Mikä sinun kokemasi kipu on ollut pahin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia synnytysten hoito on jäänyt johonkin antiikinaikaan?  Kunnollista kipulääkitystä ei saa nykyaikana?  Niin tärkeä asia kuin lapsen saaminen?  Paljon turhaa kärsimystä olisi estettävissä.

Synnytyksen kaikki kivut voidaan poistaa eikä kivulla ole mitään tarkoitusta muuta kun kipu. Se että naiselle ei anneta aina kunnollista puudutusta on naisen tahallista rääkkäämistä, halventamista, ihmisoikeuksien viemistä. Sille ei ole mitåän lääketieteellistä syytä vain naisten sortaminen. Itse tunsin vaitavaa arvottomuutta ja synnytyksen jälkeen valtavaa vihaa kidutuksesta. No en tehmyt enempää eli pääsivät tavoitteeseensa sillä kiduttamisellahan halutaan näyttää naiselle paikka ja sanoa että älä tule uudestaan.

Ei se nyt ihan näinkään ole.  Jos haluaa olla itse kontrollissa synnytyksessään ja ns. tilanteen päällä, silloin kannattaa opetella hyvät luonnolliset kivunlievityskeinot. Tai no se kannattaisi joka tapauksessa, koska esim. sairaalan ruuhkan takia ei aina saa mitä haluaisi, jajos kivut yltyy sietämättömiksi, eikä ole mitään mitä itse voisi hyväkseen tehdä, se on traumatisoivaa.

Mutta ei se täysin kivuton synnytys ole ongelmaton juttu, koska se kipu nimenomaan ohjaa synnyttäjää toimimaan "oikein". Eli esimerkiksi pysymään pystyasennossa, jolloin vauva todennäköisimmin laskeutuu oikeassa asennossa synnytyskanavaan ( ei, kaikki vauvat eivät laskeudu ennen synnytystä, omistani ei yksikään). ja vältytään virhetarjonnoilta. Samoin jos on täysin puuduksissa, voi helpommin ponnistaa alapäänsä rikki, kuin jos tuntee koko ajan missä mennään, ja voi ponnistaa pikkuhiljaa, jolloin kudokset ehtii venyä rauhassa.

Kuuntelin lapsena niin monta kertaa, kuinka kamalaa synnyttäminen oli, niin päätin jo silloin, että en lapsia saa.

Kuukautiskivut, toistuvat vielä tietenkin joka kuukausi :(. Tuntuu kun revittäisiin puukolla maha ja sisukset auki, tätä jatkuu sen 2-3 päivää. Kivun takia tulee yleensä kylmä hiki, menen ihan valkoiseksi ja pyörryttää (ja olenkin pyörtynyt). Kipuaallot on ihan pahimpia, kun tuntee, miten se kipu menee koko kropan läpi ja silloin tuntuu oikeasti että järki lähtee sen kivun kanssa. Ymmärrän ettei kaikkien mielestä ole lähellekään niin paha mutta itseltä tuntuu tosiaan ettei enää jaksa. On myös luunmurtumasta kokemusta ja se oli kanssa kyllä kipuluokaltaan aivan älytön :(

Mulla pahin kipu oli, kun sektiossa puudutus ei onnistunut. Monta kertaa yritettiin, jaloista meni tunto mutta mahasta ei kunnolla. Tunsin polttavaa viiltelyä, kuin sisälläni olisi kiehunut. Tätä kesti muutaman minuutin, kunnes lapsi saatiin ulos ja mut nukutettiin. 

Kolmoishermosärky. Tämä kipu kun tulee niin toivois, että pääsis mahd pian pois.

Lapsena saadut selkäsaunat niin fyysisesti että henkisesti.

Hormonikierukan laitto

Migreenikohtaus joka pitkittyessään osoittautui aivoinfarktiksi. En tiennyt että sellaista pääkipua voi olla olemassa. Vuorotellen toivoin kuolemaa ja pelkäsin että kuolen.

Vierailija kirjoitti:

Ensirakkauden menettäminen :(

Ensikoiran menettäminen. :(

Vierailija kirjoitti:

Lapsena saadut selkäsaunat niin fyysisesti että henkisesti.

Voimia ja rakkautta elämääsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia synnytyskipuja ketjussa. Toisessa ketjussa taas oltiin niinkuin synnytys ei olisi mitään ja elokuvien kirkuvat synnytyskohtaukset liioiteltuja.

Niin, voisikohan mitenkään olla, että ihmiset ja synnytykset ovat keskenään kovin erilaisia? Omista kolmesta mikään ei pääse kivuliain kokemus listalle, koska kaikki kipu synnytyksissä oli ns. luonnollista kipua. Mulle se on ihan eri asia kuin se, että jalka on poikki tms. 

Kaikki ketjussa vaikuttivat vain olevan samaa mieltä, ettei se synnytys mitään ollut. Missähän nää synnytyskipuilijat olivat silloin. Ja miten ihmeessä sinä erottelet jonkun "luonnollisen" kivun muista kivuista, kipu mikä kipu. Onko se muka joku mielen juttu että kun ajattelee vaan "ai ihanaa kun vauva tulee" niin se ei ole niin paha kipu.

Henkinen kipu ehdottomasti, siihen ei ole lääkkeitä.

Kissani kuolema oli kova paikka.

Sormeen paikallispuudutuksessa tehty leikkaus kasvaimen poistamiseksi. Ja nimenomaan se puudutuspiikkien laittaminen. Sattui jopa niin paljon, että kun leikkaus kesti kauan ja puudutusaineen vaikutus hiipui, niin yritin silti sinnitellä, ettei olisi tarvinnut laittaa lisää, mikä ei tosin onnistunut. Aika helpolla on päässyt elämässä kipujen suhteen.

Synnytys. Siitä on aikaa jo 8 vuotta enkä vieläkään pysty edes ajattelemaan sitä itkemättä.

On ollut monenlaisia ikäviä kipuja (synnytykset, komplisoitunut migreeni, henkiset kivut, menetykset, haavainen paksusuolitulehdus, sappikivikohtaukset ym), mutta tulehtuneen, juurihoidettavan hampaan kipu oli pahin. Oksensin, tärisin, huusin kivusta

mikään särkylääke ei auttanut. Vain puudutus auttoi kipuun.

Koen mielelläni uudelleen helvetillisimmät migreenit ja ne peräpukamat, jotka ovat vaatineet lääkärin sormea tilannetta arvioimaan/pahentamaan, kunhan ei tule enää ikinä pesäpalloa hampaisiin. Hirveä, traumatisoiva kipu ja toipumisjakso.

Vierailija kirjoitti:

Käynnistetty synnytys, oksitosiinitippa, supistukset olivat 8 tuntia lähes jatkuvaa yhtenäistä supistusta, joka sai huutamaan suoraa huutoa, lisävaikeutena suurikokoinen vauva avotarjonnassa. Tuntui kuin selkäni ja keskivartaloni olisi sytytetty palamaan.

 

Minua jollain oudolla tavalla harmittaa, etten luultavasti koskaan saa kokea "vain" "tavallista" synnytyskipua (koska ei ole suunnitelmissa lisää lapsia ja ikäkin alkaa jo numerolla 40). Tahtoisin tietää, miten eri levelillä tuo oli.

Täysin eri leveillä. Eka synnytys lähes vastaava kuin sulla ja kipu meinasi viedä tajun. Pelkkää valtavaa kipua ja tuskaa tauotta. Lopulta nukutus ja sektio.

Seuraavat synnytykset käynnistyivät itsestään ja kivuliaita olivat, mutta täysin erilaista se kipu. Sellaista kovaa jomottavaa kipua, mutta ei sellaista, että olisi sisuskalut revitty auki.

Migreeni. Joskus n. 10-vuotiaana olin yksin kotona migreenin iskiessä ja kivut olivat niin kovat että mietin miten saisin päätettyä päiväni. Mutta eihän siitä mitään tullut kun en edes pystynyt liikkumaan yhtään mihinkään. 

Kun tyrä kuroutui niin se kipu oli kauhea.Hiki vaan valu päältä.Jouduin kestämään sitä kipua vuorokauden ennen kuin leikkasivat.Kaksi vuotta sitten kaaduin.Ensin ei ollut ihmeemmin mitään kipua mutta sitten tuli kipu sääreen ja siihen tuli hematooma.Kipu oli kova.Hematooma räjähti sit päivystyksessä ja minut leikattiin yöllä mutta kipu ei loppunut siihen.Kivut loppuivat vasta kun kolmen leikkauksen jälkeen pääsivät tekemään ihonsiiron.Kivut loppuivat siihen kuin seinään.Joskus vuosia sitten hammaslääkäri teki juurihoitoa minun yhteen hampaaseen niin se koski tosi paljon.Siinä valui hiki niin minulta kuin hammaslääkäriltäkin.

Hapen puute aivoissa.