Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Tietty töykeys ja kiusallinen suorapuheisuus.

Tatuoinnit ovat kyllä ihan In taloudellisesti hyvinkin pärjäävissä yhteiskuntaluokan yläosissa olevilla,kuten tv-huippukokit taiteilijat ym.suunnittelijat jne.

Ja vastaavasti älkää nyt uskotella ettei yläluokkaisissa ole tupakoitsijoita.

On vaan jotain eroa säkällä ja "havannslaisella".

Siis säkällä,piti kirjoittaaa ja havannalaisella[kallis sikaari].

Suomessa sosiaaliluokkien tuloerot ovat niin pieniä, että käytännössä voit ikään kuin itse päättää mihin sosiaaliluokkaan kuulut ulkoisen habituksesi puolesta. Itse en ole koskaan tienannut edes 2k / kk, tällä hetkellä tulot tonni kuussa, mutta silti aina on tukka hyvin ja vaatteet etiketin mukaan. Näin oli jo opiskeluaikana ja työttöminä aikoina jolloin rahaa ei ole ollut "yhtään". Mulla on silti aina (julkisilla paikoilla) tukka hyvin ja siistit vaatteet. Tykkään enemmän filosofisesta pohdiskelusta kuin paskanjauhamisesta. Toisaalta, olen luova ihminen. Oon huomannut että ihmisillä, joilla on taitelija-identiteetti, persoonallisuus ja habitus ei juurikaan katso sosiaaliluokkaa. Menestyjänä oot se sama tyyppi kuin mikä olit taidekoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm kirjoitti:

Kirjahylly. Keskiluokalla, varsinkin vanhemman rahan tai sivistyssuvusta tulevalla, on kirjahyllyjä ja niissä paljon kirjoja. Alemmilla sosiaaliluokilla ei ole kirjahyllyä tai jos on, siinä on jotain suvun valokuvia ja kuppanen matkamuisto Mallorcalta. 

Minä olen duunariperheestä ja meillä oli kirjahylly täynnä kirjoja. Lisäksi kävimme ahkerasti kirjastossa. Itse olen amk-koulutuksen hankkinut ja minulla on myös kirjahylly täynnä kirjoja. Samoin on tutuillani.

Ja minä tulen maanviljelijäperheestä. Kotona iso kirjahylly täynnä kirjoja. Ja jo mummolassa oli paljon kirjoja 1900-l. alkupuolelta ja maanviljelijäperhe sekin.

Tämä ketju jotenkin huvittaa. Yksi syy siihen on, että Suomessa kaikki ovat oikeastaan kovin tavallisia. Joku yrittää olla kovasti parempi, mutta paljastaa itsensä yrittämällä liikaa erottautumista 🥸

Tjaa-a, itse en usko, että vaatteet kyllä kertoo kaikkea, ihan sama kuin kaiken muunkin leimaamisen kanssa. Itse olen keskituloinen ja tykkään mukavista, halvoista rönttävaatteista, toki jotain parempaakin kaapista löytyy, mutta jos en näe mitään syytä olla laitamatta rönttävaatteita, niin niissä minä kyllä yleensä kuljen, uskon että kulkisin vaikka olisi miten paljon rahaa, pukeutuminen ei vain kiinnosta minua niin hirveästi, eikä se, mitä muut minusta ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään. 

Jos työväenluokka ei pukedu merkkivaatteisiin, Itä-Helsingin nuoriso ei kuulu työväenluokkaan.

Mistä tulikin mieleeni, että köyhät pukeutuvat massatuotteisiin ja merkin täytyy ehdottomasti näkyä.

Helly-Hansen suurena tekstinä, Adidaksen logoja ym. kaikkea sitä jonka ovelat markkinamiehet ovat köyhille lanseeranneet "hyvin toimeentulevien" merkeiksi.

Sitten niitä merkkivaatteita kierrätetään kirpputorilta toiselle ja aika koomisen näköinen on huonoissa kengissä kulkeva surullinen hahmo, jonka takin hihassa lukee kissan korkuisilla kirjaimilla Helly-Hansen :-)

Minusta siinä ei ole mitään koomista että köyhällä on edes hyvä takki. Sinulle pinnallinen kommentoija vain merkin näkyminen on elämässä oleellista. Toiseksi, jotkut rikkaat voi olla hyvin pihejä, et voi tietää toisen elämää yhdellä vilkaisulla.

Vierailija kirjoitti:

Monesti tapaa alemman sosiaaliluokan ihmisillä karua käytöstä esim kiroilu, tupakointi, kaljoittelu, tatuoinnit yms semmoinen.

Paitsi jos polttaa kalliita sikareja ja ryyppää konjakkia, sekä puhuu halveksien muista ihmisistä kirjakielellä.

Tulee mieleen aika, kun lapset/nuoret olivat vielä kotona. Tyttöni poikaystävä ihmetteli, miten meillä keskustellaan ruoka- ja kahvipöydässä historiasta, politiikasta, psykologiasta ja yleensäkin "fiksuista" asioista sekä syödään ruokia, joissa pääruokaan on laitettu erikoisia aineosia? Ja miksi meillä on noin 1000 kirjan kotikirjasto? Miksi käydään teatterissa ja museoissa ? Tämä kaikki oli poikaystävälle ihmetyksen aihe, vaikka hänkin oli lukiossa. Toisaalta olin 3 nuoren yksinhuoltaja ja yksin hankitun omakotitalon omistaja, mutta sosiaalialan johtotehtävissäkin huonosti palkattu, joten ajattelen, ettei ainakaan ihmisen sivistys ole rikkaudesta kiinni.  Meillä ei myöskään kiroiltu eikä ole pitkään, kun nyt nelikymppinen poikani sanoi, että olemme aina kunnioittaneet sinua siitä, että täysin yh-na olet antanut meille mahdollisuuden sivistää itseämme ja nähdä maailmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksatte tällaista aihetta jahkata? Niin turhaa.

Aina on se hajurako ylläpidettävä itseään huonommin taloudellisesti menestyneihin.

Itse tienaan nykyään 6 tonttua kuussa ja ajan yli 20 vuotiaalla, ruosteisella autolla ja pukeudun erittäin tavanomaisesti ja elän tavallista elämää. Oikeastaan mikään ei ole muuttunut siitä kun tienasin jotain reilut 2 tonnia kuussa. Raha on kuitenkin vain rahaa.

Hyväosainen on matalalla profiililla. Joutuu jopa kieltäytymään koktailista. Että ei kohtaisi pyrkyriä.

Kielenkäytöstä. Kiroilee. Uskoo salaliittoteorioihin. Huono yleistietous.

Olen joskus kuullut, että haaveilee äkkirikastumisesta. Kadehtii työttömiä ja sosialituella eläviä. Haukkuu rumasti päättäjiä. On epäsiisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Teet itsestäsi vaan tyhmän jos tartut tuohon kaikkeen. Itse olen vasta lukion käynyt ja duunariperheestä. Silti minulla on hyvät tavat ja puhun fiksusti eri asioista. Olen kiinnostunut sivistämään itseäni ja tykännyt aina opiskella. Tykkään lukea paljon. Olen myös harrastanut harvinaisten soitinten soittamista sekä olen hyvä piirtämään. Tiedän paljon maantieteestä sekä historiasta. Näin jos puhuisit minun kanssani niin miten voisit tavallaan heti "osoittaa minulle paikkani" vaan sen vuoksi, että olisin vain lukion käynyt kouluttamaton. En usko, että esim yliopisto tekisi minusta yhtään sen erilaisen ihmisen kuin nytkään. Toki tietäisin enemmän jostakin aiheesta, mutta pysyisin samana muuten. Itse en käytä alkoholia tai tupakkaa. Pukeutuminen on sellaista hyvin tavallista. Ulkoilen paljon joten takit yms ostan sen mukaan. Jollekin vaatteet ovat tärkeitä. Itsellä eivät niinkään. Tosin jos haluan olla siistimpi niin panostan enemmän. Silti vaatteita en usein osta. Ehkä tämä tekee minusta sitten sinusta epäsiistin jos ei ole sitä 150 euron takkia tai kenkiä. Olen muuten kasvisyöjä myös ja näin esim duunareiden suosima lihapainotteinen ruoka (anteeksi yleistys) ei minulle maistu. Toisaalta en edes tahtoisi tutustua ihmiseen joka tuijottaa jotain toisen "luokkaa" niin paljon.

En koskaan arvota ihmistä luokkataustan mukaan kuten sanoin viestissänikin. Myös kouluja käymätön voi olla sivistynyt ja poikkeuksia on aina, mutta veikkaanpa, että taustojen erilaisuus kuitenkin näkyy monessa asiassa. Itse asiassa nuorempana seurustelin miehen kanssa, jonka kanssa näin jälkikäteen ajateltuna luokkatausta muodosti tosiasiallisen eroperusteen. Silti hän oli ja on varmaan vieläkin mukava, sivistynyt ihminen. 

Viestissäsi ajattelet, että vain minä olisin se, joka ei hyväksy "luokkaa", mutta eiköhän se toimi myös toisin päin eli myös sinua alkaisi rasittaa asiat, joita minä pidän itsestäänselvänä. Erilaisuus ei useinkaan toimi parisuhteessa kuin alkuun, eksoottisuuslisänä. On kyse kulttuurieroista, aivan kuten siinäkin kun pariudutaan toiselta puolelta maapallloa tulevan ihmisen kanssa.

Sitten voit kertoa itse mikä meidät erottaa. Luettele tähän jos et edes ymmärtänyt viestiäni. Yritin siinä kertoa kuinka en eroa sinusta juuri missään, vaikka niin luuletkin.

Vähän hassusti sanottu, kun et tunne minua lainkaan.

Tässä koko jutussa ei ole kyse niinkään persoonallisuudesta, vaan taustasta, tavoista, arvostuksista - monista sellaisista asioista, jotka vaikuttavat ja näkyvät arjessa ja hankaavat ikävästi, jos ne eivät ole samansuuntaiset.

Kirjoitin tuosta jo viestin, joka käsitteli vapaa-ajan viettämistä eli minä olen tottunut viettämään aikaa paljon kaksin, tuttavaperheiden kanssa ja perheen kanssa (kuten omassa perheessänikin tehtiin) enkä pitäisi hyvänä suhdetta, missä lomailtaisiin erikseen. Toinen osapuoli voisi pitää sitä rajoittavana. Samalla tavalla esimerkiksi erilaiset ruokailutottumukset hankaavat arjessa niin kuin musiikkimaku tai se mihin rahaa käytetään. Ei parisuhde toimi, jos noissa on aivan erilaiset mieltymykset, joista hyvin paljon (ei kaikki) kiinnittyy yhteiskuntaluokkaan. 

 

Monissa mainitsemissasi asioissa ikä voi olla merkittävämpi yhdistävä tekijä kuin yhteiskunta- tai sosiaaliluokka. 

Ainakin omalla kohdalla ikä on supistanut sitä piiriä, jonka kanssa jaksan olla tekemisissä. Vielä nuorempana kävin juhlissa ja erilaisissa paikoissa ennakkoluulottomasti, mutta nyt ei enää jaksa. Keskityn niihin asioihin ja ihmisiin, joiden kanssa oikeasti viihdyn. 

Sosiaalinen liikkuvuus on tutkimustenkin mukaan suurempaa nuorena kuin vanhempana. Olen siis jo keski-ikäinen, lapset aikuisia. Lapsiin liittyen kontaktia tuli monenlaisiin ihmisiin, mutta ne ovat pudonneet pois, kun se seurustelu ei sitten kuitenkaan enää ole luontevaa, kun kiinnostuksenkohteet ovat niin erilaiset.

Ketjun pikakelauksella näytät vastailleen innokkaasti - ja todennäköisesti ihan eri "luokkien" edustajille. Ja aivan luontevasti tunnut kiistelevän... Joko yksinäinen tai sitten et kuitenkaan niin sosiaali(luokka)rajoittunut kuin oletat olevasi?

Vastaan vielä tähän toisen kerran eli sekoitat varmaan minut johonkin toiseen keskustelijaan, koska en ole kiistellyt mistään. Muutenkin tuntuu, että minulla on erilainen näkemys sosiaaliluokista yleensä kuin suurimmalla osalla keskustelijoista. Johtunee siitä, että olen päässyt tai joutunut havainnoimaan niitä myös maissa, jossa luokkaerot ovat huomattavan suuria toisin kuin Suomessa. Täällä kaikki ovat kaikkien kanssa tekemisissä ihan vain kanssaihmisinä päivittän, käydään koulua yhdessä, on asevelvollisuus, matalat hierarkiat. Näin ei ole suurimmassa osassa maailmaa.

Aika hämmentävää, että koet luokat niin tärkeiksi Suomessa kun olet elänyt oikeissa luokkayhteiskunnissa. Olen itsekin elänyt maissa joissa luokat ovat paljon selvemmät kuin meillä: mm. USAssa, jossa raha on se suurin luokkia muodostava tekijä (poissulkien rikollisuudella rikastuneet) ja Ruotsissa, jossa vanhat kulttuurisuvut ja raha näkyvät voimallisesti. Noihin verratessa on hyvin hankalaa kokea luokkia kovinkaan tärkeinä Suomessa, jossa yhteiskunta mahdollistaa koulutuksen sitä haluaville ilman vanhempien rahaa ja sivistys on vielä suhteellisen nuori, harvassa on suvut, joissa ei olisi luokkanousuja kolmen-neljän viimeisen sukupolven aikana - ja jonkinlaisia "luokkalaskuja" jo nykyisissä nuorissa. Suuremmat erot kuin arvoissa taitaa olla kuitenkin maan eri osien välillä: kaupunkilaiselämä ja maalaiselämä, kuinka kiinni on vielä maalaisjuurissaan.

Aiemmin jo kirjoitinkin, että minulle on tullut selväksi vasta täällä palstalla, että Suomessa todella on luokkaeroja, vaikka itse en täällä olekaan niitä kovin paljon havainnut normaalissa elämässäni, koska liikun pääasiassa kaltaisteni kanssa. Kun pandemia-aikana tulin tänne ensimmäistä kertaa, panin tuon merkille ja erään tietyn keskustelun seurauksena (duunaritaustaiset kertoivat parisuhteistaan ja aiheesta kiisteltiin samaan tapaan kuin tässä ketjussa) luin myös useamman yhteiskuntatieteen/sosiologian alan kirjan siitä millainen luokkayhteiskunta Suomi on. 

Vierailija kirjoitti:

Luokan näkee oikeastaan vain henkilön olemuksesta, onko hän tilanteessa kuin kotonaan, rento ja itsevarma.  Vaiko hiukan epävarmasti vilkuileva. Katso taidegallerian, pöytäliinaravintolan, lentokentän loungen yms. asiakkaita, kun he tulevat ovesta sisään. Vaatteet voi olla ihan samat ja nykyinen varallisuustasokin samansuuruinen, mutta se rennosti sisään lampsiva, kaikille hymyilevä tyyppi on luultavimmin se ylempään luokkaan syntynyt, joka tottui tällaisiin tilanteisiin jo pienenä. Ne listoja vilkuilevat, tukkaansa koskettelevat, käsilaukkuaan varmistelevat ja muita mulkoilevat tyypit taas ovat nousukkaita, joille galleriakäynnit ym. eivät ole vauvasta saakka koettua normaalia arkea vaan Suuri Statussymboli.

Mitä tässä listassa tekee taidegalleria? Niissä voi käydä kuka vain, tarvitsematta olla ostoaikeissa.

Tuota tuota, kovin moni keskituloista itsensä ylentänyt elää ihan nolla tuloilla siis kk-tulot menee aivan tililtä jopa miinukselle kuussa kun on ne lainat ja lyhennykset joilla lifestyle pidetään kasassa.

Design-talo ja osamaksu-bemari eivät ole varallisuutta kun ne ovat pitkään rahoituslaitoksen nimissä- silti näiden omistajat saa imagonsa toisen metrin pituuteen lisää vrt. vuokralla asuvaan japsi-auto velattomaan duunariin nähden.

Tottakai satatonnia-vuoteen luokassa jo näkee että on sitä laatua ja kallista yllä, koti maksaa ja on sisustettu kalliilla. Muuten tiedän erään juristin joka pitää kotimaisia urkkavaatteita koko ajan vapaa-ajallaan eikä tonnin pukuaan.  Ja miljonäärin joka esittää nuhjuista pa-köyhää jotta siipeilijät eivät iske kimppuun. Raha tekee ihmisistä omituisia, kuten myös sen puute. Jes.

Itsensä ylimpään sosioekonomiseen luokkaan nostanut ihminen luulee, että hän voi ulkonäön ja käytöksen perusteella päätellä mihin luokkaan joku muu ihminen kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokan näkee oikeastaan vain henkilön olemuksesta, onko hän tilanteessa kuin kotonaan, rento ja itsevarma.  Vaiko hiukan epävarmasti vilkuileva. Katso taidegallerian, pöytäliinaravintolan, lentokentän loungen yms. asiakkaita, kun he tulevat ovesta sisään. Vaatteet voi olla ihan samat ja nykyinen varallisuustasokin samansuuruinen, mutta se rennosti sisään lampsiva, kaikille hymyilevä tyyppi on luultavimmin se ylempään luokkaan syntynyt, joka tottui tällaisiin tilanteisiin jo pienenä. Ne listoja vilkuilevat, tukkaansa koskettelevat, käsilaukkuaan varmistelevat ja muita mulkoilevat tyypit taas ovat nousukkaita, joille galleriakäynnit ym. eivät ole vauvasta saakka koettua normaalia arkea vaan Suuri Statussymboli.

Mitä tässä listassa tekee taidegalleria? Niissä voi käydä kuka vain, tarvitsematta olla ostoaikeissa.

Ja lisään, että muuten tunnistan tästä itseni. Kartan pöytäliinaravintoloita ja muita elitistisiä paikkoja, ja jos eksyn johonkin luxustyyppiseen liikkeeseen, pelkään että vartijat heittävät minut ulos, vaikka olen kohtuullisen hyvätuloinen. Minulle on nuoruudesta jäänyt köyhän ihmisen identiteetti.

On kyllä kovin yksioikoista ja kaavamaista rinnastaa yläluokkainen tyyli lähinnä pankki- ja lakialan hillittyyn pukeutumiskoodiin. Luovilla aloilla on räväköitä kultalusikka syntyneitä vaikka kuinka paljon. Ja hui kauhistus - muotialallakin esimerkiksi Kirsti Paakkasella ja Lenitalla on ollut mustaksi värjätty tukka aina. He ovat kuitenkin edustaneet oman alansa bisneseliittiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuota tuota, kovin moni keskituloista itsensä ylentänyt elää ihan nolla tuloilla siis kk-tulot menee aivan tililtä jopa miinukselle kuussa kun on ne lainat ja lyhennykset joilla lifestyle pidetään kasassa.

Design-talo ja osamaksu-bemari eivät ole varallisuutta kun ne ovat pitkään rahoituslaitoksen nimissä- silti näiden omistajat saa imagonsa toisen metrin pituuteen lisää vrt. vuokralla asuvaan japsi-auto velattomaan duunariin nähden.

Tottakai satatonnia-vuoteen luokassa jo näkee että on sitä laatua ja kallista yllä, koti maksaa ja on sisustettu kalliilla. Muuten tiedän erään juristin joka pitää kotimaisia urkkavaatteita koko ajan vapaa-ajallaan eikä tonnin pukuaan.  Ja miljonäärin joka esittää nuhjuista pa-köyhää jotta siipeilijät eivät iske kimppuun. Raha tekee ihmisistä omituisia, kuten myös sen puute. Jes.

Miksi juristi pitäisi vapaa-ajallaan tonnin pukua?

Vierailija kirjoitti:

Luokan näkee oikeastaan vain henkilön olemuksesta, onko hän tilanteessa kuin kotonaan, rento ja itsevarma.  Vaiko hiukan epävarmasti vilkuileva. Katso taidegallerian, pöytäliinaravintolan, lentokentän loungen yms. asiakkaita, kun he tulevat ovesta sisään. Vaatteet voi olla ihan samat ja nykyinen varallisuustasokin samansuuruinen, mutta se rennosti sisään lampsiva, kaikille hymyilevä tyyppi on luultavimmin se ylempään luokkaan syntynyt, joka tottui tällaisiin tilanteisiin jo pienenä. Ne listoja vilkuilevat, tukkaansa koskettelevat, käsilaukkuaan varmistelevat ja muita mulkoilevat tyypit taas ovat nousukkaita, joille galleriakäynnit ym. eivät ole vauvasta saakka koettua normaalia arkea vaan Suuri Statussymboli.

Eipä se ole näinkään. Itse olen epävarma ja ujo tyyppi joka ei viihdy isoissa ihmisjoukossa. Olisin sitä myös rikkaana ja ns ylempään luokkaan kuuluvana. Tähän vielä esim kiusaamiseen liittyvät kokemukset, jotka ovat tehneet pahaa. Ihmisiä on eri luonteisia ja eri persoonallisuuksia myös rikkaissa. Moni köyhäkin voi olla rento ja sosiaalinen tyyppi ja rikas taas jännittää kaikkea.