Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempi sosiaaliluokka lukee tilanteita paremmin ja pystyy mukauttamaan käytöstään tilanteen mukaan. Kielenkäyttö on yksi paljastavampia tekijöitä.
Esimerkki tosielämästä. Työpaikka, jossa korkeasti koulutettuja perinteisesti arvostetussa työssä. Uusi työntekijä, joka oli käyttäytynyt kuin muut. Eräässä työtilanteessa hän alkoi puhumaan innokkaasti politiikkaa sivuavasta aiheesta ja puheessa alkoi tulla kirosanoja täytesanoina. Sen jälkeen keskustelu aiheesti alkoi tyrehtyä.
Kuvaavasti seuraavana työpäivänä keskustelussa toisen työkaverini kanssa sivutettiin kyseistä työntekijää ja hän kysäisi siinä, tiedänkö mistä päin tämä uusi työntekijä on kotoisin. Vastaisin, en tiedä. Sen jälkeen hienoinen tauko ja katseen suuntaaminen "tyhjyyteen" ja sitten siirtyminen uuteen puheenaiheeseen.
Ylempi sosiaaliluokka osaa keskenäänkin välittää viestinsä tyylikkäästi.
Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, millä tasolla tietyistä aihepiireistä voidaan puhua yleisessä keskustelussa ja yleisesti, kuinka affektiivisesti.
Olen kyllä eri mieltä, kiroilua esiintyy ihan kaikissa sosiaaliluokissa. Enemmän persoonallisuudesta kiinni.
Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, missä tilanteessa voi kiroilla. Siinä on se ero.
Jos joku tohtori menee naimisiin autonkuljettajan kanssa, niin nouseeko autokuljettajan yhteiskuntaluokka vai putoaako tohtorin yhteiskuntaluokka? Ja nyt on turha väittää, että sellaista ei tapahtuisi.
Sehän riippuu paljolti siitä, millaiseksi tuo pariskunta habitustaan rakentaa. Yhteiskuntaluokkahan ei ole mikään kiveen hakattu ikuinen vankila vaan kulttuurisesti muodostunut ja osin yksilöiden omiin valintoihin ja toimintaan perustuva konstruktio.
Tuota tekevät pääasiassa luokkanousijat ja -laskijat, olosuhteiden pakosta. Keskiluokassa on myös helppo liikkua hiukan ylemmäs tai alemmas kuten usein tapahtuukin. Se on kiinnostavaa, mutta voi olla myös raskasta, luulisin. Erilaisissa vaihtoehtoporukoissa voidaan nähdä tietoista dekonstruktiota enemmänkin, ja tästä on omakohtaistakin kokemusta nuoruudessa.
Puheena olevassa esimerkkitapauksessa voisi käydä vaikka niin, että tohtori ottaisi autonkuljettajan mukaansa kulttuuriharrasteisiinsa (jazzkonsertteihin, taidenäyttelyihin, kirjastoihin). Autonkuljettaja päätyisi avecina esimerkiksi väitöstilaisuuksiin ja muihin akateemisiin ympyröihin. Tämä luultavasti kävisi luontevasti - ellei autonkuljettaja kokisi kaikkea tuota kovin vastenmieliseksi. (Mutta jos kokisi, niin miten noista paria olisi tullutkaan?)
Tiedä sitten, jos autonkuljettaja tykkäisi vaikka väkivaltaviihteestä ja jääkiekon katsomisesta keskikaljabaarissa tai lätkähallissa, lähtisikö tohtori halukkaasti tai vähemmän halukkaasti sellaiseen mukaan.
Yksittäisiä poikkeuksia löytyy aina. Ihan varmasti löytyy yksittäisiä jääkiekkoa fanittavia tohtoreita ja klassista viulumusiikkia rakastavia raksaduunareita. Se kuitenkaan ei ole kiinnostavaa, sillä sosiologinen mielenkiinto kohdistuu yleisiin linjoihin, tilastoihin, todennäköisyyksiin.
Viulua soittava raksaduunari on todennäköisemmin peräisin keskiluokkaisesta perheestä, samaten formuloita katseleva tohtori, joten tällaisia keskiluokkaisia pareja syntyy jonkin verran. Ei kukaan tule tyhjästä ja määrity ammattinsa ja koulutuksensa kautta pelkästään.
Tunnen paljon lääkäreitä, perhetuttuja, siellä varsinkin on paljon pareja, joilla on vaatimattomat taustat, vaikka ovat nykyisin itse ylempää keskiluokkaa. Heidän lapsensa voivat hyvin pariutua vaikka autonkuljettajan kanssa, jos autonkuljettajalla on vaikkapa äiti, joka on totuttanut perheen kulttuuriin, lukemiseen ja klassiseen musiikkiin. Tausta on sama, vaikka koulutustasossa on eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ihan turha yhdistää perussuomalaisia alempiin ihmisryhmiin. Vaikka se pitää nykyään paikkaansa niin suomessa kaikilla on mahikset nousta ylöspäin.
Persujen johdossa on (harkitusti?) nähty viime aikoina korkeasti kouluttautuneita ja älykkäitä hahmoja kuten ensin Halla-aho ja nyt Purra. Veikkaan, että persujen älykkösiipeä enemmän tai vähemmän häiritsee puolueeseen kuuluva suuri ääliöiden joukko, joka koostuu työttömistä, syrjäytyneistä, väkivaltaa ihannoivista, päihdeongelmaisista ja rasistisia kommentteja suodattelematta möläyttelevistä tyypeistä.
Populistipuolueen johtajat ovat aina olleet kannattajiaan koulutetumpia, mahdollisesti siksi, että ko. puolueessa on helpompi päästä poliittiselle uralle muiden kouluttamattomuuden takia. Muissa puolueissa on enemmän kilpailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman ajattelun kehittäminen on tärkeää ja harvinaista. Se ei voi mitenkään kehittyä ilman muiden panosta, yksikseen. Itsenäinen ajattelu on mielestäni hyveistä kaikkein korkein, joten kunnioitan syvästi kaikkia, jotka sillä tavalla pystyvät hyödyttämään yhteiskuntaa ja yhteisöä. Sellainen ajattelu edellyttää myös omasta yhteiskuntaluokasta irrottautumista omassa ajattelussa.
Minustakin viisas ihminen osaa ajatella itsenäisesti, kyseenalaistaa omatkin mielipiteensä, tietää miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Tiukat väittelyt sen sijaan eivät kuulu minun mielestäni asioihin, jota "akateeminen" ja (mielestäsi siis) viisaampi väestönosa väistämättä harjoittaa. Minä en väittele kenenkään kanssa mistään. Minusta on kohteliasta keskustella haastamatta ketään puolustautumaan. Kärjistävä keskustelu ei ole toisen ihmisen huomioon ottamista. Esimerkiksi sinun kanssasi keskustelemisesta en nauttisi pätkääkään enkä pitäisi sinua kovin fiksuna ihmisenä, kun verbaalisesti hyökkäisit päälleni.
Akateemiset taidot, joihin viestissäni viittasin alkavat kehittyä jo ala-asteella. En siis viestissäni puhunut mitään akateemisista ihmisistä tai väestöstä, jota Suomessakin on melkoinen määrä, pk-seudulla jopa enemmistö asuinalueesta riippuen. Siihen mahtuu monenlaista perhe- ja keskustelukulttuuria taustoista, ammateista ja kiinnostuksenkohteista riippuen.
Politiikasta keskustelemista pidetään monesti tabuna, mutta tuttujen kesken ollaan usein samalla suunnalla myös poliittisesti, joten keskustelu vaikkapa oman suuntauksen puolueiden toilauksien suhteen on viihdyttävää. En ole ikinä ymmärtänyt miten ihmeessä politiikka voidaan kokea tylsänä. Sehän on parasta viihdettä (myös illanistujaisissa).
Politiikan ongelma on siinä ettei yksikään puolue uskalla ajaa mitään uusia järkeviä faktoihin pohjautuvia näkemyksiä läpi. Samalla huomaa sen miten takit kääntyy heti kun päästään hallitukseen (Li Andersson esim). Suurimmaksi osaksi moderni politiikka on omille tukijoukoille saavutusten liioittelua ja muille valehtelua. Kasvoin ulos politiikasta jo parikymppisenä
Valitettavasti poliitikot vaikuttavat sinunkin arkeesi todella järisyttävällä tavalla, vaikket sitä itse huomaisikaan.
Minun on vaikea ymmärtää tällaista ajattelua: aivan kuin valtiokoneisto ja yhteiskunta olisi jokin jumalallinen voima, joka vain vaikuttaa tuolla jossain itsekseen ilman poliitikkoja, jotka muka ovat vain teatterihahmoja halvassa komediassa?
No, ihmisiä, jotka osaavat ja tahtovat vaikuttaa kyllä riittää, ja heille on edullista, että osa porukasta antaa heidän rauhassa hoitaa omia näkemyksiään maaliin. Silloin ei kuitenkaan ole varaa valittaa lopputuloksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman ajattelun kehittäminen on tärkeää ja harvinaista. Se ei voi mitenkään kehittyä ilman muiden panosta, yksikseen. Itsenäinen ajattelu on mielestäni hyveistä kaikkein korkein, joten kunnioitan syvästi kaikkia, jotka sillä tavalla pystyvät hyödyttämään yhteiskuntaa ja yhteisöä. Sellainen ajattelu edellyttää myös omasta yhteiskuntaluokasta irrottautumista omassa ajattelussa.
Minustakin viisas ihminen osaa ajatella itsenäisesti, kyseenalaistaa omatkin mielipiteensä, tietää miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Tiukat väittelyt sen sijaan eivät kuulu minun mielestäni asioihin, jota "akateeminen" ja (mielestäsi siis) viisaampi väestönosa väistämättä harjoittaa. Minä en väittele kenenkään kanssa mistään. Minusta on kohteliasta keskustella haastamatta ketään puolustautumaan. Kärjistävä keskustelu ei ole toisen ihmisen huomioon ottamista. Esimerkiksi sinun kanssasi keskustelemisesta en nauttisi pätkääkään enkä pitäisi sinua kovin fiksuna ihmisenä, kun verbaalisesti hyökkäisit päälleni.
Akateemiset taidot, joihin viestissäni viittasin alkavat kehittyä jo ala-asteella. En siis viestissäni puhunut mitään akateemisista ihmisistä tai väestöstä, jota Suomessakin on melkoinen määrä, pk-seudulla jopa enemmistö asuinalueesta riippuen. Siihen mahtuu monenlaista perhe- ja keskustelukulttuuria taustoista, ammateista ja kiinnostuksenkohteista riippuen.
Politiikasta keskustelemista pidetään monesti tabuna, mutta tuttujen kesken ollaan usein samalla suunnalla myös poliittisesti, joten keskustelu vaikkapa oman suuntauksen puolueiden toilauksien suhteen on viihdyttävää. En ole ikinä ymmärtänyt miten ihmeessä politiikka voidaan kokea tylsänä. Sehän on parasta viihdettä (myös illanistujaisissa).
Politiikan ongelma on siinä ettei yksikään puolue uskalla ajaa mitään uusia järkeviä faktoihin pohjautuvia näkemyksiä läpi. Samalla huomaa sen miten takit kääntyy heti kun päästään hallitukseen (Li Andersson esim). Suurimmaksi osaksi moderni politiikka on omille tukijoukoille saavutusten liioittelua ja muille valehtelua. Kasvoin ulos politiikasta jo parikymppisenä
Politiikka on suurelta osin huijaamista. Poliitikko lupailee kuun taivaalta vaaleja ennen, ja kun äänestäjä on äänensä antanut, poliitikko voi pitää tai pyörtää lupauksensa. Äänestäjän käsissä asia ei enää ole.
Kansalaisen näkökulmasta ongelma on siinä, että yksilöllä ei ole symbolista valtaa, vaan ainoastaan puolueiden kaltaiset ryhmittymät voivat käyttää symbolista valtaa ja yrittää vaikuttaa yhteiskunnassa poliittisiin mielipiteisiin. Siksi yksittäiselle kansalaiselle jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko luovuttaa äänensä poliitikolle ja toivoa parasta tai jättää tyystin äänestämättä.
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja kompromisseja, ja tällä kaikella on valtava merkitys jokaisen arkeen. Olen hiukan hämmästynyt tästä kommentista, sillä kyse ei todellakaan ole symbolisesta vallasta.
Se on eri asia miten tätä vaikutusvaltaa tuodaan retorisesti esille kansalaisille, se on eräänlaista teatteria ja jopa viihdettä, eikä muuten voisi ollakaan, sillä poliittisen päätöksenteon mekanismit realiteetit ovat monilta täysin hukassa. Sen vuoksi puhutaan tyhjistä vaalilupauksista ja siitä, että kansaa "huijataan". Demokratia näet tarkoittaa sitä, että asioista sovitaan muiden kanssa kompromisseja tehden.
Jokainen, joka pettyy politiikkaan em. syistä on helppoa riistaa populisteille.
Ehkä et tunne symbolisen vallankäytön käsitettä. Se kuuluu yhteiskuntatieteen peruskäsitteisiin ja tarkoittaa mahdollisuutta muodostaa poliittisia mielipiteitä ja vaikuttaa ihmisten käsityksiin. Symbolinen vallankäyttö on yhteiskunnallisen hallinnan perusmekanismi. Kaikki politiikka tähtää symboliseen valtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempi sosiaaliluokka lukee tilanteita paremmin ja pystyy mukauttamaan käytöstään tilanteen mukaan. Kielenkäyttö on yksi paljastavampia tekijöitä.
Esimerkki tosielämästä. Työpaikka, jossa korkeasti koulutettuja perinteisesti arvostetussa työssä. Uusi työntekijä, joka oli käyttäytynyt kuin muut. Eräässä työtilanteessa hän alkoi puhumaan innokkaasti politiikkaa sivuavasta aiheesta ja puheessa alkoi tulla kirosanoja täytesanoina. Sen jälkeen keskustelu aiheesti alkoi tyrehtyä.
Kuvaavasti seuraavana työpäivänä keskustelussa toisen työkaverini kanssa sivutettiin kyseistä työntekijää ja hän kysäisi siinä, tiedänkö mistä päin tämä uusi työntekijä on kotoisin. Vastaisin, en tiedä. Sen jälkeen hienoinen tauko ja katseen suuntaaminen "tyhjyyteen" ja sitten siirtyminen uuteen puheenaiheeseen.
Ylempi sosiaaliluokka osaa keskenäänkin välittää viestinsä tyylikkäästi.
Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, millä tasolla tietyistä aihepiireistä voidaan puhua yleisessä keskustelussa ja yleisesti, kuinka affektiivisesti.
Olen kyllä eri mieltä, kiroilua esiintyy ihan kaikissa sosiaaliluokissa. Enemmän persoonallisuudesta kiinni.
Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, missä tilanteessa voi kiroilla. Siinä on se ero.
Jos joku tohtori menee naimisiin autonkuljettajan kanssa, niin nouseeko autokuljettajan yhteiskuntaluokka vai putoaako tohtorin yhteiskuntaluokka? Ja nyt on turha väittää, että sellaista ei tapahtuisi.
Taustat (ei vain pariskunnan itsensä koulutus) vaikuttavat eli molemmat ovat todennäköisesti taustoiltaan samankaltaisia ja keskiluokkaisia kuten suurin osa suomalaisista. Kaukana toisistaan olevien yhteiskuntaluokkien ihmisten väliset parisuhteet ovat suht harvinaisia kuten ovat aina olleet.
Koulutustasohan nousi 90-luvulle asti eli lapset ovat vanhempiaan koulutettuja, mutta nykyisin luokkayhteiskunta taas tiukentaa otettaan. Duunariperheiden lapsista ei enää tule tohtoreita ja keskiluokankin lasten koulutus jää AMK:hon, jos siihenkään. Alaluokka on kasvussa eli se porukka, jolla ei ole mahdollisuuksia pärjätä työelämässä vähäisen tai kesken jääneen koulutuksen takia.
Koulutuksesta leikataan seuraavalla hallituskaudella eli luokkayhteiskuntakehitys jatkuu nopeammalla vauhdilla, ikävä kyllä. En tajua, kuinka joku haluaa äänestää koulutuksesta leikkaajia! Sivistys on suomalaisten valtti. Meillä ei ole kultaa, timantteja tai öljyä eli sillä sivistyksellä meidän pitää kilpailla toimeentuloa.
Suomessa on kyllä akkumineraaleja ja jonkin verran kultaesiintymiä myös, vaikka suomalaiset eivät olekaan halukkaita kaivamaan täällä ympäristöhaittojen takia. Se ei kovin eettistä ole, sillä kaivostoiminta kuitenkin hoidettaisiin täällä vastuullisemmin kuin kehitysmaissa. Katsoin kerran tuosta dokumentin, Keski-Afrikasta, homma oli kuin keskiajalta tulimiiluineen.
Suomalaiset ovat joskus olleet sivistyneitä, mutta eivät ole enää. Koulutusta ei arvosteta, kun se on helposti kaikkien saavana ja jopa pakollista, ja lisäksi rahaa toimeentuloon saa, vaikka ei tekisi yhtään mitään. Surullinen tosiasia, jota ei ole riittävästi pohdittu luokkayhteiskunnan kehittymisen taustalla. Ehkäpä elämän paranemisen ja sivistyksen lisääntymisen lakipiste jo saavutettiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempi sosiaaliluokka lukee tilanteita paremmin ja pystyy mukauttamaan käytöstään tilanteen mukaan. Kielenkäyttö on yksi paljastavampia tekijöitä.
Esimerkki tosielämästä. Työpaikka, jossa korkeasti koulutettuja perinteisesti arvostetussa työssä. Uusi työntekijä, joka oli käyttäytynyt kuin muut. Eräässä työtilanteessa hän alkoi puhumaan innokkaasti politiikkaa sivuavasta aiheesta ja puheessa alkoi tulla kirosanoja täytesanoina. Sen jälkeen keskustelu aiheesti alkoi tyrehtyä.
Kuvaavasti seuraavana työpäivänä keskustelussa toisen työkaverini kanssa sivutettiin kyseistä työntekijää ja hän kysäisi siinä, tiedänkö mistä päin tämä uusi työntekijä on kotoisin. Vastaisin, en tiedä. Sen jälkeen hienoinen tauko ja katseen suuntaaminen "tyhjyyteen" ja sitten siirtyminen uuteen puheenaiheeseen.
Ylempi sosiaaliluokka osaa keskenäänkin välittää viestinsä tyylikkäästi.
Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, millä tasolla tietyistä aihepiireistä voidaan puhua yleisessä keskustelussa ja yleisesti, kuinka affektiivisesti.
Olen kyllä eri mieltä, kiroilua esiintyy ihan kaikissa sosiaaliluokissa. Enemmän persoonallisuudesta kiinni.
Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, missä tilanteessa voi kiroilla. Siinä on se ero.
Jos joku tohtori menee naimisiin autonkuljettajan kanssa, niin nouseeko autokuljettajan yhteiskuntaluokka vai putoaako tohtorin yhteiskuntaluokka? Ja nyt on turha väittää, että sellaista ei tapahtuisi.
Taustat (ei vain pariskunnan itsensä koulutus) vaikuttavat eli molemmat ovat todennäköisesti taustoiltaan samankaltaisia ja keskiluokkaisia kuten suurin osa suomalaisista. Kaukana toisistaan olevien yhteiskuntaluokkien ihmisten väliset parisuhteet ovat suht harvinaisia kuten ovat aina olleet.
Koulutustasohan nousi 90-luvulle asti eli lapset ovat vanhempiaan koulutettuja, mutta nykyisin luokkayhteiskunta taas tiukentaa otettaan. Duunariperheiden lapsista ei enää tule tohtoreita ja keskiluokankin lasten koulutus jää AMK:hon, jos siihenkään. Alaluokka on kasvussa eli se porukka, jolla ei ole mahdollisuuksia pärjätä työelämässä vähäisen tai kesken jääneen koulutuksen takia.
Koulutuksesta leikataan seuraavalla hallituskaudella eli luokkayhteiskuntakehitys jatkuu nopeammalla vauhdilla, ikävä kyllä. En tajua, kuinka joku haluaa äänestää koulutuksesta leikkaajia! Sivistys on suomalaisten valtti. Meillä ei ole kultaa, timantteja tai öljyä eli sillä sivistyksellä meidän pitää kilpailla toimeentuloa.
Ei välttämättä mene noin. Nykyisin lukioon jätetään aloituspaikat täyttämättä, jos hakija ei ylitä 7,5:n keskiarvorajaa. Perhetausta tai varallisuus ei auta asiaan.
Suomessa on muitakin syrjäyttämiskeinoja. Yksi niistä on erityisluokat ja kevennetty opetus. Vanhemmat ei heti tajua, ettei Jussipetteri saa kevennetystä aineesta samoja pistemääriä yhteishakuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman ajattelun kehittäminen on tärkeää ja harvinaista. Se ei voi mitenkään kehittyä ilman muiden panosta, yksikseen. Itsenäinen ajattelu on mielestäni hyveistä kaikkein korkein, joten kunnioitan syvästi kaikkia, jotka sillä tavalla pystyvät hyödyttämään yhteiskuntaa ja yhteisöä. Sellainen ajattelu edellyttää myös omasta yhteiskuntaluokasta irrottautumista omassa ajattelussa.
Minustakin viisas ihminen osaa ajatella itsenäisesti, kyseenalaistaa omatkin mielipiteensä, tietää miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Tiukat väittelyt sen sijaan eivät kuulu minun mielestäni asioihin, jota "akateeminen" ja (mielestäsi siis) viisaampi väestönosa väistämättä harjoittaa. Minä en väittele kenenkään kanssa mistään. Minusta on kohteliasta keskustella haastamatta ketään puolustautumaan. Kärjistävä keskustelu ei ole toisen ihmisen huomioon ottamista. Esimerkiksi sinun kanssasi keskustelemisesta en nauttisi pätkääkään enkä pitäisi sinua kovin fiksuna ihmisenä, kun verbaalisesti hyökkäisit päälleni.
Akateemiset taidot, joihin viestissäni viittasin alkavat kehittyä jo ala-asteella. En siis viestissäni puhunut mitään akateemisista ihmisistä tai väestöstä, jota Suomessakin on melkoinen määrä, pk-seudulla jopa enemmistö asuinalueesta riippuen. Siihen mahtuu monenlaista perhe- ja keskustelukulttuuria taustoista, ammateista ja kiinnostuksenkohteista riippuen.
Politiikasta keskustelemista pidetään monesti tabuna, mutta tuttujen kesken ollaan usein samalla suunnalla myös poliittisesti, joten keskustelu vaikkapa oman suuntauksen puolueiden toilauksien suhteen on viihdyttävää. En ole ikinä ymmärtänyt miten ihmeessä politiikka voidaan kokea tylsänä. Sehän on parasta viihdettä (myös illanistujaisissa).
Politiikan ongelma on siinä ettei yksikään puolue uskalla ajaa mitään uusia järkeviä faktoihin pohjautuvia näkemyksiä läpi. Samalla huomaa sen miten takit kääntyy heti kun päästään hallitukseen (Li Andersson esim). Suurimmaksi osaksi moderni politiikka on omille tukijoukoille saavutusten liioittelua ja muille valehtelua. Kasvoin ulos politiikasta jo parikymppisenä
Politiikka on suurelta osin huijaamista. Poliitikko lupailee kuun taivaalta vaaleja ennen, ja kun äänestäjä on äänensä antanut, poliitikko voi pitää tai pyörtää lupauksensa. Äänestäjän käsissä asia ei enää ole.
Kansalaisen näkökulmasta ongelma on siinä, että yksilöllä ei ole symbolista valtaa, vaan ainoastaan puolueiden kaltaiset ryhmittymät voivat käyttää symbolista valtaa ja yrittää vaikuttaa yhteiskunnassa poliittisiin mielipiteisiin. Siksi yksittäiselle kansalaiselle jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko luovuttaa äänensä poliitikolle ja toivoa parasta tai jättää tyystin äänestämättä.
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja kompromisseja, ja tällä kaikella on valtava merkitys jokaisen arkeen. Olen hiukan hämmästynyt tästä kommentista, sillä kyse ei todellakaan ole symbolisesta vallasta.
Se on eri asia miten tätä vaikutusvaltaa tuodaan retorisesti esille kansalaisille, se on eräänlaista teatteria ja jopa viihdettä, eikä muuten voisi ollakaan, sillä poliittisen päätöksenteon mekanismit realiteetit ovat monilta täysin hukassa. Sen vuoksi puhutaan tyhjistä vaalilupauksista ja siitä, että kansaa "huijataan". Demokratia näet tarkoittaa sitä, että asioista sovitaan muiden kanssa kompromisseja tehden.
Jokainen, joka pettyy politiikkaan em. syistä on helppoa riistaa populisteille.
Ehkä et tunne symbolisen vallankäytön käsitettä. Se kuuluu yhteiskuntatieteen peruskäsitteisiin ja tarkoittaa mahdollisuutta muodostaa poliittisia mielipiteitä ja vaikuttaa ihmisten käsityksiin. Symbolinen vallankäyttö on yhteiskunnallisen hallinnan perusmekanismi. Kaikki politiikka tähtää symboliseen valtaan.
Politiikka on retoriikkaa, mutta myös erittäin konkreettista vallankäyttöä ja valtasuhteita. On lapsellista ajatella itseään kansalaisena passiivisena äänten luovuttajana, kun jokaisella on kuitenkin paljon muutakin vaikutusvaltaa kuin oma ääni vaaleissa. On mahdollisuus esimerkiksi myös itse osallistua politiikkaan ja yhteiskuntaan, missä puoluepolitiikalla on iso rooli. Politiikassa ei todellakaan ole kyse vain retoriikasta, ihmisten huijaamisesta ja symbolisesta vallankäytöstä, se on kertakaikkiaan lapsellista ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungilla ja kauppareissuilla on helppo päätellä ihmisen sosiaaliluokka. Toiset syljeskelee ja kiroilee, toiset ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman ajattelun kehittäminen on tärkeää ja harvinaista. Se ei voi mitenkään kehittyä ilman muiden panosta, yksikseen. Itsenäinen ajattelu on mielestäni hyveistä kaikkein korkein, joten kunnioitan syvästi kaikkia, jotka sillä tavalla pystyvät hyödyttämään yhteiskuntaa ja yhteisöä. Sellainen ajattelu edellyttää myös omasta yhteiskuntaluokasta irrottautumista omassa ajattelussa.
Minustakin viisas ihminen osaa ajatella itsenäisesti, kyseenalaistaa omatkin mielipiteensä, tietää miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Tiukat väittelyt sen sijaan eivät kuulu minun mielestäni asioihin, jota "akateeminen" ja (mielestäsi siis) viisaampi väestönosa väistämättä harjoittaa. Minä en väittele kenenkään kanssa mistään. Minusta on kohteliasta keskustella haastamatta ketään puolustautumaan. Kärjistävä keskustelu ei ole toisen ihmisen huomioon ottamista. Esimerkiksi sinun kanssasi keskustelemisesta en nauttisi pätkääkään enkä pitäisi sinua kovin fiksuna ihmisenä, kun verbaalisesti hyökkäisit päälleni.
Akateemiset taidot, joihin viestissäni viittasin alkavat kehittyä jo ala-asteella. En siis viestissäni puhunut mitään akateemisista ihmisistä tai väestöstä, jota Suomessakin on melkoinen määrä, pk-seudulla jopa enemmistö asuinalueesta riippuen. Siihen mahtuu monenlaista perhe- ja keskustelukulttuuria taustoista, ammateista ja kiinnostuksenkohteista riippuen.
Politiikasta keskustelemista pidetään monesti tabuna, mutta tuttujen kesken ollaan usein samalla suunnalla myös poliittisesti, joten keskustelu vaikkapa oman suuntauksen puolueiden toilauksien suhteen on viihdyttävää. En ole ikinä ymmärtänyt miten ihmeessä politiikka voidaan kokea tylsänä. Sehän on parasta viihdettä (myös illanistujaisissa).
Politiikan ongelma on siinä ettei yksikään puolue uskalla ajaa mitään uusia järkeviä faktoihin pohjautuvia näkemyksiä läpi. Samalla huomaa sen miten takit kääntyy heti kun päästään hallitukseen (Li Andersson esim). Suurimmaksi osaksi moderni politiikka on omille tukijoukoille saavutusten liioittelua ja muille valehtelua. Kasvoin ulos politiikasta jo parikymppisenä
Politiikka on suurelta osin huijaamista. Poliitikko lupailee kuun taivaalta vaaleja ennen, ja kun äänestäjä on äänensä antanut, poliitikko voi pitää tai pyörtää lupauksensa. Äänestäjän käsissä asia ei enää ole.
Kansalaisen näkökulmasta ongelma on siinä, että yksilöllä ei ole symbolista valtaa, vaan ainoastaan puolueiden kaltaiset ryhmittymät voivat käyttää symbolista valtaa ja yrittää vaikuttaa yhteiskunnassa poliittisiin mielipiteisiin. Siksi yksittäiselle kansalaiselle jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko luovuttaa äänensä poliitikolle ja toivoa parasta tai jättää tyystin äänestämättä.
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja kompromisseja, ja tällä kaikella on valtava merkitys jokaisen arkeen. Olen hiukan hämmästynyt tästä kommentista, sillä kyse ei todellakaan ole symbolisesta vallasta.
Se on eri asia miten tätä vaikutusvaltaa tuodaan retorisesti esille kansalaisille, se on eräänlaista teatteria ja jopa viihdettä, eikä muuten voisi ollakaan, sillä poliittisen päätöksenteon mekanismit realiteetit ovat monilta täysin hukassa. Sen vuoksi puhutaan tyhjistä vaalilupauksista ja siitä, että kansaa "huijataan". Demokratia näet tarkoittaa sitä, että asioista sovitaan muiden kanssa kompromisseja tehden.
Jokainen, joka pettyy politiikkaan em. syistä on helppoa riistaa populisteille.
Ehkä et tunne symbolisen vallankäytön käsitettä. Se kuuluu yhteiskuntatieteen peruskäsitteisiin ja tarkoittaa mahdollisuutta muodostaa poliittisia mielipiteitä ja vaikuttaa ihmisten käsityksiin. Symbolinen vallankäyttö on yhteiskunnallisen hallinnan perusmekanismi. Kaikki politiikka tähtää symboliseen valtaan.
Politiikka on retoriikkaa, mutta myös erittäin konkreettista vallankäyttöä ja valtasuhteita. On lapsellista ajatella itseään kansalaisena passiivisena äänten luovuttajana, kun jokaisella on kuitenkin paljon muutakin vaikutusvaltaa kuin oma ääni vaaleissa. On mahdollisuus esimerkiksi myös itse osallistua politiikkaan ja yhteiskuntaan, missä puoluepolitiikalla on iso rooli. Politiikassa ei todellakaan ole kyse vain retoriikasta, ihmisten huijaamisesta ja symbolisesta vallankäytöstä, se on kertakaikkiaan lapsellista ajattelua.
Antti Rinteen vappusatanen ei missään nimessä ollut huijaamista. Eikä Kokoomuksen "koulutuksesta ei leikata" varsinkaan ollut huijaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempi sosiaaliluokka lukee tilanteita paremmin ja pystyy mukauttamaan käytöstään tilanteen mukaan. Kielenkäyttö on yksi paljastavampia tekijöitä.
Esimerkki tosielämästä. Työpaikka, jossa korkeasti koulutettuja perinteisesti arvostetussa työssä. Uusi työntekijä, joka oli käyttäytynyt kuin muut. Eräässä työtilanteessa hän alkoi puhumaan innokkaasti politiikkaa sivuavasta aiheesta ja puheessa alkoi tulla kirosanoja täytesanoina. Sen jälkeen keskustelu aiheesti alkoi tyrehtyä.
Kuvaavasti seuraavana työpäivänä keskustelussa toisen työkaverini kanssa sivutettiin kyseistä työntekijää ja hän kysäisi siinä, tiedänkö mistä päin tämä uusi työntekijä on kotoisin. Vastaisin, en tiedä. Sen jälkeen hienoinen tauko ja katseen suuntaaminen "tyhjyyteen" ja sitten siirtyminen uuteen puheenaiheeseen.
Ylempi sosiaaliluokka osaa keskenäänkin välittää viestinsä tyylikkäästi.
Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, millä tasolla tietyistä aihepiireistä voidaan puhua yleisessä keskustelussa ja yleisesti, kuinka affektiivisesti.
Olen kyllä eri mieltä, kiroilua esiintyy ihan kaikissa sosiaaliluokissa. Enemmän persoonallisuudesta kiinni.
Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, missä tilanteessa voi kiroilla. Siinä on se ero.
Jos joku tohtori menee naimisiin autonkuljettajan kanssa, niin nouseeko autokuljettajan yhteiskuntaluokka vai putoaako tohtorin yhteiskuntaluokka? Ja nyt on turha väittää, että sellaista ei tapahtuisi.
Taustat (ei vain pariskunnan itsensä koulutus) vaikuttavat eli molemmat ovat todennäköisesti taustoiltaan samankaltaisia ja keskiluokkaisia kuten suurin osa suomalaisista. Kaukana toisistaan olevien yhteiskuntaluokkien ihmisten väliset parisuhteet ovat suht harvinaisia kuten ovat aina olleet.
Koulutustasohan nousi 90-luvulle asti eli lapset ovat vanhempiaan koulutettuja, mutta nykyisin luokkayhteiskunta taas tiukentaa otettaan. Duunariperheiden lapsista ei enää tule tohtoreita ja keskiluokankin lasten koulutus jää AMK:hon, jos siihenkään. Alaluokka on kasvussa eli se porukka, jolla ei ole mahdollisuuksia pärjätä työelämässä vähäisen tai kesken jääneen koulutuksen takia.
Koulutuksesta leikataan seuraavalla hallituskaudella eli luokkayhteiskuntakehitys jatkuu nopeammalla vauhdilla, ikävä kyllä. En tajua, kuinka joku haluaa äänestää koulutuksesta leikkaajia! Sivistys on suomalaisten valtti. Meillä ei ole kultaa, timantteja tai öljyä eli sillä sivistyksellä meidän pitää kilpailla toimeentuloa.
Ei välttämättä mene noin. Nykyisin lukioon jätetään aloituspaikat täyttämättä, jos hakija ei ylitä 7,5:n keskiarvorajaa. Perhetausta tai varallisuus ei auta asiaan.
Suomessa on muitakin syrjäyttämiskeinoja. Yksi niistä on erityisluokat ja kevennetty opetus. Vanhemmat ei heti tajua, ettei Jussipetteri saa kevennetystä aineesta samoja pistemääriä yhteishakuun.
Jos Jussipetteri on ihan toope, niin tuo on oikein. Joskus kuitenkin osaamaton opettaja pyrkii laittamaan fiksuja, mutta hankalaksi kokemiaan lapsia erityisluokalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman ajattelun kehittäminen on tärkeää ja harvinaista. Se ei voi mitenkään kehittyä ilman muiden panosta, yksikseen. Itsenäinen ajattelu on mielestäni hyveistä kaikkein korkein, joten kunnioitan syvästi kaikkia, jotka sillä tavalla pystyvät hyödyttämään yhteiskuntaa ja yhteisöä. Sellainen ajattelu edellyttää myös omasta yhteiskuntaluokasta irrottautumista omassa ajattelussa.
Minustakin viisas ihminen osaa ajatella itsenäisesti, kyseenalaistaa omatkin mielipiteensä, tietää miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Tiukat väittelyt sen sijaan eivät kuulu minun mielestäni asioihin, jota "akateeminen" ja (mielestäsi siis) viisaampi väestönosa väistämättä harjoittaa. Minä en väittele kenenkään kanssa mistään. Minusta on kohteliasta keskustella haastamatta ketään puolustautumaan. Kärjistävä keskustelu ei ole toisen ihmisen huomioon ottamista. Esimerkiksi sinun kanssasi keskustelemisesta en nauttisi pätkääkään enkä pitäisi sinua kovin fiksuna ihmisenä, kun verbaalisesti hyökkäisit päälleni.
Akateemiset taidot, joihin viestissäni viittasin alkavat kehittyä jo ala-asteella. En siis viestissäni puhunut mitään akateemisista ihmisistä tai väestöstä, jota Suomessakin on melkoinen määrä, pk-seudulla jopa enemmistö asuinalueesta riippuen. Siihen mahtuu monenlaista perhe- ja keskustelukulttuuria taustoista, ammateista ja kiinnostuksenkohteista riippuen.
Politiikasta keskustelemista pidetään monesti tabuna, mutta tuttujen kesken ollaan usein samalla suunnalla myös poliittisesti, joten keskustelu vaikkapa oman suuntauksen puolueiden toilauksien suhteen on viihdyttävää. En ole ikinä ymmärtänyt miten ihmeessä politiikka voidaan kokea tylsänä. Sehän on parasta viihdettä (myös illanistujaisissa).
Politiikan ongelma on siinä ettei yksikään puolue uskalla ajaa mitään uusia järkeviä faktoihin pohjautuvia näkemyksiä läpi. Samalla huomaa sen miten takit kääntyy heti kun päästään hallitukseen (Li Andersson esim). Suurimmaksi osaksi moderni politiikka on omille tukijoukoille saavutusten liioittelua ja muille valehtelua. Kasvoin ulos politiikasta jo parikymppisenä
Politiikka on suurelta osin huijaamista. Poliitikko lupailee kuun taivaalta vaaleja ennen, ja kun äänestäjä on äänensä antanut, poliitikko voi pitää tai pyörtää lupauksensa. Äänestäjän käsissä asia ei enää ole.
Kansalaisen näkökulmasta ongelma on siinä, että yksilöllä ei ole symbolista valtaa, vaan ainoastaan puolueiden kaltaiset ryhmittymät voivat käyttää symbolista valtaa ja yrittää vaikuttaa yhteiskunnassa poliittisiin mielipiteisiin. Siksi yksittäiselle kansalaiselle jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko luovuttaa äänensä poliitikolle ja toivoa parasta tai jättää tyystin äänestämättä.
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja kompromisseja, ja tällä kaikella on valtava merkitys jokaisen arkeen. Olen hiukan hämmästynyt tästä kommentista, sillä kyse ei todellakaan ole symbolisesta vallasta.
Se on eri asia miten tätä vaikutusvaltaa tuodaan retorisesti esille kansalaisille, se on eräänlaista teatteria ja jopa viihdettä, eikä muuten voisi ollakaan, sillä poliittisen päätöksenteon mekanismit realiteetit ovat monilta täysin hukassa. Sen vuoksi puhutaan tyhjistä vaalilupauksista ja siitä, että kansaa "huijataan". Demokratia näet tarkoittaa sitä, että asioista sovitaan muiden kanssa kompromisseja tehden.
Jokainen, joka pettyy politiikkaan em. syistä on helppoa riistaa populisteille.
Ehkä et tunne symbolisen vallankäytön käsitettä. Se kuuluu yhteiskuntatieteen peruskäsitteisiin ja tarkoittaa mahdollisuutta muodostaa poliittisia mielipiteitä ja vaikuttaa ihmisten käsityksiin. Symbolinen vallankäyttö on yhteiskunnallisen hallinnan perusmekanismi. Kaikki politiikka tähtää symboliseen valtaan.
Politiikka on retoriikkaa, mutta myös erittäin konkreettista vallankäyttöä ja valtasuhteita. On lapsellista ajatella itseään kansalaisena passiivisena äänten luovuttajana, kun jokaisella on kuitenkin paljon muutakin vaikutusvaltaa kuin oma ääni vaaleissa. On mahdollisuus esimerkiksi myös itse osallistua politiikkaan ja yhteiskuntaan, missä puoluepolitiikalla on iso rooli. Politiikassa ei todellakaan ole kyse vain retoriikasta, ihmisten huijaamisesta ja symbolisesta vallankäytöstä, se on kertakaikkiaan lapsellista ajattelua.
Antti Rinteen vappusatanen ei missään nimessä ollut huijaamista. Eikä Kokoomuksen "koulutuksesta ei leikata" varsinkaan ollut huijaamista.
Typerät (tai muuten mahdottomat) vaalilupaukset torpataan muiden puolueiden toimesta, sitä tarkoittaa demokratia. Vain jatkuvasti oppositiossa pysyttelevät puolueet voivat säilyä puhtoisina, minkä vuoksi populistit menettävät kannatustaan hallituksessa.
Vaalilupauksilla kirkastetaan puolueen ideologiaa, ne ovat kuin otsikoita puolueen ohjelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylimpään sosiaaliluokkaan kuuluvat elävät melko vaatimatonta elämää. Emme osta jatkuvasti uusia huonekaluja tai vaatteita, emme matkusta lapsinemme jatkuvasti ja kalliisiin lomakohteisiin, vaan kunnioitamme vanhempiemme ja esivanhempiemme meille rakentamaa varallisuutta elämällä niin, että tulevatkin polvet pääsevät nauttimaan siitä.
Suurin osa tässä ketjussa esitetyistä "faktoista" perustuvat wannabe-rikkaiden hörhötyksiin.
Tämä pitänee paikkaansa kun olen seurannut eräitä tosi rikkaita (raha peritty ja usein isovanhempien ansiota). Nuukaillaan, pyydetään kyytiä esim. lentokentälle kun ei taksi maksaa niin paljon, vuokrataan (=huom! Ilmaiseksi tietenkin) muiden loma-asuntoja kun hotellit on niin kalliita, eivät koskaan kutsu kotiinsa koska silloinhan pitäisi varmaan tarjotakin jotain..etc. Rahaa sijoitetaan ja pidetään pankkitileillä eikä kuluteta..ihan sairasta touhua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempi sosiaaliluokka lukee tilanteita paremmin ja pystyy mukauttamaan käytöstään tilanteen mukaan. Kielenkäyttö on yksi paljastavampia tekijöitä.
Esimerkki tosielämästä. Työpaikka, jossa korkeasti koulutettuja perinteisesti arvostetussa työssä. Uusi työntekijä, joka oli käyttäytynyt kuin muut. Eräässä työtilanteessa hän alkoi puhumaan innokkaasti politiikkaa sivuavasta aiheesta ja puheessa alkoi tulla kirosanoja täytesanoina. Sen jälkeen keskustelu aiheesti alkoi tyrehtyä.
Kuvaavasti seuraavana työpäivänä keskustelussa toisen työkaverini kanssa sivutettiin kyseistä työntekijää ja hän kysäisi siinä, tiedänkö mistä päin tämä uusi työntekijä on kotoisin. Vastaisin, en tiedä. Sen jälkeen hienoinen tauko ja katseen suuntaaminen "tyhjyyteen" ja sitten siirtyminen uuteen puheenaiheeseen.
Ylempi sosiaaliluokka osaa keskenäänkin välittää viestinsä tyylikkäästi.
Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, millä tasolla tietyistä aihepiireistä voidaan puhua yleisessä keskustelussa ja yleisesti, kuinka affektiivisesti.
Olen kyllä eri mieltä, kiroilua esiintyy ihan kaikissa sosiaaliluokissa. Enemmän persoonallisuudesta kiinni.
Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, missä tilanteessa voi kiroilla. Siinä on se ero.
Jos joku tohtori menee naimisiin autonkuljettajan kanssa, niin nouseeko autokuljettajan yhteiskuntaluokka vai putoaako tohtorin yhteiskuntaluokka? Ja nyt on turha väittää, että sellaista ei tapahtuisi.
Taustat (ei vain pariskunnan itsensä koulutus) vaikuttavat eli molemmat ovat todennäköisesti taustoiltaan samankaltaisia ja keskiluokkaisia kuten suurin osa suomalaisista. Kaukana toisistaan olevien yhteiskuntaluokkien ihmisten väliset parisuhteet ovat suht harvinaisia kuten ovat aina olleet.
Koulutustasohan nousi 90-luvulle asti eli lapset ovat vanhempiaan koulutettuja, mutta nykyisin luokkayhteiskunta taas tiukentaa otettaan. Duunariperheiden lapsista ei enää tule tohtoreita ja keskiluokankin lasten koulutus jää AMK:hon, jos siihenkään. Alaluokka on kasvussa eli se porukka, jolla ei ole mahdollisuuksia pärjätä työelämässä vähäisen tai kesken jääneen koulutuksen takia.
Koulutuksesta leikataan seuraavalla hallituskaudella eli luokkayhteiskuntakehitys jatkuu nopeammalla vauhdilla, ikävä kyllä. En tajua, kuinka joku haluaa äänestää koulutuksesta leikkaajia! Sivistys on suomalaisten valtti. Meillä ei ole kultaa, timantteja tai öljyä eli sillä sivistyksellä meidän pitää kilpailla toimeentuloa.
Ei välttämättä mene noin. Nykyisin lukioon jätetään aloituspaikat täyttämättä, jos hakija ei ylitä 7,5:n keskiarvorajaa. Perhetausta tai varallisuus ei auta asiaan.
Suomessa on muitakin syrjäyttämiskeinoja. Yksi niistä on erityisluokat ja kevennetty opetus. Vanhemmat ei heti tajua, ettei Jussipetteri saa kevennetystä aineesta samoja pistemääriä yhteishakuun.
Jos Jussipetteri on ihan toope, niin tuo on oikein. Joskus kuitenkin osaamaton opettaja pyrkii laittamaan fiksuja, mutta hankalaksi kokemiaan lapsia erityisluokalle.
Vastaan itse tuohon yläpuolella kirjoitettuun viestiin. Mun lasta yritettiin laittaa erityisluokalle. Nousin vastaan ja estin sen. Nyt poika on DI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämähäkki-mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempi sosiaaliluokka lukee tilanteita paremmin ja pystyy mukauttamaan käytöstään tilanteen mukaan. Kielenkäyttö on yksi paljastavampia tekijöitä.
Esimerkki tosielämästä. Työpaikka, jossa korkeasti koulutettuja perinteisesti arvostetussa työssä. Uusi työntekijä, joka oli käyttäytynyt kuin muut. Eräässä työtilanteessa hän alkoi puhumaan innokkaasti politiikkaa sivuavasta aiheesta ja puheessa alkoi tulla kirosanoja täytesanoina. Sen jälkeen keskustelu aiheesti alkoi tyrehtyä.
Kuvaavasti seuraavana työpäivänä keskustelussa toisen työkaverini kanssa sivutettiin kyseistä työntekijää ja hän kysäisi siinä, tiedänkö mistä päin tämä uusi työntekijä on kotoisin. Vastaisin, en tiedä. Sen jälkeen hienoinen tauko ja katseen suuntaaminen "tyhjyyteen" ja sitten siirtyminen uuteen puheenaiheeseen.
Ylempi sosiaaliluokka osaa keskenäänkin välittää viestinsä tyylikkäästi.
Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, millä tasolla tietyistä aihepiireistä voidaan puhua yleisessä keskustelussa ja yleisesti, kuinka affektiivisesti.
Olen kyllä eri mieltä, kiroilua esiintyy ihan kaikissa sosiaaliluokissa. Enemmän persoonallisuudesta kiinni.
Ylempi sosiaaliluokka ymmärtää, missä tilanteessa voi kiroilla. Siinä on se ero.
Jos joku tohtori menee naimisiin autonkuljettajan kanssa, niin nouseeko autokuljettajan yhteiskuntaluokka vai putoaako tohtorin yhteiskuntaluokka? Ja nyt on turha väittää, että sellaista ei tapahtuisi.
Taustat (ei vain pariskunnan itsensä koulutus) vaikuttavat eli molemmat ovat todennäköisesti taustoiltaan samankaltaisia ja keskiluokkaisia kuten suurin osa suomalaisista. Kaukana toisistaan olevien yhteiskuntaluokkien ihmisten väliset parisuhteet ovat suht harvinaisia kuten ovat aina olleet.
Koulutustasohan nousi 90-luvulle asti eli lapset ovat vanhempiaan koulutettuja, mutta nykyisin luokkayhteiskunta taas tiukentaa otettaan. Duunariperheiden lapsista ei enää tule tohtoreita ja keskiluokankin lasten koulutus jää AMK:hon, jos siihenkään. Alaluokka on kasvussa eli se porukka, jolla ei ole mahdollisuuksia pärjätä työelämässä vähäisen tai kesken jääneen koulutuksen takia.
Koulutuksesta leikataan seuraavalla hallituskaudella eli luokkayhteiskuntakehitys jatkuu nopeammalla vauhdilla, ikävä kyllä. En tajua, kuinka joku haluaa äänestää koulutuksesta leikkaajia! Sivistys on suomalaisten valtti. Meillä ei ole kultaa, timantteja tai öljyä eli sillä sivistyksellä meidän pitää kilpailla toimeentuloa.
Ei välttämättä mene noin. Nykyisin lukioon jätetään aloituspaikat täyttämättä, jos hakija ei ylitä 7,5:n keskiarvorajaa. Perhetausta tai varallisuus ei auta asiaan.
Laki muuttui. Oppivelvollisuusikä piteni. Eiköhän lukiot täytetä ihan maksimiinsa nykytilanteessa. Pakkohan se on, kun kaikki 18 vuoteen asti pitää järjestää toiselle asteelle.
Puolueissa on muuten hyvin matala kynnys kenelle tahansa osallistua ohjelmatyöhön ml. parjatut vaalilupaukset. Lähetin kerran kauan sitten sähköpostia vihreille, missä oikaisin pitkästi perustellen erään kohdan heidän poliittisesta ohjelmasta aiheesta, jonka asiantuntija olen. Sain välittömästi kutsun tulla kirjoittamaan ohjelmaa uudestaan mitä pidin melko liikuttavana, koska olen erään toisen puolueen jäsen ja osallistun sen ohjelman kirjoittamiseen. He siis olettivat minun olevan samaa puoluekantaa.
Esimerkki kuitenkin osoittaa, että poliittisen vaikuttamisen kynnys on erittäin matala. Katsomosta on kuitenkin paljon helpompi valittaa kuin tutkia miten homma oikeasti toimii (ja myös vaikuttaa). Sen vuoksi kantani politiikasta valittamiseen on suht tiukka.
Mulla on tuttu joka on aina ollut hyvä koulussa ja on ihan fiksu, mutta perhetausta kuin yhdistäis salkkarit ja jonku amerikkalaisen traileriporukan...Kyllä se vaan näkyy kaikesta. Harrastukset ja mielenkiinnon kohteet on mitä on, elää vielä keski-ikäisenä pissiselämää, ei mitään kiinnostusta mihinkään sivistyneisiin harrastuksiin, ihmissuhde-elämä repalaista ym. alkoa menee runsaasti. Pukeutuminen ja puhetapa kuin jonkun räkälän yh-Pirkon. Johtotehtävissä on töissään ja aina todella hyvin menestynyt kuitenkin.
En sano, etteikö ihminen saisi elää miten elää, eikä tuo ole yhtään huonompaa kuin kenenkään muun elämä. Eikä ole välttämättä yhtään "hienompaa" ryystää jotain osteria oopperan jälkeen tms. Varsinkin jos se on muille näyttämistä, eikä tule sydämestä.
Yritän vaan luoda kuvaa siitä ilmeisestä ristiriidasta, joka näkyy taustassa persoonassa ja työelämä-minässä. Se on mielenkiintoinen.
Veikkaan että tämän vuoksi hänen on vaikea löytää itselleen sopivaa puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat joskus olleet sivistyneitä, mutta eivät ole enää. Koulutusta ei arvosteta, kun se on helposti kaikkien saavana ja jopa pakollista, ja lisäksi rahaa toimeentuloon saa, vaikka ei tekisi yhtään mitään. Surullinen tosiasia, jota ei ole riittävästi pohdittu luokkayhteiskunnan kehittymisen taustalla. Ehkäpä elämän paranemisen ja sivistyksen lisääntymisen lakipiste jo saavutettiin?
Samoin on muuttunut käsitys siitä, mitä koulusivistyksellä tarkoitetaan. Tämän päivän opillinen "sivistys" on vain kalpea varjo entisestään.
Tänään sivistykseksi äärimmillään väitetään koodaamisen osaamista ja yrittäjyyskasvatusta, ja autokoulun käymisestäkin voi saada lukiokurssin. Sen sijaan lukemis- ja kirjoitustaidon kanssa on niin ja näin.
Nykylukiolainen ei pärjäisi ollenkaan muutaman vuosikymmenen takaisessa lukiossa. Silloin piti osata kieliä, jopa latinaa, ja tuntea historiaa ja kirjallisuutta ja ylipäänsä lukea paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman ajattelun kehittäminen on tärkeää ja harvinaista. Se ei voi mitenkään kehittyä ilman muiden panosta, yksikseen. Itsenäinen ajattelu on mielestäni hyveistä kaikkein korkein, joten kunnioitan syvästi kaikkia, jotka sillä tavalla pystyvät hyödyttämään yhteiskuntaa ja yhteisöä. Sellainen ajattelu edellyttää myös omasta yhteiskuntaluokasta irrottautumista omassa ajattelussa.
Minustakin viisas ihminen osaa ajatella itsenäisesti, kyseenalaistaa omatkin mielipiteensä, tietää miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Tiukat väittelyt sen sijaan eivät kuulu minun mielestäni asioihin, jota "akateeminen" ja (mielestäsi siis) viisaampi väestönosa väistämättä harjoittaa. Minä en väittele kenenkään kanssa mistään. Minusta on kohteliasta keskustella haastamatta ketään puolustautumaan. Kärjistävä keskustelu ei ole toisen ihmisen huomioon ottamista. Esimerkiksi sinun kanssasi keskustelemisesta en nauttisi pätkääkään enkä pitäisi sinua kovin fiksuna ihmisenä, kun verbaalisesti hyökkäisit päälleni.
Akateemiset taidot, joihin viestissäni viittasin alkavat kehittyä jo ala-asteella. En siis viestissäni puhunut mitään akateemisista ihmisistä tai väestöstä, jota Suomessakin on melkoinen määrä, pk-seudulla jopa enemmistö asuinalueesta riippuen. Siihen mahtuu monenlaista perhe- ja keskustelukulttuuria taustoista, ammateista ja kiinnostuksenkohteista riippuen.
Politiikasta keskustelemista pidetään monesti tabuna, mutta tuttujen kesken ollaan usein samalla suunnalla myös poliittisesti, joten keskustelu vaikkapa oman suuntauksen puolueiden toilauksien suhteen on viihdyttävää. En ole ikinä ymmärtänyt miten ihmeessä politiikka voidaan kokea tylsänä. Sehän on parasta viihdettä (myös illanistujaisissa).
Politiikan ongelma on siinä ettei yksikään puolue uskalla ajaa mitään uusia järkeviä faktoihin pohjautuvia näkemyksiä läpi. Samalla huomaa sen miten takit kääntyy heti kun päästään hallitukseen (Li Andersson esim). Suurimmaksi osaksi moderni politiikka on omille tukijoukoille saavutusten liioittelua ja muille valehtelua. Kasvoin ulos politiikasta jo parikymppisenä
Politiikka on suurelta osin huijaamista. Poliitikko lupailee kuun taivaalta vaaleja ennen, ja kun äänestäjä on äänensä antanut, poliitikko voi pitää tai pyörtää lupauksensa. Äänestäjän käsissä asia ei enää ole.
Kansalaisen näkökulmasta ongelma on siinä, että yksilöllä ei ole symbolista valtaa, vaan ainoastaan puolueiden kaltaiset ryhmittymät voivat käyttää symbolista valtaa ja yrittää vaikuttaa yhteiskunnassa poliittisiin mielipiteisiin. Siksi yksittäiselle kansalaiselle jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko luovuttaa äänensä poliitikolle ja toivoa parasta tai jättää tyystin äänestämättä.
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja kompromisseja, ja tällä kaikella on valtava merkitys jokaisen arkeen. Olen hiukan hämmästynyt tästä kommentista, sillä kyse ei todellakaan ole symbolisesta vallasta.
Se on eri asia miten tätä vaikutusvaltaa tuodaan retorisesti esille kansalaisille, se on eräänlaista teatteria ja jopa viihdettä, eikä muuten voisi ollakaan, sillä poliittisen päätöksenteon mekanismit realiteetit ovat monilta täysin hukassa. Sen vuoksi puhutaan tyhjistä vaalilupauksista ja siitä, että kansaa "huijataan". Demokratia näet tarkoittaa sitä, että asioista sovitaan muiden kanssa kompromisseja tehden.
Jokainen, joka pettyy politiikkaan em. syistä on helppoa riistaa populisteille.
Ehkä et tunne symbolisen vallankäytön käsitettä. Se kuuluu yhteiskuntatieteen peruskäsitteisiin ja tarkoittaa mahdollisuutta muodostaa poliittisia mielipiteitä ja vaikuttaa ihmisten käsityksiin. Symbolinen vallankäyttö on yhteiskunnallisen hallinnan perusmekanismi. Kaikki politiikka tähtää symboliseen valtaan.
Politiikka on retoriikkaa, mutta myös erittäin konkreettista vallankäyttöä ja valtasuhteita. On lapsellista ajatella itseään kansalaisena passiivisena äänten luovuttajana, kun jokaisella on kuitenkin paljon muutakin vaikutusvaltaa kuin oma ääni vaaleissa. On mahdollisuus esimerkiksi myös itse osallistua politiikkaan ja yhteiskuntaan, missä puoluepolitiikalla on iso rooli. Politiikassa ei todellakaan ole kyse vain retoriikasta, ihmisten huijaamisesta ja symbolisesta vallankäytöstä, se on kertakaikkiaan lapsellista ajattelua.
Ei äänestävä kansalainen ole passiivinen äänen luovuttaja, sillä kansalainen todennäköisesti - toivottavasti ainakin - antaa äänensä harkiten. Harkinta edellyttää aktiivisuutta.
Mutta äänestäjä ei voi mitenkään olla varma, että poliitikko pitää ne lupauksensa, jotka saivat äänestäjän poliitikkoa äänestämään. Tämän asetelman vuoksi huijauksen mahdollisuus on aina olemassa.
Tähän asetelmaan myös perustuu opposition voima ennen vaaleja. Tuskin sinäkään kuvittelet, että tämänhetkinen oppositio ihan oikeasti tekee tai edes yrittää tehdä kaikkea sitä, mitä vaalitenteissä uhoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat joskus olleet sivistyneitä, mutta eivät ole enää. Koulutusta ei arvosteta, kun se on helposti kaikkien saavana ja jopa pakollista, ja lisäksi rahaa toimeentuloon saa, vaikka ei tekisi yhtään mitään. Surullinen tosiasia, jota ei ole riittävästi pohdittu luokkayhteiskunnan kehittymisen taustalla. Ehkäpä elämän paranemisen ja sivistyksen lisääntymisen lakipiste jo saavutettiin?
Samoin on muuttunut käsitys siitä, mitä koulusivistyksellä tarkoitetaan. Tämän päivän opillinen "sivistys" on vain kalpea varjo entisestään.
Tänään sivistykseksi äärimmillään väitetään koodaamisen osaamista ja yrittäjyyskasvatusta, ja autokoulun käymisestäkin voi saada lukiokurssin. Sen sijaan lukemis- ja kirjoitustaidon kanssa on niin ja näin.
Nykylukiolainen ei pärjäisi ollenkaan muutaman vuosikymmenen takaisessa lukiossa. Silloin piti osata kieliä, jopa latinaa, ja tuntea historiaa ja kirjallisuutta ja ylipäänsä lukea paljon.
Taitaa olla osittain myös koulujen eriytymisen satoa. Vasta julkistettiin tutkimus, missä osaamistasossa oli useiden vuosien eroja, vaikka muodolliset vaatimukset ovat samat.
Olen itse käynyt ns. eliittikoulun samoin kuin lapseni, enkä huomannut eroa lasten koulunkäynnissä omaani verraten (aikaa koulumaailman kosketuksesta on kymmenkunta vuotta). Latinaakin opetetaan vielä, ja vaatimukset ovat äidinkielessä ja pitkässä matikassa erittäin kovia ja työläitä eli kun kaikki ovat hyviä oppilaita, nousevat vaatimukset sitä mukaa. Jos taas on vaikeuksia jopa lukutaidossa, ei koulupolusta voi kovin pitkää tulla.
Olen monesti ajatellut tätä palstaa seuratessa, että vaikka monissa asioissa on aivan vierasta ja alaluokkaista maailmaa, niin kuitenkin täällä kirjoittavat parempiosaiset, jotka osaavat lukea ja kirjoittaa. Tunnen parikin opettajaa, he ovat kertoneet, että jopa yläasteella tavallisessa oppilaita, joiden lukutaito on hyvin heikko.
Ei välttämättä mene noin. Nykyisin lukioon jätetään aloituspaikat täyttämättä, jos hakija ei ylitä 7,5:n keskiarvorajaa. Perhetausta tai varallisuus ei auta asiaan.