Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Kerron teille miten rikas ja ultrarikas eroavat toisistaan.

Rikas ostaa veneekseen Swanin. Maksaa 3 miljoonaa. Kun hän purjehtii Swanilla Nauvon satamaan ei tarvitse selitellä ja tavallinen ruotsinsuomalainen veneenomistajakin tietää että pitoa löytyy.

Ultrarikas ostaa Balticin. Baltic ei mainosta koskaan eikä veneen valmistajaa edes mainita veneen kyljessä eikä purjeissa. Vene on toki iso, joten rahvas voi siitä päätellä jotain varakkuustasosta, mutta rahvaalla ei ole käsitystä siitä kuinka poskettoman kalliista vehkeestä on kyse. Ainoastaan ultrarikkaan kanssa samoissa ympyröissä pyörivät tietävät. Eli They know, who need to know.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Teet itsestäsi vaan tyhmän jos tartut tuohon kaikkeen. Itse olen vasta lukion käynyt ja duunariperheestä. Silti minulla on hyvät tavat ja puhun fiksusti eri asioista. Olen kiinnostunut sivistämään itseäni ja tykännyt aina opiskella. Tykkään lukea paljon. Olen myös harrastanut harvinaisten soitinten soittamista sekä olen hyvä piirtämään. Tiedän paljon maantieteestä sekä historiasta. Näin jos puhuisit minun kanssani niin miten voisit tavallaan heti "osoittaa minulle paikkani" vaan sen vuoksi, että olisin vain lukion käynyt kouluttamaton. En usko, että esim yliopisto tekisi minusta yhtään sen erilaisen ihmisen kuin nytkään. Toki tietäisin enemmän jostakin aiheesta, mutta pysyisin samana muuten. Itse en käytä alkoholia tai tupakkaa. Pukeutuminen on sellaista hyvin tavallista. Ulkoilen paljon joten takit yms ostan sen mukaan. Jollekin vaatteet ovat tärkeitä. Itsellä eivät niinkään. Tosin jos haluan olla siistimpi niin panostan enemmän. Silti vaatteita en usein osta. Ehkä tämä tekee minusta sitten sinusta epäsiistin jos ei ole sitä 150 euron takkia tai kenkiä. Olen muuten kasvisyöjä myös ja näin esim duunareiden suosima lihapainotteinen ruoka (anteeksi yleistys) ei minulle maistu. Toisaalta en edes tahtoisi tutustua ihmiseen joka tuijottaa jotain toisen "luokkaa" niin paljon.

En koskaan arvota ihmistä luokkataustan mukaan kuten sanoin viestissänikin. Myös kouluja käymätön voi olla sivistynyt ja poikkeuksia on aina, mutta veikkaanpa, että taustojen erilaisuus kuitenkin näkyy monessa asiassa. Itse asiassa nuorempana seurustelin miehen kanssa, jonka kanssa näin jälkikäteen ajateltuna luokkatausta muodosti tosiasiallisen eroperusteen. Silti hän oli ja on varmaan vieläkin mukava, sivistynyt ihminen. 

Viestissäsi ajattelet, että vain minä olisin se, joka ei hyväksy "luokkaa", mutta eiköhän se toimi myös toisin päin eli myös sinua alkaisi rasittaa asiat, joita minä pidän itsestäänselvänä. Erilaisuus ei useinkaan toimi parisuhteessa kuin alkuun, eksoottisuuslisänä. On kyse kulttuurieroista, aivan kuten siinäkin kun pariudutaan toiselta puolelta maapallloa tulevan ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on syntyneet melko pohjalle, kavunneet sieltä rankalla työnteolla keskiluokkaan ja itse kuulun korkeakoulutettuun, ehkä jopa ylempään keskiluokkaan. Olen huomannut että meillä on sama tyyli, vanhat kirpparivaatteet, lenkkarit joka kelissä jalassa, marimekkoa emme omista, ravintoloissa emme käy. Voisin kyllä ostaa marimekkoa, mutta jokin siinä tuntuu siltä kuin yrittäisin huijata... muistan kun olin lapsi ja silloin olimme vielä köyhiä, mulla oli aina lyhyet hiukset ja serkkupoikien vanhat vaatteet. Työpaikalla ja opinnoissa tuntui ja tuntuu yhä siltä etten kuulu joukkoon. En osaa olla nätti ja fiksunnäköinen, tuntuu että en koskaan oppinut siihen.

Sosiaalisessa hississä voi ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Ahdaskatseisia ihmisiä on kaikissa tulo- ja koulutusluokissa, kuten varmasti olet huomannut itsestäsi ja kaltaisistasi.

Kyllä, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin viihtyy kaltaistensa seurassa. Nuorempana ja varsinkin ikävuosina 17-26 tuttavapiiriini kuulu todella heterogeenisesti erilaisistä ympyröistä tulevia  ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Voisit sivistää itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylemmän keskiluokan edustajat ovat nyrpeitä, aina. He vaativat palvelua, mutta eivät osaa olla ystävällisiä itse. Nuoret naiset kulkevat nokka pystyssä (ihan kirjaimellisesti) ja kaikilla on hiukset samalla tavalla ja samanlaiset vaatteet. Eivät missään tapauksessa ota katsekontaktia vahingossakaan kehenkään, esim. väkijoukossa. Tästä poikkeuksena ihmiset, jotka tienaavat yhtä paljon kuin ylempi keskiluokka, mutta ovat esim. maalta kotoisin tai duunariperheistä. Heillä on vielä kasvatuksesta jäljellä ystävällisyys ja vieraanvaraisuus ja välittömämpi suhtautuminen kanssaihmisiin.

Tuo ei ole nyrpeyttä vaan keskiluokalle tyypillistä varautuneisuutta. 

Hesen kassalla sitä teiniä nöyryyttävä ylemmän keskiluokan äiti, ei ole varautunut vaan vain yksinkertaisesti ylemmyyttä tunteva ja huonosti käyttäytyvä moukka.

Käykö ylempi keskiluokka Hesen kassalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahvasti keskiluokkainen ihminen eikä tuttavapiirissäni ole ainuttakaan perhettä, jossa aikamiehet tekisivät mitään poikien tai äijien reissuja. Lomat ja reissut tehdään perheinä. Ulos jos mennään, ei mennä yksin baariin vaan syömään perheen kanssa. Jos mies ilman perhettään jonnekin menee, niin se on töihin tain hyvin yksinäiseen harrastukseen. Se mies voi mennä juoksemaan vaikka maastoon tai pyöräilemään pyreneille, mutta mitään jätkäporukkaa ei todellakaan ole. Ne äijien reissut ovat duunareiden ja teinien juttu. 

Kesällä vuokrattiin mökki pitkäksi viikonlopuksi ja tehtiin sinne reissu jätkäporukalla. Ollaan kolme yliopiston käynyttä ja yksi ylioppilas. Tuskin nyt ollaan ainoita?

ohis

Hmm, oon kyllä sillä kannalla että "äijien juttuja" on joka yhteiskuntaluokassa, toki on eroja miten niistä puhutaan ja miksi sitä toiminta kutsuu. Mieti vaikka lions-clubeja, rotareita tai vastaavia. Siinä miehet viettää keskenään aikaa ja ottaa jonkun verran alkoholia. Ja ruotsin kuninkaalla on metsästysporukkansa. Ei se kuningas sano Silvialle, että menee "jätkien kanssa mökille". Mutta siitähän tuossa on pohjimmiltaan kysymys.

Ehkä jossain keskiluokka-aaltomaljakko-lokkivalaisin -piireissä pelätään niin paljon kaikkea rentoutta, ettei se mies voi koskaan viettää vapaa-aikaa miespuolisten kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahvasti keskiluokkainen ihminen eikä tuttavapiirissäni ole ainuttakaan perhettä, jossa aikamiehet tekisivät mitään poikien tai äijien reissuja. Lomat ja reissut tehdään perheinä. Ulos jos mennään, ei mennä yksin baariin vaan syömään perheen kanssa. Jos mies ilman perhettään jonnekin menee, niin se on töihin tain hyvin yksinäiseen harrastukseen. Se mies voi mennä juoksemaan vaikka maastoon tai pyöräilemään pyreneille, mutta mitään jätkäporukkaa ei todellakaan ole. Ne äijien reissut ovat duunareiden ja teinien juttu. 

Kesällä vuokrattiin mökki pitkäksi viikonlopuksi ja tehtiin sinne reissu jätkäporukalla. Ollaan kolme yliopiston käynyttä ja yksi ylioppilas. Tuskin nyt ollaan ainoita?

ohis

Hmm, oon kyllä sillä kannalla että "äijien juttuja" on joka yhteiskuntaluokassa, toki on eroja miten niistä puhutaan ja miksi sitä toiminta kutsuu. Mieti vaikka lions-clubeja, rotareita tai vastaavia. Siinä miehet viettää keskenään aikaa ja ottaa jonkun verran alkoholia. Ja ruotsin kuninkaalla on metsästysporukkansa. Ei se kuningas sano Silvialle, että menee "jätkien kanssa mökille". Mutta siitähän tuossa on pohjimmiltaan kysymys.

Ehkä jossain keskiluokka-aaltomaljakko-lokkivalaisin -piireissä pelätään niin paljon kaikkea rentoutta, ettei se mies voi koskaan viettää vapaa-aikaa miespuolisten kavereiden kanssa.

Sekä lionseissa että rotareissa liikutaan miehet ja naiset yhdessä paitsi kokoukset. Naisilla on omansa ja miehillä omansa, talous, avustuskohteet jne. Mutta matkat ja vapaa-aika yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahvasti keskiluokkainen ihminen eikä tuttavapiirissäni ole ainuttakaan perhettä, jossa aikamiehet tekisivät mitään poikien tai äijien reissuja. Lomat ja reissut tehdään perheinä. Ulos jos mennään, ei mennä yksin baariin vaan syömään perheen kanssa. Jos mies ilman perhettään jonnekin menee, niin se on töihin tain hyvin yksinäiseen harrastukseen. Se mies voi mennä juoksemaan vaikka maastoon tai pyöräilemään pyreneille, mutta mitään jätkäporukkaa ei todellakaan ole. Ne äijien reissut ovat duunareiden ja teinien juttu. 

Kesällä vuokrattiin mökki pitkäksi viikonlopuksi ja tehtiin sinne reissu jätkäporukalla. Ollaan kolme yliopiston käynyttä ja yksi ylioppilas. Tuskin nyt ollaan ainoita?

ohis

Hmm, oon kyllä sillä kannalla että "äijien juttuja" on joka yhteiskuntaluokassa, toki on eroja miten niistä puhutaan ja miksi sitä toiminta kutsuu. Mieti vaikka lions-clubeja, rotareita tai vastaavia. Siinä miehet viettää keskenään aikaa ja ottaa jonkun verran alkoholia. Ja ruotsin kuninkaalla on metsästysporukkansa. Ei se kuningas sano Silvialle, että menee "jätkien kanssa mökille". Mutta siitähän tuossa on pohjimmiltaan kysymys.

Ehkä jossain keskiluokka-aaltomaljakko-lokkivalaisin -piireissä pelätään niin paljon kaikkea rentoutta, ettei se mies voi koskaan viettää vapaa-aikaa miespuolisten kavereiden kanssa.

Jännää, että sinulle rentoutta edustaa miesporukassa ajan viettäminen. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että se juuri kertoo sinun yhteiskuntaluokastasi, missä naisten kanssa ajan viettäminen ei ole rentoa tai mitä se sitten onkaan? Voin vakuuttaa sinulle, että kaikkien mielestä se, ettei pääse kaverien kanssa ryyppäämään ei ole mikään menetys, vaan mukavana pidetään yhdessäoloa oman perheen, vaimon ja tuttavapariskuntien kanssa.

Kiroilu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.

Pelkkä pintaan tuijottaminen on harhaanjohtavaa. Tiedän muutamankin amisduunarin joita ei kiinnosta mikään muu kuin itsensä pynttääminen, muoti ja statussymbolit. Näyttävät kyllä ulkoisesti miljoonan dollarin arvoisilta, mutta taloudellinen tilanne ei tosiaankaan vastaa sitä mitä esittävät maailmalle.

Eivät siis tosiaankaan näytä miltään stereotyyppisiltä "työväenluokkaisiltaWT-bimboilta" vaan oikeasti tyylikkäiltä ja huolitelluilta. Sosioekonominen luokka paljastuu kun heidän kanssaan viettää aikaa. Koulutusta, sivistystä eikä itsensä syvällistä kehittämistä arvosteta. Jutut liikkuvat salin, ihmissuhteiden, muodin ja kiiltokuvaelämän larppaamisen parissa.

Se todettiin jo keskustelun alussa, että omaa yhteiskuntaluokkaa on mahdoton peittää. Se näkyy puheenaiheissa, puhetavassa, kiinnostuksen kohteissa, arvostuksissa, kulutustottumuksissa ja vähän kaikessa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä. 

Olisi kuitenkin ainakin itselleni mahdotonta seurustella eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan kanssa. Kaikki olisi niin erilaista, ettei vain olisi mitään puhuttavaa. 

Teet itsestäsi vaan tyhmän jos tartut tuohon kaikkeen. Itse olen vasta lukion käynyt ja duunariperheestä. Silti minulla on hyvät tavat ja puhun fiksusti eri asioista. Olen kiinnostunut sivistämään itseäni ja tykännyt aina opiskella. Tykkään lukea paljon. Olen myös harrastanut harvinaisten soitinten soittamista sekä olen hyvä piirtämään. Tiedän paljon maantieteestä sekä historiasta. Näin jos puhuisit minun kanssani niin miten voisit tavallaan heti "osoittaa minulle paikkani" vaan sen vuoksi, että olisin vain lukion käynyt kouluttamaton. En usko, että esim yliopisto tekisi minusta yhtään sen erilaisen ihmisen kuin nytkään. Toki tietäisin enemmän jostakin aiheesta, mutta pysyisin samana muuten. Itse en käytä alkoholia tai tupakkaa. Pukeutuminen on sellaista hyvin tavallista. Ulkoilen paljon joten takit yms ostan sen mukaan. Jollekin vaatteet ovat tärkeitä. Itsellä eivät niinkään. Tosin jos haluan olla siistimpi niin panostan enemmän. Silti vaatteita en usein osta. Ehkä tämä tekee minusta sitten sinusta epäsiistin jos ei ole sitä 150 euron takkia tai kenkiä. Olen muuten kasvisyöjä myös ja näin esim duunareiden suosima lihapainotteinen ruoka (anteeksi yleistys) ei minulle maistu. Toisaalta en edes tahtoisi tutustua ihmiseen joka tuijottaa jotain toisen "luokkaa" niin paljon.

En koskaan arvota ihmistä luokkataustan mukaan kuten sanoin viestissänikin. Myös kouluja käymätön voi olla sivistynyt ja poikkeuksia on aina, mutta veikkaanpa, että taustojen erilaisuus kuitenkin näkyy monessa asiassa. Itse asiassa nuorempana seurustelin miehen kanssa, jonka kanssa näin jälkikäteen ajateltuna luokkatausta muodosti tosiasiallisen eroperusteen. Silti hän oli ja on varmaan vieläkin mukava, sivistynyt ihminen. 

Viestissäsi ajattelet, että vain minä olisin se, joka ei hyväksy "luokkaa", mutta eiköhän se toimi myös toisin päin eli myös sinua alkaisi rasittaa asiat, joita minä pidän itsestäänselvänä. Erilaisuus ei useinkaan toimi parisuhteessa kuin alkuun, eksoottisuuslisänä. On kyse kulttuurieroista, aivan kuten siinäkin kun pariudutaan toiselta puolelta maapallloa tulevan ihmisen kanssa.

Sitten voit kertoa itse mikä meidät erottaa. Luettele tähän jos et edes ymmärtänyt viestiäni. Yritin siinä kertoa kuinka en eroa sinusta juuri missään, vaikka niin luuletkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahvasti keskiluokkainen ihminen eikä tuttavapiirissäni ole ainuttakaan perhettä, jossa aikamiehet tekisivät mitään poikien tai äijien reissuja. Lomat ja reissut tehdään perheinä. Ulos jos mennään, ei mennä yksin baariin vaan syömään perheen kanssa. Jos mies ilman perhettään jonnekin menee, niin se on töihin tain hyvin yksinäiseen harrastukseen. Se mies voi mennä juoksemaan vaikka maastoon tai pyöräilemään pyreneille, mutta mitään jätkäporukkaa ei todellakaan ole. Ne äijien reissut ovat duunareiden ja teinien juttu. 

Kesällä vuokrattiin mökki pitkäksi viikonlopuksi ja tehtiin sinne reissu jätkäporukalla. Ollaan kolme yliopiston käynyttä ja yksi ylioppilas. Tuskin nyt ollaan ainoita?

ohis

Hmm, oon kyllä sillä kannalla että "äijien juttuja" on joka yhteiskuntaluokassa, toki on eroja miten niistä puhutaan ja miksi sitä toiminta kutsuu. Mieti vaikka lions-clubeja, rotareita tai vastaavia. Siinä miehet viettää keskenään aikaa ja ottaa jonkun verran alkoholia. Ja ruotsin kuninkaalla on metsästysporukkansa. Ei se kuningas sano Silvialle, että menee "jätkien kanssa mökille". Mutta siitähän tuossa on pohjimmiltaan kysymys.

Ehkä jossain keskiluokka-aaltomaljakko-lokkivalaisin -piireissä pelätään niin paljon kaikkea rentoutta, ettei se mies voi koskaan viettää vapaa-aikaa miespuolisten kavereiden kanssa.

Jännää, että sinulle rentoutta edustaa miesporukassa ajan viettäminen. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että se juuri kertoo sinun yhteiskuntaluokastasi, missä naisten kanssa ajan viettäminen ei ole rentoa tai mitä se sitten onkaan? Voin vakuuttaa sinulle, että kaikkien mielestä se, ettei pääse kaverien kanssa ryyppäämään ei ole mikään menetys, vaan mukavana pidetään yhdessäoloa oman perheen, vaimon ja tuttavapariskuntien kanssa.

Näiden asioiden ei tarvitse sulkea toisiaan pois, aikaa voi viettää sekä perheen, muiden pariskuntien, että pelkästään oman sukupuolen kavereiden kesken. Mutta jokainen tavallaan, varmasti liikutaan eri piireissä.

Hard times create strong men.

Strong men create good times.

Good times create weak men.

Weak men create hard times.

Tässä on kaikille trendivouhottajille ja muille sitä realismia, mitä elämästä vieraantuneisuus tuo tullessaan:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ffacf2d1-7150-4aee-a120-18b74a68f95a

Sitä voi ihailla, mitä tahtoo, mutta kun päätyy oikein oma-aloitteisesti olemaan evolutionäärisesti peittyvä ominaisuus jo eläessään, se on melko surkeaa touhua.

Jos Ukrainan hommat kääntyy tännepäin ennen kuin Nato-jäsenyys on valmis, mitä tämmönen pullasakki tekee? Ei niiden tarvitse. koska eivät omaa enää kykyä. 

Häpeä elää jo valmiiksi kussakin.

Riittämättömyyden paniikki kääntyy tarvitsemiseksi hamuamaan mitä tahansa huomiota ja vouhotus kalastaa muilta samanmielisyyttä oman tyhjän oikeuttamiseen oikean saavuttamisen tilalle.

Hyvinvointiyhteiskunnan sivutuote on sukupolvitolkulla kahdella jalalla käveleviä turhakkeita herkitymässä yhä pienemmistä asioista. Mikä lopulta kaataa? Sadepäiväkö käy sietorajan yli?

Muuten kuulostaa hyvältä, kun on oikein yritetty vääntää itsestä älykköä, mutta evoluutio ei suosi käveleviä henkisiä tyhjiöitä, vaan pärjäämistä ja paksua nahkaa seistä omilla jaloillaan itse.

Sitä ei saa kouluttautumalla eikä sitä saa keksimällä ongelmia siellä, missä niitä ei ole.

Sosiaaliluokka on evolutionäärinen teeskentelyryhmä, ei ihmisyyden mitta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahvasti keskiluokkainen ihminen eikä tuttavapiirissäni ole ainuttakaan perhettä, jossa aikamiehet tekisivät mitään poikien tai äijien reissuja. Lomat ja reissut tehdään perheinä. Ulos jos mennään, ei mennä yksin baariin vaan syömään perheen kanssa. Jos mies ilman perhettään jonnekin menee, niin se on töihin tain hyvin yksinäiseen harrastukseen. Se mies voi mennä juoksemaan vaikka maastoon tai pyöräilemään pyreneille, mutta mitään jätkäporukkaa ei todellakaan ole. Ne äijien reissut ovat duunareiden ja teinien juttu. 

Kesällä vuokrattiin mökki pitkäksi viikonlopuksi ja tehtiin sinne reissu jätkäporukalla. Ollaan kolme yliopiston käynyttä ja yksi ylioppilas. Tuskin nyt ollaan ainoita?

ohis

Hmm, oon kyllä sillä kannalla että "äijien juttuja" on joka yhteiskuntaluokassa, toki on eroja miten niistä puhutaan ja miksi sitä toiminta kutsuu. Mieti vaikka lions-clubeja, rotareita tai vastaavia. Siinä miehet viettää keskenään aikaa ja ottaa jonkun verran alkoholia. Ja ruotsin kuninkaalla on metsästysporukkansa. Ei se kuningas sano Silvialle, että menee "jätkien kanssa mökille". Mutta siitähän tuossa on pohjimmiltaan kysymys.

Ehkä jossain keskiluokka-aaltomaljakko-lokkivalaisin -piireissä pelätään niin paljon kaikkea rentoutta, ettei se mies voi koskaan viettää vapaa-aikaa miespuolisten kavereiden kanssa.

Tässä esimerkki käytännön kulttuurierosta. Jos mieheni ajattelisi, että ajanvietto minun, perheen ja ystävieni kanssa on jollain tapaa velvollisuus eikä ilo - se rentous olisi viettää aikaa omien, erillisten kavereiden kanssa - niin eihän siitä saisi hyvää parisuhdetta millään.

Tällaisia näennäisesti pieniä (mutta arvostuksista ja arvoista kertovia) asioita tulisi eteen lukuisia, jos alkaisi suhteeseen toisesta yhteiskuntaluokasta (eli kulttuurista) olevan kanssa. Eikä olisi kyse vain toisesta osapuolesta, vaan molemminpuolisesta väärinymmärretyksi tulemisen tunteesta. Ei se kannata. Parempi on pariutua sellaisen kanssa, jonka kanssa asiat sujuvat ns. itsekseen, vaikka tosiasiassa asioiden sujuminen sujuukin sen vuoksi, että taustat ja arvostukset ovat samanlaiset.

Olen tästä lukenut kirjankin, miten paljon erilainen luokkatausta vaikuttaa parisuhteeseen. Eroriskikin on suurempi. Toinen kirjoittajista oli muistaakseni Laura Kolbe, mutta en muista kirjan nimeä.

Vierailija kirjoitti:

Yläluokkaiset ihmiset pukeutuvat valkoisiin. Asun heidän kansoittamallaan asuinalueella, mutta kuulun matalatuloiseen, joskin korkeakoulutettuun luokkaan (vanhempani ovat duunareita). Minulla on käynnissä jatkuva valkoisen (tai beigen) asun bongauspeli.

Minun käy varakkaita hiukan sääliksi. He vaikuttavat olevan niin liikuttavan kiinnittyneitä statuksensa representoimiseen ja luokkansa merkkeihin. Heidän elämänsä vaikuttaa jotenkin hengettömältä. Naapureina on arkkitehtejä ja juristeja esimerkiksi.

Esimerkiksi valkoisissa vaatteissa ei voi kurottaa katsomaan räystään kiinnitystä, ettei vain asuun tulisi luokan merkkejä. Myöskään laitetut kynnet eivät salli kaikkia kehollisia ilmaisuja, vaan pitää säilyttää etäisyys. Vuokranantajani on tällainen.

Yleinen jäykkyys olemuksessa näkyy olevan naapureille tyypillistä, sekä jatkuva kanssaihmisten skannaaminen, he katsovat habitustani pitkään arvioiden statustani, ja se on jotenkin liikuttavaa. Duunarit ovat välittömiä ja paskantärkeilemättömiä, mitä arvostan ihmisessä eniten. (Herlinit ovat suosikkejani, God bless Koneen säätiö.)

He välittävät siis turhista asioista mielestäni ja ovat ehkä hiukan peloissaan. Luulen näyttävänä boheemilta heidän silmissään, vaikka en pidä itseäni minään hampuusina. En ajatellut viedä naapureilta lompakkoa, jos he sitä miettivät. 

Mahtaa olla kamalaa tuollainen elämä, mutta saatan olla väärässä. Jospa vaikka joku päivä loihen lausumaan heille kuulumisiani, saa nähdä miten käy.

Varsinkin vähävaraisemman ihmisen huomaa monesti pukeutuvan mustaan. Ei tarvitse ostaa erikseen hautajaisvaatteita.

Pidän itseäni työväenluokan edustajana, taustani, työni ja tulotasoni vuoksi. Jos luokittelen ihmisiä sosiaaliluokkiin, arvioin luokan yleensä alemmas, mitä ihminen itse. Minusta lääkäriäkin voi pitää duunarina, oman työn kuvaan vaikuttaminen on hankalaa. Samaten monet yrittäjät ovat varakkuudestaan huolimatta työnsä vankeja samoin kuin työväenluokan edustajat. 

Mielestäni köyhät rykii kouriinsa, niistää turauttavat sormiinsa ja piereskelevät estottomasti.

Varakkaat taasen suipistelevat suupieliään, mukamas yskistelevät tärkeänä vaikkei flunssaakaan ole, päästelevät tuhnuja katsoen syyttävästi lähellä olijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Röökin vetäminen viimassa kerrostalon nurkalla on varma merkki siitä, että nyt on jäänyt koulunkäynti vähemmälle. Ja tupakointi ylipäätään.

No monet kuninkaallisetkin röökaavat, nuoretkin, toki julkisuudelta piilossa.

Margareta, Madelaine vetävät hermosavuja ja Tanskan prinssit sekä Madden Chris.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vahvasti keskiluokkainen ihminen eikä tuttavapiirissäni ole ainuttakaan perhettä, jossa aikamiehet tekisivät mitään poikien tai äijien reissuja. Lomat ja reissut tehdään perheinä. Ulos jos mennään, ei mennä yksin baariin vaan syömään perheen kanssa. Jos mies ilman perhettään jonnekin menee, niin se on töihin tain hyvin yksinäiseen harrastukseen. Se mies voi mennä juoksemaan vaikka maastoon tai pyöräilemään pyreneille, mutta mitään jätkäporukkaa ei todellakaan ole. Ne äijien reissut ovat duunareiden ja teinien juttu. 

Kesällä vuokrattiin mökki pitkäksi viikonlopuksi ja tehtiin sinne reissu jätkäporukalla. Ollaan kolme yliopiston käynyttä ja yksi ylioppilas. Tuskin nyt ollaan ainoita?

ohis

Hmm, oon kyllä sillä kannalla että "äijien juttuja" on joka yhteiskuntaluokassa, toki on eroja miten niistä puhutaan ja miksi sitä toiminta kutsuu. Mieti vaikka lions-clubeja, rotareita tai vastaavia. Siinä miehet viettää keskenään aikaa ja ottaa jonkun verran alkoholia. Ja ruotsin kuninkaalla on metsästysporukkansa. Ei se kuningas sano Silvialle, että menee "jätkien kanssa mökille". Mutta siitähän tuossa on pohjimmiltaan kysymys.

Ehkä jossain keskiluokka-aaltomaljakko-lokkivalaisin -piireissä pelätään niin paljon kaikkea rentoutta, ettei se mies voi koskaan viettää vapaa-aikaa miespuolisten kavereiden kanssa.

Tässä esimerkki käytännön kulttuurierosta. Jos mieheni ajattelisi, että ajanvietto minun, perheen ja ystävieni kanssa on jollain tapaa velvollisuus eikä ilo - se rentous olisi viettää aikaa omien, erillisten kavereiden kanssa - niin eihän siitä saisi hyvää parisuhdetta millään.

Tällaisia näennäisesti pieniä (mutta arvostuksista ja arvoista kertovia) asioita tulisi eteen lukuisia, jos alkaisi suhteeseen toisesta yhteiskuntaluokasta (eli kulttuurista) olevan kanssa. Eikä olisi kyse vain toisesta osapuolesta, vaan molemminpuolisesta väärinymmärretyksi tulemisen tunteesta. Ei se kannata. Parempi on pariutua sellaisen kanssa, jonka kanssa asiat sujuvat ns. itsekseen, vaikka tosiasiassa asioiden sujuminen sujuukin sen vuoksi, että taustat ja arvostukset ovat samanlaiset.

Olen tästä lukenut kirjankin, miten paljon erilainen luokkatausta vaikuttaa parisuhteeseen. Eroriskikin on suurempi. Toinen kirjoittajista oli muistaakseni Laura Kolbe, mutta en muista kirjan nimeä.

Olet ihan oikeassa, sinun kannattaa pysyä kaltaistesi parissa. Niin on kaikille parempi.

Vierailija kirjoitti:

Korkeampi sosiaaliluokka näkyy ainakin tietynlaisena rentoutena. Koska korkeampi sosiaaliluokka on pitkälti perittyä puuttuu kyseisiltä henkilöiltä usein näyttämisenhalu. Puuttuu tarve vakuutella muille viettävänsä aikaa vain siinä ja siinä seurassa sekä on vapaus pukeutua ja sisustaa kämppänsä miten haluaa. Arvostus perinteisiin on myös erilaista.

Tämä oli ensimmäinen vähääkään paikkaansa pitävä väite tässä ketjussa.