Lue keskustelun säännöt.
Hesari: Lihavuus on krooninen sairaus
28.10.2022 |
Ei elämäntapaongelma. Postmoderni intersektionaalinen lääketiede selvitti tämän.
Asialle ei siis voi tehdä mitään, sipsejä ja siideriä saa nyt ihan vapaasti vetää, lääkärin on turha valittaa. Itsekin ajattelin lopettaa terveellisesti syömisen, ihan solidaarisuudesta ruveta läskiksi.
Kommentit (591)
Vierailija kirjoitti:
Olen 100 kg ja minulla on kolesteroli koholla. Kertokaapa mistä tämä johtuu? Lääkkeestäni vai ruokavaliostani? Jos vastaat jälkimmäinen niin mikä se juttu siinä ruokavaliossa on mikä kohottaa kolesterolia? Kasviöljytkö?
Nykytutkimuksen mukaan kovat rasvat sekä kolesterolia sisältävät ruoka-aineet nostavat ihmisen kolesterolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 100 kg ja minulla on kolesteroli koholla. Kertokaapa mistä tämä johtuu? Lääkkeestäni vai ruokavaliostani? Jos vastaat jälkimmäinen niin mikä se juttu siinä ruokavaliossa on mikä kohottaa kolesterolia? Kasviöljytkö?
Perinnöstä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 100 kg ja minulla on kolesteroli koholla. Kertokaapa mistä tämä johtuu? Lääkkeestäni vai ruokavaliostani? Jos vastaat jälkimmäinen niin mikä se juttu siinä ruokavaliossa on mikä kohottaa kolesterolia? Kasviöljytkö?
Perinnöstä
Piti kyllä kirjoittaa perimästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 100 kg ja minulla on kolesteroli koholla. Kertokaapa mistä tämä johtuu? Lääkkeestäni vai ruokavaliostani? Jos vastaat jälkimmäinen niin mikä se juttu siinä ruokavaliossa on mikä kohottaa kolesterolia? Kasviöljytkö?
Nykytutkimuksen mukaan kovat rasvat sekä kolesterolia sisältävät ruoka-aineet nostavat ihmisen kolesterolia.
Näytäpä yksikin sellainen tutkimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 100 kg ja minulla on kolesteroli koholla. Kertokaapa mistä tämä johtuu? Lääkkeestäni vai ruokavaliostani? Jos vastaat jälkimmäinen niin mikä se juttu siinä ruokavaliossa on mikä kohottaa kolesterolia? Kasviöljytkö?
Nykytutkimuksen mukaan kovat rasvat sekä kolesterolia sisältävät ruoka-aineet nostavat ihmisen kolesterolia.
Näytäpä yksikin sellainen tutkimus.
Jaa, denialisti. Kukas muukaan. Olis kai pitäny sanoa konsensuksen mukaan, en jaksa sun kaltasille pelleille mitään tutkimuksia kaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihavuus on psyykkinen ongelma, kuten vaikka huumeriippuvuus tai alkoholismi. Joku voi puhua sairaudesta ja joku käyttää muuta sanaa. Eri sanat herättävät erilaisia moraalisia mielikuvia, mutta itse ongelman mekanismi on edelleen tismalleen sama sanasta riippumatta eli jatkuvasti toistuva käytös, joka vie rahaa, heikentää hyvinvointia ja lopulta vie ennenaikaiseen hautaan. Ennen kuolemaa elämänpiirit ovat jo supistuneet huomattavasti. Sama juttu huumeissa, lihavuudessa ja alkoholismissa.
Yksikään ihminen ei halua menettää rahojaan ja terveyttään, mutta he eivät voi vastustaa riippuvaisuuttaan. Jonkun mielestä riippuvaisuuskin voi sanana herättää harhaanjohtavia mielikuvia. Jos mies on 160cm pitkä rumalla naamalla, aika vaikea siinä on mitään kumppania saada ja myös työnsaanti on paljon vaikeampaa. Lohtua voi saada huumeista, alkoholista tai herkuista.
Jos nainen kuuluu oman sukupuolensa ulkonäöllisesti alimpaan kastiin kieroine silmineen ja epätavallisen rumalla naamalla, nainenkin voi löytää lohtua herkuista. Osa naisista myös haluaa tehdä itsesään epäviehättävän seksuaalisesta hyväksikäytöstä johtuvien traumojen vuoksi.
Lihavuus vaatii väärien valintojen jatkuvaa ja sinnikästä toistamista. Kyseessä on krooninen käytösongelma.
Vain kolme kuukautta oikeanlaisella ruokailukäytöksellä voisi muuttaa elämän aivan erilaiseksi. Ongelmana on se, että miten oppisi, motivoituisi ja onnistuisi säilyttämään erilaisen elämäntavan. Lihavat ihmiset, jotka eivät ole vielä kypsiä muutokselle pilkkaavat normaaleja elämäntapoja puhumalla salaattidieeteistä ja kertovat zumba-tunneistaan.
Meillä on mielenterveys- ja päihdekuntoutusta, missä ihminen yritetään saada irti päihteistä. Pitäisikö lihaville järjestää omia addiktioyksiköitään ja tuettua asumista, missä opitaan sanomaan ei kaloreille?
Nykyään yhä useampi ongelma yritetään selittää mielenterveyden ongelmaksi ja tämä myös ikään kuin vähentää kärsijän vastuuta ja siirtää sitä tämän ulkopuolelle. Pitäisikö lihavuuden mielenterveyspuolta ruveta painottamaan vai olisiko se lihavien mielestä vielä stigmatisoivaa? Meillä on päihdepuolen lakia, mielenterveyslakia ja anoreksiaakin hoidetaan psykiatrisilla osastoilla. Eikö ole tavallaan hirveän väärin, jos lihavuuteen ei panosteta samalla tavalla? Vain muutama nuori nainen on anorektinen verrattuna lihavien määrään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän tässäkin haisee intersektionaalinen marxilainen feminismi.
Koska sä oot tyhmä ja näet sitä joka paikassa.
Vai liittyykö uhristatukseen, lihavat on sorrettu ihmisryhmä? Lihavuutta ei ihminen itse voi määrittää, turha on patriarkaaisen auktoriteettien tulla saarnaamaan ruokaympyröistä ja liikunnasta.
Miten ihmeessä joku saa tungettua intrsektionaaliset feminismit ja patriarkaatit ihan kaikkiin keskusteluihin? Lihavuuskeskustelu on pitkälti terveysaihe, mutta tämä sankari se ratsastelee vihervassareilla ja feministelillä täälläkin, koska on oppinut uusia kivoja sanoja, joita pitää nyt käyttää joka paikassa? Ootko 5 v?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se. Jo kauan sitten on huomattu, että laihduttaminen ei auta, vaan pahentaa vaivaa. Eli kilot tulevat takaisin kavereiden kanssa. 98% laihduttaneista lihoo takaisin, mutta silti vaan sinnikkäästi lihavat aloittaa uuden kuurin joka maanantai ja uskoo, että tällä kertaa kuuluvat siihen kahden prosentin vähemmistöön. Ala vaan ap lihavaksi. Voit sitten lukea täältä palstalta, miten siitä voi helposti päästä eroon. Syöt vain vähemmän kuin kulutat!
siis onko tämä säälittävä "syöt vähemmän kuin kulutat" -tyyppi taas täällä. mahtaako olla sama, jolla on serkku jenkeistä? :D
Nii-i. Ihan naurettava väittämä, että syömällä vähemmän ja liikkumalla enemmän laihtuisi.
Pitkälti samaa mieltä. Tosin sillä erotuksella, että tämäkään ei ole niin mustavalkoista kuin sinulle näyttää olevan: lisäisin tuonne kommenttiisi sanan PELKÄSTÄÄN.
Nykytutkimus on muuten samalla kannalla, joskaan sielläkään ei vedellä mutkia ihan noin suoriksi kuin mitä sinä teet. Tässäpä sinullekin vähän lisää infoa:
https://tekniikanmaailma.fi/jos-laihdutus-ei-onnistu-se-voi-olla-suolis…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?
Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?
Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?
Käytännössä kolmenlaisia.
- vanhin on suolistossa paikallisesti vaikuttava orlistaatti, joka estää rasvan imeytymistä, tätä käytetään nykyään aika vähän koska ei ole kovin tehokas ja ikäviä sivuvaikutuksia kuten rasvaripulit housuun
- sitten on tuo mainittu mysimba joka on mielialalääkkeen ja päihderiippuvuuksiin käytetyn lääkkeen yhdistelmä, osalla toimii, osalla ei, moni ei halua tätä koska mielialalääkkeen sivuvaikutukset ja monen vaikea päästä lääkkeestä irti
- sitten on suolistohormonipohjaiset/diabeteslääkkeet kuten saxenda ja ozempic. Nämä on tehokkaimpia, tosin kolmasosalla eivät nämäkään auta. Itse kokeilin ja valitettavasti paino laski niin vähän että lääkäri totesi ettei kannata jatkaa. Mutta siis suurimmalla osalla auttaa ja ainakin ozempicilla tulokset on osalla tosi dramaattisiakin, kymmeniä kiloja lähtenyt.
minäkään en näistä mitään tiedä, mutta googletin tuon Ozembicin:
"Miten Ozempic vaikuttaa? Ozempicin vaikuttava aine semaglutidi on GLP-1-reseptoriagonisti. Se vaikuttaa GLP-1:n (suoliston tuottama hormoni) tavoin lisäämällä haiman ruokailun seurauksena erittämän insuliinin määrää. Tämä auttaa veren glukoosipitoisuuden hallinnassa."
Aika jännä, että ahneuteen ja itsekurin puutteeseen auttaa verensokerin vaihtelua tasoittava lääke eli kääntäen itsekurin taustalla onkin insuliinin oikea aikainen eritys ja sen häiriötön toiminta!
Luulin, että huono itsekuri ja ahneus elää päässä, mutta se elääkin haimassa!
Opiskelkaa viisastelijat ensin mitä on metabolinen oireyhtymä ja tulkaa vasta sitten viisastelemaan sillä kuinka lihava ei tarvitse lääketieteellistä apua vaan pitää vaan "syödä vähemmän ja liikkua enemmän".
t. normaalipainoinen keski-ikäinen tantta
Vakaa verensokeri voi siis selittää, miksi minä en liho, vaikka en ole koskaan millään tavoin säännöstellyt syömisiäni eikä sellaiselle ole edes ollut tarvetta?
Tätä ovat ystäväni ihmetelleet, ja itsekin olen ajatellut että minulla on hyvät geenit, koska itsekurista ja tahdonvoimasta ei totta vieköön ainakaan ole kyse. Mutta voin olla kevyesti puoli vuorokautta - jopa vuorokauden - syömättä ilman että verensokerini romahtaa. Jaksan liikkua tyhjällä vatsalla eikä tule käsien tärinää, heikotusta tai muita verensokerin laskun oireita kuin äärimmäisen harvoin kovassa rasituksessa.
Joo, ei ole millään lailla oma valinta tai hienosti hallittua mielihalujen suitsintaa, niitä mielihaluja ei vain ole. En tykkää makeasta, syön vain silloin kun on nälkä, kaiken kaikkiaan syön elääkseni, en nautinnoksi. Taustalla ilmeisesti peritty ominaisuus ja äidiltä alatiesynnytyksessä saadut hyvät suolistobakteerit.
Mutta toki voisin nyt rehvastella sillä että ei ihminen liho jos on itsekuria ja tahdonvoimaa, jos olisin samanlainen trolli kuin nuo jotka täällä meuhkaavat. Eivät raukat tiedä asioita eivätkä halua oppiakaan, joten surullista heille. Tyhmänä ja tietämättömänä on varmaan itsestä kiva olla, mutta kyllähän sellaisen seura ympäristöä rasittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se. Jo kauan sitten on huomattu, että laihduttaminen ei auta, vaan pahentaa vaivaa. Eli kilot tulevat takaisin kavereiden kanssa. 98% laihduttaneista lihoo takaisin, mutta silti vaan sinnikkäästi lihavat aloittaa uuden kuurin joka maanantai ja uskoo, että tällä kertaa kuuluvat siihen kahden prosentin vähemmistöön. Ala vaan ap lihavaksi. Voit sitten lukea täältä palstalta, miten siitä voi helposti päästä eroon. Syöt vain vähemmän kuin kulutat!
Ilmeisesti melko uusi sairaus ihmiskunnan joukossa?
lIsääntynyt samaan aikaan pikaruuan kanssa. Ei 70-luvulla tätä tautia sairastettu tällä viisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus, okei, mikä siihen sitten on parannuskeino jos ei vähemmän syömistä ja enemmän liikkumista tohdi enää ehdottaa?
Siihen on.... aika helvetin monenlaisia lääkkeitä nykyään. Elätkö tynnyrissä?
Minkälaisia helvetin monenlaisia? En elä tynnyrissä mutta kun en ole lihava niin ei ole tuttua. Tunnetko sinä sellaisten sairauksien lääkitykset joita sinulla ei ole?
Käytännössä kolmenlaisia.
- vanhin on suolistossa paikallisesti vaikuttava orlistaatti, joka estää rasvan imeytymistä, tätä käytetään nykyään aika vähän koska ei ole kovin tehokas ja ikäviä sivuvaikutuksia kuten rasvaripulit housuun
- sitten on tuo mainittu mysimba joka on mielialalääkkeen ja päihderiippuvuuksiin käytetyn lääkkeen yhdistelmä, osalla toimii, osalla ei, moni ei halua tätä koska mielialalääkkeen sivuvaikutukset ja monen vaikea päästä lääkkeestä irti
- sitten on suolistohormonipohjaiset/diabeteslääkkeet kuten saxenda ja ozempic. Nämä on tehokkaimpia, tosin kolmasosalla eivät nämäkään auta. Itse kokeilin ja valitettavasti paino laski niin vähän että lääkäri totesi ettei kannata jatkaa. Mutta siis suurimmalla osalla auttaa ja ainakin ozempicilla tulokset on osalla tosi dramaattisiakin, kymmeniä kiloja lähtenyt.
minäkään en näistä mitään tiedä, mutta googletin tuon Ozembicin:
"Miten Ozempic vaikuttaa? Ozempicin vaikuttava aine semaglutidi on GLP-1-reseptoriagonisti. Se vaikuttaa GLP-1:n (suoliston tuottama hormoni) tavoin lisäämällä haiman ruokailun seurauksena erittämän insuliinin määrää. Tämä auttaa veren glukoosipitoisuuden hallinnassa."
Aika jännä, että ahneuteen ja itsekurin puutteeseen auttaa verensokerin vaihtelua tasoittava lääke eli kääntäen itsekurin taustalla onkin insuliinin oikea aikainen eritys ja sen häiriötön toiminta!
Luulin, että huono itsekuri ja ahneus elää päässä, mutta se elääkin haimassa!
Opiskelkaa viisastelijat ensin mitä on metabolinen oireyhtymä ja tulkaa vasta sitten viisastelemaan sillä kuinka lihava ei tarvitse lääketieteellistä apua vaan pitää vaan "syödä vähemmän ja liikkua enemmän".
t. normaalipainoinen keski-ikäinen tantta
Vakaa verensokeri voi siis selittää, miksi minä en liho, vaikka en ole koskaan millään tavoin säännöstellyt syömisiäni eikä sellaiselle ole edes ollut tarvetta?
Tätä ovat ystäväni ihmetelleet, ja itsekin olen ajatellut että minulla on hyvät geenit, koska itsekurista ja tahdonvoimasta ei totta vieköön ainakaan ole kyse. Mutta voin olla kevyesti puoli vuorokautta - jopa vuorokauden - syömättä ilman että verensokerini romahtaa. Jaksan liikkua tyhjällä vatsalla eikä tule käsien tärinää, heikotusta tai muita verensokerin laskun oireita kuin äärimmäisen harvoin kovassa rasituksessa.
Joo, ei ole millään lailla oma valinta tai hienosti hallittua mielihalujen suitsintaa, niitä mielihaluja ei vain ole. En tykkää makeasta, syön vain silloin kun on nälkä, kaiken kaikkiaan syön elääkseni, en nautinnoksi. Taustalla ilmeisesti peritty ominaisuus ja äidiltä alatiesynnytyksessä saadut hyvät suolistobakteerit.
Mutta toki voisin nyt rehvastella sillä että ei ihminen liho jos on itsekuria ja tahdonvoimaa, jos olisin samanlainen trolli kuin nuo jotka täällä meuhkaavat. Eivät raukat tiedä asioita eivätkä halua oppiakaan, joten surullista heille. Tyhmänä ja tietämättömänä on varmaan itsestä kiva olla, mutta kyllähän sellaisen seura ympäristöä rasittaa.
Mä jaksan liikkua vaikka olisin kolme päivää pelkällä vedellä. Kyse on kehon tehokkaasta rasvanpoltosta eli siitä, että se osaa smootisti siirtyä glukoosin polttamisesta rasvanpolttoon sitten, kun glukoosi loppuu. Juuri tämä siirtymä lihavilla on vahingoittunut. On turha syyllistää hybridiauton omistajaa siitä, ettei tämä aja sähköllä, jos akku ei enää osaa käyttää sähköä vaan toimii pelkästään bensalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on psyykkinen ongelma, kuten vaikka huumeriippuvuus tai alkoholismi. Joku voi puhua sairaudesta ja joku käyttää muuta sanaa. Eri sanat herättävät erilaisia moraalisia mielikuvia, mutta itse ongelman mekanismi on edelleen tismalleen sama sanasta riippumatta eli jatkuvasti toistuva käytös, joka vie rahaa, heikentää hyvinvointia ja lopulta vie ennenaikaiseen hautaan. Ennen kuolemaa elämänpiirit ovat jo supistuneet huomattavasti. Sama juttu huumeissa, lihavuudessa ja alkoholismissa.
Yksikään ihminen ei halua menettää rahojaan ja terveyttään, mutta he eivät voi vastustaa riippuvaisuuttaan. Jonkun mielestä riippuvaisuuskin voi sanana herättää harhaanjohtavia mielikuvia. Jos mies on 160cm pitkä rumalla naamalla, aika vaikea siinä on mitään kumppania saada ja myös työnsaanti on paljon vaikeampaa. Lohtua voi saada huumeista, alkoholista tai herkuista.
Jos nainen kuuluu oman sukupuolensa ulkonäöllisesti alimpaan kastiin kieroine silmineen ja epätavallisen rumalla naamalla, nainenkin voi löytää lohtua herkuista. Osa naisista myös haluaa tehdä itsesään epäviehättävän seksuaalisesta hyväksikäytöstä johtuvien traumojen vuoksi.
Lihavuus vaatii väärien valintojen jatkuvaa ja sinnikästä toistamista. Kyseessä on krooninen käytösongelma.
Vain kolme kuukautta oikeanlaisella ruokailukäytöksellä voisi muuttaa elämän aivan erilaiseksi. Ongelmana on se, että miten oppisi, motivoituisi ja onnistuisi säilyttämään erilaisen elämäntavan. Lihavat ihmiset, jotka eivät ole vielä kypsiä muutokselle pilkkaavat normaaleja elämäntapoja puhumalla salaattidieeteistä ja kertovat zumba-tunneistaan.
Meillä on mielenterveys- ja päihdekuntoutusta, missä ihminen yritetään saada irti päihteistä. Pitäisikö lihaville järjestää omia addiktioyksiköitään ja tuettua asumista, missä opitaan sanomaan ei kaloreille?
Nykyään yhä useampi ongelma yritetään selittää mielenterveyden ongelmaksi ja tämä myös ikään kuin vähentää kärsijän vastuuta ja siirtää sitä tämän ulkopuolelle. Pitäisikö lihavuuden mielenterveyspuolta ruveta painottamaan vai olisiko se lihavien mielestä vielä stigmatisoivaa? Meillä on päihdepuolen lakia, mielenterveyslakia ja anoreksiaakin hoidetaan psykiatrisilla osastoilla. Eikö ole tavallaan hirveän väärin, jos lihavuuteen ei panosteta samalla tavalla? Vain muutama nuori nainen on anorektinen verrattuna lihavien määrään.
Miksi ajattelet että lihavan pitäisi oppia "oikea ruokailukäytös"? Minulla on ihan oikeat ruokailukäytökset, oli silloin kun olin hoikka ja on ihan sama käytös nykyäänkun, tosin kaloreita syön nyt ylipainoisena hieman vähemmän.. Salaattia söin niin hoikkana kuin nytkin, samoin zumbassa olen käynyt aina.
Olin hoikka 44-vuotiaaksi, sitten lääkkeen myötä lihoin lyhyessä ajassa(lääkkeeni aiheuttaa ylipainoa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omin voimin laihduttaminen voi olla vaikeaa, mutta jos syö järkevästi ja liikkuu, niin kaikki laihtuvat!
Puolisolla on ollut painonhallinta haastavaa, monesti mennyt ylös ja alas. Painonvartijoissa kävi silloin kun sellaisia oli vielä Suomessa. Niin pitkään kun noudatti ohjelmaa paino tuli hallitusti alas. Sitten jossain vaiheessa sohvan houkutus ja mässäily veivät voiton. Mitään fysiologista estettä laihtumiselle ei siis ollut.
Jos paino ei pysy hallinnassa niin kannattaa laatia ruokavalio ja liikuntaohjelma ja noudattaa niitä. Etukäteen päättää kuinka paljon syö ja sitten kun on sen määrän syönyt niin ei syö enää. Helppoa. Ja jättää ostamatta ne ylimääräiset mässyt. Liikunnan kanssa sama juttu. Etukäteen päättää, että kuinka paljon liikkuu viikon ja kuukauden aikana ja sitten tekee sen. Ei se ole sen kummempaa kuin ammattiin opiskelu tai töiden tekeminen.
Hyvä juttu! Ja ennen kaikkea todella helppo meille kertoa kaikkien heidän, jotka lihomatta voivat sitten osallistua kaikkien näiden ihanien herkkujen nautintaan, joita meille joka paikassa tarjotaan.
Voit helposti googlata kuinka todennäköistä on, että puberteetissa lihava on koskaan enää pysyvästi normaalipainoinen. Rasvasolujen määrä lisääntyy parikymppiseksi saakka, sitten niiden määrä ei enää kasva. Lihominen tapahtuu rasvasolun kasvun kautta. Eli henkilö joka on ollut nuorena hoikka, kantaa kehossaan vähemmän niitä rasvasoluja, joiden läsnäoloa tarvitaan lihomiseen.
Tämä on vain yksi mekanismeista, jotka vaikuttavat siihen, että lihavalle ei laihdutuskuuri riitä, vaan tiukkaa ruokavaliota on noudatettava koko loppuelämä. Aika iso itsekuriloikka jos verrataan siihen, joka pysyy hoikkana (maltillisesta) herkuttelusta huolimattakin.
Tämä on yksi syy, miksi haluan pitää lapseni hoikkina ja urheilullisina. Säälittää lihavat lapset, sillä olin sellainen itsekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on psyykkinen ongelma, kuten vaikka huumeriippuvuus tai alkoholismi. Joku voi puhua sairaudesta ja joku käyttää muuta sanaa. Eri sanat herättävät erilaisia moraalisia mielikuvia, mutta itse ongelman mekanismi on edelleen tismalleen sama sanasta riippumatta eli jatkuvasti toistuva käytös, joka vie rahaa, heikentää hyvinvointia ja lopulta vie ennenaikaiseen hautaan. Ennen kuolemaa elämänpiirit ovat jo supistuneet huomattavasti. Sama juttu huumeissa, lihavuudessa ja alkoholismissa.
Yksikään ihminen ei halua menettää rahojaan ja terveyttään, mutta he eivät voi vastustaa riippuvaisuuttaan. Jonkun mielestä riippuvaisuuskin voi sanana herättää harhaanjohtavia mielikuvia. Jos mies on 160cm pitkä rumalla naamalla, aika vaikea siinä on mitään kumppania saada ja myös työnsaanti on paljon vaikeampaa. Lohtua voi saada huumeista, alkoholista tai herkuista.
Jos nainen kuuluu oman sukupuolensa ulkonäöllisesti alimpaan kastiin kieroine silmineen ja epätavallisen rumalla naamalla, nainenkin voi löytää lohtua herkuista. Osa naisista myös haluaa tehdä itsesään epäviehättävän seksuaalisesta hyväksikäytöstä johtuvien traumojen vuoksi.
Lihavuus vaatii väärien valintojen jatkuvaa ja sinnikästä toistamista. Kyseessä on krooninen käytösongelma.
Vain kolme kuukautta oikeanlaisella ruokailukäytöksellä voisi muuttaa elämän aivan erilaiseksi. Ongelmana on se, että miten oppisi, motivoituisi ja onnistuisi säilyttämään erilaisen elämäntavan. Lihavat ihmiset, jotka eivät ole vielä kypsiä muutokselle pilkkaavat normaaleja elämäntapoja puhumalla salaattidieeteistä ja kertovat zumba-tunneistaan.
Meillä on mielenterveys- ja päihdekuntoutusta, missä ihminen yritetään saada irti päihteistä. Pitäisikö lihaville järjestää omia addiktioyksiköitään ja tuettua asumista, missä opitaan sanomaan ei kaloreille?
Nykyään yhä useampi ongelma yritetään selittää mielenterveyden ongelmaksi ja tämä myös ikään kuin vähentää kärsijän vastuuta ja siirtää sitä tämän ulkopuolelle. Pitäisikö lihavuuden mielenterveyspuolta ruveta painottamaan vai olisiko se lihavien mielestä vielä stigmatisoivaa? Meillä on päihdepuolen lakia, mielenterveyslakia ja anoreksiaakin hoidetaan psykiatrisilla osastoilla. Eikö ole tavallaan hirveän väärin, jos lihavuuteen ei panosteta samalla tavalla? Vain muutama nuori nainen on anorektinen verrattuna lihavien määrään.
Miksi ajattelet että lihavan pitäisi oppia "oikea ruokailukäytös"? Minulla on ihan oikeat ruokailukäytökset, oli silloin kun olin hoikka ja on ihan sama käytös nykyäänkun, tosin kaloreita syön nyt ylipainoisena hieman vähemmän.. Salaattia söin niin hoikkana kuin nytkin, samoin zumbassa olen käynyt aina.
Olin hoikka 44-vuotiaaksi, sitten lääkkeen myötä lihoin lyhyessä ajassa(lääkkeeni aiheuttaa ylipainoa).
Mikään lääke ei aiheuta ylipainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus johtuu väärästä ruokavaliosta 99% ihmisistä. Jos syö kasvispitoista ruokaa hyvillä proteiineilla ja välttää sokeria, huonoja rasvoja ja alkoholia, niin pysyy hoikkana.
Mutta jos ei pääse irti sokerikoukusta, niin tottakai sitä pysyy lihavana. Siinä mielessä lihavuus on verrattavissa alkoholismiin. Mutta kukaan ei yritä normalisoida alkoholismia eikä kiistämään sen terveysvaikutuksia.
Ja tällä yksinkertaisella ranneliikkeellä paranet alkoholismista: lakkaa juomasta.
Joo. Paitsi etteä alkoholismista voi parantua jättämällä alkoholin kokonaan pois. Ruokaa ei voi jättää kokonaan pois, tai kuolee.
Pitäs jättää herkut pois.
Tarkoitatko naurista ja tomaattia? Ne ovat minun herkkujani.
En tietenkään senkin typerys.
Hyvä, minä jo säikähdin että minua syyllistetään jo nauriinkin syömisestä. Nauris on ihanaa. Minulla on täällä kotona kaurasuklaata ja naurista ja kun tekee mieli napostella niin himoitsen naurista enemmän kuin suklaata joten suklaa jää kaappiin.
Vegaani 100 kg
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on psyykkinen ongelma, kuten vaikka huumeriippuvuus tai alkoholismi. Joku voi puhua sairaudesta ja joku käyttää muuta sanaa. Eri sanat herättävät erilaisia moraalisia mielikuvia, mutta itse ongelman mekanismi on edelleen tismalleen sama sanasta riippumatta eli jatkuvasti toistuva käytös, joka vie rahaa, heikentää hyvinvointia ja lopulta vie ennenaikaiseen hautaan. Ennen kuolemaa elämänpiirit ovat jo supistuneet huomattavasti. Sama juttu huumeissa, lihavuudessa ja alkoholismissa.
Yksikään ihminen ei halua menettää rahojaan ja terveyttään, mutta he eivät voi vastustaa riippuvaisuuttaan. Jonkun mielestä riippuvaisuuskin voi sanana herättää harhaanjohtavia mielikuvia. Jos mies on 160cm pitkä rumalla naamalla, aika vaikea siinä on mitään kumppania saada ja myös työnsaanti on paljon vaikeampaa. Lohtua voi saada huumeista, alkoholista tai herkuista.
Jos nainen kuuluu oman sukupuolensa ulkonäöllisesti alimpaan kastiin kieroine silmineen ja epätavallisen rumalla naamalla, nainenkin voi löytää lohtua herkuista. Osa naisista myös haluaa tehdä itsesään epäviehättävän seksuaalisesta hyväksikäytöstä johtuvien traumojen vuoksi.
Lihavuus vaatii väärien valintojen jatkuvaa ja sinnikästä toistamista. Kyseessä on krooninen käytösongelma.
Vain kolme kuukautta oikeanlaisella ruokailukäytöksellä voisi muuttaa elämän aivan erilaiseksi. Ongelmana on se, että miten oppisi, motivoituisi ja onnistuisi säilyttämään erilaisen elämäntavan. Lihavat ihmiset, jotka eivät ole vielä kypsiä muutokselle pilkkaavat normaaleja elämäntapoja puhumalla salaattidieeteistä ja kertovat zumba-tunneistaan.
Meillä on mielenterveys- ja päihdekuntoutusta, missä ihminen yritetään saada irti päihteistä. Pitäisikö lihaville järjestää omia addiktioyksiköitään ja tuettua asumista, missä opitaan sanomaan ei kaloreille?
Nykyään yhä useampi ongelma yritetään selittää mielenterveyden ongelmaksi ja tämä myös ikään kuin vähentää kärsijän vastuuta ja siirtää sitä tämän ulkopuolelle. Pitäisikö lihavuuden mielenterveyspuolta ruveta painottamaan vai olisiko se lihavien mielestä vielä stigmatisoivaa? Meillä on päihdepuolen lakia, mielenterveyslakia ja anoreksiaakin hoidetaan psykiatrisilla osastoilla. Eikö ole tavallaan hirveän väärin, jos lihavuuteen ei panosteta samalla tavalla? Vain muutama nuori nainen on anorektinen verrattuna lihavien määrään.
Miksi ajattelet että lihavan pitäisi oppia "oikea ruokailukäytös"? Minulla on ihan oikeat ruokailukäytökset, oli silloin kun olin hoikka ja on ihan sama käytös nykyäänkun, tosin kaloreita syön nyt ylipainoisena hieman vähemmän.. Salaattia söin niin hoikkana kuin nytkin, samoin zumbassa olen käynyt aina.
Olin hoikka 44-vuotiaaksi, sitten lääkkeen myötä lihoin lyhyessä ajassa(lääkkeeni aiheuttaa ylipainoa).
Mikään lääke ei aiheuta ylipainoa.
Minun lääke aiheuttaa, se lukee lääkelistassa ja myös lääkärit ovat kertoneet näin minulle. Sama lääke aiheuttaa minulle rasvamaksan ja korkean kolesterolin vaikka en syö kovaa rasvaa enkä kolesterolia ollenkaan enkä ole syönyt 30 vuoteen.
Söin oikein ja terveellisesti hoikkana ja samalla linjalla jatkan nykyään. Ruokavalioni on pysynyt samana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omin voimin laihduttaminen voi olla vaikeaa, mutta jos syö järkevästi ja liikkuu, niin kaikki laihtuvat!
Puolisolla on ollut painonhallinta haastavaa, monesti mennyt ylös ja alas. Painonvartijoissa kävi silloin kun sellaisia oli vielä Suomessa. Niin pitkään kun noudatti ohjelmaa paino tuli hallitusti alas. Sitten jossain vaiheessa sohvan houkutus ja mässäily veivät voiton. Mitään fysiologista estettä laihtumiselle ei siis ollut.
Jos paino ei pysy hallinnassa niin kannattaa laatia ruokavalio ja liikuntaohjelma ja noudattaa niitä. Etukäteen päättää kuinka paljon syö ja sitten kun on sen määrän syönyt niin ei syö enää. Helppoa. Ja jättää ostamatta ne ylimääräiset mässyt. Liikunnan kanssa sama juttu. Etukäteen päättää, että kuinka paljon liikkuu viikon ja kuukauden aikana ja sitten tekee sen. Ei se ole sen kummempaa kuin ammattiin opiskelu tai töiden tekeminen.
Hyvä juttu! Ja ennen kaikkea todella helppo meille kertoa kaikkien heidän, jotka lihomatta voivat sitten osallistua kaikkien näiden ihanien herkkujen nautintaan, joita meille joka paikassa tarjotaan.
Voit helposti googlata kuinka todennäköistä on, että puberteetissa lihava on koskaan enää pysyvästi normaalipainoinen. Rasvasolujen määrä lisääntyy parikymppiseksi saakka, sitten niiden määrä ei enää kasva. Lihominen tapahtuu rasvasolun kasvun kautta. Eli henkilö joka on ollut nuorena hoikka, kantaa kehossaan vähemmän niitä rasvasoluja, joiden läsnäoloa tarvitaan lihomiseen.
Tämä on vain yksi mekanismeista, jotka vaikuttavat siihen, että lihavalle ei laihdutuskuuri riitä, vaan tiukkaa ruokavaliota on noudatettava koko loppuelämä. Aika iso itsekuriloikka jos verrataan siihen, joka pysyy hoikkana (maltillisesta) herkuttelusta huolimattakin.
Tämä on yksi syy, miksi haluan pitää lapseni hoikkina ja urheilullisina. Säälittää lihavat lapset, sillä olin sellainen itsekin
Minua pidettiin lapsena nälässä. Seurauksena ylipaino aikuisena, kun keho imee kuin sieni kaiken enkä myöskään henkisesti suostu enää ikinä näkemään nälkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on psyykkinen ongelma, kuten vaikka huumeriippuvuus tai alkoholismi. Joku voi puhua sairaudesta ja joku käyttää muuta sanaa. Eri sanat herättävät erilaisia moraalisia mielikuvia, mutta itse ongelman mekanismi on edelleen tismalleen sama sanasta riippumatta eli jatkuvasti toistuva käytös, joka vie rahaa, heikentää hyvinvointia ja lopulta vie ennenaikaiseen hautaan. Ennen kuolemaa elämänpiirit ovat jo supistuneet huomattavasti. Sama juttu huumeissa, lihavuudessa ja alkoholismissa.
Yksikään ihminen ei halua menettää rahojaan ja terveyttään, mutta he eivät voi vastustaa riippuvaisuuttaan. Jonkun mielestä riippuvaisuuskin voi sanana herättää harhaanjohtavia mielikuvia. Jos mies on 160cm pitkä rumalla naamalla, aika vaikea siinä on mitään kumppania saada ja myös työnsaanti on paljon vaikeampaa. Lohtua voi saada huumeista, alkoholista tai herkuista.
Jos nainen kuuluu oman sukupuolensa ulkonäöllisesti alimpaan kastiin kieroine silmineen ja epätavallisen rumalla naamalla, nainenkin voi löytää lohtua herkuista. Osa naisista myös haluaa tehdä itsesään epäviehättävän seksuaalisesta hyväksikäytöstä johtuvien traumojen vuoksi.
Lihavuus vaatii väärien valintojen jatkuvaa ja sinnikästä toistamista. Kyseessä on krooninen käytösongelma.
Vain kolme kuukautta oikeanlaisella ruokailukäytöksellä voisi muuttaa elämän aivan erilaiseksi. Ongelmana on se, että miten oppisi, motivoituisi ja onnistuisi säilyttämään erilaisen elämäntavan. Lihavat ihmiset, jotka eivät ole vielä kypsiä muutokselle pilkkaavat normaaleja elämäntapoja puhumalla salaattidieeteistä ja kertovat zumba-tunneistaan.
Meillä on mielenterveys- ja päihdekuntoutusta, missä ihminen yritetään saada irti päihteistä. Pitäisikö lihaville järjestää omia addiktioyksiköitään ja tuettua asumista, missä opitaan sanomaan ei kaloreille?
Nykyään yhä useampi ongelma yritetään selittää mielenterveyden ongelmaksi ja tämä myös ikään kuin vähentää kärsijän vastuuta ja siirtää sitä tämän ulkopuolelle. Pitäisikö lihavuuden mielenterveyspuolta ruveta painottamaan vai olisiko se lihavien mielestä vielä stigmatisoivaa? Meillä on päihdepuolen lakia, mielenterveyslakia ja anoreksiaakin hoidetaan psykiatrisilla osastoilla. Eikö ole tavallaan hirveän väärin, jos lihavuuteen ei panosteta samalla tavalla? Vain muutama nuori nainen on anorektinen verrattuna lihavien määrään.
Miksi ajattelet että lihavan pitäisi oppia "oikea ruokailukäytös"? Minulla on ihan oikeat ruokailukäytökset, oli silloin kun olin hoikka ja on ihan sama käytös nykyäänkun, tosin kaloreita syön nyt ylipainoisena hieman vähemmän.. Salaattia söin niin hoikkana kuin nytkin, samoin zumbassa olen käynyt aina.
Olin hoikka 44-vuotiaaksi, sitten lääkkeen myötä lihoin lyhyessä ajassa(lääkkeeni aiheuttaa ylipainoa).
Mikään lääke ei aiheuta ylipainoa.
Oot sitten lääkäreitä viisaampi? Viimeksi viikko sitten lääkäri sanoi, ettei määrätä tätä lääkettä, kun se monille aiheuttaa lihomista.
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla ei ollut tuota kroonista sairautta🤔
Eikä silloin ollut niin paljon erilaisia ruokia kaupoissa myytävänäkään!
Näin kyllä lihavuuden osin yhteiskunnan vikana, 163/56kg juuri synnyttäneenä pömppömahana sain paljon kommentteja miten laihduttaa takaisin entisiin mittoihin.
Laihdutuksen seurauksena kilot vaan lisääntyivät ja vasta vuosikymmen myöhemmin ymmärsin pömpön syyn erkaantuneet vatsalihakset, tuollaisista ei kukaan ollut kuullutkaan silloin kun lapset sain.
Niinkuin tuossa jutussa kerrotaan laihduttaminen ja siihen käytetyt kuurit ovat pahinta mitä lihava voi tehdä.