Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Mikä on mielestänne ns.ylemmän sosiaaliluokan tulot vuodessa? Ja ei ne korreloi, mutta kiinnostaa tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan varsinkin suomenruotsalaisten yläluokkien neidot menivät usein sairaanhoitajaoppiin,vaikkakin harjottivat oppiaan vain hiukan aikaa vanhalla kirralla hyksissä.Se oli arvostettu porvarillinen ammatti rahakkaan suvun neidille.Mieheksi valikoitui toisinaan lääkäri tai joku omista piireistä.Osa tytöistä meni Hankenille.Mutta nykyään sairaanhoitaja-ammatista on kadonnut tuo vielä 90-luvullakin näkynyt fiiniys.Samaa ilmiötä on Ruotsissa,jossa edelleen sairaanhoitajan ammatissa tietty arvo paremmissa piireissä,vaikka hoitajatyötä ei tehtäisikään.Mielenkiintoinen ilmiö!

En ollut kuullutkaan, mielenkiintoista. Mieheni isoäiti oli sairaanhoitaja, vaikka ei ammatissa koskaan toiminutkaan sota-aikaa lukuunottamatta. Hänen aikansa meni ison ja vauraan maalaistalon asioiden hoitamiseen. Kaikki olikin kuulemma aina todella tip top.

Minunkin suvustani löytyy pari sairaanhoitajaksi/farmaseutiksi kouluttautunutta naista, tosin 1900-luvun alkupuoliskolta. Eivät koskaan tehneet töitä, vaan olivat kotirouvina ja sodan aikaan lääkintälottina. Opiskelu kuului yleissivistykseen ja sitä odotettiin, vaikka tiedossa oli ettei ammattia tarvitse koskaan harjoittaa toimeentulon vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

159 sivua höpönöpöä!

Suomessa ylempi keskiluokka ei ole ollenkaan niin sivistynyttä, hillittyä tai tyylikästä kuin monet kirjoittavat. Aika maatiaista tai metsäläistä. Ylemmän keskiluokan perhehistoria on max 100v.

Ja ns yläluokkakin on Suomessa paitsi harvalukuinen myös lähes yhtä heterogeeninen, on lantaa luovaa kartanonisäntää kuin akateemista uraa tekevää professoria, öykkäröivää pörssiyhtiön omistajasukua kuin vaatimatonta vanhaa herraa. Nämä yleistykset on kovin vaikeita Suomessa.

Ketjua oli silti hauska lukea.

Ihmiset, joilla ei ole hajuakaan keskiluokasta, kertovat designlamppuja myöten, mitkä Vepsäläisen valikoimasta on alempaa keskiluokkaa ja mitkä ylempää. Niinkuin Vepsäläinen olisi ainoa hankintakanava ja niinkuin ylemmällä keskiluokalla ei olisi Tokmannin halpakorista löytyneitä lamppuja. Niitä on yläluokallakin. Suomessa. Kyse on enemmän intressistä kuin luokasta; mihin asioihin satsaa.

Eipäs nyt yleistetä. Ainakin minun sukuhistoriani on tiedossa 1500-luvulle saakka, enkä ole mitenkään ainoa Suomessa. Joukkoon mahtuu virkamiehiä, sotilaita, muusikoita, taiteilijoita, maanomistajia, kaikenlaista sivistyneistöä ja muutama piikatyttö. Tai ehkä tällä taustalla olisin muuten yläluokkaa, mutta suvun varallisuus on huvennut sen verran, että palkkatyössä on syytä käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

159 sivua höpönöpöä!

Suomessa ylempi keskiluokka ei ole ollenkaan niin sivistynyttä, hillittyä tai tyylikästä kuin monet kirjoittavat. Aika maatiaista tai metsäläistä. Ylemmän keskiluokan perhehistoria on max 100v.

Ja ns yläluokkakin on Suomessa paitsi harvalukuinen myös lähes yhtä heterogeeninen, on lantaa luovaa kartanonisäntää kuin akateemista uraa tekevää professoria, öykkäröivää pörssiyhtiön omistajasukua kuin vaatimatonta vanhaa herraa. Nämä yleistykset on kovin vaikeita Suomessa.

Ketjua oli silti hauska lukea.

Ihmiset, joilla ei ole hajuakaan keskiluokasta, kertovat designlamppuja myöten, mitkä Vepsäläisen valikoimasta on alempaa keskiluokkaa ja mitkä ylempää. Niinkuin Vepsäläinen olisi ainoa hankintakanava ja niinkuin ylemmällä keskiluokalla ei olisi Tokmannin halpakorista löytyneitä lamppuja. Niitä on yläluokallakin. Suomessa. Kyse on enemmän intressistä kuin luokasta; mihin asioihin satsaa.

Eipäs nyt yleistetä. Ainakin minun sukuhistoriani on tiedossa 1500-luvulle saakka, enkä ole mitenkään ainoa Suomessa. Joukkoon mahtuu virkamiehiä, sotilaita, muusikoita, taiteilijoita, maanomistajia, kaikenlaista sivistyneistöä ja muutama piikatyttö. Tai ehkä tällä taustalla olisin muuten yläluokkaa, mutta suvun varallisuus on huvennut sen verran, että palkkatyössä on syytä käydä.

Suomessa on paljon sukuja, joitten historiaa tunnetaan 1500-luvulle, eli niin pitkälle kuin kirkonkirjoja alettiin pitämään. Sukututkimus on mielenkiintoista, mutta ei suvun pitkä historia automaattisesti tee kenestäkään minkään yhteiskuntaluokan edustajaa. 

Minusta nykyaikana suurin keskiluokkaa määrittävä tekijä on koulutus, sitä myötä ammatti ja siitä saatava palkka. Toki keskiluokka pönkittää keskiluokkaan kuulumistaan tietyillä esineillä, siihenhän merkkituotteiden ja designin suosio perustuu.

Yläluokkaa määrittää enemmänkin sosiaaliset verkostot, valta tai kulttuuripääoma kuin pelkkä koulutus tai palkkatulo. 

Jossain prismoissa ja tokmanneilla voi käydä ihan kaikki, yhteiskuntaluokasta riippumatta. Mutta ruokajakelut on alimpia luokkia varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

159 sivua höpönöpöä!

Suomessa ylempi keskiluokka ei ole ollenkaan niin sivistynyttä, hillittyä tai tyylikästä kuin monet kirjoittavat. Aika maatiaista tai metsäläistä. Ylemmän keskiluokan perhehistoria on max 100v.

Ja ns yläluokkakin on Suomessa paitsi harvalukuinen myös lähes yhtä heterogeeninen, on lantaa luovaa kartanonisäntää kuin akateemista uraa tekevää professoria, öykkäröivää pörssiyhtiön omistajasukua kuin vaatimatonta vanhaa herraa. Nämä yleistykset on kovin vaikeita Suomessa.

Ketjua oli silti hauska lukea.

Ihmiset, joilla ei ole hajuakaan keskiluokasta, kertovat designlamppuja myöten, mitkä Vepsäläisen valikoimasta on alempaa keskiluokkaa ja mitkä ylempää. Niinkuin Vepsäläinen olisi ainoa hankintakanava ja niinkuin ylemmällä keskiluokalla ei olisi Tokmannin halpakorista löytyneitä lamppuja. Niitä on yläluokallakin. Suomessa. Kyse on enemmän intressistä kuin luokasta; mihin asioihin satsaa.

Eipäs nyt yleistetä. Ainakin minun sukuhistoriani on tiedossa 1500-luvulle saakka, enkä ole mitenkään ainoa Suomessa. Joukkoon mahtuu virkamiehiä, sotilaita, muusikoita, taiteilijoita, maanomistajia, kaikenlaista sivistyneistöä ja muutama piikatyttö. Tai ehkä tällä taustalla olisin muuten yläluokkaa, mutta suvun varallisuus on huvennut sen verran, että palkkatyössä on syytä käydä.

Suomessa on paljon sukuja, joitten historiaa tunnetaan 1500-luvulle, eli niin pitkälle kuin kirkonkirjoja alettiin pitämään. Sukututkimus on mielenkiintoista, mutta ei suvun pitkä historia automaattisesti tee kenestäkään minkään yhteiskuntaluokan edustajaa. 

Minusta nykyaikana suurin keskiluokkaa määrittävä tekijä on koulutus, sitä myötä ammatti ja siitä saatava palkka. Toki keskiluokka pönkittää keskiluokkaan kuulumistaan tietyillä esineillä, siihenhän merkkituotteiden ja designin suosio perustuu.

Yläluokkaa määrittää enemmänkin sosiaaliset verkostot, valta tai kulttuuripääoma kuin pelkkä koulutus tai palkkatulo. 

Jossain prismoissa ja tokmanneilla voi käydä ihan kaikki, yhteiskuntaluokasta riippumatta. Mutta ruokajakelut on alimpia luokkia varten. 

Mitä nyt muutamat akateemisen koulutuksen saaneet rouvat, joiden aviopuolisot ovat korkeassa virassa yhteiskunnan huipulla. jättävät minkkiturkkinsa BMW:n sisälle ja pukeutuvat toppatakkiin, ja kävelevät sitten parisataa metriä ruokajonoon jonottamaan ilmaisia elintarvikkeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattaako eliittikoulut pahoinvoivia, kyynisiä ja ylimielisiä nuoria? Jatkuva kilpailu ja oman paremmuuden korostaminen ei teekään hyvää kehittyvälle psyykelle?

Missä tahansa koulussa voi olla ilmapiiriongelmia riippuen ryhmädynamiikasta ja ikäluokasta.

Eliittikoulussa on kieltämättä kova vaatimustaso, joka voi synnyttää ongelmia, mutta ei tuolla tavalla kuin kuvaat. Eli jos sinne tullaan entisen koulun entisenä huippuoppilaana, voi se muodostua järkytykseksi, kun numerot putoavat eikä koulunkäynti enää olekaan niin helppoa. Siinä kohtaa tarvitaan vanhempien, kavereiden ja opettajien tukea, jota myös on saatavilla.

Olen itsekin osallistunut tällaisen opiskelijan (lapseni koulukaveri) auttamiseen ja tukemiseen, ja hyvin meni! Hänestä tuli ekonomi ja kokemus kouluajasta toivottavasti opetti jotakin myös työelämästä. Sielläkään ei pärjää olemalla aina vain paras, vaan on tehtävä yhteistyötä ja osattava pyytää apua. Parhaana oleminen on harhaisuutta ja alemmuudentuntoa pohjimmiltaan.

Miten voit varmuudella sanoa ettei eliittikoulut synnytä lapsissa esim tuota mainitsemaani ylimielistä asennetta? Onhan tuollaisessa asetelmassa suuri riski synnyttämään kyseistä ajattelua.

Jokainen varmasti ymmärtää että esim SYKissä luodaan verkostoja ja saadaan monenlaisia eväitä ja virikkeitä monipuoliselle opiskelulle jne , mutta miksi ihmeessä juuri nämä lapset? Reilu tuhat pääsykokeen läpäisyttä lasta ja nuorta, jotka ovat päätyneet kyseiseen kouluun varmasti osittain vanhempiensa kunnianhimon siivittäminä. Ovatko he edes yhtään sen lahjakkaampia kuin muut lapset? Eikö kaikista Suomen lapsista tulisi kaivaa esille se jokaisen oma yksilöllinen lahjakkuusprofiili?!

Sanokaapa nyt suoraan ja rehellisesti pidättekö juuri näitä yksilöitä tärkeimpinä kuin kaikkia muita Suomen lapsia? Pidättekö rehellisyyden nimissä juuri näitä lapsia lahjakkaampina kuin muita?

Mihin ihmeeseen me tarvitsemme näitä eliittikouluja? Eikö olisi huomattavasti hyödyllisempää Suomelle kouluttaa hyvin KOKO kansakunta, sen sijaan että pistetään minimaalisen pieni osa lapsista opiskelemaan paremmin, paremmissa olosuhteissa ja paremmin resurssein?! Vieläpä ilmaiseksi.

Ns. eliittikoulut ja yksityiskoulut saavat itse asiassa vähemmän rahaa kuin ns. huonot koulut, joita tuetaan enemmän (poliittinen päätös). Huonoilla alueilla koulu voi saada rahaa enemmän, koska siellä on paljon erilaisista vaikeuksista kärsiviä oppilaita. Kaikki koulut saavat oppilaskohtaisen määrärahan, eivät senttiäkään enempää ilman perusteita (kuten vieraskielisten osuus, vammainen oppilas tms.).

Eliittikoulu ei siis maksa yhteiskunnalle enemmän, vaan vähemmän. Paremmat tulokset selittyvät asuinalueen väestörakenteella ja sillä, että opettajat hakeutuvat mieluusti tällaiseen kouluun ja opettajan virkoihin tulee runsaasti hakijoita. 

En minä ole "varmuudella sanonut, että eliittikoulu ei synnytä ylimielisyyden asennetta", se on ihan omaa fabulointiasi. Jos ihmisellä on alemmuudentunnetta ja sitä myötä tarve elvistellä, se on syntynyt koulusta riippumatta. Sellaisia ihmisiä voi olla missä tahansa koulussa kuten ihmisyhteisöissä muutenkin.

Noin se menee. Suomessa ei ole mahdollista perustaa yksityistä koulua yksityisin varoin, siihen ei saa lupaa. Kaikki menevät tuolla samalla kaavalla, myös yksityiskoulut kuten MYK. 

Mikäs tuo MYK on? Martinlaakson yksityiskoulu?

Munkkiniemen yhteiskoulu. Siellä opiskellaan mm. erikoispitkää matikkaa.

Ok, kiitos tiedosta. En edes tiennyt tällaisen olemassa olosta. Lapseni ovat vasta ala-asteella, mutta selkeästi matemaattisesti hyvinkin osaavia. Luulenpa, että vasta kuitenkin lukioiässä menevät lukioon, mikä on matemaattispainotteinen.

Siellä on loistava opetus matikassa ja mennään paljon esimerkiksi lääkikseen. Osa opetuksesta ainakin omien lasten aikaan tapahtui Kumpulassa eli osallistuivat yliopiston matikan opetukseen. Suosittelen, jos pk-seudulla asutte.

Isäni kävi aikanaan kansakoulua neljä vuotta, jalkapelissä seitsemän kilometriä suuntaansa. Pienikokoiselle pitkät reissut ja päivät. Opettaja kuulemma joskus kantoi johonkin koulun tiloihin nukkumaan, kun poika nukahti väsymyksestä kesken tunnin. Äiti kävi kuusi vuotta ja sen jälkeen 13v alkoi työura kotiapulaisena eri maatiloilla. Isä piipahti rintamalla reilut viisi vuotta ja sodan jälkeen noin 40v olessaan tapasi äidin naapuritilalla. Pieni tila elätti heidät ja meidät 7 lasta. Olimme varmasti sitä sosiaalisesti alempaa luokkaa. Aina oli ruokaa, lämmintä ja puhtaat vaatteet. Sama tyyli on säilynyt meillä lapsillakin tähän päivään asti. Siistejä, tyylikkäitä vaatteita saa ihan kohtuuhinnalla. Käytöstapojen opettelu taas ei maksa mitään. Siinä mielessä voinemme katsoa kuuluvamme ylempään sosiaaliluokkaan, vallankin kun seuraa nykyihmisten käyttäytymistä. Aika ala-arvoista käytöstä jopa korkeamman tason henkilöiltä, niinkuin kesällä kuultiin joidenkin kansanedustajiemme osalta. Ei tulisi mieleenkään alentua niille tasoille edes vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

159 sivua höpönöpöä!

Suomessa ylempi keskiluokka ei ole ollenkaan niin sivistynyttä, hillittyä tai tyylikästä kuin monet kirjoittavat. Aika maatiaista tai metsäläistä. Ylemmän keskiluokan perhehistoria on max 100v.

Ja ns yläluokkakin on Suomessa paitsi harvalukuinen myös lähes yhtä heterogeeninen, on lantaa luovaa kartanonisäntää kuin akateemista uraa tekevää professoria, öykkäröivää pörssiyhtiön omistajasukua kuin vaatimatonta vanhaa herraa. Nämä yleistykset on kovin vaikeita Suomessa.

Ketjua oli silti hauska lukea.

Ihmiset, joilla ei ole hajuakaan keskiluokasta, kertovat designlamppuja myöten, mitkä Vepsäläisen valikoimasta on alempaa keskiluokkaa ja mitkä ylempää. Niinkuin Vepsäläinen olisi ainoa hankintakanava ja niinkuin ylemmällä keskiluokalla ei olisi Tokmannin halpakorista löytyneitä lamppuja. Niitä on yläluokallakin. Suomessa. Kyse on enemmän intressistä kuin luokasta; mihin asioihin satsaa.

Eipäs nyt yleistetä. Ainakin minun sukuhistoriani on tiedossa 1500-luvulle saakka, enkä ole mitenkään ainoa Suomessa. Joukkoon mahtuu virkamiehiä, sotilaita, muusikoita, taiteilijoita, maanomistajia, kaikenlaista sivistyneistöä ja muutama piikatyttö. Tai ehkä tällä taustalla olisin muuten yläluokkaa, mutta suvun varallisuus on huvennut sen verran, että palkkatyössä on syytä käydä.

Suomessa on paljon sukuja, joitten historiaa tunnetaan 1500-luvulle, eli niin pitkälle kuin kirkonkirjoja alettiin pitämään. Sukututkimus on mielenkiintoista, mutta ei suvun pitkä historia automaattisesti tee kenestäkään minkään yhteiskuntaluokan edustajaa. 

Minusta nykyaikana suurin keskiluokkaa määrittävä tekijä on koulutus, sitä myötä ammatti ja siitä saatava palkka. Toki keskiluokka pönkittää keskiluokkaan kuulumistaan tietyillä esineillä, siihenhän merkkituotteiden ja designin suosio perustuu.

Yläluokkaa määrittää enemmänkin sosiaaliset verkostot, valta tai kulttuuripääoma kuin pelkkä koulutus tai palkkatulo. 

Jossain prismoissa ja tokmanneilla voi käydä ihan kaikki, yhteiskuntaluokasta riippumatta. Mutta ruokajakelut on alimpia luokkia varten. 

Mitä nyt muutamat akateemisen koulutuksen saaneet rouvat, joiden aviopuolisot ovat korkeassa virassa yhteiskunnan huipulla. jättävät minkkiturkkinsa BMW:n sisälle ja pukeutuvat toppatakkiin, ja kävelevät sitten parisataa metriä ruokajonoon jonottamaan ilmaisia elintarvikkeita.

Oikeesti? Miksi ihmeessä, jos rahaa on ostaakin?

Jäärä kirjoitti:

Isäni kävi aikanaan kansakoulua neljä vuotta, jalkapelissä seitsemän kilometriä suuntaansa. Pienikokoiselle pitkät reissut ja päivät. Opettaja kuulemma joskus kantoi johonkin koulun tiloihin nukkumaan, kun poika nukahti väsymyksestä kesken tunnin. Äiti kävi kuusi vuotta ja sen jälkeen 13v alkoi työura kotiapulaisena eri maatiloilla. Isä piipahti rintamalla reilut viisi vuotta ja sodan jälkeen noin 40v olessaan tapasi äidin naapuritilalla. Pieni tila elätti heidät ja meidät 7 lasta. Olimme varmasti sitä sosiaalisesti alempaa luokkaa. Aina oli ruokaa, lämmintä ja puhtaat vaatteet. Sama tyyli on säilynyt meillä lapsillakin tähän päivään asti. Siistejä, tyylikkäitä vaatteita saa ihan kohtuuhinnalla. Käytöstapojen opettelu taas ei maksa mitään. Siinä mielessä voinemme katsoa kuuluvamme ylempään sosiaaliluokkaan, vallankin kun seuraa nykyihmisten käyttäytymistä. Aika ala-arvoista käytöstä jopa korkeamman tason henkilöiltä, niinkuin kesällä kuultiin joidenkin kansanedustajiemme osalta. Ei tulisi mieleenkään alentua niille tasoille edes vapaa-ajalla.

Sanattomaksi vetää. Ennen sotia tilanne on ollut Suomessa aivan toinen kuin nykyään. Ei ollut koulukyytejä eikä peruskoulua. Kiitos tuolle sukupolvelle, että meillä on. 

Vierailija kirjoitti:

Jäärä kirjoitti:

Isäni kävi aikanaan kansakoulua neljä vuotta, jalkapelissä seitsemän kilometriä suuntaansa. Pienikokoiselle pitkät reissut ja päivät. Opettaja kuulemma joskus kantoi johonkin koulun tiloihin nukkumaan, kun poika nukahti väsymyksestä kesken tunnin. Äiti kävi kuusi vuotta ja sen jälkeen 13v alkoi työura kotiapulaisena eri maatiloilla. Isä piipahti rintamalla reilut viisi vuotta ja sodan jälkeen noin 40v olessaan tapasi äidin naapuritilalla. Pieni tila elätti heidät ja meidät 7 lasta. Olimme varmasti sitä sosiaalisesti alempaa luokkaa. Aina oli ruokaa, lämmintä ja puhtaat vaatteet. Sama tyyli on säilynyt meillä lapsillakin tähän päivään asti. Siistejä, tyylikkäitä vaatteita saa ihan kohtuuhinnalla. Käytöstapojen opettelu taas ei maksa mitään. Siinä mielessä voinemme katsoa kuuluvamme ylempään sosiaaliluokkaan, vallankin kun seuraa nykyihmisten käyttäytymistä. Aika ala-arvoista käytöstä jopa korkeamman tason henkilöiltä, niinkuin kesällä kuultiin joidenkin kansanedustajiemme osalta. Ei tulisi mieleenkään alentua niille tasoille edes vapaa-ajalla.

Sanattomaksi vetää. Ennen sotia tilanne on ollut Suomessa aivan toinen kuin nykyään. Ei ollut koulukyytejä eikä peruskoulua. Kiitos tuolle sukupolvelle, että meillä on. 

Isäni oli syntynyt 1922, 3 viikkoa kiertokoulua talvessa, 8v kokiksi isäpuolelle ja vanhemmille veljilleen savotoille ja huolehtimaan hevosesta. Aamulla viideltä piti olla hevonen ruokittuna ja aamuruoka miehille, päivällä eväiden vienti metsään ja neljän jälkeen päivällinen valmiina ja hevonen ruokittiin heti metsästä tulon jälkeen ja vielä ennen yhdeksää. Ruokana oli pääosin perunaa ja läskisoosia. Huutolaisiksi myytyjen lasten asema oli vielä huonompi. Veljeksiä oli 4, vanhin kuoli sodassa, toiseksi vanhimmalta amputoitiin kumpikin jalka polven yläpuolelta, isäni haavoittui keuhkoihin kranaatin sirpaleista. Vain nuorin säilyi haavoittumattomana.

Meillä lapsilla ei ollut vaihtoehtona jäädä ammattitaidottomiksi, ammattikoulu oli vanhempien vähimmäisvaatimus.

Hieman aiemmin joku kirjoitti kirjahyllystä, kotonani oli kirjahylly ja kirjojakin. Näin jälkikäteen ihmettelen, että meillä oli myös lasten ja nuorten kirjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

159 sivua höpönöpöä!

Suomessa ylempi keskiluokka ei ole ollenkaan niin sivistynyttä, hillittyä tai tyylikästä kuin monet kirjoittavat. Aika maatiaista tai metsäläistä. Ylemmän keskiluokan perhehistoria on max 100v.

Ja ns yläluokkakin on Suomessa paitsi harvalukuinen myös lähes yhtä heterogeeninen, on lantaa luovaa kartanonisäntää kuin akateemista uraa tekevää professoria, öykkäröivää pörssiyhtiön omistajasukua kuin vaatimatonta vanhaa herraa. Nämä yleistykset on kovin vaikeita Suomessa.

Ketjua oli silti hauska lukea.

Ihmiset, joilla ei ole hajuakaan keskiluokasta, kertovat designlamppuja myöten, mitkä Vepsäläisen valikoimasta on alempaa keskiluokkaa ja mitkä ylempää. Niinkuin Vepsäläinen olisi ainoa hankintakanava ja niinkuin ylemmällä keskiluokalla ei olisi Tokmannin halpakorista löytyneitä lamppuja. Niitä on yläluokallakin. Suomessa. Kyse on enemmän intressistä kuin luokasta; mihin asioihin satsaa.

Eipäs nyt yleistetä. Ainakin minun sukuhistoriani on tiedossa 1500-luvulle saakka, enkä ole mitenkään ainoa Suomessa. Joukkoon mahtuu virkamiehiä, sotilaita, muusikoita, taiteilijoita, maanomistajia, kaikenlaista sivistyneistöä ja muutama piikatyttö. Tai ehkä tällä taustalla olisin muuten yläluokkaa, mutta suvun varallisuus on huvennut sen verran, että palkkatyössä on syytä käydä.

Suomessa on paljon sukuja, joitten historiaa tunnetaan 1500-luvulle, eli niin pitkälle kuin kirkonkirjoja alettiin pitämään. Sukututkimus on mielenkiintoista, mutta ei suvun pitkä historia automaattisesti tee kenestäkään minkään yhteiskuntaluokan edustajaa. 

Minusta nykyaikana suurin keskiluokkaa määrittävä tekijä on koulutus, sitä myötä ammatti ja siitä saatava palkka. Toki keskiluokka pönkittää keskiluokkaan kuulumistaan tietyillä esineillä, siihenhän merkkituotteiden ja designin suosio perustuu.

Yläluokkaa määrittää enemmänkin sosiaaliset verkostot, valta tai kulttuuripääoma kuin pelkkä koulutus tai palkkatulo. 

Jossain prismoissa ja tokmanneilla voi käydä ihan kaikki, yhteiskuntaluokasta riippumatta. Mutta ruokajakelut on alimpia luokkia varten. 

Minun isän äidin sukujuuret on ulkosaaristossa, siellä pääsi helposti 1500- luvulle. Isoäidin isälinjassa pääsin 1300-luvulle ja aatelisiin. Vain isä isän suvun kirkonkirjat loppuu 1700-l alkuun, koska kirkko paloi. En ole aatelin, vanhemmat työväenluokkaisia tai alinta keskiluokkaa. Minä keskiluokkaa, koulutettu mutta pienituloinen. Riippuu niin siitä mistäpäin Suomea suku on, että pääseekö kuinka kauas historiaan.

Mitä alempana sitä enemmän roikkuu puhelimessa

Mua häiritsee tässä keskustelussa luokittelu ylemmäksi ja alemmaksi, koska se automaattisesti asettaa toiset toisten yläpuolelle. Ymmärrän hyvin että yhteiskuntaluokkia on, ja että on hyvä että niistä puhutaan. Mutta voisiko ajatella, että yhteiskunnan erilaiset osaset jaettaisi mieluummin vaikka piirakkamallin mukaisesti sektoreihin, joissa kaikki olisivat kuitenkin ihmisinä samalla tasolla? 

Vaatisi varmaan uudistamista ihan kielenkäyttöön ja teminologiaan. Luokka-sanan voisi korvata vaikka ryhmällä.

Keskiluokka voisi siis olla esim. keskiryhmä. Keskiryhmä voisi jakautua esimerkiksi palkan mukaan suurituloiseen keskiryhmään ja pienituloiseen keskiryhmään. Silloin jokainen tajuaa, että sen ryhmän sisällä voi liikkua, koska tulotaso riippuu koulutuksesta ja työpaikasta ja koulutusta voi hankkia elämän varrella lisää ja työpaikkoja voi vaihtaa ja työura voi kehittyä. 

Työväenluokka ei tarvitse luokka-sanaa, vaan voisi olla esim. työväki. 

Eliitti on ihan ookoo, parempi kuin yläluokka. 

Erityisesti en tykkää alaluokka-käsitteestä, koska se on leimaava. Alaluokka voisi olla vaikka työelämän ulkopuolella olevat pienituloiset? Tai ihan vain köyhät. 

Vierailija kirjoitti:

Mua häiritsee tässä keskustelussa luokittelu ylemmäksi ja alemmaksi, koska se automaattisesti asettaa toiset toisten yläpuolelle. Ymmärrän hyvin että yhteiskuntaluokkia on, ja että on hyvä että niistä puhutaan. Mutta voisiko ajatella, että yhteiskunnan erilaiset osaset jaettaisi mieluummin vaikka piirakkamallin mukaisesti sektoreihin, joissa kaikki olisivat kuitenkin ihmisinä samalla tasolla? 

Vaatisi varmaan uudistamista ihan kielenkäyttöön ja teminologiaan. Luokka-sanan voisi korvata vaikka ryhmällä.

Keskiluokka voisi siis olla esim. keskiryhmä. Keskiryhmä voisi jakautua esimerkiksi palkan mukaan suurituloiseen keskiryhmään ja pienituloiseen keskiryhmään. Silloin jokainen tajuaa, että sen ryhmän sisällä voi liikkua, koska tulotaso riippuu koulutuksesta ja työpaikasta ja koulutusta voi hankkia elämän varrella lisää ja työpaikkoja voi vaihtaa ja työura voi kehittyä. 

Työväenluokka ei tarvitse luokka-sanaa, vaan voisi olla esim. työväki. 

Eliitti on ihan ookoo, parempi kuin yläluokka. 

Erityisesti en tykkää alaluokka-käsitteestä, koska se on leimaava. Alaluokka voisi olla vaikka työelämän ulkopuolella olevat pienituloiset? Tai ihan vain köyhät. 

Sana luokka on tosiaan syy miksi ihmisten on vaikea ymmärtää yhteiskuntaluokan käsitettä. Jos käytettäisiin säätynimityksiä, niin ongelma poistuisi. Köyhät, työväki, porvarit, virkamiehet, lukeneisto, eliitti tms.

Yhteiskuntaluokan ei ole tarkoitus arvottaa ketään, vaan kuvata asemaa ja vaikutusvaltaa yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat olivat ehkä joskus ylempänä, eivät todella ole enää. Ei kymmeniin, kymmeniin vuosiin. Työläisiä ovat.

Sosiaaliluokka todella näkyy ihmisessä. Itse kuulun heittämällä ylempään luokkaan, ja huomaan kyllä alemman luokan äkkiä: jopa tapa liikkua, puhua, eleet, kasvonilmeet - siis yksinkertaisesti käytös ja olemus. En puhu vaatteista, ne eivät kerro ihmisestä juuri mitään. Lainarahalla saa varatonkin kalliita logovaatteita, joita oikeasti yläluokkaiset karttavat.

Itse liikun mm. suurlähetystöissä, maailmalla, hyvissä piireissä, kulttuuria, kielitaitoa, sivistystä. En katso muita alaspäin, minkä sille itse mahtaa. Aina ei voi tehdä luokkahyppyä.

Tunnistan kyllä nämä ns. pyrkyrit kaukaa. Pelkkä varakkuus ei tee yläluokkaa, valitettavasti, vaikka moni eritoten nainen haluaakin niin ajatella. Varakas mies tekee muka heistäkin "hienoja". Ei tee, ei siitä miehestäkään. Olen muuten nainen itsekin.

Opettajat eivät kylläkään ole työväenluokkaa. Keskiluokassa tukevasti ovat.

Alempaa keskikuokka

Kyllä opettajat kuuluvat joko keskimmäiseen tai ylempään keskiluokkaan, jo ihan siksi että ovat akateemisia. Alempi keskiluokka on enemmänkin AMK-taustaista.

Vierailija kirjoitti:

Jäärä kirjoitti:

Isäni kävi aikanaan kansakoulua neljä vuotta, jalkapelissä seitsemän kilometriä suuntaansa. Pienikokoiselle pitkät reissut ja päivät. Opettaja kuulemma joskus kantoi johonkin koulun tiloihin nukkumaan, kun poika nukahti väsymyksestä kesken tunnin. Äiti kävi kuusi vuotta ja sen jälkeen 13v alkoi työura kotiapulaisena eri maatiloilla. Isä piipahti rintamalla reilut viisi vuotta ja sodan jälkeen noin 40v olessaan tapasi äidin naapuritilalla. Pieni tila elätti heidät ja meidät 7 lasta. Olimme varmasti sitä sosiaalisesti alempaa luokkaa. Aina oli ruokaa, lämmintä ja puhtaat vaatteet. Sama tyyli on säilynyt meillä lapsillakin tähän päivään asti. Siistejä, tyylikkäitä vaatteita saa ihan kohtuuhinnalla. Käytöstapojen opettelu taas ei maksa mitään. Siinä mielessä voinemme katsoa kuuluvamme ylempään sosiaaliluokkaan, vallankin kun seuraa nykyihmisten käyttäytymistä. Aika ala-arvoista käytöstä jopa korkeamman tason henkilöiltä, niinkuin kesällä kuultiin joidenkin kansanedustajiemme osalta. Ei tulisi mieleenkään alentua niille tasoille edes vapaa-ajalla.

Sanattomaksi vetää. Ennen sotia tilanne on ollut Suomessa aivan toinen kuin nykyään. Ei ollut koulukyytejä eikä peruskoulua. Kiitos tuolle sukupolvelle, että meillä on. 

Ei vedä koska tiedän, että näitä on paljon suomessa. Kunnia suomen alemmalle keskiluokalle. Monilla näistä ei ole juuri ylimääräistä rahaa, mutta tosiaan silmiinpistävää ero on, että koti on yleensä puhdas ja lapsista huolehdittu hyvin ja lapsuus turvallinen. Moni varakkaampi ei itse edes siivoa ja koti voi olla todella sotkuinen ja saastainen esim. jääkaappi. Yleensä tästä alemmasta keskiluokasta kasvaa työmoraaliltaan aivan ylivoimaisia kansalaisia nk. joka paikan selviytyjiä. Varakkaamman perheen lapsi pärjää niin kauan kunnes tulee jotain esteitä ja sitten pudotetaan korkealta. Toki sukuvarallisuus (vanhemmat) pelastaa tiukan paikan tullen. Köyhemmästä perheestä tuleva ei voi tämän varaan laskea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua häiritsee tässä keskustelussa luokittelu ylemmäksi ja alemmaksi, koska se automaattisesti asettaa toiset toisten yläpuolelle. Ymmärrän hyvin että yhteiskuntaluokkia on, ja että on hyvä että niistä puhutaan. Mutta voisiko ajatella, että yhteiskunnan erilaiset osaset jaettaisi mieluummin vaikka piirakkamallin mukaisesti sektoreihin, joissa kaikki olisivat kuitenkin ihmisinä samalla tasolla? 

Vaatisi varmaan uudistamista ihan kielenkäyttöön ja teminologiaan. Luokka-sanan voisi korvata vaikka ryhmällä.

Keskiluokka voisi siis olla esim. keskiryhmä. Keskiryhmä voisi jakautua esimerkiksi palkan mukaan suurituloiseen keskiryhmään ja pienituloiseen keskiryhmään. Silloin jokainen tajuaa, että sen ryhmän sisällä voi liikkua, koska tulotaso riippuu koulutuksesta ja työpaikasta ja koulutusta voi hankkia elämän varrella lisää ja työpaikkoja voi vaihtaa ja työura voi kehittyä. 

Työväenluokka ei tarvitse luokka-sanaa, vaan voisi olla esim. työväki. 

Eliitti on ihan ookoo, parempi kuin yläluokka. 

Erityisesti en tykkää alaluokka-käsitteestä, koska se on leimaava. Alaluokka voisi olla vaikka työelämän ulkopuolella olevat pienituloiset? Tai ihan vain köyhät. 

Sana luokka on tosiaan syy miksi ihmisten on vaikea ymmärtää yhteiskuntaluokan käsitettä. Jos käytettäisiin säätynimityksiä, niin ongelma poistuisi. Köyhät, työväki, porvarit, virkamiehet, lukeneisto, eliitti tms.

Yhteiskuntaluokan ei ole tarkoitus arvottaa ketään, vaan kuvata asemaa ja vaikutusvaltaa yhteiskunnassa.

Tämä oli hyvä. Lisäksi voitais rahan sijaan määritellä näitä eri ryhmittymiä erilaisten arvostusten ja ajattelun mukaan Esimerkiksi nyt yleistäen:

Köyhä ajattelee, että yhteiskunta on vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. 

Työväki ja alempi keskiryhmä, pikkuporvarit, ajattelee, että ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Ylemmän keskiryhmän, virkamiesten tai lukeneiston, edustaja ajattelee, että hän on vastuussa oman perheensä hyvinvoinnista. 

Ylimmän ryhmittymän, eliitin, edustaja ajattelee, että hän on vastuussa yhteiskunnan hyvinvoinnista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miten sosiaaliluokka näkyy kirjahyllystä? Siis kuuluu ylempään sosluokkaan jos on kirjahylly vai?

Joo, koska ylempi sosiaaliluokka on niin sivistynyttä ja alempi niiiin tyhmää. Ja hyllystä sen näkee heti ja kerta kaikkiaan.

Joo, mulla on iso Lundia täynnä klassikkokirjoja. Varmasti kuulun myös köyhälistöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäärä kirjoitti:

Isäni kävi aikanaan kansakoulua neljä vuotta, jalkapelissä seitsemän kilometriä suuntaansa. Pienikokoiselle pitkät reissut ja päivät. Opettaja kuulemma joskus kantoi johonkin koulun tiloihin nukkumaan, kun poika nukahti väsymyksestä kesken tunnin. Äiti kävi kuusi vuotta ja sen jälkeen 13v alkoi työura kotiapulaisena eri maatiloilla. Isä piipahti rintamalla reilut viisi vuotta ja sodan jälkeen noin 40v olessaan tapasi äidin naapuritilalla. Pieni tila elätti heidät ja meidät 7 lasta. Olimme varmasti sitä sosiaalisesti alempaa luokkaa. Aina oli ruokaa, lämmintä ja puhtaat vaatteet. Sama tyyli on säilynyt meillä lapsillakin tähän päivään asti. Siistejä, tyylikkäitä vaatteita saa ihan kohtuuhinnalla. Käytöstapojen opettelu taas ei maksa mitään. Siinä mielessä voinemme katsoa kuuluvamme ylempään sosiaaliluokkaan, vallankin kun seuraa nykyihmisten käyttäytymistä. Aika ala-arvoista käytöstä jopa korkeamman tason henkilöiltä, niinkuin kesällä kuultiin joidenkin kansanedustajiemme osalta. Ei tulisi mieleenkään alentua niille tasoille edes vapaa-ajalla.

Sanattomaksi vetää. Ennen sotia tilanne on ollut Suomessa aivan toinen kuin nykyään. Ei ollut koulukyytejä eikä peruskoulua. Kiitos tuolle sukupolvelle, että meillä on. 

Ei vedä koska tiedän, että näitä on paljon suomessa. Kunnia suomen alemmalle keskiluokalle. Monilla näistä ei ole juuri ylimääräistä rahaa, mutta tosiaan silmiinpistävää ero on, että koti on yleensä puhdas ja lapsista huolehdittu hyvin ja lapsuus turvallinen. Moni varakkaampi ei itse edes siivoa ja koti voi olla todella sotkuinen ja saastainen esim. jääkaappi. Yleensä tästä alemmasta keskiluokasta kasvaa työmoraaliltaan aivan ylivoimaisia kansalaisia nk. joka paikan selviytyjiä. Varakkaamman perheen lapsi pärjää niin kauan kunnes tulee jotain esteitä ja sitten pudotetaan korkealta. Toki sukuvarallisuus (vanhemmat) pelastaa tiukan paikan tullen. Köyhemmästä perheestä tuleva ei voi tämän varaan laskea.

No mutta nyt, minusta tuo oli syyllistävää.

Ei kai se, että vanhempani  ja isovanhempani olivat pystyneet opiskelemaan ja pääsemään hyviin asemiin, tee minusta tai lapsistani työmoraaliltani huonompia kuin alemmasta keskiluokasta ponnistaneet kollegat? 

Vierailija kirjoitti:

miten sosiaaliluokka näkyy kirjahyllystä? Siis kuuluu ylempään sosluokkaan jos on kirjahylly vai?

Niinpä. Kommentoijat eivät selvästi tajua että sosiaaliluokka = sosioekonominen status. Ei siinä auta kirjahylly tai opetellut tavat jos koulutus on ammattikoulu. Korkean sosioekonomisen aseman voi kenties päätellä ulkoasusta esim. puhetavasta, vaatteista ym. mutta vaikka nämä kaikki olisivat "kunnossa" niin ei se sosioekonominen status siitä nouse.