Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Perässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta peritystä asemastaan ei voi liikkua kuin askeleen suuntaan tai toiseen. Yläluokkalainen työtön perijä on silti minimissään ylempää keskiluokkaa asuessaan vanhassa jugend-asunnossaan eläen perinnöllään leveästi. Alempaan keskiluokkaan kuuluva voi nousta maksimissaan keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan mikäli on erittäin menestynyt akateemisesta sekä tienaa valtavasti.

Tätä mieltä ovat ainakin sosiologit, että isompaa hyppyä ei pysty tekemään. Tapojen ja arvostusten ero on niin suurta (käytännössä lapsuuden ja nuoruuden merkitys).

Niin mikäkin on se uskomaton voima mikä estää?

Kotikasvatus, opitut tavat ja kulttuuri. Toki voi esim. kouluttautua, vaurastua, avioitua eri sosiaaliluokkaan, mutta se miten tuntee kovin kaukana syntymäluokasta olevaa luokkaa kodikseen ei onnistu ellei välimatka ole kohtuullinen. Itse olen syntynyt työväenluokkaan. Olen koulutuksen ja vaurastumisen sekä avioliiton kautta tehnyt luokkaretken ylempään keskiluokkaan. Paitsi, että en ole sisäistänyt ylemmän keskiluokan maailmaa täysin kuitenkaan. Aina välillä pitää tsempata ja karata sinne työväenluokkaan. 

Joo, minuakin usein vituttaa kaikenlainen hienoperseily, ja tekee mieli karata jonnekin juntteilemaan. Olen koulutukseltani kai eliittiä ja rahallisesti tulen hyvin toimeen, kultturellikin olen, mutta sivistynyt käytös ja ulkoiset puitteet ei kauan jaksa kiinnostaa!

Sinänsä mielenkiintoista ettei sivistynyt käytös jaksa kiinnostaa. Monia taas se junttikäytös tympii pahasti.

Mitä kiinnostavaa on sivistyneessä käytöksessä, jos sitä joutuu kaiket päivät katselemaan? 🥱

Tämä on niin asiaa. Itse olen lähtöisin todella huono-osaiselta pikkupaikkakunnalta, jossa nuoruus oli aika kaukana sivistyneestä. Yliopistoon päästyäni en ole niihin porukoihin palannut kuin muutaman kerran 30 vuoden aikana, ja joka kerta on ollut ihan hillitön meno. Ei niitä juttuja ja tempauksia ns. sivistyneet kaupunkilaiset voi millään uskoa edes tapahtuneiksi. Omille lapsillenikin ihan turha kertoilla mamman seikkailuja nuoruudesta, kun eivät usko.

Voi kun tietäisit, mitä kaupunkilaisten nuoruudessa tapahtui.

V-ttu -sanan hokijat ovat aina alempaa luokkaa, olipa heidän taustansa ja koulutuksensa ihan mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta peritystä asemastaan ei voi liikkua kuin askeleen suuntaan tai toiseen. Yläluokkalainen työtön perijä on silti minimissään ylempää keskiluokkaa asuessaan vanhassa jugend-asunnossaan eläen perinnöllään leveästi. Alempaan keskiluokkaan kuuluva voi nousta maksimissaan keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan mikäli on erittäin menestynyt akateemisesta sekä tienaa valtavasti.

Tätä mieltä ovat ainakin sosiologit, että isompaa hyppyä ei pysty tekemään. Tapojen ja arvostusten ero on niin suurta (käytännössä lapsuuden ja nuoruuden merkitys).

Niin mikäkin on se uskomaton voima mikä estää?

Kotikasvatus, opitut tavat ja kulttuuri. Toki voi esim. kouluttautua, vaurastua, avioitua eri sosiaaliluokkaan, mutta se miten tuntee kovin kaukana syntymäluokasta olevaa luokkaa kodikseen ei onnistu ellei välimatka ole kohtuullinen. Itse olen syntynyt työväenluokkaan. Olen koulutuksen ja vaurastumisen sekä avioliiton kautta tehnyt luokkaretken ylempään keskiluokkaan. Paitsi, että en ole sisäistänyt ylemmän keskiluokan maailmaa täysin kuitenkaan. Aina välillä pitää tsempata ja karata sinne työväenluokkaan. 

Joo, minuakin usein vituttaa kaikenlainen hienoperseily, ja tekee mieli karata jonnekin juntteilemaan. Olen koulutukseltani kai eliittiä ja rahallisesti tulen hyvin toimeen, kultturellikin olen, mutta sivistynyt käytös ja ulkoiset puitteet ei kauan jaksa kiinnostaa!

Sinänsä mielenkiintoista ettei sivistynyt käytös jaksa kiinnostaa. Monia taas se junttikäytös tympii pahasti.

Mitä kiinnostavaa on sivistyneessä käytöksessä, jos sitä joutuu kaiket päivät katselemaan? 🥱

Tämä on niin asiaa. Itse olen lähtöisin todella huono-osaiselta pikkupaikkakunnalta, jossa nuoruus oli aika kaukana sivistyneestä. Yliopistoon päästyäni en ole niihin porukoihin palannut kuin muutaman kerran 30 vuoden aikana, ja joka kerta on ollut ihan hillitön meno. Ei niitä juttuja ja tempauksia ns. sivistyneet kaupunkilaiset voi millään uskoa edes tapahtuneiksi. Omille lapsillenikin ihan turha kertoilla mamman seikkailuja nuoruudesta, kun eivät usko.

Voi kun tietäisit, mitä kaupunkilaisten nuoruudessa tapahtui.

Ei niitten sivistyneitten, joista oma tuttavapiiri koostuu. :) Varmasti kaupungeissakin on sekoiltu, mutta eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Nätit kynnet? Jne. Merkki varallisuudesta? Nyt naurattaa😂😂😂

Hmmm kirjoitti:

Kirjahylly. Keskiluokalla, varsinkin vanhemman rahan tai sivistyssuvusta tulevalla, on kirjahyllyjä ja niissä paljon kirjoja. Alemmilla sosiaaliluokilla ei ole kirjahyllyä tai jos on, siinä on jotain suvun valokuvia ja kuppanen matkamuisto Mallorcalta. 

Minä olen duunariperheestä ja meillä oli kirjahylly täynnä kirjoja. Lisäksi kävimme ahkerasti kirjastossa. Itse olen amk-koulutuksen hankkinut ja minulla on myös kirjahylly täynnä kirjoja. Samoin on tutuillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Teet itsestäsi vaan tyhmän jos tartut tuohon kaikkeen. Itse olen vasta lukion käynyt ja duunariperheestä. Silti minulla on hyvät tavat ja puhun fiksusti eri asioista. Olen kiinnostunut sivistämään itseäni ja tykännyt aina opiskella. Tykkään lukea paljon. Olen myös harrastanut harvinaisten soitinten soittamista sekä olen hyvä piirtämään. Tiedän paljon maantieteestä sekä historiasta. Näin jos puhuisit minun kanssani niin miten voisit tavallaan heti "osoittaa minulle paikkani" vaan sen vuoksi, että olisin vain lukion käynyt kouluttamaton. En usko, että esim yliopisto tekisi minusta yhtään sen erilaisen ihmisen kuin nytkään. Toki tietäisin enemmän jostakin aiheesta, mutta pysyisin samana muuten. Itse en käytä alkoholia tai tupakkaa. Pukeutuminen on sellaista hyvin tavallista. Ulkoilen paljon joten takit yms ostan sen mukaan. Jollekin vaatteet ovat tärkeitä. Itsellä eivät niinkään. Tosin jos haluan olla siistimpi niin panostan enemmän. Silti vaatteita en usein osta. Ehkä tämä tekee minusta sitten sinusta epäsiistin jos ei ole sitä 150 euron takkia tai kenkiä. Olen muuten kasvisyöjä myös ja näin esim duunareiden suosima lihapainotteinen ruoka (anteeksi yleistys) ei minulle maistu. Toisaalta en edes tahtoisi tutustua ihmiseen joka tuijottaa jotain toisen "luokkaa" niin paljon.

En koskaan arvota ihmistä luokkataustan mukaan kuten sanoin viestissänikin. Myös kouluja käymätön voi olla sivistynyt ja poikkeuksia on aina, mutta veikkaanpa, että taustojen erilaisuus kuitenkin näkyy monessa asiassa. Itse asiassa nuorempana seurustelin miehen kanssa, jonka kanssa näin jälkikäteen ajateltuna luokkatausta muodosti tosiasiallisen eroperusteen. Silti hän oli ja on varmaan vieläkin mukava, sivistynyt ihminen. 

Viestissäsi ajattelet, että vain minä olisin se, joka ei hyväksy "luokkaa", mutta eiköhän se toimi myös toisin päin eli myös sinua alkaisi rasittaa asiat, joita minä pidän itsestäänselvänä. Erilaisuus ei useinkaan toimi parisuhteessa kuin alkuun, eksoottisuuslisänä. On kyse kulttuurieroista, aivan kuten siinäkin kun pariudutaan toiselta puolelta maapallloa tulevan ihmisen kanssa.

Sitten voit kertoa itse mikä meidät erottaa. Luettele tähän jos et edes ymmärtänyt viestiäni. Yritin siinä kertoa kuinka en eroa sinusta juuri missään, vaikka niin luuletkin.

Vähän hassusti sanottu, kun et tunne minua lainkaan.

Tässä koko jutussa ei ole kyse niinkään persoonallisuudesta, vaan taustasta, tavoista, arvostuksista - monista sellaisista asioista, jotka vaikuttavat ja näkyvät arjessa ja hankaavat ikävästi, jos ne eivät ole samansuuntaiset.

Kirjoitin tuosta jo viestin, joka käsitteli vapaa-ajan viettämistä eli minä olen tottunut viettämään aikaa paljon kaksin, tuttavaperheiden kanssa ja perheen kanssa (kuten omassa perheessänikin tehtiin) enkä pitäisi hyvänä suhdetta, missä lomailtaisiin erikseen. Toinen osapuoli voisi pitää sitä rajoittavana. Samalla tavalla esimerkiksi erilaiset ruokailutottumukset hankaavat arjessa niin kuin musiikkimaku tai se mihin rahaa käytetään. Ei parisuhde toimi, jos noissa on aivan erilaiset mieltymykset, joista hyvin paljon (ei kaikki) kiinnittyy yhteiskuntaluokkaan. 

 

Monissa mainitsemissasi asioissa ikä voi olla merkittävämpi yhdistävä tekijä kuin yhteiskunta- tai sosiaaliluokka. 

Ainakin omalla kohdalla ikä on supistanut sitä piiriä, jonka kanssa jaksan olla tekemisissä. Vielä nuorempana kävin juhlissa ja erilaisissa paikoissa ennakkoluulottomasti, mutta nyt ei enää jaksa. Keskityn niihin asioihin ja ihmisiin, joiden kanssa oikeasti viihdyn. 

Sosiaalinen liikkuvuus on tutkimustenkin mukaan suurempaa nuorena kuin vanhempana. Olen siis jo keski-ikäinen, lapset aikuisia. Lapsiin liittyen kontaktia tuli monenlaisiin ihmisiin, mutta ne ovat pudonneet pois, kun se seurustelu ei sitten kuitenkaan enää ole luontevaa, kun kiinnostuksenkohteet ovat niin erilaiset.

Ketjun pikakelauksella näytät vastailleen innokkaasti - ja todennäköisesti ihan eri "luokkien" edustajille. Ja aivan luontevasti tunnut kiistelevän... Joko yksinäinen tai sitten et kuitenkaan niin sosiaali(luokka)rajoittunut kuin oletat olevasi?

Vastaan vielä tähän toisen kerran eli sekoitat varmaan minut johonkin toiseen keskustelijaan, koska en ole kiistellyt mistään. Muutenkin tuntuu, että minulla on erilainen näkemys sosiaaliluokista yleensä kuin suurimmalla osalla keskustelijoista. Johtunee siitä, että olen päässyt tai joutunut havainnoimaan niitä myös maissa, jossa luokkaerot ovat huomattavan suuria toisin kuin Suomessa. Täällä kaikki ovat kaikkien kanssa tekemisissä ihan vain kanssaihmisinä päivittän, käydään koulua yhdessä, on asevelvollisuus, matalat hierarkiat. Näin ei ole suurimmassa osassa maailmaa.

Totta kai tilanne on ulkomailla erilainen kuin Suomessa,koska meillä on täällä esim peruskoulu ja julkinen terveydenhoitojärjestelmä. Ei voi siis verrata luokkaeroja Suomessa ja esim afrikassa. Toki Suomessakin on luokkaeroja, mutta millaisia ja mikä on selvästi jollekin luokalle ominaista, ei ole niin selvää. Mutta mielenkiintoinen aihe toki.

Suomessa ei mistään. Huppari linjalla moni tosi rikas.

Olen siivoustyön esimies, käynyt lukion ja alaan liittyviä kouluja yhteensä 7 vuotta. Vaikka en ole akateemistä koulutusta käynyt

Osaan käyttäytyä hyvin ja sivistyneesti, pukeudun siististi jne.

Ei kai todellinen äidinmaidossa jo imetty ylempi varallisuustaso juurikaan näy. Jopa päinvastoin, kun ei sellaisilla ole mitään intressiä eikä motiivia esitellä varallisuuttaan tai "paremmuuttaan". Voi sitä ikivanhalla autolla kun ajella, jos se toimii. Mitä väliä, onko hiukset muodikkaat ja 89-luvun Halpahalli-takissa tahra? Hyvä takki. Ja edullinenkin oli.

Ennemminkin itse ylempään varallisuusluokkaan noussut, alempaan syntynyt, tarvitsee arvonsanostatuksen ulkomaisiin merkein.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai todellinen äidinmaidossa jo imetty ylempi varallisuustaso juurikaan näy. Jopa päinvastoin, kun ei sellaisilla ole mitään intressiä eikä motiivia esitellä varallisuuttaan tai "paremmuuttaan". Voi sitä ikivanhalla autolla kun ajella, jos se toimii. Mitä väliä, onko hiukset muodikkaat ja 89-luvun Halpahalli-takissa tahra? Hyvä takki. Ja edullinenkin oli.

Ennemminkin itse ylempään varallisuusluokkaan noussut, alempaan syntynyt, tarvitsee arvonsanostatuksen ulkomaisiin merkein.

ulkonaisin

Luokan näkee oikeastaan vain henkilön olemuksesta, onko hän tilanteessa kuin kotonaan, rento ja itsevarma.  Vaiko hiukan epävarmasti vilkuileva. Katso taidegallerian, pöytäliinaravintolan, lentokentän loungen yms. asiakkaita, kun he tulevat ovesta sisään. Vaatteet voi olla ihan samat ja nykyinen varallisuustasokin samansuuruinen, mutta se rennosti sisään lampsiva, kaikille hymyilevä tyyppi on luultavimmin se ylempään luokkaan syntynyt, joka tottui tällaisiin tilanteisiin jo pienenä. Ne listoja vilkuilevat, tukkaansa koskettelevat, käsilaukkuaan varmistelevat ja muita mulkoilevat tyypit taas ovat nousukkaita, joille galleriakäynnit ym. eivät ole vauvasta saakka koettua normaalia arkea vaan Suuri Statussymboli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rikkaalla ei tarvetta koreilla. Niklas Herlin pukeutui spurguksi. Köyhillä on tarve vähilläkin rahoilla yrittää näyttää vauraammalta kuin on.

Niklas Herlin oli perinnöllisesti rikas ja siksi hänen ei tarvinnut tehdä uraansa työtä tehden. Muuten pukeutuminenkin olisi toisenlaista. Ihmisestä näkee kyllä ammatin aika helposti, puhetyylistä ja pukeutumisesta työaikaan. Vapaa-ajan pukeutuminen on sitten ihan toinen asia, se voi olla mitä vain. Merkkivaatteilla ei ole mitään merkitystä pukeutumisessa kuin nousukkaille. Näkyvästi tatuoituna ei varmasti tule valituksi suurempien yritysten johtotehtäviin.

Ainakin meillä opettajainhuoneessa näkyy pukeutumista ihan laidasta laitaan eli bändihupparifarkuista pukuun. Kaikki ovat luonnollisesti keskipalkkaisia maistereita eli se ei selitä mitään.

eri

Opettajissa on ihan kaiken taustaisia ihmisiä. Joidenkin vanhemmat ovat akateemisia monessa polvessa, jotkut taas ovat sukunsa ensimmäisiä akateemisesti koulutettuja. Pukeutumisesta ei voi opettajan luokkataustaa päätellä.

Tatuointi on sellainen juttu, että niistä kyllä voi päätellä jotain. Toki niitä on koulutetuillakin, mutta ei miten paljon tahansa, ja yleensä jos maisterilla on tatuointi, on hän kotoisin duunaripiireistä. Jostain syystä tämä vain menee näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Teet itsestäsi vaan tyhmän jos tartut tuohon kaikkeen. Itse olen vasta lukion käynyt ja duunariperheestä. Silti minulla on hyvät tavat ja puhun fiksusti eri asioista. Olen kiinnostunut sivistämään itseäni ja tykännyt aina opiskella. Tykkään lukea paljon. Olen myös harrastanut harvinaisten soitinten soittamista sekä olen hyvä piirtämään. Tiedän paljon maantieteestä sekä historiasta. Näin jos puhuisit minun kanssani niin miten voisit tavallaan heti "osoittaa minulle paikkani" vaan sen vuoksi, että olisin vain lukion käynyt kouluttamaton. En usko, että esim yliopisto tekisi minusta yhtään sen erilaisen ihmisen kuin nytkään. Toki tietäisin enemmän jostakin aiheesta, mutta pysyisin samana muuten. Itse en käytä alkoholia tai tupakkaa. Pukeutuminen on sellaista hyvin tavallista. Ulkoilen paljon joten takit yms ostan sen mukaan. Jollekin vaatteet ovat tärkeitä. Itsellä eivät niinkään. Tosin jos haluan olla siistimpi niin panostan enemmän. Silti vaatteita en usein osta. Ehkä tämä tekee minusta sitten sinusta epäsiistin jos ei ole sitä 150 euron takkia tai kenkiä. Olen muuten kasvisyöjä myös ja näin esim duunareiden suosima lihapainotteinen ruoka (anteeksi yleistys) ei minulle maistu. Toisaalta en edes tahtoisi tutustua ihmiseen joka tuijottaa jotain toisen "luokkaa" niin paljon.

En koskaan arvota ihmistä luokkataustan mukaan kuten sanoin viestissänikin. Myös kouluja käymätön voi olla sivistynyt ja poikkeuksia on aina, mutta veikkaanpa, että taustojen erilaisuus kuitenkin näkyy monessa asiassa. Itse asiassa nuorempana seurustelin miehen kanssa, jonka kanssa näin jälkikäteen ajateltuna luokkatausta muodosti tosiasiallisen eroperusteen. Silti hän oli ja on varmaan vieläkin mukava, sivistynyt ihminen. 

Viestissäsi ajattelet, että vain minä olisin se, joka ei hyväksy "luokkaa", mutta eiköhän se toimi myös toisin päin eli myös sinua alkaisi rasittaa asiat, joita minä pidän itsestäänselvänä. Erilaisuus ei useinkaan toimi parisuhteessa kuin alkuun, eksoottisuuslisänä. On kyse kulttuurieroista, aivan kuten siinäkin kun pariudutaan toiselta puolelta maapallloa tulevan ihmisen kanssa.

Sitten voit kertoa itse mikä meidät erottaa. Luettele tähän jos et edes ymmärtänyt viestiäni. Yritin siinä kertoa kuinka en eroa sinusta juuri missään, vaikka niin luuletkin.

Vähän hassusti sanottu, kun et tunne minua lainkaan.

Tässä koko jutussa ei ole kyse niinkään persoonallisuudesta, vaan taustasta, tavoista, arvostuksista - monista sellaisista asioista, jotka vaikuttavat ja näkyvät arjessa ja hankaavat ikävästi, jos ne eivät ole samansuuntaiset.

Kirjoitin tuosta jo viestin, joka käsitteli vapaa-ajan viettämistä eli minä olen tottunut viettämään aikaa paljon kaksin, tuttavaperheiden kanssa ja perheen kanssa (kuten omassa perheessänikin tehtiin) enkä pitäisi hyvänä suhdetta, missä lomailtaisiin erikseen. Toinen osapuoli voisi pitää sitä rajoittavana. Samalla tavalla esimerkiksi erilaiset ruokailutottumukset hankaavat arjessa niin kuin musiikkimaku tai se mihin rahaa käytetään. Ei parisuhde toimi, jos noissa on aivan erilaiset mieltymykset, joista hyvin paljon (ei kaikki) kiinnittyy yhteiskuntaluokkaan. 

 

Monissa mainitsemissasi asioissa ikä voi olla merkittävämpi yhdistävä tekijä kuin yhteiskunta- tai sosiaaliluokka. 

Ainakin omalla kohdalla ikä on supistanut sitä piiriä, jonka kanssa jaksan olla tekemisissä. Vielä nuorempana kävin juhlissa ja erilaisissa paikoissa ennakkoluulottomasti, mutta nyt ei enää jaksa. Keskityn niihin asioihin ja ihmisiin, joiden kanssa oikeasti viihdyn. 

Sosiaalinen liikkuvuus on tutkimustenkin mukaan suurempaa nuorena kuin vanhempana. Olen siis jo keski-ikäinen, lapset aikuisia. Lapsiin liittyen kontaktia tuli monenlaisiin ihmisiin, mutta ne ovat pudonneet pois, kun se seurustelu ei sitten kuitenkaan enää ole luontevaa, kun kiinnostuksenkohteet ovat niin erilaiset.

Ketjun pikakelauksella näytät vastailleen innokkaasti - ja todennäköisesti ihan eri "luokkien" edustajille. Ja aivan luontevasti tunnut kiistelevän... Joko yksinäinen tai sitten et kuitenkaan niin sosiaali(luokka)rajoittunut kuin oletat olevasi?

Vastaan vielä tähän toisen kerran eli sekoitat varmaan minut johonkin toiseen keskustelijaan, koska en ole kiistellyt mistään. Muutenkin tuntuu, että minulla on erilainen näkemys sosiaaliluokista yleensä kuin suurimmalla osalla keskustelijoista. Johtunee siitä, että olen päässyt tai joutunut havainnoimaan niitä myös maissa, jossa luokkaerot ovat huomattavan suuria toisin kuin Suomessa. Täällä kaikki ovat kaikkien kanssa tekemisissä ihan vain kanssaihmisinä päivittän, käydään koulua yhdessä, on asevelvollisuus, matalat hierarkiat. Näin ei ole suurimmassa osassa maailmaa.

Aika hämmentävää, että koet luokat niin tärkeiksi Suomessa kun olet elänyt oikeissa luokkayhteiskunnissa. Olen itsekin elänyt maissa joissa luokat ovat paljon selvemmät kuin meillä: mm. USAssa, jossa raha on se suurin luokkia muodostava tekijä (poissulkien rikollisuudella rikastuneet) ja Ruotsissa, jossa vanhat kulttuurisuvut ja raha näkyvät voimallisesti. Noihin verratessa on hyvin hankalaa kokea luokkia kovinkaan tärkeinä Suomessa, jossa yhteiskunta mahdollistaa koulutuksen sitä haluaville ilman vanhempien rahaa ja sivistys on vielä suhteellisen nuori, harvassa on suvut, joissa ei olisi luokkanousuja kolmen-neljän viimeisen sukupolven aikana - ja jonkinlaisia "luokkalaskuja" jo nykyisissä nuorissa. Suuremmat erot kuin arvoissa taitaa olla kuitenkin maan eri osien välillä: kaupunkilaiselämä ja maalaiselämä, kuinka kiinni on vielä maalaisjuurissaan.

Vierailija kirjoitti:

Tatuointi on sellainen juttu, että niistä kyllä voi päätellä jotain. Toki niitä on koulutetuillakin, mutta ei miten paljon tahansa, ja yleensä jos maisterilla on tatuointi, on hän kotoisin duunaripiireistä. Jostain syystä tämä vain menee näin.

Jostain syystä sinä vaan et ole nähnyt kaikkia ihmisiä alasti.

Vierailija kirjoitti:

Kengät kertovat kaiken tuloista, ainakin jos mennään ääripäistä toiseen, todella rikkaista köyhempään kansanosaan.

Köyhät tallustelevat lenkkareissa tai huonosti huolletuissa, linttaan astutuissa kierrätyskeskuksesta ostetuissa rönttösissä, kun taas rikkaat pystyvät valitsemaan kenkävalikoimastaan säähän sopivat hyvin hoidetut (melko uudet) kengät.

Sadesäälle eri jalkineet kuin pakkaselle, kaupunkiin eri jalkineet kuin metsävaelluksille.

Rikkaat pukeutuvat myös muutenkin sään mukaisesti, on vedenpitävää kalvoa ja goretexia.

Olen köyhä ja siksi olen huomannut eron selkeästi.

Norjassa ero on silmiinpistävä, oman matkavaatetukseni ja Norjalaisten rikkaiden (suomeen verrattuna) ulkopukeutumisessa.

No höpöhöpö. Joo kyllä, kalliit ja puhtaat kengät ennemmin kuin likaiset...

Mutta kyllä lenkkareita pidetään ihan kaikissa tulotasoissa, toki maku voi äkkirikastuneella olla eri kuin sellaisella, joka on kasvanut varakkaassa perheessä. Ja vaatimustaso eri.

Mun käsittääkseni esim. varakkaissa suvuissa yleensä panostetaan laatuun ja asioiden kestävyyteen ennemmin, esim. huonekalut. Ja yleensäkin pyritään käyttämään rahaa harkiten, ns. oikeisiin kohteisiin (sijoitukset esimerkiksi).

Suomessa tää ei sillä tavalla ole näkyvillä kuin muualla ja sosioekonomisessa asemassa voi todellakin ns. kivuta oikeiden suhteiden kautta, esim. K. Middleton.

Etiketti on tärkeää, sitä voi opetella netissä ilmaiseksikin, tosin huomioikaa että näissä voi olla maakohtaisia eroavaisuuksia. Ihan semmoisia pieniä asioita kuten missä asennossa istut, minne lasket laukkusi, mitä puheenaiheita on soveliaista olla.

Ja oma henk.koht. mielipide on se, että ei yritä esittää liikaa mitään mitä ei ole. Siis omaksua voi uusia tapoja, rutiineja ja uuden asenteen, mutta silti voi olla kohtaamisessaan aito ja kohtelias yhtäaikaa.

Niin ja itse epäilisin mitä enemmän tuntemasi menestynyt ihminen alkaa kulkea huomaamattoman arkipäiväisissä asuissa, sitä enempi hän on rikastunut.... siis siisteissä, mutta tavallaan "tavallisissa" laatuvaatteissa. Merkkituotteita ne voi olla silti.

Kielenkäytössä, pukeutumisessa ja yleensäkin käytöksessä.

Miten jaksatte tällaista aihetta jahkata? Niin turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Korkeampi sosioekonominen asema näkyy usein niin miehillä kuin naisilla huolitellusta ulkoisesta olemuksesta, puhetyylistä ja käytöstavoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kaikki olisivat mukavia ja ihania sympaattisia, varakkaissa ja koulutetuissa on myös todella kus....päisiä ja toksisia persoonia. Mutta he osaavat yleensä halutessaan käyttäytyä sivistyneesti.

Alempi sosiaaliluokka näkyy halpoina vaatteina, ehkä useammin huolittelemattomampana ulkoasuna ja ei niin kovin sivistyneenä käytöksenä tai puhetyylinä.

Viimeinen lause kuvailee oivallisesti vasemmistolaisuuden.