Mikä sinun kokemasi kipu on ollut pahin?

Esikoisen synnytys. Ilokaasu ei auttanut mitään. Toisessa synnytyksessä en edes ehtinyt saada ilokaasua, mutta oli paljon helpompi synnytys kuitenkin.

Viisurin poiston jälkeen tulleet komplikaatiot. Hammas jouduttiin murskaamaan ja siitä oli jäänyt juurenpalaa ja hammasta leikkaushaavan sisään. Alveoliitti ja kuolioon ehti mennä paljon ennen kuin viimein fiksu lääkäri tajusi avata haavan ja todeta että nyt näyttää pahalta. Kävin kovien kipujen jälkeen kaksi kertaa paikalla, itkin etten enää kestä. Se kipu oli aivan hirveää ja olin jo valmis sahaamaan pääni irti jos se kipu ei lopu, oksentelin kivusta ja taju oli lähteä. Lääkäri joka leikkasi totesi joka kerta vain että kuuluu asiaan, onneksi pääsin toiselle kun alkoi kova kuume ja oksentelu, olin valkoinen kuin lakana ja meinasin pyörtyillä jatkuvasti, mitkään kipulääkkeet ei auttaneet. No ei siinä sitten kun kolmen kuukauden parantuminen ensin suonensisäisellä antibiootilla ja sen jälkeen 3 eri antibiootilla ja kolmiokipulääkkeillä. Hyi hitto kun vieläkin puistattaa. Mitä jos vielä olisi venynyt. Verenmyrkytys oli kuulemma lähellä. Olisi pitänyt tehdä hoitovirheestä ilmoitus mutta ei enää jaksanut siihen ruljanssiin, pääasia että se saatanallinen kipu loppui.

Pahat palovammat, kun jalkojen kudokset valuu viemäristä. Melko kivuliasta.

Tai korvan puhkaiseminen lapsena. Hatara muistikuva, että isä piti kiinni ja lääkäri porasi tosi kovaa korvaan ja tuntui että pää räjähtää. Sitten muistikuva siitä kum isä kantaa autoon ja tulen tajuihini pikkuhiljaa. Tämä on tietysti lapsen muistikuvia, ei tiedä onko mennyt ihan noin.

On lähtenyt polvi sijoiltaan, olen synnyttänyt. Silti ylitse niidenkin menee colonoskopia. Sitä en kestänyt. Ja mulla ei ole matala kipukynnys.

^ 282 lisää vielä että se kuolleen kudoksen poisto ja osittainen polttaminen oli niissä kivuissa vielä yksi parhaista muistoista, voi luoja että se sattui vaikka oli kaikki mahdolliset puudutteet. Mulla on tosi korkea kipukynnys ja mikään ei hetkauta yleensä mutta tämä oli sarjassamme traumaattisimpia kokemuksia ikinä. Onneksi ei ole enää viisaudenhampaita ainoatakaan suussa :D

Huisii kirjoitti:

Pahat palovammat, kun jalkojen kudokset valuu viemäristä. Melko kivuliasta.

Tai korvan puhkaiseminen lapsena. Hatara muistikuva, että isä piti kiinni ja lääkäri porasi tosi kovaa korvaan ja tuntui että pää räjähtää. Sitten muistikuva siitä kum isä kantaa autoon ja tulen tajuihini pikkuhiljaa. Tämä on tietysti lapsen muistikuvia, ei tiedä onko mennyt ihan noin.

Se on sellainen pieni terä jolla lääkäri tekee viillon tärykalvoon. Silloin 40v sitten puudutuksetkin olivat huonompia ja puhkaisu kyllä sattui huolella.

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Pahat palovammat, kun jalkojen kudokset valuu viemäristä. Melko kivuliasta.

Tai korvan puhkaiseminen lapsena. Hatara muistikuva, että isä piti kiinni ja lääkäri porasi tosi kovaa korvaan ja tuntui että pää räjähtää. Sitten muistikuva siitä kum isä kantaa autoon ja tulen tajuihini pikkuhiljaa. Tämä on tietysti lapsen muistikuvia, ei tiedä onko mennyt ihan noin.

Se on sellainen pieni terä jolla lääkäri tekee viillon tärykalvoon. Silloin 40v sitten puudutuksetkin olivat huonompia ja puhkaisu kyllä sattui huolella.

Joo tiedän, että sattui. Oma muistikuva on silti sellainen ettei se käynyt ihan nopeasti vaan tosiaan oli kauan sellainen painava kipu kuin joku yrittäisi kalloa räjäyttää.

Välilevytyrän aiheuttamat hermokivut jaloissa

Kompastuin metallikasaan. -Aikaisemmin putosin tikkailta. Kädet paloivat joutuessani joutuessani lähelle kiuvashohkaa.

Luutumassa olleeseen isovarpaaseen tullut isku pelissä teki aika meisseliä.

Virtsakivi. Ehdottomasti pahin. Laittaa kirjaimellisesti polvilleen. Synnytys ilman kivunlievitystä oli aika iisi virtsakiveen verrattuna.

Haimatulehdus. Vaikka olikin itse aiheutettu.

Mulla ei ole mitään ihmeempiä sairauksia tai tapaturmia ollut, eikä mulla ole lapsia joten vastaan että kulmakarvojen pigmentointi:D Se oli aivan järkyttävää, tatuointi koipeen oli kun höyhenellä sivelyä siihen verrattuna.

Kuulemani mukaan kuoliokipu on kovinta, mitä voi olla. En ole onneksi itse kokenut, mutta lääkäri oli kommentoinut näin ystävälleni, joka joutui leikkaukseen kuolion takia.

Lonkan nivelpussin tulehdus, jalkaa ei pystynyt juurikaan liikuttamaan.

2 lasta syntynyt luomuna, kummassakaan ei ehditty antaa kivunlievitystä vaikka eka synnytys kesti 1,5 vuorokautta. Kokemaani kipua pahempaa on se, kun ei saa nukuttua vaikka olisi kuinka väsynyt.

Kun synnyttää 2 vuorokautta nukkumatta ja sitten pitäisi hoitaa vastasyntynyttä esikoista, on energiat aika nollissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monia synnytyskipuja ketjussa. Toisessa ketjussa taas oltiin niinkuin synnytys ei olisi mitään ja elokuvien kirkuvat synnytyskohtaukset liioiteltuja.

Niin, voisikohan mitenkään olla, että ihmiset ja synnytykset ovat keskenään kovin erilaisia? Omista kolmesta mikään ei pääse kivuliain kokemus listalle, koska kaikki kipu synnytyksissä oli ns. luonnollista kipua. Mulle se on ihan eri asia kuin se, että jalka on poikki tms. 

Kaikki ketjussa vaikuttivat vain olevan samaa mieltä, ettei se synnytys mitään ollut. Missähän nää synnytyskipuilijat olivat silloin. Ja miten ihmeessä sinä erottelet jonkun "luonnollisen" kivun muista kivuista, kipu mikä kipu. Onko se muka joku mielen juttu että kun ajattelee vaan "ai ihanaa kun vauva tulee" niin se ei ole niin paha kipu.

Mä ainakaan en ole edes viitsinyt kirjoittaa niihin synnytysketjuihin omista kauhukokemuksistani, koska joskus meitä huutosynnytyksen kokeneita vastaan hyökätään. Olemme kuulemma negatiivisia, emme kestä kipua, ja pelottelemme muita turhaan.

Tähän ketjuun vastasin. Raskaus oli 2 vkoa yliajalla, ja sitä käynnisteltiin 3vrk, ja lopulta klo 8-18 oksitosiinia suoneen lähes ilman taukoja. Olin jo valvonut 3 yötä kipujen takia ennen tätä. Viimeiset 8t meni tajuttomuuden rajamailla. Tuntui kuin olisi minuutin välein sahattu raaja poikki. Siitä voi laskea, että raajoja olisi pitänyt olla 8 kertaa 60kpl. Mitään kivunlievitystä (paitsi ilokaasua, jola ei auta ollenkaan) en saanut, ja lapsi vammautui. Huusin täysillä jokaisesta supistuksesta, 8 tuntia.

En tehnyt toista lasta, ja kuolen mieluummin kuin synnytän enää.

Olen säästynyt hirveiltä kivuilta. Hammassärkykin on ollut pikemminkin ärsyttävä kuin erityisen kivulias. Noidannuoli on itselleni kovin kipukokemus, mutta tuskin se on yhtään mitään vaikkapa ampumahaavaan verrattuna.

Synnytykset toki

Noidan nuoli. Olin suihkussa ja kumarruin hieman samalla iski salama näkökenttään ja kaaduin lattialle. Aivan jäätävä kipu. Toinen oli avosydänleikkauksessa kun olin kotona ja mitään ei voinut tehdä kun rintalasta oli halkaistu 22cm pituiselta matkalta.