En anna isä-viikonlopulle kuin päällä olevat vaatteet lapselle mukaan

Tiedän yhden perheen jossa on isällä lapsille täysi vaatevarasto alusvaatteista toppapukuihin, pipoihin ja villasukkiin, kenkiin ja juhlavaatteisiin. Koska äidiltä tulevat vaatteet on poikkeuksetta liian pieniä, rikkinäisiä, epäsopiva säähän yms. Äidiltä tullessa lapset riisuu ne päällä olevat pussiin ja vaihtaa toiset vaatteet. Kuulemma ainoa tapa pitää lapset järkevästi vaatetettuina ja välttyä siltä että aina löytyy jotain valitettavaa kuinka on taas jotain mennyt rikki tms.

Lapsilla on myös kaikki lelut, urheilu- ja harrastusvälineet isällä koska isä on se joka poikkeuksetta lasten kanssa leikkii ja harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että lasten isällä olisi edes jotain vaatetta ja leluja lapsille? Aikoinaan tapailin miestä, jolla oli kaksi lasta, mutta kämpässä ei ollut mitään lapsiin viittaavaa. Ei edes huonetta tai sänkyjä lapsille, vaikka asunto oli kolmio.

juu on (jos meitä tarkoitit, olen siis tuo 51). Lapsella on meillä oma huone ja harrastusvälineet ja kaikki hyvin :)

Ongelma siis se, että ne kulkeutuvat äidille eivätkä koskaan palaudu emmekä me saa sieltä tilalle mitään. Samalla äiti nostaa mekkalan kun joku hänen luotaan tullut vaate on meillä muutaman viikon. Äiti ei anna lapsen mukaan vaihtovaatteita eikä niitä vaatteita, jotka ovat meiltä ekstrana kulkeutuneet. SIlti ihmettelee ja riehuu, kun vaatteet jäävät meille pesuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän vanhan ketjun, kun etsin vertaistukea.

Meillä on sama tilanne, mutta niin, että ongelmana on nimenomaan lapsen äiti (eli molempiin suuntiin tietysti tapahtuu eri perheissä tätä). Hänelle maksetaan asianmukaisesti lasketut ja sovitut elatusmaksut ja lapsi on isällä joka toisen viikonlopun. Isä on ostanut lapselle vaatteita (hyviä ja lapsen itse valitsemia), jotta meillä olisi vaihtovaatteita. Lapsen äiti ei ole aiemmin suostunut siihen, että hän laittaisi vaihtovaatteet mukaan ja edes jonkinlaisen sovun ylläpitämiseksi isä on ostanut vaatteita (hän on siis ostanut muutenkin paljon lapselle ja osallistunut hankintoihin).

Eihän tässä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta lapsen mukana kulkeutuu meiltä pois vaattee puolihuomaamatta (tai meille kertyy äidiltä tulleet pieneksi jääneet vaatteet). Lapsen kautta olemme myös saaneet tiedon, että äiti myy kirpputorilla kaikki lapselta pieneksi jääneet vaatteet.

Nyt sitten lapsen äiti nosti mekkalan, kun hänen ostamansa tietyn urheilumerkin paita jäi meille muutamaksi viikoksi. Lapsella oli se siis meille tullessaan ja se jäi meille pesuun ja hän otti kaapista toisen paidan päälleen. Luonnollisesti esim. seuraavalla kerralla se olisi palautunut takaisin. Lapsi kuitenkin itse valitsee vaatteensa kaapistaan ja kaikki vaatteet ovat aivan selkeästi näkösällä. Äiti kuitenkin vihaisena kirjoitteli ikään kuin olisimme tarkoituksella halunneet jättää paidan kaappiimme. Hän myös väitti lapsen sanoneen että lapsi olisi pakotettu meillä laittamaan pieneksi jäänyt paita merkkipaidan sijaan päälleen. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa. Itseasiassa katsomme lapsen kanssa säännöllisesti vaatteita läpi ja jos hän laittaa päälleen vaatteen, jota ei ole vähään aikaan käytetty, kysymme ja katsomme onko se sopiva.

Tämä on jotenkin uskomattoman turhauttavaa seurata vierestä tällaista (olen siis isän uusi puoliso). Meiltä jatkuvasti siirtyy hyvä vaateaines äidille ja kuitenkin suututaan kun yksi paita jää joksikin aikaa meille (ko. paidan koko on vieläpä niin iso että mahtuu tod. näk seuraavat 5 vuotta päälle).

Vanhempien keskusteluyhteys on vuosien aikana tulehtunut eivätkä he saa juuri mitään sovittua ilman älytöntä riitaa. Harmittaa ihan älyttömästi. Itse olen vastuussa aika pitkälle pyykinpesusta ja nyt tuli tosi huono mieli siitä, että minun tekemisiä (joskin väärenneltyinä) aletaan vetää äidin puolesta tähän mukaan. Ja tietysti harmittaa lapsen puolesta myös. 

No älä tee. Lapsi riisuu päällään olevat vaatteet pois heti kun astuu ovesta sisään ja pukeutuu teidän hankkimiin vaatteisiin. Ja lähtiessä sama toisinpäin. Näin yksikään vaate ei jää teille "pesuun". Ja ihan mielenkiinnosta: mitä sen äidin sun mielestä PITÄISI tehdä niille lapselle pieneksi jääneille vaatteille? Kun kerran kirpparilla niitä ei saa myydä? 

No näinhän se tietysti olisi varmasti hyvä tehdä. Se vaan, että vaatteet mitä ollaan (lapsen isä siis) ostettu, on sellaisia joita lapsi pitää mielellään myös koulussa niin emme ole tähän mennessä halunneet kieltää häntä viemästä niitä. On syytä ehkä nyt sitten muuttaa toimintatapoja. 

Ah, huomaan, että kirpparikohta jäi vähän vaillinnaiseksi, joten idea ei varmasti välity. :) Kirpparitoiminta on sinänsä hyvä juttu, mutta jos olisi vastaava tilanne, en kokisi oloani mukavaksi myydä toisen ostamia vaatteita. Joukossa on siis ollut ihan todella arvokkaitakin vaatteita (jotka selkeästi poikkeavat lapsen äidin tavallisesti ostamista vaatteista). Olisimme mielellämme nämä säästäneet (lapsi tykkää säästää vaatteita) tai ottaneet itse takaisin vaikka sukulaislapsille annettavaksi tai vaikka myyneet itse. Lapsen kautta olemme sitten kuulleet että äiti oli myynyt tavaraa ja sai paljon voittoa :D Hänen ostamansa (isän elatusmaksujen kautta osittain maksamien) vaatteiden jälleenmyynnin vielä ymmärrän, mutta selkeästi isän tai isän sukulaisten ostamien vaatteiden myyntiä _kysymättä_ en. 

Lapsen äiti ei siis millään tavalla osallistu meidän lapselle tekemiin hankintoihin, mutta on aina vaatimassa isää osallistumaan kaikkeen mahdolliseen (jopa oman lomamatkansa kustannuksiin, joihin isä ei tietenkään suostunut). Tiedämme hänen tulonsa ja hän ei ole vähävarainen. Osti jopa sijoitusasunnon juuri. 

On mielestäni kyseenalaista, että hän kokee, että hän voi myydä toisten hankkimia tavaroita (vaatteiden lisäksi lähtee myös lelut ja kirjat yms.).  Hän tuntuu olevan hyvin tietoinen, mitkä ovat hänen itse ostamiaan vaatteita, kun osaa vaatia meille jääneitä vaatteita takaisin, joten vahingosta ei varmasti ole kyse.

Tässä ärsyttää siis se, että hän vaatii kaikkea itselleen, mutta samalla kokee, että meille ei tarvitse palauttaa mitään vaatteita/tavaroita, vaan että hän jopa tekee rahaa niillä. 

Voihan helkkari! Itse näin kolmen lapsen (ja ydinperheen) äitinä ei ole kyllä IKINÄ tullut mieleen, että jos joku on ostanut mun lapselle jotain lahjaksi, minun pitää palauttaa se takaisin kun se on liian pieni tai sillä ei enää leikitä tms. Ihan ovat kiertoon menneet kaikki, mitä lapset itse eivät ole halunneet säästää. Että oisko se närästys sulla nyt kuitenkin tuota henkilöä, eikä itse asiaa kohtaan? Vai odotatko, että jos ostat vaikka sisaruksesi lapsille kalliin vaatteen, se palautetaan sulle, kun se on pieni?

Sivusta kommentioin:

Menikö sulta pointti vähän ohi? Miksi lapsen kaikki lahjat pitäisi jäädä äitille? Eipä olis varmaan kiva ostaa omalle lapselle kalliita kivoja vaatteita ja katsoa sitten kun toinen kerää kysymättä rahat niistä (lastenvaatteilla on mahtava jälleenmyyntiarvo!) Todella ärsyttävää varmasti. Olisin todella vihainen jos vaikka eksäni myisi minun lapsellemme ostamia kalliita paitoja eteenpäin. Tai edes halpoja, mutta joissa on tunnearvoa. Meillä ainakin aina kysytään, onko toisella tarvetta säilyttää tai halua myydä pieneksi jääneet vaatteet.

Todella surullista ja ärsyttävää että aikuiset ihmiset eron jälkeen taantuvat johonkin leikkikoulutasolle ja riitelevät ja pistävät kapuloita toisten rattaisiin :( Tämä siis entisen avioerolapsen näkökulmasta. Kuinka hiivatin vaikeaa voi olla käyttäytyä edes näennäisen sivistyneesti, tekemättä vaikkapa turhia lasuja toisesta vanhemmasta (teknisesti lapsesta hänen asuessa toisen vanhemman luona) ja kiusaamatta muuttamalla suunnitelmia ja sopimuksia viime tipassa.

Vierestäkin olen seurannut kuinka puolituttu äippä (eipä silti, typeriä iskiäkin löytyy...) oikeen hykertelee keksiessään uuden kusipäisen ilkeyden eksälleen. Harmittaa niitten lasten puolesta jotka joutuu ikävään välikäteen, ja saa jatkuvasti kokea syyllisyyttä joko äidin tai isän huonosta käytöksestä (sekä usein syyllistämisestä jos osoittaa rakkaudentunteita siihen toiseen vanhempaan).

Näin ydinperheellisenä luen tätä ketjua hämmennyksen vallassa. Ei ole onneksi ollut mitään tarvetta ikinä ennen miettiä aihetta, mutta näin ensimmäisenä ajatuksena pitäisin ihan itsestään selvänä että sekä isän että äidin luona on täysvarustus lapselle ja kotien välillä ei kuljeteta muuta kuin päällä olevat vaatteet ja tyyliin sukset ja polkupyörä ja jotain lapsen tärkeitä asioita, kuten unilelua. Ehkä jopa pyörä voisi olla molemmissa kodeissa ellei välimatka ole sellainen että lapsi kulkee pyörällä. Ja tietenkin kumpikin vanhempi omin varoin hankkii omaan kotiinsa lapselle vaatteet ja varusteet.

Aika simppeliltä kuulostaisi niiden päällä olevien vaatteiden kanssa tehdä niin, että tuloiltana ne pistetään reppuun ja seuraavana aamuna pukeudutaan siellä kodissa oleviin vaatteisiin. Ja sama toiselle vanhemmalle mennessä.

On kyllä ihan pöyristyttävää jos vanhemmat tekevät lapsen välityksellä toisilleen kiusaa, kun lapsihan siinä on se joka kärsii. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän vanhan ketjun, kun etsin vertaistukea.

Meillä on sama tilanne, mutta niin, että ongelmana on nimenomaan lapsen äiti (eli molempiin suuntiin tietysti tapahtuu eri perheissä tätä). Hänelle maksetaan asianmukaisesti lasketut ja sovitut elatusmaksut ja lapsi on isällä joka toisen viikonlopun. Isä on ostanut lapselle vaatteita (hyviä ja lapsen itse valitsemia), jotta meillä olisi vaihtovaatteita. Lapsen äiti ei ole aiemmin suostunut siihen, että hän laittaisi vaihtovaatteet mukaan ja edes jonkinlaisen sovun ylläpitämiseksi isä on ostanut vaatteita (hän on siis ostanut muutenkin paljon lapselle ja osallistunut hankintoihin).

Eihän tässä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta lapsen mukana kulkeutuu meiltä pois vaattee puolihuomaamatta (tai meille kertyy äidiltä tulleet pieneksi jääneet vaatteet). Lapsen kautta olemme myös saaneet tiedon, että äiti myy kirpputorilla kaikki lapselta pieneksi jääneet vaatteet.

Nyt sitten lapsen äiti nosti mekkalan, kun hänen ostamansa tietyn urheilumerkin paita jäi meille muutamaksi viikoksi. Lapsella oli se siis meille tullessaan ja se jäi meille pesuun ja hän otti kaapista toisen paidan päälleen. Luonnollisesti esim. seuraavalla kerralla se olisi palautunut takaisin. Lapsi kuitenkin itse valitsee vaatteensa kaapistaan ja kaikki vaatteet ovat aivan selkeästi näkösällä. Äiti kuitenkin vihaisena kirjoitteli ikään kuin olisimme tarkoituksella halunneet jättää paidan kaappiimme. Hän myös väitti lapsen sanoneen että lapsi olisi pakotettu meillä laittamaan pieneksi jäänyt paita merkkipaidan sijaan päälleen. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa. Itseasiassa katsomme lapsen kanssa säännöllisesti vaatteita läpi ja jos hän laittaa päälleen vaatteen, jota ei ole vähään aikaan käytetty, kysymme ja katsomme onko se sopiva.

Tämä on jotenkin uskomattoman turhauttavaa seurata vierestä tällaista (olen siis isän uusi puoliso). Meiltä jatkuvasti siirtyy hyvä vaateaines äidille ja kuitenkin suututaan kun yksi paita jää joksikin aikaa meille (ko. paidan koko on vieläpä niin iso että mahtuu tod. näk seuraavat 5 vuotta päälle).

Vanhempien keskusteluyhteys on vuosien aikana tulehtunut eivätkä he saa juuri mitään sovittua ilman älytöntä riitaa. Harmittaa ihan älyttömästi. Itse olen vastuussa aika pitkälle pyykinpesusta ja nyt tuli tosi huono mieli siitä, että minun tekemisiä (joskin väärenneltyinä) aletaan vetää äidin puolesta tähän mukaan. Ja tietysti harmittaa lapsen puolesta myös. 

No älä tee. Lapsi riisuu päällään olevat vaatteet pois heti kun astuu ovesta sisään ja pukeutuu teidän hankkimiin vaatteisiin. Ja lähtiessä sama toisinpäin. Näin yksikään vaate ei jää teille "pesuun". Ja ihan mielenkiinnosta: mitä sen äidin sun mielestä PITÄISI tehdä niille lapselle pieneksi jääneille vaatteille? Kun kerran kirpparilla niitä ei saa myydä? 

No näinhän se tietysti olisi varmasti hyvä tehdä. Se vaan, että vaatteet mitä ollaan (lapsen isä siis) ostettu, on sellaisia joita lapsi pitää mielellään myös koulussa niin emme ole tähän mennessä halunneet kieltää häntä viemästä niitä. On syytä ehkä nyt sitten muuttaa toimintatapoja. 

Ah, huomaan, että kirpparikohta jäi vähän vaillinnaiseksi, joten idea ei varmasti välity. :) Kirpparitoiminta on sinänsä hyvä juttu, mutta jos olisi vastaava tilanne, en kokisi oloani mukavaksi myydä toisen ostamia vaatteita. Joukossa on siis ollut ihan todella arvokkaitakin vaatteita (jotka selkeästi poikkeavat lapsen äidin tavallisesti ostamista vaatteista). Olisimme mielellämme nämä säästäneet (lapsi tykkää säästää vaatteita) tai ottaneet itse takaisin vaikka sukulaislapsille annettavaksi tai vaikka myyneet itse. Lapsen kautta olemme sitten kuulleet että äiti oli myynyt tavaraa ja sai paljon voittoa :D Hänen ostamansa (isän elatusmaksujen kautta osittain maksamien) vaatteiden jälleenmyynnin vielä ymmärrän, mutta selkeästi isän tai isän sukulaisten ostamien vaatteiden myyntiä _kysymättä_ en. 

Lapsen äiti ei siis millään tavalla osallistu meidän lapselle tekemiin hankintoihin, mutta on aina vaatimassa isää osallistumaan kaikkeen mahdolliseen (jopa oman lomamatkansa kustannuksiin, joihin isä ei tietenkään suostunut). Tiedämme hänen tulonsa ja hän ei ole vähävarainen. Osti jopa sijoitusasunnon juuri. 

On mielestäni kyseenalaista, että hän kokee, että hän voi myydä toisten hankkimia tavaroita (vaatteiden lisäksi lähtee myös lelut ja kirjat yms.).  Hän tuntuu olevan hyvin tietoinen, mitkä ovat hänen itse ostamiaan vaatteita, kun osaa vaatia meille jääneitä vaatteita takaisin, joten vahingosta ei varmasti ole kyse.

Tässä ärsyttää siis se, että hän vaatii kaikkea itselleen, mutta samalla kokee, että meille ei tarvitse palauttaa mitään vaatteita/tavaroita, vaan että hän jopa tekee rahaa niillä. 

Voihan helkkari! Itse näin kolmen lapsen (ja ydinperheen) äitinä ei ole kyllä IKINÄ tullut mieleen, että jos joku on ostanut mun lapselle jotain lahjaksi, minun pitää palauttaa se takaisin kun se on liian pieni tai sillä ei enää leikitä tms. Ihan ovat kiertoon menneet kaikki, mitä lapset itse eivät ole halunneet säästää. Että oisko se närästys sulla nyt kuitenkin tuota henkilöä, eikä itse asiaa kohtaan? Vai odotatko, että jos ostat vaikka sisaruksesi lapsille kalliin vaatteen, se palautetaan sulle, kun se on pieni?

Whaat? EI kai isän ostamat vaatteet ja tavarat ole lahja lapselle (tai hänen äidilleen), vaan elatusta. Itse vanhempana tykkään siitä, että saan kierrättää lapseni käyttämät vaatteet haluamalleni taholle tai säästää toiselle lapselle/kummilapselle. Olen itsekin eronnut ja eksän kanssa todellakin sovitaan pienten/käyttämättömäksi jääneiden vaatteiden kohtalosta. Yhteisesti ostetut vaatteet myydään puoliksi ja molemmat säästää/myy itse kalliimmat tai erityiset vaatteet.

Kyllä tuo kuvattu äiti toimii todella ikävästi ja epäkohteliaasti. Valitettavasti sellaisesta on esimerkkejä tuttavapiirissänikin.

Vierailija kirjoitti:

Näin ydinperheellisenä luen tätä ketjua hämmennyksen vallassa. Ei ole onneksi ollut mitään tarvetta ikinä ennen miettiä aihetta, mutta näin ensimmäisenä ajatuksena pitäisin ihan itsestään selvänä että sekä isän että äidin luona on täysvarustus lapselle ja kotien välillä ei kuljeteta muuta kuin päällä olevat vaatteet ja tyyliin sukset ja polkupyörä ja jotain lapsen tärkeitä asioita, kuten unilelua. Ehkä jopa pyörä voisi olla molemmissa kodeissa ellei välimatka ole sellainen että lapsi kulkee pyörällä. Ja tietenkin kumpikin vanhempi omin varoin hankkii omaan kotiinsa lapselle vaatteet ja varusteet.

Aika simppeliltä kuulostaisi niiden päällä olevien vaatteiden kanssa tehdä niin, että tuloiltana ne pistetään reppuun ja seuraavana aamuna pukeudutaan siellä kodissa oleviin vaatteisiin. Ja sama toiselle vanhemmalle mennessä.

On kyllä ihan pöyristyttävää jos vanhemmat tekevät lapsen välityksellä toisilleen kiusaa, kun lapsihan siinä on se joka kärsii. :(

Elatusmaksut jo tekevät sen, että maksava osapuoli maksaa toisen luokse osan vaatteista. Toisen ei kuitenkaan tarvitse osallistua millään tavalla maksavan osapuolen kustannuksiin, ja tätä moni käyttääkin hyödykseen.

meilläkin sellainen tilanne, että laspen äiti vaatii jatkuvasti lisää elatusmaksua (vaikka tulot ovat hänellä ihan kohtuulliset). Tätä on jo oikeudessakin puitu ja maksut ovat (ja ovat olleet aiemmin) hyvin riittävät. Minun (maksava taho) kontolle jää kuitenkin täysin minun kodissa tehtävät hankinnat (vaatteet, huonekalut, ruoat, harrastukset, matkat, you name it) eikä lapsen äiti suostu keskustelemaankaan minun luona aiheutuvista kustannuksista. Lainsäädäntö on etävanhemmat puolelta järkyttävän epäreilu. Tämän totesi jopa lastenvalvoja minulle.

Ja jos lapsi on toisella vanhemmalla vain esim. joka toinen v-loppu, on aika turha pitää "täysvarustusta" vaatteita siellä, kun ne jäävät käyttämättä.

Ole oikeasti todella onnellinen, että olet ydinperheessä ja hämmästyksissäsi näistä. Et halua tänne toiselle puolelle :) En minäkään halunnut, mutta näin siinä vaan kävi.

Vierailija kirjoitti:

Todella surullista ja ärsyttävää että aikuiset ihmiset eron jälkeen taantuvat johonkin leikkikoulutasolle ja riitelevät ja pistävät kapuloita toisten rattaisiin :( Tämä siis entisen avioerolapsen näkökulmasta. Kuinka hiivatin vaikeaa voi olla käyttäytyä edes näennäisen sivistyneesti, tekemättä vaikkapa turhia lasuja toisesta vanhemmasta (teknisesti lapsesta hänen asuessa toisen vanhemman luona) ja kiusaamatta muuttamalla suunnitelmia ja sopimuksia viime tipassa.

Vierestäkin olen seurannut kuinka puolituttu äippä (eipä silti, typeriä iskiäkin löytyy...) oikeen hykertelee keksiessään uuden kusipäisen ilkeyden eksälleen. Harmittaa niitten lasten puolesta jotka joutuu ikävään välikäteen, ja saa jatkuvasti kokea syyllisyyttä joko äidin tai isän huonosta käytöksestä (sekä usein syyllistämisestä jos osoittaa rakkaudentunteita siihen toiseen vanhempaan).

Minulla oli vastaava tuttu nainen, joka innoissaan keksi mitä älyttömämpiä juttuja kiusaksi lapsen isälle. Hän pyrki saamaan rahaa joka asiasta sekä minimoimaan lapsen isällään viettämän ajan. Tiedän että isän mm. piti hoitaa _kaikki_ lapsen haut ja viennit, koska jos ne jäi äidille, ei lasta tuotu oikeaan aikaan (esim viikonloppuvierailulle pahimmillaan perjantai-iltapäivän sijaan sunnuntaina aamupäivällä). Syynä kiireet ja että lapsi ei muka halunnut tulla). Jännästi lapsi mielellään saapui isän hakiessa hänet koulusta.

Sama nainen pelotteli lastaan, että isä ei välitä hänen allergioistaan ja lapsi tarkisti vuosien ajan pakonomaisesti, että kaikki isän luona tarjotut ruoat ovat ok (isä ei siis koskaan tarjonnut mitään väärää).

Hirveä ihminen. Lopulta sanoin hänelle asiasta. Ollaan edelleen ystäviä, mutta tiesin ottavani riskin.

Ja eniten tästä pelleilystä, ex:n kyykyttämisestä ja periaatteesta kiinni pitämisestä kärsii lapsi.

Hienoa vanhemmuutta!

Huono äiti. Lapsellinen ja tyhmä.

Miehen ex laittoi liian pienet kengät lapselle, vaikka kotona oli sopivia. Tein lasun!

Oon kyllä kauhulla välillä miettinyt mitä siitä tulisi jos mieheni kanssa erottais.

Sillä ei ole mitään ymmärrystä lasten varusteluista. Ensimmäinen lapsemme oli alkuun vanhemmillani hoidossa, ja miehen vientikerroilla saattoi lapsella olla päällä kolme paitaa ja pitkät kalsarit. Mun äitiä vähän nauratti.

Päiväkodin alettua jos vein lapsen aamulla haalarissa päiväkotiin, miehen hakiessa saattoivat tulla ilman sitä kotiin koska oli niin låmmin ettei tarvinnu. Muutaman kerran sain selittää että aamulla ei ehkä ole lämmin ja tätä menoa kaikki lapsen ulkovaatteet on päiväkodilla.

Jos siaä vaatteet on otettu aamulla käyttöön, ei niitä illalla voi pesuun laittaa kun ne on ihan hyviä. Usemman kerran oon sitten käynyt vaihtamassa pojan vaatteita kun sillä on illalla suihkun jälkeen päällä paita missä on ketsupit rinnuksilla... mutku se on tänään otettu käyttöön...

Tähän yhtälöön jos lisäis jotain jäynää joukkoon ni ei hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella surullista ja ärsyttävää että aikuiset ihmiset eron jälkeen taantuvat johonkin leikkikoulutasolle ja riitelevät ja pistävät kapuloita toisten rattaisiin :( Tämä siis entisen avioerolapsen näkökulmasta. Kuinka hiivatin vaikeaa voi olla käyttäytyä edes näennäisen sivistyneesti, tekemättä vaikkapa turhia lasuja toisesta vanhemmasta (teknisesti lapsesta hänen asuessa toisen vanhemman luona) ja kiusaamatta muuttamalla suunnitelmia ja sopimuksia viime tipassa.

Vierestäkin olen seurannut kuinka puolituttu äippä (eipä silti, typeriä iskiäkin löytyy...) oikeen hykertelee keksiessään uuden kusipäisen ilkeyden eksälleen. Harmittaa niitten lasten puolesta jotka joutuu ikävään välikäteen, ja saa jatkuvasti kokea syyllisyyttä joko äidin tai isän huonosta käytöksestä (sekä usein syyllistämisestä jos osoittaa rakkaudentunteita siihen toiseen vanhempaan).

Minulla oli vastaava tuttu nainen, joka innoissaan keksi mitä älyttömämpiä juttuja kiusaksi lapsen isälle. Hän pyrki saamaan rahaa joka asiasta sekä minimoimaan lapsen isällään viettämän ajan. Tiedän että isän mm. piti hoitaa _kaikki_ lapsen haut ja viennit, koska jos ne jäi äidille, ei lasta tuotu oikeaan aikaan (esim viikonloppuvierailulle pahimmillaan perjantai-iltapäivän sijaan sunnuntaina aamupäivällä). Syynä kiireet ja että lapsi ei muka halunnut tulla). Jännästi lapsi mielellään saapui isän hakiessa hänet koulusta.

Sama nainen pelotteli lastaan, että isä ei välitä hänen allergioistaan ja lapsi tarkisti vuosien ajan pakonomaisesti, että kaikki isän luona tarjotut ruoat ovat ok (isä ei siis koskaan tarjonnut mitään väärää).

Hirveä ihminen. Lopulta sanoin hänelle asiasta. Ollaan edelleen ystäviä, mutta tiesin ottavani riskin.

Tää on ihan hirveää. Itselläkin lähipiirissä vastaava keissi. Harmittaa, että lainsäädäntö on niin epäreilu etävanhempaa (joka monesti edelleen on isä) kohtaan.

Meidän lähipiirin nainen keksi valheita lapsen isästä lastenvalvojan tapaamisessa. Hän jopa itki ja väitti, että epäilee isän pahoinpitelevän tai käyttävän lasta hyväkseen. Ei ollut mitään todellisuuspohjaa näillä väitteillä. Luojan kiitos lastenvalvoja ei tätä tarinaa uskonut, mutta muuten kyllä isää kyykytettiin ihan kunnolla. Lastenvalvoja jopa kehotti maksamaan isompaa elatusmaksua kuin mihin laskurien perusteella oli syytä. Kuvottavaa touhua.

Tsemppiä kaikille etävanhemmille, jotka kamppailevat näiden asioiden kanssa!

norppanepsu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän vanhan ketjun, kun etsin vertaistukea.

Meillä on sama tilanne, mutta niin, että ongelmana on nimenomaan lapsen äiti (eli molempiin suuntiin tietysti tapahtuu eri perheissä tätä). Hänelle maksetaan asianmukaisesti lasketut ja sovitut elatusmaksut ja lapsi on isällä joka toisen viikonlopun. Isä on ostanut lapselle vaatteita (hyviä ja lapsen itse valitsemia), jotta meillä olisi vaihtovaatteita. Lapsen äiti ei ole aiemmin suostunut siihen, että hän laittaisi vaihtovaatteet mukaan ja edes jonkinlaisen sovun ylläpitämiseksi isä on ostanut vaatteita (hän on siis ostanut muutenkin paljon lapselle ja osallistunut hankintoihin).

Eihän tässä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta lapsen mukana kulkeutuu meiltä pois vaattee puolihuomaamatta (tai meille kertyy äidiltä tulleet pieneksi jääneet vaatteet). Lapsen kautta olemme myös saaneet tiedon, että äiti myy kirpputorilla kaikki lapselta pieneksi jääneet vaatteet.

Nyt sitten lapsen äiti nosti mekkalan, kun hänen ostamansa tietyn urheilumerkin paita jäi meille muutamaksi viikoksi. Lapsella oli se siis meille tullessaan ja se jäi meille pesuun ja hän otti kaapista toisen paidan päälleen. Luonnollisesti esim. seuraavalla kerralla se olisi palautunut takaisin. Lapsi kuitenkin itse valitsee vaatteensa kaapistaan ja kaikki vaatteet ovat aivan selkeästi näkösällä. Äiti kuitenkin vihaisena kirjoitteli ikään kuin olisimme tarkoituksella halunneet jättää paidan kaappiimme. Hän myös väitti lapsen sanoneen että lapsi olisi pakotettu meillä laittamaan pieneksi jäänyt paita merkkipaidan sijaan päälleen. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa. Itseasiassa katsomme lapsen kanssa säännöllisesti vaatteita läpi ja jos hän laittaa päälleen vaatteen, jota ei ole vähään aikaan käytetty, kysymme ja katsomme onko se sopiva.

Tämä on jotenkin uskomattoman turhauttavaa seurata vierestä tällaista (olen siis isän uusi puoliso). Meiltä jatkuvasti siirtyy hyvä vaateaines äidille ja kuitenkin suututaan kun yksi paita jää joksikin aikaa meille (ko. paidan koko on vieläpä niin iso että mahtuu tod. näk seuraavat 5 vuotta päälle).

Vanhempien keskusteluyhteys on vuosien aikana tulehtunut eivätkä he saa juuri mitään sovittua ilman älytöntä riitaa. Harmittaa ihan älyttömästi. Itse olen vastuussa aika pitkälle pyykinpesusta ja nyt tuli tosi huono mieli siitä, että minun tekemisiä (joskin väärenneltyinä) aletaan vetää äidin puolesta tähän mukaan. Ja tietysti harmittaa lapsen puolesta myös. 

No älä tee. Lapsi riisuu päällään olevat vaatteet pois heti kun astuu ovesta sisään ja pukeutuu teidän hankkimiin vaatteisiin. Ja lähtiessä sama toisinpäin. Näin yksikään vaate ei jää teille "pesuun". Ja ihan mielenkiinnosta: mitä sen äidin sun mielestä PITÄISI tehdä niille lapselle pieneksi jääneille vaatteille? Kun kerran kirpparilla niitä ei saa myydä? 

No näinhän se tietysti olisi varmasti hyvä tehdä. Se vaan, että vaatteet mitä ollaan (lapsen isä siis) ostettu, on sellaisia joita lapsi pitää mielellään myös koulussa niin emme ole tähän mennessä halunneet kieltää häntä viemästä niitä. On syytä ehkä nyt sitten muuttaa toimintatapoja. 

Ah, huomaan, että kirpparikohta jäi vähän vaillinnaiseksi, joten idea ei varmasti välity. :) Kirpparitoiminta on sinänsä hyvä juttu, mutta jos olisi vastaava tilanne, en kokisi oloani mukavaksi myydä toisen ostamia vaatteita. Joukossa on siis ollut ihan todella arvokkaitakin vaatteita (jotka selkeästi poikkeavat lapsen äidin tavallisesti ostamista vaatteista). Olisimme mielellämme nämä säästäneet (lapsi tykkää säästää vaatteita) tai ottaneet itse takaisin vaikka sukulaislapsille annettavaksi tai vaikka myyneet itse. Lapsen kautta olemme sitten kuulleet että äiti oli myynyt tavaraa ja sai paljon voittoa :D Hänen ostamansa (isän elatusmaksujen kautta osittain maksamien) vaatteiden jälleenmyynnin vielä ymmärrän, mutta selkeästi isän tai isän sukulaisten ostamien vaatteiden myyntiä _kysymättä_ en. 

Lapsen äiti ei siis millään tavalla osallistu meidän lapselle tekemiin hankintoihin, mutta on aina vaatimassa isää osallistumaan kaikkeen mahdolliseen (jopa oman lomamatkansa kustannuksiin, joihin isä ei tietenkään suostunut). Tiedämme hänen tulonsa ja hän ei ole vähävarainen. Osti jopa sijoitusasunnon juuri. 

On mielestäni kyseenalaista, että hän kokee, että hän voi myydä toisten hankkimia tavaroita (vaatteiden lisäksi lähtee myös lelut ja kirjat yms.).  Hän tuntuu olevan hyvin tietoinen, mitkä ovat hänen itse ostamiaan vaatteita, kun osaa vaatia meille jääneitä vaatteita takaisin, joten vahingosta ei varmasti ole kyse.

Tässä ärsyttää siis se, että hän vaatii kaikkea itselleen, mutta samalla kokee, että meille ei tarvitse palauttaa mitään vaatteita/tavaroita, vaan että hän jopa tekee rahaa niillä. 

Voihan helkkari! Itse näin kolmen lapsen (ja ydinperheen) äitinä ei ole kyllä IKINÄ tullut mieleen, että jos joku on ostanut mun lapselle jotain lahjaksi, minun pitää palauttaa se takaisin kun se on liian pieni tai sillä ei enää leikitä tms. Ihan ovat kiertoon menneet kaikki, mitä lapset itse eivät ole halunneet säästää. Että oisko se närästys sulla nyt kuitenkin tuota henkilöä, eikä itse asiaa kohtaan? Vai odotatko, että jos ostat vaikka sisaruksesi lapsille kalliin vaatteen, se palautetaan sulle, kun se on pieni?

Sivusta kommentioin:

Menikö sulta pointti vähän ohi? Miksi lapsen kaikki lahjat pitäisi jäädä äitille? Eipä olis varmaan kiva ostaa omalle lapselle kalliita kivoja vaatteita ja katsoa sitten kun toinen kerää kysymättä rahat niistä (lastenvaatteilla on mahtava jälleenmyyntiarvo!) Todella ärsyttävää varmasti. Olisin todella vihainen jos vaikka eksäni myisi minun lapsellemme ostamia kalliita paitoja eteenpäin. Tai edes halpoja, mutta joissa on tunnearvoa. Meillä ainakin aina kysytään, onko toisella tarvetta säilyttää tai halua myydä pieneksi jääneet vaatteet.

Vaatteita joilla on TUNNEarvoa?! Sori pakko kysyä millaisia ne on? Itsellä kaksi lasta ja ainoat vaatteet joilla on ollut lapselle tunnearvoa on eka pelipaita.. ja mulla ei kyllä ole tilaa eikä haluakaan hillota jotain useaan kertaan pyykättyjä riepuja nurkissani vuosikymmeniä. Ota kuva siitä vaatteesta ja vaate hyötykäyttöön muualle, vaikka lumpuksi.  Ja jatkossa, osta vain sen hintaisia vaatteita, joiden menettäminen ei korpea, lapsihan yhtä hyvn olisi itse voinut vaikka hukata sen. Tai hajottaa. Silloinkin jää kirppistulot saamatta. Kun jonkun käyttötavaran on ostanut, se raha on mennyt, eikä takaisin tule. Ihan oikeasti. 

Mies joutuu maksamaan itsensä kipeäksi elareita ja lapselle ei saada edes vaatteita ostettua.

Naiset ovat paskoja eivätkä ajattele kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

norppanepsu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän vanhan ketjun, kun etsin vertaistukea.

Meillä on sama tilanne, mutta niin, että ongelmana on nimenomaan lapsen äiti (eli molempiin suuntiin tietysti tapahtuu eri perheissä tätä). Hänelle maksetaan asianmukaisesti lasketut ja sovitut elatusmaksut ja lapsi on isällä joka toisen viikonlopun. Isä on ostanut lapselle vaatteita (hyviä ja lapsen itse valitsemia), jotta meillä olisi vaihtovaatteita. Lapsen äiti ei ole aiemmin suostunut siihen, että hän laittaisi vaihtovaatteet mukaan ja edes jonkinlaisen sovun ylläpitämiseksi isä on ostanut vaatteita (hän on siis ostanut muutenkin paljon lapselle ja osallistunut hankintoihin).

Eihän tässä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta lapsen mukana kulkeutuu meiltä pois vaattee puolihuomaamatta (tai meille kertyy äidiltä tulleet pieneksi jääneet vaatteet). Lapsen kautta olemme myös saaneet tiedon, että äiti myy kirpputorilla kaikki lapselta pieneksi jääneet vaatteet.

Nyt sitten lapsen äiti nosti mekkalan, kun hänen ostamansa tietyn urheilumerkin paita jäi meille muutamaksi viikoksi. Lapsella oli se siis meille tullessaan ja se jäi meille pesuun ja hän otti kaapista toisen paidan päälleen. Luonnollisesti esim. seuraavalla kerralla se olisi palautunut takaisin. Lapsi kuitenkin itse valitsee vaatteensa kaapistaan ja kaikki vaatteet ovat aivan selkeästi näkösällä. Äiti kuitenkin vihaisena kirjoitteli ikään kuin olisimme tarkoituksella halunneet jättää paidan kaappiimme. Hän myös väitti lapsen sanoneen että lapsi olisi pakotettu meillä laittamaan pieneksi jäänyt paita merkkipaidan sijaan päälleen. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa. Itseasiassa katsomme lapsen kanssa säännöllisesti vaatteita läpi ja jos hän laittaa päälleen vaatteen, jota ei ole vähään aikaan käytetty, kysymme ja katsomme onko se sopiva.

Tämä on jotenkin uskomattoman turhauttavaa seurata vierestä tällaista (olen siis isän uusi puoliso). Meiltä jatkuvasti siirtyy hyvä vaateaines äidille ja kuitenkin suututaan kun yksi paita jää joksikin aikaa meille (ko. paidan koko on vieläpä niin iso että mahtuu tod. näk seuraavat 5 vuotta päälle).

Vanhempien keskusteluyhteys on vuosien aikana tulehtunut eivätkä he saa juuri mitään sovittua ilman älytöntä riitaa. Harmittaa ihan älyttömästi. Itse olen vastuussa aika pitkälle pyykinpesusta ja nyt tuli tosi huono mieli siitä, että minun tekemisiä (joskin väärenneltyinä) aletaan vetää äidin puolesta tähän mukaan. Ja tietysti harmittaa lapsen puolesta myös. 

No älä tee. Lapsi riisuu päällään olevat vaatteet pois heti kun astuu ovesta sisään ja pukeutuu teidän hankkimiin vaatteisiin. Ja lähtiessä sama toisinpäin. Näin yksikään vaate ei jää teille "pesuun". Ja ihan mielenkiinnosta: mitä sen äidin sun mielestä PITÄISI tehdä niille lapselle pieneksi jääneille vaatteille? Kun kerran kirpparilla niitä ei saa myydä? 

No näinhän se tietysti olisi varmasti hyvä tehdä. Se vaan, että vaatteet mitä ollaan (lapsen isä siis) ostettu, on sellaisia joita lapsi pitää mielellään myös koulussa niin emme ole tähän mennessä halunneet kieltää häntä viemästä niitä. On syytä ehkä nyt sitten muuttaa toimintatapoja. 

Ah, huomaan, että kirpparikohta jäi vähän vaillinnaiseksi, joten idea ei varmasti välity. :) Kirpparitoiminta on sinänsä hyvä juttu, mutta jos olisi vastaava tilanne, en kokisi oloani mukavaksi myydä toisen ostamia vaatteita. Joukossa on siis ollut ihan todella arvokkaitakin vaatteita (jotka selkeästi poikkeavat lapsen äidin tavallisesti ostamista vaatteista). Olisimme mielellämme nämä säästäneet (lapsi tykkää säästää vaatteita) tai ottaneet itse takaisin vaikka sukulaislapsille annettavaksi tai vaikka myyneet itse. Lapsen kautta olemme sitten kuulleet että äiti oli myynyt tavaraa ja sai paljon voittoa :D Hänen ostamansa (isän elatusmaksujen kautta osittain maksamien) vaatteiden jälleenmyynnin vielä ymmärrän, mutta selkeästi isän tai isän sukulaisten ostamien vaatteiden myyntiä _kysymättä_ en. 

Lapsen äiti ei siis millään tavalla osallistu meidän lapselle tekemiin hankintoihin, mutta on aina vaatimassa isää osallistumaan kaikkeen mahdolliseen (jopa oman lomamatkansa kustannuksiin, joihin isä ei tietenkään suostunut). Tiedämme hänen tulonsa ja hän ei ole vähävarainen. Osti jopa sijoitusasunnon juuri. 

On mielestäni kyseenalaista, että hän kokee, että hän voi myydä toisten hankkimia tavaroita (vaatteiden lisäksi lähtee myös lelut ja kirjat yms.).  Hän tuntuu olevan hyvin tietoinen, mitkä ovat hänen itse ostamiaan vaatteita, kun osaa vaatia meille jääneitä vaatteita takaisin, joten vahingosta ei varmasti ole kyse.

Tässä ärsyttää siis se, että hän vaatii kaikkea itselleen, mutta samalla kokee, että meille ei tarvitse palauttaa mitään vaatteita/tavaroita, vaan että hän jopa tekee rahaa niillä. 

Voihan helkkari! Itse näin kolmen lapsen (ja ydinperheen) äitinä ei ole kyllä IKINÄ tullut mieleen, että jos joku on ostanut mun lapselle jotain lahjaksi, minun pitää palauttaa se takaisin kun se on liian pieni tai sillä ei enää leikitä tms. Ihan ovat kiertoon menneet kaikki, mitä lapset itse eivät ole halunneet säästää. Että oisko se närästys sulla nyt kuitenkin tuota henkilöä, eikä itse asiaa kohtaan? Vai odotatko, että jos ostat vaikka sisaruksesi lapsille kalliin vaatteen, se palautetaan sulle, kun se on pieni?

Sivusta kommentioin:

Menikö sulta pointti vähän ohi? Miksi lapsen kaikki lahjat pitäisi jäädä äitille? Eipä olis varmaan kiva ostaa omalle lapselle kalliita kivoja vaatteita ja katsoa sitten kun toinen kerää kysymättä rahat niistä (lastenvaatteilla on mahtava jälleenmyyntiarvo!) Todella ärsyttävää varmasti. Olisin todella vihainen jos vaikka eksäni myisi minun lapsellemme ostamia kalliita paitoja eteenpäin. Tai edes halpoja, mutta joissa on tunnearvoa. Meillä ainakin aina kysytään, onko toisella tarvetta säilyttää tai halua myydä pieneksi jääneet vaatteet.

Vaatteita joilla on TUNNEarvoa?! Sori pakko kysyä millaisia ne on? Itsellä kaksi lasta ja ainoat vaatteet joilla on ollut lapselle tunnearvoa on eka pelipaita.. ja mulla ei kyllä ole tilaa eikä haluakaan hillota jotain useaan kertaan pyykättyjä riepuja nurkissani vuosikymmeniä. Ota kuva siitä vaatteesta ja vaate hyötykäyttöön muualle, vaikka lumpuksi.  Ja jatkossa, osta vain sen hintaisia vaatteita, joiden menettäminen ei korpea, lapsihan yhtä hyvn olisi itse voinut vaikka hukata sen. Tai hajottaa. Silloinkin jää kirppistulot saamatta. Kun jonkun käyttötavaran on ostanut, se raha on mennyt, eikä takaisin tule. Ihan oikeasti. 

Meillä (EN ole tämä kommentoija jolle vastasit) tunnearvollisia vaatteita on paljonkin. Niitä voivat olla esimerkiksi lomareissuilta ostetut, tietytyihin juhliin ostetut tai vaikka tosi erikoiset vaatteet. Myös esim. ensimmäisen koulupäivän vaatteet tai pitkään himoitut kalliimmat vaatteet.

Itselle on omasta lapsuudesta säästetty paljon eri ikäkausien vaatteita (erikoisia ja ihan jokapäiväisiä ja tavallisia). Niitä on ollut aivan mahtava katsella myöhemmin ja osa siirtynyt omalle lapselle käyttöön. Kalliimmat ajattomat merkkivaatteet tai laadukkaat perusvaatteet toimivat helposti uudella sukupolvella; kokemusta on :)

Ja olen kyllä aiempien kommentoijien kanssa täysin samaa mieltä siitä, että on aika epäreilua, että lapsen käyttämät vaatteet jäävät vain toiselle vanhemmalle (ja tässä tapauksessa oikein ragetaan siitä että jos joku vaate jää isän luo vähänksi aikaa). Toinen ei voi siis ollenkaan hyöty/jatkokäyttää niitä (myydä, lahjoittaa, antaa omille läheisilleen tai muille lapsilleen).

Vielä numero 76 jatkaa: Mulle on ollut tärkeitä lisäksi esim isovanhempien tekemät vaatteet. On todella ihanaa että ne on säilytetty.

Kyllä tunnearvoa voi liittyä siis vaatteisiinkin (ihan niin kuin mihin tahansa).

Vierailija kirjoitti:

norppanepsu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän vanhan ketjun, kun etsin vertaistukea.

Meillä on sama tilanne, mutta niin, että ongelmana on nimenomaan lapsen äiti (eli molempiin suuntiin tietysti tapahtuu eri perheissä tätä). Hänelle maksetaan asianmukaisesti lasketut ja sovitut elatusmaksut ja lapsi on isällä joka toisen viikonlopun. Isä on ostanut lapselle vaatteita (hyviä ja lapsen itse valitsemia), jotta meillä olisi vaihtovaatteita. Lapsen äiti ei ole aiemmin suostunut siihen, että hän laittaisi vaihtovaatteet mukaan ja edes jonkinlaisen sovun ylläpitämiseksi isä on ostanut vaatteita (hän on siis ostanut muutenkin paljon lapselle ja osallistunut hankintoihin).

Eihän tässä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta lapsen mukana kulkeutuu meiltä pois vaattee puolihuomaamatta (tai meille kertyy äidiltä tulleet pieneksi jääneet vaatteet). Lapsen kautta olemme myös saaneet tiedon, että äiti myy kirpputorilla kaikki lapselta pieneksi jääneet vaatteet.

Nyt sitten lapsen äiti nosti mekkalan, kun hänen ostamansa tietyn urheilumerkin paita jäi meille muutamaksi viikoksi. Lapsella oli se siis meille tullessaan ja se jäi meille pesuun ja hän otti kaapista toisen paidan päälleen. Luonnollisesti esim. seuraavalla kerralla se olisi palautunut takaisin. Lapsi kuitenkin itse valitsee vaatteensa kaapistaan ja kaikki vaatteet ovat aivan selkeästi näkösällä. Äiti kuitenkin vihaisena kirjoitteli ikään kuin olisimme tarkoituksella halunneet jättää paidan kaappiimme. Hän myös väitti lapsen sanoneen että lapsi olisi pakotettu meillä laittamaan pieneksi jäänyt paita merkkipaidan sijaan päälleen. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa. Itseasiassa katsomme lapsen kanssa säännöllisesti vaatteita läpi ja jos hän laittaa päälleen vaatteen, jota ei ole vähään aikaan käytetty, kysymme ja katsomme onko se sopiva.

Tämä on jotenkin uskomattoman turhauttavaa seurata vierestä tällaista (olen siis isän uusi puoliso). Meiltä jatkuvasti siirtyy hyvä vaateaines äidille ja kuitenkin suututaan kun yksi paita jää joksikin aikaa meille (ko. paidan koko on vieläpä niin iso että mahtuu tod. näk seuraavat 5 vuotta päälle).

Vanhempien keskusteluyhteys on vuosien aikana tulehtunut eivätkä he saa juuri mitään sovittua ilman älytöntä riitaa. Harmittaa ihan älyttömästi. Itse olen vastuussa aika pitkälle pyykinpesusta ja nyt tuli tosi huono mieli siitä, että minun tekemisiä (joskin väärenneltyinä) aletaan vetää äidin puolesta tähän mukaan. Ja tietysti harmittaa lapsen puolesta myös. 

No älä tee. Lapsi riisuu päällään olevat vaatteet pois heti kun astuu ovesta sisään ja pukeutuu teidän hankkimiin vaatteisiin. Ja lähtiessä sama toisinpäin. Näin yksikään vaate ei jää teille "pesuun". Ja ihan mielenkiinnosta: mitä sen äidin sun mielestä PITÄISI tehdä niille lapselle pieneksi jääneille vaatteille? Kun kerran kirpparilla niitä ei saa myydä? 

No näinhän se tietysti olisi varmasti hyvä tehdä. Se vaan, että vaatteet mitä ollaan (lapsen isä siis) ostettu, on sellaisia joita lapsi pitää mielellään myös koulussa niin emme ole tähän mennessä halunneet kieltää häntä viemästä niitä. On syytä ehkä nyt sitten muuttaa toimintatapoja. 

Ah, huomaan, että kirpparikohta jäi vähän vaillinnaiseksi, joten idea ei varmasti välity. :) Kirpparitoiminta on sinänsä hyvä juttu, mutta jos olisi vastaava tilanne, en kokisi oloani mukavaksi myydä toisen ostamia vaatteita. Joukossa on siis ollut ihan todella arvokkaitakin vaatteita (jotka selkeästi poikkeavat lapsen äidin tavallisesti ostamista vaatteista). Olisimme mielellämme nämä säästäneet (lapsi tykkää säästää vaatteita) tai ottaneet itse takaisin vaikka sukulaislapsille annettavaksi tai vaikka myyneet itse. Lapsen kautta olemme sitten kuulleet että äiti oli myynyt tavaraa ja sai paljon voittoa :D Hänen ostamansa (isän elatusmaksujen kautta osittain maksamien) vaatteiden jälleenmyynnin vielä ymmärrän, mutta selkeästi isän tai isän sukulaisten ostamien vaatteiden myyntiä _kysymättä_ en. 

Lapsen äiti ei siis millään tavalla osallistu meidän lapselle tekemiin hankintoihin, mutta on aina vaatimassa isää osallistumaan kaikkeen mahdolliseen (jopa oman lomamatkansa kustannuksiin, joihin isä ei tietenkään suostunut). Tiedämme hänen tulonsa ja hän ei ole vähävarainen. Osti jopa sijoitusasunnon juuri. 

On mielestäni kyseenalaista, että hän kokee, että hän voi myydä toisten hankkimia tavaroita (vaatteiden lisäksi lähtee myös lelut ja kirjat yms.).  Hän tuntuu olevan hyvin tietoinen, mitkä ovat hänen itse ostamiaan vaatteita, kun osaa vaatia meille jääneitä vaatteita takaisin, joten vahingosta ei varmasti ole kyse.

Tässä ärsyttää siis se, että hän vaatii kaikkea itselleen, mutta samalla kokee, että meille ei tarvitse palauttaa mitään vaatteita/tavaroita, vaan että hän jopa tekee rahaa niillä. 

Voihan helkkari! Itse näin kolmen lapsen (ja ydinperheen) äitinä ei ole kyllä IKINÄ tullut mieleen, että jos joku on ostanut mun lapselle jotain lahjaksi, minun pitää palauttaa se takaisin kun se on liian pieni tai sillä ei enää leikitä tms. Ihan ovat kiertoon menneet kaikki, mitä lapset itse eivät ole halunneet säästää. Että oisko se närästys sulla nyt kuitenkin tuota henkilöä, eikä itse asiaa kohtaan? Vai odotatko, että jos ostat vaikka sisaruksesi lapsille kalliin vaatteen, se palautetaan sulle, kun se on pieni?

Sivusta kommentioin:

Menikö sulta pointti vähän ohi? Miksi lapsen kaikki lahjat pitäisi jäädä äitille? Eipä olis varmaan kiva ostaa omalle lapselle kalliita kivoja vaatteita ja katsoa sitten kun toinen kerää kysymättä rahat niistä (lastenvaatteilla on mahtava jälleenmyyntiarvo!) Todella ärsyttävää varmasti. Olisin todella vihainen jos vaikka eksäni myisi minun lapsellemme ostamia kalliita paitoja eteenpäin. Tai edes halpoja, mutta joissa on tunnearvoa. Meillä ainakin aina kysytään, onko toisella tarvetta säilyttää tai halua myydä pieneksi jääneet vaatteet.

Vaatteita joilla on TUNNEarvoa?! Sori pakko kysyä millaisia ne on? Itsellä kaksi lasta ja ainoat vaatteet joilla on ollut lapselle tunnearvoa on eka pelipaita.. ja mulla ei kyllä ole tilaa eikä haluakaan hillota jotain useaan kertaan pyykättyjä riepuja nurkissani vuosikymmeniä. Ota kuva siitä vaatteesta ja vaate hyötykäyttöön muualle, vaikka lumpuksi.  Ja jatkossa, osta vain sen hintaisia vaatteita, joiden menettäminen ei korpea, lapsihan yhtä hyvn olisi itse voinut vaikka hukata sen. Tai hajottaa. Silloinkin jää kirppistulot saamatta. Kun jonkun käyttötavaran on ostanut, se raha on mennyt, eikä takaisin tule. Ihan oikeasti. 

Sellaiset vaatteet ovat vaatteita, jotka aiheuttavat hyviä tuntemuksia ja vievät muistoihin. Ihan niin kuin mikä tahansa muukin asia, jolla on tunnearvoa. Minun lapsille (nyt jo parikymppisille) on säästetty vaatteita ja just jouluna avattiin laatikko ja muisteltiin niihin liittyviä vanhoja juttuja. Ja moni vaate kestää helposti seuraavalle sukupolvelle.

Ja ei kai tuossa aiempi kommentoija harmitellu niinkään itse menettämiään tuloja, vaan sitä, että epäreilusti kaikki tavara ja vaate menee vain toiselle osapuolelle. Hyvin ymmärrettävästi ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin ydinperheellisenä luen tätä ketjua hämmennyksen vallassa. Ei ole onneksi ollut mitään tarvetta ikinä ennen miettiä aihetta, mutta näin ensimmäisenä ajatuksena pitäisin ihan itsestään selvänä että sekä isän että äidin luona on täysvarustus lapselle ja kotien välillä ei kuljeteta muuta kuin päällä olevat vaatteet ja tyyliin sukset ja polkupyörä ja jotain lapsen tärkeitä asioita, kuten unilelua. Ehkä jopa pyörä voisi olla molemmissa kodeissa ellei välimatka ole sellainen että lapsi kulkee pyörällä. Ja tietenkin kumpikin vanhempi omin varoin hankkii omaan kotiinsa lapselle vaatteet ja varusteet.

Aika simppeliltä kuulostaisi niiden päällä olevien vaatteiden kanssa tehdä niin, että tuloiltana ne pistetään reppuun ja seuraavana aamuna pukeudutaan siellä kodissa oleviin vaatteisiin. Ja sama toiselle vanhemmalle mennessä.

On kyllä ihan pöyristyttävää jos vanhemmat tekevät lapsen välityksellä toisilleen kiusaa, kun lapsihan siinä on se joka kärsii. :(

Elatusmaksut jo tekevät sen, että maksava osapuoli maksaa toisen luokse osan vaatteista. Toisen ei kuitenkaan tarvitse osallistua millään tavalla maksavan osapuolen kustannuksiin, ja tätä moni käyttääkin hyödykseen.

meilläkin sellainen tilanne, että laspen äiti vaatii jatkuvasti lisää elatusmaksua (vaikka tulot ovat hänellä ihan kohtuulliset). Tätä on jo oikeudessakin puitu ja maksut ovat (ja ovat olleet aiemmin) hyvin riittävät. Minun (maksava taho) kontolle jää kuitenkin täysin minun kodissa tehtävät hankinnat (vaatteet, huonekalut, ruoat, harrastukset, matkat, you name it) eikä lapsen äiti suostu keskustelemaankaan minun luona aiheutuvista kustannuksista. Lainsäädäntö on etävanhemmat puolelta järkyttävän epäreilu. Tämän totesi jopa lastenvalvoja minulle.

Ja jos lapsi on toisella vanhemmalla vain esim. joka toinen v-loppu, on aika turha pitää "täysvarustusta" vaatteita siellä, kun ne jäävät käyttämättä.

Ole oikeasti todella onnellinen, että olet ydinperheessä ja hämmästyksissäsi näistä. Et halua tänne toiselle puolelle :) En minäkään halunnut, mutta näin siinä vaan kävi.

No täytyy kyllä myöntää, etten tätäkään osannut ajatella. Tsemppiä valtavasti sulle, ja kiitos, kyllä tällaisia ketjuja lukiessa tuntee itsensä onnenmyyräksi, vaikka eihän sitä koskaan elämästä tiedä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin ydinperheellisenä luen tätä ketjua hämmennyksen vallassa. Ei ole onneksi ollut mitään tarvetta ikinä ennen miettiä aihetta, mutta näin ensimmäisenä ajatuksena pitäisin ihan itsestään selvänä että sekä isän että äidin luona on täysvarustus lapselle ja kotien välillä ei kuljeteta muuta kuin päällä olevat vaatteet ja tyyliin sukset ja polkupyörä ja jotain lapsen tärkeitä asioita, kuten unilelua. Ehkä jopa pyörä voisi olla molemmissa kodeissa ellei välimatka ole sellainen että lapsi kulkee pyörällä. Ja tietenkin kumpikin vanhempi omin varoin hankkii omaan kotiinsa lapselle vaatteet ja varusteet.

Aika simppeliltä kuulostaisi niiden päällä olevien vaatteiden kanssa tehdä niin, että tuloiltana ne pistetään reppuun ja seuraavana aamuna pukeudutaan siellä kodissa oleviin vaatteisiin. Ja sama toiselle vanhemmalle mennessä.

On kyllä ihan pöyristyttävää jos vanhemmat tekevät lapsen välityksellä toisilleen kiusaa, kun lapsihan siinä on se joka kärsii. :(

Elatusmaksut jo tekevät sen, että maksava osapuoli maksaa toisen luokse osan vaatteista. Toisen ei kuitenkaan tarvitse osallistua millään tavalla maksavan osapuolen kustannuksiin, ja tätä moni käyttääkin hyödykseen.

meilläkin sellainen tilanne, että laspen äiti vaatii jatkuvasti lisää elatusmaksua (vaikka tulot ovat hänellä ihan kohtuulliset). Tätä on jo oikeudessakin puitu ja maksut ovat (ja ovat olleet aiemmin) hyvin riittävät. Minun (maksava taho) kontolle jää kuitenkin täysin minun kodissa tehtävät hankinnat (vaatteet, huonekalut, ruoat, harrastukset, matkat, you name it) eikä lapsen äiti suostu keskustelemaankaan minun luona aiheutuvista kustannuksista. Lainsäädäntö on etävanhemmat puolelta järkyttävän epäreilu. Tämän totesi jopa lastenvalvoja minulle.

Ja jos lapsi on toisella vanhemmalla vain esim. joka toinen v-loppu, on aika turha pitää "täysvarustusta" vaatteita siellä, kun ne jäävät käyttämättä.

Ole oikeasti todella onnellinen, että olet ydinperheessä ja hämmästyksissäsi näistä. Et halua tänne toiselle puolelle :) En minäkään halunnut, mutta näin siinä vaan kävi.

No täytyy kyllä myöntää, etten tätäkään osannut ajatella. Tsemppiä valtavasti sulle, ja kiitos, kyllä tällaisia ketjuja lukiessa tuntee itsensä onnenmyyräksi, vaikka eihän sitä koskaan elämästä tiedä...

Ulkopuolelta kommentoin että ihana lukea ihmisten hyvää keskustelua ja ajatusten vaihtoa. Ja vielä tsemppaustakin :) Tervetullutta vaihtelua vauva-sivulle :D