Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä

Vierailija kirjoitti:

On se meilläkin vaatinut melkoista sovittelua, että ollaan saatu hyvä arki aikaiseksi. Minä tykkään suunnitella ja sanella asioita ja olen tottunut siihen, että ajattelen kaiken valmiiksi. Joissain asioissa annan pallon miehelle. Meillä tuli aiemmin riitaa esimerkiksi kaupassa käynnistä -> nyt tilataan ostokset kotiin. Kotityöt? Minä hoidan ne koska en kestä sitä että mies säätää välissä. Auttaa kun pyydän. Joskus tuli riitaa ruokamenoista ja siitä kumman tililtä maksettiin -> hankittiin yhteinen taloustili, jolta ruoat ostetaan. Mies ei ehkä pidä siitä jos syön sohvalla, mutta ei katso asiakseen mäkättää. Annan hyvillä mielin kaiken raskaan miehen tehtäväksi, koska hän on väkivahva. Samoin ukko saa hoitaa asiat joissa pitää kiivetä korkealle.

Sähän olet sitten naispuoleinen rusinoiden pullasta keräilijä.

Vierailija kirjoitti:

Hauskastihan tämä näkyy noissa Häät sulhasen tapaan ohjelmissa, jossa lähes poikkeuksetta sulhanen järjestää itselleen ihan hillittömät bileet ja unohtaa ihan kokonaan morsiamen ja mitä tämä, vieraat, suvun vanhukset ja morsiusneidot tarvitsevat. Monta kertaa puuttuu ihan kyytikin sinne hääpaikalle sille morsiamelle tai panikoidaan hääkirkkoa viikko ennen häitä.

Se on ihan hirveä ohjelma, en tiedä miksi edes joskus päädyn katsomaan, kun harmittaa niin paljon morsiamen puolesta. Miehet ovat kaikki itsekeskeisiä sikoja tai putkinäköisiä urpoja.

Erityisesti on jäänyt mieleen yksi, joka järjesti alien häät jossain bunkkerissa. Halusi esitellä morsiamelle paremmin tätä puolta itsessään eli alien innostusta. Ei raukka tajunnut, että on pääsemässä ihan nätin tia täysjärkisen naisen kanssa naimisiin harrastuksestaan huolimatta. Se morsian kyllä kesti tilanteen tyylikkäästi.  

Niin on! Olen tuo jolle vastasit. Olen katsonut varmaan kaikki kaudet ja melkein kaikki jaksot ja muistan tasan 3 onnistunutta häätilaisuutta, jossa sulhanen oikeasti oli järjestämässä pariskunnan häitä eikä omia poikamiesbailujaan.

Huhhuh, aikamoinen ketju! Onneksi olen itse löytänyt normaalijärkisen naisen, joka on ymmärtänyt, että lapsemme ovat yhtä paljon minun kuin hänenkin. Ollaan ns. samalla puolella oltu aina, mitä tulee lastenkasvatukseen. Sääliksi käy tämän ketjun enemmistön lapset.

M46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se meilläkin vaatinut melkoista sovittelua, että ollaan saatu hyvä arki aikaiseksi. Minä tykkään suunnitella ja sanella asioita ja olen tottunut siihen, että ajattelen kaiken valmiiksi. Joissain asioissa annan pallon miehelle. Meillä tuli aiemmin riitaa esimerkiksi kaupassa käynnistä -> nyt tilataan ostokset kotiin. Kotityöt? Minä hoidan ne koska en kestä sitä että mies säätää välissä. Auttaa kun pyydän. Joskus tuli riitaa ruokamenoista ja siitä kumman tililtä maksettiin -> hankittiin yhteinen taloustili, jolta ruoat ostetaan. Mies ei ehkä pidä siitä jos syön sohvalla, mutta ei katso asiakseen mäkättää. Annan hyvillä mielin kaiken raskaan miehen tehtäväksi, koska hän on väkivahva. Samoin ukko saa hoitaa asiat joissa pitää kiivetä korkealle.

Sähän olet sitten naispuoleinen rusinoiden pullasta keräilijä.

Voitko perustella? -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Saako nainen olla "sellainen äiti kuin  haluaa"? Vai jääkö hänen kontolleen kaikki työläs lapsen kanssa ja isi noukkii pullasta ne rusinat, jotka sattuu huvittamaan?

Tottakai saa, kunhan ei vastuut muita omassa äitiydessään.

Isyys äitiys nönnönnöö. Järkiään näistä miesoletettujen kommenteista puuttuu olennainen: lapsi ja hänen lapsuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..

Ihan kuin isukki suunnittelisi siinä omia synttäreitään eikä lapsen. Viisivuotias lapsi onkin innolla ampumassa ilmakiväärillä ja pelaamassa minigolfia. Kauhean vaikea on joillekin miettiä asioita sen lapsen kannalta.

Hauskastihan tämä näkyy noissa Häät sulhasen tapaan ohjelmissa, jossa lähes poikkeuksetta sulhanen järjestää itselleen ihan hillittömät bileet ja unohtaa ihan kokonaan morsiamen ja mitä tämä, vieraat, suvun vanhukset ja morsiusneidot tarvitsevat. Monta kertaa puuttuu ihan kyytikin sinne hääpaikalle sille morsiamelle tai panikoidaan hääkirkkoa viikko ennen häitä.

Tirks.

Tollastako se oikea elämä sitten on. Buhahahaa.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, aikamoinen ketju! Onneksi olen itse löytänyt normaalijärkisen naisen, joka on ymmärtänyt, että lapsemme ovat yhtä paljon minun kuin hänenkin. Ollaan ns. samalla puolella oltu aina, mitä tulee lastenkasvatukseen. Sääliksi käy tämän ketjun enemmistön lapset.

M46

Tuki suusi, trolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista on se, että ainoa ratkaisu kaikkeen on ero ja syy perheen ongelmiin naisen väärä parinvalinta.

Ei ole syy vaan seuraus.

Ja jos mikään myy keino ei auta, niin miksi se ero ei kelpaa?

Kas kun naisilla on tapana yrittää ja yrittää ja kääntää jokainen kivi ennen eroa. Ei se eroaminen ole mikään helppo läpihuutojuttu, ei varsinkaan kun on lapsia ja yhteinen omaisuus. Joskus ei vaan jaksa, eroaminen on työlästä ja voisi pitää melko varmana ettei tuommoinen mies paljon pistä tikkua ristiin senkään asian eteen, paljon helpompi olisi jos saisi muutoksen aikaan muuten, ja lastenkin kannalta tietysti parempi jos saisi sen ydinperheen toimimaan ja isän olemaan isä, eron jälkeen voi olla ettei lapset enää paljon näe koko miestä. Mutta kyllähän se ero aika väistämättä tulee ennemmin tai myöhemmin, jos tilanne on yhtä paha kuin aloittajalla.

Voisit soittaa parille exälleni tuosta asiasta, että naisenkin pitäisi ensin yrittää yhteistyössä ratkaista onglemia, ennen kuin päättää yksipuolisesti erota. Nainenhan nimenomaan pyyhkii ovesta ulos heti jos ei ole tarpeeksi perhosia vatsassa joka ikinen päivä. Siksi avioeroistakin tilastosta riippuen noin 70-80% on naisten ottamia.

Siellä taas mies jolle "ero tuli täysin puskista", kun ei tullut kuunneltua mitä se vaimo vuosikausia yritti sanoa. 70-80% eroista tulee naisen aloitteesta, ja ap:n tilanne on hyvä esimerkki siitä mistä se johtuu. Jos ei saa sanottua edes mitä haluaa tehdä jouluna, miten voisi saada järjestettyä eroa? Miehet eroaa vasta kun on uusi kiikarissa.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, aikamoinen ketju! Onneksi olen itse löytänyt normaalijärkisen naisen, joka on ymmärtänyt, että lapsemme ovat yhtä paljon minun kuin hänenkin. Ollaan ns. samalla puolella oltu aina, mitä tulee lastenkasvatukseen. Sääliksi käy tämän ketjun enemmistön lapset.

M46

Kyllä, koska isät ovat ulkoistaneet itsensä perheen ulkokehälle, silkkaa itsekkyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..

Ihan kuin isukki suunnittelisi siinä omia synttäreitään eikä lapsen. Viisivuotias lapsi onkin innolla ampumassa ilmakiväärillä ja pelaamassa minigolfia. Kauhean vaikea on joillekin miettiä asioita sen lapsen kannalta.

Hauskastihan tämä näkyy noissa Häät sulhasen tapaan ohjelmissa, jossa lähes poikkeuksetta sulhanen järjestää itselleen ihan hillittömät bileet ja unohtaa ihan kokonaan morsiamen ja mitä tämä, vieraat, suvun vanhukset ja morsiusneidot tarvitsevat. Monta kertaa puuttuu ihan kyytikin sinne hääpaikalle sille morsiamelle tai panikoidaan hääkirkkoa viikko ennen häitä.

Se on ihan hirveä ohjelma, en tiedä miksi edes joskus päädyn katsomaan, kun harmittaa niin paljon morsiamen puolesta. Miehet ovat kaikki itsekeskeisiä sikoja tai putkinäköisiä urpoja.

Ja silti näiden kanssa tarttee sitten mennä naimisiin saakka. Missä hel.etissä on naisten itsesuojeluvaisto. Onko sitä lainkaan?

Ottamalla tollasen puolison kustaan omiin muroihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista on se, että ainoa ratkaisu kaikkeen on ero ja syy perheen ongelmiin naisen väärä parinvalinta.

Ei ole syy vaan seuraus.

Ja jos mikään myy keino ei auta, niin miksi se ero ei kelpaa?

Kas kun naisilla on tapana yrittää ja yrittää ja kääntää jokainen kivi ennen eroa. Ei se eroaminen ole mikään helppo läpihuutojuttu, ei varsinkaan kun on lapsia ja yhteinen omaisuus. Joskus ei vaan jaksa, eroaminen on työlästä ja voisi pitää melko varmana ettei tuommoinen mies paljon pistä tikkua ristiin senkään asian eteen, paljon helpompi olisi jos saisi muutoksen aikaan muuten, ja lastenkin kannalta tietysti parempi jos saisi sen ydinperheen toimimaan ja isän olemaan isä, eron jälkeen voi olla ettei lapset enää paljon näe koko miestä. Mutta kyllähän se ero aika väistämättä tulee ennemmin tai myöhemmin, jos tilanne on yhtä paha kuin aloittajalla.

Voisit soittaa parille exälleni tuosta asiasta, että naisenkin pitäisi ensin yrittää yhteistyössä ratkaista onglemia, ennen kuin päättää yksipuolisesti erota. Nainenhan nimenomaan pyyhkii ovesta ulos heti jos ei ole tarpeeksi perhosia vatsassa joka ikinen päivä. Siksi avioeroistakin tilastosta riippuen noin 70-80% on naisten ottamia.

Sun kanssa tulee kyllä ilmeisesti todella ISOJA ongelmia, jos useampikin nainen on paennut paikalta karmit kaulassa.

Nää on niitä fiksuja naisia jotka ymmärtää lähteä heti varoitusmerkit nähdessään eikä jää roikkumaan suhteeseen. Sitähän täällä on tolkutettu ihan miestenkin toimesta että ei kannata jäädä huonoon suhteeseen ja miksette eroa jos mies on huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, aikamoinen ketju! Onneksi olen itse löytänyt normaalijärkisen naisen, joka on ymmärtänyt, että lapsemme ovat yhtä paljon minun kuin hänenkin. Ollaan ns. samalla puolella oltu aina, mitä tulee lastenkasvatukseen. Sääliksi käy tämän ketjun enemmistön lapset.

M46

Tuki suusi, trolli.

Oikeassahan mies on t. m47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..

Ihan kuin isukki suunnittelisi siinä omia synttäreitään eikä lapsen. Viisivuotias lapsi onkin innolla ampumassa ilmakiväärillä ja pelaamassa minigolfia. Kauhean vaikea on joillekin miettiä asioita sen lapsen kannalta.

Hauskastihan tämä näkyy noissa Häät sulhasen tapaan ohjelmissa, jossa lähes poikkeuksetta sulhanen järjestää itselleen ihan hillittömät bileet ja unohtaa ihan kokonaan morsiamen ja mitä tämä, vieraat, suvun vanhukset ja morsiusneidot tarvitsevat. Monta kertaa puuttuu ihan kyytikin sinne hääpaikalle sille morsiamelle tai panikoidaan hääkirkkoa viikko ennen häitä.

Se on ihan hirveä ohjelma, en tiedä miksi edes joskus päädyn katsomaan, kun harmittaa niin paljon morsiamen puolesta. Miehet ovat kaikki itsekeskeisiä sikoja tai putkinäköisiä urpoja.

Ja silti näiden kanssa tarttee sitten mennä naimisiin saakka. Missä hel.etissä on naisten itsesuojeluvaisto. Onko sitä lainkaan?

Ottamalla tollasen puolison kustaan omiin muroihin.

Kun se "paska isä" ei lue otsassa, eikä sitä pysty mistään varmasti varmistamaan. No ehkä tapauksessa että mies on leski ja ollut aina hyvä isä, voi päätellä että hän olisi sitä uusillekin lapsille. Muuten on ihan arpapeliä, vasta kun lapsi on olemassa saa selville onko mies aikuinen vaiko pelkkä larppaaja. Ei ne irl ole niin untamoja, että suoraan myöntäisi ettei ole tarkoitus tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, aikamoinen ketju! Onneksi olen itse löytänyt normaalijärkisen naisen, joka on ymmärtänyt, että lapsemme ovat yhtä paljon minun kuin hänenkin. Ollaan ns. samalla puolella oltu aina, mitä tulee lastenkasvatukseen. Sääliksi käy tämän ketjun enemmistön lapset.

M46

Tuki suusi, trolli.

Oikeassahan mies on t. m47

Tuki. Suusi. Trolli.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, aikamoinen ketju! Onneksi olen itse löytänyt normaalijärkisen naisen, joka on ymmärtänyt, että lapsemme ovat yhtä paljon minun kuin hänenkin. Ollaan ns. samalla puolella oltu aina, mitä tulee lastenkasvatukseen. Sääliksi käy tämän ketjun enemmistön lapset.

M46

Jep, todellakin säälittää ne lapset joiden isät on tässä kuvattuja vätyksiä. Onneksi olen löytänyt normaalijärkisen miehen joka on kasvanut aikuiseksi ja osaa kantaa vastuunsa perheestään, eikä ole perässävedettävä riippa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...

Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?

Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?

Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.

Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.

Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.

Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.

100% totta.

Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.

Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?

Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?

Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.

On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.

Entäs jos se mies kinuaa lapsia vuosikausia, lupaa tehdä osansa ja olet nähnyt sen leikkivän iloisesti kaverin lasten kanssa. Ja sitten kun onkin se oma lapsi, alkaa työpäivät venymään ja omat harrastukset meneekin perheen edelle ja kaikenlaista muutakin sluibailua kunnes hiljalleen valutaan tilanteeseen jossa mies ei edes tunne niitä lapsiaan. Miten sen olisi voinut ennakoida?

Lapset tehdään itselle, eikä kinuavalle miehelle. Noin.

Ei miehille kannata tehdä lapsia. Etenkään kinuaville.

Teette naiset vaan keskenänne. Saa lapsi sitten parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Ei oo turhaan miehiä vikoineen kuvioissa.

Näin tapahtuukin yhä enenevissä määrin. Miksi raahata mukanaan lapsentasoista aikamiestä, jos voi valita tasaveraisen kumppanin?

Vapauttakaa itsenne heteroparisuhteen kauhuista. Ei lesbotkaan mitään tasavertaisia ole. Ihan turhaan kuvittelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.

Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.

Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.

Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.

Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.

Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)

Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14. 

Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.

Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista. 

Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.

Sellainen isä, kun isä itse haluaa ei tarkoita sitä, että isä on sellainen, mitä lapsi tarvitsee. Tuossakin pitää miettiä ensin lapsen tarpeita eikä aikuisen mielihaluja.

niinpä, ja sinä naisena määrittelet sen millaisen isän lapsi tarvitsee. Ja joku vielä yläpeukuttaa tuollaista toisen vanhemmuuden määrittelijää. Toistat samaa laulua missä sinä naisena määrittelet kaiken toisten puolesta, ja kontrolloit että tahtosi myös tapahtuu. Sitten kun mies ei sitä jaksa, niin mies on huono isä. Ehei se niin mene.

Miten pihalla ihmiset (ilmeisesti miehet) oikeasti on? Jotkut laput silmillä kulkee eikä seuraa ollenkaan tätä maailmaa? Mikä nyt on se peruste väitteelle että nainen itse omasta päästään keksii ja määrittelee millainen on hyvä isä? En kyllä yhtään ihmettele tätä parisuhdeongelmien määrää, jos miehet oikeasti on sitä mieltä että kaikki normaalivanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset on naisen keksintöä, ja nainen ihan vaan kiusallaan haluaa että lapsesta pidetään hyvä huoli ja että se ei olisi yksin hänen vastuullaan.

Ei ole välttämättä pihalla. Saattaa vaan olla kokemuksia tuollaisesta kaiken kontrollin itsellään pitävästä äidistä. Usko tai älä, sellaisia on olemassa.

Heidän mielestään mies (tai lapsi) tekee ihan oikeita asioita, mutta väärällä tavalla. Siis eri tavalla, kuin äiti itse tekisi. Ja muistaa aina varmuudeksi muistuttaa siitä. Sellainen kalvaa kuin syöpä. Miksi teet tuon noin, miksi otit nuo lapaset, miksi miksi ja miksi. Miksi et osaa tehdä samalla tavalla kuin minä.

Siskoni on juuri tuollainen luonnevammainen henkilö. Aina päsmäröimässä ja päättämässä. Kukaan muu ei saisi päättää mistään. Kuinka monta retkeä onkaan jäänyt tekemättä tai tehty ilman äitiä, kun lapsi on laittanut päähänsä hatun, mikä ei käykään äidille. Tai kuinka mies onkin pakannut eväsvoileivät vääränlaiseen muovirasiaan. V.ttu se on ihan sama millaisessa rasiassa ne leivät kulkee, kunhan ne on pakattu.

Tällaisia ovat ne toiset äidit, joita täällä on hiukan haukuttu. 

Tosi harmillista, että ympäristöösi on sattunut tällaisia ihmisiä.

Itse en tunnista ilmiötä ollenkaan, niin en osaa tähän kommentoida. Oman elämäni naiset tarttuvat paljon isompiin asioihin, samoihin kuin ap: läsnäoloon, osallistumiseen, lasten edun priorisoimiseen. 

Kyllähän persoonallisuushäiriöisiä "luonnevammaisia" naisia on. Niitä persoonallisuushäiriöisiä miehiä vaan on enemmän. Ja moni sekä miehistä että naisista osaa esittää ihan normaalia, ne luonneviat saattaa paljastua vasta lapsen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista on se, että ainoa ratkaisu kaikkeen on ero ja syy perheen ongelmiin naisen väärä parinvalinta.

Ei ole syy vaan seuraus.

Ja jos mikään myy keino ei auta, niin miksi se ero ei kelpaa?

Kas kun naisilla on tapana yrittää ja yrittää ja kääntää jokainen kivi ennen eroa. Ei se eroaminen ole mikään helppo läpihuutojuttu, ei varsinkaan kun on lapsia ja yhteinen omaisuus. Joskus ei vaan jaksa, eroaminen on työlästä ja voisi pitää melko varmana ettei tuommoinen mies paljon pistä tikkua ristiin senkään asian eteen, paljon helpompi olisi jos saisi muutoksen aikaan muuten, ja lastenkin kannalta tietysti parempi jos saisi sen ydinperheen toimimaan ja isän olemaan isä, eron jälkeen voi olla ettei lapset enää paljon näe koko miestä. Mutta kyllähän se ero aika väistämättä tulee ennemmin tai myöhemmin, jos tilanne on yhtä paha kuin aloittajalla.

Voisit soittaa parille exälleni tuosta asiasta, että naisenkin pitäisi ensin yrittää yhteistyössä ratkaista onglemia, ennen kuin päättää yksipuolisesti erota. Nainenhan nimenomaan pyyhkii ovesta ulos heti jos ei ole tarpeeksi perhosia vatsassa joka ikinen päivä. Siksi avioeroistakin tilastosta riippuen noin 70-80% on naisten ottamia.

Sun kanssa tulee kyllä ilmeisesti todella ISOJA ongelmia, jos useampikin nainen on paennut paikalta karmit kaulassa.

Nää on niitä fiksuja naisia jotka ymmärtää lähteä heti varoitusmerkit nähdessään eikä jää roikkumaan suhteeseen. Sitähän täällä on tolkutettu ihan miestenkin toimesta että ei kannata jäädä huonoon suhteeseen ja miksette eroa jos mies on huono.

Paskempi juttu vain, jos mies paljastaa huonoutensa vasta, kun se lapsi on jo olemassa. Sitä nähtävästi vain yrittää lapsen takia katsoa, josko siitä mieslapsesta saisi kasvatettua aikamiehen ja isän lapselle, jolla kuitenkin pitäisi olla oikeus molempiin vanhempiin.

Mutta näin sivusta voin sanoa, että harvoin näkyy onnistuvan, kun niin monilta miehiltä puuttuu kyky kasvaa ulos sieltä omasta navasta vastuulliseksi aikuiseksi. Eikähän vuosiltaan aikuisen miehen kasvattamisen henkisestikin aikuiseksi pitäisikään olla naisen vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos et jaksa enää lukea tätä rönsyilevää keskustelua, niin käy kuitenkin kommentoimassa, jos jotain uutta tapahtuu tai tulee mieleen. 

Hiljaista on ollut. Merkki pelkästä provoilusta.

Tämä keskustelu on taantunut ihan kinasteluksi kun tänne pelmahti trollaamaan lauma miehiä jotka tunnistivat itsensä ap:n kuvauksesta.

Palsta on kyllä mielenkiintoinen paikka. Tiedän että isäni on hirveä ihminen ja luulin että se on harvinaista. Mutta palstalta olen lukenut todella erikoisia tapoja miten miehet piinaavat vaimojaan ja lapsiaan. Järkyttävää on ollut miten paljon tuollaisia tarinoita löytyy. Eksyttäjämiehet esimerkiksi olivat aika hurja ilmiö, juuri yleisyytensä takia.