Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinun kokemasi kipu on ollut pahin?
24.10.2022 |
Päivällä joku kommentoi noidannuolen olevan pahin mahdollinen kipu. Itse olen synnyttänyt, pari kertaa migreenissä toivonut kuolemaa helpottamaan oloa ja kokenut noidannuolen, mutta virtsatiekivikohtaus menee heittäen ohi muista. Kivunkokemus on tietysti yksilöllistä, mutta mitä et haluaisi uudelleen.
Kommentit (556)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahin kipuni oli se kun pallo osui kiveksiini, paljon pahempi kipu se oli kuin synnytyskipu.
M30
Kokemusta siis on siitäkin?
Siis faktahan on se että miehet ei kestäisi synnytyskipuja. Siksi naisille se homma jaettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sektiohaava tulehtui eikä mennyt umpeen. Sitä hoidettiin raapimalla sellasella kauhalla siihen aina päivittäin uusi veres pinta. Tulehtunut kudos ei puudu, mutta sattuu helvetisti.
Kova hammassärky ja jatkuva oksentaminen ovat tainneet olla kauheimpia.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa. Naiset tekee kivun kokemuksestakin suorittamista 🤣
Sellaista asiaa EI OLE mistä suomiakka ei sitä tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa. Naiset tekee kivun kokemuksestakin suorittamista 🤣
Sellaista asiaa EI OLE mistä suomiakka ei sitä tekisi.
Miehet kun ei suoriudu, jonkun on sekin tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa. Naiset tekee kivun kokemuksestakin suorittamista 🤣
Sellaista asiaa EI OLE mistä suomiakka ei sitä tekisi.
Harmittaa olla häviöllä.
Kerran laskin tarkalleen paljonko tää pellelandia kaivaa mun taskuja verojen ja veroluonteisten maksujen muodossa, sattuu vieläkin joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sappikivikipu. Kivun seurauksena tolkuton oksentaminen siten, että kaikki neste poistuu. Oksu loppuu vasta, kun pahoinvointilääke laitetaan tippumaan. Sitten vasta kipulääke Litalgin alkaa pysyä sisällä. Oksu polttaa kurkun eikä ääntä tule. Vatsalihakset krampissa ja selkäpuoli myös oikealta. Keho lämpötila vaihtelee likomärän hikoilemisen ja kylmänväristysten välillä. Seuraavana päivänä kitattava vettä, jotta tulisi pissa.
Virtsakivet meni heittämällä jokaisen yhdeksän luunmurtumani ohi, noidannuolen ohi ym.
Paha kolmoishermosärky voi olla myöskin jotain aivan hirveää. Itsellä ei onneksi kokemusta, mutta läheltä seurannut monella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäonnistunut nukutus sydänleikkauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Epäonnistunut nukutus sydänleikkauksessa.
Kerro lisää, jos haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virtsakivet, botoxpiikit rakkoon , välilevyn pullistuma selässä, hermosärky joka säteilee jalkaan, polven eturistisiteen katkeaminen ja kolmoishermosärky.
Synnytys (X3 ) kivuliasta mutta ei niin paha.
Munuaiskivikipu on kaikkein pahin kokemani kipu. Voittaa ihan heittämällä olkapään lähtemisen sijoiltaan ja pari luomusynnytystä (en olisi halunnut synnyttää luomuna, mutta synnytykset oli niin nopeita, ettei kivunlievitystä ehtinyt antaa),
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syöpäkipu, läpitunkevaa ja tuskallista. Myös henkinen puoli tekee tästä raskaan, en olisi halunnut kuolla näin nuorena.
N39, levinnyt paksusuolensyöpä, ennuste muutamia kuukausia elinaikaa jäljellä, hoidot lopetettu tehottomina.
Olen hyvin pahoillani saamastasi sairaudesta ja ennusteesta. Saatko mitään kivunlievitystä, morfiinia tms?
Voimia Sinulle!
En ole varmasti aivan äärimmäisen kovaa kipua vielä kokenut kun lukee näitä. Omat pahimmat ovat olleet käynnistetty synnytys, oksitosiinin annostusta lisättiin pikavauhtia ja siitä seurasi järkyttävän repivä kipu. Toinen oli kierukan poisto yritys x2, kummallakaan kerralla sitä ei saatu pois ja lopulta paremmissa tutkimuksissa selvisi että kierukkaa ei kohdussa ollut, aivan tarpeeton kärsimys.. oksensin kivusta niiden ronkkimisten jälkeen. Leikkauksien jälkeiset kivutkaan eivät ole olleet mitään noihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Luonnollinen synnytys. Tietenkin.
Tämä! Vielä pahempi oli kohdun ulkopuolinen raskaus, joka räjäytti munatorven. Sattui järjettömän paljon. Menin taxilla sairaalan päivystykseen, pääsin vihdoin yöksi osastolle kipulääkitykseen, aamulla leikkaukseen. Sisäistä verenvuotoa 4 litraa.
Migreenikohtauskin on paha, mutta nyt osaa suhteuttaa kivun määrän.
Keuhkokuumeeseen liittyvät kylkipistot ovat yksi kaunheimmista kokemuksista. Kevytkin hengittäminen syvensi kipua ja olin tulla hulluksi ennenkuin viimein hellitti.
Tähän verrattavissa oksitosiinin vauhdittamat supistukset joita vain tuli ja tuli sarjoina ja hetken toivoin kuolemaa kunnes kätilö totesi ettei avautuminen etene ja laittoi tipan kiinni.
Näitä ennen kamalinta oli olla nuorena puolitoista tuntia viisurin poistoleikkauksessa kun hammas porattiin osiin ja kolmekaan puudutusyritystä ei tuntunut auttavan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen kipu onkin täällä jo mainittu ja voin todeta että pitää paikkansa. Kerran muistan sellaisen kun henkinen tuska oli kova, että lopulta koin jonkinlaisen huumeen kaltaisen vaikutuksen, menin sellaiseen ylirauhalliseen, turtaan tilaan. Mikään ei koskettanut mieltäni. Jouduin edelleen kuitenkin siinä tilanteessa näyttämään normaalilta, kävelin ja juttelin. Olin kuin ulkopuolella omaa kehoa. Lapsuudesta tuota pienemmässä määrin tapahtui joskus kun itkin kauan, eikä lohdutettu, tuli turtumus ja jälkipuistatukset, mutta se rauhallisuus kun mikään ei kosketa.
Dissosiaatio suojaa liian kovalta kivulta. Ihan tarpeellinen selviytymiskeino. Olen kokenut saman.
Olen lukenut siitä kuinka aivot saattavat alkaa äärimmäisen stressin tai järkytyksen aikana erittämään opioidin kaltaista ainetta.
Kyllä minullakin varmaan noi synnytykset voiton vie, etenkin ensimmäinen joka oli käynnistetty.
Monen näköistä on käynyt, sormi on irronnut ja itse olen vetänyt paikalleen, olkapää lähtenyt sijoiltaan muuataman kerran ja lonkka pettänyt, hevonen potkassut naamaan ja kerran polveen, kerran jäänyt ympäri keulineen alle onneksi niin etten halvaantunut. Kyllä silti edelleen synnytys minun osalta vie voiton.
Kokemusta siis on siitäkin?