Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Kuulin joku aika sitten radiosta pätkän ohjelmaa, jossa haastateltiin jotain miestutkijaa aiheesta. Kiinnostava ohjelma. Siinä tutkija sanoi mm. ettei raha riitä luokkanousuun, koska ylempään luokkaan ei pääse sisään pelkästään rahalla vaan tarvitaan muutakin. Olisi kiva kuulla ohjelma, jos tietäisin, mikä se oli nimeltään. Se tuli Ylen kanavalta. 

Olen itse tehnyt ns. luokkanousun, mutta en huomaa sitä juuri mitenkään muuten kuin että minulla on tosi kiva ja kiinnostava työ. Ystävät ovat samoja kuin ennenkin -  melkein kaikki lähtivät opiskelemaan yliopistoon. 

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliluokka näkyy arvostuksissa ja arvostukset voivat näkyä lukemattomilla eri tavoilla, jokin yksittäinen yksityiskohta harvoin kertoo paljon.

En tiedä, ainoastaan veikkaan. Jos olen väärässä niin antakaa tulla, kuulen erittäin mielelläni miten kuvailisitte paremmin.

"Alaluokka": En tiedä, en taida tuntea ketään.

Työväenluokka: Arvostavat ahkeruutta, fyysistä työtä, rehellisyyttä, konstailemattomuutta, käsillä tekemistä, aikaisin heräämistä, siistiä kotia ja sitä että asioissa on joku roti.

Keskiluokka: Arvostavat myös ahkeruutta, tavoittelevat arvostuksissaan sitä minkä kuvittelevat yläluokkaiseksi ja ajattelevat nostavan statustaan. Toiselle tarkoittaa hienoa autoa, toiselle vaikuttavaa kirjahyllyä tai Lokki-valaisinta. Muotoilevat tämän kenties niin, että arvostavat laatua, sivistystä, menestystä.

Yläluokka: Arvostavat juuria ja perinteitä, kulttuurin syvällistä tuntemusta, terveellisyyttä, yhteiskunnallisen vastuun arvokasta kantamista.

Tuo työväenluokan kuvaus on hyvä, paitsi että se kuvaa oikeastaan kaikkia, joilla on lähellä olevia juuria maaseudulla. Ne ovat sellaisia perinteisiä talonpoikaisia arvoja. Itse olen toisen polven akateeminen mutta maalta, ja noihin arvoihin kasvanut. En ole siis vieläkään tämän perusteella poistunut 'työväenluokasta'. Kyllä asioissa pitää olla joku roti, niin sanoo aina korvissani ainakin isäni ääni! Arvostan toki sivistystä, mutta loppujen lopuksi ne syvemmälle juurtuneet arvoni eivät ole ollenkaan keskiluokkaisia.

Totta, ovat ehkä enemmän talonpoikaisia kuin työläisiä arvoja! Kiinnostava näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Olen jo monesti omissa  kommenteissani sanonut, että yhteiskuntaluokka ei mitenkään määrittele ihmisen persoonallisuutta ja luonnetta. Se kuvastaa vain kulttuuria. Siitä näkökulmasta katsoen aivan yhtä hölmöä sanoa, että yläluokkaiset ovat hyveellisen sijasta kylmiä ja sydämettömiä.

Se että keskiluokasta voi oikeasti löytyä enemmän hyväsydämisiä kuin muista yhteiskuntaluokista johtuu (täällä Suomessa) siitä, että heitä on lukumääräisesti eniten. Ylempää ja alempaa keskiluokkaa siis.

Pääasiassa tämä keskustelu on ollut stereotypioiden heittelyä mikä kertoo kuvailijasta enemmän kuin kuvauksesta. Harva esimerkiksi tuntee montaakaan yläluokkaan kuuluvaa. Se ei vielä ole kenenkään tuntemista henkilökohtaisesti, jos on joskus nähnyt kaupassa, ja sama luonnollisesti koskee alaluokkaisia ihmisiä.

Parhaiten ihminen tuntee oman yhteiskuntaluokkansa, joten olisi objektiivisinta kuvata vain sitä. Mutta aloitus tietysti hakeekin noita stereotypioita. Erottautuminen on eri asia kuin ero, edeltävää käytetään omien heikkouksien ja sokeiden pisteiden piilotteluun. Erot taas näkyvät vasta isoissa ihmisjoukoissa, tilastoissa jne. eikä siinä yhdessä kummin kaimassa tai julkkiksessa jonka muka tuntee niin hyvin, että kykenee luonneanalyysin tekemään koko porukasta. Yhteiskuntaluokkien pohdinta siis liittyy yhteiskunnallisiin eroihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Olen jo monesti omissa  kommenteissani sanonut, että yhteiskuntaluokka ei mitenkään määrittele ihmisen persoonallisuutta ja luonnetta. Se kuvastaa vain kulttuuria. Siitä näkökulmasta katsoen aivan yhtä hölmöä sanoa, että yläluokkaiset ovat hyveellisen sijasta kylmiä ja sydämettömiä.

Se että keskiluokasta voi oikeasti löytyä enemmän hyväsydämisiä kuin muista yhteiskuntaluokista johtuu (täällä Suomessa) siitä, että heitä on lukumääräisesti eniten. Ylempää ja alempaa keskiluokkaa siis.

Pääasiassa tämä keskustelu on ollut stereotypioiden heittelyä mikä kertoo kuvailijasta enemmän kuin kuvauksesta. Harva esimerkiksi tuntee montaakaan yläluokkaan kuuluvaa. Se ei vielä ole kenenkään tuntemista henkilökohtaisesti, jos on joskus nähnyt kaupassa, ja sama luonnollisesti koskee alaluokkaisia ihmisiä.

Parhaiten ihminen tuntee oman yhteiskuntaluokkansa, joten olisi objektiivisinta kuvata vain sitä. Mutta aloitus tietysti hakeekin noita stereotypioita. Erottautuminen on eri asia kuin ero, edeltävää käytetään omien heikkouksien ja sokeiden pisteiden piilotteluun. Erot taas näkyvät vasta isoissa ihmisjoukoissa, tilastoissa jne. eikä siinä yhdessä kummin kaimassa tai julkkiksessa jonka muka tuntee niin hyvin, että kykenee luonneanalyysin tekemään koko porukasta. Yhteiskuntaluokkien pohdinta siis liittyy yhteiskunnallisiin eroihin.

Jos ei tunne henkilökohtaisesti, voi aina lukea. Yläluokka on kirjoittanut valtavasti niin tiedettä kuin proosaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Olen jo monesti omissa  kommenteissani sanonut, että yhteiskuntaluokka ei mitenkään määrittele ihmisen persoonallisuutta ja luonnetta. Se kuvastaa vain kulttuuria. Siitä näkökulmasta katsoen aivan yhtä hölmöä sanoa, että yläluokkaiset ovat hyveellisen sijasta kylmiä ja sydämettömiä.

Se että keskiluokasta voi oikeasti löytyä enemmän hyväsydämisiä kuin muista yhteiskuntaluokista johtuu (täällä Suomessa) siitä, että heitä on lukumääräisesti eniten. Ylempää ja alempaa keskiluokkaa siis.

Pääasiassa tämä keskustelu on ollut stereotypioiden heittelyä mikä kertoo kuvailijasta enemmän kuin kuvauksesta. Harva esimerkiksi tuntee montaakaan yläluokkaan kuuluvaa. Se ei vielä ole kenenkään tuntemista henkilökohtaisesti, jos on joskus nähnyt kaupassa, ja sama luonnollisesti koskee alaluokkaisia ihmisiä.

Parhaiten ihminen tuntee oman yhteiskuntaluokkansa, joten olisi objektiivisinta kuvata vain sitä. Mutta aloitus tietysti hakeekin noita stereotypioita. Erottautuminen on eri asia kuin ero, edeltävää käytetään omien heikkouksien ja sokeiden pisteiden piilotteluun. Erot taas näkyvät vasta isoissa ihmisjoukoissa, tilastoissa jne. eikä siinä yhdessä kummin kaimassa tai julkkiksessa jonka muka tuntee niin hyvin, että kykenee luonneanalyysin tekemään koko porukasta. Yhteiskuntaluokkien pohdinta siis liittyy yhteiskunnallisiin eroihin.

Jos ei tunne henkilökohtaisesti, voi aina lukea. Yläluokka on kirjoittanut valtavasti niin tiedettä kuin proosaa.

Asiasta on paljon tutkimustietoa olemassa, siis yhteiskuntaluokkien erosta. Valtaosa kirjoittajista ei kuulu yläluokkaan, vaan keskiluokkaan kuten muutkin suomalaiset. Joissain muissa maissa on toisin eli koulutus ei siellä ole ilmaista kuten Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Olen jo monesti omissa  kommenteissani sanonut, että yhteiskuntaluokka ei mitenkään määrittele ihmisen persoonallisuutta ja luonnetta. Se kuvastaa vain kulttuuria. Siitä näkökulmasta katsoen aivan yhtä hölmöä sanoa, että yläluokkaiset ovat hyveellisen sijasta kylmiä ja sydämettömiä.

Se että keskiluokasta voi oikeasti löytyä enemmän hyväsydämisiä kuin muista yhteiskuntaluokista johtuu (täällä Suomessa) siitä, että heitä on lukumääräisesti eniten. Ylempää ja alempaa keskiluokkaa siis.

Pääasiassa tämä keskustelu on ollut stereotypioiden heittelyä mikä kertoo kuvailijasta enemmän kuin kuvauksesta. Harva esimerkiksi tuntee montaakaan yläluokkaan kuuluvaa. Se ei vielä ole kenenkään tuntemista henkilökohtaisesti, jos on joskus nähnyt kaupassa, ja sama luonnollisesti koskee alaluokkaisia ihmisiä.

Parhaiten ihminen tuntee oman yhteiskuntaluokkansa, joten olisi objektiivisinta kuvata vain sitä. Mutta aloitus tietysti hakeekin noita stereotypioita. Erottautuminen on eri asia kuin ero, edeltävää käytetään omien heikkouksien ja sokeiden pisteiden piilotteluun. Erot taas näkyvät vasta isoissa ihmisjoukoissa, tilastoissa jne. eikä siinä yhdessä kummin kaimassa tai julkkiksessa jonka muka tuntee niin hyvin, että kykenee luonneanalyysin tekemään koko porukasta. Yhteiskuntaluokkien pohdinta siis liittyy yhteiskunnallisiin eroihin.

Jos ei tunne henkilökohtaisesti, voi aina lukea. Yläluokka on kirjoittanut valtavasti niin tiedettä kuin proosaa.

Asiasta on paljon tutkimustietoa olemassa, siis yhteiskuntaluokkien erosta. Valtaosa kirjoittajista ei kuulu yläluokkaan, vaan keskiluokkaan kuten muutkin suomalaiset. Joissain muissa maissa on toisin eli koulutus ei siellä ole ilmaista kuten Suomessa.

Höpsis. Kannattaa lukea vaikka Jörn Donneria tai Björn Wahlroosia. Eliitin arvoista ja näkemyksistä on tehty myös paljon tutkimuksia.

Olen ollut tanssiaisissa Ritarihuoneella ja vaikka on Av-palstan ihannoimaa aatelista sukua, niin nokkimisjärjestys se on kuulkaa aatelisillakin! 😅Allekirjoitan koppavuuden ja nenänvartta - katsomisen yhtenä vahvana stereotypiana ns. Suomen yläluokkaan, vaikka jokainen ihminen ei sellainen olisikaan.

Mua myös nauratti suomenkielisten ihannointi esim Jörn Donneria kohtaan. Hän, kun oli yksi kusipäisimmistä ja röyhkeimmistä tyypeistä, mitä tunnen. Sivistyneistöä, kyllä, mutta kaikella tavalla vastenmielinen!

Eivät valita jatkuvasti ja päivittele toisten omaisuuksia ja ostoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Olen jo monesti omissa  kommenteissani sanonut, että yhteiskuntaluokka ei mitenkään määrittele ihmisen persoonallisuutta ja luonnetta. Se kuvastaa vain kulttuuria. Siitä näkökulmasta katsoen aivan yhtä hölmöä sanoa, että yläluokkaiset ovat hyveellisen sijasta kylmiä ja sydämettömiä.

Se että keskiluokasta voi oikeasti löytyä enemmän hyväsydämisiä kuin muista yhteiskuntaluokista johtuu (täällä Suomessa) siitä, että heitä on lukumääräisesti eniten. Ylempää ja alempaa keskiluokkaa siis.

Pääasiassa tämä keskustelu on ollut stereotypioiden heittelyä mikä kertoo kuvailijasta enemmän kuin kuvauksesta. Harva esimerkiksi tuntee montaakaan yläluokkaan kuuluvaa. Se ei vielä ole kenenkään tuntemista henkilökohtaisesti, jos on joskus nähnyt kaupassa, ja sama luonnollisesti koskee alaluokkaisia ihmisiä.

Parhaiten ihminen tuntee oman yhteiskuntaluokkansa, joten olisi objektiivisinta kuvata vain sitä. Mutta aloitus tietysti hakeekin noita stereotypioita. Erottautuminen on eri asia kuin ero, edeltävää käytetään omien heikkouksien ja sokeiden pisteiden piilotteluun. Erot taas näkyvät vasta isoissa ihmisjoukoissa, tilastoissa jne. eikä siinä yhdessä kummin kaimassa tai julkkiksessa jonka muka tuntee niin hyvin, että kykenee luonneanalyysin tekemään koko porukasta. Yhteiskuntaluokkien pohdinta siis liittyy yhteiskunnallisiin eroihin.

Jos ei tunne henkilökohtaisesti, voi aina lukea. Yläluokka on kirjoittanut valtavasti niin tiedettä kuin proosaa.

Asiasta on paljon tutkimustietoa olemassa, siis yhteiskuntaluokkien erosta. Valtaosa kirjoittajista ei kuulu yläluokkaan, vaan keskiluokkaan kuten muutkin suomalaiset. Joissain muissa maissa on toisin eli koulutus ei siellä ole ilmaista kuten Suomessa.

Höpsis. Kannattaa lukea vaikka Jörn Donneria tai Björn Wahlroosia. Eliitin arvoista ja näkemyksistä on tehty myös paljon tutkimuksia.

Olen lukenut molempia, mutta he ovat vain kaksi ihmistä kuten sinä tai minä tällä palstalla. Eivät he koko yhteiskuntaluokkaa edusta, vaan itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tanssiaisissa Ritarihuoneella ja vaikka on Av-palstan ihannoimaa aatelista sukua, niin nokkimisjärjestys se on kuulkaa aatelisillakin! 😅Allekirjoitan koppavuuden ja nenänvartta - katsomisen yhtenä vahvana stereotypiana ns. Suomen yläluokkaan, vaikka jokainen ihminen ei sellainen olisikaan.

Mua myös nauratti suomenkielisten ihannointi esim Jörn Donneria kohtaan. Hän, kun oli yksi kusipäisimmistä ja röyhkeimmistä tyypeistä, mitä tunnen. Sivistyneistöä, kyllä, mutta kaikella tavalla vastenmielinen!

Kuka ihannoi aatelisia? En minä ainakaan, kaukana siitä. Ihan jonnin joutavia ovat ja aivan tavallisia ihmisiä. Ei tulisi mieleenkään pokkuroida jotain aatelisia ihan vaan sen takia, että joku joskus vuosia sitten keksi, että hei, mehän ollaankin vaikka aatelisia. Tervetuloa nykypäivään.

Siitä ollaan samaa mieltä, että Donner oli kusipää ja en kyllä häntäkään missään vaiheessa ole ihannoinut.

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Niin, ajatellaan vaikkapa Herlinejä. Isä Herlin oli väkivaltainen niin vaimoaan kuin lapsiaan kohtaan. Käytti myös runsaasti alkoholia ja oli vieraita naisia. Siinä teille sitä parempaa porukkaa. Ja voin kertoa, etteivät ole ainoita tuollaisia perheitä, missä tapahtuu sitä sun tätä. En mitenkään pysty arvostamaan tuollaisia ihmisiä ja perheitä oli heillä sitten mitä tahansa taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tanssiaisissa Ritarihuoneella ja vaikka on Av-palstan ihannoimaa aatelista sukua, niin nokkimisjärjestys se on kuulkaa aatelisillakin! 😅Allekirjoitan koppavuuden ja nenänvartta - katsomisen yhtenä vahvana stereotypiana ns. Suomen yläluokkaan, vaikka jokainen ihminen ei sellainen olisikaan.

Mua myös nauratti suomenkielisten ihannointi esim Jörn Donneria kohtaan. Hän, kun oli yksi kusipäisimmistä ja röyhkeimmistä tyypeistä, mitä tunnen. Sivistyneistöä, kyllä, mutta kaikella tavalla vastenmielinen!

Kuka ihannoi aatelisia? En minä ainakaan, kaukana siitä. Ihan jonnin joutavia ovat ja aivan tavallisia ihmisiä. Ei tulisi mieleenkään pokkuroida jotain aatelisia ihan vaan sen takia, että joku joskus vuosia sitten keksi, että hei, mehän ollaankin vaikka aatelisia. Tervetuloa nykypäivään.

Siitä ollaan samaa mieltä, että Donner oli kusipää ja en kyllä häntäkään missään vaiheessa ole ihannoinut.

Kirjoitus, jota kommentoit, oli jälleen tätä omien stereotypioiden heittelyä. Joku muu - se hiukan huonompi ihminen - on ihannoinut Donneria ja aatelisia.

Vaikka se onkin totta, että nimenomaan suomenkielinen media on nostanut Donnerin kansakunnan kaapin päälle. Se ei kuitenkaan tarkoita, että häntä olisi yleisesti ottaen ihailtu. Hän oli vain julkkis, joka tunnettiin ja joka kirjoitti ja julkaisi paljon, monenlaista. Joukossa oli hyviäkin romaaneja kuten Angela ja sota. Mutta ensisijaisesti Donner oli julkkis samalla tavalla kuten Matti Nykänen. Ruotsissa hän taas edusti alkuvoimaista ja tökeröä suomalaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Olen jo monesti omissa  kommenteissani sanonut, että yhteiskuntaluokka ei mitenkään määrittele ihmisen persoonallisuutta ja luonnetta. Se kuvastaa vain kulttuuria. Siitä näkökulmasta katsoen aivan yhtä hölmöä sanoa, että yläluokkaiset ovat hyveellisen sijasta kylmiä ja sydämettömiä.

Se että keskiluokasta voi oikeasti löytyä enemmän hyväsydämisiä kuin muista yhteiskuntaluokista johtuu (täällä Suomessa) siitä, että heitä on lukumääräisesti eniten. Ylempää ja alempaa keskiluokkaa siis.

Pääasiassa tämä keskustelu on ollut stereotypioiden heittelyä mikä kertoo kuvailijasta enemmän kuin kuvauksesta. Harva esimerkiksi tuntee montaakaan yläluokkaan kuuluvaa. Se ei vielä ole kenenkään tuntemista henkilökohtaisesti, jos on joskus nähnyt kaupassa, ja sama luonnollisesti koskee alaluokkaisia ihmisiä.

Parhaiten ihminen tuntee oman yhteiskuntaluokkansa, joten olisi objektiivisinta kuvata vain sitä. Mutta aloitus tietysti hakeekin noita stereotypioita. Erottautuminen on eri asia kuin ero, edeltävää käytetään omien heikkouksien ja sokeiden pisteiden piilotteluun. Erot taas näkyvät vasta isoissa ihmisjoukoissa, tilastoissa jne. eikä siinä yhdessä kummin kaimassa tai julkkiksessa jonka muka tuntee niin hyvin, että kykenee luonneanalyysin tekemään koko porukasta. Yhteiskuntaluokkien pohdinta siis liittyy yhteiskunnallisiin eroihin.

Jos ei tunne henkilökohtaisesti, voi aina lukea. Yläluokka on kirjoittanut valtavasti niin tiedettä kuin proosaa.

Asiasta on paljon tutkimustietoa olemassa, siis yhteiskuntaluokkien erosta. Valtaosa kirjoittajista ei kuulu yläluokkaan, vaan keskiluokkaan kuten muutkin suomalaiset. Joissain muissa maissa on toisin eli koulutus ei siellä ole ilmaista kuten Suomessa.

Höpsis. Kannattaa lukea vaikka Jörn Donneria tai Björn Wahlroosia. Eliitin arvoista ja näkemyksistä on tehty myös paljon tutkimuksia.

Mikä teki Donnerista eliittiä? Senkö takia, kun kirjoitteli pari kirjaa ja arvosteli ihmisiä. Oli myös harvinaisen kylmä ja kusipäinen ihminen. Tuoko tekee ihmisestä eliittiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Niin, ajatellaan vaikkapa Herlinejä. Isä Herlin oli väkivaltainen niin vaimoaan kuin lapsiaan kohtaan. Käytti myös runsaasti alkoholia ja oli vieraita naisia. Siinä teille sitä parempaa porukkaa. Ja voin kertoa, etteivät ole ainoita tuollaisia perheitä, missä tapahtuu sitä sun tätä. En mitenkään pysty arvostamaan tuollaisia ihmisiä ja perheitä oli heillä sitten mitä tahansa taustalla.

Kyse on vain siitä, että tunnet julkisuuden kautta ihmisiä tai kuvittelet tuntevasi heidät ja näiden perusteella laajemman joukon myös. Etkä tunne oikeasti kumpiakaan, et Herlinejä etkä yläluokkaakaan, koska et kuulu yläluokkaan. Et tunne myöskään naapuriasi, joka on päihdeongelmainen, mutta näkökulma on kuitenkin tarkempi kuin sitä kohtaan, josta tiedät asioita vain siksi, että hän on julkisuuden henkilö.

Ei siinä mitään, noinhan ihmiset toimivat, tekevät yleistyksiä, mutta jossain kohtaa kannattaa miettiä omaakin loogisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Niin, ajatellaan vaikkapa Herlinejä. Isä Herlin oli väkivaltainen niin vaimoaan kuin lapsiaan kohtaan. Käytti myös runsaasti alkoholia ja oli vieraita naisia. Siinä teille sitä parempaa porukkaa. Ja voin kertoa, etteivät ole ainoita tuollaisia perheitä, missä tapahtuu sitä sun tätä. En mitenkään pysty arvostamaan tuollaisia ihmisiä ja perheitä oli heillä sitten mitä tahansa taustalla.

Kyse on vain siitä, että tunnet julkisuuden kautta ihmisiä tai kuvittelet tuntevasi heidät ja näiden perusteella laajemman joukon myös. Etkä tunne oikeasti kumpiakaan, et Herlinejä etkä yläluokkaakaan, koska et kuulu yläluokkaan. Et tunne myöskään naapuriasi, joka on päihdeongelmainen, mutta näkökulma on kuitenkin tarkempi kuin sitä kohtaan, josta tiedät asioita vain siksi, että hän on julkisuuden henkilö.

Ei siinä mitään, noinhan ihmiset toimivat, tekevät yleistyksiä, mutta jossain kohtaa kannattaa miettiä omaakin loogisuutta.

Mistä sinä tiedät ketä minä tunnen? Et mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Niin, ajatellaan vaikkapa Herlinejä. Isä Herlin oli väkivaltainen niin vaimoaan kuin lapsiaan kohtaan. Käytti myös runsaasti alkoholia ja oli vieraita naisia. Siinä teille sitä parempaa porukkaa. Ja voin kertoa, etteivät ole ainoita tuollaisia perheitä, missä tapahtuu sitä sun tätä. En mitenkään pysty arvostamaan tuollaisia ihmisiä ja perheitä oli heillä sitten mitä tahansa taustalla.

Kyse on vain siitä, että tunnet julkisuuden kautta ihmisiä tai kuvittelet tuntevasi heidät ja näiden perusteella laajemman joukon myös. Etkä tunne oikeasti kumpiakaan, et Herlinejä etkä yläluokkaakaan, koska et kuulu yläluokkaan. Et tunne myöskään naapuriasi, joka on päihdeongelmainen, mutta näkökulma on kuitenkin tarkempi kuin sitä kohtaan, josta tiedät asioita vain siksi, että hän on julkisuuden henkilö.

Ei siinä mitään, noinhan ihmiset toimivat, tekevät yleistyksiä, mutta jossain kohtaa kannattaa miettiä omaakin loogisuutta.

Mistä sinä tiedät ketä minä tunnen? Et mistään.

Siitä miten kirjoitat ihmisistä huomaa paljon. Mutta jouduit vain sijaiskärsijäksi, koska tällä palstalla on niin paljon itsensä ylentämistä erilaisten ihmisryhmien kohdalla. Usein sellainen ilmenee julkkisten kommentoinnin kautta.

Mutta toisaalta sitä varten julkkikset ovat. He kanavoivat tuollaisia psyykkisiä tarpeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Niin, ajatellaan vaikkapa Herlinejä. Isä Herlin oli väkivaltainen niin vaimoaan kuin lapsiaan kohtaan. Käytti myös runsaasti alkoholia ja oli vieraita naisia. Siinä teille sitä parempaa porukkaa. Ja voin kertoa, etteivät ole ainoita tuollaisia perheitä, missä tapahtuu sitä sun tätä. En mitenkään pysty arvostamaan tuollaisia ihmisiä ja perheitä oli heillä sitten mitä tahansa taustalla.

Kyse on vain siitä, että tunnet julkisuuden kautta ihmisiä tai kuvittelet tuntevasi heidät ja näiden perusteella laajemman joukon myös. Etkä tunne oikeasti kumpiakaan, et Herlinejä etkä yläluokkaakaan, koska et kuulu yläluokkaan. Et tunne myöskään naapuriasi, joka on päihdeongelmainen, mutta näkökulma on kuitenkin tarkempi kuin sitä kohtaan, josta tiedät asioita vain siksi, että hän on julkisuuden henkilö.

Ei siinä mitään, noinhan ihmiset toimivat, tekevät yleistyksiä, mutta jossain kohtaa kannattaa miettiä omaakin loogisuutta.

Mistä sinä tiedät ketä minä tunnen? Et mistään.

Siitä miten kirjoitat ihmisistä huomaa paljon. Mutta jouduit vain sijaiskärsijäksi, koska tällä palstalla on niin paljon itsensä ylentämistä erilaisten ihmisryhmien kohdalla. Usein sellainen ilmenee julkkisten kommentoinnin kautta.

Mutta toisaalta sitä varten julkkikset ovat. He kanavoivat tuollaisia psyykkisiä tarpeita.

Höpö, höpö. Sinä yrität nyt vain päteä. En nyt varsinaisesti esim. Herlinejä perinteisinä julkkiksina pidä. En sitten mitenkään. Ja edelleenkään sinä et tosiaankaan tiedä ketä minä tunnen. Mutta ei se mitään, mistä sinä sitä voisikaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Niin, ajatellaan vaikkapa Herlinejä. Isä Herlin oli väkivaltainen niin vaimoaan kuin lapsiaan kohtaan. Käytti myös runsaasti alkoholia ja oli vieraita naisia. Siinä teille sitä parempaa porukkaa. Ja voin kertoa, etteivät ole ainoita tuollaisia perheitä, missä tapahtuu sitä sun tätä. En mitenkään pysty arvostamaan tuollaisia ihmisiä ja perheitä oli heillä sitten mitä tahansa taustalla.

Kyse on vain siitä, että tunnet julkisuuden kautta ihmisiä tai kuvittelet tuntevasi heidät ja näiden perusteella laajemman joukon myös. Etkä tunne oikeasti kumpiakaan, et Herlinejä etkä yläluokkaakaan, koska et kuulu yläluokkaan. Et tunne myöskään naapuriasi, joka on päihdeongelmainen, mutta näkökulma on kuitenkin tarkempi kuin sitä kohtaan, josta tiedät asioita vain siksi, että hän on julkisuuden henkilö.

Ei siinä mitään, noinhan ihmiset toimivat, tekevät yleistyksiä, mutta jossain kohtaa kannattaa miettiä omaakin loogisuutta.

Mistä sinä tiedät ketä minä tunnen? Et mistään.

Siitä miten kirjoitat ihmisistä huomaa paljon. Mutta jouduit vain sijaiskärsijäksi, koska tällä palstalla on niin paljon itsensä ylentämistä erilaisten ihmisryhmien kohdalla. Usein sellainen ilmenee julkkisten kommentoinnin kautta.

Mutta toisaalta sitä varten julkkikset ovat. He kanavoivat tuollaisia psyykkisiä tarpeita.

Höpö, höpö. Sinä yrität nyt vain päteä. En nyt varsinaisesti esim. Herlinejä perinteisinä julkkiksina pidä. En sitten mitenkään. Ja edelleenkään sinä et tosiaankaan tiedä ketä minä tunnen. Mutta ei se mitään, mistä sinä sitä voisikaan tietää.

Lähes jokainen suomalainen tietää ketä Herlinit ovat. Eikö se ole julkisuuden henkilön määritelmä? Jos miljoona ihmistä tunnistaan jonkun nimeltä ja kasvoiltaan niin onhan silloin ihan väistämättä julkkis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.

Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.

Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.

Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.

Niin, ajatellaan vaikkapa Herlinejä. Isä Herlin oli väkivaltainen niin vaimoaan kuin lapsiaan kohtaan. Käytti myös runsaasti alkoholia ja oli vieraita naisia. Siinä teille sitä parempaa porukkaa. Ja voin kertoa, etteivät ole ainoita tuollaisia perheitä, missä tapahtuu sitä sun tätä. En mitenkään pysty arvostamaan tuollaisia ihmisiä ja perheitä oli heillä sitten mitä tahansa taustalla.

Kyse on vain siitä, että tunnet julkisuuden kautta ihmisiä tai kuvittelet tuntevasi heidät ja näiden perusteella laajemman joukon myös. Etkä tunne oikeasti kumpiakaan, et Herlinejä etkä yläluokkaakaan, koska et kuulu yläluokkaan. Et tunne myöskään naapuriasi, joka on päihdeongelmainen, mutta näkökulma on kuitenkin tarkempi kuin sitä kohtaan, josta tiedät asioita vain siksi, että hän on julkisuuden henkilö.

Ei siinä mitään, noinhan ihmiset toimivat, tekevät yleistyksiä, mutta jossain kohtaa kannattaa miettiä omaakin loogisuutta.

Mistä sinä tiedät ketä minä tunnen? Et mistään.

Siitä miten kirjoitat ihmisistä huomaa paljon. Mutta jouduit vain sijaiskärsijäksi, koska tällä palstalla on niin paljon itsensä ylentämistä erilaisten ihmisryhmien kohdalla. Usein sellainen ilmenee julkkisten kommentoinnin kautta.

Mutta toisaalta sitä varten julkkikset ovat. He kanavoivat tuollaisia psyykkisiä tarpeita.

Höpö, höpö. Sinä yrität nyt vain päteä. En nyt varsinaisesti esim. Herlinejä perinteisinä julkkiksina pidä. En sitten mitenkään. Ja edelleenkään sinä et tosiaankaan tiedä ketä minä tunnen. Mutta ei se mitään, mistä sinä sitä voisikaan tietää.

Onhan se nyt hiukan koomista, kun ensin moititaan yläluokan omanarvontuntoisuutta ja samalla koko oma kommentti on pelkkää itsen nostatusta muiden kustannuksella eli moititaan muita siitä mitä itse parhaillaan ollaan tekemässä. Olivatpa nuo ryhmät tai ihmiset sitten yläluokkaisia, julkkiksia - tuon ryhmän tai ihmisen tilalla voi olla mitä tahansa, mutta logiikka on sama. 

Muita käytetään usein oman egon nostattamiseen (siis muiden moittimista), mutta se pistää väkisinkin silmään, kun sitä tehdään kirjallisesti ja viesti viestin perään. Enkä tässä tarkoita vain sinua. Inhimillistä, mutta samalla se kyllä tässä yhteydessä ärsyttääkin, tuo muiden ihmisten käyttäminen puruleluina.