Lue keskustelun säännöt.
Hesari: Lihavuus on krooninen sairaus
28.10.2022 |
Ei elämäntapaongelma. Postmoderni intersektionaalinen lääketiede selvitti tämän.
Asialle ei siis voi tehdä mitään, sipsejä ja siideriä saa nyt ihan vapaasti vetää, lääkärin on turha valittaa. Itsekin ajattelin lopettaa terveellisesti syömisen, ihan solidaarisuudesta ruveta läskiksi.
Kommentit (591)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tällaiset 'lihavuus on sairaus' -puheet vain pahentavat lihavuusongelmaa antamalla 'luvan' syödä holtittomasti kaikkea mitä suinkin mieli tekee. Ihmisten elinikä alkaa kohta laskea - jos ei ole laskenut jo - huolimatta lääketieteen edistymsestä.
Loppujen lopuksi on kyse pelkästään itsekurista, vaikka kuinka keksisi muita selityksiä.
En ole ikinä syönyt holtittomasti, en hoikkana enkä lihavana. Mieleni tekee terveellisiä ruoka, esimerkiksi vihanneksia.
Mihin sinun itsekurisi riittää? Riittääkö itsekuri sinulla elämään koko elämäsi ilman juustoja, maitosuklaata, lihaa tai ylipäätään eläinkunnan tuotteita? Minulla riittää, olen ollut vegaani 30 vuotta.
Riittääkö sinulla itsekuri jokapäiväiseen soitttamisen harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt jo 40 vuotta, olen muusikko ja opettaja. Riittääkö sinulla itsekuri joka päiväiseen liikuntalajin harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt yli 40 vuotta. Opiskelin juuri lajini ohjaajaksi. Opiskelen myös musiikkia edelleen. Ai niin, tätä teen syöpäpotilaana. Sinun on ihan turha tulla minulle sanomaan että minulla ei ole itsekuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän mammapalstan käyttäjillä on enemmän viisautta kuin tutkijoilla, oli kyse sitten lihavuudesta tai vaikka alkoholiongelmasta!
Hesarin juttua en ole lukenut, en löytänyt avauksesta edes linkkiä siihen, mutta esimerkiksi syömisen hormonaalinen säätely on varmaankin ap:lle ihan tuttua juttua?
Eikun ap ei mitä ilmeisimmin edes ole lukenut HS:n juttua, koska se on maksumuurin takana! :-DDDD
Jatketaan, ap, keskustelua, kunhan olet lukenut artikkelin. Minulla on siihen pääsy, voin poimia lainauksia tekstistä ja kommentoida niitä, mutta jos sinulla ei ole, niin tässähän ei ole mitään järkeä.
Mieluummin eikiitos mitään hesarituubaa. 🥱
Ei niin. Paljon kivempi vängätä mututuntumalla!
Itse olen noin 15 vuotta harrastanut spinning pyöräilyä, treenit 2-3x/vko. Lisäksi saliharjoittelu päällä ja treenaan mm ojentajia 20kg painoilla (tästä voi päätellä millaisilla painoilla treenaan)
Olen nyt kolme kuukautta laihduttanut ja päivittäinen kcal on noin 800 - 1000 tietämillä.
Paino oli 85kg ja nyt 78kg.
Puoliso ilmoittaa ettei vartalossani näy missään pudotettu paino. Olen täynnä hyllyvää läskiä.
Minulla on pituutta 165cm ja tavoitelen 67kg painoa. Ikää 53 vuotta, vaihdevuodet alkoivat 42 vuotiaana.
Ruokavalio ollut viime kuukaudet niukka, toisinaan heikottaa salilla.
Periksi en anna. Kun olen saavuttanut 67kg painon, niin tiedän etten enää ikinä voi syödä kuin 900-1200kcal/pvä..
Lihoaminen liittyi vaihdevuosiin ja liikaan syötyyn ruokaan. Minulle siis jo 1500kcal/vrk on liikaa, vaikka liikun säännöllisesti. Kyseessä ei ole sairaus, vaan normaali ikääntymiseen liittyvä aineenvaihdunnan laiskistuminen ja hidastuminen.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille kaikille läskin syyllistäjille pitäisi laittaa sellainen 30 kiloa ylimääräistä painoa ja katsoa miten nopee se lähtee. Kun teillä on itsekurit ja liikkumiset vaan mielessä. Voisi tehdä jopa reality-tv sarjan teidän kamppailustanne.
Hyvin nopeesti ja helposti lähti. Sokerit ja mätöt vain pois. Ei tarvinnut edes jumppasilla olla.
Se kato on vaan siitä kiinni mitä sinne turpaansa tunkee.
Oliko sinun helppo jättää ne sokerit ja mätöt vai jouduitko kovastikin ponnistelemaan mielihalujen ja verensokerin heilahtelujen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tarve syödä koko ajan. Se on ihan kauheaa, koska oikeasti ei ole sellasta määrää ruokaa että minä tuntisin itseni kylläiseksi. Vatsa tulee täyteen kyllä ja fyysisesti ei voi enää syödä, mutta mun aivot ei kyllä tajua kunnolla sitä asiaa, vaan tahtoisin edelleen syödä. Minulla on ylipainoa noin 10 kiloa ja tämäkin on ihan vaan sen takia, että minä liikun säännöllisesti ja KOKO ajan vahdin mitä syön ja lasken kaloreita. Levänneenä ja tasaisessa elämäntilanteessa tätä jaksaa pitää yllä, mutta heti jos on univelkaa tai stressiä huomaan, että ote alkaa lipsua. On silleen naurettavaa, että minä painonhallinnan takia en esim. hakeudu opiskelemaan (työn ohella), kun mietin että jos aloitan opiskelut, niin minä oon väsynyt ja stressaatunut ja lihon. Näin se läskifobia toimii. Mieluummin vähän alisuoriudun kuin otan riskin että musta tulee oikeesti läski.
Olisi ihanaa olla joskus kylläinen ja tyytyväinen, mutta kun en ole. Ilmeisesti mulla on kylläisyyshormonista puutetta, koska eihän tämä normaalia ole, käsittääkseni ihmiset noin keskimäärin tulee kylläisiksi ja osa ihmisistä jopa unohtaa syödä. Minä en ikinä. Aina on mielessä seuraava ateria. Kyllä minä pitäisin tätä jonkinlaisena sairautena. Ärsyttää ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen aukoa päätään ylipainoisille. Osalle, kuten mulle, ei oo painonhallinta kovin helppoa.
mulla ei ole ihan noin vaikeita nuo mielihalut. Mut totta, mietin aloittaa avoimessa yliopistossa työn ohessa tänä syksynä (taas), mutta jätin taas väliin, koska pelkäsin stressiä ja unettomuutta. Mulla on taustalla vaikea unettomuus, joka kroonistuessa sai lihomaan vuodessa sen noin 10 kiloa. Toisena vuotena, ensimmäisenä laihduin. Lihominen hidastui kun unettomuus korjaantui ja painokin on siitä pudonnut. Mutta yhä kovan työstressin aikana uni menee katkonaiseksi ja sokerin himo on ihan älytön. Kerran lihonut turpoaa ihan hetkessä, viimeksi nyt vaativan projektin aikana housujen vyötäröt on alkaneet kiristää. Pahinta on, etten huonosti nukuttua jaksa rakasta harrastusta (cross-fit)
Kuulostaa ihan minun tarinalta. On yksinkertaista ja nykytutkimuksen vastaista sanoa, että kaikki on kiinni siitä, mitä suuhusi pistät tai tsempistä. Painoon vaikuttavat geenit, nukkuminen, elämäntilanne, yleisterveys, onko ollut aiemmin lihava, ikä jne. Itseltäni poistettiin kilpirauhanen syövän vuoksi. Lihoin kättelyssä 10 kg, vaikka olin ollut normaalipainoinen. Painoa tulee lisää nykyisin käsittämättömällä tavalla, vaikka minulla on Thyroxin-korvaushoito.
Minä pyöristyin hieman vaihto-oppilasvuotena. Ennen sitä olin aina hoikka. Kotiin palattua hoikistuin ja raskausaikana lihoin taas toistakymmentä kiloa. Kilot putosivat ja pysyivät kymmenisen vuotta poissa, kunnes elämäntilanne oli vaikea pettämisen ja lopulta eron vuoksi. Ahdistukseltani en saanut nukuttua, liikuin pakkomielteisesti, join ja tupakoin liikaa -ja laihduin. Elämätilanteen tasaannuttua unettomuus kroonistui, työpaineet kasvoivat saman aikaisesti ja aloin lihomaan. Liikuntaa olen aina harrastanut runsaasti, mutta palautuminen liikunnasta oli unen puutteessa aivan olematonta. Syke ei välillä noussut ollenkaan esim hiihtäessä, mutta oli seuraavana aamuna tapissa. Mielenterveyskin meinasi oikeasti reistailla, en enää edes tuntenut itseäni. Ainoa mikä toi hyvänolon tunteen, rauhan, oli seksi ja makeat herkut.
Pelkään stressiä ihan hysterian lailla nyt kun olen vuosia myöhemmin saanut unet takaisin (lääkkeettömästi, ihan vain olemalla itselleni vähemmän vaativa). Nykyisin ymmärrän jättää kovan treenin pois heti kun päässä alkaa viirata. Ei nämä ihan oikeasti ole niin yksinkertaisia asioita kuin "syö vähemmän ja blaablaa". Neuvojia aina riittää kyllä, ihan joka elämäntilanteeseen.
Ihan kuin mun äidin tarina. Hän karisteli raskauskilot nopeasti joka vauvan jälkeen, mutta sitten joutui tosi ruman pettämisen uhriksi. Ensishokin jälkeen se oli just sitä selviytymistä työpäivästä toiseen ja illat ja yöt kulki kuin zombi kun ei vissiin nukkumisesta tullut mitään. Lohtuna oli pullat, suklaat ja hyvät kirjat ja painoakin alkoi tietty tulla. Ne oli hänelle kuin pakopaikka ylikierroksilla käyvästä pääkopasta.
Siinä jos ois joku tullut neuvomaan viereen ja ylimielisenä viisastelemaan äitin kiloista niin oisin latassut legot kurkkuun!
Tuo on se malli, miksi jotkut lihovat stressaantuessaan. Jos syö saman verran kuin ennen, niin suurin osa laihtuu stressaantuessaan, koska elimistö käy ylikierroksilla ja kuluttaa enemmän energiaa. Stressaantuneena syö kuitenkin helposti liikaa ja vääränlaista ruokaa, ja siksi jotkut lihovat, vaikka energian kulutus onkin noussut stressin vuoksi. Ja usein vielä liikunta jää vähäisemmäksi, vaikka juuri stressaantuneena siitä olisi hyötyä.
Juurisyy siis sressilihomisessakin on liikunnan väheneminen ja väärä syöminen.
ei täysin väärin, mutta liian yksinkertaistettu.
"Valvominen lihottaa, koska se on elimistölle stressi. Unettomuus nostaa stressihormonien tasoa, mikä voi puolestaan vaikuttaa aineenvaihduntaan esimerkiksi kohottamalla verensokeria." "Stressi voi lihottaa monella tavalla. Se lisää stressihormonien tuotantoa ja sotkee ruokahalun säätelyjärjestelmän, minkä takia rasva voi kertyä erityisesti keskivartalolle. Paha stressi vie usein ruokahalun, mutta lievempi stressi kasvattaa sitä." Lähde: Aila Rissanen, Hyvä Terveys 7/14
"Glukoosin sieto heikentyy, ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu epäedullisesti univajeessa. Nälkähormoni greliinin määrä lisääntyy, kun on nukuttu huonosti." "Jos ihmisellä on lihavuudelle altistavaa geeniperimää, niukasti nukkuminen tuo geenien lastia esiin, ja ihminen lihoo helpommin. ”Perimän selittävä osuus siis kasvoi, kun nukuttiin lyhyitä yöunia. Riittävän pitkä yöuni taas kompensoi ylipainolle altistavia geenejä”, kertoo Tiina Paunio amerikkalaistutkimuksesta muutaman vuoden takaa."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/28/unettomuus-tuo-kiloja-ylipaino…
"Koholla oleva kortisoli estää insuliinin toimintaa soluissa ja nostaa verensokeria aiheuttaen näin painon nousua. Jatkuvasti koholla oleva kortisoli aiheuttaa erityisesti keskivartalolihavuutta, ja lisää riskiä sairastua diabetekseen."
https://pur-kauppa.fi/stressihormoni-kortisoli/
taaskaan se vastaus ei ollut tyhjentävästi se "syö väh.... " jne
Nyt voit kerätä hampaat lattialta :/
Olihan tuossa aika selvästi sanottu, että stressi vaikuttaa ruokatottumuksiin ja se on se suurin syy sille, että laihtuuko vai lihooko stressaantunut ihminen. Tuohon kun lisää sen, että stressaantuneena ei jaksa ja viitsi liikkua, niin ei mikään ihme että paino nousee. Sitten syytetään stressiä, vaikka syypää on muutokset syömisessä ja liikkumisessa. Hormonihommat on tässä marginaalinen sivujuonne.
No mutta kyllähän se stressi siinä on aivan oleellinen asia ettei noita painon nousun estäviä asioita ole kyennyt tekemään. Jos murrat jalkasi ja siitä syystä et pysty pitkään aikaan harjoittamaan säännöllistä urheiluharrastustasi niin eikö sekin syynä siihen, että kuntosi huononee?
Tavallaan, mutta ei kuitenkaan. Kun tunnistaa ja tietää, että stressi vaikuttaa ruoka- ja liikkumishaluun voi päättää mitä syö ja lähteä lenkille, vaikka ei huvittaisi. Tai vielä mieluummin välttää stressiä jo etukäteen. Ei tässä kuitenkaan mitään ajopuita olla, vaan tuntevia ja ajattelevia ja omasta elämästään päättäviä ihmisiä.
Ja jos kipeä jalka estää juoksemisen, niin onnistuisiko pyöräily tai uinti? Yleensä valinnanvaraa löytyy, ainakin se että syö vähemmän jos ei pääse jostain syystä liikkumaan normaalisti.
No, osaltani päätän tämän keskustelun siihen, että totean että on stressiä ja on stressiä. Se, että on pakannut kalenterin täyteen menoja, töitä ja töitten päälle muksujen harrastuskyyditykset ja ystävän lattekahvit, se on sitä stressiä mistä sinä taidat nyt puhua. Se stressi puolestaan mikä herättää kaksi vuotta putkeen joka yö klo 2:30 pyörimään loppuyöksi sydämen hakatessa ja jokainen päivä on työpäivästä selviytymistä sumuisella päällä..siinä stressissä miettii ulospääsyä ja sitä kuinka jaksaisi vielä olla äiti lapsilleen. Ei sitä onko vyötäröni katoamassa kun työpäivän jälkeen herätän itseni perhe-elänän vaatimuksiin päivän ensimmäisellä aterialla eli jättis-tuutilla. Aina löytyy heitä, jotka sanovat masentuneelle että mene hyvä ihminen ulos niin piristy. Ihanaa! Enpä hoksannutkasn että ulkoilma piristää! Lääketiede on tunnistanut keskiajan karmaisevista ihmiskokeista alkaen, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa et voi toista erottaa toisesta, mutta silti yhä löytyy ilmeisesti ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sitä, että mielen tasapainon horjuminen aiheuttaa pahimmillaan täysin lamauttavia fyysisiä oireita. Kun nainen saa keskenmenon stressin vuoksi niin paikalle kaivattaisiin ehdottomasti sinua neuvomaan että pidät kato sen vauvan sisällä ja supistukset poissa vaa
Eivät nuo ymmärrä noista mitään. Itsekin olen kohta vuoden ollut raskaadti c-ptsd:ssä trauman uusiuduttua. Olen liikkunut vähemmän ha syönyt huonommin kuin ikinä, mutta se on pienin murheeni. Toisaalta, olen siitä huolimatta lihonut "vain" kaksi kiloa. No siis kun traumaattinen tapahtuma tapahtui, laihduin viisi kiloa ja takaisin tuli seitsemän.
Eivät ylipainoisetkaan liho jatkuvasti lisää. Heilläkin paino asettuu paikalleen kuten normaalipainoisilla ja hoikillakin.
Oma aineenvaihduntani on pilattu jo lapsuuden perhehelvetissä. Joku ratkaisee ongelman kontrolloimalla itseään raskaasti koko elämänsä. Minulla ei ole haluja eikä voimavaroja sellaiseen. Jokainen priorisoi oman elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tällaiset 'lihavuus on sairaus' -puheet vain pahentavat lihavuusongelmaa antamalla 'luvan' syödä holtittomasti kaikkea mitä suinkin mieli tekee. Ihmisten elinikä alkaa kohta laskea - jos ei ole laskenut jo - huolimatta lääketieteen edistymsestä.
Loppujen lopuksi on kyse pelkästään itsekurista, vaikka kuinka keksisi muita selityksiä.
En ole ikinä syönyt holtittomasti, en hoikkana enkä lihavana. Mieleni tekee terveellisiä ruoka, esimerkiksi vihanneksia.
Mihin sinun itsekurisi riittää? Riittääkö itsekuri sinulla elämään koko elämäsi ilman juustoja, maitosuklaata, lihaa tai ylipäätään eläinkunnan tuotteita? Minulla riittää, olen ollut vegaani 30 vuotta.
Riittääkö sinulla itsekuri jokapäiväiseen soitttamisen harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt jo 40 vuotta, olen muusikko ja opettaja. Riittääkö sinulla itsekuri joka päiväiseen liikuntalajin harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt yli 40 vuotta. Opiskelin juuri lajini ohjaajaksi. Opiskelen myös musiikkia edelleen. Ai niin, tätä teen syöpäpotilaana. Sinun on ihan turha tulla minulle sanomaan että minulla ei ole itsekuria.
Holtiton syöminen tarkoittaa myös liian suuria annoskokoja, vaikka söisi periaatteessa terveellistä ruokaa. Tähän tarvitaan itsekuria. Ei riitä, että jaksaa harjoitella soittamista joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on psyykkinen ongelma, kuten vaikka huumeriippuvuus tai alkoholismi. Joku voi puhua sairaudesta ja joku käyttää muuta sanaa. Eri sanat herättävät erilaisia moraalisia mielikuvia, mutta itse ongelman mekanismi on edelleen tismalleen sama sanasta riippumatta eli jatkuvasti toistuva käytös, joka vie rahaa, heikentää hyvinvointia ja lopulta vie ennenaikaiseen hautaan. Ennen kuolemaa elämänpiirit ovat jo supistuneet huomattavasti. Sama juttu huumeissa, lihavuudessa ja alkoholismissa.
Yksikään ihminen ei halua menettää rahojaan ja terveyttään, mutta he eivät voi vastustaa riippuvaisuuttaan. Jonkun mielestä riippuvaisuuskin voi sanana herättää harhaanjohtavia mielikuvia. Jos mies on 160cm pitkä rumalla naamalla, aika vaikea siinä on mitään kumppania saada ja myös työnsaanti on paljon vaikeampaa. Lohtua voi saada huumeista, alkoholista tai herkuista.
Jos nainen kuuluu oman sukupuolensa ulkonäöllisesti alimpaan kastiin kieroine silmineen ja epätavallisen rumalla naamalla, nainenkin voi löytää lohtua herkuista. Osa naisista myös haluaa tehdä itsesään epäviehättävän seksuaalisesta hyväksikäytöstä johtuvien traumojen vuoksi.
Lihavuus vaatii väärien valintojen jatkuvaa ja sinnikästä toistamista. Kyseessä on krooninen käytösongelma.
Vain kolme kuukautta oikeanlaisella ruokailukäytöksellä voisi muuttaa elämän aivan erilaiseksi. Ongelmana on se, että miten oppisi, motivoituisi ja onnistuisi säilyttämään erilaisen elämäntavan. Lihavat ihmiset, jotka eivät ole vielä kypsiä muutokselle pilkkaavat normaaleja elämäntapoja puhumalla salaattidieeteistä ja kertovat zumba-tunneistaan.
Meillä on mielenterveys- ja päihdekuntoutusta, missä ihminen yritetään saada irti päihteistä. Pitäisikö lihaville järjestää omia addiktioyksiköitään ja tuettua asumista, missä opitaan sanomaan ei kaloreille?
Nykyään yhä useampi ongelma yritetään selittää mielenterveyden ongelmaksi ja tämä myös ikään kuin vähentää kärsijän vastuuta ja siirtää sitä tämän ulkopuolelle. Pitäisikö lihavuuden mielenterveyspuolta ruveta painottamaan vai olisiko se lihavien mielestä vielä stigmatisoivaa? Meillä on päihdepuolen lakia, mielenterveyslakia ja anoreksiaakin hoidetaan psykiatrisilla osastoilla. Eikö ole tavallaan hirveän väärin, jos lihavuuteen ei panosteta samalla tavalla? Vain muutama nuori nainen on anorektinen verrattuna lihavien määrään.
Miksi ajattelet että lihavan pitäisi oppia "oikea ruokailukäytös"? Minulla on ihan oikeat ruokailukäytökset, oli silloin kun olin hoikka ja on ihan sama käytös nykyäänkun, tosin kaloreita syön nyt ylipainoisena hieman vähemmän.. Salaattia söin niin hoikkana kuin nytkin, samoin zumbassa olen käynyt aina.
Olin hoikka 44-vuotiaaksi, sitten lääkkeen myötä lihoin lyhyessä ajassa(lääkkeeni aiheuttaa ylipainoa).
Pitäisikö tuota sinun lääkettä käyttää anorektikoilla, kun se kerran mahdollistaa painon nousemisen, vaikka kalorit laskee? Kuulostaa ihmelääkkeeltä kyllä.
On varmasti täysin epäeettistä määrätä anorektikolle lääkettä tautiin x, ihan vaan siksi, että se sotkee samalla ihmisen sokeriaineenvaihdunnan. Ihan kuin anorektikolle ei voi määrätä kortisonia ihan vaan siksi, että saataisiin kasvot pulleammiksi ka kehoon nestettä.
Sanoppa lääkkeen nimi, niin katsotaan asia tarkemmin. Ehkä kyseessä on ruokahalua lisäävä lääke.
Ei voi sanoa vain, että "lääke lihotti".
Jos näet hyvin laihan ihmisen, et voi sanoa, että "huumeiden takia tuo on laiha!"
Mutta kun lihavat kuulevat perusfaktaa kaloreista, monesti tulee tämä "lääkkeen takia olen lihava!"
Kyse on marginaalitapauksista; useimmat anorektikot eivät rakasta amfetamiinia ja kokaiinia ja useimmat lihavat rakastavat perusherkkuja tai herkkuja kompensoivia "terveellisiä" ruokia, kuten pullaleipää herkkujuustolla, namieineksiä tai muita kaloripitoisia ruokia, jotka kompensoivat suklaata ja jäätelöä. Voi sitten huijata itseään puhumalla terveellisestä ruuasta, koska näissä jättiannoksissa on paljon vitamiineja, mineraaleja ja kohtuukokoisina ne olisivat OK. Harva tekee mitään isoja kasvismössöjä punajuuresta, marjoista ja juureksista.
Lääkkeeni nimi on tadex. Olen itsekin googlaillut sitä ja luin että se saa solut keräämään rasvaa ja pitämään kiinni rasvasta jos yrittää laihduttaa, tämä oli ihan lääketieteellinen julkaisu. 20 kiloa lihoin syöpähoitojen jälkeen ja kun aloitin tämän lääkkeen. Toki myös sekin saattoi vaikuttaa että ne sytostaatit laskee aineenvaihduntaa.
Seuraavat 15 kg lihoin kun kilpirauhanen poistettiin eikä arvoja ole vielä saatu kuntoon.
En rakasta perusherkkuja, rakastan kasviksia. En syö pullaleipää enkä herkkujuustoja sillä olen vegaani ja olen ollut 30 vuotta. En syö namieineksi, teen ruokani itse. En syö jäätelöä ja suklaata kuin todella harvoin. Hoikkana itseasiassa söin herkkuja enemmän kuin nykyään. En syö jättiannoksia, ruoka-ateria annokseni on 200 g ja jäätelöksi kesällä riitti muutama ruokalusikallinen, se on niin imelää. En myöskään jaksa syödä jättiannoksia sillä olen kutistanut tarkoituksella vatsalaukkuani jotta en lihoisi ja toivoisin laihtuvani.
En tosiaan tee isoka kasvismössöjä punajuuresta, sen sijaan höyrytän juurekset. Juuri oli eurolla cittarissa 2 kg juureksia.
Eilen söin höyrytettyjä juureksia:
puuro, marja-proteiinismoothie
1 punajuuri, 1 peruna ja puolikas lanttu sekä kasvisjauhiskastiketta 400 kcal
illalla kikherneomeletti nyhtökauralla ja kasviksilla 500 kcal
välipalaksi 1 näkkileipä
Mitenkäs itse syöt? Meneekö kaljaa, aamuryypyn aika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille kaikille läskin syyllistäjille pitäisi laittaa sellainen 30 kiloa ylimääräistä painoa ja katsoa miten nopee se lähtee. Kun teillä on itsekurit ja liikkumiset vaan mielessä. Voisi tehdä jopa reality-tv sarjan teidän kamppailustanne.
Mistä te saatte päähännä ettei täällä kirjoittele ollenkaan sellaiset joilla joskus ylipainoa on ollut? Useastikin olen elämässäni painoa pudottanut, jopa kymmeniä kiloja.
Hmm. Ja miksi olet joutunut tekemään sen useasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miksi lihavat laihduttaessaan lihovat takaisin on se, että he aina laihduttavat sillä "lenkki+kalorivaje" menetelmällä.
Siinä kun laihtuvat he syövät samalla jo olemattomia lihaksia, mikä tarkoittaa sitä, että he kuluttavat tulevaisuudessa vielä vähemmän.
Tämän jälkeen laihduttuaan pitäisi yhä syödä kituuttaen mitä kukaan ihminen ei jaksa tehdä pidemmällä välillä.
Kituutusdietin jälkeen päädytään ahmimaan ja syömään taas huonosti, kun ei jakseta syödä jatkuvasti 1200 kalorin edestä ruokaa.
Siitäpä sitten alkaa jojodieetti.
Ainoa oikea tapa pysyvään laihdutukseen on lihastreenin aloittaminen. Ja nyt ei puhuta jollain 4kg painoilla treenaamista.
Nytpä on sitten niin, että olen sekä lihaksikas että liian korkea rasvaprosentti.
Viimeksi laihduin hitaasti ilman kalorivajetta ja liikuntamuutoksia. Silti kymmenen pudonnutta kiloa palautui neljänätoista muutaman vuoden kuluttua.
Mistä tiedät olevasi lihaksikas?
Ja... anteeksi, mutta nyt kyllä huomasi ettet tiedä mitään laihdutuksesta, kuntoilusta tai yhtään mistään. Nimenomaan KALORIVAJEELLA ihmiset laihtuvat. Kalorivaje tarkoittaa, että syöt vähemmän kuin kulutat.
Ihan oikeasti jos ette tiedä mistä puhutte niin älkää tulko esittämään kuin tietäisitte mistä puhutte.
No mistähän ihminen tietää olevansa lihaksikas? Oiskohan peilistä, siitä, että tuntee ne lihaksensa, siitä että kommentoidaan olevani lihaksikas, siitä että kehokoostumusmittauksessa lihasmassaa on enemmän kuin normaali vaihteluväli, siitä, että olen käynyt salilla vuosikymmenten saatossa paljon.
Se, etten laihduttanut kalorivajeella tarkoitti sitä, että en laskenut kaloreita, en nähnyt nälkää, en kontrolloinut syömistäni, en pakottanut kehoa mihinkään. Siitäkin on kokemusta. Edellä kun sanottiin, että laihtuminen tapahtuu aina kaloreita karsimalla ja liikuntaa lisäämällä, projektina, johon keho pakotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tällaiset 'lihavuus on sairaus' -puheet vain pahentavat lihavuusongelmaa antamalla 'luvan' syödä holtittomasti kaikkea mitä suinkin mieli tekee. Ihmisten elinikä alkaa kohta laskea - jos ei ole laskenut jo - huolimatta lääketieteen edistymsestä.
Loppujen lopuksi on kyse pelkästään itsekurista, vaikka kuinka keksisi muita selityksiä.
En ole ikinä syönyt holtittomasti, en hoikkana enkä lihavana. Mieleni tekee terveellisiä ruoka, esimerkiksi vihanneksia.
Mihin sinun itsekurisi riittää? Riittääkö itsekuri sinulla elämään koko elämäsi ilman juustoja, maitosuklaata, lihaa tai ylipäätään eläinkunnan tuotteita? Minulla riittää, olen ollut vegaani 30 vuotta.
Riittääkö sinulla itsekuri jokapäiväiseen soitttamisen harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt jo 40 vuotta, olen muusikko ja opettaja. Riittääkö sinulla itsekuri joka päiväiseen liikuntalajin harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt yli 40 vuotta. Opiskelin juuri lajini ohjaajaksi. Opiskelen myös musiikkia edelleen. Ai niin, tätä teen syöpäpotilaana. Sinun on ihan turha tulla minulle sanomaan että minulla ei ole itsekuria.
Holtiton syöminen tarkoittaa myös liian suuria annoskokoja, vaikka söisi periaatteessa terveellistä ruokaa. Tähän tarvitaan itsekuria. Ei riitä, että jaksaa harjoitella soittamista joka päivä.
En syö holtittomasti, mistä olet sellaista saanut päähäsi. Syön pieniä annoksia, ihan sen vuoksi että en lihoisi enkä jaksa edes syödä enenpää kun vatsalaukkuun ei mahdu. Syön pienempiä annoksia kuin hoikkana ja terveenä. Pääruokani ovat 300-500 kaloria.
Mihinkäs sinun itsekuri riittää, kerro nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tällaiset 'lihavuus on sairaus' -puheet vain pahentavat lihavuusongelmaa antamalla 'luvan' syödä holtittomasti kaikkea mitä suinkin mieli tekee. Ihmisten elinikä alkaa kohta laskea - jos ei ole laskenut jo - huolimatta lääketieteen edistymsestä.
Loppujen lopuksi on kyse pelkästään itsekurista, vaikka kuinka keksisi muita selityksiä.
En ole ikinä syönyt holtittomasti, en hoikkana enkä lihavana. Mieleni tekee terveellisiä ruoka, esimerkiksi vihanneksia.
Mihin sinun itsekurisi riittää? Riittääkö itsekuri sinulla elämään koko elämäsi ilman juustoja, maitosuklaata, lihaa tai ylipäätään eläinkunnan tuotteita? Minulla riittää, olen ollut vegaani 30 vuotta.
Riittääkö sinulla itsekuri jokapäiväiseen soitttamisen harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt jo 40 vuotta, olen muusikko ja opettaja. Riittääkö sinulla itsekuri joka päiväiseen liikuntalajin harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt yli 40 vuotta. Opiskelin juuri lajini ohjaajaksi. Opiskelen myös musiikkia edelleen. Ai niin, tätä teen syöpäpotilaana. Sinun on ihan turha tulla minulle sanomaan että minulla ei ole itsekuria.
Holtiton syöminen tarkoittaa myös liian suuria annoskokoja, vaikka söisi periaatteessa terveellistä ruokaa. Tähän tarvitaan itsekuria. Ei riitä, että jaksaa harjoitella soittamista joka päivä.
Sinä olet esimerkki ihmisestä, joka on käyttänyt paukkunsa ruokailunsa vahtimiseen ja älyllinen kehitys jäänyt jälkeen. Tajuatko, että kaikkia ei kiinnosta priorisoida omaa ruokailuaan, jotta keho olisi painossa x. Jos kuriyksiköitä on käytettävissä 100 päivässä, hän käyttää 40 urheiluun, 40 musiikkiin ja 20 muuhun. Sinä tulet sanomaan, että hän on väärässä ja hänen pitäisi käyttää 40 urheiluun, 40 painonhallintaan ja 20 muuhun.
Jos häntä ei kiinnosta samat asiat kuin sinua, häntä ei kiinnosta. Vapaus valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille kaikille läskin syyllistäjille pitäisi laittaa sellainen 30 kiloa ylimääräistä painoa ja katsoa miten nopee se lähtee. Kun teillä on itsekurit ja liikkumiset vaan mielessä. Voisi tehdä jopa reality-tv sarjan teidän kamppailustanne.
Mistä te saatte päähännä ettei täällä kirjoittele ollenkaan sellaiset joilla joskus ylipainoa on ollut? Useastikin olen elämässäni painoa pudottanut, jopa kymmeniä kiloja.
Hmm. Ja miksi olet joutunut tekemään sen useasti?
Olen eri, mutta johtuisikohan juuri siitä, että keho pyrkii palauttamaan rasvavarastot. Niiden häviäminen on merkki siitä, että ne olivat tarpeen, nälänhätä voi iskeä ja siksi varasto tulisi täyttää uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tällaiset 'lihavuus on sairaus' -puheet vain pahentavat lihavuusongelmaa antamalla 'luvan' syödä holtittomasti kaikkea mitä suinkin mieli tekee. Ihmisten elinikä alkaa kohta laskea - jos ei ole laskenut jo - huolimatta lääketieteen edistymsestä.
Loppujen lopuksi on kyse pelkästään itsekurista, vaikka kuinka keksisi muita selityksiä.
En ole ikinä syönyt holtittomasti, en hoikkana enkä lihavana. Mieleni tekee terveellisiä ruoka, esimerkiksi vihanneksia.
Mihin sinun itsekurisi riittää? Riittääkö itsekuri sinulla elämään koko elämäsi ilman juustoja, maitosuklaata, lihaa tai ylipäätään eläinkunnan tuotteita? Minulla riittää, olen ollut vegaani 30 vuotta.
Riittääkö sinulla itsekuri jokapäiväiseen soitttamisen harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt jo 40 vuotta, olen muusikko ja opettaja. Riittääkö sinulla itsekuri joka päiväiseen liikuntalajin harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt yli 40 vuotta. Opiskelin juuri lajini ohjaajaksi. Opiskelen myös musiikkia edelleen. Ai niin, tätä teen syöpäpotilaana. Sinun on ihan turha tulla minulle sanomaan että minulla ei ole itsekuria.
Holtiton syöminen tarkoittaa myös liian suuria annoskokoja, vaikka söisi periaatteessa terveellistä ruokaa. Tähän tarvitaan itsekuria. Ei riitä, että jaksaa harjoitella soittamista joka päivä.
Sinä olet esimerkki ihmisestä, joka on käyttänyt paukkunsa ruokailunsa vahtimiseen ja älyllinen kehitys jäänyt jälkeen. Tajuatko, että kaikkia ei kiinnosta priorisoida omaa ruokailuaan, jotta keho olisi painossa x. Jos kuriyksiköitä on käytettävissä 100 päivässä, hän käyttää 40 urheiluun, 40 musiikkiin ja 20 muuhun. Sinä tulet sanomaan, että hän on väärässä ja hänen pitäisi käyttää 40 urheiluun, 40 painonhallintaan ja 20 muuhun.
Jos häntä ei kiinnosta samat asiat kuin sinua, häntä ei kiinnosta. Vapaus valita.
Itse asiassa minua kiinnostaa kovasti ravintoasiat ja olen sitäkin opiskellut vuosikymmeniä. Olen terveellisen ruoan ystävä ja minulla on niin paljon terveysruokareseptejä että voisin kirjoittaa vaikka keittokirjan. Tutkin ja lasken mielelläni syömäni ruoan ravintoarvoja. En ole kiinnostunut herkuttelusta.
Olisin mielelläni samassa painossa kuin ennen syöpää mutta sinne pääseminen tuntuu olevan vaikeaa.
Tässäpä kaikille terveellisen ruoan vinkki tälle päivää, lämmittää mukavasti: herkullinen etiopialainen linssipata
Kiitos luoja, olen ilmeisesti parantunut kroonisesta sairaudesta!
Olin laiha nuori ja lihava nuori aikuinen. Laihdutin. Lihoin takaisin. Toistin tätä kunnes lamppu syttyi: uusia elämänvalintoja täytyy ylläpitää lopullisesti, että tuloskin pysyy. Nyt kymmenen vuotta hoikkana.
Oliko krooninen sairauteni mielen tasolla, kun se kerran parani harjoittelemalla ja ottamalla uusi toimintamalli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille kaikille läskin syyllistäjille pitäisi laittaa sellainen 30 kiloa ylimääräistä painoa ja katsoa miten nopee se lähtee. Kun teillä on itsekurit ja liikkumiset vaan mielessä. Voisi tehdä jopa reality-tv sarjan teidän kamppailustanne.
Mistä te saatte päähännä ettei täällä kirjoittele ollenkaan sellaiset joilla joskus ylipainoa on ollut? Useastikin olen elämässäni painoa pudottanut, jopa kymmeniä kiloja.
Hmm. Ja miksi olet joutunut tekemään sen useasti?
Olen eri, mutta johtuisikohan juuri siitä, että keho pyrkii palauttamaan rasvavarastot. Niiden häviäminen on merkki siitä, että ne olivat tarpeen, nälänhätä voi iskeä ja siksi varasto tulisi täyttää uudelleen.
No tämäpä.
Eli ne kilot tulevat takaisin, ellet koko ajan laihduta. Jojoilu on epäterveellisintä mitä voi tehdä.
No, elämä on päätöksiä. Jos joku haluaa käyttää kaiken energiansa laihana pysyttelemiseen, niin se hänelle suotakoon. Olisi tietenkin kiva, ettei tuo samainen tyyppi raivopäissään tulisi haukkumaan niitä, jotka eivät tätä valintaa ole tehneet vaan käyttävät energiansa johonkin muuhun.
Ps. Ei kannata tulla mua katkeraksi läskiksi haukkumaan: kuulun niihin onnellisiin, jotka pysyvät hoikkina ilman mitään omaa eforttia. En ota tästä kunniaa itselleni silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tällaiset 'lihavuus on sairaus' -puheet vain pahentavat lihavuusongelmaa antamalla 'luvan' syödä holtittomasti kaikkea mitä suinkin mieli tekee. Ihmisten elinikä alkaa kohta laskea - jos ei ole laskenut jo - huolimatta lääketieteen edistymsestä.
Loppujen lopuksi on kyse pelkästään itsekurista, vaikka kuinka keksisi muita selityksiä.
En ole ikinä syönyt holtittomasti, en hoikkana enkä lihavana. Mieleni tekee terveellisiä ruoka, esimerkiksi vihanneksia.
Mihin sinun itsekurisi riittää? Riittääkö itsekuri sinulla elämään koko elämäsi ilman juustoja, maitosuklaata, lihaa tai ylipäätään eläinkunnan tuotteita? Minulla riittää, olen ollut vegaani 30 vuotta.
Riittääkö sinulla itsekuri jokapäiväiseen soitttamisen harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt jo 40 vuotta, olen muusikko ja opettaja. Riittääkö sinulla itsekuri joka päiväiseen liikuntalajin harjoitteluun? Minulla riittää ja on riittänyt yli 40 vuotta. Opiskelin juuri lajini ohjaajaksi. Opiskelen myös musiikkia edelleen. Ai niin, tätä teen syöpäpotilaana. Sinun on ihan turha tulla minulle sanomaan että minulla ei ole itsekuria.
Holtiton syöminen tarkoittaa myös liian suuria annoskokoja, vaikka söisi periaatteessa terveellistä ruokaa. Tähän tarvitaan itsekuria. Ei riitä, että jaksaa harjoitella soittamista joka päivä.
Sinä olet esimerkki ihmisestä, joka on käyttänyt paukkunsa ruokailunsa vahtimiseen ja älyllinen kehitys jäänyt jälkeen. Tajuatko, että kaikkia ei kiinnosta priorisoida omaa ruokailuaan, jotta keho olisi painossa x. Jos kuriyksiköitä on käytettävissä 100 päivässä, hän käyttää 40 urheiluun, 40 musiikkiin ja 20 muuhun. Sinä tulet sanomaan, että hän on väärässä ja hänen pitäisi käyttää 40 urheiluun, 40 painonhallintaan ja 20 muuhun.
Jos häntä ei kiinnosta samat asiat kuin sinua, häntä ei kiinnosta. Vapaus valita.
Itse asiassa minua kiinnostaa kovasti ravintoasiat ja olen sitäkin opiskellut vuosikymmeniä. Olen terveellisen ruoan ystävä ja minulla on niin paljon terveysruokareseptejä että voisin kirjoittaa vaikka keittokirjan. Tutkin ja lasken mielelläni syömäni ruoan ravintoarvoja. En ole kiinnostunut herkuttelusta.
Olisin mielelläni samassa painossa kuin ennen syöpää mutta sinne pääseminen tuntuu olevan vaikeaa.
Tässäpä kaikille terveellisen ruoan vinkki tälle päivää, lämmittää mukavasti: herkullinen etiopialainen linssipata
Unohdin sanoa että kyllä minua painonhallinta kiinnostaa ja teen kovasti töitä painoni kanssa jotta saisin tiputettua painoani, mutta se on äärettömän vaikeaa, tosiaan saa välillä paastota.
33 % kuristani käytän musiikkiin, 33% liikuntaan ja 33% dieettiin. Tai no nuo kaikki on mukavia asioita, ei niihin itsekuria tarvitse enää kun ne on selkäytimessä ja nautin niistä. Lapsena oli toisin, karkki maistui mutta soitto ei. Liikuntaa olen rakastanut aina.
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla ei ollut tuota kroonista sairautta🤔
Silloin ei syöty ultraprosessoitua ruokaa vaan tehtiin itse ruoka alusta alkaen. Sokeri oli erittäin harvinaista herkkua, eikä sitä myöskään korvattu aspartaamilla. Annoskoot ylipäänsä olivat järkevämpiä, paitsi tietysti raskasta ruumiillista työtä tekevillä. Alkoholi ei ollut peruselintarvike paitsi muutamilla kyläjuopoilla. Siinäpä muutama hoikkuutta selittävä tekijä mikä silloin oli paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille kaikille läskin syyllistäjille pitäisi laittaa sellainen 30 kiloa ylimääräistä painoa ja katsoa miten nopee se lähtee. Kun teillä on itsekurit ja liikkumiset vaan mielessä. Voisi tehdä jopa reality-tv sarjan teidän kamppailustanne.
Mistä te saatte päähännä ettei täällä kirjoittele ollenkaan sellaiset joilla joskus ylipainoa on ollut? Useastikin olen elämässäni painoa pudottanut, jopa kymmeniä kiloja.
Hmm. Ja miksi olet joutunut tekemään sen useasti?
Olen eri, mutta johtuisikohan juuri siitä, että keho pyrkii palauttamaan rasvavarastot. Niiden häviäminen on merkki siitä, että ne olivat tarpeen, nälänhätä voi iskeä ja siksi varasto tulisi täyttää uudelleen.
No tämäpä.
Eli ne kilot tulevat takaisin, ellet koko ajan laihduta. Jojoilu on epäterveellisintä mitä voi tehdä.
No, elämä on päätöksiä. Jos joku haluaa käyttää kaiken energiansa laihana pysyttelemiseen, niin se hänelle suotakoon. Olisi tietenkin kiva, ettei tuo samainen tyyppi raivopäissään tulisi haukkumaan niitä, jotka eivät tätä valintaa ole tehneet vaan käyttävät energiansa johonkin muuhun.
Ps. Ei kannata tulla mua katkeraksi läskiksi haukkumaan: kuulun niihin onnellisiin, jotka pysyvät hoikkina ilman mitään omaa eforttia. En ota tästä kunniaa itselleni silti.
Niinpä. Etenkin tiettyjen sairauksien jälkeen painonhallinta vaatisi päivittäistä eforttia ja se on pois jostain muusta. Olen hyväksynyt sen, että olen 20 kg painavampi. Jos joku ei tätä valintaani hyväksy, pitäköön sen omana ongelmanaan, ei tarvitse tulla minua käännyttämään.
Lihaksikas kehonrakentaja nainen voi kuluttaa jopa 4000 kaloria päivässä. Ja kyseessä on henkilö, jolla noin 10-15% rasvaprosentti.
Milloin ihmiset heräävät siihen, että jos sulla on pienet lihakset kulutat vähän ja näin saat nopeasti rasvakudosta jos syöt sen ylitse?
Isommat lihakset, kulutat enemmän ja täten ei tarvitse kitua.