Mulle riitti työttömyys. Mille alalle lähden opiskelemaan 48v?

Farmasia.

Vierailija kirjoitti:

Omalla paikkakunnalla näyttää olevan hoiva-avustajien, lähihoitajien, sairaanhoitajien, sosionomien, sähköasentajien ja lvi-asentajien paikkoja eniten avoinna. Sotealan paikat näkyy olevan kaikki 3-vuorotyötä. Ap

Eihän nyt toki kaikki ole 3-vuorotyötä. Lasten päivähoidossa on työntekijäpula. Suurin osa työvuoroista sijoittuu klo 06.30-18 välille, ja jotkut päiväkodit menee kiinni jo viideltä, joten hyvin jää vapaa-aikaa. Viikonloppujakaan ei tehdä muualla kuin vuoropäiväkodeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tälläistä aloitusta vielä peukutetaan. Astut vaan paskaan. Kannattaisi pysyä työttömänä, varsinkin kun olet jo kypsissä kypsenissä. Trust me.

Ai että olisin työttömänä seuraavat reilut 20v.? No kun en halua vaan syljeskellä kattoon ja työttömänä ei ole muuhun varaa kun on lapsiakin elätettävänä. Ap

Miksi vaihtoehdot on aina näitä että joko syljeksellä kattoon tai dokata työttömänä. Itse en tee kumpaakaan, ei ole ikinä käynyt aika pitkäksi työttömänä. Kai se on Suomalainen tapa sitten että työttömänä alkoholisoidutaan kun on niin hirveetä olla työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso TE-toimiston työvoimakoulutuksia. Ovat aika lyhyitä ja sieltä löytyy sellaisia mistä olisi tarkoitus päätyä johonkin tiettyyn yritykseen töihin. Mitään takeita työllistymisestä ei toki ole. Mutta missäpä olisi.

Hoiva-avustajan koulutusten työllistämisprosentti valmistumishetkellä noin 95%. Aika lailla täysi työllisyys. Se vaan että ensin pitää valmistua eikä siihen ammattiin kaikki sovellu.

Kaikki valmistuneet varmaan työllistyy, mutta kaikki eivät pääse opiskelemaan. Kaverini ei päässyt kun vuosi sitten yritti, mistä sitten jäi kiinni en tiedä. Psykologiset testit olivat kuulemma "ärsyttävät", ehkä siinä sitten meni jotain pieleen. Hyvä että noita psykologisia testejä nykyään tehdään hoitoalalle hakeutuville!

Pisteistä se on kiinni. Hakijat pisteytetään. Haastatteluista voi saada x pistettä (esim. neljästä arvioitavasta alueesta kustakin maksimi 5 p., yhteensä maksimi 20 p,), ennakkotehtävistä yleensä tasatilanteessa saa etua, jos ne on osannut palauttaa. Työkokemus alalta ja realistinen käsitys alasta arvioidaan. Usein niissä on rajat, esim. ei lainkaan aiempaa työkokemusta hoiva-alalta 0 pistettä ja monta vuotta työkokemusta ikääntyneiden hoivapalveluista 5 pistettä ja kaikki muu siltä väliltä. Koska motivaatio vaikuttaa myös pisteisiin, ei sinne haastatteluun kannata mennä sanomaan, ettei oikein tiedä, kiinnostaako hoiva-ala, mutta haluaisi kokeilla. Hakija on myös saattanut keskeyttää monta aiempaa koulutusta, jolloin arvioidaan ehkä riskiä opintojen keskeyttämiselle. Ensi sijassa mieluummin valitaan heitä, joilta puuttuu ammatti kokonaan. Sitten voidaan valita heitä, joilla on jo monta aikaisempaa koulutusta takana, jos näyttää siltä, ettei ryhmä tule täyteen.

Muistutuksena että suosituimpiin te-koulutuksiin on 100 hakijaa, joista yleensä voidaan valita 18-22, koska se on ryhmän koko. Te-koulutuksissa houkuttelee tietysti se, että saa 9 euroa kulukorvausta päivässä työttömyysetuuden lisäksi. Omaehtoiseen koulutukseen pääsee vähän helpommin, mutta suosituimmissa oppilaitoksissa taitaa olla ha

kijoita silti enemmän kuin voidaan valita.[/quote

Houkuttaa 9 euroa päivä työttömyysetuuden lisäksi. Nyt repisin 😆 siitä vaan.

Voihan sitä ihminen opiskella myös opintotuella ja -lainalla, jos ei kiinnosta saada kuukaudessa muutama satanen enemmän käteen te-koulutuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Farmaseutti. Paperit kolmessa vuodessa max ja voit vapaasti valita missä viitsit töitä tehdä

Miten lie vaikea päästä opiskelemaan? Ap

Juna meni jo ton ikäisellä. Sorry,

Vierailija kirjoitti:

Puheterapeutti. Pitkäkoulutus, mutta hyvä työllisyystilanne. Itsekin sitä harkitsin, mutta ei sovi luonteelleni.

Sinne on äärimmäisen vaikea päästä opiskelemaan .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tälläistä aloitusta vielä peukutetaan. Astut vaan paskaan. Kannattaisi pysyä työttömänä, varsinkin kun olet jo kypsissä kypsenissä. Trust me.

Ai että olisin työttömänä seuraavat reilut 20v.? No kun en halua vaan syljeskellä kattoon ja työttömänä ei ole muuhun varaa kun on lapsiakin elätettävänä. Ap

Miksi vaihtoehdot on aina näitä että joko syljeksellä kattoon tai dokata työttömänä. Itse en tee kumpaakaan, ei ole ikinä käynyt aika pitkäksi työttömänä. Kai se on Suomalainen tapa sitten että työttömänä alkoholisoidutaan kun on niin hirveetä olla työtön.

Jos joku muu maksais minun laskut, niin toki voin olla työttömänäkin ja keskittyä mukaviin harrastuksiin. Mutta työttömyysraha ei riitä, ja kuten sanoin, lapsiakin on, niin tekisin vielä töitä ennen eläkeikää. Minun puolesta ne jotka haluaa olla työttömänä, saavat olla. Itse en halua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä päädyin nelikymppisenä opiskelemaan toimintaterapeutiksi.

Sivusta huutelen, että miten onnistuit pääsemään opiskelemaan? Missä kaupungissa?

Olen entinen lähihoitaja Helsingistä ja yritin neljä vuotta päästä opiskelemaan toimintaterapeutiksi. Kun sitten en päässyt ja hain toiseen koulutukseen, niin siellä psykologi kysyi jotain, johon vastasin hakeneeni toimintaterapeuttikoulutukseen mutten harmikseni päässyt. Psykologi kysyi, että onko todistukseni huono. Vastasin, että olen ns. 9 oppilas. Hän sitten kertoi tekevänsä arvioita mm. sinne toimintaterapeuttikoulutukseen ja että sinne otetaan vain 10 oppilaat.

No höpsis. Minulla oli lukion päättötodistuksen keskiarvo lukuaineissa 9,0 ja ihan hyvin aukesi tie toimintaterapeutin opintoihin. Sinne haetaan nimittäin ylioppilastodistuksen arvosanoilla (Laudaturiakaan ei tarvitse joka aineesta olla). Ongelmahan on se, että 80% valitaan ensimmäistä kertaa hakevista, joten me aikuiset jäädään taistelemaan niistä lopuista 20%. Minä olen käynyt monimuotokoulutuksena jo ennen kuin se oli nimeltään monimuotokoulutus. Opetusta oli verkossa, itsenäisenä opiskeluna, koululla pari päivää viikossa ja tietysti työharjoittelut.

Työpaikkoja on paljon auki, mutta osa on sellaisia, johon en lähtisi ilman pitkää työkokemusta, esim. kuntoutusarviointien ja lausuntojen laatimista.

Eka työpaikka oli minulla jo opintojen lopussa: asumispalveluissa kuntoutusohjaaja. Mitä se käytännössä oli, niin aika perushoidollista klo 7-11 ja loppupäivä esim. asiakassuunnitelmien ja tavoitteiden laatimista ja erilaista verkostotyötä. Toimintakyvyn arvointiakin oli useampana päivänä viikossa. Sikäli tietysti pidin työtä epäoikeudenmukaisena, että siinä yksikössä toimintaterapeutti sai tehdä vain aamuvuoroa arkisin. Ei paljon lämmitä mieltä 2400 euron palkka, kun kolmivuorotyötä tekevät lähihoitajat tienasi matalammalla koulutuksella jopa 200 euroa enemmän kuussa eikä heillä ollut yhtä paljon töitä vastuullaan. Asiakkaiden omat fysioterapeutit myös lateli jumppa- ja kuntoutusohjeimia, yleensä talon toimntaterapeutille. Anteeksi vaan, mutta minä en ehdi tehdä käsijumppaa yhden kanssa, kävelyharjoituksia toisen kanssa, kuminauhajumppaa kolmannen kanssa, sängyssä venytyksiä neljännen kanssa, seisomatelineellä seisomaharjoituksia viidennen kanssa. Aina sanotaan että tämä ohjelma vie vain 10-15 minuuttia päivässä. Aivan, mutta yksi toimintaterapeutti ei kerta kaikkiaan ehdi, kun aamut pitää olla auttamassa hoitotyössä ja sen jälkeen alkaa ns. paperityöt. Se on äkkiä tunti, pari joka ikinen päivä, mitä niihin fyssarien laatimiin pikkuisiin kotiohjelmiin kuluu aikaa. Eikä ne asiakkaatkaan ole halukkaita välttämättä juuri silloin kun sillä toimintaterapeutilla on aikaa, esim. lounaan jälkeen, vaikka sitä aikaa yrittäisi järjestää. Työhön sisältyi myös paljon asiakkaiden kuntoutuksellisten tavoitteiden esittelyä omassa yksikössä, tavoitteiden seurannan kirjaamista, apuvälinepalveluiden kanssa verkostotyötä, kokouksia ja myös toimintatuokioiden ohjaamista asiakkaille pari kertaa viikossa.

Toimintaterapeutti voi olla myös itsenäinen toiminnanharjoittaja. Tuota ihmettelen että miten voit toimia perushoitotyössä?

Kannatan tuota aiemmin monestikin mainittua lähihoitajan koulutusta. Et varmasti jää työttömäksi. Ja jos koskaan tekee mieli muuttaa, ei tarvitse töiden kannalta huolestua, että löytyykö niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähkö- ja putkiasentajaksi voi opiskella ihan amiksessa. Aikuiset voi hakea vaikka jatkuvan haun kautta, ei tarvitse siellä teinien seassa opiskella. Jos saa työkkärin kanssa sovittua, voi saada omaehtoisena opiskeltua ja saa liitolta tai kelalta rahaa. Toki riippuu paikkakunnasta, mikä on tarjonta. Ja saa suoritettua todennäköisesti kahdessa vuodessa.

Olen amiksen matikan ope. Aikuisopiskelijat ovat tosi motivoituneita, saavat matemaattisten aineiden ja tietotekniikan kurssit suoritettua tosi ripeään tahtiin ja hyvin usein verkkokursseilla esim. työssäoppisen ohella. Vanhin opiskeja kursseillani on tällä hetkellä 60-v lähihoitaja opiskelija.

Kohta eläkeiässä ja lähäriksi vielä. Ei mitään v itun järkeä.

Meillä on ollut vanhin valmistunut lähihoitaja 62 v. Olen siis myös opettaja ammatillisessa oppilaitoksessa. Hän sai suoraan työpaikan. Ei se oikeastaan iästä ole kiinni vaan halusta tehdä töitä ja toki fyysisestä kunnosta. Alan työvoimapula on niin järkyttävä, että mieluummin palkataan vaikka kohta eläkkeelle jääviä kuin suljetaan hoitopaikkoja. Vanhin työkaveri, joka minulla oli hoitotyössä, oli 68-vuotias. Hän jäi eläkkeelle jo kerran ja palasi takaisin töihin tekemään osa-aikaista. Et sinäkään uskoisi, minkä ikäisiä lähihoitajia hoitotyössä porskuttaa, kun ei moni tee iästä numeroa.

Vanhin keikkalaishoitaja oli 74-vuotias! Vielä vanhuspuolella, joka melko fyysistä työtä. Hän laittoi oikeasti vauhtia meihin nuorempiinkin. En juuri nähnyt häntä istumassa. Jalat käyvät varmaan vielä haudassakin, sitten aikanaan. Arvostan tuollaista ahkeruutta ja auttamisen halua.

Ratikkakuljettaja, metrokuljettaja

Vierailija kirjoitti:

Kannatan tuota aiemmin monestikin mainittua lähihoitajan koulutusta. Et varmasti jää työttömäksi. Ja jos koskaan tekee mieli muuttaa, ei tarvitse töiden kannalta huolestua, että löytyykö niitä. 

Eniten on juuri niitä työpaikkoja avoinna täälläkin ja paikkakunnalta löytyy myös opiskelumahdollisuus. Palkkauksesta en taas tiedä mitään. Voihan piip. Joku ratkaisuhan tässä on tehtävä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tälläistä aloitusta vielä peukutetaan. Astut vaan paskaan. Kannattaisi pysyä työttömänä, varsinkin kun olet jo kypsissä kypsenissä. Trust me.

Ai että olisin työttömänä seuraavat reilut 20v.? No kun en halua vaan syljeskellä kattoon ja työttömänä ei ole muuhun varaa kun on lapsiakin elätettävänä. Ap

Miksi vaihtoehdot on aina näitä että joko syljeksellä kattoon tai dokata työttömänä. Itse en tee kumpaakaan, ei ole ikinä käynyt aika pitkäksi työttömänä. Kai se on Suomalainen tapa sitten että työttömänä alkoholisoidutaan kun on niin hirveetä olla työtön.

Mihin sinulla sitten työttömänä on niin hyvin rahaa?

Minä olin työttömänä 2 v. 5 kk ja oli se tuskaa. Kun ei kerta kaikkiaan ollut varaa tehdä mitään. Äiti sanoi, että käy kirjastossa ja lue kirjoja. Kun sinne kirjastoonkin oli 6 km, ei ihan joka viikko viitsinyt kävellä. Kengätkin kuluu, etenkin huonossa säässä kulkiessa. No, kirjastoauto olisi kulkenut lähempänä, mutta en viitsinyt vaivautua, kun ei siellä saanut luettua edes päivän lehteä.

Polkupyörästä varastettiin satula ja puhkottiin renkaat. Olin ilman pyörää varmaan puoli vuotta, kunnes vein työpajalle ja itse ostin käytettynä satulan ja halvimmat mahdolliset renkaat. Kun kerroin, että olen ollut jo reilusti yli vuoden työtön, työpaja laskutti työstä puolet vähemmän kuin hinnastossa luki, siis tyyliin 5 euroa koko renkaiden vaihto ja satulan säätö omin varaosin. Työttömällä ei ole varaa ostaa edes niitä jakoavaimia niin että saisi itse laitettua.

Kampaajaystävä kävi ilmaiseksi kotona värjäämässä ja leikkaamassa hiukset parin kuukauden välein ja toi laatushampoota pullonpohjia työpaikalta. Siinäpä ne ilot olikin. Alussa ei ihan niin hirveää kun oli ansiosidonnainen ja kun siltä tipuin, se köyhyys oli jotain ihan hirveää. Siis reilun vuoden päästä työttömyyden alusta.

Keittolounaalla (työttömien) kävin torstaisin, olisiko sen hinta ollut jotain 1,80-2,00 euroa. Itse tehtyjä sämpylöitä ja aina jotain vaihtuvaa soppaa siellä oli tarjolla ja sekamehua juomana. Joskus sai ottaa soppaa halvalla mukaan omaan astiaan, jos sitä jäi yli. En muista, olisiko maksanut pari euroa puoli litraa vai oliko vieläkin isompi määrä, siis kauhoittain ne sitä annosteli. Pariksi kerraksi riitti kotona.

Keräsin pulloja pimeässä aina välillä, jos tuntui, että jokin tärkeä juttu on loppumassa. Siis vaikka vessapaperi tai pyykinpesuaine vähissä tai viimeinen ehjä sukkapari reikiintynyt. Pullonkeräyksessä pitää olla haukkana paikalla. Perjantai-illan pullot ja tölkit on jo lauantaiaamupäivänä nopeimpien kerääjien viemänä kaupassa. Eipä silti, harvoin jaksoin lähteä niitä metsästämään, vain tosi tukalassa tilanteessa. Se kun on vähän niinkin, että heikkona iltana saalis saattaa olla panttirahoja 80 senttiä, niin viitsiikö siihen kiertelyyn aikaa tuhlata. Kerran löysin oikean aarteen: 2 täyttä muovikassillista tölkkejä ja joka ikinen oli pantiton ulkomaan tuliainen.

Kävin työttömänä myös kursseja, muttei niistä sen enempää, koska seura siellä oli ehkä hiukan omalaatuista, siis mielenterveyskuntoutujia ja sitten niitä dokaajia, jotka kävi ja ei käyneet kursseilla, millainen päivä sattui olemaan. Ei niiltä kursseilta töitä saa. Cv tulee päivitettyä ja vinkkejä työnhakuun ja elämänhallintaan ja ammatinvalintaan liittyvää uraohjausta. Vähän kävi sääliksi yhtäkuin kurssin kouluttajaa, joka opetti digi-taitoja. Jestas miten tyhmää porukkaa, joku ei ymmärtänyt monen kerran jälkeenkään, miten näppäimistöstä saa ät-merkin ja joku ei tiennyt, mikä on enter-painike. Eihän se sillä tavalla minua henkilökohtaisesti kaivele, mutta kun se kouluttaja yritti ihan tosissaan saada niitä ihmisiä oppimaan asioita, jotka lapsikin oppii minuutissa. Esittelyvideokin piti tehdä itsestä. Niin mihin tarkoitukseen, sanopa se. Pitkäaikaistyöttömältä varmaan joka työnantaja haluaa nähdä kiusaannuttavan videoesittelyn, tota noin niinku nytkö tää pyörii, voinks mä nyt puhua, siis mitä mun piti sanoo vai luenko tän tekstin suoraan tästä lapusta. Ja otto nro 23.

Selkeästi vaikuttaa siltä, että etsit työtä jossa on iso palkkaus. Pienemmälläkin palkalla voi tulla toimeen, vaikka olisi lapsia elätettävänä. Pitää osata talous tasapainottaa menojen mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatan tuota aiemmin monestikin mainittua lähihoitajan koulutusta. Et varmasti jää työttömäksi. Ja jos koskaan tekee mieli muuttaa, ei tarvitse töiden kannalta huolestua, että löytyykö niitä. 

Eniten on juuri niitä työpaikkoja avoinna täälläkin ja paikkakunnalta löytyy myös opiskelumahdollisuus. Palkkauksesta en taas tiedä mitään. Voihan piip. Joku ratkaisuhan tässä on tehtävä. Ap

Lähihoitaja taitaa kyllä olla se kaikista varmin vaihtoehto. Kokopäiväisessä kolmivuorotyössä vuosipalkka taitaa olla suurin piirtein 35 000 e. Ja sehän nousee ennen kuin pääset töihin, kun nyt hoitajakiistaan saatiin ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi vaikuttaa siltä, että etsit työtä jossa on iso palkkaus. Pienemmälläkin palkalla voi tulla toimeen, vaikka olisi lapsia elätettävänä. Pitää osata talous tasapainottaa menojen mukaisesti.

Palkan ei tarvitse olla iso, mutta vähintään kakkosella alkava ja sellainen että pystyn elättämään lapset heidän opintojen ajan, jos kotona asuvat. Meidän menot ovat nyt jo pienet, ei työttömänä ole varaa mihinkään ylimääräiseen kun juuri ja juuri pysytään hengissä. Ap

Pääsiskö työkkärin kautta jonnekin ammatinvalintasuunnittelijalle käymään tjv? 

Tsemppiä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä päädyin nelikymppisenä opiskelemaan toimintaterapeutiksi.

Sivusta huutelen, että miten onnistuit pääsemään opiskelemaan? Missä kaupungissa?

Olen entinen lähihoitaja Helsingistä ja yritin neljä vuotta päästä opiskelemaan toimintaterapeutiksi. Kun sitten en päässyt ja hain toiseen koulutukseen, niin siellä psykologi kysyi jotain, johon vastasin hakeneeni toimintaterapeuttikoulutukseen mutten harmikseni päässyt. Psykologi kysyi, että onko todistukseni huono. Vastasin, että olen ns. 9 oppilas. Hän sitten kertoi tekevänsä arvioita mm. sinne toimintaterapeuttikoulutukseen ja että sinne otetaan vain 10 oppilaat.

No höpsis. Minulla oli lukion päättötodistuksen keskiarvo lukuaineissa 9,0 ja ihan hyvin aukesi tie toimintaterapeutin opintoihin. Sinne haetaan nimittäin ylioppilastodistuksen arvosanoilla (Laudaturiakaan ei tarvitse joka aineesta olla). Ongelmahan on se, että 80% valitaan ensimmäistä kertaa hakevista, joten me aikuiset jäädään taistelemaan niistä lopuista 20%. Minä olen käynyt monimuotokoulutuksena jo ennen kuin se oli nimeltään monimuotokoulutus. Opetusta oli verkossa, itsenäisenä opiskeluna, koululla pari päivää viikossa ja tietysti työharjoittelut.

Työpaikkoja on paljon auki, mutta osa on sellaisia, johon en lähtisi ilman pitkää työkokemusta, esim. kuntoutusarviointien ja lausuntojen laatimista.

Eka työpaikka oli minulla jo opintojen lopussa: asumispalveluissa kuntoutusohjaaja. Mitä se käytännössä oli, niin aika perushoidollista klo 7-11 ja loppupäivä esim. asiakassuunnitelmien ja tavoitteiden laatimista ja erilaista verkostotyötä. Toimintakyvyn arvointiakin oli useampana päivänä viikossa. Sikäli tietysti pidin työtä epäoikeudenmukaisena, että siinä yksikössä toimintaterapeutti sai tehdä vain aamuvuoroa arkisin. Ei paljon lämmitä mieltä 2400 euron palkka, kun kolmivuorotyötä tekevät lähihoitajat tienasi matalammalla koulutuksella jopa 200 euroa enemmän kuussa eikä heillä ollut yhtä paljon töitä vastuullaan. Asiakkaiden omat fysioterapeutit myös lateli jumppa- ja kuntoutusohjeimia, yleensä talon toimntaterapeutille. Anteeksi vaan, mutta minä en ehdi tehdä käsijumppaa yhden kanssa, kävelyharjoituksia toisen kanssa, kuminauhajumppaa kolmannen kanssa, sängyssä venytyksiä neljännen kanssa, seisomatelineellä seisomaharjoituksia viidennen kanssa. Aina sanotaan että tämä ohjelma vie vain 10-15 minuuttia päivässä. Aivan, mutta yksi toimintaterapeutti ei kerta kaikkiaan ehdi, kun aamut pitää olla auttamassa hoitotyössä ja sen jälkeen alkaa ns. paperityöt. Se on äkkiä tunti, pari joka ikinen päivä, mitä niihin fyssarien laatimiin pikkuisiin kotiohjelmiin kuluu aikaa. Eikä ne asiakkaatkaan ole halukkaita välttämättä juuri silloin kun sillä toimintaterapeutilla on aikaa, esim. lounaan jälkeen, vaikka sitä aikaa yrittäisi järjestää. Työhön sisältyi myös paljon asiakkaiden kuntoutuksellisten tavoitteiden esittelyä omassa yksikössä, tavoitteiden seurannan kirjaamista, apuvälinepalveluiden kanssa verkostotyötä, kokouksia ja myös toimintatuokioiden ohjaamista asiakkaille pari kertaa viikossa.

Toimintaterapeutti voi olla myös itsenäinen toiminnanharjoittaja. Tuota ihmettelen että miten voit toimia perushoitotyössä?

En ole sama, mutta kyllä kaikissa asumisyksiköissä ja hoivakodeissa toimintaterapeutti tekee myös hoitotyötä, siis käyttää ihmisiä vessassa ja auttaa aamutoimissa ja syömisessä. Toimintaterapeutti on toimintakyvyn asiantuntija ja silloin kun asiakkaiden toimintakykyä halutaan parantaa, se tapahtuu osana arjen toimia. Isoissa vanhusten palvelutaloissa ehkä voi olla toimintaterapeutteja, jotka ei osallistu ollenkaan päivittäisiin toimiin.

Vierailija kirjoitti:

Pääsiskö työkkärin kautta jonnekin ammatinvalintasuunnittelijalle käymään tjv? 

Tsemppiä! 

Eiköhän ne nykyisin ole uravalmentajia ja uraohjaajia aikuisten palveluissa.