En anna isä-viikonlopulle kuin päällä olevat vaatteet lapselle mukaan

vaatteita jäi isälle ja ei palautunut milloinkaan, mutta nyt tehdään niin että lapsi lähtee sinne repun kanssa jossa viikonlopun vaatteet ja kenkiäkin olosuhteiden mukaan esim lenkkarit ja saappaat ja sadetakki yms.

Minä teen listan sitten sinne pakatuista vaatteista ja kun lapsi tulee takaisin käyn repun läpi että vaatteet on samat ja pyydän sitten puuttuvat takaisin.

Helppoa, ja isä tuo sitten seuraavalla kerralla takaisin mitä on jäänyt.

Ennen saattoivat likaiset vaatteet lojua isällä pyykkikorissa vaikka kuinka kauan.

Jos isä tarvitsee lapselle erikoisvarusteita luokseen, ne ostakoon sitten itse, mutta katson että saamallani elatusmaksulla on minunkin vastuullani ostaa lapsella kunnollisia vaatteita.

Myönnän kyllä että välillä on houkutus laittaa isän luokse huonompia ja jättää paremmat kotiin, koska usein sieltä tulevat jopa pilalle menneinä takaisin, mutta yleensä nielen tuollaiset koska käytettäväksi ne on tarkoitettu ja tahdon myös näyttää että ostan tuolla elatusmaksulla tosiaan lapselle vaatteita ja tarvikkeita, olisihan se outoa jos olisi aina kulahtaneissa siellä kun elatusmaksua saan.

Ainoa jossa ollut ongelmaa, on se mitä tehdä jos lapsella hukkuu isän luona jokin vaate, kuka korvaa, jos esim juuri ostettu takki hukkunut, kuten kerran kävi, siitä ei päästy selvyyteen, mutta eipä lapsi sen takia jäänyt ilman takkia vaan uuden sitten ostin seuraavana päivänä.

Meillä kanssa nykyään listat käytössä ja valitettavasti joudun pakkaamaan vielä isän luo niitä kaikista huonoimpia vaatteita mukaan. Siellä ei yhtään katsota, että miten ne vaatteet on päällä ja mitä on päällä, joten ei ole 1 tai 2 kertaa kun on menneet uudet vaatteet siellä pilalle ekalla kerralla. Toki lapselta vaatteita kuluu meilläkin, mutta jos housuja menee meillä kotona 3 rikki koko kesänä ja isän luona 3 viikonvaihteessa, niin jotain aika oleellista eroa niiden käyttämisessä on (housut roikkuvat, ei laiteta vyötä, lahkeita ei käännetä, syödään sellaisia sottaavia ruokia paremmat vaatteet päällä ja tuodaan mulle pyykkiin kahden päivän päästä ja kun niitä ei ole heti pesty, niin tahrat eivät lähde koskaan puhtaaksi). Siispä ne edellisessä viikonvaihteessa kestotahroitetut ja lahkeesta rispautetut housut menee taas seuraavassa tapaamisessa kyllä isän luo. Toki juhlia varten pakkaan sinne sitten erikseen juhlavaatteet, mutta jos juhlia ei ole, niin ne arkiset saa kelvata.



Ja olen minäkin sitä valitusta kuullut, että miten ei ole pojalla isän luona riittävästi collegepuseroita tai takkeja. Ja aina olen kiltisti sinne sitten pakannut jonkun lisää. Ja kun lopulta sanon, että nyt kuules kaikki mulle ja tsekkaan, että mitä teillä on, niin sieltä isän luota löytyikin 20 collegepuseroa, neuletta ja fleeceä ja vettä pitävää takkia! Kuinkahan monella lapsella on edes niin paljon vaatteita, puhumattakaan, että ne olisivat vain kahtena viikonloppuna kuussa käytössä.



Nykyään on aina listat mukana, että mitä pakkaan esim. kesälomalle mukaan. Pistän myös isälle sähköpostitse listan, niin voi takaisin pakatessaan varmistaa, että kaikki tulee mukaan. Mutta on se silti ikävää, kun just isä tuo lapsen ja totean, että öö, missäs ne pojan vettä pitävät gorekengät onkaan ja ei muuta kuin isä ajamaan takaisin kotiin ja hakemaan niitä. Ei mulla kuitenkaan ole varaa ostaa isän luo 20 paria gorekenkiäkin vaikkei me ihan pa ollakaan.

Niin piti olla että isän luota löytyi 3 vettä pitävää takkia...

Eiköhän sillä ole oma äiti, jonka hommiin tämäkin kuuluu. Ei miehen exäsäkään pese meidän lasten vaatteita. Jotain rajaa, kiitos!

Meillä miehen exä oli nainen, joka ei ollut eläessään tehnyt tötitä eikä hankkinut mitään koulutusta, kunnes joutui avoeron kohdatessaan (lue työkkärin pakottamana) hakeutumaan opiskelemaan terv.huolto-oppilaitokseen ja sitä kautta töihin. Itse taas olen aina käynyt töissä ja opiskellut, joten mitään sympatiaa ei kyllä heru. Eikä ole mulla myöskään vahinkolapsia kuten miehen exällä.

Säälittävää yksinhuoltajien ruikutusta koko ketju!

Etpä itsekään kirjoituksestasi päätellen vaikuta kovinkaan täyspäiseltä ihmiseltä! Mitaliako odotat, oman kruunun kiillottaja?!

Taidat marmattaa ukolle si päivät pääksytysten ja haukut sen exää ja salaa toivot ettei sen edellisen elämän lapsi tulis häiriköimään SINUN perheesi elämää. Hyi helvetti että oikein vatsasta vääntää kaltaisesi oliot!

Mä sain kanssa just 3jätesäkillistä lasten vaatteita takasin...likasina ja haisevina tietty..ja osa oli jo jäänyt pieneksikin:O(...Mutta mähän ryven rahassa,tmän ketjun mukaan niin voinhan mä ostaa uusia vaatteita koko ajan...

täydet reput selässä isälleen ja tyhjinä tuli takasin. Hermo meni, kun uusia pitämättömiä vaatteita jäi sinne ja seuraavan kerran pääsivät isälleen parin kki:n päästä. Aloin tarkastaa reput hakiessa ja vaadin kaikki vaatteet takaisin kotiin. Likaisena tai ei. Ei sinne mitään varavarastoa tarvi jättää makaamaan, kun huolehdin aina, että vaihtovaatteita on mukana riittävästi joka kelille!

varvastossuissa ja ilman makuupussia. Siis äidille oli sanottu, että menemme YÖN YLI TELTTARETKELLE METSÄÄN. Niin ei voi pakata asianmukaisia varusteita. Arvatkaa kuka siitä kärsi? LAPSI.

järkyttyneenä. Elän ydinperheen (naimisissa lasten isän kanssa, ei eroa takana) lintukodossa ja mietin, meneekö kaikilla eron jälkeen elämä noin hankalaksi.



Onko kyse kiusanteosta (ei tietenkään koskaan kirjoittajan itsensä aiheuttamaa, vaan juuri sen toisen puolen, on se sitten ex tai tämän nykyinen tai nykyisen ex tai miten päin vaan), keskenolevasta tai keskenjääneestä eroprosessista vai erilaisuudesta (huolellisuudessa, rehellisyydessä, välittämisessä tms., mikä oli ehkä eron syynä)?

Antaisin vaikka kuinka monet vaatekerrat poikani mukaan, jos joskus saisi viettää kaipaamiaan isäviikonloppuja. Mutta kun ei tuo lapsen isä "kykene" lasta ottamaan. Nähnyt isänsä viimeksi 1,5vuotta sitten. Pienet on teillä murheet. ( ja totta puhuakseni, niin minullakin, pahemminkin voisi olla).

sanoisin, että kyse on siitä, että ex ei osaa huolehtia käytännön asioista. Ei osannut ennenkään eikä ilmeisesti tule koskaan osaamaankaan. Esimerkiksi ei pysty sunnuntaina ajattelemaan niin pitkälle, että maanantaina lapset menevät päiväkotiin ja siellä tarvitaan sadevaatteet ja siksi sadevaatteet olisi laitettava lapsille mukaan sunnuntaina.

Jotkut vain ovat toivottomia. Itse kyllä odotan puolisolta sitä, että tämä pystyy ottamaan vastuuta asioista ilman että tarvitsee jatkuvasti katsoa perään ja paikkailla.

Onko kyse kiusanteosta (ei tietenkään koskaan kirjoittajan itsensä aiheuttamaa, vaan juuri sen toisen puolen, on se sitten ex tai tämän nykyinen tai nykyisen ex tai miten päin vaan), keskenolevasta tai keskenjääneestä eroprosessista vai erilaisuudesta (huolellisuudessa, rehellisyydessä, välittämisessä tms., mikä oli ehkä eron syynä)?

Löysin tämän vanhan ketjun, kun etsin vertaistukea.

Meillä on sama tilanne, mutta niin, että ongelmana on nimenomaan lapsen äiti (eli molempiin suuntiin tietysti tapahtuu eri perheissä tätä). Hänelle maksetaan asianmukaisesti lasketut ja sovitut elatusmaksut ja lapsi on isällä joka toisen viikonlopun. Isä on ostanut lapselle vaatteita (hyviä ja lapsen itse valitsemia), jotta meillä olisi vaihtovaatteita. Lapsen äiti ei ole aiemmin suostunut siihen, että hän laittaisi vaihtovaatteet mukaan ja edes jonkinlaisen sovun ylläpitämiseksi isä on ostanut vaatteita (hän on siis ostanut muutenkin paljon lapselle ja osallistunut hankintoihin).

Eihän tässä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta lapsen mukana kulkeutuu meiltä pois vaattee puolihuomaamatta (tai meille kertyy äidiltä tulleet pieneksi jääneet vaatteet). Lapsen kautta olemme myös saaneet tiedon, että äiti myy kirpputorilla kaikki lapselta pieneksi jääneet vaatteet.

Nyt sitten lapsen äiti nosti mekkalan, kun hänen ostamansa tietyn urheilumerkin paita jäi meille muutamaksi viikoksi. Lapsella oli se siis meille tullessaan ja se jäi meille pesuun ja hän otti kaapista toisen paidan päälleen. Luonnollisesti esim. seuraavalla kerralla se olisi palautunut takaisin. Lapsi kuitenkin itse valitsee vaatteensa kaapistaan ja kaikki vaatteet ovat aivan selkeästi näkösällä. Äiti kuitenkin vihaisena kirjoitteli ikään kuin olisimme tarkoituksella halunneet jättää paidan kaappiimme. Hän myös väitti lapsen sanoneen että lapsi olisi pakotettu meillä laittamaan pieneksi jäänyt paita merkkipaidan sijaan päälleen. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa. Itseasiassa katsomme lapsen kanssa säännöllisesti vaatteita läpi ja jos hän laittaa päälleen vaatteen, jota ei ole vähään aikaan käytetty, kysymme ja katsomme onko se sopiva.

Tämä on jotenkin uskomattoman turhauttavaa seurata vierestä tällaista (olen siis isän uusi puoliso). Meiltä jatkuvasti siirtyy hyvä vaateaines äidille ja kuitenkin suututaan kun yksi paita jää joksikin aikaa meille (ko. paidan koko on vieläpä niin iso että mahtuu tod. näk seuraavat 5 vuotta päälle).

Vanhempien keskusteluyhteys on vuosien aikana tulehtunut eivätkä he saa juuri mitään sovittua ilman älytöntä riitaa. Harmittaa ihan älyttömästi. Itse olen vastuussa aika pitkälle pyykinpesusta ja nyt tuli tosi huono mieli siitä, että minun tekemisiä (joskin väärenneltyinä) aletaan vetää äidin puolesta tähän mukaan. Ja tietysti harmittaa lapsen puolesta myös. 

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän vanhan ketjun, kun etsin vertaistukea.

Meillä on sama tilanne, mutta niin, että ongelmana on nimenomaan lapsen äiti (eli molempiin suuntiin tietysti tapahtuu eri perheissä tätä). Hänelle maksetaan asianmukaisesti lasketut ja sovitut elatusmaksut ja lapsi on isällä joka toisen viikonlopun. Isä on ostanut lapselle vaatteita (hyviä ja lapsen itse valitsemia), jotta meillä olisi vaihtovaatteita. Lapsen äiti ei ole aiemmin suostunut siihen, että hän laittaisi vaihtovaatteet mukaan ja edes jonkinlaisen sovun ylläpitämiseksi isä on ostanut vaatteita (hän on siis ostanut muutenkin paljon lapselle ja osallistunut hankintoihin).

Eihän tässä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta lapsen mukana kulkeutuu meiltä pois vaattee puolihuomaamatta (tai meille kertyy äidiltä tulleet pieneksi jääneet vaatteet). Lapsen kautta olemme myös saaneet tiedon, että äiti myy kirpputorilla kaikki lapselta pieneksi jääneet vaatteet.

Nyt sitten lapsen äiti nosti mekkalan, kun hänen ostamansa tietyn urheilumerkin paita jäi meille muutamaksi viikoksi. Lapsella oli se siis meille tullessaan ja se jäi meille pesuun ja hän otti kaapista toisen paidan päälleen. Luonnollisesti esim. seuraavalla kerralla se olisi palautunut takaisin. Lapsi kuitenkin itse valitsee vaatteensa kaapistaan ja kaikki vaatteet ovat aivan selkeästi näkösällä. Äiti kuitenkin vihaisena kirjoitteli ikään kuin olisimme tarkoituksella halunneet jättää paidan kaappiimme. Hän myös väitti lapsen sanoneen että lapsi olisi pakotettu meillä laittamaan pieneksi jäänyt paita merkkipaidan sijaan päälleen. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa. Itseasiassa katsomme lapsen kanssa säännöllisesti vaatteita läpi ja jos hän laittaa päälleen vaatteen, jota ei ole vähään aikaan käytetty, kysymme ja katsomme onko se sopiva.

Tämä on jotenkin uskomattoman turhauttavaa seurata vierestä tällaista (olen siis isän uusi puoliso). Meiltä jatkuvasti siirtyy hyvä vaateaines äidille ja kuitenkin suututaan kun yksi paita jää joksikin aikaa meille (ko. paidan koko on vieläpä niin iso että mahtuu tod. näk seuraavat 5 vuotta päälle).

Vanhempien keskusteluyhteys on vuosien aikana tulehtunut eivätkä he saa juuri mitään sovittua ilman älytöntä riitaa. Harmittaa ihan älyttömästi. Itse olen vastuussa aika pitkälle pyykinpesusta ja nyt tuli tosi huono mieli siitä, että minun tekemisiä (joskin väärenneltyinä) aletaan vetää äidin puolesta tähän mukaan. Ja tietysti harmittaa lapsen puolesta myös. 

No älä tee. Lapsi riisuu päällään olevat vaatteet pois heti kun astuu ovesta sisään ja pukeutuu teidän hankkimiin vaatteisiin. Ja lähtiessä sama toisinpäin. Näin yksikään vaate ei jää teille "pesuun". Ja ihan mielenkiinnosta: mitä sen äidin sun mielestä PITÄISI tehdä niille lapselle pieneksi jääneille vaatteille? Kun kerran kirpparilla niitä ei saa myydä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän vanhan ketjun, kun etsin vertaistukea.

Meillä on sama tilanne, mutta niin, että ongelmana on nimenomaan lapsen äiti (eli molempiin suuntiin tietysti tapahtuu eri perheissä tätä). Hänelle maksetaan asianmukaisesti lasketut ja sovitut elatusmaksut ja lapsi on isällä joka toisen viikonlopun. Isä on ostanut lapselle vaatteita (hyviä ja lapsen itse valitsemia), jotta meillä olisi vaihtovaatteita. Lapsen äiti ei ole aiemmin suostunut siihen, että hän laittaisi vaihtovaatteet mukaan ja edes jonkinlaisen sovun ylläpitämiseksi isä on ostanut vaatteita (hän on siis ostanut muutenkin paljon lapselle ja osallistunut hankintoihin).

Eihän tässä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta lapsen mukana kulkeutuu meiltä pois vaattee puolihuomaamatta (tai meille kertyy äidiltä tulleet pieneksi jääneet vaatteet). Lapsen kautta olemme myös saaneet tiedon, että äiti myy kirpputorilla kaikki lapselta pieneksi jääneet vaatteet.

Nyt sitten lapsen äiti nosti mekkalan, kun hänen ostamansa tietyn urheilumerkin paita jäi meille muutamaksi viikoksi. Lapsella oli se siis meille tullessaan ja se jäi meille pesuun ja hän otti kaapista toisen paidan päälleen. Luonnollisesti esim. seuraavalla kerralla se olisi palautunut takaisin. Lapsi kuitenkin itse valitsee vaatteensa kaapistaan ja kaikki vaatteet ovat aivan selkeästi näkösällä. Äiti kuitenkin vihaisena kirjoitteli ikään kuin olisimme tarkoituksella halunneet jättää paidan kaappiimme. Hän myös väitti lapsen sanoneen että lapsi olisi pakotettu meillä laittamaan pieneksi jäänyt paita merkkipaidan sijaan päälleen. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa. Itseasiassa katsomme lapsen kanssa säännöllisesti vaatteita läpi ja jos hän laittaa päälleen vaatteen, jota ei ole vähään aikaan käytetty, kysymme ja katsomme onko se sopiva.

Tämä on jotenkin uskomattoman turhauttavaa seurata vierestä tällaista (olen siis isän uusi puoliso). Meiltä jatkuvasti siirtyy hyvä vaateaines äidille ja kuitenkin suututaan kun yksi paita jää joksikin aikaa meille (ko. paidan koko on vieläpä niin iso että mahtuu tod. näk seuraavat 5 vuotta päälle).

Vanhempien keskusteluyhteys on vuosien aikana tulehtunut eivätkä he saa juuri mitään sovittua ilman älytöntä riitaa. Harmittaa ihan älyttömästi. Itse olen vastuussa aika pitkälle pyykinpesusta ja nyt tuli tosi huono mieli siitä, että minun tekemisiä (joskin väärenneltyinä) aletaan vetää äidin puolesta tähän mukaan. Ja tietysti harmittaa lapsen puolesta myös. 

No älä tee. Lapsi riisuu päällään olevat vaatteet pois heti kun astuu ovesta sisään ja pukeutuu teidän hankkimiin vaatteisiin. Ja lähtiessä sama toisinpäin. Näin yksikään vaate ei jää teille "pesuun". Ja ihan mielenkiinnosta: mitä sen äidin sun mielestä PITÄISI tehdä niille lapselle pieneksi jääneille vaatteille? Kun kerran kirpparilla niitä ei saa myydä? 

Tämähän se ratkaisu on, vaikka sitten voikin kuulua vinkunaa siitä, että "lapsella on ollut koko viikonlopun samat vaatteet päällä!". 

Eri asia sitten, onko mitenkään järkevää nostaa jotain vanhoja keskusteluita, kun voisi aloittaa uuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän vanhan ketjun, kun etsin vertaistukea.

Meillä on sama tilanne, mutta niin, että ongelmana on nimenomaan lapsen äiti (eli molempiin suuntiin tietysti tapahtuu eri perheissä tätä). Hänelle maksetaan asianmukaisesti lasketut ja sovitut elatusmaksut ja lapsi on isällä joka toisen viikonlopun. Isä on ostanut lapselle vaatteita (hyviä ja lapsen itse valitsemia), jotta meillä olisi vaihtovaatteita. Lapsen äiti ei ole aiemmin suostunut siihen, että hän laittaisi vaihtovaatteet mukaan ja edes jonkinlaisen sovun ylläpitämiseksi isä on ostanut vaatteita (hän on siis ostanut muutenkin paljon lapselle ja osallistunut hankintoihin).

Eihän tässä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta lapsen mukana kulkeutuu meiltä pois vaattee puolihuomaamatta (tai meille kertyy äidiltä tulleet pieneksi jääneet vaatteet). Lapsen kautta olemme myös saaneet tiedon, että äiti myy kirpputorilla kaikki lapselta pieneksi jääneet vaatteet.

Nyt sitten lapsen äiti nosti mekkalan, kun hänen ostamansa tietyn urheilumerkin paita jäi meille muutamaksi viikoksi. Lapsella oli se siis meille tullessaan ja se jäi meille pesuun ja hän otti kaapista toisen paidan päälleen. Luonnollisesti esim. seuraavalla kerralla se olisi palautunut takaisin. Lapsi kuitenkin itse valitsee vaatteensa kaapistaan ja kaikki vaatteet ovat aivan selkeästi näkösällä. Äiti kuitenkin vihaisena kirjoitteli ikään kuin olisimme tarkoituksella halunneet jättää paidan kaappiimme. Hän myös väitti lapsen sanoneen että lapsi olisi pakotettu meillä laittamaan pieneksi jäänyt paita merkkipaidan sijaan päälleen. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa. Itseasiassa katsomme lapsen kanssa säännöllisesti vaatteita läpi ja jos hän laittaa päälleen vaatteen, jota ei ole vähään aikaan käytetty, kysymme ja katsomme onko se sopiva.

Tämä on jotenkin uskomattoman turhauttavaa seurata vierestä tällaista (olen siis isän uusi puoliso). Meiltä jatkuvasti siirtyy hyvä vaateaines äidille ja kuitenkin suututaan kun yksi paita jää joksikin aikaa meille (ko. paidan koko on vieläpä niin iso että mahtuu tod. näk seuraavat 5 vuotta päälle).

Vanhempien keskusteluyhteys on vuosien aikana tulehtunut eivätkä he saa juuri mitään sovittua ilman älytöntä riitaa. Harmittaa ihan älyttömästi. Itse olen vastuussa aika pitkälle pyykinpesusta ja nyt tuli tosi huono mieli siitä, että minun tekemisiä (joskin väärenneltyinä) aletaan vetää äidin puolesta tähän mukaan. Ja tietysti harmittaa lapsen puolesta myös. 

No älä tee. Lapsi riisuu päällään olevat vaatteet pois heti kun astuu ovesta sisään ja pukeutuu teidän hankkimiin vaatteisiin. Ja lähtiessä sama toisinpäin. Näin yksikään vaate ei jää teille "pesuun". Ja ihan mielenkiinnosta: mitä sen äidin sun mielestä PITÄISI tehdä niille lapselle pieneksi jääneille vaatteille? Kun kerran kirpparilla niitä ei saa myydä? 

No näinhän se tietysti olisi varmasti hyvä tehdä. Se vaan, että vaatteet mitä ollaan (lapsen isä siis) ostettu, on sellaisia joita lapsi pitää mielellään myös koulussa niin emme ole tähän mennessä halunneet kieltää häntä viemästä niitä. On syytä ehkä nyt sitten muuttaa toimintatapoja. 

Ah, huomaan, että kirpparikohta jäi vähän vaillinnaiseksi, joten idea ei varmasti välity. :) Kirpparitoiminta on sinänsä hyvä juttu, mutta jos olisi vastaava tilanne, en kokisi oloani mukavaksi myydä toisen ostamia vaatteita. Joukossa on siis ollut ihan todella arvokkaitakin vaatteita (jotka selkeästi poikkeavat lapsen äidin tavallisesti ostamista vaatteista). Olisimme mielellämme nämä säästäneet (lapsi tykkää säästää vaatteita) tai ottaneet itse takaisin vaikka sukulaislapsille annettavaksi tai vaikka myyneet itse. Lapsen kautta olemme sitten kuulleet että äiti oli myynyt tavaraa ja sai paljon voittoa :D Hänen ostamansa (isän elatusmaksujen kautta osittain maksamien) vaatteiden jälleenmyynnin vielä ymmärrän, mutta selkeästi isän tai isän sukulaisten ostamien vaatteiden myyntiä _kysymättä_ en. 

Lapsen äiti ei siis millään tavalla osallistu meidän lapselle tekemiin hankintoihin, mutta on aina vaatimassa isää osallistumaan kaikkeen mahdolliseen (jopa oman lomamatkansa kustannuksiin, joihin isä ei tietenkään suostunut). Tiedämme hänen tulonsa ja hän ei ole vähävarainen. Osti jopa sijoitusasunnon juuri. 

On mielestäni kyseenalaista, että hän kokee, että hän voi myydä toisten hankkimia tavaroita (vaatteiden lisäksi lähtee myös lelut ja kirjat yms.).  Hän tuntuu olevan hyvin tietoinen, mitkä ovat hänen itse ostamiaan vaatteita, kun osaa vaatia meille jääneitä vaatteita takaisin, joten vahingosta ei varmasti ole kyse.

Tässä ärsyttää siis se, että hän vaatii kaikkea itselleen, mutta samalla kokee, että meille ei tarvitse palauttaa mitään vaatteita/tavaroita, vaan että hän jopa tekee rahaa niillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän vanhan ketjun, kun etsin vertaistukea.

Meillä on sama tilanne, mutta niin, että ongelmana on nimenomaan lapsen äiti (eli molempiin suuntiin tietysti tapahtuu eri perheissä tätä). Hänelle maksetaan asianmukaisesti lasketut ja sovitut elatusmaksut ja lapsi on isällä joka toisen viikonlopun. Isä on ostanut lapselle vaatteita (hyviä ja lapsen itse valitsemia), jotta meillä olisi vaihtovaatteita. Lapsen äiti ei ole aiemmin suostunut siihen, että hän laittaisi vaihtovaatteet mukaan ja edes jonkinlaisen sovun ylläpitämiseksi isä on ostanut vaatteita (hän on siis ostanut muutenkin paljon lapselle ja osallistunut hankintoihin).

Eihän tässä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta lapsen mukana kulkeutuu meiltä pois vaattee puolihuomaamatta (tai meille kertyy äidiltä tulleet pieneksi jääneet vaatteet). Lapsen kautta olemme myös saaneet tiedon, että äiti myy kirpputorilla kaikki lapselta pieneksi jääneet vaatteet.

Nyt sitten lapsen äiti nosti mekkalan, kun hänen ostamansa tietyn urheilumerkin paita jäi meille muutamaksi viikoksi. Lapsella oli se siis meille tullessaan ja se jäi meille pesuun ja hän otti kaapista toisen paidan päälleen. Luonnollisesti esim. seuraavalla kerralla se olisi palautunut takaisin. Lapsi kuitenkin itse valitsee vaatteensa kaapistaan ja kaikki vaatteet ovat aivan selkeästi näkösällä. Äiti kuitenkin vihaisena kirjoitteli ikään kuin olisimme tarkoituksella halunneet jättää paidan kaappiimme. Hän myös väitti lapsen sanoneen että lapsi olisi pakotettu meillä laittamaan pieneksi jäänyt paita merkkipaidan sijaan päälleen. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa. Itseasiassa katsomme lapsen kanssa säännöllisesti vaatteita läpi ja jos hän laittaa päälleen vaatteen, jota ei ole vähään aikaan käytetty, kysymme ja katsomme onko se sopiva.

Tämä on jotenkin uskomattoman turhauttavaa seurata vierestä tällaista (olen siis isän uusi puoliso). Meiltä jatkuvasti siirtyy hyvä vaateaines äidille ja kuitenkin suututaan kun yksi paita jää joksikin aikaa meille (ko. paidan koko on vieläpä niin iso että mahtuu tod. näk seuraavat 5 vuotta päälle).

Vanhempien keskusteluyhteys on vuosien aikana tulehtunut eivätkä he saa juuri mitään sovittua ilman älytöntä riitaa. Harmittaa ihan älyttömästi. Itse olen vastuussa aika pitkälle pyykinpesusta ja nyt tuli tosi huono mieli siitä, että minun tekemisiä (joskin väärenneltyinä) aletaan vetää äidin puolesta tähän mukaan. Ja tietysti harmittaa lapsen puolesta myös. 

No älä tee. Lapsi riisuu päällään olevat vaatteet pois heti kun astuu ovesta sisään ja pukeutuu teidän hankkimiin vaatteisiin. Ja lähtiessä sama toisinpäin. Näin yksikään vaate ei jää teille "pesuun". Ja ihan mielenkiinnosta: mitä sen äidin sun mielestä PITÄISI tehdä niille lapselle pieneksi jääneille vaatteille? Kun kerran kirpparilla niitä ei saa myydä? 

Ja lisäksi on ollut ongelma, jos lapsi tulee samat vaatteet päällään takaisin. Tällöin isä ei kuulemma vaivaudu ostamaan lapselle mitään (kun hän ei näe niitä).

Eli mikään ei tunnu olevan hyvä :D Ei saa jättää vaatteita pesuun, mutta ei myöskään tulla takaisin samoissa vaatteissa. Hänen hankkimat vaatteet eivät saa jäädä meille, mutta meiltä saa oikein mieluusti tulla hänen luokseen vaatteita eikä hän halua niitä palauttaa. Hänen mielestään ratkaisu on siis se, että isä ostaa vaatteet molempiin koteihin ja että ne päätyvät hänen luokseen myyntiä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän vanhan ketjun, kun etsin vertaistukea.

Meillä on sama tilanne, mutta niin, että ongelmana on nimenomaan lapsen äiti (eli molempiin suuntiin tietysti tapahtuu eri perheissä tätä). Hänelle maksetaan asianmukaisesti lasketut ja sovitut elatusmaksut ja lapsi on isällä joka toisen viikonlopun. Isä on ostanut lapselle vaatteita (hyviä ja lapsen itse valitsemia), jotta meillä olisi vaihtovaatteita. Lapsen äiti ei ole aiemmin suostunut siihen, että hän laittaisi vaihtovaatteet mukaan ja edes jonkinlaisen sovun ylläpitämiseksi isä on ostanut vaatteita (hän on siis ostanut muutenkin paljon lapselle ja osallistunut hankintoihin).

Eihän tässä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta lapsen mukana kulkeutuu meiltä pois vaattee puolihuomaamatta (tai meille kertyy äidiltä tulleet pieneksi jääneet vaatteet). Lapsen kautta olemme myös saaneet tiedon, että äiti myy kirpputorilla kaikki lapselta pieneksi jääneet vaatteet.

Nyt sitten lapsen äiti nosti mekkalan, kun hänen ostamansa tietyn urheilumerkin paita jäi meille muutamaksi viikoksi. Lapsella oli se siis meille tullessaan ja se jäi meille pesuun ja hän otti kaapista toisen paidan päälleen. Luonnollisesti esim. seuraavalla kerralla se olisi palautunut takaisin. Lapsi kuitenkin itse valitsee vaatteensa kaapistaan ja kaikki vaatteet ovat aivan selkeästi näkösällä. Äiti kuitenkin vihaisena kirjoitteli ikään kuin olisimme tarkoituksella halunneet jättää paidan kaappiimme. Hän myös väitti lapsen sanoneen että lapsi olisi pakotettu meillä laittamaan pieneksi jäänyt paita merkkipaidan sijaan päälleen. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa. Itseasiassa katsomme lapsen kanssa säännöllisesti vaatteita läpi ja jos hän laittaa päälleen vaatteen, jota ei ole vähään aikaan käytetty, kysymme ja katsomme onko se sopiva.

Tämä on jotenkin uskomattoman turhauttavaa seurata vierestä tällaista (olen siis isän uusi puoliso). Meiltä jatkuvasti siirtyy hyvä vaateaines äidille ja kuitenkin suututaan kun yksi paita jää joksikin aikaa meille (ko. paidan koko on vieläpä niin iso että mahtuu tod. näk seuraavat 5 vuotta päälle).

Vanhempien keskusteluyhteys on vuosien aikana tulehtunut eivätkä he saa juuri mitään sovittua ilman älytöntä riitaa. Harmittaa ihan älyttömästi. Itse olen vastuussa aika pitkälle pyykinpesusta ja nyt tuli tosi huono mieli siitä, että minun tekemisiä (joskin väärenneltyinä) aletaan vetää äidin puolesta tähän mukaan. Ja tietysti harmittaa lapsen puolesta myös. 

No älä tee. Lapsi riisuu päällään olevat vaatteet pois heti kun astuu ovesta sisään ja pukeutuu teidän hankkimiin vaatteisiin. Ja lähtiessä sama toisinpäin. Näin yksikään vaate ei jää teille "pesuun". Ja ihan mielenkiinnosta: mitä sen äidin sun mielestä PITÄISI tehdä niille lapselle pieneksi jääneille vaatteille? Kun kerran kirpparilla niitä ei saa myydä? 

No näinhän se tietysti olisi varmasti hyvä tehdä. Se vaan, että vaatteet mitä ollaan (lapsen isä siis) ostettu, on sellaisia joita lapsi pitää mielellään myös koulussa niin emme ole tähän mennessä halunneet kieltää häntä viemästä niitä. On syytä ehkä nyt sitten muuttaa toimintatapoja. 

Ah, huomaan, että kirpparikohta jäi vähän vaillinnaiseksi, joten idea ei varmasti välity. :) Kirpparitoiminta on sinänsä hyvä juttu, mutta jos olisi vastaava tilanne, en kokisi oloani mukavaksi myydä toisen ostamia vaatteita. Joukossa on siis ollut ihan todella arvokkaitakin vaatteita (jotka selkeästi poikkeavat lapsen äidin tavallisesti ostamista vaatteista). Olisimme mielellämme nämä säästäneet (lapsi tykkää säästää vaatteita) tai ottaneet itse takaisin vaikka sukulaislapsille annettavaksi tai vaikka myyneet itse. Lapsen kautta olemme sitten kuulleet että äiti oli myynyt tavaraa ja sai paljon voittoa :D Hänen ostamansa (isän elatusmaksujen kautta osittain maksamien) vaatteiden jälleenmyynnin vielä ymmärrän, mutta selkeästi isän tai isän sukulaisten ostamien vaatteiden myyntiä _kysymättä_ en. 

Lapsen äiti ei siis millään tavalla osallistu meidän lapselle tekemiin hankintoihin, mutta on aina vaatimassa isää osallistumaan kaikkeen mahdolliseen (jopa oman lomamatkansa kustannuksiin, joihin isä ei tietenkään suostunut). Tiedämme hänen tulonsa ja hän ei ole vähävarainen. Osti jopa sijoitusasunnon juuri. 

On mielestäni kyseenalaista, että hän kokee, että hän voi myydä toisten hankkimia tavaroita (vaatteiden lisäksi lähtee myös lelut ja kirjat yms.).  Hän tuntuu olevan hyvin tietoinen, mitkä ovat hänen itse ostamiaan vaatteita, kun osaa vaatia meille jääneitä vaatteita takaisin, joten vahingosta ei varmasti ole kyse.

Tässä ärsyttää siis se, että hän vaatii kaikkea itselleen, mutta samalla kokee, että meille ei tarvitse palauttaa mitään vaatteita/tavaroita, vaan että hän jopa tekee rahaa niillä. 

Voihan helkkari! Itse näin kolmen lapsen (ja ydinperheen) äitinä ei ole kyllä IKINÄ tullut mieleen, että jos joku on ostanut mun lapselle jotain lahjaksi, minun pitää palauttaa se takaisin kun se on liian pieni tai sillä ei enää leikitä tms. Ihan ovat kiertoon menneet kaikki, mitä lapset itse eivät ole halunneet säästää. Että oisko se närästys sulla nyt kuitenkin tuota henkilöä, eikä itse asiaa kohtaan? Vai odotatko, että jos ostat vaikka sisaruksesi lapsille kalliin vaatteen, se palautetaan sulle, kun se on pieni?

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se ratkaisu on, vaikka sitten voikin kuulua vinkunaa siitä, että "lapsella on ollut koko viikonlopun samat vaatteet päällä!". 

Eri asia sitten, onko mitenkään järkevää nostaa jotain vanhoja keskusteluita, kun voisi aloittaa uuden.

Sorry, kun nostin. Itse tykkään nostella vanhoja :) Ehkä se ei tosiaan aina ole järkevää.. Tästä ketjusta vaan tuntui löytyvän samankaltaisia tapauksia.

Luulisi että lasten isällä olisi edes jotain vaatetta ja leluja lapsille? Aikoinaan tapailin miestä, jolla oli kaksi lasta, mutta kämpässä ei ollut mitään lapsiin viittaavaa. Ei edes huonetta tai sänkyjä lapsille, vaikka asunto oli kolmio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän vanhan ketjun, kun etsin vertaistukea.

Meillä on sama tilanne, mutta niin, että ongelmana on nimenomaan lapsen äiti (eli molempiin suuntiin tietysti tapahtuu eri perheissä tätä). Hänelle maksetaan asianmukaisesti lasketut ja sovitut elatusmaksut ja lapsi on isällä joka toisen viikonlopun. Isä on ostanut lapselle vaatteita (hyviä ja lapsen itse valitsemia), jotta meillä olisi vaihtovaatteita. Lapsen äiti ei ole aiemmin suostunut siihen, että hän laittaisi vaihtovaatteet mukaan ja edes jonkinlaisen sovun ylläpitämiseksi isä on ostanut vaatteita (hän on siis ostanut muutenkin paljon lapselle ja osallistunut hankintoihin).

Eihän tässä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta lapsen mukana kulkeutuu meiltä pois vaattee puolihuomaamatta (tai meille kertyy äidiltä tulleet pieneksi jääneet vaatteet). Lapsen kautta olemme myös saaneet tiedon, että äiti myy kirpputorilla kaikki lapselta pieneksi jääneet vaatteet.

Nyt sitten lapsen äiti nosti mekkalan, kun hänen ostamansa tietyn urheilumerkin paita jäi meille muutamaksi viikoksi. Lapsella oli se siis meille tullessaan ja se jäi meille pesuun ja hän otti kaapista toisen paidan päälleen. Luonnollisesti esim. seuraavalla kerralla se olisi palautunut takaisin. Lapsi kuitenkin itse valitsee vaatteensa kaapistaan ja kaikki vaatteet ovat aivan selkeästi näkösällä. Äiti kuitenkin vihaisena kirjoitteli ikään kuin olisimme tarkoituksella halunneet jättää paidan kaappiimme. Hän myös väitti lapsen sanoneen että lapsi olisi pakotettu meillä laittamaan pieneksi jäänyt paita merkkipaidan sijaan päälleen. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa. Itseasiassa katsomme lapsen kanssa säännöllisesti vaatteita läpi ja jos hän laittaa päälleen vaatteen, jota ei ole vähään aikaan käytetty, kysymme ja katsomme onko se sopiva.

Tämä on jotenkin uskomattoman turhauttavaa seurata vierestä tällaista (olen siis isän uusi puoliso). Meiltä jatkuvasti siirtyy hyvä vaateaines äidille ja kuitenkin suututaan kun yksi paita jää joksikin aikaa meille (ko. paidan koko on vieläpä niin iso että mahtuu tod. näk seuraavat 5 vuotta päälle).

Vanhempien keskusteluyhteys on vuosien aikana tulehtunut eivätkä he saa juuri mitään sovittua ilman älytöntä riitaa. Harmittaa ihan älyttömästi. Itse olen vastuussa aika pitkälle pyykinpesusta ja nyt tuli tosi huono mieli siitä, että minun tekemisiä (joskin väärenneltyinä) aletaan vetää äidin puolesta tähän mukaan. Ja tietysti harmittaa lapsen puolesta myös. 

No älä tee. Lapsi riisuu päällään olevat vaatteet pois heti kun astuu ovesta sisään ja pukeutuu teidän hankkimiin vaatteisiin. Ja lähtiessä sama toisinpäin. Näin yksikään vaate ei jää teille "pesuun". Ja ihan mielenkiinnosta: mitä sen äidin sun mielestä PITÄISI tehdä niille lapselle pieneksi jääneille vaatteille? Kun kerran kirpparilla niitä ei saa myydä? 

No näinhän se tietysti olisi varmasti hyvä tehdä. Se vaan, että vaatteet mitä ollaan (lapsen isä siis) ostettu, on sellaisia joita lapsi pitää mielellään myös koulussa niin emme ole tähän mennessä halunneet kieltää häntä viemästä niitä. On syytä ehkä nyt sitten muuttaa toimintatapoja. 

Ah, huomaan, että kirpparikohta jäi vähän vaillinnaiseksi, joten idea ei varmasti välity. :) Kirpparitoiminta on sinänsä hyvä juttu, mutta jos olisi vastaava tilanne, en kokisi oloani mukavaksi myydä toisen ostamia vaatteita. Joukossa on siis ollut ihan todella arvokkaitakin vaatteita (jotka selkeästi poikkeavat lapsen äidin tavallisesti ostamista vaatteista). Olisimme mielellämme nämä säästäneet (lapsi tykkää säästää vaatteita) tai ottaneet itse takaisin vaikka sukulaislapsille annettavaksi tai vaikka myyneet itse. Lapsen kautta olemme sitten kuulleet että äiti oli myynyt tavaraa ja sai paljon voittoa :D Hänen ostamansa (isän elatusmaksujen kautta osittain maksamien) vaatteiden jälleenmyynnin vielä ymmärrän, mutta selkeästi isän tai isän sukulaisten ostamien vaatteiden myyntiä _kysymättä_ en. 

Lapsen äiti ei siis millään tavalla osallistu meidän lapselle tekemiin hankintoihin, mutta on aina vaatimassa isää osallistumaan kaikkeen mahdolliseen (jopa oman lomamatkansa kustannuksiin, joihin isä ei tietenkään suostunut). Tiedämme hänen tulonsa ja hän ei ole vähävarainen. Osti jopa sijoitusasunnon juuri. 

On mielestäni kyseenalaista, että hän kokee, että hän voi myydä toisten hankkimia tavaroita (vaatteiden lisäksi lähtee myös lelut ja kirjat yms.).  Hän tuntuu olevan hyvin tietoinen, mitkä ovat hänen itse ostamiaan vaatteita, kun osaa vaatia meille jääneitä vaatteita takaisin, joten vahingosta ei varmasti ole kyse.

Tässä ärsyttää siis se, että hän vaatii kaikkea itselleen, mutta samalla kokee, että meille ei tarvitse palauttaa mitään vaatteita/tavaroita, vaan että hän jopa tekee rahaa niillä. 

Voihan helkkari! Itse näin kolmen lapsen (ja ydinperheen) äitinä ei ole kyllä IKINÄ tullut mieleen, että jos joku on ostanut mun lapselle jotain lahjaksi, minun pitää palauttaa se takaisin kun se on liian pieni tai sillä ei enää leikitä tms. Ihan ovat kiertoon menneet kaikki, mitä lapset itse eivät ole halunneet säästää. Että oisko se närästys sulla nyt kuitenkin tuota henkilöä, eikä itse asiaa kohtaan? Vai odotatko, että jos ostat vaikka sisaruksesi lapsille kalliin vaatteen, se palautetaan sulle, kun se on pieni?

Ohhoh, tämäpä aiheutti tunteita. En tarkoittanut millään tavalla "lahjojen palauttamista". Ja tässä on huomioitava, että esimerkiksi isän ostamat vaatteet eivät ole lahja lapsen äidille. Kun molemmat vanhemmat osallistuvat lapsen kustannuksiin, mielestäni vaatteiden pitäisi jäädä yhtä lailla molemmille. Niin hyötyjen kuin haittojenkin näkökulmasta. Mielellämme säästäisimme itse ostamiamme vaatteita. 

Nostit esiin myös että "Ihan ovat kiertoon menneet kaikki, mitä lapset itse eivät ole halunneet säästää.". Tämäpä juuri. Kun lapsi mieluusti säästäisi vaatteitaan. Hän on sanonut, että harmi kun äiti myi.

Itsekin olen äiti ja todellakin olen lapseni isän ostamista vaatteista kysynyt, miten hän haluaa niiden kanssa toimittavan. Olen kysynyt myös yhteisesti maksamistamme vaatteista, että onko ok minun myydä. Mielestäni kohteliasta ja kohtuullista, vaikka emme olekaan erityisen lämpimissä väleissä.

Mitä närästykseen liittyy, en voi sanoa tuntevani miehen eksää. Olen nähnyt hänet vain pari kertaa. En tunne häntä kohtaan juuri mitään paitsi nyt vähän harmeissani hänen epäloogisista purkauksistaan liittyen pariin vaatekappaleeseen.

Sama täällä, hyviä vaatteita laitan mukaan, poika palaa rikkinäisillä tai kulahtaneilla vaatteilla. Ihmettelin mihin katoavat? Isänsä esittää tietämätöntä. Yhtenä su iltana haettaessa poika kertoi, että tylsää joka kerta mennä kirppikselle järjestelemään pöytää. Aaahhh, sinne ne siis katoaa.