä fysiologisesti kääntää ne vääristyneet prosessit, että tietysti psyykkisesti katkaista riippuvuus ja oppia uudet rutiinit. Jos alkuvaiheessa on avuksi tarjolla lääkkeellinen hoito niin onko siinä jotain ongelmaa?
Seurailkaapa joskus lemmikkieläimiänne. Monella on takuulla joskus ollut lemmikki, joka kärsii selvästi lihavuussairaudesta. Itsellä oli joskus kissa, joka kärsi metabolisesta oireyhtymästä. Kun se söi, tuli sille ensin kakki ja seuraavaksi uni. Parin-kolmen tunnin päästä sillä oli jälleen nälkä ja ruoan kerjääminen oli aivan fanaattista! Se huuti suoraa huutoa nälkäänsä :( Kuinka tuo tila sitten oli päässyt syntymään? Kissa pääsi lihomaan kun sillä oli samassa kodissa kaveri, jolle ruoka ei oikein maistunut. Ruokahaluton kissa sai säännöllisesti oraalipastahoitoa vaativia suolitukoksia ja kuoli melko nuorena johonkin nopeasti edenneeseen kivuliaaseen vatsaongelmaan (niin nopeasti ettei ehditty lääkäriin). Se jäi hyvin pieneksi. Paksu kissa taas menetti ensin näkönsä, sitten sen lopulta vei munuaisten vajaatoiminta. Mielenkiintoista kyllä, se laihtui aina kesäisin kun sai olla vapaana mökillä, mutta lihoi hyvin pian kun palasi syksyllä kotiin. Ruoan vaatiminen oli aivan samanlaista sekä mökillä, että kotona, mutta liikuntaa tuli enemmän ja ruokavalio muuttui kalapainotteiseksi. Mutta siis valtavan ruokahalun aiheuttava metabolinen oireyhtymä ei korjautunut edes sen kesän aikana.
No sama se on ihmisillä. Se, että paastoaa kuukauden ja mässäilee 11 kuukautta ei varsinaisesti auta laihtumaan.
et ymmärtänyt lukemaasi? No minäpä autan: se ei paastonnut kuukautta, vaan söi vähemmän ja terveellisemmin sekä liikkui enemmän aina kolme kuukautta kerrallaan, onnistuen siinä painon pudotuksessa myös. Mutta se suuri ruoan tarve ja ilmiselvä verensokerin hallitsematon heilahtelu ei siinä kolmessa kuukaudessa korjaantunut.
Epäilen, että lihavalla ihmisellä on vuosikin lyhyt aika oppia uudet tottumukset ja insuliiniresistenssin (muiden muassa) poistua. Jos tätä prosessia voi helpottaa ja nopeuttaa toteamalla, että kyseessä on sairaus, johon on mahdollista saada lääkkeellistä hoitoa, niin mikä tässä niin suunnattomasti sinuakin häiritsee? Ettei vain olisi kyse siitä, ettei älykkyyden kasvu ole vielä sinunkaan limbistä järjestelmääsi onnistunut kehittämään ohi luolaihmisen vaistojen, jossa lihava ihminen ansaitsee rangaistuksen, koska on varmasti vienyt joskus luun sinun kädestäsi?
Millaiset uudet tottumukset lihavan pitäisi oppia? Kerrotko ihan käytännössä? Kuinka paljon liikuntaa ja kuinka paljon ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omin voimin laihduttaminen voi olla vaikeaa, mutta jos syö järkevästi ja liikkuu, niin kaikki laihtuvat!
Puolisolla on ollut painonhallinta haastavaa, monesti mennyt ylös ja alas. Painonvartijoissa kävi silloin kun sellaisia oli vielä Suomessa. Niin pitkään kun noudatti ohjelmaa paino tuli hallitusti alas. Sitten jossain vaiheessa sohvan houkutus ja mässäily veivät voiton. Mitään fysiologista estettä laihtumiselle ei siis ollut.
Jos paino ei pysy hallinnassa niin kannattaa laatia ruokavalio ja liikuntaohjelma ja noudattaa niitä. Etukäteen päättää kuinka paljon syö ja sitten kun on sen määrän syönyt niin ei syö enää. Helppoa. Ja jättää ostamatta ne ylimääräiset mässyt. Liikunnan kanssa sama juttu. Etukäteen päättää, että kuinka paljon liikkuu viikon ja kuukauden aikana ja sitten tekee sen. Ei se ole sen kummempaa kuin ammattiin opiskelu tai töiden tekeminen.
Ajatella! Tuokin kallispalkkainen mies, josta Hesarin jutussa kerrotaan, nostaa palkkaa ihan turhasta, kun tältä palstalta olisi saanut riittävän tiedon!
Miten te voitte olla noin yksinkertaisia?
Et ymmärrä mitä tieteellinen tieto tarkoittaa.
HS-lehti on tunnettu siitä, että se esittää hyvin valikoiden ja tarkoitushakuisesti ns tieteellisiä tutkimuksia. Tuo heppu on päätynyt johonkin tulokseen, joku toinen toiseen. Kumpi on oikeassa?
Kukaan ei kiistä sitä, etteikö oikeaa ruokavaliota noudattamalla ja liikkumalla riittävästi pysyisi hoikkana ja hyväkuntoisena. Ongelma on siinä, että se ruokavalion noudattaminen ja liikkuminen on vaikeaa, koska iso osa ihmisistä on perusluonteeltaan mukavuudenhaluisia, patalaiskoja ja ahneita.
Alue: Aihe vapaa
Linkitätkö sen vertaisarvioidun tutkimuksen, jonka olet aiheesta julkaissut. Tai edes lukenut. Jatketaan keskustelua sen jälkeen.