Te jotka olette vaihtaneet nimenne kertokaa miksi

Vaihdoin äidinäidinäidilleni annettuun sukunimeen, äitini teki saman tempun.

Nimi ei ole vanha, mutta kaunis, ja kokonaan matrilineaarinen.

(Sukunimihullu varmaan arvostaisi :D!)

Vierailija kirjoitti:

Kaveri vaihtoi valmiiksi kauniin ja sointuvan sukunimensä itse keksimäänsä luontosukunimeen. Mitään muuta syytä ei ole kuin halu olla erikoinen ja saada huomiota. Muutos oli sosiaalisissa piirteissä niin räväkkä ja mahtipontinen että kaikki vain myötäilivät kulmat koholla että okei, selvä homma. Jostain riitti pienituloisella rahaa tuohon monen sadan euron prosessiin kun piti uusia kaikki henkilöpaperit jne.

Alle satasella saa uuden sukunimen rekisteröityä ja jos oiken tuloton on niin toimeentulotuki korvaa henkilöllisyyspaperit.

Olin jo ennestään huonoissa väleissä synnyttäjäni kanssa, joten hänen antamansa nimen pitäminen tuntui lähinnä siltä etten arvosta itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri vaihtoi etunimensä, koska häntä oltiin alkuperäisen vuoksi pilkattu koulussa. Joko vanhempien ajattelemattomuutta tai vaan huono onni.

Itse haluaisin tavallaan vaihtaa sukunimeni äitini sukunimeen. Ei mitään isän puolen sukua vastaan, mutta äitini on pitkään ollut mulle tärkein ihminen ja tiedän sukunimen olleen hänelle tärkeä, koska ei suostunut sitä edes naimisiin mennessä vaihtamaan.

Jos taas menisin naimisiin niin en kyllä vaihtaisi.

Siis äitisi isän sukunimi.

Minua ei ole koskaan kutsuttu virallisella etunimelläni, vaan lempinimelläni. Tein siitä uuden etunimeni. Sukunimen vaihdoin samalla, oli ex-perheen sukunimi.

Kertovat, notta Savoon muutti kauppiaaksi mies, jonka sukunimi oli Kauppinen.

Mutta savolaiset puhuivat koko ajan Kaappisesta.

Mies tottui nimeen ja päätti lopulta muuttaa nimensä virallisesti Kaappiseksi.

Sen jälkeen savolaiset alkoivat kutsua häntä Kuappiseksi.

Vaihtaisin toisen nimeni, jos se ei maksaisi. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri vaihtoi etunimensä, koska häntä oltiin alkuperäisen vuoksi pilkattu koulussa. Joko vanhempien ajattelemattomuutta tai vaan huono onni.

Itse haluaisin tavallaan vaihtaa sukunimeni äitini sukunimeen. Ei mitään isän puolen sukua vastaan, mutta äitini on pitkään ollut mulle tärkein ihminen ja tiedän sukunimen olleen hänelle tärkeä, koska ei suostunut sitä edes naimisiin mennessä vaihtamaan.

Jos taas menisin naimisiin niin en kyllä vaihtaisi.

Siis äitisi isän sukunimi.

Eiköhän se ole äidinkin sukunimi, kun on sen syntyessään saanut. Ihan samalla tavalla se äidin isäkin on nimen aikoinaan saanut. Tolla logiikalla se nimi ei ole myöskään äidin isän, vaan täytyy mennä historiassa taaksepäin kunnes löydetään nimen alkuperäinen keksijä.

Vaihdoin erikoisen sukunimeni mieheni nimeen,kun menin naimisiin. Mikä ihanuus kun on tavallinen sukunimi. Ja sitten kypsyin myös etunimeeni. Kysyin äidiltä,miksi minulle on annettu niin typerä ensimmäinen nimi kun kutsumanimi oli kuitenkin se toinen. Sitten kerran kun odotin lääkärin vastaanotolla, lääkäri kutsui monta kertaa samaa henkilöä, mutta kaikki vain istuivat paikallaan. Sitten tajusin,että se olen minä. Tää typerä eka nimi ja uusi sukunimi. Häpesin silmät päästäni kun menin vastaanotolle,lääkäri kohteli idioottina ja lopuksi sanoin ettei mua nyt mikään vaivaakaan,että pääsin ulos huoneesta. Samana päivänä vaihdoin etunimeni ja poistin sen typerän ensimmäisen nimen,en enää ikinä halua tulla kutsutuksi sillä nimellä. No, äidille en kertonut tempauksestani,mutta kuulihan hän sen jostain. Ei tykännyt.

Vaihdon sukunimeni kahdesta syystä.

Entinen nimeni oli hankala lausua. Etunimi hukkui sukunimeen. Jouduin usein toistamaan ja melkein tavuttamaan nimeäni. Halusin selkeämmän nimen.

Nimenvaihto alkoi kuitenkin tosissaan kypsyä mielessäni vasta erään ikävän tapahtuman jälkeen. En tarkemmin kerro, mutta se oli traumaattista ja aiheutti häpeää.

Haaveissa oli, että vaihtaisin koko nimeni ja muuttaisin pois. Poismuutto ei siinä kohtaa kuitenkaan onnistunut ja etunimen vaihto tuntui liian oudolta.

En ole uutta nimeäni mainostanut kellekään, paitsi muutamalle lähimmäiselle. Hankalimmaksi koin vuokranantajalle ilmoittamisen.

Uuden nimen myötä olo keveni huomattavasti. Tuntui, että olin vetänyt vuosia jotain kivirekeä perässäni ja sain heittää siitä painoa pois. Muutoksen vaikutus oli juuri sellainen kun olin toivonutkin.

Haaveilen edelleen, että muuttaisin pois ja vaihtaisin vielä kerran nimeni. Sukulaiset tosin saisivat silti kutsua entisellä etunimelläni.

Lähisukulainen teki kauhistuttavan rikoksen. Vaihdoimme sukunimen, koska emme halunneet tulla yhdistetyiksi häneen.

Aatu-setä vähän niinku pilasi suvun nimen viime vuosisadalla.

Ensimmäisellä kerralla näin tilaisuuden päästä eroon tyttönimestäni ja toisella entisestä nimestäni.

Vaihdoin teininä sukunimeni toisen vanhemman sukunimeen.

Kyllä ihmiset siihenkin tottui ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä se sukunimen vaihtaminen mitenkään erikoista ole. Moni nainen tekee niin mennessään naimisiin ja monta kertaa elämässään. Joten miksi se nimen vaihto on jotenkin erikoisempaa kun vaihtaa muista syistä kuin avioliitto?

Nössöt naiset vaihtaa nimesä ja vielä nössömmät antavat lapselleen miehen sukunimen. Pitäis mennä toisinpäin. Nainen tekee kaiken työn ja toinen laittaa siihen nimensä.

Lapsena sukunimeni vaihdettiin äidin tyttönimestä isäpuolen sukunimeen. Avioituessani otin miehen sukunimen.

Kun erosin, niin vaihdoin miehen nimen mummoni tyttönimeen. Olin aina ajatellut, että se on minun nimeni, eli vaihto oli päivänselvä.

Ei siitä mitään ihmeteltävää tullut. Paitsi veljeni vitsaili, ettei pysy perässä, kun nimeni vaihtuu niin usein.

Etunimenä käytän toista nimeä, ja se aiheuttaa joskus ongelmia. Olen miettinyt sen vaihtamista ensimmäiseksi nimeksi, mutta enpä viitsi, ei ne ongelmat niin suuria ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä se sukunimen vaihtaminen mitenkään erikoista ole. Moni nainen tekee niin mennessään naimisiin ja monta kertaa elämässään. Joten miksi se nimen vaihto on jotenkin erikoisempaa kun vaihtaa muista syistä kuin avioliitto?

Nössöt naiset vaihtaa nimesä ja vielä nössömmät antavat lapselleen miehen sukunimen. Pitäis mennä toisinpäin. Nainen tekee kaiken työn ja toinen laittaa siihen nimensä.

Minkä työn? Ai niin kun se onkin iso homma punkea lihakimpale toosastaan ulos.

Se ny on siinä se helpoin osuus, niitä kramppeja jotka sen työntää ulos ei voi edes hallita. Kaikki muu siinä tekemisessä on rankempaa.

Vaihdoin kaupunkia ja halusin muutenkin jättää menneen taakse, joten keksin itse itselleni kutsumanimen (sellaisen, joka on myös ihan tavallinen etunimi). Kotiseudullani minut tunnetaan edelleen oikealla nimelläni mutta täällä uudella asuinpaikkakunnalla vain kutsumanimellä. Virallisesti en ole nimeä muuttanut.

Minua ei oikeastaan koskaan kutsuttu etunimelläni, joten otin sen pois. Ja miehen sukunimen otin naimisiin mennessä, koska se on upea.