Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen aika, kun lapset/nuoret olivat vielä kotona. Tyttöni poikaystävä ihmetteli, miten meillä keskustellaan ruoka- ja kahvipöydässä historiasta, politiikasta, psykologiasta ja yleensäkin "fiksuista" asioista sekä syödään ruokia, joissa pääruokaan on laitettu erikoisia aineosia? Ja miksi meillä on noin 1000 kirjan kotikirjasto? Miksi käydään teatterissa ja museoissa ? Tämä kaikki oli poikaystävälle ihmetyksen aihe, vaikka hänkin oli lukiossa. Toisaalta olin 3 nuoren yksinhuoltaja ja yksin hankitun omakotitalon omistaja, mutta sosiaalialan johtotehtävissäkin huonosti palkattu, joten ajattelen, ettei ainakaan ihmisen sivistys ole rikkaudesta kiinni.  Meillä ei myöskään kiroiltu eikä ole pitkään, kun nyt nelikymppinen poikani sanoi, että olemme aina kunnioittaneet sinua siitä, että täysin yh-na olet antanut meille mahdollisuuden sivistää itseämme ja nähdä maailmaa. 

No vad fint. Kyllä yh:kin voi olla sivistynyt ja kunnollinen tai jotenkin kirjoituksesi nyt jotenkin ylihuokui jotain tuollaista. Minusta yksi sivistyneisyyden merkki on se, että ei tee rikoksia kenellekään, ei itse, eikä varsinkaan tilattuna tai rahan tai aseman avulla, tai "sivistyneitten" ihmisten avulla (tosiasiassa vain rahan ja vallan avulla) sivistynyt ihminen ei sellaisia tee, vaikka voisi helpommin toteuttaa, kun joku toinen jäämättä kiinni. Ja nyt tarkoitan sellaisia ihan oikeasti pahoja jopa lain mukaan. En mitään sellaisia talousrötöksiä, enkä jonkun moraalin mukaan paheksuttavia vaan sellaisia mistä ei ole kysymyskään, onko rikos vai ei.

Itse olen hyvin toimeen tuleva, enkä työpaikan ( puku päällä) ulkopuolella pukeudu merkkivaatteisiin tai muutenkaan mitenkään trendikkäästi.

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksatte tällaista aihetta jahkata? Niin turhaa.

No, en itse enää jaksakaan. Niin turhaa minusta. En saa tälläisistä ketjuista itselleni mitään. Sen vuoksi poistun. Tämä ei edusta mitään syvällistä pohdintaa tai jotain mukavaa aihetta.

Jutuista voi päätellä kaikkein eniten, toiseksi tyylistä ja kyllä, myös muista ulkoisista puitteista.

Vierailija kirjoitti:

Ylemmän luokan miehet ovat ns tykinruokaa ja helposti kehässä niitattavia habitukseltaan. Eivät pärjää tappelussa.

Köyhemmällä miehellä on vähemmän menetettävää. ON vain kovat nyrkit ja napakat kierrepotkut sekä se kunnia sekä saliherruus. Ei muuta ja niistä pidetään kiinni kuolemaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Oxygen kirjoitti:

Huonompi ryhti, tupakan polttaminen, maakuntatukka, tilanteeseen / säähän sopimattomat vaatteet.

Näistä sen usein huomaa, mutta jokainenhan saa olla just sillai ku haluaa.

Ei rasita ainakaan mua.

"Maakuntatukka". Mikä sellainen on?

Kouvolatukka ?

Mietin itse vielä tähän liittyen, että onko minunkin sitten ketjun aiheen mukaan "valittava" puoliso työväenluokasta jos en koskaan opiskele esim yliopistossa. Jos jään vaan lukio ja amis taustaan. Näin varmaan monen mielestä olisi oikein ja minusta ei olisi parisuhde mielessä iloa muuten ja en osaisi puhua mistään sivistyneestä korkeammin koulutetun kanssa. Itse vaan tiedän mikä minua kiinnostaa ja sivistän itseäni. En koe olevani tyypillinen duunari. Elämä vaan mennyt niin, ettei ole ollut voimia opiskeluihin liittyen aiemmin. Jos kaikki olisi mennyt ok niin voisin olla paremmassa tilanteessa.

Silti myös henkilö A on duunari ja esim autoista, kaljasta ja Suomi räpistä pitävä tyyppi, joka inhoaa opiskelua ja bilettää vapaa-aikansa. Ja häneen verrattuna henkilö B on korkeasti koulutettu, joka soittaa soittimia, pitää taiteesta, tykkää lukea ja opiskella eikä biletä tai kännää sen enempää niin kyllä haluaisin valita sen tyypin B, vaikka en ehkä saisi kun kerran kuulun eri luokkaan. Miten tuo henkilö A voi olla minulle sopiva tyyppi jos meitä yhdistää vaan koulutustausta, eikä mikään muu. Tätä mietin, kun moni on sitä mieltä, että pysyköön ihmiset omissa luokissaan. Ei se kyllä niin aina mene. Tietysti yleistän tässä itsekin. Moni voi olka hyvin fiksu ihminen kuten pari tuttuani. He olisivat voineet esim opiskella, mutta elämä vaan meni toisin ja voimia siihen ei ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Mietin itse vielä tähän liittyen, että onko minunkin sitten ketjun aiheen mukaan "valittava" puoliso työväenluokasta jos en koskaan opiskele esim yliopistossa. Jos jään vaan lukio ja amis taustaan. Näin varmaan monen mielestä olisi oikein ja minusta ei olisi parisuhde mielessä iloa muuten ja en osaisi puhua mistään sivistyneestä korkeammin koulutetun kanssa. Itse vaan tiedän mikä minua kiinnostaa ja sivistän itseäni. En koe olevani tyypillinen duunari. Elämä vaan mennyt niin, ettei ole ollut voimia opiskeluihin liittyen aiemmin. Jos kaikki olisi mennyt ok niin voisin olla paremmassa tilanteessa.

Silti myös henkilö A on duunari ja esim autoista, kaljasta ja Suomi räpistä pitävä tyyppi, joka inhoaa opiskelua ja bilettää vapaa-aikansa. Ja häneen verrattuna henkilö B on korkeasti koulutettu, joka soittaa soittimia, pitää taiteesta, tykkää lukea ja opiskella eikä biletä tai kännää sen enempää niin kyllä haluaisin valita sen tyypin B, vaikka en ehkä saisi kun kerran kuulun eri luokkaan. Miten tuo henkilö A voi olla minulle sopiva tyyppi jos meitä yhdistää vaan koulutustausta, eikä mikään muu. Tätä mietin, kun moni on sitä mieltä, että pysyköön ihmiset omissa luokissaan. Ei se kyllä niin aina mene. Tietysti yleistän tässä itsekin. Moni voi olka hyvin fiksu ihminen kuten pari tuttuani. He olisivat voineet esim opiskella, mutta elämä vaan meni toisin ja voimia siihen ei ole ollut.

Yliopistoon voi mennä vanhempanakin, Suomessa pystyy opiskelelemaan jokainen, kun ei ole valtavia lukukausimaksuja.

Vierailija kirjoitti:

Ylemmän luokan miehet ovat ns tykinruokaa ja helposti kehässä niitattavia habitukseltaan. Eivät pärjää tappelussa.

Ei he siihen ole panostaneetkaan ajattelevat jospa heidän piireissään selviäisi ilman lihaksia.  Sanallista ilkeyttä ja juonikkuutta voi olla kyllä.

Kovin kaavamaisilta tuntuu, että vaatteet kertovat sosiaaliluokan. Tiedän erittäin hyvällä maulla pukeutuvia varattomia, siis maulla, ei rahalla! Suomessa ei kannata puhua luokista, koska suurin osa lukeutuu keskiluokkaan. Sen sijaan on mielenkiintoista huomata suuria eroja ihmisten sivistyneisyydessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin itse vielä tähän liittyen, että onko minunkin sitten ketjun aiheen mukaan "valittava" puoliso työväenluokasta jos en koskaan opiskele esim yliopistossa. Jos jään vaan lukio ja amis taustaan. Näin varmaan monen mielestä olisi oikein ja minusta ei olisi parisuhde mielessä iloa muuten ja en osaisi puhua mistään sivistyneestä korkeammin koulutetun kanssa. Itse vaan tiedän mikä minua kiinnostaa ja sivistän itseäni. En koe olevani tyypillinen duunari. Elämä vaan mennyt niin, ettei ole ollut voimia opiskeluihin liittyen aiemmin. Jos kaikki olisi mennyt ok niin voisin olla paremmassa tilanteessa.

Silti myös henkilö A on duunari ja esim autoista, kaljasta ja Suomi räpistä pitävä tyyppi, joka inhoaa opiskelua ja bilettää vapaa-aikansa. Ja häneen verrattuna henkilö B on korkeasti koulutettu, joka soittaa soittimia, pitää taiteesta, tykkää lukea ja opiskella eikä biletä tai kännää sen enempää niin kyllä haluaisin valita sen tyypin B, vaikka en ehkä saisi kun kerran kuulun eri luokkaan. Miten tuo henkilö A voi olla minulle sopiva tyyppi jos meitä yhdistää vaan koulutustausta, eikä mikään muu. Tätä mietin, kun moni on sitä mieltä, että pysyköön ihmiset omissa luokissaan. Ei se kyllä niin aina mene. Tietysti yleistän tässä itsekin. Moni voi olka hyvin fiksu ihminen kuten pari tuttuani. He olisivat voineet esim opiskella, mutta elämä vaan meni toisin ja voimia siihen ei ole ollut.

Yliopistoon voi mennä vanhempanakin, Suomessa pystyy opiskelelemaan jokainen, kun ei ole valtavia lukukausimaksuja.

Toisen henkilön kustannuksella saatu status ei ole aitoa statusta.  Jos ihailee enemmän kulttuurisia juttuja, sopii ruveta harrastamaan niitä itse eikä vaatia joltakulta toiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin itse vielä tähän liittyen, että onko minunkin sitten ketjun aiheen mukaan "valittava" puoliso työväenluokasta jos en koskaan opiskele esim yliopistossa. Jos jään vaan lukio ja amis taustaan. Näin varmaan monen mielestä olisi oikein ja minusta ei olisi parisuhde mielessä iloa muuten ja en osaisi puhua mistään sivistyneestä korkeammin koulutetun kanssa. Itse vaan tiedän mikä minua kiinnostaa ja sivistän itseäni. En koe olevani tyypillinen duunari. Elämä vaan mennyt niin, ettei ole ollut voimia opiskeluihin liittyen aiemmin. Jos kaikki olisi mennyt ok niin voisin olla paremmassa tilanteessa.

Silti myös henkilö A on duunari ja esim autoista, kaljasta ja Suomi räpistä pitävä tyyppi, joka inhoaa opiskelua ja bilettää vapaa-aikansa. Ja häneen verrattuna henkilö B on korkeasti koulutettu, joka soittaa soittimia, pitää taiteesta, tykkää lukea ja opiskella eikä biletä tai kännää sen enempää niin kyllä haluaisin valita sen tyypin B, vaikka en ehkä saisi kun kerran kuulun eri luokkaan. Miten tuo henkilö A voi olla minulle sopiva tyyppi jos meitä yhdistää vaan koulutustausta, eikä mikään muu. Tätä mietin, kun moni on sitä mieltä, että pysyköön ihmiset omissa luokissaan. Ei se kyllä niin aina mene. Tietysti yleistän tässä itsekin. Moni voi olka hyvin fiksu ihminen kuten pari tuttuani. He olisivat voineet esim opiskella, mutta elämä vaan meni toisin ja voimia siihen ei ole ollut.

Yliopistoon voi mennä vanhempanakin, Suomessa pystyy opiskelelemaan jokainen, kun ei ole valtavia lukukausimaksuja.

Sehän täälä onkin riski, että rahvaskin opiskelee

Vierailija kirjoitti:

Mietin itse vielä tähän liittyen, että onko minunkin sitten ketjun aiheen mukaan "valittava" puoliso työväenluokasta jos en koskaan opiskele esim yliopistossa. Jos jään vaan lukio ja amis taustaan. Näin varmaan monen mielestä olisi oikein ja minusta ei olisi parisuhde mielessä iloa muuten ja en osaisi puhua mistään sivistyneestä korkeammin koulutetun kanssa. Itse vaan tiedän mikä minua kiinnostaa ja sivistän itseäni. En koe olevani tyypillinen duunari. Elämä vaan mennyt niin, ettei ole ollut voimia opiskeluihin liittyen aiemmin. Jos kaikki olisi mennyt ok niin voisin olla paremmassa tilanteessa.

Silti myös henkilö A on duunari ja esim autoista, kaljasta ja Suomi räpistä pitävä tyyppi, joka inhoaa opiskelua ja bilettää vapaa-aikansa. Ja häneen verrattuna henkilö B on korkeasti koulutettu, joka soittaa soittimia, pitää taiteesta, tykkää lukea ja opiskella eikä biletä tai kännää sen enempää niin kyllä haluaisin valita sen tyypin B, vaikka en ehkä saisi kun kerran kuulun eri luokkaan. Miten tuo henkilö A voi olla minulle sopiva tyyppi jos meitä yhdistää vaan koulutustausta, eikä mikään muu. Tätä mietin, kun moni on sitä mieltä, että pysyköön ihmiset omissa luokissaan. Ei se kyllä niin aina mene. Tietysti yleistän tässä itsekin. Moni voi olka hyvin fiksu ihminen kuten pari tuttuani. He olisivat voineet esim opiskella, mutta elämä vaan meni toisin ja voimia siihen ei ole ollut.

Sivistynyt ja sivistymätön voi olla vaikka joka luokassa.  Pitkälle kouluttautuneet on vain tottuneet keskustelemaan omalla tavallaan,  ja on hiukan alentuvaa yrittää vakavissaan keskustella ei-koulutetun kanssa. 

Voi, tämä on aihe jota olen miettinyt paljon. Olen itse työväenluokasta eikä minua kannustettu lainkaan esimerkiksi opiskelemaan. Mutta olen aina ollut oma tien kulkija ja kiinnostuksenkohteeni ohjasivat minua akateemiseen maailmaan, viis vanhempien vähättelystä. Mutta välillä on ollut vaikeaa, varsinkin sellainen minglaaminen. Ja toisaalta itse on väliinputoaja. On ikävä kuunnella kotona herravihajuttuja, ja toisaalta vähän vaikea joskus liikkua itse niissä piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään. 

Jos työväenluokka ei pukedu merkkivaatteisiin, Itä-Helsingin nuoriso ei kuulu työväenluokkaan.

^ Logot näkyvillä, ja isosti ( Guess, LV, TH ja Gant esim.) kertoo vain pätemisen tarpeesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeampi sosioekonominen asema näkyy usein niin miehillä kuin naisilla huolitellusta ulkoisesta olemuksesta, puhetyylistä ja käytöstavoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kaikki olisivat mukavia ja ihania sympaattisia, varakkaissa ja koulutetuissa on myös todella kus....päisiä ja toksisia persoonia. Mutta he osaavat yleensä halutessaan käyttäytyä sivistyneesti.

Alempi sosiaaliluokka näkyy halpoina vaatteina, ehkä useammin huolittelemattomampana ulkoasuna ja ei niin kovin sivistyneenä käytöksenä tai puhetyylinä.

Viimeinen lause kuvailee oivallisesti vasemmistolaisuuden.

Sivistyneelle vasemmistolaiselle se on vaihtoehto, tosisivistymättömälle ainut mahdollinen. 

Ne syö soijaa, mutta ei antoi sioille yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin itse vielä tähän liittyen, että onko minunkin sitten ketjun aiheen mukaan "valittava" puoliso työväenluokasta jos en koskaan opiskele esim yliopistossa. Jos jään vaan lukio ja amis taustaan. Näin varmaan monen mielestä olisi oikein ja minusta ei olisi parisuhde mielessä iloa muuten ja en osaisi puhua mistään sivistyneestä korkeammin koulutetun kanssa. Itse vaan tiedän mikä minua kiinnostaa ja sivistän itseäni. En koe olevani tyypillinen duunari. Elämä vaan mennyt niin, ettei ole ollut voimia opiskeluihin liittyen aiemmin. Jos kaikki olisi mennyt ok niin voisin olla paremmassa tilanteessa.

Silti myös henkilö A on duunari ja esim autoista, kaljasta ja Suomi räpistä pitävä tyyppi, joka inhoaa opiskelua ja bilettää vapaa-aikansa. Ja häneen verrattuna henkilö B on korkeasti koulutettu, joka soittaa soittimia, pitää taiteesta, tykkää lukea ja opiskella eikä biletä tai kännää sen enempää niin kyllä haluaisin valita sen tyypin B, vaikka en ehkä saisi kun kerran kuulun eri luokkaan. Miten tuo henkilö A voi olla minulle sopiva tyyppi jos meitä yhdistää vaan koulutustausta, eikä mikään muu. Tätä mietin, kun moni on sitä mieltä, että pysyköön ihmiset omissa luokissaan. Ei se kyllä niin aina mene. Tietysti yleistän tässä itsekin. Moni voi olka hyvin fiksu ihminen kuten pari tuttuani. He olisivat voineet esim opiskella, mutta elämä vaan meni toisin ja voimia siihen ei ole ollut.

Yliopistoon voi mennä vanhempanakin, Suomessa pystyy opiskelelemaan jokainen, kun ei ole valtavia lukukausimaksuja.

Toisen henkilön kustannuksella saatu status ei ole aitoa statusta.  Jos ihailee enemmän kulttuurisia juttuja, sopii ruveta harrastamaan niitä itse eikä vaatia joltakulta toiselta. 

No jos tarkoitit minua joka kirjoitti tuon ensimmäisen viestin niin harrastan todellakin niitä itsekin, vaikka olenkin vaan "tyhmä" duunari. En kaipaa mitään statusta vaan järkevää keskustelua ja fiksua seuraa, vaikka olenkin vaan se "typerä" alempiluokkainen, jonka kanssa on alentuvaa keskustelua ja joka ei ymmärrä elämästä mitään. En ole koskaan ollut minkään statuksen perään tai rahan. Viestilläni en tarkoittanut sitä vaan ihan muuta. Tarkoitin sitä, että jos tyyppi on duunari niin kuin minä niin ei se tarkoita, että tulemme loistavasti toimeen ja olemme samalla viivalla, vaikka on sama "luokka".

Itse olen vaikea lokeroitava. Vanhempani ovat maanviljeliöitä, mutta isä kuunteli traktorissa lähinnä oopperaa. Piti monia asioita rahvaanomaisina. Inhosi Uuno Turhapuroa, Kummelia jne. Auto vanha rötiskö. Äiti harrastaa historiaa ja taidemaalausta. Vanhemmillani oli kausikortti läheisen kaupunginorkesterin konsertteihin ja kävimme myös perheenä teatterissa ja oopperassa usein. Meillä luettiin paljon, puhuttiin politiikkaa ja meininki oli aika erilaista kuin muissa seudun perheissä. Urheilua seurattiin vain vähän. Samaan aikaan kuitenkin perheeni on meluisa ja kirosanoja viljeltiin ja yhdessä vaiheessa kaikki tupakoi.

Sitten yliopistomaailmassa olin ihan pihalla. Toki kaiken voi opetella, mutta välillä oli vaikeaa. Ehkä maakuntayliopistossa olisi ollut erilaista. Tunsin olevani ihan pihalla akateemisissa juhlissa enkä oikein ymmärtänyt opiskelustakaan mitään. En uskaltanut lähestyä proffia ja tajusin jossain graduvaiheessa, että monet kävi kyselemässä tenteistä ja muista asioista vastaanotolla. Itse kävin vasta siinä kohtaa ekan kerran ja tunsin itseni täysin idiootiksi. En tajunnut sitä kulttuuria eikä mua osannut kukaan neuvoa. (tämä siis aikana ennen kuin netissä oli kaikki).

Toisaalta tosi monet opiskelukaverit oli mun mittapuulla aivan juntteja. Intoiltiin jostain golfvarusteista, kalliista autoista, jääkiekosta ja ulkoisista varojen merkeistä, mutta kukaan ei käynyt teatterissa tai oopperassa saati harrastanut taidetta.

Nykyään mulla on rahaa, paljon rahaa. Olen tienannut jo vuosia yli 150k/vuosi ja varallisuutta on sen verran, että ei olisi pakko tehdä näin paljon töitä. Ja harrastan kulttuuria. Pukeudun vaatimattomasti enkä pröystäile. On mulla se poreammekin, mutta en siitä koskaan puhu kenenkään kanssa. Silti sisällä on se maalainen joka välillä ihmettelee mitä monissakin paikoissa oikeasti teen ja inhoaa kaikenlaista pönötystä ja jolta usein lipsahtaa kirosana.

Vierailija kirjoitti:

Helly-Hansen suurena tekstinä, Adidaksen logoja ym. kaikkea sitä jonka ovelat markkinamiehet ovat köyhille lanseeranneet "hyvin toimeentulevien" merkeiksi.

Sitten niitä merkkivaatteita kierrätetään kirpputorilta toiselle ja aika koomisen näköinen on huonoissa kengissä kulkeva surullinen hahmo, jonka takin hihassa lukee kissan korkuisilla kirjaimilla Helly-Hansen :-)

Ostin aikaisemmin ulkoiluvaatteiksi Luhtaa ja muita kotimaisia brändejä, mutta petyin laatuun ja teknisiin ominaisuuksiin. Ostin kokeeksi pari HH takkia ja ne ovat hoitaneet hommansa täydellisesti. Valitsin kyllä niin että HH logo ei ole kovin erottuva.