Hesari: Lihavuus on krooninen sairaus

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus johtuu väärästä ruokavaliosta 99% ihmisistä. Jos syö kasvispitoista ruokaa hyvillä proteiineilla ja välttää sokeria, huonoja rasvoja ja alkoholia, niin pysyy hoikkana.

Mutta jos ei pääse irti sokerikoukusta, niin tottakai sitä pysyy lihavana. Siinä mielessä lihavuus on verrattavissa alkoholismiin. Mutta kukaan ei yritä normalisoida alkoholismia eikä kiistämään sen terveysvaikutuksia.

Mutta kaipa suurin osa vähänkään valistuneista nykyihmisistä on sitä mieltä, että alkoholismi on sairaus, ja jotkut ovat jo geneettisesti alttiimpia sille.

Lihavien ihmisten syyllistäminen on nykypäivänä ihan järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus johtuu väärästä ruokavaliosta 99% ihmisistä. Jos syö kasvispitoista ruokaa hyvillä proteiineilla ja välttää sokeria, huonoja rasvoja ja alkoholia, niin pysyy hoikkana.

Mutta jos ei pääse irti sokerikoukusta, niin tottakai sitä pysyy lihavana. Siinä mielessä lihavuus on verrattavissa alkoholismiin. Mutta kukaan ei yritä normalisoida alkoholismia eikä kiistämään sen terveysvaikutuksia.

Minä aloin 80-luvulla kasvissyöjäksi, luin valtavasti terveyslehtiä(tee, terve elämä, voi hyvin) ja terveyskirjoja(rautavaara, vogel, schnitzer, elävä ravinto jne.). Sokeriakaan en sen koommin ole juuri käyttänyt, saati alkoholia. Kylmäpuristettuja kasviöljyjä on löytynyt keittiöstä myös aina. Harrastin mehupaastoja pari kertaa vuodessa.

Pysyin hoikkana kymmeniä vuosia. Sitten tuli syöpä ja kilpirauhasen vajaatoiminta ja lihoin lyhyessä ajassa 40 kg. Nyt ei paino putoa millään. Syöpähoitoni ovat juurikin vaikuttaneet hormoneihin.

Kasvisruokavalio != terveellinen ruokavalio

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kroonista, jos vetää sipsejä ja siideriä ja irttiksiä. Ei sille voi mitään.

Eikä sillekään voi mitään, kun vetää kokkelia nokkaan. Yhteiskunnan vika, ei yksilön.

Missään oo taas tämmöstä väitetty hölmö

Mikä ero on sitten on eri riipuvuuksilla?

Muiden riippuvuuksien kohteen voi jättää kokonaan kuolematta. Ruokaa ei voi jättää ilman että nälkiintyy kuoliaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla ei ollut tuota kroonista sairautta🤔

Kyllä oli silloinkin näitä reheviä *justiinoita*. Lihavuudesta ei vaan puhuttu kuten nyt koska heitä oli paljon vähemmän sillä *elämäntapa lihavat* puuttuivat.

Tuolloin ihmiset olivat jotenkin eri tavalla lihavia. Miten sen nyt selittäisikään. Monet jo ihan nuoret ovat nykyään tosi isoja. Ei voi johtua pelkästään hyvästä ravinnosta. He syövät paljon huonoakin ravintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?

Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?

Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?

Käytännössä kolmenlaisia. 

- vanhin on suolistossa paikallisesti vaikuttava orlistaatti, joka estää rasvan imeytymistä, tätä käytetään nykyään aika vähän koska ei ole kovin tehokas ja ikäviä sivuvaikutuksia kuten rasvaripulit housuun

- sitten on tuo mainittu mysimba joka on mielialalääkkeen ja päihderiippuvuuksiin käytetyn lääkkeen yhdistelmä, osalla toimii, osalla ei, moni ei halua tätä koska mielialalääkkeen sivuvaikutukset ja monen vaikea päästä lääkkeestä irti

- sitten on suolistohormonipohjaiset/diabeteslääkkeet kuten saxenda ja ozempic. Nämä on tehokkaimpia, tosin kolmasosalla eivät nämäkään auta. Itse kokeilin ja valitettavasti paino laski niin vähän että lääkäri totesi ettei kannata jatkaa. Mutta siis suurimmalla osalla auttaa ja ainakin ozempicilla tulokset on osalla tosi dramaattisiakin, kymmeniä kiloja lähtenyt.

minäkään en näistä mitään tiedä, mutta googletin tuon Ozembicin: 

"Miten Ozempic vaikuttaa? Ozempicin vaikuttava aine semaglutidi on GLP-1-reseptoriagonisti. Se vaikuttaa GLP-1:n (suoliston tuottama hormoni) tavoin lisäämällä haiman ruokailun seurauksena erittämän insuliinin määrää. Tämä auttaa veren glukoosipitoisuuden hallinnassa."

Aika jännä, että ahneuteen ja itsekurin puutteeseen auttaa verensokerin vaihtelua tasoittava lääke eli kääntäen itsekurin taustalla onkin insuliinin oikea aikainen eritys ja sen häiriötön toiminta!

Luulin, että huono itsekuri ja ahneus elää päässä, mutta se elääkin haimassa!

Opiskelkaa viisastelijat ensin mitä on metabolinen oireyhtymä ja tulkaa vasta sitten viisastelemaan sillä kuinka lihava ei tarvitse lääketieteellistä apua vaan pitää vaan "syödä vähemmän ja liikkua enemmän".

t. normaalipainoinen keski-ikäinen tantta

Näihin hormoneihin voidaan usein vaikuttaa ihan ravinnon laatua muuttamalla. Moni joka kuvittelee syövänsä terveellisesti ei oikeasti niin tee.

Ihan varmasti, mutta se kestää tuskallisen kauan. Sekä fysiologisesti kääntää ne vääristyneet prosessit, että tietysti psyykkisesti katkaista riippuvuus ja oppia uudet rutiinit. Jos alkuvaiheessa on avuksi tarjolla lääkkeellinen hoito niin onko siinä jotain ongelmaa?

Seurailkaapa joskus lemmikkieläimiänne. Monella on takuulla joskus ollut lemmikki, joka kärsii selvästi lihavuussairaudesta. Itsellä oli joskus kissa, joka kärsi metabolisesta oireyhtymästä. Kun se söi, tuli sille ensin kakki ja seuraavaksi uni. Parin-kolmen tunnin päästä sillä oli jälleen nälkä ja ruoan kerjääminen oli aivan fanaattista! Se huuti suoraa huutoa nälkäänsä :(  Kuinka tuo tila sitten oli päässyt syntymään? Kissa pääsi lihomaan kun sillä oli samassa kodissa kaveri, jolle ruoka ei oikein maistunut. Ruokahaluton kissa sai säännöllisesti oraalipastahoitoa vaativia suolitukoksia ja kuoli melko nuorena johonkin nopeasti edenneeseen kivuliaaseen vatsaongelmaan (niin nopeasti ettei ehditty lääkäriin). Se jäi hyvin pieneksi. Paksu kissa taas menetti ensin näkönsä, sitten sen lopulta vei munuaisten vajaatoiminta. Mielenkiintoista kyllä, se laihtui aina kesäisin kun sai olla vapaana mökillä, mutta lihoi hyvin pian kun palasi syksyllä kotiin. Ruoan vaatiminen oli aivan samanlaista sekä mökillä, että kotona, mutta liikuntaa tuli enemmän ja ruokavalio muuttui kalapainotteiseksi. Mutta siis valtavan ruokahalun aiheuttava metabolinen oireyhtymä ei korjautunut edes sen kesän aikana.

No sama se on ihmisillä. Se, että paastoaa kuukauden ja mässäilee 11 kuukautta ei varsinaisesti auta laihtumaan. 

et ymmärtänyt lukemaasi? No minäpä autan: se ei paastonnut kuukautta, vaan söi vähemmän ja terveellisemmin sekä liikkui enemmän aina kolme kuukautta kerrallaan, onnistuen siinä painon pudotuksessa myös. Mutta se suuri ruoan tarve ja ilmiselvä verensokerin hallitsematon heilahtelu ei siinä kolmessa kuukaudessa korjaantunut.

Epäilen, että lihavalla ihmisellä on vuosikin lyhyt aika oppia uudet tottumukset ja insuliiniresistenssin (muiden muassa) poistua. Jos tätä prosessia voi helpottaa ja nopeuttaa toteamalla, että kyseessä on sairaus, johon on mahdollista saada lääkkeellistä hoitoa, niin mikä tässä niin suunnattomasti sinuakin häiritsee? Ettei vain olisi kyse siitä, ettei älykkyyden kasvu ole vielä sinunkaan limbistä järjestelmääsi onnistunut kehittämään ohi luolaihmisen vaistojen, jossa lihava ihminen ansaitsee rangaistuksen, koska on varmasti vienyt joskus luun sinun kädestäsi?

Millaiset uudet tottumukset lihavan pitäisi oppia? Kerrotko ihan käytännössä? Kuinka paljon liikuntaa ja kuinka paljon ruokaa?

ei sitä kukaan pysty kertomaan tuntematta henkilöä, yksilöllisiä muuttujia on valtavasti. Yleisesti ottaen säännöllinen ruokailurytmi ja riittävä uni on hyvä alku. Insuliiniresistenssiä voi vähentää ruokavalio, jossa jokainen ateria  sisältää ns hitaita hiilihydraatteja. Lihasmassan lisääminen auttaa glykogeenin määrän vähentämisessä elimistössä. Liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia ruoansulatukseen ja uneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus johtuu väärästä ruokavaliosta 99% ihmisistä. Jos syö kasvispitoista ruokaa hyvillä proteiineilla ja välttää sokeria, huonoja rasvoja ja alkoholia, niin pysyy hoikkana.

Mutta jos ei pääse irti sokerikoukusta, niin tottakai sitä pysyy lihavana. Siinä mielessä lihavuus on verrattavissa alkoholismiin. Mutta kukaan ei yritä normalisoida alkoholismia eikä kiistämään sen terveysvaikutuksia.

Minä aloin 80-luvulla kasvissyöjäksi, luin valtavasti terveyslehtiä(tee, terve elämä, voi hyvin) ja terveyskirjoja(rautavaara, vogel, schnitzer, elävä ravinto jne.). Sokeriakaan en sen koommin ole juuri käyttänyt, saati alkoholia. Kylmäpuristettuja kasviöljyjä on löytynyt keittiöstä myös aina. Harrastin mehupaastoja pari kertaa vuodessa.

Pysyin hoikkana kymmeniä vuosia. Sitten tuli syöpä ja kilpirauhasen vajaatoiminta ja lihoin lyhyessä ajassa 40 kg. Nyt ei paino putoa millään. Syöpähoitoni ovat juurikin vaikuttaneet hormoneihin.

Sama täällä ilman syöpää. Sairastin tietämättäni kilpirauhasen liikatoimintaa. Aloin syödä jatkuvasti ja paljon, ei vaikuttant painoon. Kun arvot saatiin kohdilleen, jouduinkin pienentämään annoksia ja vähentämään välipaloja, sillä paino alkoi nousta niillä liikatoiminnan aikaisilla ruokamäärillä. Hormonit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kroonista, jos vetää sipsejä ja siideriä ja irttiksiä. Ei sille voi mitään.

Eikä sillekään voi mitään, kun vetää kokkelia nokkaan. Yhteiskunnan vika, ei yksilön.

Missään oo taas tämmöstä väitetty hölmö

Mikä ero on sitten on eri riipuvuuksilla?

Muiden riippuvuuksien kohteen voi jättää kokonaan kuolematta. Ruokaa ei voi jättää ilman että nälkiintyy kuoliaaksi.

Alkoholistinkin voi saada kohtuukäyttäjäksi, jos joku toinen kontrolloi viinan saatavuutta.

On ihan tutkittu että kaikki eivät laihdu samalla tavalla eikä laihtuminen ole kaikille helppoa kunhan vaan "syö vähemmän kuin kuluttaa".

Naiset söivät kontrolloiduissa olosuhteissa 800 kcal päivässä 3 viikkoa, joku laihtui 12,7 kg toinen 0,9 kg.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/2750694/

Toinen tutkimus kontrolloiduissa olosuhteissa, vähennettiin 50 % kaloreista tarve/pv, osa laihtui 4 % osa 11%.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25964395/

Myös toiset lihovat helpommin kuin toiset, miehet söivät 100 pv 1000 kcal ekstraa, osa lihoi 4,3 kg osa 13,3 kg.

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/obr.13040

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla ei ollut tuota kroonista sairautta🤔

Olihan toki, mutta harvemmilla. Metsästäjä-keräilijöillä tätä sairautta ei esiinny, kuten ei juuri mitään muitakaan sairauksia. Yleisin terveysongelma heillä on hampaiden kuluminen.

"Ei ... mitään muitakaan sairauksia", mutta silti kuolivat kolmekymppisinä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tarve syödä koko ajan. Se on ihan kauheaa, koska oikeasti ei ole sellasta määrää ruokaa että minä tuntisin itseni kylläiseksi. Vatsa tulee täyteen kyllä ja fyysisesti ei voi enää syödä, mutta mun aivot ei kyllä tajua kunnolla sitä asiaa, vaan tahtoisin edelleen syödä. Minulla on ylipainoa noin 10 kiloa ja tämäkin on ihan vaan sen takia, että minä liikun säännöllisesti ja KOKO ajan vahdin mitä syön ja lasken kaloreita. Levänneenä ja tasaisessa elämäntilanteessa tätä jaksaa pitää yllä, mutta heti jos on univelkaa tai stressiä huomaan, että ote alkaa lipsua. On silleen naurettavaa, että minä painonhallinnan takia en esim. hakeudu opiskelemaan (työn ohella), kun mietin että jos aloitan opiskelut, niin minä oon väsynyt ja stressaatunut ja lihon. Näin se läskifobia toimii. Mieluummin vähän alisuoriudun kuin otan riskin että musta tulee oikeesti läski.

Olisi ihanaa olla joskus kylläinen ja tyytyväinen, mutta kun en ole. Ilmeisesti mulla on kylläisyyshormonista puutetta, koska eihän tämä normaalia ole, käsittääkseni ihmiset noin keskimäärin tulee kylläisiksi ja osa ihmisistä jopa unohtaa syödä. Minä en ikinä. Aina on mielessä seuraava ateria. Kyllä minä pitäisin tätä jonkinlaisena sairautena. Ärsyttää ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen aukoa päätään ylipainoisille. Osalle, kuten mulle, ei oo painonhallinta kovin helppoa.

mulla ei ole ihan noin vaikeita nuo mielihalut. Mut totta, mietin aloittaa avoimessa yliopistossa työn ohessa tänä syksynä (taas), mutta jätin taas väliin, koska pelkäsin stressiä ja unettomuutta. Mulla on taustalla vaikea unettomuus, joka kroonistuessa sai lihomaan vuodessa sen noin 10 kiloa. Toisena vuotena, ensimmäisenä laihduin. Lihominen hidastui kun unettomuus korjaantui ja painokin on siitä pudonnut. Mutta yhä kovan työstressin aikana uni menee katkonaiseksi ja sokerin himo on ihan älytön. Kerran lihonut turpoaa ihan hetkessä, viimeksi nyt vaativan projektin aikana housujen vyötäröt on alkaneet kiristää. Pahinta on, etten huonosti nukuttua jaksa rakasta harrastusta (cross-fit)

Lihavat ovat soturiluokkaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä onkin odotettu. Obeesi onkin luonnollinen ominaisuus.

Obelix toteaa aina sarjakuvassa että hän on isoluinen, ei lihava.

Ja kun todellisuuteen peilaa, niinhän se on.

Jo päiväkodissa asti näkee Obelixeja ja sitten muita kyläläisiä. Meitä on monenlaisia ihmisiä ja kaikki eivät voi olla hoikkia, vaikka mitä tekisivät.

Ennen vanhaan vaan nää obeliksit on olleet jotain BMI 28, nyky-ympäristössä 40

Vierailija kirjoitti:

Onko intersektionaalisuus ehtinyt lääketieteeseenkin vai onko tutkimuksen pohjalla terveystieteen kaltainen pseudotiede?

Yksi kanadalainen diabetestutkija. Totta kai liittää lihavuuden syyt omaan tutkimukseensa. Ja varmasti liittyykin, mutta syön hattuni jos jokaisella pullukalla onkin nyt krooninen tauti jolle ei voi mitään ja pilleriä naamaan vaan. Eiköhän se enemmän ole seuraus kuin syy että elimistö menee sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko intersektionaalisuus ehtinyt lääketieteeseenkin vai onko tutkimuksen pohjalla terveystieteen kaltainen pseudotiede?

Yksi kanadalainen diabetestutkija. Totta kai liittää lihavuuden syyt omaan tutkimukseensa. Ja varmasti liittyykin, mutta syön hattuni jos jokaisella pullukalla onkin nyt krooninen tauti jolle ei voi mitään ja pilleriä naamaan vaan. Eiköhän se enemmän ole seuraus kuin syy että elimistö menee sekaisin.

totta kai se on seuraus. Aivan kuten melanoomakin. Harva välttelee aurinkoa riittävällä huolellisuudella, mutta silti vain osalle syntyy syöpään johtavat solutason vauriot. Jätetäänkö melanoomakin hoitamatta pois kun se on ennemmin seuraus kuin syy? Hoidellaan vaan alati pahenevia oireita, muttei vahingossakaan sitä perussairautta kun se on kerran itseaiheutettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko intersektionaalisuus ehtinyt lääketieteeseenkin vai onko tutkimuksen pohjalla terveystieteen kaltainen pseudotiede?

Yksi kanadalainen diabetestutkija. Totta kai liittää lihavuuden syyt omaan tutkimukseensa. Ja varmasti liittyykin, mutta syön hattuni jos jokaisella pullukalla onkin nyt krooninen tauti jolle ei voi mitään ja pilleriä naamaan vaan. Eiköhän se enemmän ole seuraus kuin syy että elimistö menee sekaisin.

Linkittäisitkö artikkelista kohdan, jossa hän noin väittää, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko intersektionaalisuus ehtinyt lääketieteeseenkin vai onko tutkimuksen pohjalla terveystieteen kaltainen pseudotiede?

Yksi kanadalainen diabetestutkija. Totta kai liittää lihavuuden syyt omaan tutkimukseensa. Ja varmasti liittyykin, mutta syön hattuni jos jokaisella pullukalla onkin nyt krooninen tauti jolle ei voi mitään ja pilleriä naamaan vaan. Eiköhän se enemmän ole seuraus kuin syy että elimistö menee sekaisin.

totta kai se on seuraus. Aivan kuten melanoomakin. Harva välttelee aurinkoa riittävällä huolellisuudella, mutta silti vain osalle syntyy syöpään johtavat solutason vauriot. Jätetäänkö melanoomakin hoitamatta pois kun se on ennemmin seuraus kuin syy? Hoidellaan vaan alati pahenevia oireita, muttei vahingossakaan sitä perussairautta kun se on kerran itseaiheutettu?

Aika harvassa on sairaudet joihin ei olisi osoitettavissa jotain ympäristötekijää jos sille linjalle lähdetään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko intersektionaalisuus ehtinyt lääketieteeseenkin vai onko tutkimuksen pohjalla terveystieteen kaltainen pseudotiede?

Yksi kanadalainen diabetestutkija. Totta kai liittää lihavuuden syyt omaan tutkimukseensa. Ja varmasti liittyykin, mutta syön hattuni jos jokaisella pullukalla onkin nyt krooninen tauti jolle ei voi mitään ja pilleriä naamaan vaan. Eiköhän se enemmän ole seuraus kuin syy että elimistö menee sekaisin.

totta kai se on seuraus. Aivan kuten melanoomakin. Harva välttelee aurinkoa riittävällä huolellisuudella, mutta silti vain osalle syntyy syöpään johtavat solutason vauriot. Jätetäänkö melanoomakin hoitamatta pois kun se on ennemmin seuraus kuin syy? Hoidellaan vaan alati pahenevia oireita, muttei vahingossakaan sitä perussairautta kun se on kerran itseaiheutettu?

Melanooma voi tulla vaikka peräsuoleen, jota tuskin kukaan niin intensiivisesti auringossa paahtaa. Lihavaksi tulee aivan aniharva teveellisillä elintavoilla.

Sinusta siis on parempi ensin antaa ihmisten rauhassa tulla obeeseiksi ja sitten antaa lääkettä kun elimistö on sekaisin. Ei niin että kehotetaan terveellisiin elämäntapoihin ettei lihoisi ensinkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko intersektionaalisuus ehtinyt lääketieteeseenkin vai onko tutkimuksen pohjalla terveystieteen kaltainen pseudotiede?

Yksi kanadalainen diabetestutkija. Totta kai liittää lihavuuden syyt omaan tutkimukseensa. Ja varmasti liittyykin, mutta syön hattuni jos jokaisella pullukalla onkin nyt krooninen tauti jolle ei voi mitään ja pilleriä naamaan vaan. Eiköhän se enemmän ole seuraus kuin syy että elimistö menee sekaisin.

Linkittäisitkö artikkelista kohdan, jossa hän noin väittää, kiitos.

Ei ole siitä artikkelista, osaan etsiä tietoa muualtakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla ei ollut tuota kroonista sairautta🤔

Kyllä oli silloinkin näitä reheviä *justiinoita*. Lihavuudesta ei vaan puhuttu kuten nyt koska heitä oli paljon vähemmän sillä *elämäntapa lihavat* puuttuivat.

Lihavista/lihavuudesta on puhuttu aina. Kannattaa sivistää itseä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tarve syödä koko ajan. Se on ihan kauheaa, koska oikeasti ei ole sellasta määrää ruokaa että minä tuntisin itseni kylläiseksi. Vatsa tulee täyteen kyllä ja fyysisesti ei voi enää syödä, mutta mun aivot ei kyllä tajua kunnolla sitä asiaa, vaan tahtoisin edelleen syödä. Minulla on ylipainoa noin 10 kiloa ja tämäkin on ihan vaan sen takia, että minä liikun säännöllisesti ja KOKO ajan vahdin mitä syön ja lasken kaloreita. Levänneenä ja tasaisessa elämäntilanteessa tätä jaksaa pitää yllä, mutta heti jos on univelkaa tai stressiä huomaan, että ote alkaa lipsua. On silleen naurettavaa, että minä painonhallinnan takia en esim. hakeudu opiskelemaan (työn ohella), kun mietin että jos aloitan opiskelut, niin minä oon väsynyt ja stressaatunut ja lihon. Näin se läskifobia toimii. Mieluummin vähän alisuoriudun kuin otan riskin että musta tulee oikeesti läski.

Olisi ihanaa olla joskus kylläinen ja tyytyväinen, mutta kun en ole. Ilmeisesti mulla on kylläisyyshormonista puutetta, koska eihän tämä normaalia ole, käsittääkseni ihmiset noin keskimäärin tulee kylläisiksi ja osa ihmisistä jopa unohtaa syödä. Minä en ikinä. Aina on mielessä seuraava ateria. Kyllä minä pitäisin tätä jonkinlaisena sairautena. Ärsyttää ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen aukoa päätään ylipainoisille. Osalle, kuten mulle, ei oo painonhallinta kovin helppoa.

mulla ei ole ihan noin vaikeita nuo mielihalut. Mut totta, mietin aloittaa avoimessa yliopistossa työn ohessa tänä syksynä (taas), mutta jätin taas väliin, koska pelkäsin stressiä ja unettomuutta. Mulla on taustalla vaikea unettomuus, joka kroonistuessa sai lihomaan vuodessa sen noin 10 kiloa. Toisena vuotena, ensimmäisenä laihduin. Lihominen hidastui kun unettomuus korjaantui ja painokin on siitä pudonnut. Mutta yhä kovan työstressin aikana uni menee katkonaiseksi ja sokerin himo on ihan älytön. Kerran lihonut turpoaa ihan hetkessä, viimeksi nyt vaativan projektin aikana housujen vyötäröt on alkaneet kiristää. Pahinta on, etten huonosti nukuttua jaksa rakasta harrastusta (cross-fit)

Kuulostaa ihan minun tarinalta. On yksinkertaista ja nykytutkimuksen vastaista sanoa, että kaikki on kiinni siitä, mitä suuhusi pistät tai tsempistä. Painoon vaikuttavat geenit, nukkuminen, elämäntilanne, yleisterveys, onko ollut aiemmin lihava, ikä jne. Itseltäni poistettiin kilpirauhanen syövän vuoksi. Lihoin kättelyssä 10 kg, vaikka olin ollut normaalipainoinen. Painoa tulee lisää nykyisin käsittämättömällä tavalla, vaikka minulla on Thyroxin-korvaushoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus johtuu väärästä ruokavaliosta 99% ihmisistä. Jos syö kasvispitoista ruokaa hyvillä proteiineilla ja välttää sokeria, huonoja rasvoja ja alkoholia, niin pysyy hoikkana.

Mutta jos ei pääse irti sokerikoukusta, niin tottakai sitä pysyy lihavana. Siinä mielessä lihavuus on verrattavissa alkoholismiin. Mutta kukaan ei yritä normalisoida alkoholismia eikä kiistämään sen terveysvaikutuksia.

Ja tällä yksinkertaisella ranneliikkeellä paranet alkoholismista: lakkaa juomasta.

Joo. Paitsi etteä alkoholismista voi parantua jättämällä alkoholin kokonaan pois. Ruokaa ei voi jättää kokonaan pois, tai kuolee.