Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ollut 30 vuotta töissä, mutta ei ole mitään tutkintoa niin sinä olet se joka irtisanomistilanteessa saat moitteet työnhakukurssilla kaikkien kuullen.

Kurssilla sanottiin, että kaikilla pitää olla tutkinto. Rakennuksilla töissä ollut mies sai kunnon moitteet, kun ei ollut mitään tutkintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista. 

Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.

Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.

Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.

Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.

Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.

Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.

Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.

Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.

No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?

 Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.

Suomessa peruskoulun tulo sai paikallaan seisoneen veden virtaamaan. Se mahdollisti lukemattomien lahjakkaiden mutta köyhien kotien lasten opiskelun ja sen jälkeen lukion ja jatko-opinnot.

Tietenkin nykysosiologian pitää keskittyä uusköyhälistön ongelmien ratkaisuun. Poliitikothan odottavat sosiologeilta helppoja toimenpide-ehdotuksia. Suomi ei saa töpätä kuin Ruotsi, jossa eristettiin muualta tulleet keskenään omiin lähiöihinsä. Sossu antoi rahat lautasantenniin ja ruotsia ei kuullut peruskoulun ulkopuolella missään omassa kaupunginosassaan.

Siksi Ruotsissa uusruotsalaiset naiset ovat salaa äänestäneet SD:tä, että loppuisi se ukkojen arvojen ymmärrys ja naiset pääsisivät kielikurssille ja lapset tarhaan. Aiemmin uskottiin ukkojen puheet siitä, ettei kulttuuriin kuulu tytön tai naisen hoitaa asioitaan ilman miespuolista saattajaa. Tuo selitys ei olisi mennyt Östermalmilla läpi!

Mistä tiedät?

Ruotsalaiset ovat olleet m-muuton ongelmista keskustellessaan samalla tavalla härkäpäisen oikeaoppisia kuin suomalaiset aiemmassa ulkopolitiikassaan (suomettuminen). Populistipuolueet kutistuvat, kun ne otetaan hallitukseen ja muut puolueet ottavat tiukemman otteen populistien lempiteemoista ohjelmassaan. Näinhän Tanskassa kävi (en nyt satu muistamaan sen puolueen nimeä tai lyhennettä). Mutta ruotsalaiset puolueet ovat lihottaneet SD:tä oppositiossa vuosia eivätkä nytkään ottaneet sitä hallitukseen laihtumaan. 

Käyn ruotsalaisten keskustelupalstoilla. Siellä on mm-naisten oma keskustelupalstakin, jossa ihan suoraan totesivat että sosiaalivirkailijat uskovat aina miehiä ja ovat kontallaan kun uhkaa r-sanalla jos ei ota huomioon ukkojen toiveita siitä, että saavat viettää suunnilleen aikuisen lapsen elämää eläkeläisenäkin. Aina on kotona vaimon tai siskon tekemä ruoka valmiina jne.

Yksi nainen oli herännyt siihen kun oma tytär oli kysynyt, että mikseivät he ole kuin muut ja Annan äiti saa lähteä aamulla yksin bussilla töihin? Nainen oli mennyt sanattomaksi vaikean kysymyksen edessä. Hän oli tajunnut, etteivät ruotsalaiset sosiaalityöntekijät voi heitä pelastaa.

Jos SD saa esimerkiksi hallituksen vaaankielenä läpi sen, että joka nainen lähtee kielikurssille ja lapsi aloittaa päiväkodin tietyssä iässä niin sehän on hallituksen käsky. Siinä ei auta ukkojen urputus mitään. Kyllä he oppivat ottamaan ruokaa jääkaapista ja käyttämään mikroa.

Uusruotsalaisiahan ovat ruotsinsuomalaisetkin ja he äänestävät SD:tä tutkitusti (jos ovat duunareita ja asuvat ongelmalähiöissä). Tuollainen teksti voisi mielestäni olla vaikka jonkun sellaisen näppikseltä. En välttämättä usko, että kauempaa tulleet mm-naiset ovat keskustelupalstalla, jos ovat kuvatunlaisia kotiinsa pakotettuja naisia - sen vuoksi, että he eivät osaa kunnolla ruotsia. Tuolloin keskustelu on vaikeaa ruotsiksi. Se on epäuskottavaa myös siksi, että heidän lapsensa ja ystävien ja naapurien lapset ovat niitä ihmisiä, joita SD tyypittelee ongelmallisiksi ihmisiksi. 

Eli kyseessä saattaa olla vaalivaikuttaminen. Annetaan kuva, että kyllähän osa "noista" ymmärtää oman parhaansa.

Jos 50-vuotiaana irtisanotaan ja olet mennyt suoraan peruskoulusta töihin niin sinä olet se jota moititaan kaikkien kuullen työnhaku kurssilla ja sen joutuu yleensä kaikki käymään.

Vierailija kirjoitti:

Jos 50-vuotiaana irtisanotaan ja olet mennyt suoraan peruskoulusta töihin niin sinä olet se jota moititaan kaikkien kuullen työnhaku kurssilla ja sen joutuu yleensä kaikki käymään.

Suomessa tradenomit on työkokeilussa ja vakituisena on yleensä peruskoulun ja muutaman kuukauden sihteerikurssin käynyt henkilö tai sitten joku sihteeriksi siirretty siivooja tai koulun keittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä luokkanousu voi ainakin ulkoisesti onnistua enemmän kuin yhden pykälän verran sukupolvessa. Minä olen molempien vanhempien puolelta vanhan rahan sivistyssuvusta, joka omaisuuden vähenemisen myötä on pudonnut ylempään keskiluokkaan joskus viime vuosisadalla ja kotikieli on vaihtunut suomeksi. Tapakulttuuri periytyy edelleen noilta ajoilta, ja esim. hyvään ja kohteliaaseen käytökseen kiinnitettiin paljon huomiota. Mies taas on kotoisin duunariperheesta, jossa oli alkoholin väärinkäyttöä, vanhemmat erosivat, ja lapsuus oli aika rikkonainen. Toisaalta miehelle opetettiin pintapuolisesti hyvät käytöstavat, kirjojen lukemista arvostettiin ja lapsia käytettiin teatterissa, eli kulttuurikasvatusta tuli myös jonkin verran.

Nyt mies on korkeakoulutettu, eikä ulkoisesta olemuksesta tai käytöksestä mitenkään huomaa taustaa. Hän on kuitenkin kertonut, että ei osaa täysin rentoutua ja koki varsinkin alkuun pönöttämisenä vaikka sunnuntaipäivälliset vanhempieni luona, jossa monen ruokalajin päivällinen syödään tietyn kaavan mukaan. Minä taas olen kasvanut siihen, joten koen päivälliset nimenomaan rentona yhdessäolona ja etiketti luo raamit mukavalle keskustelulle.

Parisuhteessa taustaerot ovat aiheuttaneet meillä isoimmat yhteentörmäykset ja näkyvät erilaisessa suhtautumisessa mm. lastenkasvatukseen ja rahankäyttöön, vaikka totta puhuen ennen lasten syntymää en oikeastaan edes ajatellut erilaisia taustojamme. Minusta lapset kuuluu ottaa aina mukaan keskusteluun, mutta mies kuuluu enemmän perinteiseen suomalaiseen lapset hiljaa kun aikuiset puhuvat -koulukuntaan. Minä käytän rahaa kun tarvitsee tai haluan jotain (toki sijoitan ja säästän siinä sivussa), enkä oikein koskaan ole hahmottanut, että raha voisi loppua, koska varsinkin nuorena vanhemmilta sai aina lisää. Mies sitävastoin on hyvin säästäväinen ja on vasta urakehityksen myötä oppinut ostamaan vaikka laadukkaampia vaatteita.

Mies on joskus todennut, että ilman minua olisi varmaan aika erilainen ihminen ja tuskin olisi kouluttautunut ja edennyt urallaan näin pitkälle. Ehkä miehen veljen perheestä näkee, millainen mies saattaisi muuten olla. Veli on myös kouluttautunut, mutta jutut keskittyvät rahaan ja oman (velkarahalla hankitun) omaisuuden esittelyyn tai omien saavutusten korostamiseen. Ehkä näillä jutuilla ja itsekorostuksella peitellään huonoa itsetuntoa, en osaa sanoa. Veljen vaimo on enemmän jalat maassa. Ulkoiselta olemukselta hänet tuomittaisiin av:lla wt:ksi, mutta ei polta tai kiroile ja on kaiken kaikkiaan fiksu ja ihana ihminen.

Jos pitäisi luokitella, niin veljen perhe olisi vahvasti alemmassa keskiluokassa, mutta ylemmän keskiluokan etiketin tuntemuksen puute estää nousemasta sen enempää. Eipä sillä sinänsä ole väliä, meillä ystäväpiiri koostuu laajasti kaikkien luokkien edustajista pitkäaikaistyöttömistä duunarien kautta tohtoreihin, koska ystävät ovat valikoituneet luonteen eikä omaisuuden tai statuksen perusteella. Ja olisihan se tylsää keskustella vain sellaisten kanssa, jotka näkevät asiat aina samasta näkökulmasta kuin itse.

Fiksu kirjoitus, mutta en ymmärtänyt miten ensimmäinen lause siihen liittyy? Tuossa nähdäkseni kuvataan luokkanousua ja laskua juuri sen yhden pykälän verran.

Varmaan kaikki valitsevat ystävänsä luonteen eikä omaisuuden tai statuksen mukaisesti vai onko mielestäsi joku ihmisryhmä, joka ei tee niin? Suurin osa on keskiluokkaa ja siellä on paljon ihmisiä kuten te eli on tehty yksi hyppy alempaan tai ylempään. 

Siten, että miten kohtelet toista ihmistä. Vastaus otsikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos 50-vuotiaana irtisanotaan ja olet mennyt suoraan peruskoulusta töihin niin sinä olet se jota moititaan kaikkien kuullen työnhaku kurssilla ja sen joutuu yleensä kaikki käymään.

Suomessa tradenomit on työkokeilussa ja vakituisena on yleensä peruskoulun ja muutaman kuukauden sihteerikurssin käynyt henkilö tai sitten joku sihteeriksi siirretty siivooja tai koulun keittäjä.

Suomessa kannattaa mennä siivoojaksi julkiselle ja sitten alkaa saikuttamaan ja kappas simpsalabim olet koulusihteerinä koulussa tai toimistosihteerinä kaupungin muussa yksikössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos 50-vuotiaana irtisanotaan ja olet mennyt suoraan peruskoulusta töihin niin sinä olet se jota moititaan kaikkien kuullen työnhaku kurssilla ja sen joutuu yleensä kaikki käymään.

Suomessa tradenomit on työkokeilussa ja vakituisena on yleensä peruskoulun ja muutaman kuukauden sihteerikurssin käynyt henkilö tai sitten joku sihteeriksi siirretty siivooja tai koulun keittäjä.

Suomessa kannattaa mennä siivoojaksi julkiselle ja sitten alkaa saikuttamaan ja kappas simpsalabim olet koulusihteerinä koulussa tai toimistosihteerinä kaupungin muussa yksikössä.

Tradenomin ja merkonomin tutkinnot johtaa työttömyyteen.

Kannattaa mennä siivoojaksi ja siirtyä siitä toimistotöihin, palkkaakin saat silloin koko ajan ja säästyt läksyjen teolta ja kokeisiin lukemiselta.

Vierailija kirjoitti:

Uudessa kuukausiliitteessä on juttu suomalaisista, joiden suku on venäläisiä emigrantteja. Kannattaa lukea ja liittyy aiheeseenkin. Emigrantteja on aatelisista, teollisuussuvuista maaorjien jälkeläisiin.

Jutusta löytyy hyvin tuttuja kokemuksia kuten se, että isoäitini koetti häivyttää taustansa, koska pelkäsi niin paljon Neuvostoliittoa. Vasta vanhemmiten olen ymmärtänyt, ettei se ollut mitään vainoharhaisuutta. En osaa venäjää eikä isoäiti koskaan puhunut minun kuulteni venäjää, vain ranskaa. Saksan kielestäkin tuli arveluttava sodan jälkeen, ehkä siksi, että isoäitini oli toiminut tulkkina Suomessa Saksan armeijalle. 

Eikö isoäitisi puhunut ollenkaan suomea? Entä ruotsin kieltä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä luokkanousu voi ainakin ulkoisesti onnistua enemmän kuin yhden pykälän verran sukupolvessa. Minä olen molempien vanhempien puolelta vanhan rahan sivistyssuvusta, joka omaisuuden vähenemisen myötä on pudonnut ylempään keskiluokkaan joskus viime vuosisadalla ja kotikieli on vaihtunut suomeksi. Tapakulttuuri periytyy edelleen noilta ajoilta, ja esim. hyvään ja kohteliaaseen käytökseen kiinnitettiin paljon huomiota. Mies taas on kotoisin duunariperheesta, jossa oli alkoholin väärinkäyttöä, vanhemmat erosivat, ja lapsuus oli aika rikkonainen. Toisaalta miehelle opetettiin pintapuolisesti hyvät käytöstavat, kirjojen lukemista arvostettiin ja lapsia käytettiin teatterissa, eli kulttuurikasvatusta tuli myös jonkin verran.

Nyt mies on korkeakoulutettu, eikä ulkoisesta olemuksesta tai käytöksestä mitenkään huomaa taustaa. Hän on kuitenkin kertonut, että ei osaa täysin rentoutua ja koki varsinkin alkuun pönöttämisenä vaikka sunnuntaipäivälliset vanhempieni luona, jossa monen ruokalajin päivällinen syödään tietyn kaavan mukaan. Minä taas olen kasvanut siihen, joten koen päivälliset nimenomaan rentona yhdessäolona ja etiketti luo raamit mukavalle keskustelulle.

Parisuhteessa taustaerot ovat aiheuttaneet meillä isoimmat yhteentörmäykset ja näkyvät erilaisessa suhtautumisessa mm. lastenkasvatukseen ja rahankäyttöön, vaikka totta puhuen ennen lasten syntymää en oikeastaan edes ajatellut erilaisia taustojamme. Minusta lapset kuuluu ottaa aina mukaan keskusteluun, mutta mies kuuluu enemmän perinteiseen suomalaiseen lapset hiljaa kun aikuiset puhuvat -koulukuntaan. Minä käytän rahaa kun tarvitsee tai haluan jotain (toki sijoitan ja säästän siinä sivussa), enkä oikein koskaan ole hahmottanut, että raha voisi loppua, koska varsinkin nuorena vanhemmilta sai aina lisää. Mies sitävastoin on hyvin säästäväinen ja on vasta urakehityksen myötä oppinut ostamaan vaikka laadukkaampia vaatteita.

Mies on joskus todennut, että ilman minua olisi varmaan aika erilainen ihminen ja tuskin olisi kouluttautunut ja edennyt urallaan näin pitkälle. Ehkä miehen veljen perheestä näkee, millainen mies saattaisi muuten olla. Veli on myös kouluttautunut, mutta jutut keskittyvät rahaan ja oman (velkarahalla hankitun) omaisuuden esittelyyn tai omien saavutusten korostamiseen. Ehkä näillä jutuilla ja itsekorostuksella peitellään huonoa itsetuntoa, en osaa sanoa. Veljen vaimo on enemmän jalat maassa. Ulkoiselta olemukselta hänet tuomittaisiin av:lla wt:ksi, mutta ei polta tai kiroile ja on kaiken kaikkiaan fiksu ja ihana ihminen.

Jos pitäisi luokitella, niin veljen perhe olisi vahvasti alemmassa keskiluokassa, mutta ylemmän keskiluokan etiketin tuntemuksen puute estää nousemasta sen enempää. Eipä sillä sinänsä ole väliä, meillä ystäväpiiri koostuu laajasti kaikkien luokkien edustajista pitkäaikaistyöttömistä duunarien kautta tohtoreihin, koska ystävät ovat valikoituneet luonteen eikä omaisuuden tai statuksen perusteella. Ja olisihan se tylsää keskustella vain sellaisten kanssa, jotka näkevät asiat aina samasta näkökulmasta kuin itse.

Hyvä kirjoitus, mut hupaisaa, että mainitset sunnuntaipäivällisen vanhempien luona olevan rentoa ja sitten perään: etiketti luo raamit mukavalle keskustelulle. Onpas luontevaa oloa yhdessä omien vanhempien kanssa. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos 50-vuotiaana irtisanotaan ja olet mennyt suoraan peruskoulusta töihin niin sinä olet se jota moititaan kaikkien kuullen työnhaku kurssilla ja sen joutuu yleensä kaikki käymään.

Suomessa tradenomit on työkokeilussa ja vakituisena on yleensä peruskoulun ja muutaman kuukauden sihteerikurssin käynyt henkilö tai sitten joku sihteeriksi siirretty siivooja tai koulun keittäjä.

Suomessa kannattaa mennä siivoojaksi julkiselle ja sitten alkaa saikuttamaan ja kappas simpsalabim olet koulusihteerinä koulussa tai toimistosihteerinä kaupungin muussa yksikössä.

Tradenomin ja merkonomin tutkinnot johtaa työttömyyteen.

Kannattaa mennä siivoojaksi ja siirtyä siitä toimistotöihin, palkkaakin saat silloin koko ajan ja säästyt läksyjen teolta ja kokeisiin lukemiselta.

Eikä tarvitse opetella kymmensormijärjestelmää. Meinasin kuolla nauruun, kun kaupungin yksikössä sihteeri tuijottaa näppäimistöä ja kirjoittaa molemmilla käsilllä käyttäen yhtä sormea ja hirveästi kirjoitusvirheitä. Arvatenkin ollut siivooja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudessa kuukausiliitteessä on juttu suomalaisista, joiden suku on venäläisiä emigrantteja. Kannattaa lukea ja liittyy aiheeseenkin. Emigrantteja on aatelisista, teollisuussuvuista maaorjien jälkeläisiin.

Jutusta löytyy hyvin tuttuja kokemuksia kuten se, että isoäitini koetti häivyttää taustansa, koska pelkäsi niin paljon Neuvostoliittoa. Vasta vanhemmiten olen ymmärtänyt, ettei se ollut mitään vainoharhaisuutta. En osaa venäjää eikä isoäiti koskaan puhunut minun kuulteni venäjää, vain ranskaa. Saksan kielestäkin tuli arveluttava sodan jälkeen, ehkä siksi, että isoäitini oli toiminut tulkkina Suomessa Saksan armeijalle. 

Eikö isoäitisi puhunut ollenkaan suomea? Entä ruotsin kieltä?

Kotikielet olivat venäjä, ranska, suomi ja ruotsi eli oli monikulttuurinen perhe. Isoäidin äiti oli venäläinen eikä osannut suomea muutamaa fraasia enemmän. 

Pyllynreikä hyvin rasvattuna,on rikas silloin.

Kun olin sairaalassa työkokeilussa niin sihteerinä osastoilla oli suoraan peruskoulusta tulleita ja kauppojen kassoilla taas on ammattikorkeakoulun käyneitä tradenomeja. Mutta kaupan kassan työ on vaativampaa kuin sairaalan osastonsihteerin ja kaupoissa johtajat vaativat kunnon koulutustasoa.

Hampaat. 

Vierailija kirjoitti:

Kun olin sairaalassa työkokeilussa niin sihteerinä osastoilla oli suoraan peruskoulusta tulleita ja kauppojen kassoilla taas on ammattikorkeakoulun käyneitä tradenomeja. Mutta kaupan kassan työ on vaativampaa kuin sairaalan osastonsihteerin ja kaupoissa johtajat vaativat kunnon koulutustasoa.

Kuka sairaaloissa hoitaa rekrytoinnit, kun kaupoissa on korkeammin koulutettuja töissä?

Yksityinen vaatii kunnon tutkinnot, kun julkisella riittää peruskoulu.

No, ihmekös tuo, kansanedustajaksikin voi hakea kuka tahansa. Menepäs hakemaan yksityiselle yritykseen niin pitää olla maisteri tai tradenomi.

Vierailija kirjoitti:

Pyllynreikä hyvin rasvattuna,on rikas silloin.

Kiinnostavaa. Mites pyllynreiän valkaisu, onko se nousukasmaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudessa kuukausiliitteessä on juttu suomalaisista, joiden suku on venäläisiä emigrantteja. Kannattaa lukea ja liittyy aiheeseenkin. Emigrantteja on aatelisista, teollisuussuvuista maaorjien jälkeläisiin.

Jutusta löytyy hyvin tuttuja kokemuksia kuten se, että isoäitini koetti häivyttää taustansa, koska pelkäsi niin paljon Neuvostoliittoa. Vasta vanhemmiten olen ymmärtänyt, ettei se ollut mitään vainoharhaisuutta. En osaa venäjää eikä isoäiti koskaan puhunut minun kuulteni venäjää, vain ranskaa. Saksan kielestäkin tuli arveluttava sodan jälkeen, ehkä siksi, että isoäitini oli toiminut tulkkina Suomessa Saksan armeijalle. 

Eikö isoäitisi puhunut ollenkaan suomea? Entä ruotsin kieltä?

Kotikielet olivat venäjä, ranska, suomi ja ruotsi eli oli monikulttuurinen perhe. Isoäidin äiti oli venäläinen eikä osannut suomea muutamaa fraasia enemmän. 

Ok. Ihmettelin tuota että hän puhui sinulle pelkkää ranskaa, suomen tai ruotsin sijaan.

Eikö ammattikorkea koulu voitaisiin lopettaa, kun toimistotöihin riittää, että olet vähän aikaa siivooja jonka selkä kipeytyy ja sitten voitkin siirtyä kaupungille sihteeriksi.