En koe saavani tasavertaista kohtelua terveydenhuollossa lihavuuteni vuoksi
Olen yrittänyt vuosia saada hoitoa erääseen sairauteen, jota yleisesti pidetään lihavuuden liitännäissairautena. Sitä se varmasti onkin, mutta minulla on siihen myös sukutaustaa. Lähisuvustani löytyy useita henkilöitä, jolla on sama vaiva ja kaikki heistä eivät ole lihavia.
Kun itse menen lääkäriin ja yritän saada hoitoa tähän asiaan, niin vastaus on aina sama. Siis että laihduta, kiitos ja näkemiin. Kerran sain yhden käynnin ravitsemusterapeutille ja käynti oli tyyliä "ei kannata olla liian ankara itselleen, kyllä jälkiruokaakin saa kerran päivässä syödä". Siis sellainen, joka ei auta tilanteeseeni lainkaan.
Itselläni on takana traumaattinen lapsuus pahoinpitelevien vanhempien toimesta ja rankka koulukiusaamistausta sekä vuosien syömishäiriökierre, jolloin on tullut rankasti jojo-laihdutettua. Olen viimein saanut jokseenkin normalisoitua suhteeni ruokaan, lisännyt huomattavasti hyötyliikunnan määrää sekä käyn salilla kolmesti viikossa. Tämä ei silti ole korjannut lihavuutta. Pussikeittokuureihin en enää ikinä aio alkaa, sillä kehoni on kärsinyt jo ihan tarpeeksi. Ennemmin olen lihava kuin enää laitan aineenvaihdutaani enemmän sekaisin.
Miksi en siis voi saada sairauteeni hoitoa? En ole mielestäni laiska ja välinpitämätön, vaan työelämässä ja pärjään siellä hyvin. En koe tuhlailevani kenenkään verorahoja ja koitan juuri huolehtia siitä, että pysyisin työkykyisenä pidempään.
Jos ja kun tämä ketju alkaa kerätä vihapuhetta lihavia kohtaan, niin toivoisin, ettette silti ilmoittaisi ketjua asiattomaksi. Jos keskustelut vaiennetaan vihapuheen takia, niin yhteiskunnan ongelmista ei voi puhua vapaasti.
Ja mahdollisille vihaajille vastaan, että kun on peruskoulusta selvinnyt lihavana, niin ei muutaman huonosti voivan nettihuutelijan kommentit tunnu yhtään missään. Toivon, että se syy, miksi voitte huonosti, ratkeaa parhain päin.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
ehkäpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkäpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikseipä kirjoitti:
Olisiko hyvä välimalli kuitenkin ravintoterapeutilla käynti, jos tällä voisi hiukan pitemmässä juoksussa oman itsetunnon lisäksi korjata myös mainitsemasi sairauden ilman lääkinnällistä tarvetta? Mieti mitkä edut tuo kaikkineen tarjoaisi.
Painosi silti selkeästi häiritsee sinua, mutta varsin selkeästi tekemäsi yritykset sen korjaamiseksi ovat olleet valitettavasti toimimattomia. Usein tämä johtuu ihan vaan, että oikeaa tiedoa siihen mitä se tarvitsee, ei ole. Sitten mennään pussikeittolinjoille ja hetimullenyt-ratkaisuihin, joista tulee sitä jojoilua, koska eihän sellaista loppuelämäänsä kestä.
Siihen aineenvaihduntaa sekoittamattomaan laihdutukseen riittää suht minimaalinen energiavaje, joka ei häiritse päivittäistä elämää ollenkaan. Se kestää tietysti pitkään, mutta sama aika siinä kuluu kuin lihavanakin ollessa.
Itse en kokenut tuota yhtä ravintoterapeutilla käyntiä hyödyllisenä, mutta ehkä se johtui siitä, että kyseessä oli vain yksi käynti, jossa ei päästy syvälle syömishäiriötaustaani tai traumataustaani.
Koen, että voisin mahdollisesti saada hyötyä terapiasta jossakin syömishäiriöihin erikoistuneessa paikassa. En tosin tiedä, miten helppoa tällaiseen paikkaan olisi päästä asiakkaaksi. Koitan ottaa siitä selvää.
Ap
Tarkoitin juuri sellaista ravintoterapeuttia, joka keskittyisi ihan pelkkään ravintoasioihin. Kertoisi mitä mitäkin suunnilleen sisältää, mistä ruokavalio koostuu, miten sitä ylläpidetään ja eritoten auttaisi rakentamaan sellaisen ruokavalion, joka sopii sinun tarkoituksiin ja olisi helpoiten toteutettavissa niin, että voit sitä noudattaa. Jotain konkreettista apua, jolla voit tehdä muutoksia jo nyt, eikä vuosien päästä.
Syömihäiriötaustat ja traumat on oikean terapeutin hommia ja niissä kestää vuosia. Niiden selviäminen ei kuitenkaan ole este tai vaatimus oikein syömiselle.
Jos ei yhtään tiedä miten ravinto tai ruokavalio koostuu, on sitä hyvin vaikea noudattaa. Ja jos ei voi noudattaa, ei tapahdu muutoksia. Ja kun ei tapahdu muutoksia, niin palaa entiseen ja syntyy jojoilua.
Ja jos olet ollut ylipainoinen jo kouluajoista, uskoisin että tämä aihealue ei ole selkein ja siksi toisi helpoimmalla tavalla suurimmat voitot.
Nimenomaan varsinkin lapsista asti lihavilla se laihtuminen tukin on sellainen toimenpide, joka selviää sillä, että joku kertoo, miten paljon missäkin on eri ravintoaineita ja energiaa.
Itse tiedän kyllä, miten paljon eri ruoat suunnilleen sisältävät energiaa. Kaloritaulukot on syömishäiriöisimpinä aikoinani tulleet kovasti tutuiksi. Ei tuo tieto yksinään tuo muutosta asiaan ja voi suistaa takaisin syömishäiriön syövereihin.
Omaan logiikkaani sopisi paremmin sellainen terapia ja apu, joka ottaisi huomioon yksilölliset syyt ja seuraukset puhtaiden numeroiden ja taulukoiden sijaan.
Ap
Siinä tapauksessa jos tiedät taustat ravinnosta hyvin, _ei valitettavasti kukaan pysty sinua auttamaan_
Tiedät miten homma toimii, mutta et näe tärkeäksi tehdä sitä, vaan eri syillä sallit sen itsellesi ja odotat jotain taikasauvaa, jolla se tehdään puolestasi. Niin ikävää kuin se onkin, on se enää pelkästä halusta ja itsekurista kiinni ja jos et kerran halua, niin mitä siihen kukaan voi.
Siinä ei auta mikään muu, kun löydät jotain mikä motivoi sinua tekemään asiat toisin.
Minkä minä mielestäni sallin itselleni? Sinulla taitaa olla hyvinkin tarkka mielikuva siitä, millaiset minun elintapani ovat. Lihavuus kertoo vain siitä, että on jossakin kohtaa saanut enemmän energiaa kuin sitä on kulunut. Ei se kerro tästä hetkestä yhtään mitään. Tämän hetkisistä tai menneistä elintavoistani en ole sinulle millään tavalla tilivelvollinen.
Jos minä alan laihduttaa kaloritaulukon kanssa, niin tiedän olevani siinä aluksi ihan hemmetin hyvä. Sen olen todistanut monta kertaa. Valitettavasti siinä alkaa samalla myös itseni rankaiseminen, jos mielestäni joskus "retkahdan", ahmimiskohtaukset, kun en viikkojen jälkeen enää kestäkään nälkää sekä mielenterveyden rakoileminen ja itsetuhoiset ajatukset. Vieläkö suosittelet minulle, että otan vain kaloritaulukon käteen ja ryhdyn hommiin? Haluatko nyt ihan oikeasti toimia näissä asioissa asiantuntijana?
Ap
Sallit ylläpitää sitä olotilaa, joka sinua itseäsi vaivaa
Ja juuri tuon vuoksi ehdotettiin ravintoterapeutin käyntiä.
Tiedät ehkä ravintosisällöistä, mutta et en yhtään mitään järkevästä laihduttamisesta ruokavaliosta, joten olet tehnyt sen täysin väärin ja todennäköisesti tekisit itseksesi uudestaankin väärin. Ei millään maltillisella miinuskaloreilla tule raivokasta nälkää, vaan juuri niistä hetimullenyt-laihdutuksista ja pussikuureista.
Vierailija kirjoitti:
Kun menee lääkäriin jonkun oireen takia, lääkärit aina ensin miettivät, mikä on todennäköisin syy oireeseen. Korkean verenpainaan taustalla yleisimmin ovat ylipaino, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö, runsas kofeiinipitoisten juomien käyttö, runsas suolan käyttö sekä tiettyjen tulehduskipulääkkeiden pitkäaikainen ja/tai runsas käyttö. Lääkärin näkökulmasta ei ole järkevää alkaa hoitaa oiretta (jos oire ei kuitenkaan ole vaarallisella tasolla) ennenkuin oireen syihin on tehty muutoksia. Pilleri poskeen ei ole enää nykyisin se, mitä lääkärit ensimmäisenä määräävät. Mulla on jo ikää sen verran, että on kokemusta lääkäreissä käynneistä monelta vuosikymmeneltä ja tosiasia on, että yhä useammin lääkärit pyrkivät olemaan määräämättä lääkkeitä ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Ylipainoinenkin voi saada verenpainelääkityksen, jos lääkäri katsoo verenpaineiden olevan huolestuttavan korkeita. Aloittajan kirjoituksista ei käynyt selville, ovatko hänen verenpaineensa huolestuttavan korkeita vai haluaisiko hän verenpainelääkityksen vain siksi, että hänen suvussaan on korkeaa verenpainetta. Jos aloittajan verepaine on ylipainosta huolimatta kutakuinkin normaali (mikä on hyvinkin mahdollista, koska aloittaja on kertomansa mukaan keskimääräistä liikunnallisempi ihminen), tietenkään lääkäri ei aloita verenpainelääkitystä. Ei diabeteslääitystä, reumalääkitystä, sepelvaltimotautilääkitystä tai muitakaan lääkityksiä aloiteta vain sillä perusteella, että näihin sairauksiin on geneettinen sukurasite. Siis ikäänkuin varmuuden vuoksi. Jos aloittajalla on nyt normaalin rajoissa oleva verenpaine, lääkitys aiheuttaisi vain verenpaineen laskemisen liian alas.
Toivon, että et ap loukkaannu, mutta mulle tuli mieleen, että jos olet ollut aiemmin syömishäiriöinen, oletko sittenkään mitenkään järkyttävän lihava? Vai ajatteletko vain, että esim 10 kg ylipainosi olisi suurikin riskitekijä verenpaineesi suhteen? Jos verenpaineesi ovat nyt normaalin rajoissa eikä ylipainoakaan ole useita kymmeniä kiloja, lääkäri on hyvinkin voinut katsoa, että et tarvitse verenpainelääkkeitä vaan jo se riittää, että laihdutat muutaman kilon. Ja kerroit vielä, että kulutat liikkumalla 1800 kcal joka päivä, joten jos sulla olisi esim 30-40 kg ylipainoa, et välttämättä edes kykenisi liikkumaan niin paljon. Siitäkin mietin, että oletko sittenkin vain omasta mielestäsi lihava.
Lääkäreiden kehotukset laihduttamiseen voivat johtua yksinkertaisesti siitä, että lääkärit eivät katso verenpaineesi olevan sellainen, että tarvitsisit lääkityksen. Ja jotta et tulisi tarvitsemaan verenpainelääkitystä jatkossakaan, olisi hyvä pyrkiä normaalipainoon. Verenpaineen heittely on täysin normaalia. Fyysinen tai psyykkinen rasitus, kofeiini ja moni muu voi nostaa verenpaineen varsin korkeaksikin ilman, että siitä olisi mitään vaaraa. Paljon oleellisempaa on, mikä on verenpaineen taso silloin, kun ei ole tehnyt mitään em verenpainetta kohottavista asioista. Jos se taso on normaalin rajoissa, verenpainelääkitykselle ei ole tarvetta.
En ollut tuo, joka sanoi liikkuvansa 1800 kcal edestä joka päivä. Olen allekirjoittanut kaikki kirjoittamani viestit "Ap". En liiku noin paljon, mutta en kyllä ole täysin liikkumatonkaan.
Minusta on haitallista, että ajattelet, ettei tietyn painoinen henkilö voisi liikkua paljon. Keho on niin yksilöllinen, ettei tuollaisia johtopäätöksiä voi kukaan vetää.
Olen kyllä ihan selvästi lihava ja verenpainetasot sellaiset, että mikäli olisin hoikka, niin lääkitys olisi varmasti aloitettu jo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mene yksityisen lääkärin vastaanotolle ja pyydä sekä lihavuuden hoitoon tarkoitettua lääkehoitoa että verenpainelääkitystä. En usko, että on mitään ongelmia näitä saada. Itsekin olen saanut ja elämänlaatuni sen myötä parantunut ainakin 50%
Ei yksityiselle lääkärillekään mennä kuin markettiin: otan tuota ja tuota ja tuota.
Koet tulevasi kaltoinkohdelluksi koska lääkärin vastaus ei miellytä? Sinä siis koet tietäsi paremmin kuin lääkäri, koska suvussasi on muutama samasta asiasta kärsivä.
Jos oikeasti haluat parantua niin laihduta. Jos haluat jatkaa samaa kitinää niin pysy nykyisissä mitoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menee lääkäriin jonkun oireen takia, lääkärit aina ensin miettivät, mikä on todennäköisin syy oireeseen. Korkean verenpainaan taustalla yleisimmin ovat ylipaino, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö, runsas kofeiinipitoisten juomien käyttö, runsas suolan käyttö sekä tiettyjen tulehduskipulääkkeiden pitkäaikainen ja/tai runsas käyttö. Lääkärin näkökulmasta ei ole järkevää alkaa hoitaa oiretta (jos oire ei kuitenkaan ole vaarallisella tasolla) ennenkuin oireen syihin on tehty muutoksia. Pilleri poskeen ei ole enää nykyisin se, mitä lääkärit ensimmäisenä määräävät. Mulla on jo ikää sen verran, että on kokemusta lääkäreissä käynneistä monelta vuosikymmeneltä ja tosiasia on, että yhä useammin lääkärit pyrkivät olemaan määräämättä lääkkeitä ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Ylipainoinenkin voi saada verenpainelääkityksen, jos lääkäri katsoo verenpaineiden olevan huolestuttavan korkeita. Aloittajan kirjoituksista ei käynyt selville, ovatko hänen verenpaineensa huolestuttavan korkeita vai haluaisiko hän verenpainelääkityksen vain siksi, että hänen suvussaan on korkeaa verenpainetta. Jos aloittajan verepaine on ylipainosta huolimatta kutakuinkin normaali (mikä on hyvinkin mahdollista, koska aloittaja on kertomansa mukaan keskimääräistä liikunnallisempi ihminen), tietenkään lääkäri ei aloita verenpainelääkitystä. Ei diabeteslääitystä, reumalääkitystä, sepelvaltimotautilääkitystä tai muitakaan lääkityksiä aloiteta vain sillä perusteella, että näihin sairauksiin on geneettinen sukurasite. Siis ikäänkuin varmuuden vuoksi. Jos aloittajalla on nyt normaalin rajoissa oleva verenpaine, lääkitys aiheuttaisi vain verenpaineen laskemisen liian alas.
Toivon, että et ap loukkaannu, mutta mulle tuli mieleen, että jos olet ollut aiemmin syömishäiriöinen, oletko sittenkään mitenkään järkyttävän lihava? Vai ajatteletko vain, että esim 10 kg ylipainosi olisi suurikin riskitekijä verenpaineesi suhteen? Jos verenpaineesi ovat nyt normaalin rajoissa eikä ylipainoakaan ole useita kymmeniä kiloja, lääkäri on hyvinkin voinut katsoa, että et tarvitse verenpainelääkkeitä vaan jo se riittää, että laihdutat muutaman kilon. Ja kerroit vielä, että kulutat liikkumalla 1800 kcal joka päivä, joten jos sulla olisi esim 30-40 kg ylipainoa, et välttämättä edes kykenisi liikkumaan niin paljon. Siitäkin mietin, että oletko sittenkin vain omasta mielestäsi lihava.
Lääkäreiden kehotukset laihduttamiseen voivat johtua yksinkertaisesti siitä, että lääkärit eivät katso verenpaineesi olevan sellainen, että tarvitsisit lääkityksen. Ja jotta et tulisi tarvitsemaan verenpainelääkitystä jatkossakaan, olisi hyvä pyrkiä normaalipainoon. Verenpaineen heittely on täysin normaalia. Fyysinen tai psyykkinen rasitus, kofeiini ja moni muu voi nostaa verenpaineen varsin korkeaksikin ilman, että siitä olisi mitään vaaraa. Paljon oleellisempaa on, mikä on verenpaineen taso silloin, kun ei ole tehnyt mitään em verenpainetta kohottavista asioista. Jos se taso on normaalin rajoissa, verenpainelääkitykselle ei ole tarvetta.
En ollut tuo, joka sanoi liikkuvansa 1800 kcal edestä joka päivä. Olen allekirjoittanut kaikki kirjoittamani viestit "Ap". En liiku noin paljon, mutta en kyllä ole täysin liikkumatonkaan.
Minusta on haitallista, että ajattelet, ettei tietyn painoinen henkilö voisi liikkua paljon. Keho on niin yksilöllinen, ettei tuollaisia johtopäätöksiä voi kukaan vetää.
Olen kyllä ihan selvästi lihava ja verenpainetasot sellaiset, että mikäli olisin hoikka, niin lääkitys olisi varmasti aloitettu jo.
Ap
Kyllä verenpaineen alentaminen aloitetaan puuttumalla ensin lääkkeettömiin keinoihin. Tottakai hoikalla korkeat paineet alennetaan lääkkeillä, kun ei sellainen voi laihduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkäpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkäpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikseipä kirjoitti:
Olisiko hyvä välimalli kuitenkin ravintoterapeutilla käynti, jos tällä voisi hiukan pitemmässä juoksussa oman itsetunnon lisäksi korjata myös mainitsemasi sairauden ilman lääkinnällistä tarvetta? Mieti mitkä edut tuo kaikkineen tarjoaisi.
Painosi silti selkeästi häiritsee sinua, mutta varsin selkeästi tekemäsi yritykset sen korjaamiseksi ovat olleet valitettavasti toimimattomia. Usein tämä johtuu ihan vaan, että oikeaa tiedoa siihen mitä se tarvitsee, ei ole. Sitten mennään pussikeittolinjoille ja hetimullenyt-ratkaisuihin, joista tulee sitä jojoilua, koska eihän sellaista loppuelämäänsä kestä.
Siihen aineenvaihduntaa sekoittamattomaan laihdutukseen riittää suht minimaalinen energiavaje, joka ei häiritse päivittäistä elämää ollenkaan. Se kestää tietysti pitkään, mutta sama aika siinä kuluu kuin lihavanakin ollessa.
Itse en kokenut tuota yhtä ravintoterapeutilla käyntiä hyödyllisenä, mutta ehkä se johtui siitä, että kyseessä oli vain yksi käynti, jossa ei päästy syvälle syömishäiriötaustaani tai traumataustaani.
Koen, että voisin mahdollisesti saada hyötyä terapiasta jossakin syömishäiriöihin erikoistuneessa paikassa. En tosin tiedä, miten helppoa tällaiseen paikkaan olisi päästä asiakkaaksi. Koitan ottaa siitä selvää.
Ap
Tarkoitin juuri sellaista ravintoterapeuttia, joka keskittyisi ihan pelkkään ravintoasioihin. Kertoisi mitä mitäkin suunnilleen sisältää, mistä ruokavalio koostuu, miten sitä ylläpidetään ja eritoten auttaisi rakentamaan sellaisen ruokavalion, joka sopii sinun tarkoituksiin ja olisi helpoiten toteutettavissa niin, että voit sitä noudattaa. Jotain konkreettista apua, jolla voit tehdä muutoksia jo nyt, eikä vuosien päästä.
Syömihäiriötaustat ja traumat on oikean terapeutin hommia ja niissä kestää vuosia. Niiden selviäminen ei kuitenkaan ole este tai vaatimus oikein syömiselle.
Jos ei yhtään tiedä miten ravinto tai ruokavalio koostuu, on sitä hyvin vaikea noudattaa. Ja jos ei voi noudattaa, ei tapahdu muutoksia. Ja kun ei tapahdu muutoksia, niin palaa entiseen ja syntyy jojoilua.
Ja jos olet ollut ylipainoinen jo kouluajoista, uskoisin että tämä aihealue ei ole selkein ja siksi toisi helpoimmalla tavalla suurimmat voitot.
Nimenomaan varsinkin lapsista asti lihavilla se laihtuminen tukin on sellainen toimenpide, joka selviää sillä, että joku kertoo, miten paljon missäkin on eri ravintoaineita ja energiaa.
Itse tiedän kyllä, miten paljon eri ruoat suunnilleen sisältävät energiaa. Kaloritaulukot on syömishäiriöisimpinä aikoinani tulleet kovasti tutuiksi. Ei tuo tieto yksinään tuo muutosta asiaan ja voi suistaa takaisin syömishäiriön syövereihin.
Omaan logiikkaani sopisi paremmin sellainen terapia ja apu, joka ottaisi huomioon yksilölliset syyt ja seuraukset puhtaiden numeroiden ja taulukoiden sijaan.
Ap
Siinä tapauksessa jos tiedät taustat ravinnosta hyvin, _ei valitettavasti kukaan pysty sinua auttamaan_
Tiedät miten homma toimii, mutta et näe tärkeäksi tehdä sitä, vaan eri syillä sallit sen itsellesi ja odotat jotain taikasauvaa, jolla se tehdään puolestasi. Niin ikävää kuin se onkin, on se enää pelkästä halusta ja itsekurista kiinni ja jos et kerran halua, niin mitä siihen kukaan voi.
Siinä ei auta mikään muu, kun löydät jotain mikä motivoi sinua tekemään asiat toisin.
Minkä minä mielestäni sallin itselleni? Sinulla taitaa olla hyvinkin tarkka mielikuva siitä, millaiset minun elintapani ovat. Lihavuus kertoo vain siitä, että on jossakin kohtaa saanut enemmän energiaa kuin sitä on kulunut. Ei se kerro tästä hetkestä yhtään mitään. Tämän hetkisistä tai menneistä elintavoistani en ole sinulle millään tavalla tilivelvollinen.
Jos minä alan laihduttaa kaloritaulukon kanssa, niin tiedän olevani siinä aluksi ihan hemmetin hyvä. Sen olen todistanut monta kertaa. Valitettavasti siinä alkaa samalla myös itseni rankaiseminen, jos mielestäni joskus "retkahdan", ahmimiskohtaukset, kun en viikkojen jälkeen enää kestäkään nälkää sekä mielenterveyden rakoileminen ja itsetuhoiset ajatukset. Vieläkö suosittelet minulle, että otan vain kaloritaulukon käteen ja ryhdyn hommiin? Haluatko nyt ihan oikeasti toimia näissä asioissa asiantuntijana?
Ap
Sallit ylläpitää sitä olotilaa, joka sinua itseäsi vaivaa
Ja juuri tuon vuoksi ehdotettiin ravintoterapeutin käyntiä.
Tiedät ehkä ravintosisällöistä, mutta et en yhtään mitään järkevästä laihduttamisesta ruokavaliosta, joten olet tehnyt sen täysin väärin ja todennäköisesti tekisit itseksesi uudestaankin väärin. Ei millään maltillisella miinuskaloreilla tule raivokasta nälkää, vaan juuri niistä hetimullenyt-laihdutuksista ja pussikuureista.
Toivon, että saat apua huonoon oloosi jostakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkäpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkäpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikseipä kirjoitti:
Olisiko hyvä välimalli kuitenkin ravintoterapeutilla käynti, jos tällä voisi hiukan pitemmässä juoksussa oman itsetunnon lisäksi korjata myös mainitsemasi sairauden ilman lääkinnällistä tarvetta? Mieti mitkä edut tuo kaikkineen tarjoaisi.
Painosi silti selkeästi häiritsee sinua, mutta varsin selkeästi tekemäsi yritykset sen korjaamiseksi ovat olleet valitettavasti toimimattomia. Usein tämä johtuu ihan vaan, että oikeaa tiedoa siihen mitä se tarvitsee, ei ole. Sitten mennään pussikeittolinjoille ja hetimullenyt-ratkaisuihin, joista tulee sitä jojoilua, koska eihän sellaista loppuelämäänsä kestä.
Siihen aineenvaihduntaa sekoittamattomaan laihdutukseen riittää suht minimaalinen energiavaje, joka ei häiritse päivittäistä elämää ollenkaan. Se kestää tietysti pitkään, mutta sama aika siinä kuluu kuin lihavanakin ollessa.
Itse en kokenut tuota yhtä ravintoterapeutilla käyntiä hyödyllisenä, mutta ehkä se johtui siitä, että kyseessä oli vain yksi käynti, jossa ei päästy syvälle syömishäiriötaustaani tai traumataustaani.
Koen, että voisin mahdollisesti saada hyötyä terapiasta jossakin syömishäiriöihin erikoistuneessa paikassa. En tosin tiedä, miten helppoa tällaiseen paikkaan olisi päästä asiakkaaksi. Koitan ottaa siitä selvää.
Ap
Tarkoitin juuri sellaista ravintoterapeuttia, joka keskittyisi ihan pelkkään ravintoasioihin. Kertoisi mitä mitäkin suunnilleen sisältää, mistä ruokavalio koostuu, miten sitä ylläpidetään ja eritoten auttaisi rakentamaan sellaisen ruokavalion, joka sopii sinun tarkoituksiin ja olisi helpoiten toteutettavissa niin, että voit sitä noudattaa. Jotain konkreettista apua, jolla voit tehdä muutoksia jo nyt, eikä vuosien päästä.
Syömihäiriötaustat ja traumat on oikean terapeutin hommia ja niissä kestää vuosia. Niiden selviäminen ei kuitenkaan ole este tai vaatimus oikein syömiselle.
Jos ei yhtään tiedä miten ravinto tai ruokavalio koostuu, on sitä hyvin vaikea noudattaa. Ja jos ei voi noudattaa, ei tapahdu muutoksia. Ja kun ei tapahdu muutoksia, niin palaa entiseen ja syntyy jojoilua.
Ja jos olet ollut ylipainoinen jo kouluajoista, uskoisin että tämä aihealue ei ole selkein ja siksi toisi helpoimmalla tavalla suurimmat voitot.
Nimenomaan varsinkin lapsista asti lihavilla se laihtuminen tukin on sellainen toimenpide, joka selviää sillä, että joku kertoo, miten paljon missäkin on eri ravintoaineita ja energiaa.
Itse tiedän kyllä, miten paljon eri ruoat suunnilleen sisältävät energiaa. Kaloritaulukot on syömishäiriöisimpinä aikoinani tulleet kovasti tutuiksi. Ei tuo tieto yksinään tuo muutosta asiaan ja voi suistaa takaisin syömishäiriön syövereihin.
Omaan logiikkaani sopisi paremmin sellainen terapia ja apu, joka ottaisi huomioon yksilölliset syyt ja seuraukset puhtaiden numeroiden ja taulukoiden sijaan.
Ap
Siinä tapauksessa jos tiedät taustat ravinnosta hyvin, _ei valitettavasti kukaan pysty sinua auttamaan_
Tiedät miten homma toimii, mutta et näe tärkeäksi tehdä sitä, vaan eri syillä sallit sen itsellesi ja odotat jotain taikasauvaa, jolla se tehdään puolestasi. Niin ikävää kuin se onkin, on se enää pelkästä halusta ja itsekurista kiinni ja jos et kerran halua, niin mitä siihen kukaan voi.
Siinä ei auta mikään muu, kun löydät jotain mikä motivoi sinua tekemään asiat toisin.
Minkä minä mielestäni sallin itselleni? Sinulla taitaa olla hyvinkin tarkka mielikuva siitä, millaiset minun elintapani ovat. Lihavuus kertoo vain siitä, että on jossakin kohtaa saanut enemmän energiaa kuin sitä on kulunut. Ei se kerro tästä hetkestä yhtään mitään. Tämän hetkisistä tai menneistä elintavoistani en ole sinulle millään tavalla tilivelvollinen.
Jos minä alan laihduttaa kaloritaulukon kanssa, niin tiedän olevani siinä aluksi ihan hemmetin hyvä. Sen olen todistanut monta kertaa. Valitettavasti siinä alkaa samalla myös itseni rankaiseminen, jos mielestäni joskus "retkahdan", ahmimiskohtaukset, kun en viikkojen jälkeen enää kestäkään nälkää sekä mielenterveyden rakoileminen ja itsetuhoiset ajatukset. Vieläkö suosittelet minulle, että otan vain kaloritaulukon käteen ja ryhdyn hommiin? Haluatko nyt ihan oikeasti toimia näissä asioissa asiantuntijana?
Ap
Sallit ylläpitää sitä olotilaa, joka sinua itseäsi vaivaa
Ja juuri tuon vuoksi ehdotettiin ravintoterapeutin käyntiä.
Tiedät ehkä ravintosisällöistä, mutta et en yhtään mitään järkevästä laihduttamisesta ruokavaliosta, joten olet tehnyt sen täysin väärin ja todennäköisesti tekisit itseksesi uudestaankin väärin. Ei millään maltillisella miinuskaloreilla tule raivokasta nälkää, vaan juuri niistä hetimullenyt-laihdutuksista ja pussikuureista.
Toivon, että saat apua huonoon oloosi jostakin.
Ap
AP, toivon kovasti, että saat apua huonoon oloosi jostain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkäpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkäpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikseipä kirjoitti:
Olisiko hyvä välimalli kuitenkin ravintoterapeutilla käynti, jos tällä voisi hiukan pitemmässä juoksussa oman itsetunnon lisäksi korjata myös mainitsemasi sairauden ilman lääkinnällistä tarvetta? Mieti mitkä edut tuo kaikkineen tarjoaisi.
Painosi silti selkeästi häiritsee sinua, mutta varsin selkeästi tekemäsi yritykset sen korjaamiseksi ovat olleet valitettavasti toimimattomia. Usein tämä johtuu ihan vaan, että oikeaa tiedoa siihen mitä se tarvitsee, ei ole. Sitten mennään pussikeittolinjoille ja hetimullenyt-ratkaisuihin, joista tulee sitä jojoilua, koska eihän sellaista loppuelämäänsä kestä.
Siihen aineenvaihduntaa sekoittamattomaan laihdutukseen riittää suht minimaalinen energiavaje, joka ei häiritse päivittäistä elämää ollenkaan. Se kestää tietysti pitkään, mutta sama aika siinä kuluu kuin lihavanakin ollessa.
Itse en kokenut tuota yhtä ravintoterapeutilla käyntiä hyödyllisenä, mutta ehkä se johtui siitä, että kyseessä oli vain yksi käynti, jossa ei päästy syvälle syömishäiriötaustaani tai traumataustaani.
Koen, että voisin mahdollisesti saada hyötyä terapiasta jossakin syömishäiriöihin erikoistuneessa paikassa. En tosin tiedä, miten helppoa tällaiseen paikkaan olisi päästä asiakkaaksi. Koitan ottaa siitä selvää.
Ap
Tarkoitin juuri sellaista ravintoterapeuttia, joka keskittyisi ihan pelkkään ravintoasioihin. Kertoisi mitä mitäkin suunnilleen sisältää, mistä ruokavalio koostuu, miten sitä ylläpidetään ja eritoten auttaisi rakentamaan sellaisen ruokavalion, joka sopii sinun tarkoituksiin ja olisi helpoiten toteutettavissa niin, että voit sitä noudattaa. Jotain konkreettista apua, jolla voit tehdä muutoksia jo nyt, eikä vuosien päästä.
Syömihäiriötaustat ja traumat on oikean terapeutin hommia ja niissä kestää vuosia. Niiden selviäminen ei kuitenkaan ole este tai vaatimus oikein syömiselle.
Jos ei yhtään tiedä miten ravinto tai ruokavalio koostuu, on sitä hyvin vaikea noudattaa. Ja jos ei voi noudattaa, ei tapahdu muutoksia. Ja kun ei tapahdu muutoksia, niin palaa entiseen ja syntyy jojoilua.
Ja jos olet ollut ylipainoinen jo kouluajoista, uskoisin että tämä aihealue ei ole selkein ja siksi toisi helpoimmalla tavalla suurimmat voitot.
Nimenomaan varsinkin lapsista asti lihavilla se laihtuminen tukin on sellainen toimenpide, joka selviää sillä, että joku kertoo, miten paljon missäkin on eri ravintoaineita ja energiaa.
Itse tiedän kyllä, miten paljon eri ruoat suunnilleen sisältävät energiaa. Kaloritaulukot on syömishäiriöisimpinä aikoinani tulleet kovasti tutuiksi. Ei tuo tieto yksinään tuo muutosta asiaan ja voi suistaa takaisin syömishäiriön syövereihin.
Omaan logiikkaani sopisi paremmin sellainen terapia ja apu, joka ottaisi huomioon yksilölliset syyt ja seuraukset puhtaiden numeroiden ja taulukoiden sijaan.
Ap
Siinä tapauksessa jos tiedät taustat ravinnosta hyvin, _ei valitettavasti kukaan pysty sinua auttamaan_
Tiedät miten homma toimii, mutta et näe tärkeäksi tehdä sitä, vaan eri syillä sallit sen itsellesi ja odotat jotain taikasauvaa, jolla se tehdään puolestasi. Niin ikävää kuin se onkin, on se enää pelkästä halusta ja itsekurista kiinni ja jos et kerran halua, niin mitä siihen kukaan voi.
Siinä ei auta mikään muu, kun löydät jotain mikä motivoi sinua tekemään asiat toisin.
Minkä minä mielestäni sallin itselleni? Sinulla taitaa olla hyvinkin tarkka mielikuva siitä, millaiset minun elintapani ovat. Lihavuus kertoo vain siitä, että on jossakin kohtaa saanut enemmän energiaa kuin sitä on kulunut. Ei se kerro tästä hetkestä yhtään mitään. Tämän hetkisistä tai menneistä elintavoistani en ole sinulle millään tavalla tilivelvollinen.
Jos minä alan laihduttaa kaloritaulukon kanssa, niin tiedän olevani siinä aluksi ihan hemmetin hyvä. Sen olen todistanut monta kertaa. Valitettavasti siinä alkaa samalla myös itseni rankaiseminen, jos mielestäni joskus "retkahdan", ahmimiskohtaukset, kun en viikkojen jälkeen enää kestäkään nälkää sekä mielenterveyden rakoileminen ja itsetuhoiset ajatukset. Vieläkö suosittelet minulle, että otan vain kaloritaulukon käteen ja ryhdyn hommiin? Haluatko nyt ihan oikeasti toimia näissä asioissa asiantuntijana?
Ap
Sallit ylläpitää sitä olotilaa, joka sinua itseäsi vaivaa
Ja juuri tuon vuoksi ehdotettiin ravintoterapeutin käyntiä.
Tiedät ehkä ravintosisällöistä, mutta et en yhtään mitään järkevästä laihduttamisesta ruokavaliosta, joten olet tehnyt sen täysin väärin ja todennäköisesti tekisit itseksesi uudestaankin väärin. Ei millään maltillisella miinuskaloreilla tule raivokasta nälkää, vaan juuri niistä hetimullenyt-laihdutuksista ja pussikuureista.
Toivon, että saat apua huonoon oloosi jostakin.
Ap
AP, toivon kovasti, että saat apua huonoon oloosi jostain.
Kiitos! :) Apu on kyllä se, että laitan kohta tämän välilehden kiinni ja lähden takaisin omaan elämääni rakkaan mieheni ja ystävieni luokse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta kaupasta kalium pillereitä. Ne laskee verenpainetta ja alat syömään liha kasvis painotteisesti.
Niitä ei saa käyttää ellei ole kaliumin vajausta. Liika kalium on vaarallista.
On kyllä mutta sama kun sanoisit että älä syö liikaa perunaa tai banaania. Erilaisia vajeita on mahdotonta tiedostaa varmaksi ilman testausta eikä lisäkalium ole vaarallista jos ei kourakaupalla syö pitkään unnustelematta omaa oloa
Perunoita ja banaaneja pitäisi syödä päivittäin kilotolkulla. Ennen kaliumin aloittamista pitää käydä verikokeessa. Vaikka kaliumia saa ostaa ilman reseptiä, se ei silti ole vapaasti hyllyssä vaan pitää pyytää farmaseutilta. Farmaseutti kysyy, onko kaliumin käyttämisestä juteltu lääkärin kanssa.
Tää oli varmaan ammattilaisen ohje mutta joo, älkää nyt nappailko mitään kaliumeja omin päin, siitä voi tulla vakavia seurauksia.
Mulle erikoislääkäri polilta määräsi viikon kaliumkuurin ja kyllä veriarvot halusi työterveyslääkäri katsoa jo parin päivän kuluttua koska kalium oli 2.6 ja vaikka kontrolliverikoe olisi otettu seuraavalla viikolla. Lääkäri määrää annoksen ja kontrolloi arvot. En voi ymmärtää millaisia ohjeita täällä annetaan, joku onneton vielä kokeilee ja saa sydärin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene yksityisen lääkärin vastaanotolle ja pyydä sekä lihavuuden hoitoon tarkoitettua lääkehoitoa että verenpainelääkitystä. En usko, että on mitään ongelmia näitä saada. Itsekin olen saanut ja elämänlaatuni sen myötä parantunut ainakin 50%
Ei yksityiselle lääkärillekään mennä kuin markettiin: otan tuota ja tuota ja tuota.
Haluan yhden uuden silmämunan Kiitos ja ohutsuolikin voisi jo vaihtaa, oiskohan takuuta vielä jäljellä :D
Sit yksi mahanohitusleikkaus mutta saanko sen jäillä ja vatkattuna, ei ravistettuna, anestesialääkärin siis.
Voi hyvänen aika, taas valtasivat laihuushullut tämänkin ketjun. Eikö teille milloinkaan uppoa kaaliin, että nuo teidän "LAIHDUTA KUNNOLLA!" -mantrat eivät millään tavalla edesauta kenenkään laihtumista. Kukaan ei pysty laihtumaan käskemällä. Jos pystyisi, kukaan ei olisi lihava.
AP on kertonut laihduttaneensa 60 kiloa elämänsä aikana. Sen tien hän on jo kulkenut, eikä siitä ole ollut apua. Nyt hän kertoo olevansa jo erinomaisen hyvällä polulla kohti terveempää elämää, mutta huolissaan verenpaineesta, jota terveydenhuollossa ei oteta vakavasti. Pitäisikö AP:n kupsahtaa korkean verenpaineen seurauksena, jos hän nyt ei sattumalta ole mallin mitoissa?
Lakatkaa hokemasta mantraanne ja yrittäkää edes sisäistää, mitä AP ja muut asialliset tässä ketjussa kertovat.
Vierailija kirjoitti:
ehkäpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkäpä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikseipä kirjoitti:
Olisiko hyvä välimalli kuitenkin ravintoterapeutilla käynti, jos tällä voisi hiukan pitemmässä juoksussa oman itsetunnon lisäksi korjata myös mainitsemasi sairauden ilman lääkinnällistä tarvetta? Mieti mitkä edut tuo kaikkineen tarjoaisi.
Painosi silti selkeästi häiritsee sinua, mutta varsin selkeästi tekemäsi yritykset sen korjaamiseksi ovat olleet valitettavasti toimimattomia. Usein tämä johtuu ihan vaan, että oikeaa tiedoa siihen mitä se tarvitsee, ei ole. Sitten mennään pussikeittolinjoille ja hetimullenyt-ratkaisuihin, joista tulee sitä jojoilua, koska eihän sellaista loppuelämäänsä kestä.
Siihen aineenvaihduntaa sekoittamattomaan laihdutukseen riittää suht minimaalinen energiavaje, joka ei häiritse päivittäistä elämää ollenkaan. Se kestää tietysti pitkään, mutta sama aika siinä kuluu kuin lihavanakin ollessa.
Itse en kokenut tuota yhtä ravintoterapeutilla käyntiä hyödyllisenä, mutta ehkä se johtui siitä, että kyseessä oli vain yksi käynti, jossa ei päästy syvälle syömishäiriötaustaani tai traumataustaani.
Koen, että voisin mahdollisesti saada hyötyä terapiasta jossakin syömishäiriöihin erikoistuneessa paikassa. En tosin tiedä, miten helppoa tällaiseen paikkaan olisi päästä asiakkaaksi. Koitan ottaa siitä selvää.
Ap
Tarkoitin juuri sellaista ravintoterapeuttia, joka keskittyisi ihan pelkkään ravintoasioihin. Kertoisi mitä mitäkin suunnilleen sisältää, mistä ruokavalio koostuu, miten sitä ylläpidetään ja eritoten auttaisi rakentamaan sellaisen ruokavalion, joka sopii sinun tarkoituksiin ja olisi helpoiten toteutettavissa niin, että voit sitä noudattaa. Jotain konkreettista apua, jolla voit tehdä muutoksia jo nyt, eikä vuosien päästä.
Syömihäiriötaustat ja traumat on oikean terapeutin hommia ja niissä kestää vuosia. Niiden selviäminen ei kuitenkaan ole este tai vaatimus oikein syömiselle.
Jos ei yhtään tiedä miten ravinto tai ruokavalio koostuu, on sitä hyvin vaikea noudattaa. Ja jos ei voi noudattaa, ei tapahdu muutoksia. Ja kun ei tapahdu muutoksia, niin palaa entiseen ja syntyy jojoilua.
Ja jos olet ollut ylipainoinen jo kouluajoista, uskoisin että tämä aihealue ei ole selkein ja siksi toisi helpoimmalla tavalla suurimmat voitot.
Nimenomaan varsinkin lapsista asti lihavilla se laihtuminen tukin on sellainen toimenpide, joka selviää sillä, että joku kertoo, miten paljon missäkin on eri ravintoaineita ja energiaa.
Itse tiedän kyllä, miten paljon eri ruoat suunnilleen sisältävät energiaa. Kaloritaulukot on syömishäiriöisimpinä aikoinani tulleet kovasti tutuiksi. Ei tuo tieto yksinään tuo muutosta asiaan ja voi suistaa takaisin syömishäiriön syövereihin.
Omaan logiikkaani sopisi paremmin sellainen terapia ja apu, joka ottaisi huomioon yksilölliset syyt ja seuraukset puhtaiden numeroiden ja taulukoiden sijaan.
Ap
Siinä tapauksessa jos tiedät taustat ravinnosta hyvin, _ei valitettavasti kukaan pysty sinua auttamaan_
Tiedät miten homma toimii, mutta et näe tärkeäksi tehdä sitä, vaan eri syillä sallit sen itsellesi ja odotat jotain taikasauvaa, jolla se tehdään puolestasi. Niin ikävää kuin se onkin, on se enää pelkästä halusta ja itsekurista kiinni ja jos et kerran halua, niin mitä siihen kukaan voi.
Siinä ei auta mikään muu, kun löydät jotain mikä motivoi sinua tekemään asiat toisin.
Minkä minä mielestäni sallin itselleni? Sinulla taitaa olla hyvinkin tarkka mielikuva siitä, millaiset minun elintapani ovat. Lihavuus kertoo vain siitä, että on jossakin kohtaa saanut enemmän energiaa kuin sitä on kulunut. Ei se kerro tästä hetkestä yhtään mitään. Tämän hetkisistä tai menneistä elintavoistani en ole sinulle millään tavalla tilivelvollinen.
Jos minä alan laihduttaa kaloritaulukon kanssa, niin tiedän olevani siinä aluksi ihan hemmetin hyvä. Sen olen todistanut monta kertaa. Valitettavasti siinä alkaa samalla myös itseni rankaiseminen, jos mielestäni joskus "retkahdan", ahmimiskohtaukset, kun en viikkojen jälkeen enää kestäkään nälkää sekä mielenterveyden rakoileminen ja itsetuhoiset ajatukset. Vieläkö suosittelet minulle, että otan vain kaloritaulukon käteen ja ryhdyn hommiin? Haluatko nyt ihan oikeasti toimia näissä asioissa asiantuntijana?
Ap
Viestisi on uhkaava. Vähän kuin haluat painaa aseen ohimolle ja kiljut haluatko että teen näin. Hyi sinua.
Vierailija kirjoitti:
Ohis tarkensi ihan oikein, eli 5-pisteen tarkoituksena on, että seuraava Miksi -kysymys kohdistuu edellisen itse antamaasi vastaukseen. Minun laittamani kysymysputki oli vain esimerkki käyttömallista ja jokaisella on omat henkilökohtaiset kysymykset ja vastaukset. Eikä sen ensimmäisen kysymyksen tarvitse olla 'Miksi olen lihava', vaan mitä tahansa....
1) miksi minua edes haittaa muiden mielipiteet lihavuudestasi?
2) miksi haluaisit olla laihempi?
3) miksi itsetunto on edelleen alhaalla vaikka sanot arvostavasi itseäsi?
Vierailija kirjoitti:
Ohis tarkensi ihan oikein, eli 5-pisteen tarkoituksena on, että seuraava Miksi -kysymys kohdistuu edellisen itse antamaasi vastaukseen. Minun laittamani kysymysputki oli vain esimerkki käyttömallista ja jokaisella on omat henkilökohtaiset kysymykset ja vastaukset. Eikä sen ensimmäisen kysymyksen tarvitse olla 'Miksi olen lihava', vaan mitä tahansa....
1) miksi minua edes haittaa muiden mielipiteet lihavuudestasi?
2) miksi haluaisit olla laihempi?
3) miksi itsetunto on edelleen alhaalla vaikka sanot arvostavasi itseäsi?
Olen tuo joka vastasi malliisi kirjoitustasi lainaten. Vaikka et ehkä suoraan osoittanut uutta viestiäsi minulle, tulkitsen sen jossain määrin itselleni tarjotuksi pohdinnaksi, siispä jatketaan... 1) Haittaako sinua muiden ihmisten itseesi jatkuvasti kohdistamat negatiiviset, häiritsevät ja ilkeät mielipiteet, katseet ja kommentit lihavuudestasi tai ulkonäöstäsi jos olisit ylipainoinen? Luulen että melkein jokaista tässä yhteiskunnassa jollain tasolla pelottaa lihoa ja tulla sen vuoksi pilkatuksi, kaikille ulkonäöllä on merkitys 2) Miksi kukaan tai varsinkaan ylipainoinen ihminen ei haluaisi olla laihempi? Miksi kirjoitit viisipistemallin lihomisen oletetuista syistä ja mukavuudenhalusta, jos et pidä laihtumista, terveellisyyteen pyrkimistä ja normaalipainoa ylipainoisille ihmisille tavoiteltavana asiana? 3) Mistä päättelet että itsetuntoni on matala? Siitäkö kun sanoin pelkääväni lihomista? Kaikki pelkäävät lihomista, se on lihavuutta vihaavassa maailmassa normaalia. Pelkoni ei enää rajoita minua tai vaikuta elämääni muuten kuin ajoittaisena nopeasti ohimenevänä tunteena. Arvostan suuresti itseäni, en juo alkoholia tai tupakoi, olen oppinut sanomaan ei ja teen kotona joka päivä lihaskuntoharjoittelua (ilman tulosta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väännä mulle ja kaikille meile rautalangasta - mitä hoitoa haluat?
Lääkityksen, joka auttaa sairauteeni. Kyseessä siis verenpainetauti.
Ap
Oletko käynyt yksityisellä lääkärillä? Mene jos sinulla on suinkin varaa, (Esim jonkun perjantaipullon voi jättää ostamatta).
Ehkä sekään ei auta, mutta ainakin olet kokeillut. Vähän outoa, jos veranpainetta ei hoideta. Onko ne muut sukulaisesi saaneet lääkityksen? Keneltä sai - mene samelle lääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta kaupasta kalium pillereitä. Ne laskee verenpainetta ja alat syömään liha kasvis painotteisesti.
Niitä ei saa käyttää ellei ole kaliumin vajausta. Liika kalium on vaarallista.
On kyllä mutta sama kun sanoisit että älä syö liikaa perunaa tai banaania. Erilaisia vajeita on mahdotonta tiedostaa varmaksi ilman testausta eikä lisäkalium ole vaarallista jos ei kourakaupalla syö pitkään unnustelematta omaa oloa
Perunoita ja banaaneja pitäisi syödä päivittäin kilotolkulla. Ennen kaliumin aloittamista pitää käydä verikokeessa. Vaikka kaliumia saa ostaa ilman reseptiä, se ei silti ole vapaasti hyllyssä vaan pitää pyytää farmaseutilta. Farmaseutti kysyy, onko kaliumin käyttämisestä juteltu lääkärin kanssa.
Tää oli varmaan ammattilaisen ohje mutta joo, älkää nyt nappailko mitään kaliumeja omin päin, siitä voi tulla vakavia seurauksia.
Mulle erikoislääkäri polilta määräsi viikon kaliumkuurin ja kyllä veriarvot halusi työterveyslääkäri katsoa jo parin päivän kuluttua koska kalium oli 2.6 ja vaikka kontrolliverikoe olisi otettu seuraavalla viikolla. Lääkäri määrää annoksen ja kontrolloi arvot. En voi ymmärtää millaisia ohjeita täällä annetaan, joku onneton vielä kokeilee ja saa sydärin!
Niin sydärin siitä että kaliumit on alhaalla vai mitenkä?
Tämä riippuu apteekista. Joissakin kalium on samalla hyllyllä monivitamiinin kanssa eikä mitään tenttausta tule. Moni aine on vaarallinen liiallisesti käytettynä, siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Turha luoda hysteriaa. Ei siitäkään elimistö hätkähdä jos ottaa vähän enemmän suolaa kuin tavallisesti kerran tai vaikka viikon ajan. Eri asia jos sitä lappaa kauhakaupalla suuhun.
Etsi YouTubesta kanava Sapien Medicine ja sieltä verenpainevideo.
Itse olen saanut manifestoimalla sairauteni paremmin hoidettua kuin lääkkeillä.
Kanavalla on tarjolla myös laihdutusvideoita, kuulokkeet korviin ja kuuntelemaan vain, takaan että aineenvaihdunta kiihtyy ja paino tippuu.
Laihdutin sapien medicinen avulla 10kg parissa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että sinä et koe saavasi tasavertaista hoitoa tai apua terveysongelmiisi, koska et saa itsellesi mieluisaa vastausta asiaansa ja myös sinun asioihisi perehtyneiltä, ei suinkaan tarkoita, ettetkö saisi tasavertaista hoitoa tai apua.
Vika on omassa asenteessasi sekä korviesi välissä.
Jos sinulle on annettu ns. "laihdutuskäsky" niin silloin sinulle on annettu se ainoa apu, mikä tilanteessasi on antaa ja sinä, joko noudatat sitä ja alat laihduttaa, tai sitten vingut ja väniset vääränlaisesta kohtelusta uhriutuen.
Valinta on yksinomaan sinun.Toivon, että saat apua huonoon oloosi jostakin.
Ap
Miksi vastaaja tarvitsisi apua, etkö juuri sinä sitä tarvitse?
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika, taas valtasivat laihuushullut tämänkin ketjun. Eikö teille milloinkaan uppoa kaaliin, että nuo teidän "LAIHDUTA KUNNOLLA!" -mantrat eivät millään tavalla edesauta kenenkään laihtumista. Kukaan ei pysty laihtumaan käskemällä. Jos pystyisi, kukaan ei olisi lihava.
AP on kertonut laihduttaneensa 60 kiloa elämänsä aikana. Sen tien hän on jo kulkenut, eikä siitä ole ollut apua. Nyt hän kertoo olevansa jo erinomaisen hyvällä polulla kohti terveempää elämää, mutta huolissaan verenpaineesta, jota terveydenhuollossa ei oteta vakavasti. Pitäisikö AP:n kupsahtaa korkean verenpaineen seurauksena, jos hän nyt ei sattumalta ole mallin mitoissa?
Lakatkaa hokemasta mantraanne ja yrittäkää edes sisäistää, mitä AP ja muut asialliset tässä ketjussa kertovat.
Vaikka kuinka faktat ahdistaisi, niin jonkun ne on kerrottava. Ja lihavuuden syyt ja seuraukset on niin hyvin tutkittu, että ei niistä ole mitään epäilystä.
Lääkkeet: Terveellinen ruokavalio, aktiivinen elämäntapa, riittävä lepo ja vähäisesti alkoholia. Toisin kuin monet lihavat väittävät, nämä eivät edellytä mitään ihmeellistä tahdonvoimaa.
Jokainen tietää mitä tupakoinnista, huumeista tai alkoholista seuraa. Miksi epäterveellisen elämäntavan vaikutukset painoon on niin vaikea ymmärtää?
Nuo ovat toki terveellisiä muutoksia. Mutta jos painosi ei silti laske, saat kaloreita enemmän kuin kulutat ja pysyt siis lihavana. Jos lihavuutesi on ongelmasi, eivät kiitokset auta, jos painosi ei putoa. Älä marise vaan laihduta kunnolla.