Mikä sinun kokemasi kipu on ollut pahin?

Vierailija kirjoitti:

Läpinäkyvää että katkerat velat täällä väittävät synytyskipuja maailman kamalimmiksi. hehe.

Ja nössöt ottavat synnytyksessä sen epiduraalin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läpinäkyvää että katkerat velat täällä väittävät synytyskipuja maailman kamalimmiksi. hehe.

Tämä. Ollaan sentään av:llä jossa äitejä on viim 10 v ollut aika vähän.

Minkä puudutteen se nössö on synnytyksessä ottanut. Saitko epiduraalia?

Oliko kipupumppu keisarileikkauksen jälkeen?

Nössöt ottaa synnytyksessä epiduraalin.

Keisarileikkaus ei sattunut. Oliko kuitenkin puudute?

Munasarjakystan puhkeaminen. Taju meni ja ambulanssilla sairaalaan. Kaksi lasta olen synnyttänyt, mutta kipu ei ollut läheskään niin paha kuin tuo kokemus.

Pahin kipuni oli se kun pallo osui kiveksiini, paljon pahempi kipu se oli kuin synnytyskipu.

M30

Niin, onhan uniikin someäidin täysin mahdoton samastua miljooniin esiäiteihin jotka ovat luomusynnyttäneet.

Nauratti, kun joku kirjoitti, että sektio ei ollut niin paha kuin murtuma. Ei varmaan, kun puudutettu.

Naurattaa. Naiset tekee kivun kokemuksestakin suorittamista 🤣

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa. Naiset tekee kivun kokemuksestakin suorittamista 🤣

Asia on tutkittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa. Naiset tekee kivun kokemuksestakin suorittamista 🤣

Asia on tutkittu.

Osa kuulemma huutaa synnytyksessä, ovat kipuherkempiä.

Itse olen synnyttänyt 2 lasta ilman kivunlievitystä ja olin silloin täysin hiljaa.

Jännityspäänsärkykohtaus. Jalat meni alta, aivan kuin joku olisi seivästänyt pään jollain seipäällä.

Kohdun lääkkeellinen tyhjennys 3. kuulla raskaana (tuulimuna). Henkinen kipu ja kaikki yökötysfaktorit päälle (kuten puolentoista viikon rämmälevuoto ja istukan jumiinjääminen puolimatkaan sisään, niin ettei pissa tullut kunnolla).

Mulla useampi pitkäaikaissairaus, joka aiheuttaa kipuja lähes päivittäin. Ei pysty edes arvioimaan mikä olis pahin...

Synnytys kipu(ei kivunlievitystä)

Toisena puhjennut umpisuoli

Vierailija kirjoitti:

Viisurin poiston jälkeen tulleet komplikaatiot. Hammas jouduttiin murskaamaan ja siitä oli jäänyt juurenpalaa ja hammasta leikkaushaavan sisään. Alveoliitti ja kuolioon ehti mennä paljon ennen kuin viimein fiksu lääkäri tajusi avata haavan ja todeta että nyt näyttää pahalta. Kävin kovien kipujen jälkeen kaksi kertaa paikalla, itkin etten enää kestä. Se kipu oli aivan hirveää ja olin jo valmis sahaamaan pääni irti jos se kipu ei lopu, oksentelin kivusta ja taju oli lähteä. Lääkäri joka leikkasi totesi joka kerta vain että kuuluu asiaan, onneksi pääsin toiselle kun alkoi kova kuume ja oksentelu, olin valkoinen kuin lakana ja meinasin pyörtyillä jatkuvasti, mitkään kipulääkkeet ei auttaneet. No ei siinä sitten kun kolmen kuukauden parantuminen ensin suonensisäisellä antibiootilla ja sen jälkeen 3 eri antibiootilla ja kolmiokipulääkkeillä. Hyi hitto kun vieläkin puistattaa. Mitä jos vielä olisi venynyt. Verenmyrkytys oli kuulemma lähellä. Olisi pitänyt tehdä hoitovirheestä ilmoitus mutta ei enää jaksanut siihen ruljanssiin, pääasia että se saatanallinen kipu loppui.

Hyi kamala, hammaskivut voivat olla kyllä todella pahoja. Aikoinaan jouduin juurihoitoon, eikä se juuri ollut vielä kuollut, kun se juuren ronkkiminen aloitettiin. Silloin pyysin lääkäriltä vaikka nuijanukutusta, jotta kivut vaan saataisiin loppumaan. Onneksi en ole tuollaista kuukausien tai edes päiväkausien kipumaratonia kokenut koskaan. Hammassärky kesti vain muutamia päivä.

Nostan todella hattua heille, jotka kärsivät jatkuvasti enemmän tai vähemmän kroonisten kipujensa kanssa, en oikeasti ymmärrä, miten he selviävät mistään. Tällä vajavaisella kokemuksella kivusta mihinkään muuhun kuin kipuun keskittyminen on täysin mahdotonta.

Synnytykset eivät ole edes samalla äidillä samanlaisia - 4 lasta synnyttäneenä uskallan väittää, eivät kestoltaan tai kivuiltaan. Tässä ketjussa ihmiset ovat kertoneet omia kokemuksiaan. Itselläni on mennyt nivelkierukka polvesta, nivelside nilkasta, sääriluussa kolo lehmän potkusta, noidannuoli 3 x, välilevytyrä kaularangassa, kylkiluita murtunut, aivotärähdyksiä, astunut naulaan, puukko läpi kämmenestä, kysta hampaanjuuressa, rannekanavaoireyhtymän leikkaus, sappikivet ja kipein on virtsatiekivi. 

Syöpäkipu, läpitunkevaa ja tuskallista. Myös henkinen puoli tekee tästä raskaan, en olisi halunnut kuolla näin nuorena.

N39, levinnyt paksusuolensyöpä, ennuste muutamia kuukausia elinaikaa jäljellä, hoidot lopetettu tehottomina.

Luonnollinen synnytys. Tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun murtuneen ranteen luut vedettiin omille paikoilleen. Itse murtuma ei siihen verrattuna tuntunut juuri missään, mutta tuosta kokemuksesta itkin järkyttyneenä vielä kauan toimenpiteen loputtua, vaikka ihan aikuinen siis olin.

Mitähän varten kättä ei puudutettu?

Tuohan on silkkaa kidutusta eikä edes tulos voi olla hyvä kun potilas jännittää tuskissaan lihaksia.

Mulla vastaava kokemus nilkasta. En huutanut, kun en saanut henkeä kivulta. Vieressä hoitaja sanoi lääkärille että annetaan lisää kipulääkettä, mutta lääkäri sanoi että eihän tää enää kauaa kestä. Minkä saatanan takia sitä kipulääkettä ei anneta kunnolla heti kerralla? Paketti jouduttiin parin päivän jälkeen avaamaan ja kasaamaan uudestaan ja sain silloin sen tasoisen hysteerisen kohtauksen että sen kertainen lääkäri uskoi ja antoi tuplat fentanyyliä heti alkuunsa ja ketamiinia vielä päälle. Sillon ei sitten sattunut oikeastaan yhtään. Ja yllättäen pystyin olemaan rennompi ja palaset meni siksi myös paremmin paikalleen...