Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Tulen itse maaseudulta jossa luokkaerot ovat aika vaikeasti nähtävissä mm. Käytöksen tai pröystäilyn perusteella, on monia jotka kuuluvat ns. Ylempään luokkaan tulojensa perustein (isot tilalliset/menestyvät yrittäjät) mutta käytöstavat voivat silti olla samalla tasolla kuin vaikkapa ihan tavan duunarilla tai jopa työttömällä, käydään siis vaikkapa samoissa baareissa ja ravintoloissa ja porukoidaan jopa ihan tulottomien kanssa jne.. Ja vaatteet saattavat olla jopa ns. Huonompia kuin keskiluokkaisella. Mutta yleensä autot ovat kalliimpia (uutta mersua/BMW:ta). Minun mielestä on ihan sama mitä kukakin tienaa ja miten käyttäytyy tai missä seurassa liikkuu, kaikki tavallaan mutta jotenkin nämä luokkaerot on ehkä helpompi huomata PK seudulla? Maaseudulla ne eivät niinkään rajoita ihmisiä erilaisiin käytösmalleihin/paikkoihin. Itse olen aika varakkaasta perheestä ja lapsena sain kokea ylä-luokkaista elämää hienoine ravintoloineen ja ulkomaan matkoineen ja hyvine vaatteineen jne.. Mutta nyt olen aikuisiällä alimmassa luokassa koska en vain osaa välittää omaisuudesta ja suhtaudun siihen ehkä turhankin rennosti ja moni huonoimmista lähtökohdista kasvanut ystäväni ovatkin jo aika hyvä tuloisia koska ovat aina keskittyneet rahaan tiukasti. Eli näinkin voi käydä, mutta mitä sitten? Pää asia että on onnellinen eikä valittamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on duunariperheestä, oikeastaan -suvusta. Itse olen yrittäjä/toimihenkilöperheestä ja suvussa on paljon akateemisia, tohtoreitakin useampia.
Minulla on parempi kielitaito ja yleissivistys. Olen vähän siloitellumpi käytökseltäni.
Mieheni taas hallitsee tietokoneet, elektroniikkalaitteet, jopa auton korjauksen hoiti silloin, kun autot olivat vielä taviksen korjattavaa mallia. On ystävällinen ja mukava, mutta välillä olisi toivomisen varaa esim. asiakaspalvelijoiden tervehtimisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.
Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.
Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.
Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.
Niin, ajatellaan vaikkapa Herlinejä. Isä Herlin oli väkivaltainen niin vaimoaan kuin lapsiaan kohtaan. Käytti myös runsaasti alkoholia ja oli vieraita naisia. Siinä teille sitä parempaa porukkaa. Ja voin kertoa, etteivät ole ainoita tuollaisia perheitä, missä tapahtuu sitä sun tätä. En mitenkään pysty arvostamaan tuollaisia ihmisiä ja perheitä oli heillä sitten mitä tahansa taustalla.
Kyse on vain siitä, että tunnet julkisuuden kautta ihmisiä tai kuvittelet tuntevasi heidät ja näiden perusteella laajemman joukon myös. Etkä tunne oikeasti kumpiakaan, et Herlinejä etkä yläluokkaakaan, koska et kuulu yläluokkaan. Et tunne myöskään naapuriasi, joka on päihdeongelmainen, mutta näkökulma on kuitenkin tarkempi kuin sitä kohtaan, josta tiedät asioita vain siksi, että hän on julkisuuden henkilö.
Ei siinä mitään, noinhan ihmiset toimivat, tekevät yleistyksiä, mutta jossain kohtaa kannattaa miettiä omaakin loogisuutta.
Mistä sinä tiedät ketä minä tunnen? Et mistään.
Siitä miten kirjoitat ihmisistä huomaa paljon. Mutta jouduit vain sijaiskärsijäksi, koska tällä palstalla on niin paljon itsensä ylentämistä erilaisten ihmisryhmien kohdalla. Usein sellainen ilmenee julkkisten kommentoinnin kautta.
Mutta toisaalta sitä varten julkkikset ovat. He kanavoivat tuollaisia psyykkisiä tarpeita.
Höpö, höpö. Sinä yrität nyt vain päteä. En nyt varsinaisesti esim. Herlinejä perinteisinä julkkiksina pidä. En sitten mitenkään. Ja edelleenkään sinä et tosiaankaan tiedä ketä minä tunnen. Mutta ei se mitään, mistä sinä sitä voisikaan tietää.
Onhan se nyt hiukan koomista, kun ensin moititaan yläluokan omanarvontuntoisuutta ja samalla koko oma kommentti on pelkkää itsen nostatusta muiden kustannuksella eli moititaan muita siitä mitä itse parhaillaan ollaan tekemässä. Olivatpa nuo ryhmät tai ihmiset sitten yläluokkaisia, julkkiksia - tuon ryhmän tai ihmisen tilalla voi olla mitä tahansa, mutta logiikka on sama.
Muita käytetään usein oman egon nostattamiseen (siis muiden moittimista), mutta se pistää väkisinkin silmään, kun sitä tehdään kirjallisesti ja viesti viestin perään. Enkä tässä tarkoita vain sinua. Inhimillistä, mutta samalla se kyllä tässä yhteydessä ärsyttääkin, tuo muiden ihmisten käyttäminen puruleluina.
En minä ole kirjottanut noita kaikkia viestejä. Täällä kirjoittelee paljon muitakin ihmiset. Siitä, ettei pokkuroi niin sanottuja yläluokkaisia ihmisiä saa kyllä kirjoittaa. Isä Herlin oli itse asiassa aika hirviö ja ei ole ainoa laatuaan noissa piireissä. Ei siinä ole mitään itsensä korottamista. Viesti pähkinän kuoressa oli se, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja ongelmia piisaa noissa mukamas paremmissa piireissäkin. Ei siitä tarvitse kuitenkaan hernettä nenään vetää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.
Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.
Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.
Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.
Olen jo monesti omissa kommenteissani sanonut, että yhteiskuntaluokka ei mitenkään määrittele ihmisen persoonallisuutta ja luonnetta. Se kuvastaa vain kulttuuria. Siitä näkökulmasta katsoen aivan yhtä hölmöä sanoa, että yläluokkaiset ovat hyveellisen sijasta kylmiä ja sydämettömiä.
Se että keskiluokasta voi oikeasti löytyä enemmän hyväsydämisiä kuin muista yhteiskuntaluokista johtuu (täällä Suomessa) siitä, että heitä on lukumääräisesti eniten. Ylempää ja alempaa keskiluokkaa siis.
Pääasiassa tämä keskustelu on ollut stereotypioiden heittelyä mikä kertoo kuvailijasta enemmän kuin kuvauksesta. Harva esimerkiksi tuntee montaakaan yläluokkaan kuuluvaa. Se ei vielä ole kenenkään tuntemista henkilökohtaisesti, jos on joskus nähnyt kaupassa, ja sama luonnollisesti koskee alaluokkaisia ihmisiä.
Parhaiten ihminen tuntee oman yhteiskuntaluokkansa, joten olisi objektiivisinta kuvata vain sitä. Mutta aloitus tietysti hakeekin noita stereotypioita. Erottautuminen on eri asia kuin ero, edeltävää käytetään omien heikkouksien ja sokeiden pisteiden piilotteluun. Erot taas näkyvät vasta isoissa ihmisjoukoissa, tilastoissa jne. eikä siinä yhdessä kummin kaimassa tai julkkiksessa jonka muka tuntee niin hyvin, että kykenee luonneanalyysin tekemään koko porukasta. Yhteiskuntaluokkien pohdinta siis liittyy yhteiskunnallisiin eroihin.
Jos ei tunne henkilökohtaisesti, voi aina lukea. Yläluokka on kirjoittanut valtavasti niin tiedettä kuin proosaa.
Asiasta on paljon tutkimustietoa olemassa, siis yhteiskuntaluokkien erosta. Valtaosa kirjoittajista ei kuulu yläluokkaan, vaan keskiluokkaan kuten muutkin suomalaiset. Joissain muissa maissa on toisin eli koulutus ei siellä ole ilmaista kuten Suomessa.
Höpsis. Kannattaa lukea vaikka Jörn Donneria tai Björn Wahlroosia. Eliitin arvoista ja näkemyksistä on tehty myös paljon tutkimuksia.
Mikä teki Donnerista eliittiä? Senkö takia, kun kirjoitteli pari kirjaa ja arvosteli ihmisiä. Oli myös harvinaisen kylmä ja kusipäinen ihminen. Tuoko tekee ihmisestä eliittiä?
Donnerin suku itsessään on yksi Suomen vaikutusvaltaisimpia kulttuuri- ja taloussukuja. Donner oli itse paitsi kirjailija, elokuvaohjaaja, elokuvatuottaja, poliitikko ja diplomaatti. Vittumainen varmasti luonteeltaan, mutta luonteenpiirteet eivät vaikuta yhteiskuntaluokkaan. Donner on kaikilla mittareilla suomalaisen yhteiskunnan eliittiä. Hänen taloudellinen, poliittinen kuin kulttuurinenkin pääomansa ja vaikutusvaltansa olivat eliitin tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.
Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.
Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.
Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.
Niin, ajatellaan vaikkapa Herlinejä. Isä Herlin oli väkivaltainen niin vaimoaan kuin lapsiaan kohtaan. Käytti myös runsaasti alkoholia ja oli vieraita naisia. Siinä teille sitä parempaa porukkaa. Ja voin kertoa, etteivät ole ainoita tuollaisia perheitä, missä tapahtuu sitä sun tätä. En mitenkään pysty arvostamaan tuollaisia ihmisiä ja perheitä oli heillä sitten mitä tahansa taustalla.
Kyse on vain siitä, että tunnet julkisuuden kautta ihmisiä tai kuvittelet tuntevasi heidät ja näiden perusteella laajemman joukon myös. Etkä tunne oikeasti kumpiakaan, et Herlinejä etkä yläluokkaakaan, koska et kuulu yläluokkaan. Et tunne myöskään naapuriasi, joka on päihdeongelmainen, mutta näkökulma on kuitenkin tarkempi kuin sitä kohtaan, josta tiedät asioita vain siksi, että hän on julkisuuden henkilö.
Ei siinä mitään, noinhan ihmiset toimivat, tekevät yleistyksiä, mutta jossain kohtaa kannattaa miettiä omaakin loogisuutta.
Mistä sinä tiedät ketä minä tunnen? Et mistään.
Siitä miten kirjoitat ihmisistä huomaa paljon. Mutta jouduit vain sijaiskärsijäksi, koska tällä palstalla on niin paljon itsensä ylentämistä erilaisten ihmisryhmien kohdalla. Usein sellainen ilmenee julkkisten kommentoinnin kautta.
Mutta toisaalta sitä varten julkkikset ovat. He kanavoivat tuollaisia psyykkisiä tarpeita.
Höpö, höpö. Sinä yrität nyt vain päteä. En nyt varsinaisesti esim. Herlinejä perinteisinä julkkiksina pidä. En sitten mitenkään. Ja edelleenkään sinä et tosiaankaan tiedä ketä minä tunnen. Mutta ei se mitään, mistä sinä sitä voisikaan tietää.
Onhan se nyt hiukan koomista, kun ensin moititaan yläluokan omanarvontuntoisuutta ja samalla koko oma kommentti on pelkkää itsen nostatusta muiden kustannuksella eli moititaan muita siitä mitä itse parhaillaan ollaan tekemässä. Olivatpa nuo ryhmät tai ihmiset sitten yläluokkaisia, julkkiksia - tuon ryhmän tai ihmisen tilalla voi olla mitä tahansa, mutta logiikka on sama.
Muita käytetään usein oman egon nostattamiseen (siis muiden moittimista), mutta se pistää väkisinkin silmään, kun sitä tehdään kirjallisesti ja viesti viestin perään. Enkä tässä tarkoita vain sinua. Inhimillistä, mutta samalla se kyllä tässä yhteydessä ärsyttääkin, tuo muiden ihmisten käyttäminen puruleluina.
En minä ole kirjottanut noita kaikkia viestejä. Täällä kirjoittelee paljon muitakin ihmiset. Siitä, ettei pokkuroi niin sanottuja yläluokkaisia ihmisiä saa kyllä kirjoittaa. Isä Herlin oli itse asiassa aika hirviö ja ei ole ainoa laatuaan noissa piireissä. Ei siinä ole mitään itsensä korottamista. Viesti pähkinän kuoressa oli se, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja ongelmia piisaa noissa mukamas paremmissa piireissäkin. Ei siitä tarvitse kuitenkaan hernettä nenään vetää.
Tiedän, ettet ole kirjoittanut, ja yritin sen viestissänikin ilmaista. Tuo on yleinen tyyli täällä, ja minulla alkaa näköjään tulla mitta täyteen palstaa tällä erää. Pahoittelen, kun kohdistin sen sinuun, että taidan olla tänään vähän kipakalla tuulella muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaaliluokka näkyy parhaiten ruoissa. Alempi sosiaaliluokka nirsoilee ja käyttää pikaruokaa. Ylempi sosiaaliluokka tilaa ravintolassa jotain muuta kuin hampparia tai pitsaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.
Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.
Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.
Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.
Olen jo monesti omissa kommenteissani sanonut, että yhteiskuntaluokka ei mitenkään määrittele ihmisen persoonallisuutta ja luonnetta. Se kuvastaa vain kulttuuria. Siitä näkökulmasta katsoen aivan yhtä hölmöä sanoa, että yläluokkaiset ovat hyveellisen sijasta kylmiä ja sydämettömiä.
Se että keskiluokasta voi oikeasti löytyä enemmän hyväsydämisiä kuin muista yhteiskuntaluokista johtuu (täällä Suomessa) siitä, että heitä on lukumääräisesti eniten. Ylempää ja alempaa keskiluokkaa siis.
Pääasiassa tämä keskustelu on ollut stereotypioiden heittelyä mikä kertoo kuvailijasta enemmän kuin kuvauksesta. Harva esimerkiksi tuntee montaakaan yläluokkaan kuuluvaa. Se ei vielä ole kenenkään tuntemista henkilökohtaisesti, jos on joskus nähnyt kaupassa, ja sama luonnollisesti koskee alaluokkaisia ihmisiä.
Parhaiten ihminen tuntee oman yhteiskuntaluokkansa, joten olisi objektiivisinta kuvata vain sitä. Mutta aloitus tietysti hakeekin noita stereotypioita. Erottautuminen on eri asia kuin ero, edeltävää käytetään omien heikkouksien ja sokeiden pisteiden piilotteluun. Erot taas näkyvät vasta isoissa ihmisjoukoissa, tilastoissa jne. eikä siinä yhdessä kummin kaimassa tai julkkiksessa jonka muka tuntee niin hyvin, että kykenee luonneanalyysin tekemään koko porukasta. Yhteiskuntaluokkien pohdinta siis liittyy yhteiskunnallisiin eroihin.
Jos ei tunne henkilökohtaisesti, voi aina lukea. Yläluokka on kirjoittanut valtavasti niin tiedettä kuin proosaa.
Asiasta on paljon tutkimustietoa olemassa, siis yhteiskuntaluokkien erosta. Valtaosa kirjoittajista ei kuulu yläluokkaan, vaan keskiluokkaan kuten muutkin suomalaiset. Joissain muissa maissa on toisin eli koulutus ei siellä ole ilmaista kuten Suomessa.
Höpsis. Kannattaa lukea vaikka Jörn Donneria tai Björn Wahlroosia. Eliitin arvoista ja näkemyksistä on tehty myös paljon tutkimuksia.
Mikä teki Donnerista eliittiä? Senkö takia, kun kirjoitteli pari kirjaa ja arvosteli ihmisiä. Oli myös harvinaisen kylmä ja kusipäinen ihminen. Tuoko tekee ihmisestä eliittiä?
Donnerin suku itsessään on yksi Suomen vaikutusvaltaisimpia kulttuuri- ja taloussukuja. Donner oli itse paitsi kirjailija, elokuvaohjaaja, elokuvatuottaja, poliitikko ja diplomaatti. Vittumainen varmasti luonteeltaan, mutta luonteenpiirteet eivät vaikuta yhteiskuntaluokkaan. Donner on kaikilla mittareilla suomalaisen yhteiskunnan eliittiä. Hänen taloudellinen, poliittinen kuin kulttuurinenkin pääomansa ja vaikutusvaltansa olivat eliitin tasoa.
Juuri näin. V-mäisyys ei myöskään vaikuta siihen miten hyvä on omassa ammatissaan olipa ala sitten talous tai kirjallisuus. V-tyyli ei kuitenkaan ole mikään yläluokan tunnusmerkki kuten yritettiin esittää. Sitä paitsi aateliset ja yläluokka ovat sentään pääasiassa luoneet sen mitä suomalaisuutena pidetään, pääosin. Vaikkeivat kaikki ihan suomalaisia olleetkaan niin kuin me sen nyt käsitämme. Suurin osa aatelisistahan tuli tänne periferiaan muualta, kun sai kuninkaalta etuoikeuksia ja verovapauden. Vaikutusvaltaisemmat ja rikkaimmat eivät tietysti täällä asuneet vakituisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.
Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.
Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.
Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.
Niin, ajatellaan vaikkapa Herlinejä. Isä Herlin oli väkivaltainen niin vaimoaan kuin lapsiaan kohtaan. Käytti myös runsaasti alkoholia ja oli vieraita naisia. Siinä teille sitä parempaa porukkaa. Ja voin kertoa, etteivät ole ainoita tuollaisia perheitä, missä tapahtuu sitä sun tätä. En mitenkään pysty arvostamaan tuollaisia ihmisiä ja perheitä oli heillä sitten mitä tahansa taustalla.
Kyse on vain siitä, että tunnet julkisuuden kautta ihmisiä tai kuvittelet tuntevasi heidät ja näiden perusteella laajemman joukon myös. Etkä tunne oikeasti kumpiakaan, et Herlinejä etkä yläluokkaakaan, koska et kuulu yläluokkaan. Et tunne myöskään naapuriasi, joka on päihdeongelmainen, mutta näkökulma on kuitenkin tarkempi kuin sitä kohtaan, josta tiedät asioita vain siksi, että hän on julkisuuden henkilö.
Ei siinä mitään, noinhan ihmiset toimivat, tekevät yleistyksiä, mutta jossain kohtaa kannattaa miettiä omaakin loogisuutta.
Ei pidä tehdä sinunkaan yleistyksiä. Toki olen poikkeus ja se näkyy ja tuntuu; tulen vahvasti ylemmän keskiluokan taustasta, olen itse keskiluokkaa ja työskentelen sen ns. päihdeongelmaisen naapurin kanssa. Paitsi hän ei olisi minun naapurini. Mutta ymmärtänet pointin.
On mielenkiintoista nähdä arvostuksia ja tapoja ikäänkuin salapoliisina, moni ei ymmärrä miten paljon olen saanut nähdä. Oman perheen asenteet näkyvät, vaikka he haluaisivat näyttäytyä ymmärtäväisinä, he eivät sitä oikeasti ole. Ennakkoluulot ovat peitettyjä, mutta olemassa. Sivulauseissa esiintyviä. Näkemykset tulevat kuplasta.
Keskiluokka taas yrittää ihan hirveästi ja oikeasti hyväksytty elämäntapakirjo on aika suppea. Suorittaminen syö näkemyksiä ja joustavuutta. Tehdään ehkä kaikista eniten kuten muutkin, trendit ovat kova sana. Huono-osaisilla taas ei ole yleensä varaa olla hirveän hyväsydämisiä, ei jää välttämättä henkisiä tai aineellisia resursseja tähän. Ja tämä ei ole niinkään lionnekysymys kuin olosuhteista kumpuavaa. Kaikissa luokissa on kaikenlaista, mutta oikea itsetuntemus ja avara maailmankatsomus on hyvin harvinaista yleisestikin, luokkaan katsomatta.
Mitä paremmin menee, sitä paremmin näihin olisi resursseja, mutta sekin toteutuu usein vasta jonkun elämää heiluttavan tapahtuman myötä. Tarve ja halu samastua muihin ihmisiin yli pinnallisten arvojen, löytää jotain perustavanlaatuisempaa merkitystä elämään. Luulempa, etteivät ihmisen aivot ole suuntautuneet joustavuuteen, jäykkyyden ja yksinkertaistamisen helpottaessa ajattelua ja elämää.
Totuus on, että vasta kun näkee tarpeeksi jonkun "ryhmän" jäseniä, huomaakin ettei kyseessä olekaan mikään homogeeninen ryhmä. Vaan yksilöitä erilaisine tarinoineen, kykyineen ja luonteineen. Mutta tämä täytyy nähdä ennenkuin tietää. Vähän kuin rasismissa, kulttuuriin ja sen ihmisiin tutustuminen auttaa ehkäisemään ennakkoluuloja, ryhmästä tulee joukko yksilöitä.
Itse koen, että on hyvin vähän samastumispintaa juuri mihinkään kulttuurillisesti, toki yksilötasolla sitten löytyy samanhenkisiä ja tämä voi olla joku aivan pieni juttu luonteessa, kokemuksissa tai huumorintajussa.
Merkillisiä luuloja ja yleistyksiä tässä keskustelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.
Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.
Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.
Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.
Niin, ajatellaan vaikkapa Herlinejä. Isä Herlin oli väkivaltainen niin vaimoaan kuin lapsiaan kohtaan. Käytti myös runsaasti alkoholia ja oli vieraita naisia. Siinä teille sitä parempaa porukkaa. Ja voin kertoa, etteivät ole ainoita tuollaisia perheitä, missä tapahtuu sitä sun tätä. En mitenkään pysty arvostamaan tuollaisia ihmisiä ja perheitä oli heillä sitten mitä tahansa taustalla.
Kyse on vain siitä, että tunnet julkisuuden kautta ihmisiä tai kuvittelet tuntevasi heidät ja näiden perusteella laajemman joukon myös. Etkä tunne oikeasti kumpiakaan, et Herlinejä etkä yläluokkaakaan, koska et kuulu yläluokkaan. Et tunne myöskään naapuriasi, joka on päihdeongelmainen, mutta näkökulma on kuitenkin tarkempi kuin sitä kohtaan, josta tiedät asioita vain siksi, että hän on julkisuuden henkilö.
Ei siinä mitään, noinhan ihmiset toimivat, tekevät yleistyksiä, mutta jossain kohtaa kannattaa miettiä omaakin loogisuutta.
Ei pidä tehdä sinunkaan yleistyksiä. Toki olen poikkeus ja se näkyy ja tuntuu; tulen vahvasti ylemmän keskiluokan taustasta, olen itse keskiluokkaa ja työskentelen sen ns. päihdeongelmaisen naapurin kanssa. Paitsi hän ei olisi minun naapurini. Mutta ymmärtänet pointin.
On mielenkiintoista nähdä arvostuksia ja tapoja ikäänkuin salapoliisina, moni ei ymmärrä miten paljon olen saanut nähdä. Oman perheen asenteet näkyvät, vaikka he haluaisivat näyttäytyä ymmärtäväisinä, he eivät sitä oikeasti ole. Ennakkoluulot ovat peitettyjä, mutta olemassa. Sivulauseissa esiintyviä. Näkemykset tulevat kuplasta.
Keskiluokka taas yrittää ihan hirveästi ja oikeasti hyväksytty elämäntapakirjo on aika suppea. Suorittaminen syö näkemyksiä ja joustavuutta. Tehdään ehkä kaikista eniten kuten muutkin, trendit ovat kova sana. Huono-osaisilla taas ei ole yleensä varaa olla hirveän hyväsydämisiä, ei jää välttämättä henkisiä tai aineellisia resursseja tähän. Ja tämä ei ole niinkään lionnekysymys kuin olosuhteista kumpuavaa. Kaikissa luokissa on kaikenlaista, mutta oikea itsetuntemus ja avara maailmankatsomus on hyvin harvinaista yleisestikin, luokkaan katsomatta.
Mitä paremmin menee, sitä paremmin näihin olisi resursseja, mutta sekin toteutuu usein vasta jonkun elämää heiluttavan tapahtuman myötä. Tarve ja halu samastua muihin ihmisiin yli pinnallisten arvojen, löytää jotain perustavanlaatuisempaa merkitystä elämään. Luulempa, etteivät ihmisen aivot ole suuntautuneet joustavuuteen, jäykkyyden ja yksinkertaistamisen helpottaessa ajattelua ja elämää.
Totuus on, että vasta kun näkee tarpeeksi jonkun "ryhmän" jäseniä, huomaakin ettei kyseessä olekaan mikään homogeeninen ryhmä. Vaan yksilöitä erilaisine tarinoineen, kykyineen ja luonteineen. Mutta tämä täytyy nähdä ennenkuin tietää. Vähän kuin rasismissa, kulttuuriin ja sen ihmisiin tutustuminen auttaa ehkäisemään ennakkoluuloja, ryhmästä tulee joukko yksilöitä.
Itse koen, että on hyvin vähän samastumispintaa juuri mihinkään kulttuurillisesti, toki yksilötasolla sitten löytyy samanhenkisiä ja tämä voi olla joku aivan pieni juttu luonteessa, kokemuksissa tai huumorintajussa.
Minä näen asian niin, että on ihan normaalia vertailla ja tuntea ennakkoluuloja, sillä kommunikaatio on aina toiseuden kanssa työskentelemistä. Näen siis niin, että sitä tutuintakaan ja rakkaintakaan ei välttämättä ymmärrä ilman huolellista kuuntelemista (tai ei aina silloinkaan), sillä toisen kokemusmaailmaa ja elämää ei välttämättä ymmärrä täysin koskaan. Esimerkiksi tunteet ovat kehollisia eivätkä sanat aina tavoita niitä. Ja ymmärrystä syntyy sitä huonommin mitä kauempana persoonallisuuden piirteet, kulttuuri tai elämäntapa ovat. Siinä mielessä kenelläkään ei ole varaa olla tunnustamatta omaa ennakkoluuloisuuttaan, stereotypioita ja noin varsinkin, kun puhutaan kokonaisista yhteiskuntaluokista tai ihmisryhmistä. Jotka eivät (kuten sanoit) ole homogeenisia.
Itse koen, että tämä palsta on lisännyt ennakkoluuloisuuttani eikä vähentänyt sitä, valitettavasti. Jo aluksi kerroin, että kohtasin aivan tuntemattoman maailman arvoineen. Siinä mielessä en allekirjoita sitä, että paremmin tunteminen vähentäisi ennakkoluuloisuutta, lokeroimista tai millä nimellä nyt sitä kutsuukaan. Siinä vaiheessa, kun on tarve erottautua (syitä siihen voi olla monia), alkaa lokerointi ja itsensä kohottaminen muiden yläpuolelle. Esimerkiksi omalla kohdalla minua kiukuttaa ja ärsyttää enkä voi sietää "tyhmyyttä"jota täällä näen, tämä paikka on paikoin oikea tyhmyyden ylistys, mikä tietysti tarkoittaa sitä, etten ole aivan sinut oman tyhmyyteni kanssa. Olen vasta eilen saanut korjata omia töppäilyjäni, joita häpeän, mutta sellaista se elämä ja ihmissuhteet vain ovat.
En oikeastaan edes näillä kilometreillä tiedä voiko muita ymmärtää, olen kallistumassa siihen, että olisi viisainta keskittyä siihen, että ymmärtäisi edes itseään (siinäkin on tekemistä). Koska suurin osa ns. muiden ymmärtämisestä, seulomisesta, luokittamisesta ja lajittelusta on pelkkää itsetehostusta, oman persoonan ja elämän käsittelyä muiden elämän ruotimisen kautta, mikä ei kovin reilua ole (siis niiden kohteeksi joutuvien kannalta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.
Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.
Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.
Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.
Niin, ajatellaan vaikkapa Herlinejä. Isä Herlin oli väkivaltainen niin vaimoaan kuin lapsiaan kohtaan. Käytti myös runsaasti alkoholia ja oli vieraita naisia. Siinä teille sitä parempaa porukkaa. Ja voin kertoa, etteivät ole ainoita tuollaisia perheitä, missä tapahtuu sitä sun tätä. En mitenkään pysty arvostamaan tuollaisia ihmisiä ja perheitä oli heillä sitten mitä tahansa taustalla.
Kyse on vain siitä, että tunnet julkisuuden kautta ihmisiä tai kuvittelet tuntevasi heidät ja näiden perusteella laajemman joukon myös. Etkä tunne oikeasti kumpiakaan, et Herlinejä etkä yläluokkaakaan, koska et kuulu yläluokkaan. Et tunne myöskään naapuriasi, joka on päihdeongelmainen, mutta näkökulma on kuitenkin tarkempi kuin sitä kohtaan, josta tiedät asioita vain siksi, että hän on julkisuuden henkilö.
Ei siinä mitään, noinhan ihmiset toimivat, tekevät yleistyksiä, mutta jossain kohtaa kannattaa miettiä omaakin loogisuutta.
Ei pidä tehdä sinunkaan yleistyksiä. Toki olen poikkeus ja se näkyy ja tuntuu; tulen vahvasti ylemmän keskiluokan taustasta, olen itse keskiluokkaa ja työskentelen sen ns. päihdeongelmaisen naapurin kanssa. Paitsi hän ei olisi minun naapurini. Mutta ymmärtänet pointin.
On mielenkiintoista nähdä arvostuksia ja tapoja ikäänkuin salapoliisina, moni ei ymmärrä miten paljon olen saanut nähdä. Oman perheen asenteet näkyvät, vaikka he haluaisivat näyttäytyä ymmärtäväisinä, he eivät sitä oikeasti ole. Ennakkoluulot ovat peitettyjä, mutta olemassa. Sivulauseissa esiintyviä. Näkemykset tulevat kuplasta.
Keskiluokka taas yrittää ihan hirveästi ja oikeasti hyväksytty elämäntapakirjo on aika suppea. Suorittaminen syö näkemyksiä ja joustavuutta. Tehdään ehkä kaikista eniten kuten muutkin, trendit ovat kova sana. Huono-osaisilla taas ei ole yleensä varaa olla hirveän hyväsydämisiä, ei jää välttämättä henkisiä tai aineellisia resursseja tähän. Ja tämä ei ole niinkään lionnekysymys kuin olosuhteista kumpuavaa. Kaikissa luokissa on kaikenlaista, mutta oikea itsetuntemus ja avara maailmankatsomus on hyvin harvinaista yleisestikin, luokkaan katsomatta.
Mitä paremmin menee, sitä paremmin näihin olisi resursseja, mutta sekin toteutuu usein vasta jonkun elämää heiluttavan tapahtuman myötä. Tarve ja halu samastua muihin ihmisiin yli pinnallisten arvojen, löytää jotain perustavanlaatuisempaa merkitystä elämään. Luulempa, etteivät ihmisen aivot ole suuntautuneet joustavuuteen, jäykkyyden ja yksinkertaistamisen helpottaessa ajattelua ja elämää.
Totuus on, että vasta kun näkee tarpeeksi jonkun "ryhmän" jäseniä, huomaakin ettei kyseessä olekaan mikään homogeeninen ryhmä. Vaan yksilöitä erilaisine tarinoineen, kykyineen ja luonteineen. Mutta tämä täytyy nähdä ennenkuin tietää. Vähän kuin rasismissa, kulttuuriin ja sen ihmisiin tutustuminen auttaa ehkäisemään ennakkoluuloja, ryhmästä tulee joukko yksilöitä.
Itse koen, että on hyvin vähän samastumispintaa juuri mihinkään kulttuurillisesti, toki yksilötasolla sitten löytyy samanhenkisiä ja tämä voi olla joku aivan pieni juttu luonteessa, kokemuksissa tai huumorintajussa.
Minä näen asian niin, että on ihan normaalia vertailla ja tuntea ennakkoluuloja, sillä kommunikaatio on aina toiseuden kanssa työskentelemistä. Näen siis niin, että sitä tutuintakaan ja rakkaintakaan ei välttämättä ymmärrä ilman huolellista kuuntelemista (tai ei aina silloinkaan), sillä toisen kokemusmaailmaa ja elämää ei välttämättä ymmärrä täysin koskaan. Esimerkiksi tunteet ovat kehollisia eivätkä sanat aina tavoita niitä. Ja ymmärrystä syntyy sitä huonommin mitä kauempana persoonallisuuden piirteet, kulttuuri tai elämäntapa ovat. Siinä mielessä kenelläkään ei ole varaa olla tunnustamatta omaa ennakkoluuloisuuttaan, stereotypioita ja noin varsinkin, kun puhutaan kokonaisista yhteiskuntaluokista tai ihmisryhmistä. Jotka eivät (kuten sanoit) ole homogeenisia.
Itse koen, että tämä palsta on lisännyt ennakkoluuloisuuttani eikä vähentänyt sitä, valitettavasti. Jo aluksi kerroin, että kohtasin aivan tuntemattoman maailman arvoineen. Siinä mielessä en allekirjoita sitä, että paremmin tunteminen vähentäisi ennakkoluuloisuutta, lokeroimista tai millä nimellä nyt sitä kutsuukaan. Siinä vaiheessa, kun on tarve erottautua (syitä siihen voi olla monia), alkaa lokerointi ja itsensä kohottaminen muiden yläpuolelle. Esimerkiksi omalla kohdalla minua kiukuttaa ja ärsyttää enkä voi sietää "tyhmyyttä"jota täällä näen, tämä paikka on paikoin oikea tyhmyyden ylistys, mikä tietysti tarkoittaa sitä, etten ole aivan sinut oman tyhmyyteni kanssa. Olen vasta eilen saanut korjata omia töppäilyjäni, joita häpeän, mutta sellaista se elämä ja ihmissuhteet vain ovat.
En oikeastaan edes näillä kilometreillä tiedä voiko muita ymmärtää, olen kallistumassa siihen, että olisi viisainta keskittyä siihen, että ymmärtäisi edes itseään (siinäkin on tekemistä). Koska suurin osa ns. muiden ymmärtämisestä, seulomisesta, luokittamisesta ja lajittelusta on pelkkää itsetehostusta, oman persoonan ja elämän käsittelyä muiden elämän ruotimisen kautta, mikä ei kovin reilua ole (siis niiden kohteeksi joutuvien kannalta).
Tietenkään omiakaan ennakkoluuloja ei voi kieltää, mutta kun niitä tutkiskelee ja tiedostaa, ne osaa yhä useammin ottaa huomioon. Ja huomata että ne ovat juuri niitä, ja usein ne myös kumoutuvat. Tuo on osa sitä itsetuntemusta, mistä minä tulen, kuka olen suhteessa muihin, mitä arvostan jne.
Olen samaa mieltä siitä, ettei toisia voi täysin ymmärtää, voi vaan kuunnella. Käydä keskustelua siitä, ymmärrämmekö asian edes sinnepäin samoin. Se vaatii avoimuutta. Monen asian täytyy antaa olla, se on ihan yhtä hyvä. Kun asioille itse ymmärtää syitä, on ne helpompi hyväksyä. Ne eivät intuiviisesti "pelota", näyttäydy uhkana. Hyväksyminen on se tärkein muiden kanssa toimeentulemisessa. Ja sitten ehkäpä tärkein, kaikki haluavat säilyttää kasvonsa. Sen kun tiedostaa, luo hyvän pohjan aidolle kohtaamiselle odotuksista ja ulkoisista raameista riippumatta. Toisin sanoen, kaikki toivovat tulevansa kunnioitetuksi ihmisinä, se on aika sama toive joka saa vain erilaisia ilmenemismuotoja.
Kun kerran tajuaa, että lähes kaikki on suhteellista, ei sitä voi olla enää näkemättä ikinä. Mutta harva ymmärtää, edes oman näkemyksensä suhteellisuutta. Itseasiassa ennakkoluulojen puute hämmentää ihmisiä hyvin paljon. Sitä oikeastaan kuvasinkin, kun sanoin toimivani salapoliisina. Muut odottavat, että toteuttaisin niitä käytöksessäni ja hämmentyvät kun paljastan asioita itsestäni joita he eivät odottaneet, oman tyypittelynsä perusteella. Tämä on joskus sanottu ihan ääneenkin. Käytöksessä se näkyy hienovaraisemmin. Oletetaan kuuluvan tiettyyn ryhmään ja kohdellaan sen mukaan tai hämmennytään kun omat oletukset osottautuvat vääriksi. Koska en toteuta stereotypiaa, mutta osaan myös toimia eri ympyröissä oletetulla tavalla, koska tunnistan ne odotukset. Silloin ne tulevat hyvin näkyviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.
Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.
Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.
Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.
Niin, ajatellaan vaikkapa Herlinejä. Isä Herlin oli väkivaltainen niin vaimoaan kuin lapsiaan kohtaan. Käytti myös runsaasti alkoholia ja oli vieraita naisia. Siinä teille sitä parempaa porukkaa. Ja voin kertoa, etteivät ole ainoita tuollaisia perheitä, missä tapahtuu sitä sun tätä. En mitenkään pysty arvostamaan tuollaisia ihmisiä ja perheitä oli heillä sitten mitä tahansa taustalla.
Kyse on vain siitä, että tunnet julkisuuden kautta ihmisiä tai kuvittelet tuntevasi heidät ja näiden perusteella laajemman joukon myös. Etkä tunne oikeasti kumpiakaan, et Herlinejä etkä yläluokkaakaan, koska et kuulu yläluokkaan. Et tunne myöskään naapuriasi, joka on päihdeongelmainen, mutta näkökulma on kuitenkin tarkempi kuin sitä kohtaan, josta tiedät asioita vain siksi, että hän on julkisuuden henkilö.
Ei siinä mitään, noinhan ihmiset toimivat, tekevät yleistyksiä, mutta jossain kohtaa kannattaa miettiä omaakin loogisuutta.
Ei pidä tehdä sinunkaan yleistyksiä. Toki olen poikkeus ja se näkyy ja tuntuu; tulen vahvasti ylemmän keskiluokan taustasta, olen itse keskiluokkaa ja työskentelen sen ns. päihdeongelmaisen naapurin kanssa. Paitsi hän ei olisi minun naapurini. Mutta ymmärtänet pointin.
On mielenkiintoista nähdä arvostuksia ja tapoja ikäänkuin salapoliisina, moni ei ymmärrä miten paljon olen saanut nähdä. Oman perheen asenteet näkyvät, vaikka he haluaisivat näyttäytyä ymmärtäväisinä, he eivät sitä oikeasti ole. Ennakkoluulot ovat peitettyjä, mutta olemassa. Sivulauseissa esiintyviä. Näkemykset tulevat kuplasta.
Keskiluokka taas yrittää ihan hirveästi ja oikeasti hyväksytty elämäntapakirjo on aika suppea. Suorittaminen syö näkemyksiä ja joustavuutta. Tehdään ehkä kaikista eniten kuten muutkin, trendit ovat kova sana. Huono-osaisilla taas ei ole yleensä varaa olla hirveän hyväsydämisiä, ei jää välttämättä henkisiä tai aineellisia resursseja tähän. Ja tämä ei ole niinkään lionnekysymys kuin olosuhteista kumpuavaa. Kaikissa luokissa on kaikenlaista, mutta oikea itsetuntemus ja avara maailmankatsomus on hyvin harvinaista yleisestikin, luokkaan katsomatta.
Mitä paremmin menee, sitä paremmin näihin olisi resursseja, mutta sekin toteutuu usein vasta jonkun elämää heiluttavan tapahtuman myötä. Tarve ja halu samastua muihin ihmisiin yli pinnallisten arvojen, löytää jotain perustavanlaatuisempaa merkitystä elämään. Luulempa, etteivät ihmisen aivot ole suuntautuneet joustavuuteen, jäykkyyden ja yksinkertaistamisen helpottaessa ajattelua ja elämää.
Totuus on, että vasta kun näkee tarpeeksi jonkun "ryhmän" jäseniä, huomaakin ettei kyseessä olekaan mikään homogeeninen ryhmä. Vaan yksilöitä erilaisine tarinoineen, kykyineen ja luonteineen. Mutta tämä täytyy nähdä ennenkuin tietää. Vähän kuin rasismissa, kulttuuriin ja sen ihmisiin tutustuminen auttaa ehkäisemään ennakkoluuloja, ryhmästä tulee joukko yksilöitä.
Itse koen, että on hyvin vähän samastumispintaa juuri mihinkään kulttuurillisesti, toki yksilötasolla sitten löytyy samanhenkisiä ja tämä voi olla joku aivan pieni juttu luonteessa, kokemuksissa tai huumorintajussa.
Minä näen asian niin, että on ihan normaalia vertailla ja tuntea ennakkoluuloja, sillä kommunikaatio on aina toiseuden kanssa työskentelemistä. Näen siis niin, että sitä tutuintakaan ja rakkaintakaan ei välttämättä ymmärrä ilman huolellista kuuntelemista (tai ei aina silloinkaan), sillä toisen kokemusmaailmaa ja elämää ei välttämättä ymmärrä täysin koskaan. Esimerkiksi tunteet ovat kehollisia eivätkä sanat aina tavoita niitä. Ja ymmärrystä syntyy sitä huonommin mitä kauempana persoonallisuuden piirteet, kulttuuri tai elämäntapa ovat. Siinä mielessä kenelläkään ei ole varaa olla tunnustamatta omaa ennakkoluuloisuuttaan, stereotypioita ja noin varsinkin, kun puhutaan kokonaisista yhteiskuntaluokista tai ihmisryhmistä. Jotka eivät (kuten sanoit) ole homogeenisia.
Itse koen, että tämä palsta on lisännyt ennakkoluuloisuuttani eikä vähentänyt sitä, valitettavasti. Jo aluksi kerroin, että kohtasin aivan tuntemattoman maailman arvoineen. Siinä mielessä en allekirjoita sitä, että paremmin tunteminen vähentäisi ennakkoluuloisuutta, lokeroimista tai millä nimellä nyt sitä kutsuukaan. Siinä vaiheessa, kun on tarve erottautua (syitä siihen voi olla monia), alkaa lokerointi ja itsensä kohottaminen muiden yläpuolelle. Esimerkiksi omalla kohdalla minua kiukuttaa ja ärsyttää enkä voi sietää "tyhmyyttä"jota täällä näen, tämä paikka on paikoin oikea tyhmyyden ylistys, mikä tietysti tarkoittaa sitä, etten ole aivan sinut oman tyhmyyteni kanssa. Olen vasta eilen saanut korjata omia töppäilyjäni, joita häpeän, mutta sellaista se elämä ja ihmissuhteet vain ovat.
En oikeastaan edes näillä kilometreillä tiedä voiko muita ymmärtää, olen kallistumassa siihen, että olisi viisainta keskittyä siihen, että ymmärtäisi edes itseään (siinäkin on tekemistä). Koska suurin osa ns. muiden ymmärtämisestä, seulomisesta, luokittamisesta ja lajittelusta on pelkkää itsetehostusta, oman persoonan ja elämän käsittelyä muiden elämän ruotimisen kautta, mikä ei kovin reilua ole (siis niiden kohteeksi joutuvien kannalta).
Tietenkään omiakaan ennakkoluuloja ei voi kieltää, mutta kun niitä tutkiskelee ja tiedostaa, ne osaa yhä useammin ottaa huomioon. Ja huomata että ne ovat juuri niitä, ja usein ne myös kumoutuvat. Tuo on osa sitä itsetuntemusta, mistä minä tulen, kuka olen suhteessa muihin, mitä arvostan jne.
Olen samaa mieltä siitä, ettei toisia voi täysin ymmärtää, voi vaan kuunnella. Käydä keskustelua siitä, ymmärrämmekö asian edes sinnepäin samoin. Se vaatii avoimuutta. Monen asian täytyy antaa olla, se on ihan yhtä hyvä. Kun asioille itse ymmärtää syitä, on ne helpompi hyväksyä. Ne eivät intuiviisesti "pelota", näyttäydy uhkana. Hyväksyminen on se tärkein muiden kanssa toimeentulemisessa. Ja sitten ehkäpä tärkein, kaikki haluavat säilyttää kasvonsa. Sen kun tiedostaa, luo hyvän pohjan aidolle kohtaamiselle odotuksista ja ulkoisista raameista riippumatta. Toisin sanoen, kaikki toivovat tulevansa kunnioitetuksi ihmisinä, se on aika sama toive joka saa vain erilaisia ilmenemismuotoja.
Kun kerran tajuaa, että lähes kaikki on suhteellista, ei sitä voi olla enää näkemättä ikinä. Mutta harva ymmärtää, edes oman näkemyksensä suhteellisuutta. Itseasiassa ennakkoluulojen puute hämmentää ihmisiä hyvin paljon. Sitä oikeastaan kuvasinkin, kun sanoin toimivani salapoliisina. Muut odottavat, että toteuttaisin niitä käytöksessäni ja hämmentyvät kun paljastan asioita itsestäni joita he eivät odottaneet, oman tyypittelynsä perusteella. Tämä on joskus sanottu ihan ääneenkin. Käytöksessä se näkyy hienovaraisemmin. Oletetaan kuuluvan tiettyyn ryhmään ja kohdellaan sen mukaan tai hämmennytään kun omat oletukset osottautuvat vääriksi. Koska en toteuta stereotypiaa, mutta osaan myös toimia eri ympyröissä oletetulla tavalla, koska tunnistan ne odotukset. Silloin ne tulevat hyvin näkyviksi.
Viimeisellä lauseella tarkoitan sitä, että kun ihmiset olettavat että jaamme samat ennakkoluulot, he tuovat omansa selvemmin esille kuin ehkä muuten sosiaalisten normien puitteissa toisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.
Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.
Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.
Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.
Olen jo monesti omissa kommenteissani sanonut, että yhteiskuntaluokka ei mitenkään määrittele ihmisen persoonallisuutta ja luonnetta. Se kuvastaa vain kulttuuria. Siitä näkökulmasta katsoen aivan yhtä hölmöä sanoa, että yläluokkaiset ovat hyveellisen sijasta kylmiä ja sydämettömiä.
Se että keskiluokasta voi oikeasti löytyä enemmän hyväsydämisiä kuin muista yhteiskuntaluokista johtuu (täällä Suomessa) siitä, että heitä on lukumääräisesti eniten. Ylempää ja alempaa keskiluokkaa siis.
Pääasiassa tämä keskustelu on ollut stereotypioiden heittelyä mikä kertoo kuvailijasta enemmän kuin kuvauksesta. Harva esimerkiksi tuntee montaakaan yläluokkaan kuuluvaa. Se ei vielä ole kenenkään tuntemista henkilökohtaisesti, jos on joskus nähnyt kaupassa, ja sama luonnollisesti koskee alaluokkaisia ihmisiä.
Parhaiten ihminen tuntee oman yhteiskuntaluokkansa, joten olisi objektiivisinta kuvata vain sitä. Mutta aloitus tietysti hakeekin noita stereotypioita. Erottautuminen on eri asia kuin ero, edeltävää käytetään omien heikkouksien ja sokeiden pisteiden piilotteluun. Erot taas näkyvät vasta isoissa ihmisjoukoissa, tilastoissa jne. eikä siinä yhdessä kummin kaimassa tai julkkiksessa jonka muka tuntee niin hyvin, että kykenee luonneanalyysin tekemään koko porukasta. Yhteiskuntaluokkien pohdinta siis liittyy yhteiskunnallisiin eroihin.
Jos ei tunne henkilökohtaisesti, voi aina lukea. Yläluokka on kirjoittanut valtavasti niin tiedettä kuin proosaa.
Asiasta on paljon tutkimustietoa olemassa, siis yhteiskuntaluokkien erosta. Valtaosa kirjoittajista ei kuulu yläluokkaan, vaan keskiluokkaan kuten muutkin suomalaiset. Joissain muissa maissa on toisin eli koulutus ei siellä ole ilmaista kuten Suomessa.
Höpsis. Kannattaa lukea vaikka Jörn Donneria tai Björn Wahlroosia. Eliitin arvoista ja näkemyksistä on tehty myös paljon tutkimuksia.
Mikä teki Donnerista eliittiä? Senkö takia, kun kirjoitteli pari kirjaa ja arvosteli ihmisiä. Oli myös harvinaisen kylmä ja kusipäinen ihminen. Tuoko tekee ihmisestä eliittiä?
Donnerin suku itsessään on yksi Suomen vaikutusvaltaisimpia kulttuuri- ja taloussukuja. Donner oli itse paitsi kirjailija, elokuvaohjaaja, elokuvatuottaja, poliitikko ja diplomaatti. Vittumainen varmasti luonteeltaan, mutta luonteenpiirteet eivät vaikuta yhteiskuntaluokkaan. Donner on kaikilla mittareilla suomalaisen yhteiskunnan eliittiä. Hänen taloudellinen, poliittinen kuin kulttuurinenkin pääomansa ja vaikutusvaltansa olivat eliitin tasoa.
Suomeksi sanottuna: rikkaan suvun mätämuna, joka tuli vanhuksena järkiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.
Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.
Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.
Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.
Olen jo monesti omissa kommenteissani sanonut, että yhteiskuntaluokka ei mitenkään määrittele ihmisen persoonallisuutta ja luonnetta. Se kuvastaa vain kulttuuria. Siitä näkökulmasta katsoen aivan yhtä hölmöä sanoa, että yläluokkaiset ovat hyveellisen sijasta kylmiä ja sydämettömiä.
Se että keskiluokasta voi oikeasti löytyä enemmän hyväsydämisiä kuin muista yhteiskuntaluokista johtuu (täällä Suomessa) siitä, että heitä on lukumääräisesti eniten. Ylempää ja alempaa keskiluokkaa siis.
Pääasiassa tämä keskustelu on ollut stereotypioiden heittelyä mikä kertoo kuvailijasta enemmän kuin kuvauksesta. Harva esimerkiksi tuntee montaakaan yläluokkaan kuuluvaa. Se ei vielä ole kenenkään tuntemista henkilökohtaisesti, jos on joskus nähnyt kaupassa, ja sama luonnollisesti koskee alaluokkaisia ihmisiä.
Parhaiten ihminen tuntee oman yhteiskuntaluokkansa, joten olisi objektiivisinta kuvata vain sitä. Mutta aloitus tietysti hakeekin noita stereotypioita. Erottautuminen on eri asia kuin ero, edeltävää käytetään omien heikkouksien ja sokeiden pisteiden piilotteluun. Erot taas näkyvät vasta isoissa ihmisjoukoissa, tilastoissa jne. eikä siinä yhdessä kummin kaimassa tai julkkiksessa jonka muka tuntee niin hyvin, että kykenee luonneanalyysin tekemään koko porukasta. Yhteiskuntaluokkien pohdinta siis liittyy yhteiskunnallisiin eroihin.
Jos ei tunne henkilökohtaisesti, voi aina lukea. Yläluokka on kirjoittanut valtavasti niin tiedettä kuin proosaa.
Asiasta on paljon tutkimustietoa olemassa, siis yhteiskuntaluokkien erosta. Valtaosa kirjoittajista ei kuulu yläluokkaan, vaan keskiluokkaan kuten muutkin suomalaiset. Joissain muissa maissa on toisin eli koulutus ei siellä ole ilmaista kuten Suomessa.
Höpsis. Kannattaa lukea vaikka Jörn Donneria tai Björn Wahlroosia. Eliitin arvoista ja näkemyksistä on tehty myös paljon tutkimuksia.
Mikä teki Donnerista eliittiä? Senkö takia, kun kirjoitteli pari kirjaa ja arvosteli ihmisiä. Oli myös harvinaisen kylmä ja kusipäinen ihminen. Tuoko tekee ihmisestä eliittiä?
Donnerin suku itsessään on yksi Suomen vaikutusvaltaisimpia kulttuuri- ja taloussukuja. Donner oli itse paitsi kirjailija, elokuvaohjaaja, elokuvatuottaja, poliitikko ja diplomaatti. Vittumainen varmasti luonteeltaan, mutta luonteenpiirteet eivät vaikuta yhteiskuntaluokkaan. Donner on kaikilla mittareilla suomalaisen yhteiskunnan eliittiä. Hänen taloudellinen, poliittinen kuin kulttuurinenkin pääomansa ja vaikutusvaltansa olivat eliitin tasoa.
Juuri näin. V-mäisyys ei myöskään vaikuta siihen miten hyvä on omassa ammatissaan olipa ala sitten talous tai kirjallisuus. V-tyyli ei kuitenkaan ole mikään yläluokan tunnusmerkki kuten yritettiin esittää. Sitä paitsi aateliset ja yläluokka ovat sentään pääasiassa luoneet sen mitä suomalaisuutena pidetään, pääosin. Vaikkeivat kaikki ihan suomalaisia olleetkaan niin kuin me sen nyt käsitämme. Suurin osa aatelisistahan tuli tänne periferiaan muualta, kun sai kuninkaalta etuoikeuksia ja verovapauden. Vaikutusvaltaisemmat ja rikkaimmat eivät tietysti täällä asuneet vakituisesti.
Olivatko Aleksis Kivi, Eino Leino tai vaikka Väinö Linna aatelisia/yläluokkaa? Taidamme pitää suomalaisuutena ihan eri asioita...
Alemmat sosiaaliluokan henkilöt ovat aitoja, avoimia ja eivät ajattele, mitä muut ajattelevat heistä.
Keskiluokka on pyrkyriporukkaa ja se näkyy kaikessa.
Ylemmältä sosiaaliluokalta puuttuu useasti käytöstavat ja elämänkokemus.
Itse olen elänyt kaikissa luokissa ja viihdyn tietoisesti "Alhaalla".
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloissa ollaan vastuussa myös naapureiden yhtiölainoista ja ensi keväällä nousee yhtiölainojen korot sekä alkaa monessa uudemmassa talossa myös yhtiölainan lyhennys.
Vuokra-asunnoista on ylitarjonta, kaikki ei saa asumistukea, ruoan ja sähkön hinta nousee joten ei voi maksaa korkeaa vuokraa.
Sääliksi kyllä käy noita uusissa kerrostaloissa asuvia omistusasujia.
Myös peruskorjausten edessä olevien talonyhtiöiden lainakulut voi nousta. Yhtiölainat voi kaatua osakkaiden niskaan, jos osa ei pysty omassa maksamaan.Luultavasti myös vuokrat nousevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntuu olevan jotenkin harhainen käsitys yläluokan hyveellisyydestä ja jotenkin pyytettömyydestä. Ehkä ei ole ikinä tavannut yläluokkaa. Sanoisin päinvastoin ja tunnetutkin ns yläluokkaan kuuluvat hyväntekijät on monesti IRL aika korostuneen omanarvontuntoisia, kylmiä ja omaa etuaan ajava, mikä on vastoin julkisuuskuvaa.
Yhtälailla erikoiselta tuntuu väite, että vain nousukkaat, pyrkyrit pukeutuu merkkivaatteisiin ja suosii näkyviä varallisuuden symboleja.
Halutaan ehkä pitää olla mielikuvaa, että kaikki rikkkat olisi kuin Ingvar Kamprad. Ja kyllä hydäsydämisiä nukkavierujakin löytyy, mutta enemmän Cartier, Rolex tai Hublot kädessä kulkevia mittatilauspukumiehiä kauniine rouvineen. Sulavia seuramiehiäy, mutta aika kylmästi myös nenänvartta pitkin katsovia. Ja rouvien kauneus on harvemmin vain purkista, on Kaivopuiston Klinikkaa ym. He ei silti näytä tackylta, kuten joku työväen Miisu, joka käy ottamassa volyymiripset ja akryylikynnet ja tassuttelee menemään Guccin mustassa huppparissa, jonka osti joustoluotolla. Rouvat on monesti ihan koulutettuja ja sivistyneitäkin, mutta nenän vartta pitkin katsominen on vaan niin vastenmielistä.
Paljon rehellisempää on meno keskiluokassa, josta oikeasti löytää paljon enemmän hyväsydämisiä ihmisiä.
Olen jo monesti omissa kommenteissani sanonut, että yhteiskuntaluokka ei mitenkään määrittele ihmisen persoonallisuutta ja luonnetta. Se kuvastaa vain kulttuuria. Siitä näkökulmasta katsoen aivan yhtä hölmöä sanoa, että yläluokkaiset ovat hyveellisen sijasta kylmiä ja sydämettömiä.
Se että keskiluokasta voi oikeasti löytyä enemmän hyväsydämisiä kuin muista yhteiskuntaluokista johtuu (täällä Suomessa) siitä, että heitä on lukumääräisesti eniten. Ylempää ja alempaa keskiluokkaa siis.
Pääasiassa tämä keskustelu on ollut stereotypioiden heittelyä mikä kertoo kuvailijasta enemmän kuin kuvauksesta. Harva esimerkiksi tuntee montaakaan yläluokkaan kuuluvaa. Se ei vielä ole kenenkään tuntemista henkilökohtaisesti, jos on joskus nähnyt kaupassa, ja sama luonnollisesti koskee alaluokkaisia ihmisiä.
Parhaiten ihminen tuntee oman yhteiskuntaluokkansa, joten olisi objektiivisinta kuvata vain sitä. Mutta aloitus tietysti hakeekin noita stereotypioita. Erottautuminen on eri asia kuin ero, edeltävää käytetään omien heikkouksien ja sokeiden pisteiden piilotteluun. Erot taas näkyvät vasta isoissa ihmisjoukoissa, tilastoissa jne. eikä siinä yhdessä kummin kaimassa tai julkkiksessa jonka muka tuntee niin hyvin, että kykenee luonneanalyysin tekemään koko porukasta. Yhteiskuntaluokkien pohdinta siis liittyy yhteiskunnallisiin eroihin.
Jos ei tunne henkilökohtaisesti, voi aina lukea. Yläluokka on kirjoittanut valtavasti niin tiedettä kuin proosaa.
Asiasta on paljon tutkimustietoa olemassa, siis yhteiskuntaluokkien erosta. Valtaosa kirjoittajista ei kuulu yläluokkaan, vaan keskiluokkaan kuten muutkin suomalaiset. Joissain muissa maissa on toisin eli koulutus ei siellä ole ilmaista kuten Suomessa.
Höpsis. Kannattaa lukea vaikka Jörn Donneria tai Björn Wahlroosia. Eliitin arvoista ja näkemyksistä on tehty myös paljon tutkimuksia.
Mikä teki Donnerista eliittiä? Senkö takia, kun kirjoitteli pari kirjaa ja arvosteli ihmisiä. Oli myös harvinaisen kylmä ja kusipäinen ihminen. Tuoko tekee ihmisestä eliittiä?
Donnerin suku itsessään on yksi Suomen vaikutusvaltaisimpia kulttuuri- ja taloussukuja. Donner oli itse paitsi kirjailija, elokuvaohjaaja, elokuvatuottaja, poliitikko ja diplomaatti. Vittumainen varmasti luonteeltaan, mutta luonteenpiirteet eivät vaikuta yhteiskuntaluokkaan. Donner on kaikilla mittareilla suomalaisen yhteiskunnan eliittiä. Hänen taloudellinen, poliittinen kuin kulttuurinenkin pääomansa ja vaikutusvaltansa olivat eliitin tasoa.
Juuri näin. V-mäisyys ei myöskään vaikuta siihen miten hyvä on omassa ammatissaan olipa ala sitten talous tai kirjallisuus. V-tyyli ei kuitenkaan ole mikään yläluokan tunnusmerkki kuten yritettiin esittää. Sitä paitsi aateliset ja yläluokka ovat sentään pääasiassa luoneet sen mitä suomalaisuutena pidetään, pääosin. Vaikkeivat kaikki ihan suomalaisia olleetkaan niin kuin me sen nyt käsitämme. Suurin osa aatelisistahan tuli tänne periferiaan muualta, kun sai kuninkaalta etuoikeuksia ja verovapauden. Vaikutusvaltaisemmat ja rikkaimmat eivät tietysti täällä asuneet vakituisesti.
Olivatko Aleksis Kivi, Eino Leino tai vaikka Väinö Linna aatelisia/yläluokkaa? Taidamme pitää suomalaisuutena ihan eri asioita...
Nyt on kyllä historian tunnilta pinnattu ja pahasti. Ei noilla ole mitään tekemistä Suomen valtion synnyn kanssa.
Tulin ensimmäistä kertaa viikkoihin av:lle, ja heti kun näin tämän ketjun "poiminnat" -listassa, arvasin että se olisi vähintään satojen viestien mittainen. Alhainen sosiaaliluokka nimittäin näkyy korostuneena kiinnostuksena omaa ja muiden sosiaaliluokkaa kohtaan.
Autona kiiltävä ja uuden oloinen Mercedes S 350.
Tällä tavalla se näkyy - hain juuri uudet talvirenkaat + vanteet, hinta 5450 EUR, Masteri tiskiin ja taas mennään :)
Kiinnititkö huomiota sanaan perinteinen? Tavallaan ovat firmansa kautta julkisuudenhenkilöitä, mutta eivät siltikään ole. Eivät ole otsikoissa jne. Kuten eivät ole monen muunkaan firman johtohahmot sekä heidän perheensä.