Te jotka olette vaihtaneet nimenne kertokaa miksi

Meillä sukunimi vaihdettiin suvun vanhaan sukunimeen.

Minulla oli stalkkeri, aikana kun ei ollut vielä kunnolla somea. Sain salaisesta numerosta viestejä, joista kävi ilmi että henkilö on ollut niinkin lähellä minua että on nähnyt mitä ostoksia minulla on kassissa. Vaihdoin etunimeni ja menin samoihin aikoihin naimisiin. Koko nimi siis vaihtui puolen vuoden sisällä. Muutimme ja vaihdoin puhelinnumeron, näin pääsin tästä tyypistä eroon.

Perhe ja ystävät ymmärsivät miksi vaihdoin nimeni ja oppivat kutsumaan yllättävän nopeasti uuden nimeni. Tästä nyt liki 14 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sukunimi vaihdettiin suvun vanhaan sukunimeen.

Miksi?

Menin naimisiin ja otin tulevan vaimon sukunimen. Omassa suvussani on paljon alkoholisteja enkä voi sietää heitä. M42.

1. Koska halusin

2. Koska halusin

3. Ei ollu vaikeaa

4. Hetken kuulemma kesti.

5.en oo katunut koskaan.

Otin sukunimekseni mummoni tyttönimen.

Olin paljon aiemmin ottanut naimisiin mennessä mieheni sukunimen, ja vaikka edelleen olemme naimisissa, minulle tuli iän myötä halu ottaa nimi omasta suvustani. Ja nimen omaan äitini puolen suvusta.

Äitini tyttönimellä oli muitakin käyttäjiä, nimittäin enoni ja hänen perheensä, joten en halunnut sitä. Mutta mummoni tyttönimi ei ollut suvussamme saanut jatkajia, sillä mummoni oli vanhempiensa ainoa eloonjäänyt lapsi - ja mummon lapset taas tietenkin saivat sukunimen isältään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sukunimi vaihdettiin suvun vanhaan sukunimeen.

Miksi?

Sehän on ainoa mahdollisuus, jollei keksi täysin uutta.

Itsekin olen joskus miettinyt. Jossain vaiheessa en halunnut tulla yhdistetyksi sukulaisiin, ja jossain vaiheessa ajattelin että ehkä olisi kiva ottaa "se oikea" sukunimi.

Nykyinen nimeni on siis isoisoisoisän ottama, tuohon aikaan oli tavallista vaihtaa, ja hän otti talon nimen itselleen.

Myös nimien suomalaistamisen aikaan 1900-luvun alussa kymmennet tuhannet vaihtoivat nimiään.

Itse vaihdoin kuitenkin vain etunimet, en pitänyt entisistä, enkä sitä nimeä olisi saanut, jos äidilläni olisi ollut sananvaltaa. En tiedä kuka sen keksi.

Koen kuitenkin että minulle nauretaan, eikä suku opi nykyistä nimeä.

pomo vaatimalla vaati, kun oli 2 samannimistä merkittävässä roolissa työpaikalla. Outoa, että suostuin etunimen vaihtoon...

Eipä se sukunimen vaihtaminen mitenkään erikoista ole. Moni nainen tekee niin mennessään naimisiin ja monta kertaa elämässään. Joten miksi se nimen vaihto on jotenkin erikoisempaa kun vaihtaa muista syistä kuin avioliitto?

Ex-puolison nimi joka on tosi yleinen ja johon minulla ei ole sidettä. Alkuperäinenkään ei ole yleinen mutta kukaan nimenkantajista ei ole edes kaukaista sukua. Joten otin sukuni vanhasta nimestä mukaellun nimen.

Olen itse vaihtamassa sukunimeni koska en halua tulla yhdistetyksi omaan lapsuuden perheeseeni, ja etunimeni koska sitä on käytetty lähinnä kirosanana. Lapseni vaihtoi siänsä nimen heti kun täytti 18v koska ei halunnut että aina hänen sukunimen kuullessaan ihmisillä nousi kulmakarva pystyyn, ai sä oot Pekan lapsi. Isänsä tunnetaan perseilystään.

Kaveri vaihtoi etunimensä, koska häntä oltiin alkuperäisen vuoksi pilkattu koulussa. Joko vanhempien ajattelemattomuutta tai vaan huono onni.

Itse haluaisin tavallaan vaihtaa sukunimeni äitini sukunimeen. Ei mitään isän puolen sukua vastaan, mutta äitini on pitkään ollut mulle tärkein ihminen ja tiedän sukunimen olleen hänelle tärkeä, koska ei suostunut sitä edes naimisiin mennessä vaihtamaan.

Jos taas menisin naimisiin niin en kyllä vaihtaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sukunimi vaihdettiin suvun vanhaan sukunimeen.

Miksi?

Sehän on ainoa mahdollisuus, jollei keksi täysin uutta.

Itsekin olen joskus miettinyt. Jossain vaiheessa en halunnut tulla yhdistetyksi sukulaisiin, ja jossain vaiheessa ajattelin että ehkä olisi kiva ottaa "se oikea" sukunimi.

Nykyinen nimeni on siis isoisoisoisän ottama, tuohon aikaan oli tavallista vaihtaa, ja hän otti talon nimen itselleen.

Myös nimien suomalaistamisen aikaan 1900-luvun alussa kymmennet tuhannet vaihtoivat nimiään.

Itse vaihdoin kuitenkin vain etunimet, en pitänyt entisistä, enkä sitä nimeä olisi saanut, jos äidilläni olisi ollut sananvaltaa. En tiedä kuka sen keksi.

Koen kuitenkin että minulle nauretaan, eikä suku opi nykyistä nimeä.

Mä en edes kertonut kenellekään että vaihdoin nimeni :D Lapseni sanoo äiti, mieheni rakas, ja kaverit kutsuu muutenkin lempinimellä joka ei liity etunimeeni mitenkään. Muut sanokoon miksi lystäävät. Pääasia ettei esim. työhakemuksesta voida päätellä kuka olen.

Kaverilla oli oikein kaunis sukunimi alunperin. Meni naimisiin ja otti miehen aika juntin sukunimen siinä yhteydessä joka toki sitten tuli lastenkin nimeksi. Erosi ja keksi uuden sukunimen päästään. Lapsillaan on edelleen se perheen ns yhteinen alkuperäinen sukunimi. Kaikki tutut hyväksyivät tämän keksityn uuden nimen ihan hyvin, tosin muuta vaihtoehtoa ei käytännössä olisi ollutkaan. Kaverillani on vaativa persoonallisuus, hän on hyvin hankala tapaus aina jos asiat eivät mene kuten hän mielii. Nimen vaihdosta en ajattele yleisesti yhtään mitään, itse olen ollut aina sen niminen kuin olen nyt enkä aio vaihtaa koskaan nimeäni, mutta tämän kaverin kohdalla nimen vaihtamista värittää kyllä tuo vaativa, vaikea luonne ja kaikesta kumpuava ääretön epävarmuus ja samalla tarve olla erityinen ja erottua. Välitän hänestä kyllä mutta hankalaa on.

Vaihdoin samalla kertaa etunimeni ja otin äitini tyttönimen sukunimekseni, koska pelkäsin että minusta juorutaan.

En halua brassailla nimellä. Isäni sukunimi ei vaan merkkaa minulle oikeastaan yhtään mitään.

Otin toisen etunimeni käyttöön, kun muutin pois Suomesta. Nimeni on tyyliä Päivi Katariina, ihmiset aina ulkomailla takelteli kanssa, eivät tienneet miten lausua se. Päästin ihmiset pinteestä ja aloin käyttää toista nimeäni.

vaihdoin nimeni numeroksi, eli vitokseksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sukunimi vaihdettiin suvun vanhaan sukunimeen.

Miksi?

Sehän on ainoa mahdollisuus, jollei keksi täysin uutta.

Itsekin olen joskus miettinyt. Jossain vaiheessa en halunnut tulla yhdistetyksi sukulaisiin, ja jossain vaiheessa ajattelin että ehkä olisi kiva ottaa "se oikea" sukunimi.

Nykyinen nimeni on siis isoisoisoisän ottama, tuohon aikaan oli tavallista vaihtaa, ja hän otti talon nimen itselleen.

Myös nimien suomalaistamisen aikaan 1900-luvun alussa kymmennet tuhannet vaihtoivat nimiään.

Itse vaihdoin kuitenkin vain etunimet, en pitänyt entisistä, enkä sitä nimeä olisi saanut, jos äidilläni olisi ollut sananvaltaa. En tiedä kuka sen keksi.

Koen kuitenkin että minulle nauretaan, eikä suku opi nykyistä nimeä.

Mä en edes kertonut kenellekään että vaihdoin nimeni :D Lapseni sanoo äiti, mieheni rakas, ja kaverit kutsuu muutenkin lempinimellä joka ei liity etunimeeni mitenkään. Muut sanokoon miksi lystäävät. Pääasia ettei esim. työhakemuksesta voida päätellä kuka olen.

Niin no, minulla ei ole kavereita, ei töitä, ei miestä. No joo, yksi mies tässä oli, hänelle ei käyttämäni nimi kelpaa vaan kutsuu minua toisella nimellä. Otin siis kolme etunimeä.

Silloin tein päätöksen kiireessä, kun piti hakea uusi henkkari/ajokortti. Laitoin nimet siihen järjestykseen joka sointui, vaikka ajattelinkin että valitsen kutsumanimeksi toisen tai kolmannen.

Ajattelin että kun minulta kysytään nimeä niin siihen mennessä päätän.

No, käytännössä ei ole tässä 8 vuoteen tarvinnut esittäytyä kellekään.

Sukulaiset ovat noita jotka kutsuvat vanhalla nimellä itsepäisesti ja naureskelevat nähtävästi. Heille on ollut pakko kertoa ihan tuollaisten paperiasioiden vuoksi, perintö- yms.

Olenkin nauranut itsekseni että olen Tittelintuure, kukaan ei tiedä nimeäni.

Kaveri vaihtoi valmiiksi kauniin ja sointuvan sukunimensä itse keksimäänsä luontosukunimeen. Mitään muuta syytä ei ole kuin halu olla erikoinen ja saada huomiota. Muutos oli sosiaalisissa piirteissä niin räväkkä ja mahtipontinen että kaikki vain myötäilivät kulmat koholla että okei, selvä homma. Jostain riitti pienituloisella rahaa tuohon monen sadan euron prosessiin kun piti uusia kaikki henkilöpaperit jne.