Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudessa kuukausiliitteessä on juttu suomalaisista, joiden suku on venäläisiä emigrantteja. Kannattaa lukea ja liittyy aiheeseenkin. Emigrantteja on aatelisista, teollisuussuvuista maaorjien jälkeläisiin.

Jutusta löytyy hyvin tuttuja kokemuksia kuten se, että isoäitini koetti häivyttää taustansa, koska pelkäsi niin paljon Neuvostoliittoa. Vasta vanhemmiten olen ymmärtänyt, ettei se ollut mitään vainoharhaisuutta. En osaa venäjää eikä isoäiti koskaan puhunut minun kuulteni venäjää, vain ranskaa. Saksan kielestäkin tuli arveluttava sodan jälkeen, ehkä siksi, että isoäitini oli toiminut tulkkina Suomessa Saksan armeijalle. 

Eikö isoäitisi puhunut ollenkaan suomea? Entä ruotsin kieltä?

Kotikielet olivat venäjä, ranska, suomi ja ruotsi eli oli monikulttuurinen perhe. Isoäidin äiti oli venäläinen eikä osannut suomea muutamaa fraasia enemmän. 

Ok. Ihmettelin tuota että hän puhui sinulle pelkkää ranskaa, suomen tai ruotsin sijaan.

Puhuimme vain suomea, hän tahtoi häivyttää koko menneisyytensä, koska pelkäsi. Hänen sukulaisensa asuivat muualla Euroopassa. Tarkoitin sitä, että noista Suomen mittapuulla vieraista kielistä puhui vain ranskaa eikä sitäkään kovin usein. Mutta vaikka hän kuinka yritti olla eroamatta muista, lähes kaikki mitä hän teki oli erilaista.

Niin. Ei varmasti ole ollut helppoa erottautua muista omassa elinympäristössään ja olla erilainen. Pelkääminen on ollut varmasti raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä luokkanousu voi ainakin ulkoisesti onnistua enemmän kuin yhden pykälän verran sukupolvessa. Minä olen molempien vanhempien puolelta vanhan rahan sivistyssuvusta, joka omaisuuden vähenemisen myötä on pudonnut ylempään keskiluokkaan joskus viime vuosisadalla ja kotikieli on vaihtunut suomeksi. Tapakulttuuri periytyy edelleen noilta ajoilta, ja esim. hyvään ja kohteliaaseen käytökseen kiinnitettiin paljon huomiota. Mies taas on kotoisin duunariperheesta, jossa oli alkoholin väärinkäyttöä, vanhemmat erosivat, ja lapsuus oli aika rikkonainen. Toisaalta miehelle opetettiin pintapuolisesti hyvät käytöstavat, kirjojen lukemista arvostettiin ja lapsia käytettiin teatterissa, eli kulttuurikasvatusta tuli myös jonkin verran.

Nyt mies on korkeakoulutettu, eikä ulkoisesta olemuksesta tai käytöksestä mitenkään huomaa taustaa. Hän on kuitenkin kertonut, että ei osaa täysin rentoutua ja koki varsinkin alkuun pönöttämisenä vaikka sunnuntaipäivälliset vanhempieni luona, jossa monen ruokalajin päivällinen syödään tietyn kaavan mukaan. Minä taas olen kasvanut siihen, joten koen päivälliset nimenomaan rentona yhdessäolona ja etiketti luo raamit mukavalle keskustelulle.

Parisuhteessa taustaerot ovat aiheuttaneet meillä isoimmat yhteentörmäykset ja näkyvät erilaisessa suhtautumisessa mm. lastenkasvatukseen ja rahankäyttöön, vaikka totta puhuen ennen lasten syntymää en oikeastaan edes ajatellut erilaisia taustojamme. Minusta lapset kuuluu ottaa aina mukaan keskusteluun, mutta mies kuuluu enemmän perinteiseen suomalaiseen lapset hiljaa kun aikuiset puhuvat -koulukuntaan. Minä käytän rahaa kun tarvitsee tai haluan jotain (toki sijoitan ja säästän siinä sivussa), enkä oikein koskaan ole hahmottanut, että raha voisi loppua, koska varsinkin nuorena vanhemmilta sai aina lisää. Mies sitävastoin on hyvin säästäväinen ja on vasta urakehityksen myötä oppinut ostamaan vaikka laadukkaampia vaatteita.

Mies on joskus todennut, että ilman minua olisi varmaan aika erilainen ihminen ja tuskin olisi kouluttautunut ja edennyt urallaan näin pitkälle. Ehkä miehen veljen perheestä näkee, millainen mies saattaisi muuten olla. Veli on myös kouluttautunut, mutta jutut keskittyvät rahaan ja oman (velkarahalla hankitun) omaisuuden esittelyyn tai omien saavutusten korostamiseen. Ehkä näillä jutuilla ja itsekorostuksella peitellään huonoa itsetuntoa, en osaa sanoa. Veljen vaimo on enemmän jalat maassa. Ulkoiselta olemukselta hänet tuomittaisiin av:lla wt:ksi, mutta ei polta tai kiroile ja on kaiken kaikkiaan fiksu ja ihana ihminen.

Jos pitäisi luokitella, niin veljen perhe olisi vahvasti alemmassa keskiluokassa, mutta ylemmän keskiluokan etiketin tuntemuksen puute estää nousemasta sen enempää. Eipä sillä sinänsä ole väliä, meillä ystäväpiiri koostuu laajasti kaikkien luokkien edustajista pitkäaikaistyöttömistä duunarien kautta tohtoreihin, koska ystävät ovat valikoituneet luonteen eikä omaisuuden tai statuksen perusteella. Ja olisihan se tylsää keskustella vain sellaisten kanssa, jotka näkevät asiat aina samasta näkökulmasta kuin itse.

Fiksu kirjoitus, mutta en ymmärtänyt miten ensimmäinen lause siihen liittyy? Tuossa nähdäkseni kuvataan luokkanousua ja laskua juuri sen yhden pykälän verran.

Varmaan kaikki valitsevat ystävänsä luonteen eikä omaisuuden tai statuksen mukaisesti vai onko mielestäsi joku ihmisryhmä, joka ei tee niin? Suurin osa on keskiluokkaa ja siellä on paljon ihmisiä kuten te eli on tehty yksi hyppy alempaan tai ylempään. 

Olisi ehkä pitänyt lisätä loppuun tarkennus, että miehen tapauksessa nousu onnistui tavallaan kaksi luokkaa (tai kolme, jos mukaan lasketaan keskimmäinen keskiluokka) ylemmäs duunarista ylempään keskiluokkaan, kun taas veljellä duunarista alempaan keskiluokkaan eli tavallaan yhden askeleen verran. Tämä esimerkki siksi, että aiemmin ketjussa todettiin siirtymisen olevan mahdollista vain yhden luokan verran.

Luokkanousuhan tarkoittaa sitä, että omaksuu seuraavan luokan kulttuurin, kun taas tekstisi kuvasi sitä, ettei näin ole tapahtunut. Siinä yski syistä, miksi katsotaan, että hyppäyksen voi tehdä vain yhden pykälän verran. Lapsuus ja nuoruus (sukutausta) määrittävät sen mitä pitää "normaalina".

Häät voidaan hyvin järjestää myös talkoilla eli ei tarvita pitopalveluyritystä.

Julkisella ei kaikki sihteerit osaa edes kymmensormijärjestelmää 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä luokkanousu voi ainakin ulkoisesti onnistua enemmän kuin yhden pykälän verran sukupolvessa. Minä olen molempien vanhempien puolelta vanhan rahan sivistyssuvusta, joka omaisuuden vähenemisen myötä on pudonnut ylempään keskiluokkaan joskus viime vuosisadalla ja kotikieli on vaihtunut suomeksi. Tapakulttuuri periytyy edelleen noilta ajoilta, ja esim. hyvään ja kohteliaaseen käytökseen kiinnitettiin paljon huomiota. Mies taas on kotoisin duunariperheesta, jossa oli alkoholin väärinkäyttöä, vanhemmat erosivat, ja lapsuus oli aika rikkonainen. Toisaalta miehelle opetettiin pintapuolisesti hyvät käytöstavat, kirjojen lukemista arvostettiin ja lapsia käytettiin teatterissa, eli kulttuurikasvatusta tuli myös jonkin verran.

Nyt mies on korkeakoulutettu, eikä ulkoisesta olemuksesta tai käytöksestä mitenkään huomaa taustaa. Hän on kuitenkin kertonut, että ei osaa täysin rentoutua ja koki varsinkin alkuun pönöttämisenä vaikka sunnuntaipäivälliset vanhempieni luona, jossa monen ruokalajin päivällinen syödään tietyn kaavan mukaan. Minä taas olen kasvanut siihen, joten koen päivälliset nimenomaan rentona yhdessäolona ja etiketti luo raamit mukavalle keskustelulle.

Parisuhteessa taustaerot ovat aiheuttaneet meillä isoimmat yhteentörmäykset ja näkyvät erilaisessa suhtautumisessa mm. lastenkasvatukseen ja rahankäyttöön, vaikka totta puhuen ennen lasten syntymää en oikeastaan edes ajatellut erilaisia taustojamme. Minusta lapset kuuluu ottaa aina mukaan keskusteluun, mutta mies kuuluu enemmän perinteiseen suomalaiseen lapset hiljaa kun aikuiset puhuvat -koulukuntaan. Minä käytän rahaa kun tarvitsee tai haluan jotain (toki sijoitan ja säästän siinä sivussa), enkä oikein koskaan ole hahmottanut, että raha voisi loppua, koska varsinkin nuorena vanhemmilta sai aina lisää. Mies sitävastoin on hyvin säästäväinen ja on vasta urakehityksen myötä oppinut ostamaan vaikka laadukkaampia vaatteita.

Mies on joskus todennut, että ilman minua olisi varmaan aika erilainen ihminen ja tuskin olisi kouluttautunut ja edennyt urallaan näin pitkälle. Ehkä miehen veljen perheestä näkee, millainen mies saattaisi muuten olla. Veli on myös kouluttautunut, mutta jutut keskittyvät rahaan ja oman (velkarahalla hankitun) omaisuuden esittelyyn tai omien saavutusten korostamiseen. Ehkä näillä jutuilla ja itsekorostuksella peitellään huonoa itsetuntoa, en osaa sanoa. Veljen vaimo on enemmän jalat maassa. Ulkoiselta olemukselta hänet tuomittaisiin av:lla wt:ksi, mutta ei polta tai kiroile ja on kaiken kaikkiaan fiksu ja ihana ihminen.

Jos pitäisi luokitella, niin veljen perhe olisi vahvasti alemmassa keskiluokassa, mutta ylemmän keskiluokan etiketin tuntemuksen puute estää nousemasta sen enempää. Eipä sillä sinänsä ole väliä, meillä ystäväpiiri koostuu laajasti kaikkien luokkien edustajista pitkäaikaistyöttömistä duunarien kautta tohtoreihin, koska ystävät ovat valikoituneet luonteen eikä omaisuuden tai statuksen perusteella. Ja olisihan se tylsää keskustella vain sellaisten kanssa, jotka näkevät asiat aina samasta näkökulmasta kuin itse.

Hyvä kirjoitus, mut hupaisaa, että mainitset sunnuntaipäivällisen vanhempien luona olevan rentoa ja sitten perään: etiketti luo raamit mukavalle keskustelulle. Onpas luontevaa oloa yhdessä omien vanhempien kanssa. 😅

No tätä ehkä juuri yritinkin alleviivata, eli tuohon etiketin kasvaneelle se on aidosti rentoa yhdessäoloa, mutta toisenlaisesta taustasta tuleva voi hyvinkin kokea tilanteen pönöttämisenä.

En ole tätä sen syvällisemmin pohtinut, mutta ehkä itse koen etiketin varmistavan kaikille paikallaolijoille mukavan kokemuksen yhdessäolosta ja varmuuden siitä, ettei tiettyjä rajoja ylitetä. Eli voidaan olla eri mieltä ja väitelläkin jostain asiasta, mutta argumentointi on aina asiapohjaista, kenellekään ei puhuta rumasti, nolata tai mennä henkilökohtaisuuksiin.

Vähävaraisemmilla, tilastojen mukaan alemmilla sosiaaliluokilla voi myös olla runsaasti kulttuurista pääomaa. Mietitään nyt vaikka ns. kulttuurikoteja, joilla ei välttämättä ole mitään miljoonatuloja mutta hyllyt notkuvat kirjoista, arvostetaan kulttuuria ja taidetta jne. Voi hyvin olla korkea koulutuskin.

Suomi alkaa palaamaan 50-luvulle, talot ja juhlat tehdään talkoilla.

Yksi hyvätuloinen näytti kuolevan 50-vuotiaana, olisiko syynä tupakka, sikarit ja alkoholi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudessa kuukausiliitteessä on juttu suomalaisista, joiden suku on venäläisiä emigrantteja. Kannattaa lukea ja liittyy aiheeseenkin. Emigrantteja on aatelisista, teollisuussuvuista maaorjien jälkeläisiin.

Jutusta löytyy hyvin tuttuja kokemuksia kuten se, että isoäitini koetti häivyttää taustansa, koska pelkäsi niin paljon Neuvostoliittoa. Vasta vanhemmiten olen ymmärtänyt, ettei se ollut mitään vainoharhaisuutta. En osaa venäjää eikä isoäiti koskaan puhunut minun kuulteni venäjää, vain ranskaa. Saksan kielestäkin tuli arveluttava sodan jälkeen, ehkä siksi, että isoäitini oli toiminut tulkkina Suomessa Saksan armeijalle. 

Eikö isoäitisi puhunut ollenkaan suomea? Entä ruotsin kieltä?

Kotikielet olivat venäjä, ranska, suomi ja ruotsi eli oli monikulttuurinen perhe. Isoäidin äiti oli venäläinen eikä osannut suomea muutamaa fraasia enemmän. 

Ok. Ihmettelin tuota että hän puhui sinulle pelkkää ranskaa, suomen tai ruotsin sijaan.

Puhuimme vain suomea, hän tahtoi häivyttää koko menneisyytensä, koska pelkäsi. Hänen sukulaisensa asuivat muualla Euroopassa. Tarkoitin sitä, että noista Suomen mittapuulla vieraista kielistä puhui vain ranskaa eikä sitäkään kovin usein. Mutta vaikka hän kuinka yritti olla eroamatta muista, lähes kaikki mitä hän teki oli erilaista.

Niin. Ei varmasti ole ollut helppoa erottautua muista omassa elinympäristössään ja olla erilainen. Pelkääminen on ollut varmasti raskasta.

Hänellä oli hyvin raskas elämä, hän joutui täysin vieraaseen maailmaan ja umpioon (jos mietin millainen Suomi toisen maailmansodan jälkeen oli hänen kuolemaansa asti verrattuna hänen aiempaan elämäänsä). Ei kuitenkaan ollut millään lailla katkera kaikesta menettämästään eikä puhunut siitä koskaan. Sain tietää vasta aikuisena millaisista oloista hän todellisuudessa oli, vaikka tietenkin huomasin, miten erilainen hän oli. Suku menetti kaiken, mutta onnistui ponnistamaan uudelleen vaurauteen (myös isoäiti) eikä vajonnut kurjuuteen. Jutussa kuvattiin, miten joku vanha aatelisnainen oli elänyt viimeiset vuotensa Mikkelin seudulla karjasuojissa äärimmäisessä köyhyydessä eli toisinkin olisi voinut käydä.

Sukutarinat voivat olla todella hurjia, varmasti näin myös mm-perheissä nykypäivänä. Sieltä tulee myös yläluokkaa, joiden kokema shokki luultavasti muistuttaa isoäitini kokemaa. Ovathan luokkaerot globaalisti edelleen järisyttäviä.

Monella hyvätuloisella on uusavuton vaimo, ei osaa edes leipoa täytekakkua.

Vierailija kirjoitti:

Monella hyvätuloisella on uusavuton vaimo, ei osaa edes leipoa täytekakkua.

Ja valmis pöperöt tilataan jouluksi, syövät huonomman makuista ruokaa kuin pienempituloiset.

Vierailija kirjoitti:

Monella hyvätuloisella on uusavuton vaimo, ei osaa edes leipoa täytekakkua.

Niillä on se pikkuinen täytekakku, millaisen meillä johtakin toi töihin. Olisi nyt tuonut edes 2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella hyvätuloisella on uusavuton vaimo, ei osaa edes leipoa täytekakkua.

Niillä on se pikkuinen täytekakku, millaisen meillä johtakin toi töihin. Olisi nyt tuonut edes 2.

Pahanmakuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä luokkanousu voi ainakin ulkoisesti onnistua enemmän kuin yhden pykälän verran sukupolvessa. Minä olen molempien vanhempien puolelta vanhan rahan sivistyssuvusta, joka omaisuuden vähenemisen myötä on pudonnut ylempään keskiluokkaan joskus viime vuosisadalla ja kotikieli on vaihtunut suomeksi. Tapakulttuuri periytyy edelleen noilta ajoilta, ja esim. hyvään ja kohteliaaseen käytökseen kiinnitettiin paljon huomiota. Mies taas on kotoisin duunariperheesta, jossa oli alkoholin väärinkäyttöä, vanhemmat erosivat, ja lapsuus oli aika rikkonainen. Toisaalta miehelle opetettiin pintapuolisesti hyvät käytöstavat, kirjojen lukemista arvostettiin ja lapsia käytettiin teatterissa, eli kulttuurikasvatusta tuli myös jonkin verran.

Nyt mies on korkeakoulutettu, eikä ulkoisesta olemuksesta tai käytöksestä mitenkään huomaa taustaa. Hän on kuitenkin kertonut, että ei osaa täysin rentoutua ja koki varsinkin alkuun pönöttämisenä vaikka sunnuntaipäivälliset vanhempieni luona, jossa monen ruokalajin päivällinen syödään tietyn kaavan mukaan. Minä taas olen kasvanut siihen, joten koen päivälliset nimenomaan rentona yhdessäolona ja etiketti luo raamit mukavalle keskustelulle.

Parisuhteessa taustaerot ovat aiheuttaneet meillä isoimmat yhteentörmäykset ja näkyvät erilaisessa suhtautumisessa mm. lastenkasvatukseen ja rahankäyttöön, vaikka totta puhuen ennen lasten syntymää en oikeastaan edes ajatellut erilaisia taustojamme. Minusta lapset kuuluu ottaa aina mukaan keskusteluun, mutta mies kuuluu enemmän perinteiseen suomalaiseen lapset hiljaa kun aikuiset puhuvat -koulukuntaan. Minä käytän rahaa kun tarvitsee tai haluan jotain (toki sijoitan ja säästän siinä sivussa), enkä oikein koskaan ole hahmottanut, että raha voisi loppua, koska varsinkin nuorena vanhemmilta sai aina lisää. Mies sitävastoin on hyvin säästäväinen ja on vasta urakehityksen myötä oppinut ostamaan vaikka laadukkaampia vaatteita.

Mies on joskus todennut, että ilman minua olisi varmaan aika erilainen ihminen ja tuskin olisi kouluttautunut ja edennyt urallaan näin pitkälle. Ehkä miehen veljen perheestä näkee, millainen mies saattaisi muuten olla. Veli on myös kouluttautunut, mutta jutut keskittyvät rahaan ja oman (velkarahalla hankitun) omaisuuden esittelyyn tai omien saavutusten korostamiseen. Ehkä näillä jutuilla ja itsekorostuksella peitellään huonoa itsetuntoa, en osaa sanoa. Veljen vaimo on enemmän jalat maassa. Ulkoiselta olemukselta hänet tuomittaisiin av:lla wt:ksi, mutta ei polta tai kiroile ja on kaiken kaikkiaan fiksu ja ihana ihminen.

Jos pitäisi luokitella, niin veljen perhe olisi vahvasti alemmassa keskiluokassa, mutta ylemmän keskiluokan etiketin tuntemuksen puute estää nousemasta sen enempää. Eipä sillä sinänsä ole väliä, meillä ystäväpiiri koostuu laajasti kaikkien luokkien edustajista pitkäaikaistyöttömistä duunarien kautta tohtoreihin, koska ystävät ovat valikoituneet luonteen eikä omaisuuden tai statuksen perusteella. Ja olisihan se tylsää keskustella vain sellaisten kanssa, jotka näkevät asiat aina samasta näkökulmasta kuin itse.

Fiksu kirjoitus, mutta en ymmärtänyt miten ensimmäinen lause siihen liittyy? Tuossa nähdäkseni kuvataan luokkanousua ja laskua juuri sen yhden pykälän verran.

Varmaan kaikki valitsevat ystävänsä luonteen eikä omaisuuden tai statuksen mukaisesti vai onko mielestäsi joku ihmisryhmä, joka ei tee niin? Suurin osa on keskiluokkaa ja siellä on paljon ihmisiä kuten te eli on tehty yksi hyppy alempaan tai ylempään. 

Olisi ehkä pitänyt lisätä loppuun tarkennus, että miehen tapauksessa nousu onnistui tavallaan kaksi luokkaa (tai kolme, jos mukaan lasketaan keskimmäinen keskiluokka) ylemmäs duunarista ylempään keskiluokkaan, kun taas veljellä duunarista alempaan keskiluokkaan eli tavallaan yhden askeleen verran. Tämä esimerkki siksi, että aiemmin ketjussa todettiin siirtymisen olevan mahdollista vain yhden luokan verran.

Luokkanousuhan tarkoittaa sitä, että omaksuu seuraavan luokan kulttuurin, kun taas tekstisi kuvasi sitä, ettei näin ole tapahtunut. Siinä yski syistä, miksi katsotaan, että hyppäyksen voi tehdä vain yhden pykälän verran. Lapsuus ja nuoruus (sukutausta) määrittävät sen mitä pitää "normaalina".

Mielestäni ainakin suurimmalta osin on, koska on nykyään päivällisillä kuin kala vedessä, osaa keskustella ja argumentoida aivan toisella tavalla kuin tutustuessamme, ja viettää vapaa-aikansakin aivan toisella tavalla kuin veli tai lapsuudenystävät (käy museoissa ja konserteissa vs. vanhojen kavereiden baarissa istuminen, kotibileet ja ehkä joku satunnainen lätkämatsin katsominen). Myös terveellisiin elämäntapoihin ja laadukkaaseen ruokaan kiinnittää aivan eri tavalla huomiota kuin vaikka veljen perheessä tehdään. Totta kai alkuun ihmetteli monia asioita, mutta nyt on jo tottunut näihin outoihin tapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vähävaraisemmilla, tilastojen mukaan alemmilla sosiaaliluokilla voi myös olla runsaasti kulttuurista pääomaa. Mietitään nyt vaikka ns. kulttuurikoteja, joilla ei välttämättä ole mitään miljoonatuloja mutta hyllyt notkuvat kirjoista, arvostetaan kulttuuria ja taidetta jne. Voi hyvin olla korkea koulutuskin.

Kulttuurikoti ei ole alempaa sosiaaliluokkaa. Kulttuuripääoma vie jo keskiluokkaan köyhänkin.

Aatelisissakin on köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä luokkanousu voi ainakin ulkoisesti onnistua enemmän kuin yhden pykälän verran sukupolvessa. Minä olen molempien vanhempien puolelta vanhan rahan sivistyssuvusta, joka omaisuuden vähenemisen myötä on pudonnut ylempään keskiluokkaan joskus viime vuosisadalla ja kotikieli on vaihtunut suomeksi. Tapakulttuuri periytyy edelleen noilta ajoilta, ja esim. hyvään ja kohteliaaseen käytökseen kiinnitettiin paljon huomiota. Mies taas on kotoisin duunariperheesta, jossa oli alkoholin väärinkäyttöä, vanhemmat erosivat, ja lapsuus oli aika rikkonainen. Toisaalta miehelle opetettiin pintapuolisesti hyvät käytöstavat, kirjojen lukemista arvostettiin ja lapsia käytettiin teatterissa, eli kulttuurikasvatusta tuli myös jonkin verran.

Nyt mies on korkeakoulutettu, eikä ulkoisesta olemuksesta tai käytöksestä mitenkään huomaa taustaa. Hän on kuitenkin kertonut, että ei osaa täysin rentoutua ja koki varsinkin alkuun pönöttämisenä vaikka sunnuntaipäivälliset vanhempieni luona, jossa monen ruokalajin päivällinen syödään tietyn kaavan mukaan. Minä taas olen kasvanut siihen, joten koen päivälliset nimenomaan rentona yhdessäolona ja etiketti luo raamit mukavalle keskustelulle.

Parisuhteessa taustaerot ovat aiheuttaneet meillä isoimmat yhteentörmäykset ja näkyvät erilaisessa suhtautumisessa mm. lastenkasvatukseen ja rahankäyttöön, vaikka totta puhuen ennen lasten syntymää en oikeastaan edes ajatellut erilaisia taustojamme. Minusta lapset kuuluu ottaa aina mukaan keskusteluun, mutta mies kuuluu enemmän perinteiseen suomalaiseen lapset hiljaa kun aikuiset puhuvat -koulukuntaan. Minä käytän rahaa kun tarvitsee tai haluan jotain (toki sijoitan ja säästän siinä sivussa), enkä oikein koskaan ole hahmottanut, että raha voisi loppua, koska varsinkin nuorena vanhemmilta sai aina lisää. Mies sitävastoin on hyvin säästäväinen ja on vasta urakehityksen myötä oppinut ostamaan vaikka laadukkaampia vaatteita.

Mies on joskus todennut, että ilman minua olisi varmaan aika erilainen ihminen ja tuskin olisi kouluttautunut ja edennyt urallaan näin pitkälle. Ehkä miehen veljen perheestä näkee, millainen mies saattaisi muuten olla. Veli on myös kouluttautunut, mutta jutut keskittyvät rahaan ja oman (velkarahalla hankitun) omaisuuden esittelyyn tai omien saavutusten korostamiseen. Ehkä näillä jutuilla ja itsekorostuksella peitellään huonoa itsetuntoa, en osaa sanoa. Veljen vaimo on enemmän jalat maassa. Ulkoiselta olemukselta hänet tuomittaisiin av:lla wt:ksi, mutta ei polta tai kiroile ja on kaiken kaikkiaan fiksu ja ihana ihminen.

Jos pitäisi luokitella, niin veljen perhe olisi vahvasti alemmassa keskiluokassa, mutta ylemmän keskiluokan etiketin tuntemuksen puute estää nousemasta sen enempää. Eipä sillä sinänsä ole väliä, meillä ystäväpiiri koostuu laajasti kaikkien luokkien edustajista pitkäaikaistyöttömistä duunarien kautta tohtoreihin, koska ystävät ovat valikoituneet luonteen eikä omaisuuden tai statuksen perusteella. Ja olisihan se tylsää keskustella vain sellaisten kanssa, jotka näkevät asiat aina samasta näkökulmasta kuin itse.

Fiksu kirjoitus, mutta en ymmärtänyt miten ensimmäinen lause siihen liittyy? Tuossa nähdäkseni kuvataan luokkanousua ja laskua juuri sen yhden pykälän verran.

Varmaan kaikki valitsevat ystävänsä luonteen eikä omaisuuden tai statuksen mukaisesti vai onko mielestäsi joku ihmisryhmä, joka ei tee niin? Suurin osa on keskiluokkaa ja siellä on paljon ihmisiä kuten te eli on tehty yksi hyppy alempaan tai ylempään. 

Olisi ehkä pitänyt lisätä loppuun tarkennus, että miehen tapauksessa nousu onnistui tavallaan kaksi luokkaa (tai kolme, jos mukaan lasketaan keskimmäinen keskiluokka) ylemmäs duunarista ylempään keskiluokkaan, kun taas veljellä duunarista alempaan keskiluokkaan eli tavallaan yhden askeleen verran. Tämä esimerkki siksi, että aiemmin ketjussa todettiin siirtymisen olevan mahdollista vain yhden luokan verran.

Luokkanousuhan tarkoittaa sitä, että omaksuu seuraavan luokan kulttuurin, kun taas tekstisi kuvasi sitä, ettei näin ole tapahtunut. Siinä yski syistä, miksi katsotaan, että hyppäyksen voi tehdä vain yhden pykälän verran. Lapsuus ja nuoruus (sukutausta) määrittävät sen mitä pitää "normaalina".

Mielestäni ainakin suurimmalta osin on, koska on nykyään päivällisillä kuin kala vedessä, osaa keskustella ja argumentoida aivan toisella tavalla kuin tutustuessamme, ja viettää vapaa-aikansakin aivan toisella tavalla kuin veli tai lapsuudenystävät (käy museoissa ja konserteissa vs. vanhojen kavereiden baarissa istuminen, kotibileet ja ehkä joku satunnainen lätkämatsin katsominen). Myös terveellisiin elämäntapoihin ja laadukkaaseen ruokaan kiinnittää aivan eri tavalla huomiota kuin vaikka veljen perheessä tehdään. Totta kai alkuun ihmetteli monia asioita, mutta nyt on jo tottunut näihin outoihin tapoihin.

Tekstisi havainnollisti kivasti millaisista asioista on kyse ml. veljen perhe. Keskiluokkaa luonnehtivat luokkanousut ja hypyt, joten se on Suomessa aika heterogeeninen. Siellä saattaa olla sukutaustaltaan aatelinen ja umpiduunari samassa pöydässä sulassa sovussa. Juuri tuo asia luo illuusion siitä, että olemme samaa porukkaa kaikki so. keskiluokkaisia. Mutta tilanne on muuttumassa, luokkaerot ovat kasvussa.

Vielä tuli mieleen isoäidistä, kun tässä ketjussa on puhuttu paljon sosiaaliluokkien ja sukupuoliroolien eroavaisuuksista, että isoäiti oli sekä pukeutumisessaan että käytöksessään erittäin hienostunut ja feminiininen. Ja aina kun menimme johonkin, miehet suorastaan kilpailivat hänen huomiostaan ja siitä, että saisivat jotenkin häntä auttaa. Matkustimme yhdessä aika paljon, tätä tapahtui niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vähävaraisemmilla, tilastojen mukaan alemmilla sosiaaliluokilla voi myös olla runsaasti kulttuurista pääomaa. Mietitään nyt vaikka ns. kulttuurikoteja, joilla ei välttämättä ole mitään miljoonatuloja mutta hyllyt notkuvat kirjoista, arvostetaan kulttuuria ja taidetta jne. Voi hyvin olla korkea koulutuskin.

Tämä on vähän sama asia kuin brittiyläluokassa. Tarkoitan niitä vanhoja sukuja, joilla voi olla maita ja jopa linnoja - joihin sitten menee rahaa tolkuttomasti - mutta vaatteet ovat kestäviä ja tylsiä eikä niihin tai ulkonäköön tuhlata. On historiaa, on ehkä taidetta ja kulttuuria, mutta ei ökyilyä eikä tuhlailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähävaraisemmilla, tilastojen mukaan alemmilla sosiaaliluokilla voi myös olla runsaasti kulttuurista pääomaa. Mietitään nyt vaikka ns. kulttuurikoteja, joilla ei välttämättä ole mitään miljoonatuloja mutta hyllyt notkuvat kirjoista, arvostetaan kulttuuria ja taidetta jne. Voi hyvin olla korkea koulutuskin.

Tämä on vähän sama asia kuin brittiyläluokassa. Tarkoitan niitä vanhoja sukuja, joilla voi olla maita ja jopa linnoja - joihin sitten menee rahaa tolkuttomasti - mutta vaatteet ovat kestäviä ja tylsiä eikä niihin tai ulkonäköön tuhlata. On historiaa, on ehkä taidetta ja kulttuuria, mutta ei ökyilyä eikä tuhlailua.

Aivan. Olen aina säälinyt niitä myös Suomessa, joilla on museoviraston suojelussa oleva kartano. Minullakin on kiinteistöjä, jotka nielevät rahaa mustaan aukkoon, eivätkä minun omat varani riittäisi niiden kuluihin, mutta ne ovat onneksi ihan tavallisia kiinteistöjä. Suurin osa kartanoista onkin myyty vieraille ihmisille talousvaikeuksien takia.

Vihreiden ituhipeissä tyhmyys näkyy jo päällepäin.