Mikä sinun kokemasi kipu on ollut pahin?

Endometrioosikivut oli sellaisia että pahimmillaan saatoin vain maata sikiöasennossa itkien ja oksentaen kivusta, vessa-asiointi sattui, tamponin käyttö oli täysin mahdotonta, tuntui kuin joku olisi tarttunut suoliin ja sisäelimiin ja vääntänyt solmuun, kipu säteili koko lantion ja alaselän aluelle ja pahimmillaan takapuoleen ja reisilihaksiin. Lääkärin mielestä olin vain lääkehakuinen ja heikko, kun naisen elämä nyt vaan katsos on sellaista, ota buranaa, kyllä se helpottaa kun synnyttää.

Koronassa sain hillitsemättömiä yskäkohtauksia jotka usein päättyi siihen kun pallea meni kramppiin, hengittäminen ja jokainen pienikin liike sattui aivan tajuttomasti, eikä missään asennossa voinut olla.

Vierailija kirjoitti:

Se on sellainen pieni terä jolla lääkäri tekee viillon tärykalvoon. Silloin 40v sitten puudutuksetkin olivat huonompia ja puhkaisu kyllä sattui huolella.

Aikuisena puhkaistu eikä tuo tunnu yhtään miltään, vähän suhisee.

Hammaskipu ja se kun painava kaappi tippui varpaiden päälle.

Suolilievetukos. Kuulemma kovempi kuin synnytyskivut.

Oman lapsen kuolema, psyykkinen kipu on pahinta.😭

Monta kertaa ollut migreenikohtaus, jotkut kuukautiskivut ja tapaturman aiheuttama kaularankavamma, josta tulikin sitten yli puolen vuoden kestävät säteilykivut eri puolille selkää ja kylkiluihin. Kivut olivat  lähes heti tapaturman jälkeen erittäin kovia. Sen viimeisimmän lisäksi migreeniä oli vuoden lähes joka päivä. Toipuminen kesti liian kauan. On aika vaikea sanoa, mikä noista edellä mainituista olisi ollut se kaikista pahoin, koska mieli haluaa unohtaa kipukokemukset ne koettuaan.

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen kuolema, psyykkinen kipu on pahinta.😭

Olen hyvin pahoillani. Otan osaa suruusi. 😟

Voimia ja jaksamista Sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia synnytysten hoito on jäänyt johonkin antiikinaikaan?  Kunnollista kipulääkitystä ei saa nykyaikana?  Niin tärkeä asia kuin lapsen saaminen?  Paljon turhaa kärsimystä olisi estettävissä.

Synnytyksen kaikki kivut voidaan poistaa eikä kivulla ole mitään tarkoitusta muuta kun kipu. Se että naiselle ei anneta aina kunnollista puudutusta on naisen tahallista rääkkäämistä, halventamista, ihmisoikeuksien viemistä. Sille ei ole mitåän lääketieteellistä syytä vain naisten sortaminen. Itse tunsin vaitavaa arvottomuutta ja synnytyksen jälkeen valtavaa vihaa kidutuksesta. No en tehmyt enempää eli pääsivät tavoitteeseensa sillä kiduttamisellahan halutaan näyttää naiselle paikka ja sanoa että älä tule uudestaan.

Minkä osan sä niinku puuduttaisit?

Epiduraalia tai spinaalia ei ehditty mulle laittaa.

Kipua oli mm. vatsassa, selässä, kyljissä, suolistossa, hävyn alueella, peräpäässä ja kaikissa näissä vaihdellen. Miten voidaan puuduttaa kiireessä (45 minuuttia olin salissa) turvallisesti koko kroppa ilman nukutusta.

Jälkeisten tulon jälkeen olin siinä kunnossa, että käväsin suihkussa ja puin vaatteet päälle ja aloin imettää vauvaa siinä odotellessa sen 6 tuntia, että sai lähteä hotellille.

Synnytykset ja umpilisäkkeen tulehdus, joka ennätti oireilla päiviä (kipu oli sanoinkuvaamatonta, olo todella huonovointinen ja tulehdusarvot vajaa 400).

Sappikohtauskipu. Ja sektion jälkeinen olo kun tuntui, että alavatsassa oli tulikuuma paistinpannu kiinni viikkoja.

Synnytyskipu. En saanut mitään kivunlievitystä ekassa synnytyksessä, joka kesti 14 tuntia. Kätilö antoi vehnätyynyjä lämmitettäväksi mikrossa ja sanoi, että mene suihkuun. Kohdunsuu oli auki vain 3-4 cm, niin ei vielä kuulemma mitään epiduraalia. 12 tunnin kohdalla kipu äityi sietämättömäksi. Kätilö vaihtui ja uusi alkoi soitella anestesialääkäriä paikalle, joka oli jossain muualla. Kun hän tuli lopulta paikalle, totesi, ettei kannata, ponnistusvaihe lähestyy. Kivut oli niin järkyttävät, että tajunnantaso oli heikko, välillä en ymmärtänyt, mitä puhutaan. Kyllä se lopulta syntyi.

Toisessa synnytyksessä kävi huono tuuri, vauva oli väärin. Siis ei kokonaan, mutta ei ollut oikeassa asennossa. Alkoivat valmistella leikkaussalia. Mitään kivunlievitystä ei tarjottu, ei ilokaasua, ei mitään, koska voi joutua leikkaukseen. Kivut oli aivan mielettömät, jotain hirveää. Mutta ei sitten tarvinnutkaan mennä leikkaukseen, kun tyttö kääntyi itsestään oikeaan asentoon ehkä tunti ennen syntymäänsä.

Kipu selän luudutusleikkauksen jälkeen oli hirveä, tuntui kuin olis jäänyt kuorma-auton alle. Jalat oli puutuneet ja kipu säteili molempiin jalkoihin.

Pahin kipu on kuitenkin ollut mulla endometrioosileikkauksen jälkeinen kipu.

8 tuntia kesti se leikkaus, mikään ei auttanut kipuihin sen jälkeen ja epiduraalipuudutus ei toiminut. Olin yön yli heräämössä, oksentelin ja sattui aivan kamalasti. Tuntui kuin olisin ollut helvetissä niiden kipujen kanssa, vasen jalka oli halvaantunut tilapäisesti, kesti useamman päivän kun palautui. Teholle kärrättiin sitten, sain jotain mikä heitti melkein tajun kankaalle, vatsalihaksiin puudutuksia ja koko reissun aikana 18 kertaa mulle yritettiin kanyylin paikkaa, mutta aina alkoi päivän päästä falskaamaan ja ei oikein löytynyt mistään. 2 yötä olin teholla.

Ruoka ei pysynyt useampaan päivään sisällä.

Kivut oli ihan hirveät, fentanyyliä ja ties mitä laittoivat. En muista mikä se lääkeyhdistelmä oli mitä teholla antoivat.

Tuota kipua en halua kokea enää koskaan.

Leikkauksessa epämuodotuneensi komplikaation vuoksi revityt kirisat ja kipulääkkeen nieleminen tablettina.

Oli useita päiviä, etten olisi halunnut juoda edes veteen liuotettuja kioulääkkeitä, koska nieleminen sattui niin kovasti.

Aikansa kutakin, mutta edelleen lääkärit (flunssassa) ja hammaslääkärit kysyvät, että kuuluuko kurkkuni näyttää siltä kuin se näyttää. Muutoinhan se ei edes ulkoisesti näy, miten revitty ja auki se edelleen on..

Käynnistetty synnytys on ehdottomasti pahin kokemistani kivuista. Ei hitto, supistuksia ihan miten sattuu eikä epiduraalista ollut mitään apua. Ilokaasu oksetti. Itkin ja rukoilin että ottakaa tää lapsi pois minusta.

Vahvana kakkosena hammassärky, kun on oikein tulehtunut viisaudenhammas ja se oikein humahtaa se kuuma kivun leimahdus ympäri päätä. Tyhmänä kärsin ihan liian pitkään ennen hammaslääkäriin menoa.

Abortti (pahin henkinen kipu, mutta oli myös fyysisesti pahat kivut)

Synnytys

Sappikivien aiheuttamat kipukohtaukset

10. (Kipukäyrällä) Eka synnytys ja imukupin laitto koski plus paha repeäminen sitten plus tikkaus.

9. Ns.kohtutulehdus, pelkkä kävely tai auton kuoppaan ajo, koski niin että itketti. Crp yli 350 kun menin sairaalaan. 4 eri antibioottia ja loppujen lopuksi toinen munasarja ja -torvi pois viikon odottelun jälkeen plus mädät. Ja viikko antibioottia iv ja kävin töissäkin vaikka heikotti.

8. Tulehtuneen hampaan juurihoito (käypä hoito suosittaa ensin antibioottia eikä ronkkimista). 4 juurta ja jokainen kun piti tökkiä kuoliaaksi ja puudutus ei toimi. Sitten viikkoon ei voinut puhua niin että hampaat osuu toisiinsa ja toinen viikko ilman kuituista ruokaa joten pers ekin räjähti. En tajunnut kuitulisää ottaa kun ainut mitä pystyin oli yli 2vkoon jäätelö ja smoothie ym kylmää keittoa. Kiva yrittää töissä puhua ilman että "leuat" osuu yhteen. Eikä mitään hoito-ohjeita kotiin.

Miesflunssa. Verrattavissa synnytyskipuun.

Kun työvoimapulan paikkaaja leikkasi välilihani saksilla ja pani.

Angiinan jälkitautina tuli kurkkupaise, kamala kurkkukipu.

Hammas oli kerran niin kipeä, että jouduin minuutin välein purskuttaa kylmää vettä suussa ja sylkäisee pois ja uutta vettä suuhun. En nukkunut yöllä yhtään ja aamulla hammaslääkäriiin.