Mikä sinun kokemasi kipu on ollut pahin?
Päivällä joku kommentoi noidannuolen olevan pahin mahdollinen kipu. Itse olen synnyttänyt, pari kertaa migreenissä toivonut kuolemaa helpottamaan oloa ja kokenut noidannuolen, mutta virtsatiekivikohtaus menee heittäen ohi muista. Kivunkokemus on tietysti yksilöllistä, mutta mitä et haluaisi uudelleen.
Kommentit (556)
Oman lapsen kuolema, syöpä vei.
Sappikohtaus, kivuliaampi kun synnytykset, vyöruusu ja nivelrikkojen aiheuttamat hermosäryt.
Vierailija kirjoitti:
Niin, onhan uniikin someäidin täysin mahdoton samastua miljooniin esiäiteihin jotka ovat luomusynnyttäneet.
En ymmärrä tätä asennetta. Jos tehokkaita lääketieteellisiä kivunlievityskeinoja on keksitty, niin miksi ihmeessä niitä ei saisi käyttää? Mikä tekee esiäitien kärsimyksestä jotenkin jalompaa?
Onko entisaikainen kulkutautiin kuoleminenkin sitten jotenkin jalompi tapa lähteä kuin rokotetun nykyihmisen kuolema?
omituisin tunne /kipu oli paha virtsatietulehdus kerran. Heräsin aamuyöllä ääneen voihkimaan, piti vain seisoa kun se asento oli paras. Otin kipulääkkeen, mutta meni jostain syystä 4 tuntia ennen kun se iski ja alkoi tehota, se oli valtava helpotus heti sitten. Tuon jälkeen tuli outo pelko /hätä että kipulääkkeet loppuu, tai ei ole saatavila heti, niitä ei ollu sillon kai jäljellä enää tai montaa...
Niin ja sitä ääneen voihkimista kesti ainakin päivän, kesti nääs jonkun aikaa etä sain sen antibiootin. Mutta sillon olin kiitollinen terveydenhuollolle, että samna päivänä hoitaja laittoi reseptin ja sain antibioottikuurin.
En aiemmin tienny että se voi olla noin paha.
Haimatulehdus.
Aivan järkyttävä tuska, kipuaaltojen seassa jo sanoin hyvästit vaimolle sairaalassa.
Tuosta on nyt 15 vuotta aikaa, mutta vieläkin muistaa...
Ehdottomasti munuaiskivet. Kivusta lähti taju. Murtuneet kädet, kylkiluut, syöpäkivut ei ole mitään tuohon verrattuna
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullakin varmaan noi synnytykset voiton vie, etenkin ensimmäinen joka oli käynnistetty.
Monen näköistä on käynyt, sormi on irronnut ja itse olen vetänyt paikalleen, olkapää lähtenyt sijoiltaan muuataman kerran ja lonkka pettänyt, hevonen potkassut naamaan ja kerran polveen, kerran jäänyt ympäri keulineen alle onneksi niin etten halvaantunut. Kyllä silti edelleen synnytys minun osalta vie voiton.
Jos sormi on irti, niin ei sitä vetämällä enää kiinnitetä....
Synnytys. Tarkalleen ottaen hyvin nopea avautumisvaihe. Kipu oli jotain täysin sietämätöntä. Tuli jälkikäteen sellainen olo, että missään muussa tilanteessa niin kovasta kivusta ei voisi selvitä hengissä.
Esimerkiksi kylkiluun murtuminen ei omalla kohdalla ole yhtään samalla tasolla. Jos synnytys on 10, kylkiluun murtuma oli ehkä 4.
Täällä oli joku muukin joka sanoi Hortonin. Itsellä ollut tuo vaiva 20 vuotta toistuen aikalailla 3 vuoden välein. Yhtään kertaa ei ole mennyt etten olisi ajatellut itsemurhaa pahimmassa vaiheessa.
Iskee aina päälle kun yrität levätä. Kipu on käsittämätön. En osaa kuvailla sitä muille.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ihmemiehen jakson esittäminen peruuntui. Odotukset korkealla ja kuuluttaja veti maton alta totaalisesti. Tuntui ihan fyysisenä kipuna.
Ei se Lemmenlaiva oikein silloin pikkujätkänä korvannut sitä puuttuvaa Ihmemiestä!
No kyllä pahinta on varmaan ollut synnytyksissä ne viimeiset supistukset mitä ennen puudutusta olen tuntenut. Se kipu on kylläkin hetkellistä, yksi supistus kestää sen minuutin kerrallaan, mutta se kipu on siinä hetkessä jotain niin hirveää etten ole samanlaista muulloin kokenut.
Pahoinpitelyt exän toimesta, eli henkinen ja fyysinen väkivalta.
Hammassärky yhden kerran oli äärimmäisen kidutus.
Selkäydinnestenäytteen ottaminen. Vaikka se kesti vain 20 min.
Pettäminen.
Olen synnyttänyt useamman kerran ja kipeää sekin tekee, mutta se ei sentään vastaa pahoinpitelyä, vaan ovat olleet turvallisia ja positiivisia tapahtumia.
Synnytys hammas ruokamyrkytys kouristukset.
Sisäinen verenvuoto (vatsan alue).
Vierailija kirjoitti:
Se kun tulehtunut isovarpaan kynsi revittiin irti, eikä varvas puutunut millään vaikka siihen laitettiin monta puudutuspiikkiä. (Tulehduksen takia kai? Ilmeisesti tulehtuneet kudokset eivät aina puudu kunnolla) Puudutusyrityksistä huolimatta sattui niin paljon, että piti ihan itkeä ja ulista kun lääkäri veti irti kynttä, joka kaiken lisäksi vielä hajosi palasiin niin että se piti osittain kaivaa jollain työkaluilla pois.
Sain sellaiset traumat, että enää en uskalla uudestaan tuon kynnen takia mennä lääkäriin. Välillä vaivaa edelleenkin (onneksi ei noin pahaa tulehdusta ole tullut), mutta kotikonstein hoidan.
Olisi varmaan kannattanut poistattaa jalkahoitajan tekemällä urealiuotuksella joka on hellävarainen. Pahoittelut kokemasi johdosta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on migreenityyppistä päänsärkyä, jossa kipu "kiertyy" vasemman silmän ympärille. Pahimmillaan se on ollut sitä luokkaa, että olen melkein vakavissani ajatellut, että kaivan silmän ulos lusikalla. Nyt täytyy koputtaa puuta, mutta ei ole nyt muutamaan kuukauteen ollut...
Yksi "kiva" oli, kun joskus alta parikymppisenä iski ilmeisesti päällekkäin joku hirveän kurkkukivun aiheuttama lentsu ja oksennustauti :-/ Itkin ja oksensin, tuntui kuin joku olisi repinyt kurkkua raastinraudalla. Pakko oli jossain vaiheessa käydä näytillä kun olo meni niin huteraksi, lääkäri totesi ykskantaan että kurkku oli aivan vereslihalla ja siellä näkyi "valumia" kun mahahapot oli vissiin vetäneet limakalvon nilelle.
Synnyttänyt olen kahdesti ja molemmissa avautumisvaihe oli nopea ja raju, onneksi ehdin saada spinaalin kummassakin ennen ponnistusta. Tuo luonnollinen avautuminen jäi kuitenkin kirkkaasti kakkoseksi käynnistykselle, johon jouduin keskeytyneen keskenmenon jälkimainingeissa. Cytoja laitettiin sisäkautta monta, ja kun homma sitten käynnistyi, tuntui että sisuskalut repeää. Kipulääkkeitä toki sain, mutta joko ne, ihan jäätävät supistukset tai vaan se kipu aiheuttivat ihan hitonmoisen pahoinvoinnin. Siellä sitten kramppasin, toinen pää portatiivissa (toki myös suolisto tyhjeni varmaan matkalaukkua myöten) ja pää pöntössä, kun en vaan voinut lopettaa oksentamista. Kaiken kruunuksi läheskään kaikki ei tullut ulos, vaan tavaraa ronkittiin lopulta pihdeillä kohdunkaulasta. Ja lopuksi kaavintaan. Tuon operaation jälkeen ne varsinaiset synnytykset olivat jopa kivoja kokemuksia.
Kivun kiertyminen toisen silmän ympärille: kuulostaa Hortonilta.
Kun kerrottiin että sinulla on syöpä.
Olen ollut näkemässä, miten syöpään kuoleva ihminen huutaa ja kiemurtelee tuskissaan, kun kipupumppu hetkeksi lakkaa toimimasta.
Siihen nähden omat synnytykset ja nivelten nitkahdukset ovat olleet aika helppoja.
Minulta postettiin viisaudenhammas. Hampaan jättämään koloon pitäisi muodostua verihyytymä sitä suojaamaan, siis vähän kuin rupi. Mutta minullapa se lähti heti pois paljastaen hammasluun. Minulla oli siis jäytävä kipu leuassa 24-7. Hammaslääkäriltä saatu Panacod auttoi vähän, mutta teki uneliaaksi. Otin neljän päivän päästä yhteyttä lääkäriin, joka sanoi, että jos tilanne ei parane kolmen päivän sisään, tule takaisin vastaanotolle. Kärvistelin neljä päivää ja menin sitten hammaslääkäriin. Lääkäri sanoi, että kuoppa pitää puhdistaa ja sitten ikäänkuin avata uudelleen, jotta verihyytymä pääsee muodostumaan. Lääkäri joutui siis mekaanisesti puhdistamaan kuopan, mikä tapahtui tunkemalla sinne pumpulia. Sitten ientä rikottiin, jotta saatiin veri vuotamaan. Tämä kaikki sattui niin paljon, että karjuin kivusta. Lääkäri ja hoitaja olivat pahoillaan, ja sanoivat, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Sain reseptin voimakkaampiin särkylääkkeisiin, ja lähdin lääkäriltä niin kipeänä, että näkö oli sumea ja jouduin pysähtelemään matkalla koska pyörrytti ja oksetti niin paljon.
No, se verihyytymä lähti taas parin päivän päästä pois. Silloin soitin päivystykseen, ja pääsin päivystävälle hammaslääkärille, joka tikkasi reiän umpeen. Hommaan meni ehkä vartti, ja haava alkoi heti parantua. En ymmärrä, miksi näin ei voitu toimia heti poiston jälkeen.