Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Ylimpään sosiaaliluokkaan kuuluvat elävät melko vaatimatonta elämää. Emme osta jatkuvasti uusia huonekaluja tai vaatteita, emme matkusta lapsinemme jatkuvasti ja kalliisiin lomakohteisiin, vaan kunnioitamme vanhempiemme ja esivanhempiemme meille rakentamaa varallisuutta elämällä niin, että tulevatkin polvet pääsevät nauttimaan siitä.
Suurin osa tässä ketjussa esitetyistä "faktoista" perustuvat wannabe-rikkaiden hörhötyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ihan turha yhdistää perussuomalaisia alempiin ihmisryhmiin. Vaikka se pitää nykyään paikkaansa niin suomessa kaikilla on mahikset nousta ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempi sosiaaliluokka lukee tilanteita paremmin ja pystyy mukauttamaan käytöstään tilanteen mukaan. Kielenkäyttö on yksi paljastavampia tekijöitä.
Esimerkki tosielämästä. Työpaikka, jossa korkeasti koulutettuja perinteisesti arvostetussa työssä. Uusi työntekijä, joka oli käyttäytynyt kuin muut. Eräässä työtilanteessa hän alkoi puhumaan innokkaasti politiikkaa sivuavasta aiheesta ja puheessa alkoi tulla kirosanoja täytesanoina. Sen jälkeen keskustelu aiheesti alkoi tyrehtyä.
Kuvaavasti seuraavana työpäivänä keskustelussa toisen työkaverini kanssa sivutettiin kyseistä työntekijää ja hän kysäisi siinä, tiedänkö mistä päin tämä uusi työntekijä on kotoisin. Vastaisin, en tiedä. Sen jälkeen hienoinen tauko ja katseen suuntaaminen "tyhjyyteen" ja sitten siirtyminen uuteen puheenaiheeseen.
Ylempi sosiaaliluokka osaa keskenäänkin välittää viestinsä tyylikkäästi.
Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, millä tasolla tietyistä aihepiireistä voidaan puhua yleisessä keskustelussa ja yleisesti, kuinka affektiivisesti.
Olen kyllä eri mieltä, kiroilua esiintyy ihan kaikissa sosiaaliluokissa. Enemmän persoonallisuudesta kiinni.
Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, missä tilanteessa voi kiroilla. Siinä on se ero.
Jos joku tohtori menee naimisiin autonkuljettajan kanssa, niin nouseeko autokuljettajan yhteiskuntaluokka vai putoaako tohtorin yhteiskuntaluokka? Ja nyt on turha väittää, että sellaista ei tapahtuisi.
Sehän riippuu paljolti siitä, millaiseksi tuo pariskunta habitustaan rakentaa. Yhteiskuntaluokkahan ei ole mikään kiveen hakattu ikuinen vankila vaan kulttuurisesti muodostunut ja osin yksilöiden omiin valintoihin ja toimintaan perustuva konstruktio.
Tuota tekevät pääasiassa luokkanousijat ja -laskijat, olosuhteiden pakosta. Keskiluokassa on myös helppo liikkua hiukan ylemmäs tai alemmas kuten usein tapahtuukin. Se on kiinnostavaa, mutta voi olla myös raskasta, luulisin. Erilaisissa vaihtoehtoporukoissa voidaan nähdä tietoista dekonstruktiota enemmänkin, ja tästä on omakohtaistakin kokemusta nuoruudessa.
Puheena olevassa esimerkkitapauksessa voisi käydä vaikka niin, että tohtori ottaisi autonkuljettajan mukaansa kulttuuriharrasteisiinsa (jazzkonsertteihin, taidenäyttelyihin, kirjastoihin). Autonkuljettaja päätyisi avecina esimerkiksi väitöstilaisuuksiin ja muihin akateemisiin ympyröihin. Tämä luultavasti kävisi luontevasti - ellei autonkuljettaja kokisi kaikkea tuota kovin vastenmieliseksi. (Mutta jos kokisi, niin miten noista paria olisi tullutkaan?)
Tiedä sitten, jos autonkuljettaja tykkäisi vaikka väkivaltaviihteestä ja jääkiekon katsomisesta keskikaljabaarissa tai lätkähallissa, lähtisikö tohtori halukkaasti tai vähemmän halukkaasti sellaiseen mukaan.
Yksittäisiä poikkeuksia löytyy aina. Ihan varmasti löytyy yksittäisiä jääkiekkoa fanittavia tohtoreita ja klassista viulumusiikkia rakastavia raksaduunareita. Se kuitenkaan ei ole kiinnostavaa, sillä sosiologinen mielenkiinto kohdistuu yleisiin linjoihin, tilastoihin, todennäköisyyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ihan turha yhdistää perussuomalaisia alempiin ihmisryhmiin. Vaikka se pitää nykyään paikkaansa niin suomessa kaikilla on mahikset nousta ylöspäin.
Persujen johdossa on (harkitusti?) nähty viime aikoina korkeasti kouluttautuneita ja älykkäitä hahmoja kuten ensin Halla-aho ja nyt Purra. Veikkaan, että persujen älykkösiipeä enemmän tai vähemmän häiritsee puolueeseen kuuluva suuri ääliöiden joukko, joka koostuu työttömistä, syrjäytyneistä, väkivaltaa ihannoivista, päihdeongelmaisista ja rasistisia kommentteja suodattelematta möläyttelevistä tyypeistä.
Auton roplaaminen on joillekin keski- ja hyvätuloiselle harrastaus ja itselleni hyvä vastapaino työlleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välttämättä ei kyllä pukeutumisesta tiedä mitään. Tatuointejakin näkyy olevan julkkiksillakin alvariinsa, päästä varpaisiin.
Joku ökyherrakin voi olla suustaan siivoton, kiroileva ym. alaisilleen ja humalassa etenkin.
Teeskennellää jotai parempaa ja jo vaatteille suihkutettu pitkänajan hajusteet kertoo jotain, ettei jaksanut huolta pitää.
Eli enpä menis arvostelemaan ihmisiä tässäkään suhteessa eri luokkiin, se on minusta erittäin tyhmää ja lapsellista. Tänä aikana, kun monet käy selviytymistaistelua Ukrainassa, meillä ja pitkin Eurooppaa, maailmaa, jonka rikkaat ja ökyroistot ovat aiheuttaneet ahneudessaan. Arvostus tommosia kohtaan = 0.
Jotka pitävät itseään parempina. Mikäköhän tämän avauksen tarkoitus on ollut, kait väheksyä köyhiä ihmisiä. Luulisi olevan muutakin kirjoitettavaa, kuin ihmisten lajittelu vaatteiden mukaan.
"Prinssi" Heinrich XIII ainakin on yläluokkaa, onhan hän aatelinen. Mistä hänet sitten tunnistaa ulkoa päin katsottuna yläluokkaiseksi? Kertokaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, niin Jeesus sanoi. Ja siksi en menisi moittimaan ketää, en edes Perussuomalaisia, ovat täysin samanlaista kansaa kuin kuka muu tahansa! Samoin lukeneita tai vähemmin lukeneita, kuin muissakin puolueissa.
Siunausta elämääsi, joka muita tuomitset, kantsii katsoa ensin itseään peilistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman ajattelun kehittäminen on tärkeää ja harvinaista. Se ei voi mitenkään kehittyä ilman muiden panosta, yksikseen. Itsenäinen ajattelu on mielestäni hyveistä kaikkein korkein, joten kunnioitan syvästi kaikkia, jotka sillä tavalla pystyvät hyödyttämään yhteiskuntaa ja yhteisöä. Sellainen ajattelu edellyttää myös omasta yhteiskuntaluokasta irrottautumista omassa ajattelussa.
Minustakin viisas ihminen osaa ajatella itsenäisesti, kyseenalaistaa omatkin mielipiteensä, tietää miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Tiukat väittelyt sen sijaan eivät kuulu minun mielestäni asioihin, jota "akateeminen" ja (mielestäsi siis) viisaampi väestönosa väistämättä harjoittaa. Minä en väittele kenenkään kanssa mistään. Minusta on kohteliasta keskustella haastamatta ketään puolustautumaan. Kärjistävä keskustelu ei ole toisen ihmisen huomioon ottamista. Esimerkiksi sinun kanssasi keskustelemisesta en nauttisi pätkääkään enkä pitäisi sinua kovin fiksuna ihmisenä, kun verbaalisesti hyökkäisit päälleni.
Akateemiset taidot, joihin viestissäni viittasin alkavat kehittyä jo ala-asteella. En siis viestissäni puhunut mitään akateemisista ihmisistä tai väestöstä, jota Suomessakin on melkoinen määrä, pk-seudulla jopa enemmistö asuinalueesta riippuen. Siihen mahtuu monenlaista perhe- ja keskustelukulttuuria taustoista, ammateista ja kiinnostuksenkohteista riippuen.
Politiikasta keskustelemista pidetään monesti tabuna, mutta tuttujen kesken ollaan usein samalla suunnalla myös poliittisesti, joten keskustelu vaikkapa oman suuntauksen puolueiden toilauksien suhteen on viihdyttävää. En ole ikinä ymmärtänyt miten ihmeessä politiikka voidaan kokea tylsänä. Sehän on parasta viihdettä (myös illanistujaisissa).
Politiikan ongelma on siinä ettei yksikään puolue uskalla ajaa mitään uusia järkeviä faktoihin pohjautuvia näkemyksiä läpi. Samalla huomaa sen miten takit kääntyy heti kun päästään hallitukseen (Li Andersson esim). Suurimmaksi osaksi moderni politiikka on omille tukijoukoille saavutusten liioittelua ja muille valehtelua. Kasvoin ulos politiikasta jo parikymppisenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäys vielä et ite pidän kaikkia marimekko jne juttuja vähän mauttomana mut tunnen saman verran kanssani tienaavan rvan joka käyttää kaikkialla marimekkoa. Itse myöskin pidän kirpputoreista mutta ei sen tarkoita ettei olisi varaa ostaa täydellä hinnalla. T. 8vkoa lomaileva
Mulla tulee aina Marimekosta mieleen sen perustaja ja hänen viimeinen asuntonsa, joka oli outo kaakelikuutio. Tulee myös mieleen kirja Ruusulaakso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman ajattelun kehittäminen on tärkeää ja harvinaista. Se ei voi mitenkään kehittyä ilman muiden panosta, yksikseen. Itsenäinen ajattelu on mielestäni hyveistä kaikkein korkein, joten kunnioitan syvästi kaikkia, jotka sillä tavalla pystyvät hyödyttämään yhteiskuntaa ja yhteisöä. Sellainen ajattelu edellyttää myös omasta yhteiskuntaluokasta irrottautumista omassa ajattelussa.
Minustakin viisas ihminen osaa ajatella itsenäisesti, kyseenalaistaa omatkin mielipiteensä, tietää miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Tiukat väittelyt sen sijaan eivät kuulu minun mielestäni asioihin, jota "akateeminen" ja (mielestäsi siis) viisaampi väestönosa väistämättä harjoittaa. Minä en väittele kenenkään kanssa mistään. Minusta on kohteliasta keskustella haastamatta ketään puolustautumaan. Kärjistävä keskustelu ei ole toisen ihmisen huomioon ottamista. Esimerkiksi sinun kanssasi keskustelemisesta en nauttisi pätkääkään enkä pitäisi sinua kovin fiksuna ihmisenä, kun verbaalisesti hyökkäisit päälleni.
Akateemiset taidot, joihin viestissäni viittasin alkavat kehittyä jo ala-asteella. En siis viestissäni puhunut mitään akateemisista ihmisistä tai väestöstä, jota Suomessakin on melkoinen määrä, pk-seudulla jopa enemmistö asuinalueesta riippuen. Siihen mahtuu monenlaista perhe- ja keskustelukulttuuria taustoista, ammateista ja kiinnostuksenkohteista riippuen.
Politiikasta keskustelemista pidetään monesti tabuna, mutta tuttujen kesken ollaan usein samalla suunnalla myös poliittisesti, joten keskustelu vaikkapa oman suuntauksen puolueiden toilauksien suhteen on viihdyttävää. En ole ikinä ymmärtänyt miten ihmeessä politiikka voidaan kokea tylsänä. Sehän on parasta viihdettä (myös illanistujaisissa).
Politiikan ongelma on siinä ettei yksikään puolue uskalla ajaa mitään uusia järkeviä faktoihin pohjautuvia näkemyksiä läpi. Samalla huomaa sen miten takit kääntyy heti kun päästään hallitukseen (Li Andersson esim). Suurimmaksi osaksi moderni politiikka on omille tukijoukoille saavutusten liioittelua ja muille valehtelua. Kasvoin ulos politiikasta jo parikymppisenä
Politiikka on suurelta osin huijaamista. Poliitikko lupailee kuun taivaalta vaaleja ennen, ja kun äänestäjä on äänensä antanut, poliitikko voi pitää tai pyörtää lupauksensa. Äänestäjän käsissä asia ei enää ole.
Kansalaisen näkökulmasta ongelma on siinä, että yksilöllä ei ole symbolista valtaa, vaan ainoastaan puolueiden kaltaiset ryhmittymät voivat käyttää symbolista valtaa ja yrittää vaikuttaa yhteiskunnassa poliittisiin mielipiteisiin. Siksi yksittäiselle kansalaiselle jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko luovuttaa äänensä poliitikolle ja toivoa parasta tai jättää tyystin äänestämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lyöt pöytään kortin -viina, laulu ja naiset, saat vipinää kaikkiin miehiin yhteiskuntaluokasta riippumatta.
Samat ukot menee saunaan alasti ja silloin ei mistään titteleistä ole tietoakaan. Juttu käy hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläluokka käy tällä palstalla lähinnä naureskelemassa, kun "Rape ja Ritu" avautuvat elämän kovuudesta.
Ei todellakaan naureskele, omituinen ajatus. Ei ole mitään tarvetta suhtautua huono-onnisempiin negatiivisesti ja pahantahtoisesti, kun itsellä on asiat hyvin. Alempi keskiluokka se nauraa työväenluokalle ja työväenluokka alaluokalle.
Yläluokkaisuuteen kuuluu jalous. Ihminen ei kuulu henkisesti yläluokkaan jos ei ymmärrä jalouden ja armollisuuden merkitystä. Tietenkin käytöstavat kertovat paljon eli avataan ovi, autetaan toista ja kysytään kuulumisia.
Huoh...
Eli uskonnollinen, konservatiivinen, ties mistä lähtöisin oleva pikkuporvari onkin yhtäkkiä jalo yläluokkainen lähes aatelinen henkilö, kunhan vain muistaa käyttäytyä ja sisäistää armollisuuden ja jalouden merkityksen sekä toteuttaa sitä jokapäiväisessä elämässään. Ei näin. Tuollainen on usein pelkkää esitystä ja kuorta. Halutaan luoda jokin *hienompi kuin onkaan* vaikutelma itsestä muille.Miten uskonto tuohon liittyy? Sivistyneeseen käytökseen.
No uskovaisuus on alaluokkaista. Merkki matalasta koulutuksesta ja oppimattomuudesta.
Tästä ei liene tutkimuksia olemassa, mutta lahkolaisista ainakin on myös minulla tuollainen mielikuva, että pääasiassa matalasti koulutettuja ihmisiä. Myös luterilaisen kirkon piirissä on erilaisia lahkolaisia.
Jostain syystä lääkäreissä on kyllä lahkolaisia, tunnenkin joitakin. Eivät kuitenkaan tuo vakaumustaan töissä esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pankissa töissä oleva tavallinen perheellinen palkansaaja, mutta aitiopaikalla näkemään luokkien välisiä eroja, koska minulla on omat sijoitusasiakkaat ja hoidan perheiden kokonaisvarallisuutta. Sosiaaliluokasta kertovat ulkopuolisille lasten harrastukset: piano, ratsastus, tennis. Yläluokka roudaa penskojaan Euroopan kulttuurikohteisiin lomalle ja taidenäyttelyihin viikonloppuisin (kotona usein merkittävää taidetta). Ulkomailla kyläillään ystävien luona. Lapset seuraavat mukana erilaisiin tapahtumiin, joissa verkostoidutaan oman tason kanssa ja tullaan tunnetuiksi piirissä, johon tavallisilla ei ole pääsyä. Asuinalue on oma valinta miellyttävyyden mukaan ja tyypillisesti lasten ollessa pieniä vauras pientaloalue, jossa suuri talo. Koulut merkittävässä roolissa eli paikat kuten Kulosaari, Kauniainen, Tapiola, Lauttasaari, Munkkiniemi jne.suosiossa. Vanhemmiten keskusta-asuminen voi miellyttää. Kakkos- ja kolmoskodit ovat itsestäänselvyys. Autoissa ratkaisee turvallisuus eikä niinkään status, mutta Volvo, Audi, MB kai niitä tavallisia vanhan rahan piirissä (ei mikään Porsche tmv). Veneessä ratkaisee käyttötoive. Kaikesta huokuu laatu, matala profiili, sivistys, vaikka arroganttius ja asenne voi puskea läpi stressaavina päivinä. Kyllä nämä tietävät oman arvonsa, ja se sallittakoon! Maksavat aika paljon veroja.
Erikoista jos joku kertoo pankille mitä automerkkejä ja taidetta omistaa.
Suurituloisten joukossa on suuret tuloerot, joten olisi erikoista retostella rahoilla kun maailmassa joka tapauksessa on paljon rikkaampiakin ihmisiä. Tavallisella miljonäärillä ei ole varaa ostaa lentokoneita, jahteja, todellisia luksusasuntoja tai edes kalliimpia kelloja.
Pankkivirkailija ei tosiaan tuollaisia asioita tiedä. Kirjanpitäjä sen sijaan tietää Kaiken, mutta en mielelläni ajattele asiaa... Minulla on ollut sama kirjanpitäjä yli 30 vuotta, mutta en osaa sanoa kuinka utelias hän on.
Tuokin pitää paikkansa, että kaikki on suhteellista rikkaudessakin. En itse asiassa tunne ketään, joka pitäisi itseään rikkaana, vaikka omaisuutta olisikin, sillä sitä ei ole rajattomasti (enkä ainakaan itse sellaista edes haluaisi). Jos raha riittää perusasioihin pihistelemättä eikä ole rahahuolia, niin se riittää.
Pankkivirkailija voi nähdä perheen autot ja arvoesineet vakuutuksista.
Vierailija kirjoitti:
Jos lyöt pöytään kortin -viina, laulu ja naiset, saat vipinää kaikkiin miehiin yhteiskuntaluokasta riippumatta.
Samat ukot menee saunaan alasti ja silloin ei mistään titteleistä ole tietoakaan. Juttu käy hyvin.
Aina voi jutella formuloista. Siitä kaikki tietää.
Hampaista! Jos on rahaa niin ei ole tekosyitä huonolle hampaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman ajattelun kehittäminen on tärkeää ja harvinaista. Se ei voi mitenkään kehittyä ilman muiden panosta, yksikseen. Itsenäinen ajattelu on mielestäni hyveistä kaikkein korkein, joten kunnioitan syvästi kaikkia, jotka sillä tavalla pystyvät hyödyttämään yhteiskuntaa ja yhteisöä. Sellainen ajattelu edellyttää myös omasta yhteiskuntaluokasta irrottautumista omassa ajattelussa.
Minustakin viisas ihminen osaa ajatella itsenäisesti, kyseenalaistaa omatkin mielipiteensä, tietää miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Tiukat väittelyt sen sijaan eivät kuulu minun mielestäni asioihin, jota "akateeminen" ja (mielestäsi siis) viisaampi väestönosa väistämättä harjoittaa. Minä en väittele kenenkään kanssa mistään. Minusta on kohteliasta keskustella haastamatta ketään puolustautumaan. Kärjistävä keskustelu ei ole toisen ihmisen huomioon ottamista. Esimerkiksi sinun kanssasi keskustelemisesta en nauttisi pätkääkään enkä pitäisi sinua kovin fiksuna ihmisenä, kun verbaalisesti hyökkäisit päälleni.
Akateemiset taidot, joihin viestissäni viittasin alkavat kehittyä jo ala-asteella. En siis viestissäni puhunut mitään akateemisista ihmisistä tai väestöstä, jota Suomessakin on melkoinen määrä, pk-seudulla jopa enemmistö asuinalueesta riippuen. Siihen mahtuu monenlaista perhe- ja keskustelukulttuuria taustoista, ammateista ja kiinnostuksenkohteista riippuen.
Politiikasta keskustelemista pidetään monesti tabuna, mutta tuttujen kesken ollaan usein samalla suunnalla myös poliittisesti, joten keskustelu vaikkapa oman suuntauksen puolueiden toilauksien suhteen on viihdyttävää. En ole ikinä ymmärtänyt miten ihmeessä politiikka voidaan kokea tylsänä. Sehän on parasta viihdettä (myös illanistujaisissa).
Politiikan ongelma on siinä ettei yksikään puolue uskalla ajaa mitään uusia järkeviä faktoihin pohjautuvia näkemyksiä läpi. Samalla huomaa sen miten takit kääntyy heti kun päästään hallitukseen (Li Andersson esim). Suurimmaksi osaksi moderni politiikka on omille tukijoukoille saavutusten liioittelua ja muille valehtelua. Kasvoin ulos politiikasta jo parikymppisenä
Politiikka on suurelta osin huijaamista. Poliitikko lupailee kuun taivaalta vaaleja ennen, ja kun äänestäjä on äänensä antanut, poliitikko voi pitää tai pyörtää lupauksensa. Äänestäjän käsissä asia ei enää ole.
Kansalaisen näkökulmasta ongelma on siinä, että yksilöllä ei ole symbolista valtaa, vaan ainoastaan puolueiden kaltaiset ryhmittymät voivat käyttää symbolista valtaa ja yrittää vaikuttaa yhteiskunnassa poliittisiin mielipiteisiin. Siksi yksittäiselle kansalaiselle jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko luovuttaa äänensä poliitikolle ja toivoa parasta tai jättää tyystin äänestämättä.
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja kompromisseja, ja tällä kaikella on valtava merkitys jokaisen arkeen. Olen hiukan hämmästynyt tästä kommentista, sillä kyse ei todellakaan ole symbolisesta vallasta.
Se on eri asia miten tätä vaikutusvaltaa tuodaan retorisesti esille kansalaisille, se on eräänlaista teatteria ja jopa viihdettä, eikä muuten voisi ollakaan, sillä poliittisen päätöksenteon mekanismit realiteetit ovat monilta täysin hukassa. Sen vuoksi puhutaan tyhjistä vaalilupauksista ja siitä, että kansaa "huijataan". Demokratia näet tarkoittaa sitä, että asioista sovitaan muiden kanssa kompromisseja tehden.
Jokainen, joka pettyy politiikkaan em. syistä on helppoa riistaa populisteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lyöt pöytään kortin -viina, laulu ja naiset, saat vipinää kaikkiin miehiin yhteiskuntaluokasta riippumatta.
Samat ukot menee saunaan alasti ja silloin ei mistään titteleistä ole tietoakaan. Juttu käy hyvin.
Aina voi jutella formuloista. Siitä kaikki tietää.
En tiedä ketään, en yhtään ainoaa tuntemaani ihmistä, jota formulat kiinnostaisi, joten taitaa olla pikemminkin jakava asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pankissa töissä oleva tavallinen perheellinen palkansaaja, mutta aitiopaikalla näkemään luokkien välisiä eroja, koska minulla on omat sijoitusasiakkaat ja hoidan perheiden kokonaisvarallisuutta. Sosiaaliluokasta kertovat ulkopuolisille lasten harrastukset: piano, ratsastus, tennis. Yläluokka roudaa penskojaan Euroopan kulttuurikohteisiin lomalle ja taidenäyttelyihin viikonloppuisin (kotona usein merkittävää taidetta). Ulkomailla kyläillään ystävien luona. Lapset seuraavat mukana erilaisiin tapahtumiin, joissa verkostoidutaan oman tason kanssa ja tullaan tunnetuiksi piirissä, johon tavallisilla ei ole pääsyä. Asuinalue on oma valinta miellyttävyyden mukaan ja tyypillisesti lasten ollessa pieniä vauras pientaloalue, jossa suuri talo. Koulut merkittävässä roolissa eli paikat kuten Kulosaari, Kauniainen, Tapiola, Lauttasaari, Munkkiniemi jne.suosiossa. Vanhemmiten keskusta-asuminen voi miellyttää. Kakkos- ja kolmoskodit ovat itsestäänselvyys. Autoissa ratkaisee turvallisuus eikä niinkään status, mutta Volvo, Audi, MB kai niitä tavallisia vanhan rahan piirissä (ei mikään Porsche tmv). Veneessä ratkaisee käyttötoive. Kaikesta huokuu laatu, matala profiili, sivistys, vaikka arroganttius ja asenne voi puskea läpi stressaavina päivinä. Kyllä nämä tietävät oman arvonsa, ja se sallittakoon! Maksavat aika paljon veroja.
Erikoista jos joku kertoo pankille mitä automerkkejä ja taidetta omistaa.
Suurituloisten joukossa on suuret tuloerot, joten olisi erikoista retostella rahoilla kun maailmassa joka tapauksessa on paljon rikkaampiakin ihmisiä. Tavallisella miljonäärillä ei ole varaa ostaa lentokoneita, jahteja, todellisia luksusasuntoja tai edes kalliimpia kelloja.
Pankkivirkailija ei tosiaan tuollaisia asioita tiedä. Kirjanpitäjä sen sijaan tietää Kaiken, mutta en mielelläni ajattele asiaa... Minulla on ollut sama kirjanpitäjä yli 30 vuotta, mutta en osaa sanoa kuinka utelias hän on.
Tuokin pitää paikkansa, että kaikki on suhteellista rikkaudessakin. En itse asiassa tunne ketään, joka pitäisi itseään rikkaana, vaikka omaisuutta olisikin, sillä sitä ei ole rajattomasti (enkä ainakaan itse sellaista edes haluaisi). Jos raha riittää perusasioihin pihistelemättä eikä ole rahahuolia, niin se riittää.
Pankkivirkailija voi nähdä perheen autot ja arvoesineet vakuutuksista.
Eihän hän näe muuta kuin laskujen loppusummat toisin kuin kirjanpitäjä.
Alue: Aihe vapaa
Tuota tekevät pääasiassa luokkanousijat ja -laskijat, olosuhteiden pakosta. Keskiluokassa on myös helppo liikkua hiukan ylemmäs tai alemmas kuten usein tapahtuukin. Se on kiinnostavaa, mutta voi olla myös raskasta, luulisin. Erilaisissa vaihtoehtoporukoissa voidaan nähdä tietoista dekonstruktiota enemmänkin, ja tästä on omakohtaistakin kokemusta nuoruudessa.