Mikä sinun kokemasi kipu on ollut pahin?

Ummetuksesta johtuva suolen kramppaaminen tai olkalihaksen repeämä tulivat ensimmäisinä mieleen. Myös pari aivotärähdystä ja niiden jälkeen tullut päänsärky myös sellaisia joita en mielelläni koe uudestaan. Jalan läpi mennyt naula tai peukalon katkeaminen eivät olleet lähelläkään näitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hammaskiven poisto sillä ultraäänilaitteella. Kipu oli sietämätön ja lävisti koko ajan kehon läpikotaisin. Tajunnan rajamailla mentiin. On tehty joskus juurihoito ja porattu hampaita, mutta ne oli lasten leikkiä tuohon verrattuna.

Sama juttu. Ihmettelen miten tuohon toimenpiteeseen ei anneta mitään puudutusaineita. En meinannut selvitä tuolista ylös toimenpiteen jälkeen, kun olin shokissa kovasta kipukokemuksesta. 

Minulle annettiin kaksi puudutusannosta toimenpiteen aikana, mutta silti tuska oli niin sietämätön, että meinasi taju lähteä. Olen kyllä miettinyt sitäkin, että oliko se toimenpidettä tehnyt nuori nainen myös ammattitaidoton. Minulla jäi sen hammaskiven poiston jälkeen todella isot näkyvät kolot alahampaiden alaosien väliin. Ei ollut aiemmin, että vetikö se sitä hammasta samalla siinä hammaskiven poiston yhteydessä myöskin pois.

Osa hammashuollon ammattihenkilöistä on sadisteja, jotka saavat nautintoa potilaan satuttamisesta.

Vastaan on tullut yksi hammaslääkäri ja kaksi tuollaista hammashygienistiä. He satuttivat ihan tahallaan. Samat hommat muiden tekemänä eivät satu, ja minä en ole kipukynnykseltäni herkkä ihminen.

Nykyään osaan jo kävellä pois tommosten vastaanotolta, jos on pakko vaihtaa tekijää. Etenkin hammashygienisteissä on valitettavan paljon vaihtuvuutta. Tuolle hammaslääkärille (yksityinen) en mennyt toista kertaa. Hammashygienisti nyt voi olla vain ammattitaidotonkin, ja siksi satuttaa, mutta tuo lääkäri ihan tahallaan piikillä tökki ikeniä yms. ja jatkoi vaikka valitin siitä. En silloin kehdannut vaan lähteä kesken pois. Olisi pitänyt.

Kuusi vuotta aaltoillen jatkunut selän hermokipu, joka päätyi lopulta halvaukseen ja sitä kautta akuuttiin leikkaukseen. Se oli jäätävää ollessaan pahimmillaan. Kamalampaa kuin synnytys.

Siinä vaiheessa, kun jalat katosi alta ja tuntoaisti lähti tuntui se kuuden vuoden jälkeen taivaalliselta. Ensimmäinen ajatus ei ollut "Voi ei, voinko koskaan enää kävellä" vaan että "Nyt ei enää satu".

Kivuista 90% jäi leikkauspöydälle. Leikkauksesta aikaa pian 7v. 

401 jatkaa: Kun katkenneen peukaloni kanssa odotin leikkausta sairaalassa, oli viereisellä vuodepaikalla mies jonka jalkaterän päälle oli pudonnut kaivurin kauha, ja turvakengistä huolimatta kaikki varpaat olivat tuusan nuuskana, osa oli kuulemma mennyt irtipoikki kun välillä juteltiin sen verran mitä hän kivuiltaan jaksoi. Kuvittelisin että hänen tuskansa oli kovempaa kuin yksikään minun maintsemani ja kokemani.

Henkinen kipu onkin täällä jo mainittu ja voin todeta että pitää paikkansa. Kerran muistan sellaisen kun henkinen tuska oli kova, että lopulta koin jonkinlaisen huumeen kaltaisen vaikutuksen, menin sellaiseen ylirauhalliseen, turtaan tilaan. Mikään ei koskettanut mieltäni. Jouduin edelleen kuitenkin siinä tilanteessa näyttämään normaalilta, kävelin ja juttelin. Olin kuin ulkopuolella omaa kehoa. Lapsuudesta tuota pienemmässä määrin tapahtui joskus kun itkin kauan, eikä lohdutettu, tuli turtumus ja jälkipuistatukset, mutta se rauhallisuus kun mikään ei kosketa.

Vierailija kirjoitti:

Henkinen kipu onkin täällä jo mainittu ja voin todeta että pitää paikkansa. Kerran muistan sellaisen kun henkinen tuska oli kova, että lopulta koin jonkinlaisen huumeen kaltaisen vaikutuksen, menin sellaiseen ylirauhalliseen, turtaan tilaan. Mikään ei koskettanut mieltäni. Jouduin edelleen kuitenkin siinä tilanteessa näyttämään normaalilta, kävelin ja juttelin. Olin kuin ulkopuolella omaa kehoa. Lapsuudesta tuota pienemmässä määrin tapahtui joskus kun itkin kauan, eikä lohdutettu, tuli turtumus ja jälkipuistatukset, mutta se rauhallisuus kun mikään ei kosketa.

Dissosiaatio suojaa liian kovalta kivulta. Ihan tarpeellinen selviytymiskeino. Olen kokenut saman.

Neuroleptien yms. lääkkeiden lopetus, mutta kesti vain kaksi viikkoa ja oli kuin uudesti syntynyt.. Pystyi kävelemään, tekemään kotitöitä, käymään WC:ssä ilman apua, tuntemaan tunteita jne.

Kaksi korvatulehdusta aikuisena, kummallakaan kerralla ensimmäinen antiobioottikuuri ei tehonnut. Rypäleraskauden keskeytys lääkkeillä sattui myös, mutta se kipu kesti vain tunnin, sen jälkeen täysin kivuton (kaavittiin nukutuksessa).

Sappikohtauskipu on aika ikävä, sen aikana ei liikuta eikä tehdä mitään muutakaan. Sain ekat kohtaukset jo alaikäisenä, mutten tajunnut yhdistää niitä muuhun kuin syömättömyyteen (joka onkin takuuvarma kohtauksen laukaisija itselläni vieläkin), joten juoksin sitten vaan ripuloimassa koulussakin ja irvistelin tuskasta hiljaa itsekseni. Tulin kodista, jossa ei huolehdittu lapsista kunnolla, enkä edes tiennyt ettei tuollainen kipu olisi enää ns. normaalia...ekat särkylääkkeet söin murkkuna, kun ostin niitä menkkoihin, yksin apteekista. Utelias luontoni on pitänyt minut järjissäni läpi lapsuuden ja nuoruuden, olen oppinut paljon sen ansiosta.

Toinen ikävä oli hermokipu hammaslääkärin jäljiltä. Poisti jonkun ikivanhan pikkupaikan ja laittoi tilalle uuden, tunsin vielä puudutteenkin vaikutuksen alaisena että jotain on nyt pielessä. Kun puudute lakkasi vaikuttamasta, alkoi samantien tuikkimaan hampaan juuresta, kuin valtavia sähköiskuja joidenkin sekuntien välein. Sain onneksi apua päivystyksestä, mutta tämä sama mokannut hammaslääkäri on kussut paikkojenlaiton muillakin potilailla, olen mm. kuullut odotushuoneessa keskustelua henkilökunnan välillä aiheesta. 

Minulla on IBS ja endometrioosi. Niiden aiheuttamat peräsuolen krampit on niin kauheita että olen pyörtynyt sen takia useaan otteeseen. Samaten pohkeen kramppi, kamalin kuviteltavissa oleva kipu joka ei mene ohi millään ja joutuu vain huutamaan täyttä kurkkua kun herää siihen keskellä yötä. Ehkä en ole kokenut mitään oikeasti hirveää kipua, mutta mitään pahempaa en osaa edes kuvitella.

Asiasta on tehty tutkimus. Toiseksi kovin kipu on synnytys ilman mitään kivunlievitystä ja pahin kipu pahat palovammat.

Nämä jotka ei pidä synnytystä pahana kipuna ovat todennäköisesti saaneet kivunlievitystä. Itse en saanut mitään ja elimistö kouristeli.

Keisarileikkauksessa puudutetaan tai nukutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Asiasta on tehty tutkimus. Toiseksi kovin kipu on synnytys ilman mitään kivunlievitystä ja pahin kipu pahat palovammat.

Olisi mielenkiintoista saada lähde tälle ja tietää, miten tuota on tutkittu. Eikö kipu ole subjektiivinen kokemus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiasta on tehty tutkimus. Toiseksi kovin kipu on synnytys ilman mitään kivunlievitystä ja pahin kipu pahat palovammat.

Olisi mielenkiintoista saada lähde tälle ja tietää, miten tuota on tutkittu. Eikö kipu ole subjektiivinen kokemus?

Voit itse etsiä lähteen. Moni saa synnytyksessä epiduraalia tai muita puudutteita eli ei ole synnyttänyt ilman kivunlievitystä.

Itsellä on leikattu viisaudenhampaita pois ja kun puudute lakkasi meni juomaa leikkaushaavaan. Se kipu ei ole silti mitään verrattuna synnytykseen ilman mitään kivunlievitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiasta on tehty tutkimus. Toiseksi kovin kipu on synnytys ilman mitään kivunlievitystä ja pahin kipu pahat palovammat.

Olisi mielenkiintoista saada lähde tälle ja tietää, miten tuota on tutkittu. Eikö kipu ole subjektiivinen kokemus?

Voit itse etsiä lähteen. Moni saa synnytyksessä epiduraalia tai muita puudutteita eli ei ole synnyttänyt ilman kivunlievitystä.

Eli keksit päästäsi jutun, kuten arvasinkin. Ei mitään pahinta kipua voida objektiivisesti määritellä, ihmisten kokemuksia ja mielipiteitä tietysti voidaan kysellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiasta on tehty tutkimus. Toiseksi kovin kipu on synnytys ilman mitään kivunlievitystä ja pahin kipu pahat palovammat.

Olisi mielenkiintoista saada lähde tälle ja tietää, miten tuota on tutkittu. Eikö kipu ole subjektiivinen kokemus?

Voit itse etsiä lähteen. Moni saa synnytyksessä epiduraalia tai muita puudutteita eli ei ole synnyttänyt ilman kivunlievitystä.

Eli keksit päästäsi jutun, kuten arvasinkin. Ei mitään pahinta kipua voida objektiivisesti määritellä, ihmisten kokemuksia ja mielipiteitä tietysti voidaan kysellä.

En ole keksinyt juttua päästäni, mutta en kopioi uutisia mitkä olen nähnyt esim. puoli vuotta sitten.

Ne jotka sanovat, että synnytys ei ole paha ovat saaneet kivunlievitystä.

Läpinäkyvää että katkerat velat täällä väittävät synytyskipuja maailman kamalimmiksi. hehe.

Vierailija kirjoitti:

Läpinäkyvää että katkerat velat täällä väittävät synytyskipuja maailman kamalimmiksi. hehe.

Se on toiseksi kovin kipu. Kovin kipu on pahat palovammat.

Vierailija kirjoitti:

Läpinäkyvää että katkerat velat täällä väittävät synytyskipuja maailman kamalimmiksi. hehe.

Tämä. Ollaan sentään av:llä jossa äitejä on viim 10 v ollut aika vähän.