Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläluokalla ei tunnu olevan niin sanottuja erityislapsia. En ole kuullut sellaisesta vai onko taas sitä yksityisyyden varjelijoita ettei puhuta omista asioista hyvässä kuten varallisuus tai pahassa kuten erityislapset.

Varmasti on, mistään ei saa vain puhua. Ei edes perheen kesken.

Kirjolla-sarjan Julius vaikutti olevan varsin varakkaasta perheestä.

En tiedä mistä aiemman kommentoijan ajatus tuli, erityislapsia on kautta aikain ollut varakkaissa perheissä. Suhtautuminen on usein erilaista, lasta autetaan ja tuetaan vaivatta, koska tähän on resursseja. Lapsen tilanne ei niin suuressa määrin määritä perhettä, stigma ei yletä vaikuttamaan. Asiaan suhtaudutaan samalla sekä vakavammin (tuki, haittojen vähentäminen) että neutraalimmin. Siitä ei tehdä numeroa. Saatu apu ehkä hälventää ahdistusta ja keinottomuuden tunteita, otetaan osana elämää. Näin oman havainnoinnin perusteella.

Ja noin oli ainakin Juliuksen perheen kohdalla, kovasti hän sai tukea ja turvaa perheeltään.

Sama oli Borgin perheen kohdalla, äiti oli lastenlääkäri. Varmastikin asema tällaisilla perheillä auttaa ehkäisemään syrjintää (muut eivät uskalla/kehtaa niin avoimesti syrjiä) ja tukimuodot ehkäisevät tuen puutteen tuomia haittoja. Siksi haasteet eivät määritä niin paljon elämää ja vaikeilta lieveilmiöiltä (haitalliset elintavat, selviytymistaistelu, totaalinen syrjäytyminen) vältytään.

Lääkärit ei kyllä mitenkään välttämättä ole yläluokkaa, vaan pikemminkin ylempää keskiluokkaa. Ansaitsevat rahaa omalla työllään. 

Sininen tukka ja nenärengas kertovat paljon 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkahypyn tehneessä tohtoriperheessä narsisteja ja mielenterveysongelmia. Siitä tuntee. Koulutuksen yliarvostaminen.

Juu, ei se pelkkä koulutus välttämättä riitä luokkahyppyyn. Narsistiset luonteenpiirteet ja mielenterveysongelmat eivät ole ihmisen oma vika, mutta ne kyllä estävät kunnollisen työuran luomista, vaikka olisi hyvä koulutus. Alemmista luokista vaikeuksien kautta  ponnistellut tohtori, joka ei saa töitä, on helposti tulotasoltaan alimpien luokkien tasolla. 

Nämä piirteet taas eivät estä mitään, jos tausta on kunnossa. Voi olla vaikea uskoa, mitä kaikkea tietyn aseman omaavilta siedetään ja katsotaan toiseen suuntaan, selitellään pois. Pelkkä koulutus ei tässä anna kantimia, kun nykyisin katsotaan, että duunaritaustasta tullut tohtori on vain "duunari-tohtori". Mahdolisuuksien tasa-arvo käy itseään vastaan. Tietyllä taustalla ei tarvitse olla edes tohtori, eikä hankala maine ole esteenä millekään. Se on halo-efekti, samat ilmiöt ovat eri tavoin raskauttavia riippuen siitä, mitä edustat.

Kultalusikka suussa syntyneen erottaa usein siitä, että heillä on toisaalta aito kiinnostus köyhiä kohtaan. He haluavat usein auttaa. Mutta samalla haluavat pitää etäisyyttä ja tuntevat syvää vastenmielisyyttä kaikkea sellaista kohtaan, mikä liittyy väistämättä alempien luokkien elämänpiiriin. Esimerkiksi huonolaatuinen ravinto, päihteet, lika, karkea käytös tai väkivallan uhka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläluokalla ei tunnu olevan niin sanottuja erityislapsia. En ole kuullut sellaisesta vai onko taas sitä yksityisyyden varjelijoita ettei puhuta omista asioista hyvässä kuten varallisuus tai pahassa kuten erityislapset.

Varmasti on, mistään ei saa vain puhua. Ei edes perheen kesken.

Kirjolla-sarjan Julius vaikutti olevan varsin varakkaasta perheestä.

En tiedä mistä aiemman kommentoijan ajatus tuli, erityislapsia on kautta aikain ollut varakkaissa perheissä. Suhtautuminen on usein erilaista, lasta autetaan ja tuetaan vaivatta, koska tähän on resursseja. Lapsen tilanne ei niin suuressa määrin määritä perhettä, stigma ei yletä vaikuttamaan. Asiaan suhtaudutaan samalla sekä vakavammin (tuki, haittojen vähentäminen) että neutraalimmin. Siitä ei tehdä numeroa. Saatu apu ehkä hälventää ahdistusta ja keinottomuuden tunteita, otetaan osana elämää. Näin oman havainnoinnin perusteella.

Ja noin oli ainakin Juliuksen perheen kohdalla, kovasti hän sai tukea ja turvaa perheeltään.

Sama oli Borgin perheen kohdalla, äiti oli lastenlääkäri. Varmastikin asema tällaisilla perheillä auttaa ehkäisemään syrjintää (muut eivät uskalla/kehtaa niin avoimesti syrjiä) ja tukimuodot ehkäisevät tuen puutteen tuomia haittoja. Siksi haasteet eivät määritä niin paljon elämää ja vaikeilta lieveilmiöiltä (haitalliset elintavat, selviytymistaistelu, totaalinen syrjäytyminen) vältytään.

Lääkärit ei kyllä mitenkään välttämättä ole yläluokkaa, vaan pikemminkin ylempää keskiluokkaa. Ansaitsevat rahaa omalla työllään. 

No kuvasinkin keinopakkia, tietoa ja resursseja kohdata näitä haasteita, jolloin eivät määritä perheen koettua kohtaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkahypyn tehneessä tohtoriperheessä narsisteja ja mielenterveysongelmia. Siitä tuntee. Koulutuksen yliarvostaminen.

Juu, ei se pelkkä koulutus välttämättä riitä luokkahyppyyn. Narsistiset luonteenpiirteet ja mielenterveysongelmat eivät ole ihmisen oma vika, mutta ne kyllä estävät kunnollisen työuran luomista, vaikka olisi hyvä koulutus. Alemmista luokista vaikeuksien kautta  ponnistellut tohtori, joka ei saa töitä, on helposti tulotasoltaan alimpien luokkien tasolla. 

Nämä piirteet taas eivät estä mitään, jos tausta on kunnossa. Voi olla vaikea uskoa, mitä kaikkea tietyn aseman omaavilta siedetään ja katsotaan toiseen suuntaan, selitellään pois. Pelkkä koulutus ei tässä anna kantimia, kun nykyisin katsotaan, että duunaritaustasta tullut tohtori on vain "duunari-tohtori". Mahdolisuuksien tasa-arvo käy itseään vastaan. Tietyllä taustalla ei tarvitse olla edes tohtori, eikä hankala maine ole esteenä millekään. Se on halo-efekti, samat ilmiöt ovat eri tavoin raskauttavia riippuen siitä, mitä edustat.

Kyllä, taustalla on usein paljonkin merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Kultalusikka suussa syntyneen erottaa usein siitä, että heillä on toisaalta aito kiinnostus köyhiä kohtaan. He haluavat usein auttaa. Mutta samalla haluavat pitää etäisyyttä ja tuntevat syvää vastenmielisyyttä kaikkea sellaista kohtaan, mikä liittyy väistämättä alempien luokkien elämänpiiriin. Esimerkiksi huonolaatuinen ravinto, päihteet, lika, karkea käytös tai väkivallan uhka. 

Mahdollistuisiko tämä myötätunto ja kiinnostus siitä, ettei koeta että joudutaan taistelemaan samoista resursseista. Toisin kuin keskiluokan viha ja tuomitseminen, joka tulee esiin tarpeena tehdä eroa, koska ei ole niin itsestäänselvä.

Nykyajan puliukkoina turuilla ja toreilla, kauppojen pihoilla 😟 sääliksi käy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Sitseillä ei tarvita sen kummempia käytöstapoja. Jos pidät laulamisesta ja seurustelusta niin mukaan vaan. Siellä on kaikenkuntoista väkeä loppuillasta.

Ihminen käyttäytyy eri tilanteissa eri tavoin. Olin itse kerran pienen lapseni kanssa hautajaisissa. Lapsi oli alle kolmen vuoden ikäinen ja syönyt siihen mennessä haarukalla tai lusikalla.

Hämmästyin todella, kun pieni lapsi otti hautajaismuistotilaisuudessa yhtäkkiä veitsen käteensä ja söi lähes samoin kuin muut. Ei se nyt ihan täydellisesti mennyt, mutta oikeat vehkeet oli oikeissa käsissä ja yritteli jäljitellä muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kultalusikka suussa syntyneen erottaa usein siitä, että heillä on toisaalta aito kiinnostus köyhiä kohtaan. He haluavat usein auttaa. Mutta samalla haluavat pitää etäisyyttä ja tuntevat syvää vastenmielisyyttä kaikkea sellaista kohtaan, mikä liittyy väistämättä alempien luokkien elämänpiiriin. Esimerkiksi huonolaatuinen ravinto, päihteet, lika, karkea käytös tai väkivallan uhka. 

Mahdollistuisiko tämä myötätunto ja kiinnostus siitä, ettei koeta että joudutaan taistelemaan samoista resursseista. Toisin kuin keskiluokan viha ja tuomitseminen, joka tulee esiin tarpeena tehdä eroa, koska ei ole niin itsestäänselvä.

Ensimmäisen polven keskiluokka yleensä kokee tarvetta erottautua alemmista luokista, eli he, jotka ovat  oman koulutuksen ja työn avulla nousseet alemmista luokista. Kärjistetysti se porukka, joka haalii kotiinsa Lokki-valaisimia ja Artekin tarjoilukärryjä. Joskus he ovat oman ydinperheensä ainoita keskiluokkaan nousseita, eikä heiltä heru myötätuntoa muita kohtaan. He ajattelevat, että sosiaalinen nousu on heidän omaa ansiotaan, ja muillakin niissä heikoissa oloissa lapsuutensa viettäneillä oli samat mahdollisuudet kuin heillä itsellään. 

Mutta ne, jotka on keskiluokkaisiksi syntyneitä, useamman sukupolven ajan olleet jo keskiluokkaa, ei he yleensä ajattele noin. Heillä on saman tyyppinen myötätuntoinen ajattelu kuin yläluokalla, että köyhiä pitää auttaa ja tukea. Heillä on myös yleensä tasaisesta lapsuudesta johtuen myös parempi resilienssi kestää kaikenlaisia vastoinkäymisiä, eivät stressaannu tai masennu yhtä herkästi, eikä ole samalla tavalla tarvetta alleviivata keskiluokkaan kuulumista millään statussymboleilla. Päin vastoin he voivat jopa myös rikkoa rajoja ja tabuja, esimerkiksi ottaa kesäloman ajaksi hauskat tekoripset (niin kuin alaluokan rentoa elämää viettävät daamit) ilman pelkoa, että heidän keskiluokkaisuutensa siitä mitenkään kyseenalaistuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Sitseillä ei tarvita sen kummempia käytöstapoja. Jos pidät laulamisesta ja seurustelusta niin mukaan vaan. Siellä on kaikenkuntoista väkeä loppuillasta.

Ihminen käyttäytyy eri tilanteissa eri tavoin. Olin itse kerran pienen lapseni kanssa hautajaisissa. Lapsi oli alle kolmen vuoden ikäinen ja syönyt siihen mennessä haarukalla tai lusikalla.

Hämmästyin todella, kun pieni lapsi otti hautajaismuistotilaisuudessa yhtäkkiä veitsen käteensä ja söi lähes samoin kuin muut. Ei se nyt ihan täydellisesti mennyt, mutta oikeat vehkeet oli oikeissa käsissä ja yritteli jäljitellä muita.

Fiksu lapsi. Tuolle ilmiölle taitaa olla termikin, sosialisaatio. 

Onhan näitä Nata Kalliota, jotka pokkkana väittävät tehneensä luokkahypyn, kun muutti säälipisteillä Vantaalta Helsinkiin. Runoilija ja aktivisti. Hieno ihminen.  On töissä, se oli hänen pointtinsa. 

Mulle luokkahyppy tarkoittaa sivistystä. Siis, että oikeasti lukee. 

https://www.is.fi/viihde/art-2000009504548.html

Sosiaaliluokka näkyy vaikka näin ja näitähän riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkahypyn tehneessä tohtoriperheessä narsisteja ja mielenterveysongelmia. Siitä tuntee. Koulutuksen yliarvostaminen.

Itse en edes laske tällaista yksittäistä korkeasti koulutettua sosiaaliluokaltaan ylemmäksi.

Minusta olennaista on syntyperä ja se, että on jo pidemmät perinteet parempaan luokkaan kuulumisesta.

Suomi oli pitkään köyhä maa. Aatelisia täällä on todella vähän. Keskiluokkaan pääsi, jos oli bisnes ihminen kuten kauppias, laivanomistaja, itsellinen maanviljelijä jne.. Myös näistä piireistä tuli edustajia valtiopäiville ym.. Esim suvussani on ollut asioista päättämässä henkilöitä satoja vuosia. Viimeisimmät 1900 luvun loppupuolella. Kaltaisiani ihmisiä lienee paljon. Suvussani on sekä väitöskirjan tehneitä, yrittäjiä, alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita kuin duunareita. Tällaisia sukuja tässä maassa on paljon. Vähemmän on niitä, joissa kaikki on jo sukupolvien ajan olleet maistereita ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nämä luokkaerot ovat nykyään aika häilyviä ja teennäisiä. Ennen oli erittäin selkeitä luokkia, jotka tulivat ja jalostuivat suoraan sääty-yhteiskunnasta. Nykyään sellaista jakoa on erittäin vaikea mieltää, kun nykyään "työväenluokka" ja "keskiluokka" ovat tavoiltaan oikeasti hyvin samanlaisia ja menevät paljon ristiin. Tarkoitan siis tavoiltaan ja kulttuuriltaan, kun näinhän ei ollut ennen, vaikka parikymmentä vuotta sitten jako oli hyvinkin selvä vaikka tehdastyöläisen (työväenluokka) ja virkamiehen (=ylempi keskiluokka) välillä. Nykyään näillä voi olla samanlainen tapakulttuuri, ja ainoa merkittävä ero voi olla korkeampi koulutusaste. Melkein jokaisen nuoremman aikuisen tai lapsen luokkatausta ei ole suinkaan yksiselitteinen.

Nuorempien sukupolvien suomalaiset ovat oikeasti todella keskiluokkaista ja homogeenistä tässä suhteessa. Tämän voi helposti todentaa vertaamalla muihin maihin, kärjekkääksi esimerkiksi vaikka Yhdistynyt kuningaskunta, jossa luokkaerot ovat suorastaan räikeän "överit", vaikka maa ei keskimääräiseltä varallisuusasteeltaan tai kehittyneisyydeltään juurikaan poikkea Suomesta tai on jopa Suomen edellä. Siellä on todella selkeää se, että kuka on ylempää keskiluokkaa ja kuka on työväenluokkaa tavoissa, kulttuurissa, perinteissä, ajanvietossa ja suhtautumisessa perheeseen.

Suomessa oikeasti merkittäviä luokkaeroja on lähinnä ääripäissä, joissa esimerkiksi köyhien ja työttömien kasvava luokka ja vanhan rahan rikkaat, jotka vielä vaalivat perinteitä. Sekä tietysti suomenruotsalaiset, joilla on ehkä isona vähemmistönä hyvin omintakeinen identiteetti edelleen jonkinlaisena yläluokkana ja selkeästi erottuvat tavat.

Kyllä nykyäänkin akateeminen keskiluokkainen perhe erottuu selkeästi duunariperheestä sossuperheestä puhumattakaan. Parhaiten ero näkyy suhtautumisessa koulutukseen, ajanviettotavoissa, lasten harrastuksissa ja ihan puhetavassa. Minulla on yksi työväenluokkainen tuttavaperhe ja siellä oltiin ihan ihmeissään, kun ehdotin, että lapsi pyrkisi Sykkiin tai edes painotusopetukseen.

Miksi päis pyrkiä noihin eliittiopinahjoihin. Jos pärjää keskitasoisesti tai vähän sen yli niin noissa paikoissa olisi heikoin. Eikä olisi edes suvun kontakteja ja rahoja joilla mällätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alhainen sosiaalinen asema näkyy ylempien luokkien ympäristössä ulkopuolisuuden tunteena. Voit naamiotua kun kartat huomion herättämistä keskiluokkaiseki mutta kuitenkin tunnet itsesi ulkopuoliseksi. Kun on aina sosiaalisessa arvojärjestuksessä alimpana ei koskaan ole ylempien luokkien itsevarmuutta. Tietysti tämä on luonnekysymyskin mutta toisaalta taas tarvitsee

tarkkanäköisyyttä ymmärtääkseen sosiaalisen aseman erot.

Ihan vastaavasti se keskiluokkainen tuntee olonsa ulkopuoliseksi duunariporukassa. Meillä on paljon pariskuntia, joissa on pariuduttu eri yhteiskuntaluokan edustajan kanssa ja ne sukujuhlat ovat sitten vaivaannuttavia.

Ulkopuolisuutta tai erilaisuutta ehkä, mutta alemmuuden- tai huonommuudentunne on vielä eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Pieni asia, mutta kaveripiirin rikkain yleensä ehdottaa ravintolaksi sitä missä annosten hinnat lähtevät kolmesta kympistä ylöspäin. Tietää kyllä, mutta ei jotenkin ajattele, ettei puolestaan sillä kaveripiirin työttömällä ole varaa tuohon. 

Maku muuttuu, kun syö säännöllisesti paremmissa paikoissa. Ei enään maistu se halvemmista raaka-aineista tehty niin hyvälle. Eikä osaa ottaa huomioon muiden hintatasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Sitseillä ei tarvita sen kummempia käytöstapoja. Jos pidät laulamisesta ja seurustelusta niin mukaan vaan. Siellä on kaikenkuntoista väkeä loppuillasta.

Ihminen käyttäytyy eri tilanteissa eri tavoin. Olin itse kerran pienen lapseni kanssa hautajaisissa. Lapsi oli alle kolmen vuoden ikäinen ja syönyt siihen mennessä haarukalla tai lusikalla.

Hämmästyin todella, kun pieni lapsi otti hautajaismuistotilaisuudessa yhtäkkiä veitsen käteensä ja söi lähes samoin kuin muut. Ei se nyt ihan täydellisesti mennyt, mutta oikeat vehkeet oli oikeissa käsissä ja yritteli jäljitellä muita.

Fiksu lapsi. Tuolle ilmiölle taitaa olla termikin, sosialisaatio. 

Ehkä pieni lapsikin aisti tilaisuuden ja sen tyylin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kultalusikka suussa syntyneen erottaa usein siitä, että heillä on toisaalta aito kiinnostus köyhiä kohtaan. He haluavat usein auttaa. Mutta samalla haluavat pitää etäisyyttä ja tuntevat syvää vastenmielisyyttä kaikkea sellaista kohtaan, mikä liittyy väistämättä alempien luokkien elämänpiiriin. Esimerkiksi huonolaatuinen ravinto, päihteet, lika, karkea käytös tai väkivallan uhka. 

Mahdollistuisiko tämä myötätunto ja kiinnostus siitä, ettei koeta että joudutaan taistelemaan samoista resursseista. Toisin kuin keskiluokan viha ja tuomitseminen, joka tulee esiin tarpeena tehdä eroa, koska ei ole niin itsestäänselvä.

Tämä siinä nimenomaan on taustalla, keskiluokka tarvitsee jotain alapuolelleen ollakseen keskellä. Siksi pesäeroa pitää tehdä aktiivisesti ja paheksua alaluokkaa melko sivistymättöminkin sanankääntein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkahypyn tehneessä tohtoriperheessä narsisteja ja mielenterveysongelmia. Siitä tuntee. Koulutuksen yliarvostaminen.

Itse en edes laske tällaista yksittäistä korkeasti koulutettua sosiaaliluokaltaan ylemmäksi.

Minusta olennaista on syntyperä ja se, että on jo pidemmät perinteet parempaan luokkaan kuulumisesta.

Suomi oli pitkään köyhä maa. Aatelisia täällä on todella vähän. Keskiluokkaan pääsi, jos oli bisnes ihminen kuten kauppias, laivanomistaja, itsellinen maanviljelijä jne.. Myös näistä piireistä tuli edustajia valtiopäiville ym.. Esim suvussani on ollut asioista päättämässä henkilöitä satoja vuosia. Viimeisimmät 1900 luvun loppupuolella. Kaltaisiani ihmisiä lienee paljon. Suvussani on sekä väitöskirjan tehneitä, yrittäjiä, alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita kuin duunareita. Tällaisia sukuja tässä maassa on paljon. Vähemmän on niitä, joissa kaikki on jo sukupolvien ajan olleet maistereita ym.

Itse olen sukupolvia vanhoista maanviljelijäpiireistä. On ollut metsää ja maata. Rikkaita emme koskaan kokeneet olleemme. Jälkipolvi meni naimisiin aatelissukuun, opiskeli ammattiin tai luki yliopistotutkintoja.

Mummoilla oli tietenkin minkkiturkit ja silkit, mutta arkena seurasivat hyvin tarkkaan kauppojen alennuksia. Marjat ja sienet kerättiin talteen. Kalasaaliitkin olivat tärkeitä.