Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hesari: Lihavuus on krooninen sairaus
28.10.2022 |
Ei elämäntapaongelma. Postmoderni intersektionaalinen lääketiede selvitti tämän.
Asialle ei siis voi tehdä mitään, sipsejä ja siideriä saa nyt ihan vapaasti vetää, lääkärin on turha valittaa. Itsekin ajattelin lopettaa terveellisesti syömisen, ihan solidaarisuudesta ruveta läskiksi.
Kommentit (591)
Vierailija kirjoitti:
Seksiriippuvuus johtuu myös hormooneista
En mahda mitään sille että käyn vieraissa ja maksullisissa säännöllisesti.
En osaa sanoa, onko tämä olevinaan sarkasmia vai etkö vain tajua mitään seksiriippuvuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten
on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?Lue se artikkeli. Miten voit edes kommentoida jotain, mitä et ole lukenut?
Se on maksumuurin takana. Tässähän siitä keskustellaan, kerro sinä jos olet lukenut? Mikä on parannuskeino lihavuuteen?
Sitähän minä ihmettelen, että miten te voitte keskustella artikkelista, jota ette ole edes lukeneet. EIkö olisi parempi keskustella vain sellaisesta, minkä on lukenut?
Tässä maistiainen:
"Sharman mukaan lihavuuden hoidossa ja siitä puhuttaessa ei pitäisi olla kyse siitä, kuinka monta kiloa pudotetaan. Näin on perinteisesti ollut.
Sharman mukaan siinä pitäisi olla kyse terveyden edistämisestä, lihavuuteen liittyvien terveysongelmien ennaltaehkäisystä ja hoitamisesta."
Mitähän se terveyden edistäminen sitten on? Ettei vaan terveellistä syömistä ja liikkumista. Ei toki voi olla.
Terveellinen syöminen ja liikkuminen eivät -- toisin kuin sinulle väitetään -- aina ja välttämättä johda painon putoamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?
Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?
Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?
En, mutta en hitto mene kyllä pätemäänkään keskusteluihin aiheista, joista en tiedä mitään.
Ozempic (ja muut semaglutidijohdannaiset, joita monet huippumallit käyttävät), Saxenda, Mysimba, 5-HT2C receptor agonist, AdipoRon, Azalanstat, Beloranib, Benfluorex, Benzphetamine, Bupropion, Bupropion/zonisamide, Cetilistat, Dexfenfluramine, 2,4-Dinitrophenol, Dirlotapide, Etiocholanedione, Fenbutrazate, Fluasterone, Gelesis100, Liraglutide, Lorcaserin, Mitratapide, Naltrexone/bupropion, Obocell, Oleoyl-estrone, Orlistat, Phendimetrazine, Phentermine/topiramate, Prohibitin-targeting peptide 1, Setmelanotide, Tesofensine, Vabicaserin
Ja kyllä, olen pudottanut useita kymmeniä kiloja painoa menestyksekkäästi lääkkeillä.
Niin miten se on pätemistä jos kysyy mikä on parannuskeino? Oliko nuo lääkkeet lueteltu siinä Hesarin jutussa? Melko lista, ei voi olla hyväksi ihmiselle. Kannattaisi varmaan syödä terveellisemmin ja liikkua.
Omin voimin laihduttaminen voi olla vaikeaa, mutta jos syö järkevästi ja liikkuu, niin kaikki laihtuvat!
Puolisolla on ollut painonhallinta haastavaa, monesti mennyt ylös ja alas. Painonvartijoissa kävi silloin kun sellaisia oli vielä Suomessa. Niin pitkään kun noudatti ohjelmaa paino tuli hallitusti alas. Sitten jossain vaiheessa sohvan houkutus ja mässäily veivät voiton. Mitään fysiologista estettä laihtumiselle ei siis ollut.
Jos paino ei pysy hallinnassa niin kannattaa laatia ruokavalio ja liikuntaohjelma ja noudattaa niitä. Etukäteen päättää kuinka paljon syö ja sitten kun on sen määrän syönyt niin ei syö enää. Helppoa. Ja jättää ostamatta ne ylimääräiset mässyt. Liikunnan kanssa sama juttu. Etukäteen päättää, että kuinka paljon liikkuu viikon ja kuukauden aikana ja sitten tekee sen. Ei se ole sen kummempaa kuin ammattiin opiskelu tai töiden tekeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Läskiys hankitaan syömällä liikaa ja laiskottelemalla. Se on korkeintaan psyykkinen sairaus.
Ironisesti läskiksi voi päätyä myös syömällä liian vähän ja treenaamalla aivan liikaa. Ja voin kertoa, että tämä vituttaa paljon enemmän.
Taidat kärsiä myös muistisairaudesta
Oliko tässä kommentissa omasta mielestäsi jotain järkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omin voimin laihduttaminen voi olla vaikeaa, mutta jos syö järkevästi ja liikkuu, niin kaikki laihtuvat!
Puolisolla on ollut painonhallinta haastavaa, monesti mennyt ylös ja alas. Painonvartijoissa kävi silloin kun sellaisia oli vielä Suomessa. Niin pitkään kun noudatti ohjelmaa paino tuli hallitusti alas. Sitten jossain vaiheessa sohvan houkutus ja mässäily veivät voiton. Mitään fysiologista estettä laihtumiselle ei siis ollut.
Jos paino ei pysy hallinnassa niin kannattaa laatia ruokavalio ja liikuntaohjelma ja noudattaa niitä. Etukäteen päättää kuinka paljon syö ja sitten kun on sen määrän syönyt niin ei syö enää. Helppoa. Ja jättää ostamatta ne ylimääräiset mässyt. Liikunnan kanssa sama juttu. Etukäteen päättää, että kuinka paljon liikkuu viikon ja kuukauden aikana ja sitten tekee sen. Ei se ole sen kummempaa kuin ammattiin opiskelu tai töiden tekeminen.
Ei ole mahdollista. Täytyy syödä ainakin kymmentä lääkettä.
Vierailija kirjoitti:
Omin voimin laihduttaminen voi olla vaikeaa, mutta jos syö järkevästi ja liikkuu, niin kaikki laihtuvat!
Puolisolla on ollut painonhallinta haastavaa, monesti mennyt ylös ja alas. Painonvartijoissa kävi silloin kun sellaisia oli vielä Suomessa. Niin pitkään kun noudatti ohjelmaa paino tuli hallitusti alas. Sitten jossain vaiheessa sohvan houkutus ja mässäily veivät voiton. Mitään fysiologista estettä laihtumiselle ei siis ollut.
Jos paino ei pysy hallinnassa niin kannattaa laatia ruokavalio ja liikuntaohjelma ja noudattaa niitä. Etukäteen päättää kuinka paljon syö ja sitten kun on sen määrän syönyt niin ei syö enää. Helppoa. Ja jättää ostamatta ne ylimääräiset mässyt. Liikunnan kanssa sama juttu. Etukäteen päättää, että kuinka paljon liikkuu viikon ja kuukauden aikana ja sitten tekee sen. Ei se ole sen kummempaa kuin ammattiin opiskelu tai töiden tekeminen.
Ajatella! Tuokin kallispalkkainen mies, josta Hesarin jutussa kerrotaan, nostaa palkkaa ihan turhasta, kun tältä palstalta olisi saanut riittävän tiedon!
Miten te voitte olla noin yksinkertaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?
Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?
Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?
En, mutta en hitto mene kyllä pätemäänkään keskusteluihin aiheista, joista en tiedä mitään.
Ozempic (ja muut semaglutidijohdannaiset, joita monet huippumallit käyttävät), Saxenda, Mysimba, 5-HT2C receptor agonist, AdipoRon, Azalanstat, Beloranib, Benfluorex, Benzphetamine, Bupropion, Bupropion/zonisamide, Cetilistat, Dexfenfluramine, 2,4-Dinitrophenol, Dirlotapide, Etiocholanedione, Fenbutrazate, Fluasterone, Gelesis100, Liraglutide, Lorcaserin, Mitratapide, Naltrexone/bupropion, Obocell, Oleoyl-estrone, Orlistat, Phendimetrazine, Phentermine/topiramate, Prohibitin-targeting peptide 1, Setmelanotide, Tesofensine, Vabicaserin
Ja kyllä, olen pudottanut useita kymmeniä kiloja painoa menestyksekkäästi lääkkeillä.
Niin miten se on pätemistä jos kysyy mikä on parannuskeino? Oliko nuo lääkkeet lueteltu siinä Hesarin jutussa? Melko lista, ei voi olla hyväksi ihmiselle. Kannattaisi varmaan syödä terveellisemmin ja liikkua.
Tarkoitus ei ole vetää kaikkia kerralla vaan löytää se, mikä toimii juuri millekin potilaalle. Lihavuuteen kun on satoja eri syitä eikä vain se yksi, mikä palstalaiset kuvittelevat syyn olevan.
Suolistohormonilääke ei mahdollista mitään mässäilyä, vaan antaa kylläisyyden tunteen joka on kokonaan puuttunut. Vapauttaa jatkuvasta ruuan ajattelusta. Nyt syön samalla tavalla kuin normaalipainoiset ystäväni ( ehkä kuitenkin terveellisemmin kuin he, koska olen vuosikaudet tottunut välttelemään karkkia, sipsejä, alkoholia, leivonnaisia yms).
Nykyisin voin ottaa esim.suklaapalan jälkiruuaksi tai meillä voi olla karkkeja tarjolla. Pystyn järjellä ajattelemaan ovatko ne minulle tarpeellisia, onko minun nälkä, ja jättää ne ottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen maistiainen artikkelista:
Ratkaisuksi painonpudotukseen on tarjottu tuttua hokemaa: Syö vähemmän, liiku enemmän. Hokemaa tarjotaan mediassa, painonpudotusbisneksessä ja terveydenhuollossa.
”Mutta sehän on täyttä hölynpölyä.”
Sharman mukaan hokeman yksi suurimmista ongelmista on se, ettei siinä oteta huomioon geenien vaikutusta.
”Kehon muotoon ja kokoon vaikuttavat mitä suurimmissa määrin geenit. Toki myös ympäristötekijöillä on vaikutusta, mutta vaikka ihmiset saisivat ravinnosta tismalleen saman verran kaloreita ja liikkuisivat samalla tavalla, toiset saattavat lihoa ja toiset laihtua.”
Sharman mukaan hokema ei myöskään ota huomioon sitä, että monet elimistön toiminnoista ovat tarkoin säädeltyjä. Esimerkiksi ruumiinlämpö pysyttelee pitkälti samana, oli ihminen sitten saunassa tai avannossa. Elimistö säätelee hengitystä, sydämenlyöntejä ja verenpainetta.
”Sanon seuraavaksi jotain, mikä usein hämmentää ihmisiä. Paino on myös pitkälti elimistön säätelemä toiminto.”
Sharman mukaan ylipainoinen keho pyrkii säilyttämään painonsa. Toisin sanoen lihoneen elimistö suosii kerran saavutetun painon säilyttämistä.
”Jos ihmisen paino nousee sataan kiloon, kehon mielestä sadasta kilosta tulee paino, joka täytyy yrittää säilyttää”, Sharma selventää.
Usein painoa onnistutaan pudottamaan. Se ei olekaan Sharman mukaan ongelma. Mutta kun keho itse pyrkii koko ajan palauttamaan painon takaisin sataan kiloon, käy taistelu kehoa vastaan raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Toinen maistiainen artikkelista:
Ratkaisuksi painonpudotukseen on tarjottu tuttua hokemaa: Syö vähemmän, liiku enemmän. Hokemaa tarjotaan mediassa, painonpudotusbisneksessä ja terveydenhuollossa.
”Mutta sehän on täyttä hölynpölyä.”
Sharman mukaan hokeman yksi suurimmista ongelmista on se, ettei siinä oteta huomioon geenien vaikutusta.
”Kehon muotoon ja kokoon vaikuttavat mitä suurimmissa määrin geenit. Toki myös ympäristötekijöillä on vaikutusta, mutta vaikka ihmiset saisivat ravinnosta tismalleen saman verran kaloreita ja liikkuisivat samalla tavalla, toiset saattavat lihoa ja toiset laihtua.”
Sharman mukaan hokema ei myöskään ota huomioon sitä, että monet elimistön toiminnoista ovat tarkoin säädeltyjä. Esimerkiksi ruumiinlämpö pysyttelee pitkälti samana, oli ihminen sitten saunassa tai avannossa. Elimistö säätelee hengitystä, sydämenlyöntejä ja verenpainetta.
”Sanon seuraavaksi jotain, mikä usein hämmentää ihmisiä. Paino on myös pitkälti elimistön säätelemä toiminto.”
Sharman mukaan ylipainoinen keho pyrkii säilyttämään painonsa. Toisin sanoen lihoneen elimistö suosii kerran saavutetun painon säilyttämistä.
”Jos ihmisen paino nousee sataan kiloon, kehon mielestä sadasta kilosta tulee paino, joka täytyy yrittää säilyttää”, Sharma selventää.
Usein painoa onnistutaan pudottamaan. Se ei olekaan Sharman mukaan ongelma. Mutta kun keho itse pyrkii koko ajan palauttamaan painon takaisin sataan kiloon, käy taistelu kehoa vastaan raskaaksi.
Jepu. 120 tunnin paasto on ainoa minkä on todettu resettaavan tuon ominaispainopisteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?
Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?
Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?
Käytännössä kolmenlaisia.
- vanhin on suolistossa paikallisesti vaikuttava orlistaatti, joka estää rasvan imeytymistä, tätä käytetään nykyään aika vähän koska ei ole kovin tehokas ja ikäviä sivuvaikutuksia kuten rasvaripulit housuun
- sitten on tuo mainittu mysimba joka on mielialalääkkeen ja päihderiippuvuuksiin käytetyn lääkkeen yhdistelmä, osalla toimii, osalla ei, moni ei halua tätä koska mielialalääkkeen sivuvaikutukset ja monen vaikea päästä lääkkeestä irti
- sitten on suolistohormonipohjaiset/diabeteslääkkeet kuten saxenda ja ozempic. Nämä on tehokkaimpia, tosin kolmasosalla eivät nämäkään auta. Itse kokeilin ja valitettavasti paino laski niin vähän että lääkäri totesi ettei kannata jatkaa. Mutta siis suurimmalla osalla auttaa ja ainakin ozempicilla tulokset on osalla tosi dramaattisiakin, kymmeniä kiloja lähtenyt.
minäkään en näistä mitään tiedä, mutta googletin tuon Ozembicin:
"Miten Ozempic vaikuttaa? Ozempicin vaikuttava aine semaglutidi on GLP-1-reseptoriagonisti. Se vaikuttaa GLP-1:n (suoliston tuottama hormoni) tavoin lisäämällä haiman ruokailun seurauksena erittämän insuliinin määrää. Tämä auttaa veren glukoosipitoisuuden hallinnassa."
Aika jännä, että ahneuteen ja itsekurin puutteeseen auttaa verensokerin vaihtelua tasoittava lääke eli kääntäen itsekurin taustalla onkin insuliinin oikea aikainen eritys ja sen häiriötön toiminta!
Luulin, että huono itsekuri ja ahneus elää päässä, mutta se elääkin haimassa!
Opiskelkaa viisastelijat ensin mitä on metabolinen oireyhtymä ja tulkaa vasta sitten viisastelemaan sillä kuinka lihava ei tarvitse lääketieteellistä apua vaan pitää vaan "syödä vähemmän ja liikkua enemmän".
t. normaalipainoinen keski-ikäinen tantta
Mulla on tarve syödä koko ajan. Se on ihan kauheaa, koska oikeasti ei ole sellasta määrää ruokaa että minä tuntisin itseni kylläiseksi. Vatsa tulee täyteen kyllä ja fyysisesti ei voi enää syödä, mutta mun aivot ei kyllä tajua kunnolla sitä asiaa, vaan tahtoisin edelleen syödä. Minulla on ylipainoa noin 10 kiloa ja tämäkin on ihan vaan sen takia, että minä liikun säännöllisesti ja KOKO ajan vahdin mitä syön ja lasken kaloreita. Levänneenä ja tasaisessa elämäntilanteessa tätä jaksaa pitää yllä, mutta heti jos on univelkaa tai stressiä huomaan, että ote alkaa lipsua. On silleen naurettavaa, että minä painonhallinnan takia en esim. hakeudu opiskelemaan (työn ohella), kun mietin että jos aloitan opiskelut, niin minä oon väsynyt ja stressaatunut ja lihon. Näin se läskifobia toimii. Mieluummin vähän alisuoriudun kuin otan riskin että musta tulee oikeesti läski.
Olisi ihanaa olla joskus kylläinen ja tyytyväinen, mutta kun en ole. Ilmeisesti mulla on kylläisyyshormonista puutetta, koska eihän tämä normaalia ole, käsittääkseni ihmiset noin keskimäärin tulee kylläisiksi ja osa ihmisistä jopa unohtaa syödä. Minä en ikinä. Aina on mielessä seuraava ateria. Kyllä minä pitäisin tätä jonkinlaisena sairautena. Ärsyttää ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen aukoa päätään ylipainoisille. Osalle, kuten mulle, ei oo painonhallinta kovin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se. Jo kauan sitten on huomattu, että laihduttaminen ei auta, vaan pahentaa vaivaa. Eli kilot tulevat takaisin kavereiden kanssa. 98% laihduttaneista lihoo takaisin, mutta silti vaan sinnikkäästi lihavat aloittaa uuden kuurin joka maanantai ja uskoo, että tällä kertaa kuuluvat siihen kahden prosentin vähemmistöön. Ala vaan ap lihavaksi. Voit sitten lukea täältä palstalta, miten siitä voi helposti päästä eroon. Syöt vain vähemmän kuin kulutat!
Itse taas oon tehnyt ihan kummallisen havainnon.
Jos syön terveellisesti ja liikun enemmän, paino jostain syystä putoaa. Tämähän ei ole poliittisesti korrektia.
Onnellinen on se joka kuuluu siihen 2%:iin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?
Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?
Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?
Käytännössä kolmenlaisia.
- vanhin on suolistossa paikallisesti vaikuttava orlistaatti, joka estää rasvan imeytymistä, tätä käytetään nykyään aika vähän koska ei ole kovin tehokas ja ikäviä sivuvaikutuksia kuten rasvaripulit housuun
- sitten on tuo mainittu mysimba joka on mielialalääkkeen ja päihderiippuvuuksiin käytetyn lääkkeen yhdistelmä, osalla toimii, osalla ei, moni ei halua tätä koska mielialalääkkeen sivuvaikutukset ja monen vaikea päästä lääkkeestä irti
- sitten on suolistohormonipohjaiset/diabeteslääkkeet kuten saxenda ja ozempic. Nämä on tehokkaimpia, tosin kolmasosalla eivät nämäkään auta. Itse kokeilin ja valitettavasti paino laski niin vähän että lääkäri totesi ettei kannata jatkaa. Mutta siis suurimmalla osalla auttaa ja ainakin ozempicilla tulokset on osalla tosi dramaattisiakin, kymmeniä kiloja lähtenyt.
minäkään en näistä mitään tiedä, mutta googletin tuon Ozembicin:
"Miten Ozempic vaikuttaa? Ozempicin vaikuttava aine semaglutidi on GLP-1-reseptoriagonisti. Se vaikuttaa GLP-1:n (suoliston tuottama hormoni) tavoin lisäämällä haiman ruokailun seurauksena erittämän insuliinin määrää. Tämä auttaa veren glukoosipitoisuuden hallinnassa."
Aika jännä, että ahneuteen ja itsekurin puutteeseen auttaa verensokerin vaihtelua tasoittava lääke eli kääntäen itsekurin taustalla onkin insuliinin oikea aikainen eritys ja sen häiriötön toiminta!
Luulin, että huono itsekuri ja ahneus elää päässä, mutta se elääkin haimassa!
Opiskelkaa viisastelijat ensin mitä on metabolinen oireyhtymä ja tulkaa vasta sitten viisastelemaan sillä kuinka lihava ei tarvitse lääketieteellistä apua vaan pitää vaan "syödä vähemmän ja liikkua enemmän".
t. normaalipainoinen keski-ikäinen tantta
Jep, vaikka mulla O ja S toimii molemmat tosi hitaasti niin aika ajoin on tunne, että olen normaali. Siis että tältäkö normaali-ihmisestä tuntuu? Tietää koska tulee kylläiseksi ja herkut ei himoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten
on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?Lue se artikkeli. Miten voit edes kommentoida jotain, mitä et ole lukenut?
Se on maksumuurin takana. Tässähän siitä keskustellaan, kerro sinä jos olet lukenut? Mikä on parannuskeino lihavuuteen?
Sitähän minä ihmettelen, että miten te voitte keskustella artikkelista, jota ette ole edes lukeneet. EIkö olisi parempi keskustella vain sellaisesta, minkä on lukenut?
Tässä maistiainen:
"Sharman mukaan lihavuuden hoidossa ja siitä puhuttaessa ei pitäisi olla kyse siitä, kuinka monta kiloa pudotetaan. Näin on perinteisesti ollut.
Sharman mukaan siinä pitäisi olla kyse terveyden edistämisestä, lihavuuteen liittyvien terveysongelmien ennaltaehkäisystä ja hoitamisesta."
Mitähän se terveyden edistäminen sitten on? Ettei vaan terveellistä syömistä ja liikkumista. Ei toki voi olla.
Terveellinen syöminen ja liikkuminen eivät -- toisin kuin sinulle väitetään -- aina ja välttämättä johda painon putoamiseen.
Tässä mennään vähän valheen puolelle. Kontrolloiduissa ympäristöissä jossa ruoka-annokset on rajoitettu ja liikunta määrättyä kaikki lihavat laihtuvat. Lihavuusepidemian oleellinen syy on ympäristön muutoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Omin voimin laihduttaminen voi olla vaikeaa, mutta jos syö järkevästi ja liikkuu, niin kaikki laihtuvat!
Puolisolla on ollut painonhallinta haastavaa, monesti mennyt ylös ja alas. Painonvartijoissa kävi silloin kun sellaisia oli vielä Suomessa. Niin pitkään kun noudatti ohjelmaa paino tuli hallitusti alas. Sitten jossain vaiheessa sohvan houkutus ja mässäily veivät voiton. Mitään fysiologista estettä laihtumiselle ei siis ollut.
Jos paino ei pysy hallinnassa niin kannattaa laatia ruokavalio ja liikuntaohjelma ja noudattaa niitä. Etukäteen päättää kuinka paljon syö ja sitten kun on sen määrän syönyt niin ei syö enää. Helppoa. Ja jättää ostamatta ne ylimääräiset mässyt. Liikunnan kanssa sama juttu. Etukäteen päättää, että kuinka paljon liikkuu viikon ja kuukauden aikana ja sitten tekee sen. Ei se ole sen kummempaa kuin ammattiin opiskelu tai töiden tekeminen.
Hyvä juttu! Ja ennen kaikkea todella helppo meille kertoa kaikkien heidän, jotka lihomatta voivat sitten osallistua kaikkien näiden ihanien herkkujen nautintaan, joita meille joka paikassa tarjotaan.
Voit helposti googlata kuinka todennäköistä on, että puberteetissa lihava on koskaan enää pysyvästi normaalipainoinen. Rasvasolujen määrä lisääntyy parikymppiseksi saakka, sitten niiden määrä ei enää kasva. Lihominen tapahtuu rasvasolun kasvun kautta. Eli henkilö joka on ollut nuorena hoikka, kantaa kehossaan vähemmän niitä rasvasoluja, joiden läsnäoloa tarvitaan lihomiseen.
Tämä on vain yksi mekanismeista, jotka vaikuttavat siihen, että lihavalle ei laihdutuskuuri riitä, vaan tiukkaa ruokavaliota on noudatettava koko loppuelämä. Aika iso itsekuriloikka jos verrataan siihen, joka pysyy hoikkana (maltillisesta) herkuttelusta huolimattakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se. Jo kauan sitten on huomattu, että laihduttaminen ei auta, vaan pahentaa vaivaa. Eli kilot tulevat takaisin kavereiden kanssa. 98% laihduttaneista lihoo takaisin, mutta silti vaan sinnikkäästi lihavat aloittaa uuden kuurin joka maanantai ja uskoo, että tällä kertaa kuuluvat siihen kahden prosentin vähemmistöön. Ala vaan ap lihavaksi. Voit sitten lukea täältä palstalta, miten siitä voi helposti päästä eroon. Syöt vain vähemmän kuin kulutat!
Itse taas oon tehnyt ihan kummallisen havainnon.
Jos syön terveellisesti ja liikun enemmän, paino jostain syystä putoaa. Tämähän ei ole poliittisesti korrektia.Onnellinen on se joka kuuluu siihen 2%:iin.
Luet tilastoa väärin. Kaikki laihtuu kun syö vähemmän mitä kuluttaa, mutta ainoastaan 2% pystyy tässä ympäristössä muutokseen pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?
Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?
Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?
Käytännössä kolmenlaisia.
- vanhin on suolistossa paikallisesti vaikuttava orlistaatti, joka estää rasvan imeytymistä, tätä käytetään nykyään aika vähän koska ei ole kovin tehokas ja ikäviä sivuvaikutuksia kuten rasvaripulit housuun
- sitten on tuo mainittu mysimba joka on mielialalääkkeen ja päihderiippuvuuksiin käytetyn lääkkeen yhdistelmä, osalla toimii, osalla ei, moni ei halua tätä koska mielialalääkkeen sivuvaikutukset ja monen vaikea päästä lääkkeestä irti
- sitten on suolistohormonipohjaiset/diabeteslääkkeet kuten saxenda ja ozempic. Nämä on tehokkaimpia, tosin kolmasosalla eivät nämäkään auta. Itse kokeilin ja valitettavasti paino laski niin vähän että lääkäri totesi ettei kannata jatkaa. Mutta siis suurimmalla osalla auttaa ja ainakin ozempicilla tulokset on osalla tosi dramaattisiakin, kymmeniä kiloja lähtenyt.
minäkään en näistä mitään tiedä, mutta googletin tuon Ozembicin:
"Miten Ozempic vaikuttaa? Ozempicin vaikuttava aine semaglutidi on GLP-1-reseptoriagonisti. Se vaikuttaa GLP-1:n (suoliston tuottama hormoni) tavoin lisäämällä haiman ruokailun seurauksena erittämän insuliinin määrää. Tämä auttaa veren glukoosipitoisuuden hallinnassa."
Aika jännä, että ahneuteen ja itsekurin puutteeseen auttaa verensokerin vaihtelua tasoittava lääke eli kääntäen itsekurin taustalla onkin insuliinin oikea aikainen eritys ja sen häiriötön toiminta!
Luulin, että huono itsekuri ja ahneus elää päässä, mutta se elääkin haimassa!
Opiskelkaa viisastelijat ensin mitä on metabolinen oireyhtymä ja tulkaa vasta sitten viisastelemaan sillä kuinka lihava ei tarvitse lääketieteellistä apua vaan pitää vaan "syödä vähemmän ja liikkua enemmän".
t. normaalipainoinen keski-ikäinen tantta
Näihin hormoneihin voidaan usein vaikuttaa ihan ravinnon laatua muuttamalla. Moni joka kuvittelee syövänsä terveellisesti ei oikeasti niin tee.
Alue: Aihe vapaa
Käytännössä kolmenlaisia.
- vanhin on suolistossa paikallisesti vaikuttava orlistaatti, joka estää rasvan imeytymistä, tätä käytetään nykyään aika vähän koska ei ole kovin tehokas ja ikäviä sivuvaikutuksia kuten rasvaripulit housuun
- sitten on tuo mainittu mysimba joka on mielialalääkkeen ja päihderiippuvuuksiin käytetyn lääkkeen yhdistelmä, osalla toimii, osalla ei, moni ei halua tätä koska mielialalääkkeen sivuvaikutukset ja monen vaikea päästä lääkkeestä irti
- sitten on suolistohormonipohjaiset/diabeteslääkkeet kuten saxenda ja ozempic. Nämä on tehokkaimpia, tosin kolmasosalla eivät nämäkään auta. Itse kokeilin ja valitettavasti paino laski niin vähän että lääkäri totesi ettei kannata jatkaa. Mutta siis suurimmalla osalla auttaa ja ainakin ozempicilla tulokset on osalla tosi dramaattisiakin, kymmeniä kiloja lähtenyt.