Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Jos puhutaan maailman rikkaista piireistä niin siellä vain harvalla on tatuointi.

Esim. jos katsotaan kuninkaallisia naisia.

Voisin ehkä seurustella miehen kanssa, jolla on tatuointeja, mutta itselleni en tule niitä ikinä ottamaan.

Rikkailla varaa käydä kosmetiikkakirurgeilla, suurentamassa rintoja yms. 

Tavikset näyttävät kamalilta, mutta pitää olla "luonnollinen". Hohhoijjaa. Herätkää jo siihen tosiasiaan, ettei kukaan välitä siitä luonnollisuudesta. Kertoo vain köyhyydesta ja oman ulkonäön piittaamattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Rikkailla varaa käydä kosmetiikkakirurgeilla, suurentamassa rintoja yms. 

Tavikset näyttävät kamalilta, mutta pitää olla "luonnollinen". Hohhoijjaa. Herätkää jo siihen tosiasiaan, ettei kukaan välitä siitä luonnollisuudesta. Kertoo vain köyhyydesta ja oman ulkonäön piittaamattomuudesta.

Onneksi osalla on luonnostaan isot rinnat eikä näy rintojen lähellä leikkausarpia kuten tuossa alaston ohjelmassa näkyy.

Myös se vaikuttaa, mihin itseään vertaa. Jos jatkamme tuosta lääkäri-esimerkistä:

Isäni oli lääkäri. Hän ansaitsi suhteellisen paljon sairaalatyössä, piti nuoruudessaan myös yksityisvastaanottoa mutta ei jatkanut sitä pitkään koska koki sen rasittavana päätyön ohella. Lapsuudenperheessä meni taloudellisesti huonosti, koska hänen isänsä yritys meni nurin, vanhemmille tuli avioero, äiti sairastui ja lapsuusperhettä piti auttaa taloudellisesti.

Tästä johtuen meidän perheen elämä ei ollut ulkoisesti upeaa mutta kyllä turvallista, ja lapsuudessani talous saatiin jo aika lailla kohdalleen. Asuimme 70-luvun betonilähiössä. Auto oli. Kesämökkiä ei ollut. Luulen että jos rahaa olisi ollut enemmän olisi lapset ehkä laitettu soittotunneille, nyt niin ei tehty. Toisaalta rahaa käytettiin matkusteluun ja kulttuuriin, myös vaatteita teetettiin. Kun asuntolainat oli maksettu pois, isäni kiinnostui osakesijoittamisesta. Varallisuutta siis on, mutta se ei näy jos keskittyy vain kotiosoitteeseen tai komeaan autoon tai kesämökin puutteeseen.

Toisaalta isäni opiskelutovereissa oli niitä, joiden vanhemmilla oli jo varallisuutta. Heille saatettiin esim. ostaa pieni asunto häälahjaksi nuorelle parille. Tai sen aikaisia muodikkaita palisanterihuonekaluja. Tällaisesta perheestä lähtevä saa jo spurttia omalle matkalleen enemmän, asunto ostetaan ns paremmalta alueelta ja on kesämökki tms.

Osalle tovereista rahan hankkiminen oli tärkeää, siksi he jatkoivat yksityisvastaanottojen pitämistä ja vaurastuivat sitäkin kautta. Isälläni ei ollut nähtävästi niin paljon draivia rikastumiseen, hänelle riitti kohtuullisen hyvä elämä.

Isäni elämää on varmasti helpottanut se, että hän kävi ns hyvää koulua josta suurin osa luokkakavereista lähti opiskelemaan yliopistoon. Ryhmä siis vei mukanaan, koulu ja yliopisto opettivat tapoja myös. (Huom. hänen opiskeluaikanaan 1960-luvulla opintolainan valtiontakausta ei edes ollut – lainalle piti olla henkilötakaajat omasta takaa, joten piti luottaa siihen että tulevasta palkasta maksetaan lainat pois – mikä kyllä toteutuikin)

Mitähän tuosta olisi itselle jäänyt käteen elettyinä elämänohjeina: koulutus on tarpeellista (samoin kielitaito), hyvin palkattu ammatti on suotava, palkasta on hyvä laittaa säästöön, mutta rahoilla ei ole tarpeen pröystäillä. Aika porvarilliseltahan tuo kuulostaa.

Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi niin ehkä painottaisin heille vähän enemmän tuota itsensä toteuttamista ja elämästä nauttimista, koska vaikka minullekin on käynyt elämässä ”hyvin”, tuntuu että tästä perhetaustasta olen imenyt itseeni sen että taloudellinen vakaus on hyvin tärkeää. Ja onhan se, mutta onhan elämässä muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Mää oon rikas. Kuljen kulahtaneissa vaatteeissa ja kirpputorilta ostan jos jotain tarvitsee. En tiedä edes miksi pihistelen, vaikka rahaa olisi. Kai se on se ympäristöystävällisyys yksi syy ja toinen on se että en ole kovinkaan pinnallinen ihminen

Se, että nauttii pukeutua siististi, ja kauniisiin vaatteisiin, ei tee ihmisestä pinnallista. Tuo on vanhanaikainen perusluterilainen ajatusharha, josta nuoremmat sukupolvet ovat onneksi pääsemässä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää oon rikas. Kuljen kulahtaneissa vaatteeissa ja kirpputorilta ostan jos jotain tarvitsee. En tiedä edes miksi pihistelen, vaikka rahaa olisi. Kai se on se ympäristöystävällisyys yksi syy ja toinen on se että en ole kovinkaan pinnallinen ihminen

Se, että nauttii pukeutua siististi, ja kauniisiin vaatteisiin, ei tee ihmisestä pinnallista. Tuo on vanhanaikainen perusluterilainen ajatusharha, josta nuoremmat sukupolvet ovat onneksi pääsemässä eroon.

Toisilla on pukeutumisen taito eli osaa, kun toisilla ei ole, vaikka on rahaa.

Kuulun ompelijasukuun joten ehkä se vaikuttaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää oon rikas. Kuljen kulahtaneissa vaatteeissa ja kirpputorilta ostan jos jotain tarvitsee. En tiedä edes miksi pihistelen, vaikka rahaa olisi. Kai se on se ympäristöystävällisyys yksi syy ja toinen on se että en ole kovinkaan pinnallinen ihminen

Se, että nauttii pukeutua siististi, ja kauniisiin vaatteisiin, ei tee ihmisestä pinnallista. Tuo on vanhanaikainen perusluterilainen ajatusharha, josta nuoremmat sukupolvet ovat onneksi pääsemässä eroon.

Toisilla on pukeutumisen taito eli osaa, kun toisilla ei ole, vaikka on rahaa.

Kuulun ompelijasukuun joten ehkä se vaikuttaa myös.

Osaan myös sisustaa. Olisin varmaan hyvä valitsemaan vaatteita kaupasta rikkaille ja valitsemaan heidän kotinsa sisustuksen, mutta siihen ammattiin on vaikea päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä samaa. Oikeassa elämässä on tullut nähtyä vaikka mitä alkoholia kittaavasta papista vaimoaan hakkaavaan lääkäriin. Omasta mielestä sitä sosiaaliluokkaa ei aina ole helppo kertoa vain ulkoa katsoen: olen jo useamman kerran yllättynyt, kuinka joku onkin lukenut itsensä vaikka tohtoriksi ja pärjäilee hyvin, vaikka näyttäisi kuuluvansa "alempaan sosiaaliluokkaan".

En tykkää lajitella ihmisiä ylä- ja alaluokkaan, varsinkaan kun Suomessa eroa ei ole yhtä paljon kuin monissa muissa maissa ja se on muutenkin jatkuvasti pienentymässä. Mikä voi olla ihan hyvä asia. 

Ihan päinvastoin: luokkaerot on mitä suurimmassa määrin taas kasvamassa, kun taloudelliset a sivistykselliset erot kasvaa. Koronan myötä monet putosi kärryiltä koulussa ja suuri osa peruskoulun päättävistä ei osaa edes lukea kunnolla. Mene näillä eväillä sitten elämässä eteenpäin ja ehkä ylöspäinkin.

Köyhyys lisääntyy, ja lähtökohdat on siitäkin näkökulmasta heikot. Ei pysty harrastamaan, pukeutumaan, hankkimaan tavaroita, joita oikeaan porukkaan kuuluvalla pitää olla.

Taloudelliset ja sivistykselliset mahdollisuudet on vahvasti kytkyssä toisiinsa.

Aika usein se sosiaaliluokka valitettavasti paistaa muun muassa puhetavassa (veetä ja peetä ladotaan peräkkäin) ja siinä, miten huolehtii itsestään. Rasvaletti, huonosti hoidettu iho, kotivaatteet kaikkialla tilanteesta riippumatta, ei näitä pääsääntöisesti koulutetummissa ja paremmin toimeentulevissa porukoissa näe.

Olet täysin oikeassa, paitsi ensimmäisessä lauseessa. Luokkaerot eivät ole "taas" kasvamassa. Luokkaerot ovat kasvaneet koko ajan 90 luvun lopulta lähtien.

Meillä oli aikaisemmin:

köyhät

alempi keskiluokka

keskiluokka

ylempi keskiluokka

rikkaat.

Muutos on ollut täysin selkeää, kun nimenomaan keskiluokka on kolmenkymmenen vuoden ajan pienentynyt olemattomiin, sekä alempi keskiluokka on pudonnut lisääntyvästi köyhään luokkaan, ja ylempi keskiluokka on myös pienentynyt ja heistä osa on päätynyt rikkaaseen luokkaan.

Suomessa ei ole enää oikeata keskiluokkaa, vaan nykyään kun puhutaan keskiluokasta, tarkoitetaan oikeasti ylempää keskiluokkaa.

Tuosta johtuu se että ero rikkaiden ja köyhien välillä on kasvanut. Mutta, sitä ei pidä ymmärtää siten että köyhäluokka ja alemman keskiluokan putoaminen köyhyyteen, tarkoittaisi sitä että heidän tulotasonsa olisi suhteellisesti samanlainen kuin aikaisemmin! Ei todellakaan. Se tarkoittaa nimenomaan sitä että suhteellisesti heidän tulotasonsa ovat pudonneet radikaalisti kun vertaa esimerkiksi 80 lukuun ja 90 luvun alkupuolelle. Käytännössä se tarkoittaa sitä että kun sosiaalituilla sai ostettua mahan täyteen ruokaa, päivän lehdet, television ja puhelimen, lääkkeet jne, niin nyt saat valita ostatko mahan täyteen ruokaa vai ostatko esimerkiksi pakolliset lääkkeet! 80 luvulla tuollainen olisi ollut ennenkuulumatonta ja ja oikeasti köyhät olivat sellaisia jotka joivat omat rahansa, tai olivat erittäin vaikeasti mielisairaita ja kykenemättömiä huolehtimaan itsestään! Tällä hetkellä köyhällä Suomessa ei ole todellakaan varaa alkoholin ostamiseen, mikä on myös osaltaan vaikuttanut siihen että alkoholin kulutus on Suomessa vähentynyt.

Ei välttämättä mitenkään, varsinkin pelkästään varakkuus ei takaa ylemmän sosiaaliluokan tapoja. Eikä korkea koulutus/asema työmarkkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Jos puhutaan maailman rikkaista piireistä niin siellä vain harvalla on tatuointi.

Esim. jos katsotaan kuninkaallisia naisia.

Olisiko Silvia mennyt naimisiin Kaarle Kustaan kanssa, jos tämä olisi vain talkkarina jossain Tukholman lähiössä?

Samaa voi kysyä muidenkin kuningashuoneiden ja -sukujen puolisoiden valinnasta. Siinä kun se tulevan puolison asema on tärkeämpi kuin se, että haluaako todella mennä naimisiin sellaisen kanssa.

Kuninkaallisillakin on lävistyksiä ja tatuointeja, niitähän on nähty netissä ja juorulehdissä.

Uudessa kuukausiliitteessä on juttu suomalaisista, joiden suku on venäläisiä emigrantteja. Kannattaa lukea ja liittyy aiheeseenkin. Emigrantteja on aatelisista, teollisuussuvuista maaorjien jälkeläisiin.

Jutusta löytyy hyvin tuttuja kokemuksia kuten se, että isoäitini koetti häivyttää taustansa, koska pelkäsi niin paljon Neuvostoliittoa. Vasta vanhemmiten olen ymmärtänyt, ettei se ollut mitään vainoharhaisuutta. En osaa venäjää eikä isoäiti koskaan puhunut minun kuulteni venäjää, vain ranskaa. Saksan kielestäkin tuli arveluttava sodan jälkeen, ehkä siksi, että isoäitini oli toiminut tulkkina Suomessa Saksan armeijalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhutaan maailman rikkaista piireistä niin siellä vain harvalla on tatuointi.

Esim. jos katsotaan kuninkaallisia naisia.

Olisiko Silvia mennyt naimisiin Kaarle Kustaan kanssa, jos tämä olisi vain talkkarina jossain Tukholman lähiössä?

Samaa voi kysyä muidenkin kuningashuoneiden ja -sukujen puolisoiden valinnasta. Siinä kun se tulevan puolison asema on tärkeämpi kuin se, että haluaako todella mennä naimisiin sellaisen kanssa.

Kuninkaallisillakin on lävistyksiä ja tatuointeja, niitähän on nähty netissä ja juorulehdissä.

Vain harvalla on ja nekin on yleensä tullut sukuun ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä samaa. Oikeassa elämässä on tullut nähtyä vaikka mitä alkoholia kittaavasta papista vaimoaan hakkaavaan lääkäriin. Omasta mielestä sitä sosiaaliluokkaa ei aina ole helppo kertoa vain ulkoa katsoen: olen jo useamman kerran yllättynyt, kuinka joku onkin lukenut itsensä vaikka tohtoriksi ja pärjäilee hyvin, vaikka näyttäisi kuuluvansa "alempaan sosiaaliluokkaan".

En tykkää lajitella ihmisiä ylä- ja alaluokkaan, varsinkaan kun Suomessa eroa ei ole yhtä paljon kuin monissa muissa maissa ja se on muutenkin jatkuvasti pienentymässä. Mikä voi olla ihan hyvä asia. 

Ihan päinvastoin: luokkaerot on mitä suurimmassa määrin taas kasvamassa, kun taloudelliset a sivistykselliset erot kasvaa. Koronan myötä monet putosi kärryiltä koulussa ja suuri osa peruskoulun päättävistä ei osaa edes lukea kunnolla. Mene näillä eväillä sitten elämässä eteenpäin ja ehkä ylöspäinkin.

Köyhyys lisääntyy, ja lähtökohdat on siitäkin näkökulmasta heikot. Ei pysty harrastamaan, pukeutumaan, hankkimaan tavaroita, joita oikeaan porukkaan kuuluvalla pitää olla.

Taloudelliset ja sivistykselliset mahdollisuudet on vahvasti kytkyssä toisiinsa.

Aika usein se sosiaaliluokka valitettavasti paistaa muun muassa puhetavassa (veetä ja peetä ladotaan peräkkäin) ja siinä, miten huolehtii itsestään. Rasvaletti, huonosti hoidettu iho, kotivaatteet kaikkialla tilanteesta riippumatta, ei näitä pääsääntöisesti koulutetummissa ja paremmin toimeentulevissa porukoissa näe.

Olet täysin oikeassa, paitsi ensimmäisessä lauseessa. Luokkaerot eivät ole "taas" kasvamassa. Luokkaerot ovat kasvaneet koko ajan 90 luvun lopulta lähtien.

Meillä oli aikaisemmin:

köyhät

alempi keskiluokka

keskiluokka

ylempi keskiluokka

rikkaat.

Muutos on ollut täysin selkeää, kun nimenomaan keskiluokka on kolmenkymmenen vuoden ajan pienentynyt olemattomiin, sekä alempi keskiluokka on pudonnut lisääntyvästi köyhään luokkaan, ja ylempi keskiluokka on myös pienentynyt ja heistä osa on päätynyt rikkaaseen luokkaan.

Suomessa ei ole enää oikeata keskiluokkaa, vaan nykyään kun puhutaan keskiluokasta, tarkoitetaan oikeasti ylempää keskiluokkaa.

Tuosta johtuu se että ero rikkaiden ja köyhien välillä on kasvanut. Mutta, sitä ei pidä ymmärtää siten että köyhäluokka ja alemman keskiluokan putoaminen köyhyyteen, tarkoittaisi sitä että heidän tulotasonsa olisi suhteellisesti samanlainen kuin aikaisemmin! Ei todellakaan. Se tarkoittaa nimenomaan sitä että suhteellisesti heidän tulotasonsa ovat pudonneet radikaalisti kun vertaa esimerkiksi 80 lukuun ja 90 luvun alkupuolelle. Käytännössä se tarkoittaa sitä että kun sosiaalituilla sai ostettua mahan täyteen ruokaa, päivän lehdet, television ja puhelimen, lääkkeet jne, niin nyt saat valita ostatko mahan täyteen ruokaa vai ostatko esimerkiksi pakolliset lääkkeet! 80 luvulla tuollainen olisi ollut ennenkuulumatonta ja ja oikeasti köyhät olivat sellaisia jotka joivat omat rahansa, tai olivat erittäin vaikeasti mielisairaita ja kykenemättömiä huolehtimaan itsestään! Tällä hetkellä köyhällä Suomessa ei ole todellakaan varaa alkoholin ostamiseen, mikä on myös osaltaan vaikuttanut siihen että alkoholin kulutus on Suomessa vähentynyt.

Pitää paikkansa, sekä tämä että kommentoitu kommentti. 80-luku oli tosin poikkeus koko Suomen historiassa eli silloin erilaiset sosiaalituet olivat suurimmillaan, kunnes tuli lama. 

Alempi keskiluokka vajoaa, koska lukutaito on katoamassa ja nuoret ovat vähemmän koulutettuja kuin vanhempansa alemmissa yhteiskuntaluokissa. Luokkayhteiskunta vahvistuu, koulutus periytyy entistä voimakkaammin ja vahvistuu myös pariutumisen kautta. Toisaalta tasa-arvon aikakin oli osittain kuviteltu ja kesti vähän aikaa. Me 80-luvun suomalaiset entiset nuoret kuvittelemme edelleen herkästi, ettei luokkaeroja ole. Meitä vanhemmat ja nuoremmat tietävät paremmin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista. 

Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.

Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.

Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.

Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.

Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.

Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.

Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.

Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.

No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?

 Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.

Suomessa peruskoulun tulo sai paikallaan seisoneen veden virtaamaan. Se mahdollisti lukemattomien lahjakkaiden mutta köyhien kotien lasten opiskelun ja sen jälkeen lukion ja jatko-opinnot.

Tietenkin nykysosiologian pitää keskittyä uusköyhälistön ongelmien ratkaisuun. Poliitikothan odottavat sosiologeilta helppoja toimenpide-ehdotuksia. Suomi ei saa töpätä kuin Ruotsi, jossa eristettiin muualta tulleet keskenään omiin lähiöihinsä. Sossu antoi rahat lautasantenniin ja ruotsia ei kuullut peruskoulun ulkopuolella missään omassa kaupunginosassaan.

Siksi Ruotsissa uusruotsalaiset naiset ovat salaa äänestäneet SD:tä, että loppuisi se ukkojen arvojen ymmärrys ja naiset pääsisivät kielikurssille ja lapset tarhaan. Aiemmin uskottiin ukkojen puheet siitä, ettei kulttuuriin kuulu tytön tai naisen hoitaa asioitaan ilman miespuolista saattajaa. Tuo selitys ei olisi mennyt Östermalmilla läpi!

Mistä tiedät?

Ruotsalaiset ovat olleet m-muuton ongelmista keskustellessaan samalla tavalla härkäpäisen oikeaoppisia kuin suomalaiset aiemmassa ulkopolitiikassaan (suomettuminen). Populistipuolueet kutistuvat, kun ne otetaan hallitukseen ja muut puolueet ottavat tiukemman otteen populistien lempiteemoista ohjelmassaan. Näinhän Tanskassa kävi (en nyt satu muistamaan sen puolueen nimeä tai lyhennettä). Mutta ruotsalaiset puolueet ovat lihottaneet SD:tä oppositiossa vuosia eivätkä nytkään ottaneet sitä hallitukseen laihtumaan. 

Heilläkin on keskustelupalstansa lehden ohessa https://www.familjeliv.se .

Kiitos linkistä, en taida kuitenkaan käydä kurkkaamassa, kun välillä on vaikea irroittautua tästäkin palstasta, kun vauhtiin pääsee :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä samaa. Oikeassa elämässä on tullut nähtyä vaikka mitä alkoholia kittaavasta papista vaimoaan hakkaavaan lääkäriin. Omasta mielestä sitä sosiaaliluokkaa ei aina ole helppo kertoa vain ulkoa katsoen: olen jo useamman kerran yllättynyt, kuinka joku onkin lukenut itsensä vaikka tohtoriksi ja pärjäilee hyvin, vaikka näyttäisi kuuluvansa "alempaan sosiaaliluokkaan".

En tykkää lajitella ihmisiä ylä- ja alaluokkaan, varsinkaan kun Suomessa eroa ei ole yhtä paljon kuin monissa muissa maissa ja se on muutenkin jatkuvasti pienentymässä. Mikä voi olla ihan hyvä asia. 

Ihan päinvastoin: luokkaerot on mitä suurimmassa määrin taas kasvamassa, kun taloudelliset a sivistykselliset erot kasvaa. Koronan myötä monet putosi kärryiltä koulussa ja suuri osa peruskoulun päättävistä ei osaa edes lukea kunnolla. Mene näillä eväillä sitten elämässä eteenpäin ja ehkä ylöspäinkin.

Köyhyys lisääntyy, ja lähtökohdat on siitäkin näkökulmasta heikot. Ei pysty harrastamaan, pukeutumaan, hankkimaan tavaroita, joita oikeaan porukkaan kuuluvalla pitää olla.

Taloudelliset ja sivistykselliset mahdollisuudet on vahvasti kytkyssä toisiinsa.

Aika usein se sosiaaliluokka valitettavasti paistaa muun muassa puhetavassa (veetä ja peetä ladotaan peräkkäin) ja siinä, miten huolehtii itsestään. Rasvaletti, huonosti hoidettu iho, kotivaatteet kaikkialla tilanteesta riippumatta, ei näitä pääsääntöisesti koulutetummissa ja paremmin toimeentulevissa porukoissa näe.

Olet täysin oikeassa, paitsi ensimmäisessä lauseessa. Luokkaerot eivät ole "taas" kasvamassa. Luokkaerot ovat kasvaneet koko ajan 90 luvun lopulta lähtien.

Meillä oli aikaisemmin:

köyhät

alempi keskiluokka

keskiluokka

ylempi keskiluokka

rikkaat.

Muutos on ollut täysin selkeää, kun nimenomaan keskiluokka on kolmenkymmenen vuoden ajan pienentynyt olemattomiin, sekä alempi keskiluokka on pudonnut lisääntyvästi köyhään luokkaan, ja ylempi keskiluokka on myös pienentynyt ja heistä osa on päätynyt rikkaaseen luokkaan.

Suomessa ei ole enää oikeata keskiluokkaa, vaan nykyään kun puhutaan keskiluokasta, tarkoitetaan oikeasti ylempää keskiluokkaa.

Tuosta johtuu se että ero rikkaiden ja köyhien välillä on kasvanut. Mutta, sitä ei pidä ymmärtää siten että köyhäluokka ja alemman keskiluokan putoaminen köyhyyteen, tarkoittaisi sitä että heidän tulotasonsa olisi suhteellisesti samanlainen kuin aikaisemmin! Ei todellakaan. Se tarkoittaa nimenomaan sitä että suhteellisesti heidän tulotasonsa ovat pudonneet radikaalisti kun vertaa esimerkiksi 80 lukuun ja 90 luvun alkupuolelle. Käytännössä se tarkoittaa sitä että kun sosiaalituilla sai ostettua mahan täyteen ruokaa, päivän lehdet, television ja puhelimen, lääkkeet jne, niin nyt saat valita ostatko mahan täyteen ruokaa vai ostatko esimerkiksi pakolliset lääkkeet! 80 luvulla tuollainen olisi ollut ennenkuulumatonta ja ja oikeasti köyhät olivat sellaisia jotka joivat omat rahansa, tai olivat erittäin vaikeasti mielisairaita ja kykenemättömiä huolehtimaan itsestään! Tällä hetkellä köyhällä Suomessa ei ole todellakaan varaa alkoholin ostamiseen, mikä on myös osaltaan vaikuttanut siihen että alkoholin kulutus on Suomessa vähentynyt.

Pitää paikkansa, sekä tämä että kommentoitu kommentti. 80-luku oli tosin poikkeus koko Suomen historiassa eli silloin erilaiset sosiaalituet olivat suurimmillaan, kunnes tuli lama. 

Alempi keskiluokka vajoaa, koska lukutaito on katoamassa ja nuoret ovat vähemmän koulutettuja kuin vanhempansa alemmissa yhteiskuntaluokissa. Luokkayhteiskunta vahvistuu, koulutus periytyy entistä voimakkaammin ja vahvistuu myös pariutumisen kautta. Toisaalta tasa-arvon aikakin oli osittain kuviteltu ja kesti vähän aikaa. Me 80-luvun suomalaiset entiset nuoret kuvittelemme edelleen herkästi, ettei luokkaeroja ole. Meitä vanhemmat ja nuoremmat tietävät paremmin? 

Suomessa on työttömänä ammattikorkeakoulun ja yliopiston käyneitä sekä jopa tohtoreita.

Itseäni on yllättänyt, että vakituisilla ei välttämättä ole mitään koulutusta esim. 50-vuotiaisssa ja kaupunki voi siirtää siivoojan koulusihteeriksi, koska tällä on terveysvaivaa.

Työkkärissä on kouluttamattomia esim. viime kevään ylioppilaita, jotka eivät päässeet jatkokoulutukseen.

Sairaanhoitajaksi haki keväällä noin 27000 ja pääsi noin 3000.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luokittelu eri yhteiskuntaluokkiin on jo vanhanaikaista. 

Se on loukkaavaa ja pinnallista. Ihmisen perusoikeuteen pitäisi kuulua se, ettei luokitella varallisuuden/aseman takia, koska eivät nuo edellämainitut tee välttämättä ihmistä paremmaksi.

Ihmisen arvo on syvällisemmin ajateltuna siinä, kuinka ihminen kohtelee muita ihmisiä. Koppava ja itsekäs on yleensä tyly ihminen muille ja siinä mielessä syvemmältä arvoltaan aika köyhä, vaikka muuten olisi mammonaa.

Jos emme tunnusta ja tunnista sosiaaliluokkia, emme kykene näkemään sitä miten ne vaikuttavat.

Yleisellä tasolla vaikkapa Sanna Mariniin kohdistettu kritiikki: suurin huuto on irronnut siitä kun hän on käyttäytynyt juuri niin kuin pienituloisuudesta noussut yliopistotaustainen mutta myös työväenluokkainen ihminen toimii.

Ennen kuin päätätte olla näkemättä luokkia, miettikää hetki sitä miten vähän liikkuvuutta Suomessakin on niiden välillä.

Voi hyvä ihminen, miten sinulla aika ja energia riittää tällaiseen? Ja Suomessa ei liikuta luokkien välillä? Kun nyt ensin määrittäisit ne luokat ja sen jälkeen alkaisit hieman pohtia tuota omaa kehikkoasi. Suurin osa suomalaisista "vaihtanut luokkaa", jos tuota vain katsellaan kolme sukupolvea taaksepäin. Naimisiin on menty sopivasti sekaisin, ennen naiset olivat kouluttamattomia, nykyään naiset ovat korkeammin koulutettuja - eli sekaliittoja on tullut ja tulee jatkossakin. Eivät kaikki korkeasti koulutettujen lapset halua lähteä korkeakouluun - eivätkö he ole niitä luokkalaskijoita jos päätyvät duunarihommiin? Jos taas olet vahvasti sitä mieltä, että kastilaitoksen tyyliin syntymäkodin "luokka" määrään lasten "luokan", kauanko tuo pysyy: onko Tarja Halosen tytär työväenluokkaa, entä Sanna Marinin? Ja ehkä se tärkein: mitä ihmettä haet näillä? MIkä oma taustasi on? Akateemisesti epäonnistunut, jonka ainoa ylpeilyn aihe on syntymäkodin sivistys? Työväenluokasta noussut akateeminen jolla kehno itsetunto jonka laitat syntymäkotisi "luokan" syyksi? Ehkä tulee uutisena, mutta kehnoja itsetuntoja on joka "luokassa", itsetuntoon taitaa vanhempian aseman ja koulutuksen sijaan vaikuttaa enemmän heidän luonteensa.

Mutta jos tästä sinulle hyvä mieli tulee, niin jatka kaltaistesi kanssa oman napanöyhdän kaivelua. Aikana, jolloin maailma on sekaisin ja oikea epäarvoisuus rävähtää silmille kun vasta Suomeen tulleita ja heidän lapsiaan katselee. Mutta jos se pikkurillin asento syödessä on tärkeintä, ja sen mukaan ihmisten luokittelu niin jatkakaa harjoitusta.

Ei kannattaisi pöyritstyä näin ketjussa, jonka käsittelemästä aiheesta ei ymmärrä hölkäsen pöläystä. Suosittelisin lukemaan edes pikkirillillisen sosiaologiaa ennen kuin jatkat.

No olen kyllä jonkin verran sosiologian historiaa lueskellut. Seitkytluvulla korostettiin noita luokkajakoja, mutta eikö tuo ollut eniten kehnoimmassa asemassa olevan työväenluokan kautta: yhteiskunnallinen huono-osaisuus kasautuu ja tuo aiheuttaa yhteiskuntaluokkien välille suuria eroja. Eikö tuon jälkeen ole jo sosiologitkin ole myöntäneet, ettei luokkajaot ole ainakaan Suomessa niin helppoja: keskiluokan ja työväenluokan välissä on erilaisia ristiriitaisesti määräytyneitä asemia, joiden paikka yhteiskunnassa elää koko ajan (esim. Wright)? Nuo vanhat luokat eivät suoraan taida enää ennustaa ihmisen taloudellista tilannetta, kuten täälläkin ovat köyhät akateemiset muistuttaneet?

 Eikö sosiologian olisi nykyään noiden pölyisten luokkien sijaan tärkeämpää tutkia taloutta ja taloudellisten suhteitten tutkimusta, työnjaon muutoksia ja sen seurauksia jne? Ja noihin luokkajakoihin pitäisi tehdä päivityksiä, täällä käydyssä keskustelussa käsitellään lähinnä vain keskimäärin hyvinvoivia ihmisryhmiä, jotka kykenevät elämään palkallaan, oli koulutus amis tai yliopisto. Eikö sosiologiassa olisi huomattavasti tärkeämpää keskittyä syrjäytyviin luokkiin joissa huono-osaisuus periytyy, niin suomea puhuvien kuin erityisesti muualta tulleiden ongelmiin? Josko pohtisit näitä vaihtoehtoja ja vertaisit niitä omiin pohdintoihisi, ehkä ymmärrät sitten, miksi pidän tätä ketjua epämiellyttävän tunkkaisena oman navan kaiveluna.

Suomessa peruskoulun tulo sai paikallaan seisoneen veden virtaamaan. Se mahdollisti lukemattomien lahjakkaiden mutta köyhien kotien lasten opiskelun ja sen jälkeen lukion ja jatko-opinnot.

Tietenkin nykysosiologian pitää keskittyä uusköyhälistön ongelmien ratkaisuun. Poliitikothan odottavat sosiologeilta helppoja toimenpide-ehdotuksia. Suomi ei saa töpätä kuin Ruotsi, jossa eristettiin muualta tulleet keskenään omiin lähiöihinsä. Sossu antoi rahat lautasantenniin ja ruotsia ei kuullut peruskoulun ulkopuolella missään omassa kaupunginosassaan.

Siksi Ruotsissa uusruotsalaiset naiset ovat salaa äänestäneet SD:tä, että loppuisi se ukkojen arvojen ymmärrys ja naiset pääsisivät kielikurssille ja lapset tarhaan. Aiemmin uskottiin ukkojen puheet siitä, ettei kulttuuriin kuulu tytön tai naisen hoitaa asioitaan ilman miespuolista saattajaa. Tuo selitys ei olisi mennyt Östermalmilla läpi!

Mistä tiedät?

Ruotsalaiset ovat olleet m-muuton ongelmista keskustellessaan samalla tavalla härkäpäisen oikeaoppisia kuin suomalaiset aiemmassa ulkopolitiikassaan (suomettuminen). Populistipuolueet kutistuvat, kun ne otetaan hallitukseen ja muut puolueet ottavat tiukemman otteen populistien lempiteemoista ohjelmassaan. Näinhän Tanskassa kävi (en nyt satu muistamaan sen puolueen nimeä tai lyhennettä). Mutta ruotsalaiset puolueet ovat lihottaneet SD:tä oppositiossa vuosia eivätkä nytkään ottaneet sitä hallitukseen laihtumaan. 

Käyn ruotsalaisten keskustelupalstoilla. Siellä on mm-naisten oma keskustelupalstakin, jossa ihan suoraan totesivat että sosiaalivirkailijat uskovat aina miehiä ja ovat kontallaan kun uhkaa r-sanalla jos ei ota huomioon ukkojen toiveita siitä, että saavat viettää suunnilleen aikuisen lapsen elämää eläkeläisenäkin. Aina on kotona vaimon tai siskon tekemä ruoka valmiina jne.

Yksi nainen oli herännyt siihen kun oma tytär oli kysynyt, että mikseivät he ole kuin muut ja Annan äiti saa lähteä aamulla yksin bussilla töihin? Nainen oli mennyt sanattomaksi vaikean kysymyksen edessä. Hän oli tajunnut, etteivät ruotsalaiset sosiaalityöntekijät voi heitä pelastaa.

Jos SD saa esimerkiksi hallituksen vaaankielenä läpi sen, että joka nainen lähtee kielikurssille ja lapsi aloittaa päiväkodin tietyssä iässä niin sehän on hallituksen käsky. Siinä ei auta ukkojen urputus mitään. Kyllä he oppivat ottamaan ruokaa jääkaapista ja käyttämään mikroa.

Lisään vielä, ettei tämä mene Suomessakaan sen paremmin kun täydellisesti suomea olevalle lapselle höynäytetään S2-kielivalinta ja sitten ylioppilasta tajuaa, ettei pääse suoraan yliopistoon millään. Opettajien pitäisi lakata sen S2-kielivalinnan painostaminen kieltä taitamattomille vanhemmille. Jokainen tajuaa, että lapsi oppii koulussa vielä paremmin opetuskieltä. Eihän ketään ulomailta Suomeen palaavien lastataan painosteta S2-valintaan.

On ikävää, että kotioloilla on väliä kun on kaksi oppilasta, joiden keskiarvo on vaikkapa 9,0. Toinen haluaa lääkikseen ja opinto-ohjaaja kannustaa häntä. Toinenkin haluaa lääkikseen, mutta hänelle tarjotaan lähihoitajan opintoja lapsuudenperheensä vuoksi. Tällaisen luutuneen ajatusmallin vuoksi menetämme niitä lahjakkaita opiskelijoita. Toki arpa heitetään peruskoulussa kun se S2-lappu allekirjoitutetaan vanhemmilla.

Mitä S2 tarkoittaa?

Lapsethan oppivat puhumaan vierasta kieltä parissa kuukaudessa auttavasti, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta. Miksi tuollainen valinta edes on olemassa, jos sillä tarkoitetaan helpotettua suomen kieltä?

Jos olet ollut 30 vuotta töissä, mutta ei ole mitään tutkintoa niin sinä olet se joka irtisanomistilanteessa saat moitteet työnhakukurssilla kaikkien kuullen.

Kyllä luokkanousu voi ainakin ulkoisesti onnistua enemmän kuin yhden pykälän verran sukupolvessa. Minä olen molempien vanhempien puolelta vanhan rahan sivistyssuvusta, joka omaisuuden vähenemisen myötä on pudonnut ylempään keskiluokkaan joskus viime vuosisadalla ja kotikieli on vaihtunut suomeksi. Tapakulttuuri periytyy edelleen noilta ajoilta, ja esim. hyvään ja kohteliaaseen käytökseen kiinnitettiin paljon huomiota. Mies taas on kotoisin duunariperheesta, jossa oli alkoholin väärinkäyttöä, vanhemmat erosivat, ja lapsuus oli aika rikkonainen. Toisaalta miehelle opetettiin pintapuolisesti hyvät käytöstavat, kirjojen lukemista arvostettiin ja lapsia käytettiin teatterissa, eli kulttuurikasvatusta tuli myös jonkin verran.

Nyt mies on korkeakoulutettu, eikä ulkoisesta olemuksesta tai käytöksestä mitenkään huomaa taustaa. Hän on kuitenkin kertonut, että ei osaa täysin rentoutua ja koki varsinkin alkuun pönöttämisenä vaikka sunnuntaipäivälliset vanhempieni luona, jossa monen ruokalajin päivällinen syödään tietyn kaavan mukaan. Minä taas olen kasvanut siihen, joten koen päivälliset nimenomaan rentona yhdessäolona ja etiketti luo raamit mukavalle keskustelulle.

Parisuhteessa taustaerot ovat aiheuttaneet meillä isoimmat yhteentörmäykset ja näkyvät erilaisessa suhtautumisessa mm. lastenkasvatukseen ja rahankäyttöön, vaikka totta puhuen ennen lasten syntymää en oikeastaan edes ajatellut erilaisia taustojamme. Minusta lapset kuuluu ottaa aina mukaan keskusteluun, mutta mies kuuluu enemmän perinteiseen suomalaiseen lapset hiljaa kun aikuiset puhuvat -koulukuntaan. Minä käytän rahaa kun tarvitsee tai haluan jotain (toki sijoitan ja säästän siinä sivussa), enkä oikein koskaan ole hahmottanut, että raha voisi loppua, koska varsinkin nuorena vanhemmilta sai aina lisää. Mies sitävastoin on hyvin säästäväinen ja on vasta urakehityksen myötä oppinut ostamaan vaikka laadukkaampia vaatteita.

Mies on joskus todennut, että ilman minua olisi varmaan aika erilainen ihminen ja tuskin olisi kouluttautunut ja edennyt urallaan näin pitkälle. Ehkä miehen veljen perheestä näkee, millainen mies saattaisi muuten olla. Veli on myös kouluttautunut, mutta jutut keskittyvät rahaan ja oman (velkarahalla hankitun) omaisuuden esittelyyn tai omien saavutusten korostamiseen. Ehkä näillä jutuilla ja itsekorostuksella peitellään huonoa itsetuntoa, en osaa sanoa. Veljen vaimo on enemmän jalat maassa. Ulkoiselta olemukselta hänet tuomittaisiin av:lla wt:ksi, mutta ei polta tai kiroile ja on kaiken kaikkiaan fiksu ja ihana ihminen.

Jos pitäisi luokitella, niin veljen perhe olisi vahvasti alemmassa keskiluokassa, mutta ylemmän keskiluokan etiketin tuntemuksen puute estää nousemasta sen enempää. Eipä sillä sinänsä ole väliä, meillä ystäväpiiri koostuu laajasti kaikkien luokkien edustajista pitkäaikaistyöttömistä duunarien kautta tohtoreihin, koska ystävät ovat valikoituneet luonteen eikä omaisuuden tai statuksen perusteella. Ja olisihan se tylsää keskustella vain sellaisten kanssa, jotka näkevät asiat aina samasta näkökulmasta kuin itse.