Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Työläisluokasta tuleva ei ole kuullutkaan aiemmin koko sitseistä. Heille se on todella uusien tapojen opettelemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

No ei välttämättä. Ne tosi rikkaat ovat kyllä ihan taviksen näköisiä.

Kun on tarpeeksi varakas ja itsetunto kunnossa, ei tarvitse enää esittää mitään vaan voi olla oma itsensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Työläisluokasta tuleva ei ole kuullutkaan aiemmin koko sitseistä. Heille se on todella uusien tapojen opettelemista.

No kyllä, mutta miten muut sitten jaksavat niistä innostua? Ne jotka ovat siellä kuin kotonaan. Kun voi valita vapaa-ajan viettonsa, ei ensimmäinen valinta välttämättä ole simuloida lapsuuden perhepäivällisiä hauskanpidon muotona.

Vihkisormuksessa on valtava timantti

Tatuointien lisäksi myös räikeän värinen tukka kertoo ettei kaikki ole välttämättä kohdallaan. Myös käytös paljastaa sosiaaliluokan äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

No ei välttämättä. Ne tosi rikkaat ovat kyllä ihan taviksen näköisiä.

Kun on tarpeeksi varakas ja itsetunto kunnossa, ei tarvitse enää esittää mitään vaan voi olla oma itsensä. 

Kun on tarpeeksi varakas, ei tarvitse enää esittää mitään.

Itsetunto hoituu siinä samalla kaikkien mahdollisuuksien myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Työläisluokasta tuleva ei ole kuullutkaan aiemmin koko sitseistä. Heille se on todella uusien tapojen opettelemista.

No kyllä, mutta miten muut sitten jaksavat niistä innostua? Ne jotka ovat siellä kuin kotonaan. Kun voi valita vapaa-ajan viettonsa, ei ensimmäinen valinta välttämättä ole simuloida lapsuuden perhepäivällisiä hauskanpidon muotona.

Luulin sitsien olevan vaan tavallista hauskanpitoa. En edes tajunnut kenenkään pitävän sitä jonain käytöstapaoppituntina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Sitseillä ei tarvita sen kummempia käytöstapoja. Jos pidät laulamisesta ja seurustelusta niin mukaan vaan. Siellä on kaikenkuntoista väkeä loppuillasta.

Näitä meillä kyllä on. Nousukas, omaisuuden avulla sosiaalisesti kohonnut (sivistymättömästi käyttäytyvä) henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uutterasti kerrotaan toisinaan legendaa resuisesta äijästä joka meni autokauppaan tuohikotti selässään yrittäen ostaa uutta mersua. Olisko köyhille lanseerattu lohdutus vai onko jonkun kumminkaiman rippikoulukaverin isoveljen riistakameran ex-adoptiolankomiehen suusta totena kuultu välirauhan aikaan pimeässä hiilikellarissa.

Luokkakaverini isä oli kanttori ja lähti auto-ostoksille kesken pihan siivouksen, autokaupassa ei löytynyt römppävaatteiselle miehelle myyjää.

Tässä kylällä oli sukulaismies tilaamassa kotiin tulleelta kauppiaalta traktoria. Myyjä esitteli ja esitteli, lopulta kyseli, että miten isäntä maksaa, no ostajapa haki piironginlaatikon ja alkoi laskea setelejä.

Mieheni serkun pysäytti poliisi kaupunkireissulla. No maalaismies hermostui ja kaivoi ajokortin ja vanhaa aikaa kun elettiin, se oli vihreiden muovikansien sisällä. Poliisi puolestaan ojensi pienen kirjasen hermostuneena takaisin ja toivotti hyvää matkaa. Luettavaksi oli annettu pankkikirja. Talletussummaa en tiedä, mutta kyllä serkku sieltä varakkaammasta päästä on.

Nämä on hyvin työväenluokkaisia kokemuksia. Markkinoinnissa opetetaan, että tähän luokkaan liittyy hyvin usein sellaisia kokemuksia, että jos he menevät paremmalle luokalle tarkoitettuun vaatekauppaan tms, he kokevat että myyjät rankaisevat heitä tai ilkeilevät heille. Tämä oli jotenkin uusi ajatus itselleni, mutta kun vähän miettii niin onhan tällaisia tarinoita kuullut vuosien varrelta montakin.

Sukulaismies oli kovin pahoittanut mielensä, kun autolainaa pankista hakiessa virkailija oli kysynyt että millaisen auton aikoo ostaa. Oli kuitenkin nokittanut sanomalla ylpeästi että Mercedeksen. :) Aika söpö.

Minä loukkaannuin, kun autokaupasta tarjottiin kysymättä rahoitusta. Luulivat vissiin köyhäksi, kun jalassani oli 7 vuotta vanhat feikkicroksit.

N 52v

Vähän off topic, mutta rahoitusta tarjotaan, koska myyjä saisi sen ottamisesta ylimääräistä provikkaa, ei siksi, että näytit varattomalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Työläisluokasta tuleva ei ole kuullutkaan aiemmin koko sitseistä. Heille se on todella uusien tapojen opettelemista.

No kyllä, mutta miten muut sitten jaksavat niistä innostua? Ne jotka ovat siellä kuin kotonaan. Kun voi valita vapaa-ajan viettonsa, ei ensimmäinen valinta välttämättä ole simuloida lapsuuden perhepäivällisiä hauskanpidon muotona.

Luulin sitsien olevan vaan tavallista hauskanpitoa. En edes tajunnut kenenkään pitävän sitä jonain käytöstapaoppituntina.

Miksi sitä sitten käytetään usein esimerkkinä tällaisissa keskusteluissa? Juuri akateemisia pöytäjuhlia, eikä vaikka pubivisaa? Ristiriitaista. Toki ihmiset antavat asioille eri merkityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläluokalla ei tunnu olevan niin sanottuja erityislapsia. En ole kuullut sellaisesta vai onko taas sitä yksityisyyden varjelijoita ettei puhuta omista asioista hyvässä kuten varallisuus tai pahassa kuten erityislapset.

Varmasti on, mistään ei saa vain puhua. Ei edes perheen kesken.

Kirjolla-sarjan Julius vaikutti olevan varsin varakkaasta perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Työläisluokasta tuleva ei ole kuullutkaan aiemmin koko sitseistä. Heille se on todella uusien tapojen opettelemista.

No kyllä, mutta miten muut sitten jaksavat niistä innostua? Ne jotka ovat siellä kuin kotonaan. Kun voi valita vapaa-ajan viettonsa, ei ensimmäinen valinta välttämättä ole simuloida lapsuuden perhepäivällisiä hauskanpidon muotona.

Usein ne, jotka jaksaa innostua, on juuri ensimmäisen polven akateemisia opiskelijoita, joille noi tavat ei ole itsestäänselvyyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeampi sosioekonominen asema näkyy usein niin miehillä kuin naisilla huolitellusta ulkoisesta olemuksesta, puhetyylistä ja käytöstavoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kaikki olisivat mukavia ja ihania sympaattisia, varakkaissa ja koulutetuissa on myös todella kus....päisiä ja toksisia persoonia. Mutta he osaavat yleensä halutessaan käyttäytyä sivistyneesti.

Alempi sosiaaliluokka näkyy halpoina vaatteina, ehkä useammin huolittelemattomampana ulkoasuna ja ei niin kovin sivistyneenä käytöksenä tai puhetyylinä.

Käytän New Yorkerin muutaman euron paitoja, mutta tienaan 5000 €/kk, t. 33v

Miksi laitat rahaa Kiina-krääsään kun sinulla olisi varaa kuluttaa eettisesti ja ostaa kestäviä vaatteita? En vain voi käsittää.

Vierailija kirjoitti:

Luokkahypyn tehneessä tohtoriperheessä narsisteja ja mielenterveysongelmia. Siitä tuntee. Koulutuksen yliarvostaminen.

Juu, ei se pelkkä koulutus välttämättä riitä luokkahyppyyn. Narsistiset luonteenpiirteet ja mielenterveysongelmat eivät ole ihmisen oma vika, mutta ne kyllä estävät kunnollisen työuran luomista, vaikka olisi hyvä koulutus. Alemmista luokista vaikeuksien kautta  ponnistellut tohtori, joka ei saa töitä, on helposti tulotasoltaan alimpien luokkien tasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläluokalla ei tunnu olevan niin sanottuja erityislapsia. En ole kuullut sellaisesta vai onko taas sitä yksityisyyden varjelijoita ettei puhuta omista asioista hyvässä kuten varallisuus tai pahassa kuten erityislapset.

Varmasti on, mistään ei saa vain puhua. Ei edes perheen kesken.

Kirjolla-sarjan Julius vaikutti olevan varsin varakkaasta perheestä.

En tiedä mistä aiemman kommentoijan ajatus tuli, erityislapsia on kautta aikain ollut varakkaissa perheissä. Suhtautuminen on usein erilaista, lasta autetaan ja tuetaan vaivatta, koska tähän on resursseja. Lapsen tilanne ei niin suuressa määrin määritä perhettä, stigma ei yletä vaikuttamaan. Asiaan suhtaudutaan samalla sekä vakavammin (tuki, haittojen vähentäminen) että neutraalimmin. Siitä ei tehdä numeroa. Saatu apu ehkä hälventää ahdistusta ja keinottomuuden tunteita, otetaan osana elämää. Näin oman havainnoinnin perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Sitseillä ei tarvita sen kummempia käytöstapoja. Jos pidät laulamisesta ja seurustelusta niin mukaan vaan. Siellä on kaikenkuntoista väkeä loppuillasta.

Ihan tavallisesti porukka syö veitsillä ja haarukoilla, juo drinksuja ja lauleskelee. Ei tuossa ole mitään sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläluokalla ei tunnu olevan niin sanottuja erityislapsia. En ole kuullut sellaisesta vai onko taas sitä yksityisyyden varjelijoita ettei puhuta omista asioista hyvässä kuten varallisuus tai pahassa kuten erityislapset.

Varmasti on, mistään ei saa vain puhua. Ei edes perheen kesken.

Kirjolla-sarjan Julius vaikutti olevan varsin varakkaasta perheestä.

En tiedä mistä aiemman kommentoijan ajatus tuli, erityislapsia on kautta aikain ollut varakkaissa perheissä. Suhtautuminen on usein erilaista, lasta autetaan ja tuetaan vaivatta, koska tähän on resursseja. Lapsen tilanne ei niin suuressa määrin määritä perhettä, stigma ei yletä vaikuttamaan. Asiaan suhtaudutaan samalla sekä vakavammin (tuki, haittojen vähentäminen) että neutraalimmin. Siitä ei tehdä numeroa. Saatu apu ehkä hälventää ahdistusta ja keinottomuuden tunteita, otetaan osana elämää. Näin oman havainnoinnin perusteella.

Ja noin oli ainakin Juliuksen perheen kohdalla, kovasti hän sai tukea ja turvaa perheeltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alaluokkaisten jälkikasvu ei pääse yleensä yliopistoon. Jos pääsee,ovat siellä ihan hukassa.sitsitkin tuntuvat oudoilta,kun kotona on ollut sitsejä vain Maskun soffalla töllön edessä.

Sitseillä on hauskinta, kun ihmiset ovat tosi innoissaan näistä "hienommista käytöstavoista", joita sitseillä korostetaan. Ne ovat ikäänkuin uusi, kiinnostava ilmiö, joita koetellaan itselle roolina kuten lapsena leikitään "kotista". Ja ollaan vaikuttuneita omasta suorituksesta. Eivät siis vaan tylsä itsestäänselvyys, johon on kasvettu ja täten ei niin erityisen vaikuttavaa tai hienoa.

Sitseillä ei tarvita sen kummempia käytöstapoja. Jos pidät laulamisesta ja seurustelusta niin mukaan vaan. Siellä on kaikenkuntoista väkeä loppuillasta.

Ihan tavallisesti porukka syö veitsillä ja haarukoilla, juo drinksuja ja lauleskelee. Ei tuossa ole mitään sen kummempaa.

Varmasti vaihtelee tiedekunnittain. Ohjeet voivat sisältää tarkan etiketin pukeutumisesta pöytä- ja keskustelukulttuuriin ja leikkimielisiä rangaistuksia tästä poikkeamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläluokalla ei tunnu olevan niin sanottuja erityislapsia. En ole kuullut sellaisesta vai onko taas sitä yksityisyyden varjelijoita ettei puhuta omista asioista hyvässä kuten varallisuus tai pahassa kuten erityislapset.

Varmasti on, mistään ei saa vain puhua. Ei edes perheen kesken.

Kirjolla-sarjan Julius vaikutti olevan varsin varakkaasta perheestä.

En tiedä mistä aiemman kommentoijan ajatus tuli, erityislapsia on kautta aikain ollut varakkaissa perheissä. Suhtautuminen on usein erilaista, lasta autetaan ja tuetaan vaivatta, koska tähän on resursseja. Lapsen tilanne ei niin suuressa määrin määritä perhettä, stigma ei yletä vaikuttamaan. Asiaan suhtaudutaan samalla sekä vakavammin (tuki, haittojen vähentäminen) että neutraalimmin. Siitä ei tehdä numeroa. Saatu apu ehkä hälventää ahdistusta ja keinottomuuden tunteita, otetaan osana elämää. Näin oman havainnoinnin perusteella.

Ja noin oli ainakin Juliuksen perheen kohdalla, kovasti hän sai tukea ja turvaa perheeltään.

Sama oli Borgin perheen kohdalla, äiti oli lastenlääkäri. Varmastikin asema tällaisilla perheillä auttaa ehkäisemään syrjintää (muut eivät uskalla/kehtaa niin avoimesti syrjiä) ja tukimuodot ehkäisevät tuen puutteen tuomia haittoja. Siksi haasteet eivät määritä niin paljon elämää ja vaikeilta lieveilmiöiltä (haitalliset elintavat, selviytymistaistelu, totaalinen syrjäytyminen) vältytään.