Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkahypyn tehneessä tohtoriperheessä narsisteja ja mielenterveysongelmia. Siitä tuntee. Koulutuksen yliarvostaminen.

Juu, ei se pelkkä koulutus välttämättä riitä luokkahyppyyn. Narsistiset luonteenpiirteet ja mielenterveysongelmat eivät ole ihmisen oma vika, mutta ne kyllä estävät kunnollisen työuran luomista, vaikka olisi hyvä koulutus. Alemmista luokista vaikeuksien kautta  ponnistellut tohtori, joka ei saa töitä, on helposti tulotasoltaan alimpien luokkien tasolla. 

Nämä piirteet taas eivät estä mitään, jos tausta on kunnossa. Voi olla vaikea uskoa, mitä kaikkea tietyn aseman omaavilta siedetään ja katsotaan toiseen suuntaan, selitellään pois. Pelkkä koulutus ei tässä anna kantimia, kun nykyisin katsotaan, että duunaritaustasta tullut tohtori on vain "duunari-tohtori". Mahdolisuuksien tasa-arvo käy itseään vastaan. Tietyllä taustalla ei tarvitse olla edes tohtori, eikä hankala maine ole esteenä millekään. Se on halo-efekti, samat ilmiöt ovat eri tavoin raskauttavia riippuen siitä, mitä edustat.

Kannattaa varoa duunari perheestä nousseita tohtoreita, luokkaloikkareita. Narsistisesti manipuloivat "asiantuntijoina" muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkahypyn tehneessä tohtoriperheessä narsisteja ja mielenterveysongelmia. Siitä tuntee. Koulutuksen yliarvostaminen.

Juu, ei se pelkkä koulutus välttämättä riitä luokkahyppyyn. Narsistiset luonteenpiirteet ja mielenterveysongelmat eivät ole ihmisen oma vika, mutta ne kyllä estävät kunnollisen työuran luomista, vaikka olisi hyvä koulutus. Alemmista luokista vaikeuksien kautta  ponnistellut tohtori, joka ei saa töitä, on helposti tulotasoltaan alimpien luokkien tasolla. 

Nämä piirteet taas eivät estä mitään, jos tausta on kunnossa. Voi olla vaikea uskoa, mitä kaikkea tietyn aseman omaavilta siedetään ja katsotaan toiseen suuntaan, selitellään pois. Pelkkä koulutus ei tässä anna kantimia, kun nykyisin katsotaan, että duunaritaustasta tullut tohtori on vain "duunari-tohtori". Mahdolisuuksien tasa-arvo käy itseään vastaan. Tietyllä taustalla ei tarvitse olla edes tohtori, eikä hankala maine ole esteenä millekään. Se on halo-efekti, samat ilmiöt ovat eri tavoin raskauttavia riippuen siitä, mitä edustat.

Kannattaa varoa duunari perheestä nousseita tohtoreita, luokkaloikkareita. Narsistisesti manipuloivat "asiantuntijoina" muita.

Eikös tuo presidentti Koivisto ollut duunaritohtori?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään. 

Jos työväenluokka ei pukedu merkkivaatteisiin, Itä-Helsingin nuoriso ei kuulu työväenluokkaan.

                                                                                                              Ne kuuluu Veronmaksajien kustantamaan Sossuluokkaan.

Mitähän luokkaa minä oikein olen, kun toisaalta molemmat vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja (lääkäri ja tohtori), isovanhemmat myös ja koulutus on melkein pyhä asia, mutta ei meidän perheessä ymmärretty mielestäni mitään tapakulttuurista tai sitä ei pidetty tärkeänä. Ei ollut mitään rapujuhlia, vaan naapuri kutsuttiin rennosti kahville. Myös minä ja sisarukseni ollaan enemmän sellaisia 90-luvun vapaan kasvatuksen tuotoksia, joille on taottu päähän, että opiskelu ja työnteko on tärkeää, mutta kaikenlaista "turhaa pönötystä" (isäni suusta) vanhempani vihaavat. Kävin myös hyvin "tavallisen" koulun, vaikka vanhempani asuivat hyvällä alueella Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Höpöhöpö. Piti olla ylioppilas js vähintään opettajakorkeakoulun käynyt.

T. Sellaisen lapsi, itse 1980-luvulla valmistunut luokanopettaja, kasvatustieteen maisteri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkahypyn tehneessä tohtoriperheessä narsisteja ja mielenterveysongelmia. Siitä tuntee. Koulutuksen yliarvostaminen.

Juu, ei se pelkkä koulutus välttämättä riitä luokkahyppyyn. Narsistiset luonteenpiirteet ja mielenterveysongelmat eivät ole ihmisen oma vika, mutta ne kyllä estävät kunnollisen työuran luomista, vaikka olisi hyvä koulutus. Alemmista luokista vaikeuksien kautta  ponnistellut tohtori, joka ei saa töitä, on helposti tulotasoltaan alimpien luokkien tasolla. 

Nämä piirteet taas eivät estä mitään, jos tausta on kunnossa. Voi olla vaikea uskoa, mitä kaikkea tietyn aseman omaavilta siedetään ja katsotaan toiseen suuntaan, selitellään pois. Pelkkä koulutus ei tässä anna kantimia, kun nykyisin katsotaan, että duunaritaustasta tullut tohtori on vain "duunari-tohtori". Mahdolisuuksien tasa-arvo käy itseään vastaan. Tietyllä taustalla ei tarvitse olla edes tohtori, eikä hankala maine ole esteenä millekään. Se on halo-efekti, samat ilmiöt ovat eri tavoin raskauttavia riippuen siitä, mitä edustat.

Kannattaa varoa duunari perheestä nousseita tohtoreita, luokkaloikkareita. Narsistisesti manipuloivat "asiantuntijoina" muita.

Eikös tuo presidentti Koivisto ollut duunaritohtori?

                                                   Koivisto aloitti satamatyöläisenä. Erotteli Tiktaattori kekosen perässä hiihtäjät. Ei niistä muuhun ollutkaan. Speden elokuvassa vuoristoneuvos Tuura nimitti Uunon pääjohtajaksi että tuhoaisi koko virman. Oli kuin täysikopio Valmetin pääjohtajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkahypyn tehneessä tohtoriperheessä narsisteja ja mielenterveysongelmia. Siitä tuntee. Koulutuksen yliarvostaminen.

Juu, ei se pelkkä koulutus välttämättä riitä luokkahyppyyn. Narsistiset luonteenpiirteet ja mielenterveysongelmat eivät ole ihmisen oma vika, mutta ne kyllä estävät kunnollisen työuran luomista, vaikka olisi hyvä koulutus. Alemmista luokista vaikeuksien kautta  ponnistellut tohtori, joka ei saa töitä, on helposti tulotasoltaan alimpien luokkien tasolla. 

Nämä piirteet taas eivät estä mitään, jos tausta on kunnossa. Voi olla vaikea uskoa, mitä kaikkea tietyn aseman omaavilta siedetään ja katsotaan toiseen suuntaan, selitellään pois. Pelkkä koulutus ei tässä anna kantimia, kun nykyisin katsotaan, että duunaritaustasta tullut tohtori on vain "duunari-tohtori". Mahdolisuuksien tasa-arvo käy itseään vastaan. Tietyllä taustalla ei tarvitse olla edes tohtori, eikä hankala maine ole esteenä millekään. Se on halo-efekti, samat ilmiöt ovat eri tavoin raskauttavia riippuen siitä, mitä edustat.

Kannattaa varoa duunari perheestä nousseita tohtoreita, luokkaloikkareita. Narsistisesti manipuloivat "asiantuntijoina" muita.

Eikös tuo presidentti Koivisto ollut duunaritohtori?

Kekkonen, Koivisto, Halonen. Kaikilla duunari tai pienviljelijä perhetausta. Hyvin pärjänneet ja pitkälle päässeet. Opiskelleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen   kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Höpöhöpö. Piti olla ylioppilas js vähintään opettajakorkeakoulun käynyt.

T. Sellaisen lapsi, itse 1980-luvulla valmistunut luokanopettaja, kasvatustieteen maisteri

                                                                                                                                 Kansakoulussa oli vielä yläluokalla  Ylioppilatutkinnon suorittaneita opettajia. Tavattiin luokkakokouksessa ja muisteltiin menneitä. Ostin ennen luokkakokousta uuden hyvin varustellun premiummallin Mersun että ilkesin mennä luokkakokoukseen. Huomasin että vähempikin olis riittänyt.

Alempaan sosiaaliluokkaan kuuluu usein naamalävistykset, shokkiväritukka, tekokynsiä, tekoripsiä, tatuointeja ja äänekäs junttimainen käytös. Vaatteet voi olla laadukkaitakin, jos on löytynyt kirpparilta tai saatu lahjaksi, usein kuitenkin tissit tursuaa henkkamaukan topista ja rööki palaa...

Kokoomus on onnistunutjo poliitikassaan, kun ihmisille palaa vanha kunnon luokkayhteiskunta ajattelumalli. No kyllä ne herratkin älähtää kun lähtee mersut pihasta, niin makaa kuin petaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Sitseillä ei tarvita sen kummempia käytöstapoja. Jos pidät laulamisesta ja seurustelusta niin mukaan vaan. Siellä on kaikenkuntoista väkeä loppuillasta.

Ihan tavallisesti porukka syö veitsillä ja haarukoilla, juo drinksuja ja lauleskelee. Ei tuossa ole mitään sen kummempaa.

Varmasti vaihtelee tiedekunnittain. Ohjeet voivat sisältää tarkan etiketin pukeutumisesta pöytä- ja keskustelukulttuuriin ja leikkimielisiä rangaistuksia tästä poikkeamisesta.

Humanistina en ole koskaan ollut sitseissä, mutta poikani mukaan tärkein sääntö oli, että säännöllisin väliajoin pitää kumota snapsi, ja nopeasti ollaan kännissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kultalusikka suussa syntyneen erottaa usein siitä, että heillä on toisaalta aito kiinnostus köyhiä kohtaan. He haluavat usein auttaa. Mutta samalla haluavat pitää etäisyyttä ja tuntevat syvää vastenmielisyyttä kaikkea sellaista kohtaan, mikä liittyy väistämättä alempien luokkien elämänpiiriin. Esimerkiksi huonolaatuinen ravinto, päihteet, lika, karkea käytös tai väkivallan uhka. 

Mahdollistuisiko tämä myötätunto ja kiinnostus siitä, ettei koeta että joudutaan taistelemaan samoista resursseista. Toisin kuin keskiluokan viha ja tuomitseminen, joka tulee esiin tarpeena tehdä eroa, koska ei ole niin itsestäänselvä.

Ensimmäisen polven keskiluokka yleensä kokee tarvetta erottautua alemmista luokista, eli he, jotka ovat  oman koulutuksen ja työn avulla nousseet alemmista luokista. Kärjistetysti se porukka, joka haalii kotiinsa Lokki-valaisimia ja Artekin tarjoilukärryjä. Joskus he ovat oman ydinperheensä ainoita keskiluokkaan nousseita, eikä heiltä heru myötätuntoa muita kohtaan. He ajattelevat, että sosiaalinen nousu on heidän omaa ansiotaan, ja muillakin niissä heikoissa oloissa lapsuutensa viettäneillä oli samat mahdollisuudet kuin heillä itsellään. 

Mutta ne, jotka on keskiluokkaisiksi syntyneitä, useamman sukupolven ajan olleet jo keskiluokkaa, ei he yleensä ajattele noin. Heillä on saman tyyppinen myötätuntoinen ajattelu kuin yläluokalla, että köyhiä pitää auttaa ja tukea. Heillä on myös yleensä tasaisesta lapsuudesta johtuen myös parempi resilienssi kestää kaikenlaisia vastoinkäymisiä, eivät stressaannu tai masennu yhtä herkästi, eikä ole samalla tavalla tarvetta alleviivata keskiluokkaan kuulumista millään statussymboleilla. Päin vastoin he voivat jopa myös rikkoa rajoja ja tabuja, esimerkiksi ottaa kesäloman ajaksi hauskat tekoripset (niin kuin alaluokan rentoa elämää viettävät daamit) ilman pelkoa, että heidän keskiluokkaisuutensa siitä mitenkään kyseenalaistuisi.

No voi hyvää päivää. Kuulostaa joltain kotimaiselta draamasarjalta. Järkytetään Artek-naapureita irtoripsillä.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän luokkaa minä oikein olen, kun toisaalta molemmat vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja (lääkäri ja tohtori), isovanhemmat myös ja koulutus on melkein pyhä asia, mutta ei meidän perheessä ymmärretty mielestäni mitään tapakulttuurista tai sitä ei pidetty tärkeänä. Ei ollut mitään rapujuhlia, vaan naapuri kutsuttiin rennosti kahville. Myös minä ja sisarukseni ollaan enemmän sellaisia 90-luvun vapaan kasvatuksen tuotoksia, joille on taottu päähän, että opiskelu ja työnteko on tärkeää, mutta kaikenlaista "turhaa pönötystä" (isäni suusta) vanhempani vihaavat. Kävin myös hyvin "tavallisen" koulun, vaikka vanhempani asuivat hyvällä alueella Helsingissä.

Meilläkään ei Itä-Suomessa vietetty rapujuhlia, mutta yllättäen vietettiin ruorsalaista juhannusta salkoineen ja tansseineen sekä lauluineen. Sattui vahingossa vanhat sukulaiset tulleet Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Sitseillä ei tarvita sen kummempia käytöstapoja. Jos pidät laulamisesta ja seurustelusta niin mukaan vaan. Siellä on kaikenkuntoista väkeä loppuillasta.

Ihan tavallisesti porukka syö veitsillä ja haarukoilla, juo drinksuja ja lauleskelee. Ei tuossa ole mitään sen kummempaa.

Varmasti vaihtelee tiedekunnittain. Ohjeet voivat sisältää tarkan etiketin pukeutumisesta pöytä- ja keskustelukulttuuriin ja leikkimielisiä rangaistuksia tästä poikkeamisesta.

Humanistina en ole koskaan ollut sitseissä, mutta poikani mukaan tärkein sääntö oli, että säännöllisin väliajoin pitää kumota snapsi, ja nopeasti ollaan kännissä.

No tottakai kaikki ovat kännissä ja se on se tarkoitus. Siksi sanoinkin, että hienoja tapoja leikitään, sovitellaan päälle ja sitten loppuillasta ne ovat muisto vain. Mitä enemmän tosissaan ne yritetään ottaa, sitä päälleliimatumpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän luokkaa minä oikein olen, kun toisaalta molemmat vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja (lääkäri ja tohtori), isovanhemmat myös ja koulutus on melkein pyhä asia, mutta ei meidän perheessä ymmärretty mielestäni mitään tapakulttuurista tai sitä ei pidetty tärkeänä. Ei ollut mitään rapujuhlia, vaan naapuri kutsuttiin rennosti kahville. Myös minä ja sisarukseni ollaan enemmän sellaisia 90-luvun vapaan kasvatuksen tuotoksia, joille on taottu päähän, että opiskelu ja työnteko on tärkeää, mutta kaikenlaista "turhaa pönötystä" (isäni suusta) vanhempani vihaavat. Kävin myös hyvin "tavallisen" koulun, vaikka vanhempani asuivat hyvällä alueella Helsingissä.

Meilläkään ei Itä-Suomessa vietetty rapujuhlia, mutta yllättäen vietettiin ruorsalaista juhannusta salkoineen ja tansseineen sekä lauluineen. Sattui vahingossa vanhat sukulaiset tulleet Suomeen.

Tämä ei ole vitsi. Kyllä me yhdessä sukulaissvedujen kanssa saatiin äkkiä juhannussalko rakennettua itärajalle. Lapset teki kukkkaseppeleet salkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkahypyn tehneessä tohtoriperheessä narsisteja ja mielenterveysongelmia. Siitä tuntee. Koulutuksen yliarvostaminen.

Juu, ei se pelkkä koulutus välttämättä riitä luokkahyppyyn. Narsistiset luonteenpiirteet ja mielenterveysongelmat eivät ole ihmisen oma vika, mutta ne kyllä estävät kunnollisen työuran luomista, vaikka olisi hyvä koulutus. Alemmista luokista vaikeuksien kautta  ponnistellut tohtori, joka ei saa töitä, on helposti tulotasoltaan alimpien luokkien tasolla. 

Nämä piirteet taas eivät estä mitään, jos tausta on kunnossa. Voi olla vaikea uskoa, mitä kaikkea tietyn aseman omaavilta siedetään ja katsotaan toiseen suuntaan, selitellään pois. Pelkkä koulutus ei tässä anna kantimia, kun nykyisin katsotaan, että duunaritaustasta tullut tohtori on vain "duunari-tohtori". Mahdolisuuksien tasa-arvo käy itseään vastaan. Tietyllä taustalla ei tarvitse olla edes tohtori, eikä hankala maine ole esteenä millekään. Se on halo-efekti, samat ilmiöt ovat eri tavoin raskauttavia riippuen siitä, mitä edustat.

Kannattaa varoa duunari perheestä nousseita tohtoreita, luokkaloikkareita. Narsistisesti manipuloivat "asiantuntijoina" muita.

Eikös tuo presidentti Koivisto ollut duunaritohtori?

Kekkonen, Koivisto, Halonen. Kaikilla duunari tai pienviljelijä perhetausta. Hyvin pärjänneet ja pitkälle päässeet. Opiskelleet.

Jep, ja nyt vingutaan jostain poliitikkojen kaukaisen menneisyyden pikkurikkeistä.

Kekkonen oli teloituskompanjan päällikkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän luokkaa minä oikein olen, kun toisaalta molemmat vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja (lääkäri ja tohtori), isovanhemmat myös ja koulutus on melkein pyhä asia, mutta ei meidän perheessä ymmärretty mielestäni mitään tapakulttuurista tai sitä ei pidetty tärkeänä. Ei ollut mitään rapujuhlia, vaan naapuri kutsuttiin rennosti kahville. Myös minä ja sisarukseni ollaan enemmän sellaisia 90-luvun vapaan kasvatuksen tuotoksia, joille on taottu päähän, että opiskelu ja työnteko on tärkeää, mutta kaikenlaista "turhaa pönötystä" (isäni suusta) vanhempani vihaavat. Kävin myös hyvin "tavallisen" koulun, vaikka vanhempani asuivat hyvällä alueella Helsingissä.

Meilläkään ei Itä-Suomessa vietetty rapujuhlia, mutta yllättäen vietettiin ruorsalaista juhannusta salkoineen ja tansseineen sekä lauluineen. Sattui vahingossa vanhat sukulaiset tulleet Suomeen.

Tämä ei ole vitsi. Kyllä me yhdessä sukulaissvedujen kanssa saatiin äkkiä juhannussalko rakennettua itärajalle. Lapset teki kukkkaseppeleet salkoon.

Ne lauloi pieniä sammakoita ruotsiksi, me suomeksi. Mallia tanssista piti ottaa mallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Höpöhöpö. Piti olla ylioppilas js vähintään opettajakorkeakoulun käynyt.

T. Sellaisen lapsi, itse 1980-luvulla valmistunut luokanopettaja, kasvatustieteen maisteri

Höpö vaan itsellesi. Isäni oli opettaja kansakoulupohjalta, aloitti 1962.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Sitseillä ei tarvita sen kummempia käytöstapoja. Jos pidät laulamisesta ja seurustelusta niin mukaan vaan. Siellä on kaikenkuntoista väkeä loppuillasta.

Ihan tavallisesti porukka syö veitsillä ja haarukoilla, juo drinksuja ja lauleskelee. Ei tuossa ole mitään sen kummempaa.

Varmasti vaihtelee tiedekunnittain. Ohjeet voivat sisältää tarkan etiketin pukeutumisesta pöytä- ja keskustelukulttuuriin ja leikkimielisiä rangaistuksia tästä poikkeamisesta.

Humanistina en ole koskaan ollut sitseissä, mutta poikani mukaan tärkein sääntö oli, että säännöllisin väliajoin pitää kumota snapsi, ja nopeasti ollaan kännissä.

No tottakai kaikki ovat kännissä ja se on se tarkoitus. Siksi sanoinkin, että hienoja tapoja leikitään, sovitellaan päälle ja sitten loppuillasta ne ovat muisto vain. Mitä enemmän tosissaan ne yritetään ottaa, sitä päälleliimatumpaa.

On siis eri asia, kuin se että ne ovat sisäistetyt ja ajatuksen tasolla läsnä jokaisessa pöydässä, mihin istuu. Ja tarvittaessa jätetään sivuun, jos tilannetaju sitä edellyttää. Jotta ei aiheuteta kiusaantuneisuutta muille. Ne eivät siis ole itsetarkoitus, vaan huomaavaisuuden väline.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Sitseillä ei tarvita sen kummempia käytöstapoja. Jos pidät laulamisesta ja seurustelusta niin mukaan vaan. Siellä on kaikenkuntoista väkeä loppuillasta.

Ihan tavallisesti porukka syö veitsillä ja haarukoilla, juo drinksuja ja lauleskelee. Ei tuossa ole mitään sen kummempaa.

Varmasti vaihtelee tiedekunnittain. Ohjeet voivat sisältää tarkan etiketin pukeutumisesta pöytä- ja keskustelukulttuuriin ja leikkimielisiä rangaistuksia tästä poikkeamisesta.

Humanistina en ole koskaan ollut sitseissä, mutta poikani mukaan tärkein sääntö oli, että säännöllisin väliajoin pitää kumota snapsi, ja nopeasti ollaan kännissä.

No tottakai kaikki ovat kännissä ja se on se tarkoitus. Siksi sanoinkin, että hienoja tapoja leikitään, sovitellaan päälle ja sitten loppuillasta ne ovat muisto vain. Mitä enemmän tosissaan ne yritetään ottaa, sitä päälleliimatumpaa.

On siis eri asia, kuin se että ne ovat sisäistetyt ja ajatuksen tasolla läsnä jokaisessa pöydässä, mihin istuu. Ja tarvittaessa jätetään sivuun, jos tilannetaju sitä edellyttää. Jotta ei aiheuteta kiusaantuneisuutta muille. Ne eivät siis ole itsetarkoitus, vaan huomaavaisuuden väline.

En ole koskaan ottanut noita kovin vakavassani. Piti muistaa säännöt vain sen vanhan suvun vanhan naaraan kanssa. Kuka sano mitä ja kenelle ja missä järjestyksessä. Muuten kukaan ei viisveisaa.