Miten te ette katkeroidu sen takia, että rahaa ei jää mihinkään laskujen ja ruokaostosten jälkeen?

Katkeroidun kyllä, mutta ei sekään muuta tilannetta mihinkään. Harkitsen vakavasti kyllä työttömäksi jäämistä, ei tässä ole enää vitunkaan järkeä.

Mulla ei ole rahaa edes noihin. Kohta sillan alla.

Ei haittaa, koska en edes haluaisi käydä ravintolassa tai matkoilla vaikka rahaa olisi enemmän. Ehkä ostaisin silloin vähän kalliimpia sisustustavaroita tai vaatteita, kuin nyt, mutta nykyisetkin riittävät ihan hyvin. Nautin enemmän esim. vapaapäivästä kotona kuin jostain sellaisesta, mitä rahalla saa.

Orjatkaan eivät saaneet palkkaa, tekivät työtä ilmaiseksi ja saivat toki ruokaa ja asumisen. Olemme suunnilleen samassa tilanteessa, missä pakollisten menojen jälkeen ei paljoa jää säästöön.

Mulla jää rahaa reilusti ylikin, mutta muusta syystä en pääse käymään ravintolassa syömässä, teatterissa, reissussa, yms juuri koskaan.

Olen järjestänyt elämäni niin, ettei tarvi katkeroitua ja rahaa riittää asumiseen ja ruokaan sekä autoon. Myös ravintoloissa käymiseen ja silloin tällöin mukaviin tilaisuuksiin tai joku muutaman päivän kaupunkiloma. Kävin juuri Lontoossa. En ole rikas enkä pihi. 

Tykkään työstäni ja se itsessään tuo elämääni sisältöä. En kuluta paljoa enkä ole hankkinut mitään kovin kallista kuukausittaista menoerää kuten lapset tai auto, joten matkusteluun jää rahaa niin paljon kuin tarvitsee.

Alensin lämpöä ja oleilen makuupussissa. Saatan ostaa vesifiltterin. Alan pullottaa vettä.

Pesen tukan sadevedellä. Tarvittaessa filtteröin jokivettä. Grillissä ruoka.

Sitten katkeroituisn, jos rahaa ei jäisi ruoka-ostosten jälkeen laskuihin tai päinvastoin.

Olen katkerakin, mutta samalla tiedän että ei siinä vellominen auta. Nyt on isoja kriisejä käsillä, ja pakko palata aina siihen kiitollisuuteen, että elän sentään rauhan keskellä, on koti, lämpöä ja puhdasta vettä. Olen elänyt rankkoja aikoja ennenkin, joten pärjääminen nykyhetkessä on helpompaa. Tiedän keinot.

Kestän tämän lapseni vuoksi. 

Eniten tässä katkeroittaa että vihaan työtäni mutta pelottaa hakea uutta jos onkin vielä pahempaa luvassa

Joskus 1900-luvun alussa mies kävi töissä ja hankki elannon koko perheelle. Riittääkö nykyään yhden henkilön palkka koko perheen elättämiseen. Eli onko ne palkat nousseet noin sadan vuoden aikana. Mitään rahallisia tukia ei tainnut silloin olla.

Vierailija kirjoitti:

En katkeroidu. Tiedän, että seuraavan hallituksen on pakko pienentää työtävieroksuvien etuuksia ja porukan on pakko mennä töihin, joita inhoavat. Minä sentään pidän omastani.

Onko kusipäisyys ammatti sun mielestä?

No häh häh! Hajotkaa köyhät tilanteeseenne, itsellä kyllä on kymmeniä tuhansia jäänyt säästöön

No kannattaako vissii mennä lakkoon?

Vierailija kirjoitti:

Orjatkaan eivät saaneet palkkaa, tekivät työtä ilmaiseksi ja saivat toki ruokaa ja asumisen. Olemme suunnilleen samassa tilanteessa, missä pakollisten menojen jälkeen ei paljoa jää säästöön.

No eipä meillä kaikkein pienipalkkaisimmilla ole tähänkään asti jäänyt mitään säästöön. Tunnen ehkä hieman syntistä vahingoniloa, että se sama koskettaa nykyään myös keskituloisia.

Nautin ilmaisista asioista ja harrastusjutuista jotka olen pystynyt ostamaan aikaisemmin.

Koska mulla on jo kaikki mitä haluan

Sellaisina kuukausina meinasi aikoinaan iskeä katkeruus, jos ei rahat riittäneet laskujen jälkeen kunnolla ruokaan. Kun riitti, olen tyytyväinen. En ole kaivannut enempiä, kuten teatteria tai reissuja. Jos on tarpeeksi rahaa ok-elämiseen niin se on mulle hyvä. Sittemmin on palkka hieman noussut niin noin tiukkoja kuukausia ei ole enää onneksi ollut, ettei ruokaa saisi (joskus piti ruokaa ostaa pakosti luottokortilla)

Johtuuko siitä mihin on tottunut. Minulla oli tosi köyhä lapsuus 80-luvun maaseudulla ja olen ollut tyytyväinen nyt aikuisena, että mulla on perusasiat. 

Jos tuntuu ettei oma palkka vaan riitä ja tahtoo enemmän, niin asian eteen voi muutosta tehdä vain sinä itse.