Te jotka olette vaihtaneet nimenne kertokaa miksi

18 vuotta täytettyäni otin äidin tyttönimen, joka mulla oli ollut lapsena ennen kuin äiti meni isäpuolen kanssa naimisiin. Isäpuolen nimi tuntui aina vieraalta, tosin oman siittäjäni nimi olisi ollut vielä vieraampi ja lisäksi ruma, halusin nimenomaan äidin nimen myös sen harvinaisuuden ja kiehtovan taustan takia.

Etunimeni vaihdoin myöhemmin, vaikka olin inhonnut vanhaa nimeäni koko ikäni. En keksi toista yhtä vässykkää ja munatonta nimeä, tuntui että aina kun esittäydyn, kerron samalla olevani nynny kynnysmatto jolla ei ole persoonaa, selkärankaa eikä luonnetta. Se oli myös siittäjäni valitsema, ja muistutti mua jatkuvasti hänestä vaikka olen laittanut välit poikki. Kun olin menossa uuteen työpaikkaan jossa kukaan ei tuntenut mua ennestään, tuntui oikealta ajankohdalta tehdä se. Uuden nimen valitsin melko randomisti erään elokuvan hahmon mukaan, vaihtoa oli viivyttänyt mm. se kun en meinannut keksiä mitään mikä kolahtaisi jotenkin henkilökohtaisesti, enkä halunnut liian hienoa tai erikoista nimeä, pelkäsin että se alkaisi tökkiä muuttuessaan arkipäiväiseksi.

Halusin aloittaa alusta ja kismitti kun missään nimessäni ei ollut yhtäkään A-kirjainta. Tein muutoksen kun täytin 18. Porukkani ihmettelivät kovasti miksi halusin kovasti entisestä nimestäni eroon ja meni vähän aikaa tottua siihen. Kovasti toivoisin vain että oli syy kuinka hyvä tai huono tahansa jokaisella täysi-ikäisellä olisi siihen oikeus.

Vanhemmille haluaisin sanoa että vaikka te kuinka yrittäisitte antaa lapsellenne niin hyvää nimeä kuin mahdollista lapsenne voi siltikin olla erimieltä kanssanne. Koittakaa ymmärtää että kun he täyttävät 18 heillä on päätösvalta sen asian suhteen. Jos huonompi vaihtoehto miellyttää heitä enemmän niin se on heidän asiansa. Yhtälailla teilläkin on oikeus tehdä kerran elämässänne etunimen muutoksen ja miehetkin voivat ottaa vaimonsa sukunimen.