Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Kaupungilla ja kauppareissuilla on helppo päätellä ihmisen sosiaaliluokka. Toiset syljeskelee ja kiroilee, toiset ei.

Paljon voikin päätellä.

Ihmiset käyvät eri kaupoissa.

Ihmiset käyvät eri aikaan kaupoissa.

Ihmiset ostavat eri asioita kaupasta.

Ihmiset maksavat eri tavalla kaupassa.

Ja sitä rataa.

Tatuoinnit kertovat alemmasta sosiaaliluokasta.

Minulla se näkyy itsetunnossa. Koen olevani esim. koulutettuja alempiarvoisempi, vaikka oma kouluttamattomuuteni johtuu omista intresseistäni, ei tyhmyydestä (Mensan jäsen vuodesta 1998). Huono itsetunto ja matala koulutustaso taas vaikuttaa sosiaaliseen statukseeni ja kierre vain syvenee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman ajattelun kehittäminen on tärkeää ja harvinaista. Se ei voi mitenkään kehittyä ilman muiden panosta, yksikseen. Itsenäinen ajattelu on mielestäni hyveistä kaikkein korkein, joten kunnioitan syvästi kaikkia, jotka sillä tavalla pystyvät hyödyttämään yhteiskuntaa ja yhteisöä. Sellainen ajattelu edellyttää myös omasta yhteiskuntaluokasta irrottautumista omassa ajattelussa.

Minustakin viisas ihminen osaa ajatella itsenäisesti, kyseenalaistaa omatkin mielipiteensä, tietää miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Tiukat väittelyt sen sijaan eivät kuulu minun mielestäni asioihin, jota "akateeminen" ja (mielestäsi siis) viisaampi väestönosa väistämättä harjoittaa. Minä en väittele kenenkään kanssa mistään. Minusta on kohteliasta keskustella haastamatta ketään puolustautumaan. Kärjistävä keskustelu ei ole toisen ihmisen huomioon ottamista. Esimerkiksi sinun kanssasi keskustelemisesta en nauttisi pätkääkään enkä pitäisi sinua kovin fiksuna ihmisenä, kun verbaalisesti hyökkäisit päälleni.

Akateemiset taidot, joihin viestissäni viittasin alkavat kehittyä jo ala-asteella. En siis viestissäni puhunut mitään akateemisista ihmisistä tai väestöstä, jota Suomessakin on melkoinen määrä, pk-seudulla jopa enemmistö asuinalueesta riippuen. Siihen mahtuu monenlaista perhe- ja keskustelukulttuuria taustoista, ammateista ja kiinnostuksenkohteista riippuen. 

Politiikasta keskustelemista pidetään monesti tabuna, mutta tuttujen kesken ollaan usein samalla suunnalla myös poliittisesti, joten keskustelu vaikkapa oman suuntauksen puolueiden toilauksien suhteen on viihdyttävää. En ole ikinä ymmärtänyt miten ihmeessä politiikka voidaan kokea tylsänä. Sehän on parasta viihdettä (myös illanistujaisissa).

Politiikan ongelma on siinä ettei yksikään puolue uskalla ajaa mitään uusia järkeviä faktoihin pohjautuvia näkemyksiä läpi. Samalla huomaa sen miten takit kääntyy heti kun päästään hallitukseen (Li Andersson esim). Suurimmaksi osaksi moderni politiikka on omille tukijoukoille saavutusten liioittelua ja muille valehtelua. Kasvoin ulos politiikasta jo parikymppisenä

Politiikka on suurelta osin huijaamista. Poliitikko lupailee kuun taivaalta vaaleja ennen, ja kun äänestäjä on äänensä antanut, poliitikko voi pitää tai pyörtää lupauksensa. Äänestäjän käsissä asia ei enää ole.

Kansalaisen näkökulmasta ongelma on siinä, että yksilöllä ei ole symbolista valtaa, vaan ainoastaan puolueiden kaltaiset ryhmittymät voivat käyttää symbolista valtaa ja yrittää vaikuttaa yhteiskunnassa poliittisiin mielipiteisiin. Siksi yksittäiselle kansalaiselle jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko luovuttaa äänensä poliitikolle ja toivoa parasta tai jättää tyystin äänestämättä.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja kompromisseja, ja tällä kaikella on valtava merkitys jokaisen arkeen. Olen hiukan hämmästynyt tästä kommentista, sillä kyse ei todellakaan ole symbolisesta vallasta.

Se on eri asia miten tätä vaikutusvaltaa tuodaan retorisesti esille kansalaisille, se on eräänlaista teatteria ja jopa viihdettä, eikä muuten voisi ollakaan, sillä poliittisen päätöksenteon mekanismit realiteetit ovat monilta täysin hukassa. Sen vuoksi puhutaan tyhjistä vaalilupauksista ja siitä, että kansaa "huijataan". Demokratia näet tarkoittaa sitä, että asioista sovitaan muiden kanssa kompromisseja tehden.

Jokainen, joka pettyy politiikkaan em. syistä on helppoa riistaa populisteille.

Ehkä et tunne symbolisen vallankäytön käsitettä. Se kuuluu yhteiskuntatieteen peruskäsitteisiin ja tarkoittaa mahdollisuutta muodostaa poliittisia mielipiteitä ja vaikuttaa ihmisten käsityksiin. Symbolinen vallankäyttö on yhteiskunnallisen hallinnan perusmekanismi. Kaikki politiikka tähtää symboliseen valtaan.

Politiikka on retoriikkaa, mutta myös erittäin konkreettista vallankäyttöä ja valtasuhteita. On lapsellista ajatella itseään kansalaisena passiivisena äänten luovuttajana, kun jokaisella on kuitenkin paljon muutakin vaikutusvaltaa kuin oma ääni vaaleissa. On mahdollisuus esimerkiksi myös itse osallistua politiikkaan ja yhteiskuntaan, missä puoluepolitiikalla on iso rooli. Politiikassa ei todellakaan ole kyse vain retoriikasta, ihmisten huijaamisesta ja symbolisesta vallankäytöstä, se on kertakaikkiaan lapsellista ajattelua.

Ei äänestävä kansalainen ole passiivinen äänen luovuttaja, sillä kansalainen todennäköisesti - toivottavasti ainakin - antaa äänensä harkiten. Harkinta edellyttää aktiivisuutta.

Mutta äänestäjä ei voi mitenkään olla varma, että poliitikko pitää ne lupauksensa, jotka saivat äänestäjän poliitikkoa äänestämään. Tämän asetelman vuoksi huijauksen mahdollisuus on aina olemassa.

Tähän asetelmaan myös perustuu opposition voima ennen vaaleja. Tuskin sinäkään kuvittelet, että tämänhetkinen oppositio ihan oikeasti tekee tai edes yrittää tehdä kaikkea sitä, mitä vaalitenteissä uhoaa.

Myös äänestäjällä on vastuuta esimerkiksi siinä, että ottaa selvää miten poliittinen järjestelmä ja yhteiskunta toimii. On luonnollista, että syntyy pettymyksiä, jos ei ymmärrä, miten demokratia toimii, mihin oppositiota tarvitaan, miksi on tärkeää tehdä vaalilupauksia ja sopia hallitusohjelmasta jne. Jos äänestää sillä ajatuksella, että nyt minä saan vaalilupauksen täytettyä, niin silloin valitettavasti em. asioissa on suuria puutteita. 

Äänestäjän oikeusturvaan noiden asioiden sijasta vaikuttaa enemmän äänikynnys eli osa äänistä tavallaan menee hukkaan. Sen vuoksihan nyt ollaan sopimassa uudistuksista. Jos mahdollisuus saada oman puoluekartan äänestäjiä läpi ovat hyvin vähäiset omassa vaalipiirissä, se vaikuttaa äänestyshalukkuuteen (edellyttäen, että on käsitys siitä miten vaalijärjestelmä toimii).

Lueskelin juuri juttua päihdeäidin lapsesta, joka oli pyrkinyt koulussa täydellisyyteen voidakseen välttää vanhempiensa elämäntavan ja päässyt ensimmäisellä yrityksellä oikeustieteelliseen. Hänellä olikin karmeat mustat pitkät keinokynnet ja ennen kaikkea isoja tatuointeja kämmenselissä. Molemmat käsivarret oli tottakai täynnä tatuointeja. Yhdellä silmäyksellä näkee millainen tausta sillä nuorella naisella on, oli mikä tahansa maisterin tutkinto.

Geeneistään ei pääse eroon ja sekin nainen olisi taatusti itse päihdeongelmainen, ellei olisi lapsuuden traumojen takia saanut päihdekammoa. Alaluokkainen maku on kuitenkin säilynyt. Kukaan keskiluokasta ponnistava ei pilaisi uraansa näkyvissä paikoissa olevilla tuhruisilla tatuoinneilla ja noita-akan mattamustilla kynsillä.

Uskottavuus siinä yhteiskuntaluokassa, johon voi ponnistaa koulujärjestelmän ansiosta, on sillä ulkonäön muokkauksella täysi nolla. Se nainen aikookin jatkaa opiskelua ja ryhtyä yliopistotutkijaksi. Vaikka voisi tienata hyvin sillä tutkinnolla, jos joku palkkaisi hänet lakimieheksi. Tutkijana voi päteä mutta palkka ei ole kummoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat joskus olleet sivistyneitä, mutta eivät ole enää. Koulutusta ei arvosteta, kun se on helposti kaikkien saavana ja jopa pakollista, ja lisäksi rahaa toimeentuloon saa, vaikka ei tekisi yhtään mitään. Surullinen tosiasia, jota ei ole riittävästi pohdittu luokkayhteiskunnan kehittymisen taustalla. Ehkäpä elämän paranemisen ja sivistyksen lisääntymisen lakipiste jo saavutettiin?

Samoin on muuttunut käsitys siitä, mitä koulusivistyksellä tarkoitetaan. Tämän päivän opillinen "sivistys" on vain kalpea varjo entisestään.

Tänään sivistykseksi äärimmillään väitetään koodaamisen osaamista ja yrittäjyyskasvatusta, ja autokoulun käymisestäkin voi saada lukiokurssin. Sen sijaan lukemis- ja kirjoitustaidon kanssa on niin ja näin.

Nykylukiolainen ei pärjäisi ollenkaan muutaman vuosikymmenen takaisessa lukiossa. Silloin piti osata kieliä, jopa latinaa, ja tuntea historiaa ja kirjallisuutta ja ylipäänsä lukea paljon.

Taitaa olla osittain myös koulujen eriytymisen satoa. Vasta julkistettiin tutkimus, missä osaamistasossa oli useiden vuosien eroja, vaikka muodolliset vaatimukset ovat samat. 

Olen itse käynyt ns. eliittikoulun samoin kuin lapseni, enkä huomannut eroa lasten koulunkäynnissä omaani verraten (aikaa koulumaailman kosketuksesta on kymmenkunta vuotta). Latinaakin opetetaan vielä, ja vaatimukset ovat äidinkielessä ja pitkässä matikassa erittäin kovia ja työläitä eli kun kaikki ovat hyviä oppilaita, nousevat vaatimukset sitä mukaa. Jos taas on vaikeuksia jopa  lukutaidossa, ei koulupolusta voi kovin pitkää tulla.

Olen monesti ajatellut tätä palstaa seuratessa, että vaikka monissa asioissa on aivan vierasta ja alaluokkaista maailmaa, niin kuitenkin täällä kirjoittavat parempiosaiset, jotka osaavat lukea ja kirjoittaa. Tunnen parikin opettajaa, he ovat kertoneet, että jopa yläasteella tavallisessa oppilaita, joiden lukutaito on hyvin heikko.

Suomalainen koulu oli pitkään tasa-arvon ideaan perustuva systeemi. Se tuotti esimerkiksi hyvän PISA-menestyksen, jota ihmeteltiin ja ihailtiin ympäri maailmaa. Tämän päivän suomalainen koulu on eriarvoistuva koulu. PISA-menestys on romahtanut, ja tulevaisuus näyttää kovin huonolta.

Nykyään vanhemmat saavat itse valita, mihin kouluun lapsensa laittavat, ja kunnat saavat itse päättää, paljonko rahaa koulutukseen laittavat. Kouluihin on tullut paljon lapsia vieraista kulttuureista. Inkluusioajattelun nimissä kaikenlaiset lapset sijoitetaan samaan luokkaan, myös vaikeat ja ongelmalliset tapaukset. Tällaiset tekijät vievät Suomea Ruotsin tietä. Syntyy sellaisia kouluja, joihin vanhemmat eivät halua lapsiaan laittaa, ja sellaisia, joihin on tunkua. Syntyy siis eriarvioisia kouluja omine ongelmineen ja omanlaisine opettajineen ja toimintakulttuureineen.

Latinaa ei suomalaisissa kouluissa lueta ihan joitakin yksittäisiä erikoisuuksia lukuun ottamatta. Eipä ole paljon päteviä opettajiakaan, ja vähemmäksi käyvät nekin, kun latinaa väitetään - niin typerää kuin tämä onkin - hyödyttömäksi kouluaineeksi.

Vierailija kirjoitti:

Valaisin -esimerkki sosioekonomisten taustojen ilmentäjänä:

Yhteiskunnan syrjäytynyt hankkii olohuoneeseen valaisimen, joka valaisee (jos sähköjä ei ole katkaistu). Duunaritaustainen hankkii itselleen mieleisen mutta sopuhintaisen olohuoneen valaisimen, useimmiten Prismasta tai Verkkokaupasta. Alempi keskiluokka ostaa olohuoneeseen Vepsäläiseltä edullisen designvalaisimen tai vaihtoehtoisesti kalliimman hyödyntäen luottokorttia tai osamaksua. Ylempi keskiluokka hankkii edulliset designvalaisimet Vepsäläiseltä lastenhuoneisiin ja panostaa kalliimpaan valaisimeen olohuoneessa. Eliitti ihailee olohuoneen katossa Tynellin perintövalaisinta, josta Bukowskin huutokaupassa saisi 50 000 euroa.

Tämä oli yksi parhaista esimerkeistä tähän asti.

Olen vahvasti keskiluokkainen ihminen eikä tuttavapiirissäni ole ainuttakaan perhettä, jossa aikamiehet tekisivät mitään poikien tai äijien reissuja. Lomat ja reissut tehdään perheinä. Ulos jos mennään, ei mennä yksin baariin vaan syömään perheen kanssa. Jos mies ilman perhettään jonnekin menee, niin se on töihin tain hyvin yksinäiseen harrastukseen. Se mies voi mennä juoksemaan vaikka maastoon tai pyöräilemään pyreneille, mutta mitään jätkäporukkaa ei todellakaan ole. Ne äijien reissut ovat duunareiden ja teinien juttu. [/quote]

Olet vahvasti myös sekaisin jos et pysty olemaan joko yksin tai pelkäät että jotain outoa  jätkäporukassa tapahtuisi. Siis mitä ihmettä? Sulla ei taida olla omaa tyttöporukkaa jotka tekisivät jotain ilman miestä. Anteeksi siis naisporukkaa. Ei hyvänen aika.

Halvannäköisesti värjätyt hiukset tai ns. Kouvola-tukka ovat yleensä aika hyvä indikaattori sen suhteen, että henkilö kuuluu alempaan sosiaaliluokkaan. Ja löysät collegehousut, vaikka sitten pakkaskelillä. 

Parhaiten sosiaaliluokka ehkä kuitenkin näkyy ihmisen tavassa ajatella ja ilmaista itseään. Asuin viisi vuotta lähiössä, joka oli täyteen ammuttu matalasti koulutettuja kansalaisia. Tunnepohjainen ja yleistävä ajattelutapa tuntui olevan vallalla naapureiden kanssa keskustellessa. Faktoilla ei niin väliä, kun v*tuttaa milloin mikäkin. Toisinaan omista ratkaisuista johtuneet seuraukset, joista sitten tiuskitaan muille. Asioita harvemmin perustellaan syvällisesti ja vikaa nähdään kaikkialla muualla ja kaikissa muissa paitsi itsessä. Naapuritalon kenialaisperhettä voidaan kutsua häirikköperheeksi, mutta ei osata antaa ensimmäistäkään esimerkkiä siitä, kuinka he ovat olleet häiriöksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämähäkki-mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylempi sosiaaliluokka lukee tilanteita paremmin ja pystyy mukauttamaan käytöstään tilanteen mukaan. Kielenkäyttö on yksi paljastavampia tekijöitä. 

Esimerkki tosielämästä. Työpaikka, jossa korkeasti koulutettuja perinteisesti arvostetussa työssä.  Uusi työntekijä, joka oli käyttäytynyt kuin muut. Eräässä työtilanteessa hän alkoi puhumaan innokkaasti politiikkaa sivuavasta aiheesta ja puheessa alkoi tulla kirosanoja täytesanoina. Sen jälkeen keskustelu aiheesti alkoi tyrehtyä.

Kuvaavasti seuraavana työpäivänä keskustelussa toisen työkaverini kanssa sivutettiin kyseistä työntekijää ja hän kysäisi siinä, tiedänkö mistä päin tämä uusi työntekijä on kotoisin.  Vastaisin, en tiedä. Sen jälkeen hienoinen tauko ja katseen suuntaaminen "tyhjyyteen" ja sitten siirtyminen uuteen puheenaiheeseen.

Ylempi sosiaaliluokka osaa keskenäänkin välittää viestinsä tyylikkäästi. 

Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, millä tasolla tietyistä aihepiireistä voidaan puhua yleisessä keskustelussa ja yleisesti, kuinka affektiivisesti.

Olen kyllä eri mieltä, kiroilua esiintyy ihan kaikissa sosiaaliluokissa. Enemmän persoonallisuudesta kiinni.

Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, missä tilanteessa voi kiroilla. Siinä on se ero.

Jos joku tohtori menee naimisiin autonkuljettajan kanssa, niin nouseeko autokuljettajan yhteiskuntaluokka vai putoaako tohtorin yhteiskuntaluokka? Ja nyt on turha väittää, että sellaista ei tapahtuisi.

Taustat (ei vain pariskunnan itsensä koulutus) vaikuttavat eli molemmat ovat todennäköisesti taustoiltaan samankaltaisia ja keskiluokkaisia kuten suurin osa suomalaisista. Kaukana toisistaan olevien yhteiskuntaluokkien ihmisten väliset parisuhteet ovat suht harvinaisia kuten ovat aina olleet.

Koulutustasohan nousi 90-luvulle asti eli lapset ovat vanhempiaan koulutettuja, mutta nykyisin luokkayhteiskunta taas tiukentaa otettaan. Duunariperheiden lapsista ei enää tule tohtoreita ja keskiluokankin lasten koulutus jää AMK:hon, jos siihenkään. Alaluokka on kasvussa eli se porukka, jolla ei ole mahdollisuuksia pärjätä työelämässä vähäisen tai kesken jääneen koulutuksen takia.

Koulutuksesta leikataan seuraavalla hallituskaudella eli luokkayhteiskuntakehitys jatkuu nopeammalla vauhdilla, ikävä kyllä. En tajua, kuinka joku haluaa äänestää koulutuksesta leikkaajia! Sivistys on suomalaisten valtti. Meillä ei ole kultaa, timantteja tai öljyä eli sillä sivistyksellä meidän pitää kilpailla toimeentuloa.

Ei välttämättä mene noin. Nykyisin lukioon jätetään aloituspaikat täyttämättä, jos hakija ei ylitä 7,5:n keskiarvorajaa. Perhetausta tai varallisuus ei auta asiaan.

Laki muuttui. Oppivelvollisuusikä piteni. Eiköhän lukiot täytetä ihan maksimiinsa nykytilanteessa. Pakkohan se on, kun kaikki 18 vuoteen asti pitää järjestää toiselle asteelle.

Lukiorajaa täyttämättömät menee ammattikouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat joskus olleet sivistyneitä, mutta eivät ole enää. Koulutusta ei arvosteta, kun se on helposti kaikkien saavana ja jopa pakollista, ja lisäksi rahaa toimeentuloon saa, vaikka ei tekisi yhtään mitään. Surullinen tosiasia, jota ei ole riittävästi pohdittu luokkayhteiskunnan kehittymisen taustalla. Ehkäpä elämän paranemisen ja sivistyksen lisääntymisen lakipiste jo saavutettiin?

Samoin on muuttunut käsitys siitä, mitä koulusivistyksellä tarkoitetaan. Tämän päivän opillinen "sivistys" on vain kalpea varjo entisestään.

Tänään sivistykseksi äärimmillään väitetään koodaamisen osaamista ja yrittäjyyskasvatusta, ja autokoulun käymisestäkin voi saada lukiokurssin. Sen sijaan lukemis- ja kirjoitustaidon kanssa on niin ja näin.

Nykylukiolainen ei pärjäisi ollenkaan muutaman vuosikymmenen takaisessa lukiossa. Silloin piti osata kieliä, jopa latinaa, ja tuntea historiaa ja kirjallisuutta ja ylipäänsä lukea paljon.

Taitaa olla osittain myös koulujen eriytymisen satoa. Vasta julkistettiin tutkimus, missä osaamistasossa oli useiden vuosien eroja, vaikka muodolliset vaatimukset ovat samat. 

Olen itse käynyt ns. eliittikoulun samoin kuin lapseni, enkä huomannut eroa lasten koulunkäynnissä omaani verraten (aikaa koulumaailman kosketuksesta on kymmenkunta vuotta). Latinaakin opetetaan vielä, ja vaatimukset ovat äidinkielessä ja pitkässä matikassa erittäin kovia ja työläitä eli kun kaikki ovat hyviä oppilaita, nousevat vaatimukset sitä mukaa. Jos taas on vaikeuksia jopa  lukutaidossa, ei koulupolusta voi kovin pitkää tulla.

Olen monesti ajatellut tätä palstaa seuratessa, että vaikka monissa asioissa on aivan vierasta ja alaluokkaista maailmaa, niin kuitenkin täällä kirjoittavat parempiosaiset, jotka osaavat lukea ja kirjoittaa. Tunnen parikin opettajaa, he ovat kertoneet, että jopa yläasteella tavallisessa oppilaita, joiden lukutaito on hyvin heikko.

Suomalainen koulu oli pitkään tasa-arvon ideaan perustuva systeemi. Se tuotti esimerkiksi hyvän PISA-menestyksen, jota ihmeteltiin ja ihailtiin ympäri maailmaa. Tämän päivän suomalainen koulu on eriarvoistuva koulu. PISA-menestys on romahtanut, ja tulevaisuus näyttää kovin huonolta.

Nykyään vanhemmat saavat itse valita, mihin kouluun lapsensa laittavat, ja kunnat saavat itse päättää, paljonko rahaa koulutukseen laittavat. Kouluihin on tullut paljon lapsia vieraista kulttuureista. Inkluusioajattelun nimissä kaikenlaiset lapset sijoitetaan samaan luokkaan, myös vaikeat ja ongelmalliset tapaukset. Tällaiset tekijät vievät Suomea Ruotsin tietä. Syntyy sellaisia kouluja, joihin vanhemmat eivät halua lapsiaan laittaa, ja sellaisia, joihin on tunkua. Syntyy siis eriarvioisia kouluja omine ongelmineen ja omanlaisine opettajineen ja toimintakulttuureineen.

Latinaa ei suomalaisissa kouluissa lueta ihan joitakin yksittäisiä erikoisuuksia lukuun ottamatta. Eipä ole paljon päteviä opettajiakaan, ja vähemmäksi käyvät nekin, kun latinaa väitetään - niin typerää kuin tämä onkin - hyödyttömäksi kouluaineeksi.

En ole aiheen asiantuntija, mutta ilmiöoppiminen ja siirtyminen paikasta toiseen sekä seinättömyys kouluissa ovat varmasti pahentaneet kaikkia olemassaolevia ongelmia ja lisänneet niitä. Miten lapsi voisi hallita hälyä opinnoissaan, kun sitä ei voi tehdä aikuinenkaan avokonttorissa?

En ymmärrä mikä uudistushulluus peruskouluun iski jo pitkän aikaa sitten? Miksi lähdettiin muuttamaan sitä mikä toimi? Omana koulunkäynnin aikanani oli erityisluokat ja taso-opetus yläasteella, mikä oli hyvä systeemi. Nyt ilmeisesti tavallisissa kouluissa kaikki oppivat huonommin kuin oma potentiaali sallisi.

Onhan se oikeasti skandaali, jos peruskoulussa ei opi lukemaan! Ollaan kehitysmaiden tasolla eli siellä monen koulunkäynti on täysin muodollista. Ihminen on käynyt koulua kuusikin vuotta, mutta lukeminen on hyvin hidasta ja vaivalloista tavu kerrallaan, koska opetusta ei ole oikeasti ollut tai siihen ei ole osallistunut. Sellaisia oppilaita nykyisin putkahtaa ulos peruskoulusta Suomessakin.

Kiireellisimmät uudistukset ovat inkluusion poistaminen, luokkakoon pienentäiminen 28-30 ja taso-opetuksen palauttaminen sekä koulurakennusten avokonttoriarkkitehtuurin poistaminen. Ei lapsi ole kypsä siihen, että sekä aikuiset, luokkatoverit että tilat vaihtuvat jatkuvasti. Keneltä tahansa lastenpsykiatrilta kysyminen olisi auttanut asiaa, mutta nythän maito on jo maassa ja osa sukupolvista menetetty.

Kasvonaama kirjoitti:

Halvannäköisesti värjätyt hiukset tai ns. Kouvola-tukka ovat yleensä aika hyvä indikaattori sen suhteen, että henkilö kuuluu alempaan sosiaaliluokkaan. Ja löysät collegehousut, vaikka sitten pakkaskelillä. 

Parhaiten sosiaaliluokka ehkä kuitenkin näkyy ihmisen tavassa ajatella ja ilmaista itseään. Asuin viisi vuotta lähiössä, joka oli täyteen ammuttu matalasti koulutettuja kansalaisia. Tunnepohjainen ja yleistävä ajattelutapa tuntui olevan vallalla naapureiden kanssa keskustellessa. Faktoilla ei niin väliä, kun v*tuttaa milloin mikäkin. Toisinaan omista ratkaisuista johtuneet seuraukset, joista sitten tiuskitaan muille. Asioita harvemmin perustellaan syvällisesti ja vikaa nähdään kaikkialla muualla ja kaikissa muissa paitsi itsessä. Naapuritalon kenialaisperhettä voidaan kutsua häirikköperheeksi, mutta ei osata antaa ensimmäistäkään esimerkkiä siitä, kuinka he ovat olleet häiriöksi. 

Ei mun collareissa mitään vikaa ole. Olen ne pessyt ja silittänyt. Luokastani en osaa sanoa, mutta korkeampi koulus löytyy ja tilillä on rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen vahvasti keskiluokkainen ihminen eikä tuttavapiirissäni ole ainuttakaan perhettä, jossa aikamiehet tekisivät mitään poikien tai äijien reissuja. Lomat ja reissut tehdään perheinä. Ulos jos mennään, ei mennä yksin baariin vaan syömään perheen kanssa. Jos mies ilman perhettään jonnekin menee, niin se on töihin tain hyvin yksinäiseen harrastukseen. Se mies voi mennä juoksemaan vaikka maastoon tai pyöräilemään pyreneille, mutta mitään jätkäporukkaa ei todellakaan ole. Ne äijien reissut ovat duunareiden ja teinien juttu. 

Olet vahvasti myös sekaisin jos et pysty olemaan joko yksin tai pelkäät että jotain outoa  jätkäporukassa tapahtuisi. Siis mitä ihmettä? Sulla ei taida olla omaa tyttöporukkaa jotka tekisivät jotain ilman miestä. Anteeksi siis naisporukkaa. Ei hyvänen aika.

Olen eri kommentoija, mutta keskustelin tästä jo ketjun alkupuolella eli ilmeisesti tässä on todella valtaisa kuilu eri kulttuurien välillä, kun ei pystytä mitenkään ymmärtämään, ettei kyse ole ole kenenkään haluista, peloista tms. vaan yksinkertaisesti siitä, ettei vain ole ollut tapana tehdä tuollaisia asioita, eikä myöskään tunneta ketään, joiden tapana se olisi. Vrt. vieras kulttuuri, jossa ei vain käydä saunassa, eikä siihen tarvita ketään, joka pelkäisi saunomista tai välttämättä haluaisi saunoa, vaikka puoliso ei anna. Se ei vain kuulu tapoihin. 

Sivistynyt ihminen on kohtelias. Auttaa muita, avaa ovia, antaa paikan liikennevälineissä. Osaa avata suunsa ja kysyä, tarvitseeko toinen henkilö apua? Nostaa toiselta tippuvia tavaroita, ei etuile, hymyilee ja juttelee lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin juuri juttua päihdeäidin lapsesta, joka oli pyrkinyt koulussa täydellisyyteen voidakseen välttää vanhempiensa elämäntavan ja päässyt ensimmäisellä yrityksellä oikeustieteelliseen. Hänellä olikin karmeat mustat pitkät keinokynnet ja ennen kaikkea isoja tatuointeja kämmenselissä. Molemmat käsivarret oli tottakai täynnä tatuointeja. Yhdellä silmäyksellä näkee millainen tausta sillä nuorella naisella on, oli mikä tahansa maisterin tutkinto.

Geeneistään ei pääse eroon ja sekin nainen olisi taatusti itse päihdeongelmainen, ellei olisi lapsuuden traumojen takia saanut päihdekammoa. Alaluokkainen maku on kuitenkin säilynyt. Kukaan keskiluokasta ponnistava ei pilaisi uraansa näkyvissä paikoissa olevilla tuhruisilla tatuoinneilla ja noita-akan mattamustilla kynsillä.

Uskottavuus siinä yhteiskuntaluokassa, johon voi ponnistaa koulujärjestelmän ansiosta, on sillä ulkonäön muokkauksella täysi nolla. Se nainen aikookin jatkaa opiskelua ja ryhtyä yliopistotutkijaksi. Vaikka voisi tienata hyvin sillä tutkinnolla, jos joku palkkaisi hänet lakimieheksi. Tutkijana voi päteä mutta palkka ei ole kummoinen.

Miksi hänen tienestinsä ovat sinulle niin tärkeitä? Minä näen tilanteen aivan toisin kuin sinä eli nimenomaan tutkijana hänen mahdollisuutensa vaikuttaa ovat huomattavasti suuremmat kuin tavallisessa juristin työssä. Taustansa takia hänellä on siihen varmasti paljon enemmän annettavaa kuin monella muulla eli oikeusjärjestelmän tasollahan monet yhteiskunnalliset erot ja valtasuhteet näkyvät. 

Esimerkki kuvastaa myös hienosti sitä, miten geenit vaikuttavat ihmiselämään enemmän kuin tausta. Kun ne yhdistyvät suotuisasti, voi hyvinkin heikoista lähtökohdista nousta vaikuttaja, jonka merkitys meille kaikille yhteisönä on suuri juuri sen vuoksi, että hänen taustansa on poikkeava. 

Tässä eikä niinkään mahdollisuuksien tasa-arvossa on hyvinvointivaltion vahvuus, koska sen takaa ainoastaan riittävä joukko paljon tienaavia, hyvin koulutettuja ja tulosta tekeviä ihmisiä. Keskiverrosta ei koskaan tule huippuosaajaa, vaan sen tekevät ainoastaan geenit, jotka tuottavat hyvinvointia hyvin laajalle joukolle yritys- ja tiedemaailmassa verojen ja innovaatioiden kautta. Tällaisia ihmisiä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista eikä heidän tielleen pidä asettaa esteitä (kuten lukukausimaksuja, kirjaston käyttömaksuja tai kehnoa peruskoulua).

Tuo ilmiöoppimisen syyttäminen tästä on mielestäni aika hupaisaa. Todella monessa koulussa ilmiö otetaan sellaisena lakisääteisenä hubbabubbaviikkona (tai päivinä), jolloin rikotaan vähän luokka- ja ainerajoja. Viikolle ängetään kaikki mahdolinen ryhmäytymisharjoitus ja rennompi tekeminen. Toki sekaan mahtuu ihan aineiden opetustakin ilmiökeskeisesti. Jos näitä tuotoksia ei kuitenkaan arvioida mitenkään, oppilaat eivät myöskään tee ilmiöviikolla mitään. Muu aika opetetaan ihan niin kuin ennenkin, mitä nyt entistä suppeammin tietenkin, koska oppilasaines on entistä veltompaa ja viihteellistyneempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat joskus olleet sivistyneitä, mutta eivät ole enää. Koulutusta ei arvosteta, kun se on helposti kaikkien saavana ja jopa pakollista, ja lisäksi rahaa toimeentuloon saa, vaikka ei tekisi yhtään mitään. Surullinen tosiasia, jota ei ole riittävästi pohdittu luokkayhteiskunnan kehittymisen taustalla. Ehkäpä elämän paranemisen ja sivistyksen lisääntymisen lakipiste jo saavutettiin?

Samoin on muuttunut käsitys siitä, mitä koulusivistyksellä tarkoitetaan. Tämän päivän opillinen "sivistys" on vain kalpea varjo entisestään.

Tänään sivistykseksi äärimmillään väitetään koodaamisen osaamista ja yrittäjyyskasvatusta, ja autokoulun käymisestäkin voi saada lukiokurssin. Sen sijaan lukemis- ja kirjoitustaidon kanssa on niin ja näin.

Nykylukiolainen ei pärjäisi ollenkaan muutaman vuosikymmenen takaisessa lukiossa. Silloin piti osata kieliä, jopa latinaa, ja tuntea historiaa ja kirjallisuutta ja ylipäänsä lukea paljon.

Taitaa olla osittain myös koulujen eriytymisen satoa. Vasta julkistettiin tutkimus, missä osaamistasossa oli useiden vuosien eroja, vaikka muodolliset vaatimukset ovat samat. 

Olen itse käynyt ns. eliittikoulun samoin kuin lapseni, enkä huomannut eroa lasten koulunkäynnissä omaani verraten (aikaa koulumaailman kosketuksesta on kymmenkunta vuotta). Latinaakin opetetaan vielä, ja vaatimukset ovat äidinkielessä ja pitkässä matikassa erittäin kovia ja työläitä eli kun kaikki ovat hyviä oppilaita, nousevat vaatimukset sitä mukaa. Jos taas on vaikeuksia jopa  lukutaidossa, ei koulupolusta voi kovin pitkää tulla.

Olen monesti ajatellut tätä palstaa seuratessa, että vaikka monissa asioissa on aivan vierasta ja alaluokkaista maailmaa, niin kuitenkin täällä kirjoittavat parempiosaiset, jotka osaavat lukea ja kirjoittaa. Tunnen parikin opettajaa, he ovat kertoneet, että jopa yläasteella tavallisessa oppilaita, joiden lukutaito on hyvin heikko.

Suomalainen koulu oli pitkään tasa-arvon ideaan perustuva systeemi. Se tuotti esimerkiksi hyvän PISA-menestyksen, jota ihmeteltiin ja ihailtiin ympäri maailmaa. Tämän päivän suomalainen koulu on eriarvoistuva koulu. PISA-menestys on romahtanut, ja tulevaisuus näyttää kovin huonolta.

Nykyään vanhemmat saavat itse valita, mihin kouluun lapsensa laittavat, ja kunnat saavat itse päättää, paljonko rahaa koulutukseen laittavat. Kouluihin on tullut paljon lapsia vieraista kulttuureista. Inkluusioajattelun nimissä kaikenlaiset lapset sijoitetaan samaan luokkaan, myös vaikeat ja ongelmalliset tapaukset. Tällaiset tekijät vievät Suomea Ruotsin tietä. Syntyy sellaisia kouluja, joihin vanhemmat eivät halua lapsiaan laittaa, ja sellaisia, joihin on tunkua. Syntyy siis eriarvioisia kouluja omine ongelmineen ja omanlaisine opettajineen ja toimintakulttuureineen.

Latinaa ei suomalaisissa kouluissa lueta ihan joitakin yksittäisiä erikoisuuksia lukuun ottamatta. Eipä ole paljon päteviä opettajiakaan, ja vähemmäksi käyvät nekin, kun latinaa väitetään - niin typerää kuin tämä onkin - hyödyttömäksi kouluaineeksi.

En ole aiheen asiantuntija, mutta ilmiöoppiminen ja siirtyminen paikasta toiseen sekä seinättömyys kouluissa ovat varmasti pahentaneet kaikkia olemassaolevia ongelmia ja lisänneet niitä. Miten lapsi voisi hallita hälyä opinnoissaan, kun sitä ei voi tehdä aikuinenkaan avokonttorissa?

En ymmärrä mikä uudistushulluus peruskouluun iski jo pitkän aikaa sitten? Miksi lähdettiin muuttamaan sitä mikä toimi? Omana koulunkäynnin aikanani oli erityisluokat ja taso-opetus yläasteella, mikä oli hyvä systeemi. Nyt ilmeisesti tavallisissa kouluissa kaikki oppivat huonommin kuin oma potentiaali sallisi.

Onhan se oikeasti skandaali, jos peruskoulussa ei opi lukemaan! Ollaan kehitysmaiden tasolla eli siellä monen koulunkäynti on täysin muodollista. Ihminen on käynyt koulua kuusikin vuotta, mutta lukeminen on hyvin hidasta ja vaivalloista tavu kerrallaan, koska opetusta ei ole oikeasti ollut tai siihen ei ole osallistunut. Sellaisia oppilaita nykyisin putkahtaa ulos peruskoulusta Suomessakin.

Kiireellisimmät uudistukset ovat inkluusion poistaminen, luokkakoon pienentäiminen 28-30 ja taso-opetuksen palauttaminen sekä koulurakennusten avokonttoriarkkitehtuurin poistaminen. Ei lapsi ole kypsä siihen, että sekä aikuiset, luokkatoverit että tilat vaihtuvat jatkuvasti. Keneltä tahansa lastenpsykiatrilta kysyminen olisi auttanut asiaa, mutta nythän maito on jo maassa ja osa sukupolvista menetetty.

Älylaitteet tuotiin kouluihin. Nyt lapset katselevat videioita ja tiktokkia ja instaa ja pelaavat puhelimillaan pelejä. Oikeita kirjoja ei ole, vaan kirjatkin ovat vain tekstejä samalla puhelimen näytöllä kuin pelit ja videotkin. Kyniäkään ei käytetä, kun ei juuri mitään kirjoiteta.

Kun ei lueta eikä kirjoiteta, niin ei opita lukemaan eikä kirjoittamaan.

Digisekoilu on pahin yksittäinen järkyttävä virhe, mikä kouluun väkisin ajettiin.

Tatuoinneista näkee sosiaaliluokan, etenkin sen minkä luokkaisesta perheestä tulee. Kuulumme yläluokkaan. Suvussani ei ole kenelläkään tatuointeja koska emme liiku piireissä joissa niitä arvostetaan. Lapsista pidetään huolta aikuisuuteen saakka ja leikkikaverit valikoidaan tarkasti. Lapsemme ei luo kaverisuhteita ellemme ole tavanneet kaveriehdokkaan vanhempia ensin. Pienen sukumme kaikki lapset ovat valmistuneet samasta peruskoulusta jonka henkiökuntaan meillä on ollut tiiviit suhteet jo lähes 100 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ilmiöoppimisen syyttäminen tästä on mielestäni aika hupaisaa. Todella monessa koulussa ilmiö otetaan sellaisena lakisääteisenä hubbabubbaviikkona (tai päivinä), jolloin rikotaan vähän luokka- ja ainerajoja. Viikolle ängetään kaikki mahdolinen ryhmäytymisharjoitus ja rennompi tekeminen. Toki sekaan mahtuu ihan aineiden opetustakin ilmiökeskeisesti. Jos näitä tuotoksia ei kuitenkaan arvioida mitenkään, oppilaat eivät myöskään tee ilmiöviikolla mitään. Muu aika opetetaan ihan niin kuin ennenkin, mitä nyt entistä suppeammin tietenkin, koska oppilasaines on entistä veltompaa ja viihteellistyneempää. 

Lukioiden aikataulut on vedetty "tehokkuuden" (oikeasti päättömän hosumisen) nimissä niin tiukoiksi, ettei erinomainenkaan opettaja mitenkään pysty yhden opintojakson aikana käsittelemään kelvollisesti edes niitä asioita, mitä opetussuunnitelmiin on kirjattu. Kaikki ilmiösekoilu vie pois niitä kalliita minuutteja, joista muutenkin on huutava pula.

Pitäisi keskittyä oppituntien pitämiseen, ja niitä tunteja pitäisi olla enemmän, eikä niitä tunteja saisi viedä milloin mistäkin syystä johonkin muuhun toimintaan.

Terveisin ope

Suomi ei ole luokkayhteiskunta, eikä luokkayhteiskuntaa halua kukaan muu kuin kokoomuslaiset, mutta moisten ihmsivihaajien oikkuja ei tarvitse ottaa huomioon.