Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se, että ainoa ratkaisu kaikkeen on ero ja syy perheen ongelmiin naisen väärä parinvalinta.
Ei ole syy vaan seuraus.
Ja jos mikään myy keino ei auta, niin miksi se ero ei kelpaa?
Kas kun naisilla on tapana yrittää ja yrittää ja kääntää jokainen kivi ennen eroa. Ei se eroaminen ole mikään helppo läpihuutojuttu, ei varsinkaan kun on lapsia ja yhteinen omaisuus. Joskus ei vaan jaksa, eroaminen on työlästä ja voisi pitää melko varmana ettei tuommoinen mies paljon pistä tikkua ristiin senkään asian eteen, paljon helpompi olisi jos saisi muutoksen aikaan muuten, ja lastenkin kannalta tietysti parempi jos saisi sen ydinperheen toimimaan ja isän olemaan isä, eron jälkeen voi olla ettei lapset enää paljon näe koko miestä. Mutta kyllähän se ero aika väistämättä tulee ennemmin tai myöhemmin, jos tilanne on yhtä paha kuin aloittajalla.
Voisit soittaa parille exälleni tuosta asiasta, että naisenkin pitäisi ensin yrittää yhteistyössä ratkaista onglemia, ennen kuin päättää yksipuolisesti erota. Nainenhan nimenomaan pyyhkii ovesta ulos heti jos ei ole tarpeeksi perhosia vatsassa joka ikinen päivä. Siksi avioeroistakin tilastosta riippuen noin 70-80% on naisten ottamia.
No tosi hyvin olet sisäistänyt tämänkin ketjun sanoman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Moni nainen mieluusti antaisi tämän mahdollisuuden, mutta minkäs teet jos isä haluaa olla semmoinen isä jonka elämä ei liikaa muutu lapsen syntymän jälkeen ja jättää vauva- ja pikkulapsihommat vaimolle. Ajattelee että alkaa sitten olla lapsen kanssa kun voi ottaa sen mukaan omiin harrastuksiin. Kyllä sen miehen pitäisi ihan itse olla aktiivinen heti ensimetreiltä, ja jo ennen lapsen syntymää, ei voi olla niin että on vaimon tehtävä huolehtia että se mies oppii olemaan isä.
Mieheni oli ja on juuri tuollainen. Nyt lapsi on viisi ja isä haluaisi viettää lapsen kanssa aikaa, omien harrastustensa ja lapsen harrastuksen parissa. Mutta lapsi ei kelpuuta isäänsä enää. Ei halua mennä eikä tehdä isän kanssa. Ei vaikka yritän kannustaa ja mahdollistaa. Lasta ei vain kiinnosta isän seura, kokee sen kai niin vieraaksi. Ja mies on katkera. Ja vihainen minulle, kun hänen mielestään olen jotenkin aiheuttanut tämän tilanteen. Vaikka pyysin niin monesti vauva- ja taaperovuosina häntä osallistumaan ja tekemään ja hän itse kieltäytyi.
Johtuu varmaan siitä kun äiti on vieraannuttanut isän. Tiedän paljon lapsia ja isiä jotka ovat vasta 5-25-vuotiaina tutustuneet tosiinsa, ja lapsi viettää mieluusti aikaa isänsä kanssa. Taitaa olla joko värikynää nyt, voimafantasia, tai höpönpöppöä ;)
Mies saa tuossa vaiheessa käyttää hirveän paljon vaivaa luodakseen lapseensa hyvän suhteen, joka aiemmin olisi syntynyt ihan siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se, että ainoa ratkaisu kaikkeen on ero ja syy perheen ongelmiin naisen väärä parinvalinta.
Ei ole syy vaan seuraus.
Ja jos mikään myy keino ei auta, niin miksi se ero ei kelpaa?
Kas kun naisilla on tapana yrittää ja yrittää ja kääntää jokainen kivi ennen eroa. Ei se eroaminen ole mikään helppo läpihuutojuttu, ei varsinkaan kun on lapsia ja yhteinen omaisuus. Joskus ei vaan jaksa, eroaminen on työlästä ja voisi pitää melko varmana ettei tuommoinen mies paljon pistä tikkua ristiin senkään asian eteen, paljon helpompi olisi jos saisi muutoksen aikaan muuten, ja lastenkin kannalta tietysti parempi jos saisi sen ydinperheen toimimaan ja isän olemaan isä, eron jälkeen voi olla ettei lapset enää paljon näe koko miestä. Mutta kyllähän se ero aika väistämättä tulee ennemmin tai myöhemmin, jos tilanne on yhtä paha kuin aloittajalla.
Voisit soittaa parille exälleni tuosta asiasta, että naisenkin pitäisi ensin yrittää yhteistyössä ratkaista onglemia, ennen kuin päättää yksipuolisesti erota. Nainenhan nimenomaan pyyhkii ovesta ulos heti jos ei ole tarpeeksi perhosia vatsassa joka ikinen päivä. Siksi avioeroistakin tilastosta riippuen noin 70-80% on naisten ottamia.
Sun kanssa tulee kyllä ilmeisesti todella ISOJA ongelmia, jos useampikin nainen on paennut paikalta karmit kaulassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Moni nainen mieluusti antaisi tämän mahdollisuuden, mutta minkäs teet jos isä haluaa olla semmoinen isä jonka elämä ei liikaa muutu lapsen syntymän jälkeen ja jättää vauva- ja pikkulapsihommat vaimolle. Ajattelee että alkaa sitten olla lapsen kanssa kun voi ottaa sen mukaan omiin harrastuksiin. Kyllä sen miehen pitäisi ihan itse olla aktiivinen heti ensimetreiltä, ja jo ennen lapsen syntymää, ei voi olla niin että on vaimon tehtävä huolehtia että se mies oppii olemaan isä.
Mieheni oli ja on juuri tuollainen. Nyt lapsi on viisi ja isä haluaisi viettää lapsen kanssa aikaa, omien harrastustensa ja lapsen harrastuksen parissa. Mutta lapsi ei kelpuuta isäänsä enää. Ei halua mennä eikä tehdä isän kanssa. Ei vaikka yritän kannustaa ja mahdollistaa. Lasta ei vain kiinnosta isän seura, kokee sen kai niin vieraaksi. Ja mies on katkera. Ja vihainen minulle, kun hänen mielestään olen jotenkin aiheuttanut tämän tilanteen. Vaikka pyysin niin monesti vauva- ja taaperovuosina häntä osallistumaan ja tekemään ja hän itse kieltäytyi.
Johtuu varmaan siitä kun äiti on vieraannuttanut isän. Tiedän paljon lapsia ja isiä jotka ovat vasta 5-25-vuotiaina tutustuneet tosiinsa, ja lapsi viettää mieluusti aikaa isänsä kanssa. Taitaa olla joko värikynää nyt, voimafantasia, tai höpönpöppöä ;)
Mies saa tuossa vaiheessa käyttää hirveän paljon vaivaa luodakseen lapseensa hyvän suhteen, joka aiemmin olisi syntynyt ihan siinä sivussa.
Miten nainen voi vieraannuttaa osallistuvan isän? Eihän lapsi vieraannu ihmisestä, joka häntä hoivaa ja hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuuden vaatimukset on tavallaan kylläkin määritelty ja lapsen tilannetta seurataan jo neuvolasta alkaen. Eivät ne ole mitään äitien hatusta vedettyjä määräyksiä. Meillä on myös lastensuojelutyötä, ei kai se turhaa ole.
Tuntuu olevan huonot määritelmät ja vaatimukset, kun lapsilla ja nuorilla menee koko ajan vain huonommin vaikka kasvatus on koko ajan vapaampaa, rennompaa ja lapset enemmän huomioon ottavaa. Miten voi olla näin? Voisiko olla, että liika vapauskin kostautuu?
Maailma ympärillä muuttuu koko ajan monimutkaisemmaksi. Menestyminen tai edes selviytyminen on yhä vaikeampaa. Informaatiotulva, jatkuva muutos, jatkuva epävarmuus.
Helppoja töitä on yhä vähemmän, koneet ja tekoäly tekevät sen mitä ihminen ennen. Ihmisille jää esim. innovointi ja yhteistyö, kaikki sellainen mitä on vaikea tehdä, jos fyysinen tai henkinen kunto ei ole huipussaan. Ja kun tahdista putoaa, on vaikea päästä takaisin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Saako nainen olla "sellainen äiti kuin haluaa"? Vai jääkö hänen kontolleen kaikki työläs lapsen kanssa ja isi noukkii pullasta ne rusinat, jotka sattuu huvittamaan?
Jep. Kuka hoitaa ne tylsät mutta pakolliset jutut, jos molemmat vanhemmat "saa olla sellaisia kun haluaa". Minä haluaisin että lapsi tuotaisiin minulle pestynä ja ruokittuna, ja minä voisin vaikka rauhassa lukea kirjaa tai käydä kävelyllä.
Mutta kuka silloin san lapsen hoitaisi? Lasuko?
Ei se isä tuollaista itsyyttä haluakaan, hän kyllä hoitaa itse lapsensa kun annetaan mahsollisuus. Isyys ei velvoita naista mihinkään, isyys on, huolimatta äidistä.
Sinäkö nyt väität, että täällä vaeltaa suuri murheellinen joukko miehiä, joita vaimo on estänyt hoitamasta lasten vaipanvaihdot, yö- ja muut syötöt, oksennusten siivoamiset, iltapesut, hampaiden harjaukset, potattamiset, talvitamineisiin pukemiset, kuumeiset räkätaudit, hampaidentekoitkut, koliikit, vesirokot, uhmaiät jne.? Ja olet ilmeisesti vielä ihan tosissasi vänkäämisen uutteruudesta päätellen?
Huhhuh.
On se meilläkin vaatinut melkoista sovittelua, että ollaan saatu hyvä arki aikaiseksi. Minä tykkään suunnitella ja sanella asioita ja olen tottunut siihen, että ajattelen kaiken valmiiksi. Joissain asioissa annan pallon miehelle. Meillä tuli aiemmin riitaa esimerkiksi kaupassa käynnistä -> nyt tilataan ostokset kotiin. Kotityöt? Minä hoidan ne koska en kestä sitä että mies säätää välissä. Auttaa kun pyydän. Joskus tuli riitaa ruokamenoista ja siitä kumman tililtä maksettiin -> hankittiin yhteinen taloustili, jolta ruoat ostetaan. Mies ei ehkä pidä siitä jos syön sohvalla, mutta ei katso asiakseen mäkättää. Annan hyvillä mielin kaiken raskaan miehen tehtäväksi, koska hän on väkivahva. Samoin ukko saa hoitaa asiat joissa pitää kiivetä korkealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..
Ihan kuin isukki suunnittelisi siinä omia synttäreitään eikä lapsen. Viisivuotias lapsi onkin innolla ampumassa ilmakiväärillä ja pelaamassa minigolfia. Kauhean vaikea on joillekin miettiä asioita sen lapsen kannalta.
Hauskastihan tämä näkyy noissa Häät sulhasen tapaan ohjelmissa, jossa lähes poikkeuksetta sulhanen järjestää itselleen ihan hillittömät bileet ja unohtaa ihan kokonaan morsiamen ja mitä tämä, vieraat, suvun vanhukset ja morsiusneidot tarvitsevat. Monta kertaa puuttuu ihan kyytikin sinne hääpaikalle sille morsiamelle tai panikoidaan hääkirkkoa viikko ennen häitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Kyllähän tavallinen tarina on se, että mies lupailee että juujuu tottakai hän hoitaa vauvaa ja osallistuu ja vähentää omia menojaan jne. Eli kyllä niistä puhutaan. Ne lupaukset vaan jotenkin hups vaan unohtuu kun kaikki ei olekaan niin helppoa kuin miehen ruusunpunaisissa kuvitelmissa.
Kyllä siinä käy niin että naisen mielestä mies onkin luvannut toimivansa jopa telepaattisesti kuten nainen määrää ja käskee. Miehen mielestä on sovittu ihan muusta.
Niin varmaan jotkut miehet ihan todella kokee tekevänsä osansa, kun vahtivat pyydettäessä vauvaa että vaimo saa käytyä suihkussa pikaisesti. Loppuajan voi viettää lepäillen tai harrastuksissa, kun sentään käy töissä ja toinen on vaan kotona. Ja kyllähän mies silloin viime kuussa imuroikin kerran, ja kesällä grillasi!
Naisilla onkin monesti tällaisia ajatuksia. Onko tuo omasta oikeasta elämästäsi vai ihan lonkalta heitettyä yleistystä?
Meilläkin nousi naisen toimesta tuollainen keskustelu esiin, kun hän luki netistä artikkelin meta-töistä ja niiden tekimisistä. Varsin feministinen artikkelili olikin. MInäkin tietysti luin sen. Nainen koki, että suurin osa kotitöistä ja näistä meta-töistä jää hänen vastuulleen. Minä olin tietysti asiasta eri mieltä, koska tunsin kyllä tehneeni oman osani.
Sanoin sitten, että laitetaan hommat paperille ylös ja jaetaan ne tasan puoliksi. Siihen paperiin kirjattiin myös niitä minun tekemiäni juttuja. Niitä, jotka naisilta monesti unohtuu. Ei ainoastaan naisen tekemiä.
Näin tehtiin ja miten kävikään. Minun vapaa-aikani lisääntyi. Nyt olisi paljon enemmän aikaa makoilla sohvalla.
Anna esimerkkejä noista sinun tekemistä jutuista, jotka naiselta usein unohtuu. Kiinnostaisi kuulla.
T. Perheenäiti kerrostalostaOsaa et niistä ymmärtäisi, koska elät kerrostalossa. Mutta yritän silti. Autoon liittyviä asioita täällä ei kannata mainita, kun ne ei teille kelpaa. Nehän voi aina teettää muualla. Samalla tavalla, kuin kodin siivouksenkin voi ulkoistaa. Rahalla selviää molemmista eikä omaa aikaa tarvitsisi niihin käyttää.
Sitten mä pääsääntöisesti hoidin kaupassa käynnit ja ruokien tekemisen. Tiedät kyllä kai, millaista hommaa se perheessä on? Onkin muuten helpottanut huomattavasti, kun nyt tarttee hoitaa tuo homma vain joka toinen viikko.
Siivotessani usein pesin myös saunan ja kylppärin kaakeleineen ja lasiseineen. Kalkkitarroja ei laseissa ollut. Tämä jäi naiselta aina huomaamatta.
Lisäksi mä olin aika hyvin kartalla lapsen vaatetilanteesta. Hoitelin lapsen fysioterapia jutut. Neuvolassakin käytiin joskus kahdestaan (tätähän miehen ei palstamammojen mukaan pitäisi kyetä tekemään). Synttärit ja muut juhlatilaisuudet suunniteltiin kimpassa. Meillä ei siis ollut sitä tilanne, mikä näyttää olevan 90% palstamammojen kotona.
Mä tiedän, että nämä jutut ei ole teille yhtään mitään. Mutta minun vapaa-aikani lisääntyi aika paljon, kun kaikki laitettiin oikeasti puoliksi. Kumppani olikin aika yllättynyt tilanteesta.
Uskotko edustavasi miesten enemmistöä tekemisinesi? Uskotko, että ap:n mies on kaltaisesi? Vai miksi tulet haukkumaan naisia avaukseen, jossa ap:n mies ei osallistu perheensä elämään millään tavoin?
Täältä sivusta huutelen ja kysyn, miksi naisia ei saisi haukkua?
Onko se oikeus myönnetty vain ap;lle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..
Ihan kuin isukki suunnittelisi siinä omia synttäreitään eikä lapsen. Viisivuotias lapsi onkin innolla ampumassa ilmakiväärillä ja pelaamassa minigolfia. Kauhean vaikea on joillekin miettiä asioita sen lapsen kannalta.
Hauskastihan tämä näkyy noissa Häät sulhasen tapaan ohjelmissa, jossa lähes poikkeuksetta sulhanen järjestää itselleen ihan hillittömät bileet ja unohtaa ihan kokonaan morsiamen ja mitä tämä, vieraat, suvun vanhukset ja morsiusneidot tarvitsevat. Monta kertaa puuttuu ihan kyytikin sinne hääpaikalle sille morsiamelle tai panikoidaan hääkirkkoa viikko ennen häitä.
Se on ihan hirveä ohjelma, en tiedä miksi edes joskus päädyn katsomaan, kun harmittaa niin paljon morsiamen puolesta. Miehet ovat kaikki itsekeskeisiä sikoja tai putkinäköisiä urpoja.
Erityisesti on jäänyt mieleen yksi, joka järjesti alien häät jossain bunkkerissa. Halusi esitellä morsiamelle paremmin tätä puolta itsessään eli alien innostusta. Ei raukka tajunnut, että on pääsemässä ihan nätin tia täysjärkisen naisen kanssa naimisiin harrastuksestaan huolimatta. Se morsian kyllä kesti tilanteen tyylikkäästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?
Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?
Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.
On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.
Entäs jos se mies kinuaa lapsia vuosikausia, lupaa tehdä osansa ja olet nähnyt sen leikkivän iloisesti kaverin lasten kanssa. Ja sitten kun onkin se oma lapsi, alkaa työpäivät venymään ja omat harrastukset meneekin perheen edelle ja kaikenlaista muutakin sluibailua kunnes hiljalleen valutaan tilanteeseen jossa mies ei edes tunne niitä lapsiaan. Miten sen olisi voinut ennakoida?
Lapset tehdään itselle, eikä kinuavalle miehelle. Noin.
Ei miehille kannata tehdä lapsia. Etenkään kinuaville.
Teette naiset vaan keskenänne. Saa lapsi sitten parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Ei oo turhaan miehiä vikoineen kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä vaan sellainen miinakenttä miehille. Ihan sama mihin jalkasi lasket, niin aina posahtaa. Turhaahan tässä on yrittää kertoa tai kirjoittaa, miltä jokin asia miehen silmissä näyttää tai vaikuttaa.
Kyllä isänä oleminen, hyvänä sellaisena on tämä päivänä vaikeaa. Mikään ei tunnu kelpaavan eikä varsinkaan miehet kykene mihinkään. Tosin epäilen, onko monikaan kirjoittajista edes parisuhteessa. Tekstin perusteella ei. Koskee sekä miehiä, että naisia.
Ensi viikolla sitten taas uusi aihe. ..
Onko ap:n mies mielestäsi hyvä isä? Pitäisikö hänen tapansa olla isä kelvata vaimolle? Entä lapsille? Eikö saisi vaatia enempää eforttia?
Hyvä isä? Jos sillä olisi reikä päässä sehän olisi kävelevä mulkku. Sen vuoksi se olisikin pitänyt potkia pihalle viettämään tulevan Joulun yksikseen. Ei tarttisi täällä asiaa puida.
Vierailija kirjoitti:
On se meilläkin vaatinut melkoista sovittelua, että ollaan saatu hyvä arki aikaiseksi. Minä tykkään suunnitella ja sanella asioita ja olen tottunut siihen, että ajattelen kaiken valmiiksi. Joissain asioissa annan pallon miehelle. Meillä tuli aiemmin riitaa esimerkiksi kaupassa käynnistä -> nyt tilataan ostokset kotiin. Kotityöt? Minä hoidan ne koska en kestä sitä että mies säätää välissä. Auttaa kun pyydän. Joskus tuli riitaa ruokamenoista ja siitä kumman tililtä maksettiin -> hankittiin yhteinen taloustili, jolta ruoat ostetaan. Mies ei ehkä pidä siitä jos syön sohvalla, mutta ei katso asiakseen mäkättää. Annan hyvillä mielin kaiken raskaan miehen tehtäväksi, koska hän on väkivahva. Samoin ukko saa hoitaa asiat joissa pitää kiivetä korkealle.
Hieno tarina, vaikka ei liitykään keskusteluun mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Moni nainen mieluusti antaisi tämän mahdollisuuden, mutta minkäs teet jos isä haluaa olla semmoinen isä jonka elämä ei liikaa muutu lapsen syntymän jälkeen ja jättää vauva- ja pikkulapsihommat vaimolle. Ajattelee että alkaa sitten olla lapsen kanssa kun voi ottaa sen mukaan omiin harrastuksiin. Kyllä sen miehen pitäisi ihan itse olla aktiivinen heti ensimetreiltä, ja jo ennen lapsen syntymää, ei voi olla niin että on vaimon tehtävä huolehtia että se mies oppii olemaan isä.
Silloin otat erilaisen isän lapsillesi. Helppoa.
Mistä voi käydä hankkimassa lapselleen uuden isän? Otetaanko se vanha vaihdossa?
Kokeile vaikka samaa paikkaa mistä nykyisenkin löysit. Kokeile erilaisia vaatimiksia. Et saa samanlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Kyllähän tavallinen tarina on se, että mies lupailee että juujuu tottakai hän hoitaa vauvaa ja osallistuu ja vähentää omia menojaan jne. Eli kyllä niistä puhutaan. Ne lupaukset vaan jotenkin hups vaan unohtuu kun kaikki ei olekaan niin helppoa kuin miehen ruusunpunaisissa kuvitelmissa.
Kyllä siinä käy niin että naisen mielestä mies onkin luvannut toimivansa jopa telepaattisesti kuten nainen määrää ja käskee. Miehen mielestä on sovittu ihan muusta.
Niin varmaan jotkut miehet ihan todella kokee tekevänsä osansa, kun vahtivat pyydettäessä vauvaa että vaimo saa käytyä suihkussa pikaisesti. Loppuajan voi viettää lepäillen tai harrastuksissa, kun sentään käy töissä ja toinen on vaan kotona. Ja kyllähän mies silloin viime kuussa imuroikin kerran, ja kesällä grillasi!
Naisilla onkin monesti tällaisia ajatuksia. Onko tuo omasta oikeasta elämästäsi vai ihan lonkalta heitettyä yleistystä?
Meilläkin nousi naisen toimesta tuollainen keskustelu esiin, kun hän luki netistä artikkelin meta-töistä ja niiden tekimisistä. Varsin feministinen artikkelili olikin. MInäkin tietysti luin sen. Nainen koki, että suurin osa kotitöistä ja näistä meta-töistä jää hänen vastuulleen. Minä olin tietysti asiasta eri mieltä, koska tunsin kyllä tehneeni oman osani.
Sanoin sitten, että laitetaan hommat paperille ylös ja jaetaan ne tasan puoliksi. Siihen paperiin kirjattiin myös niitä minun tekemiäni juttuja. Niitä, jotka naisilta monesti unohtuu. Ei ainoastaan naisen tekemiä.
Näin tehtiin ja miten kävikään. Minun vapaa-aikani lisääntyi. Nyt olisi paljon enemmän aikaa makoilla sohvalla.
Anna esimerkkejä noista sinun tekemistä jutuista, jotka naiselta usein unohtuu. Kiinnostaisi kuulla.
T. Perheenäiti kerrostalostaOsaa et niistä ymmärtäisi, koska elät kerrostalossa. Mutta yritän silti. Autoon liittyviä asioita täällä ei kannata mainita, kun ne ei teille kelpaa. Nehän voi aina teettää muualla. Samalla tavalla, kuin kodin siivouksenkin voi ulkoistaa. Rahalla selviää molemmista eikä omaa aikaa tarvitsisi niihin käyttää.
Sitten mä pääsääntöisesti hoidin kaupassa käynnit ja ruokien tekemisen. Tiedät kyllä kai, millaista hommaa se perheessä on? Onkin muuten helpottanut huomattavasti, kun nyt tarttee hoitaa tuo homma vain joka toinen viikko.
Siivotessani usein pesin myös saunan ja kylppärin kaakeleineen ja lasiseineen. Kalkkitarroja ei laseissa ollut. Tämä jäi naiselta aina huomaamatta.
Lisäksi mä olin aika hyvin kartalla lapsen vaatetilanteesta. Hoitelin lapsen fysioterapia jutut. Neuvolassakin käytiin joskus kahdestaan (tätähän miehen ei palstamammojen mukaan pitäisi kyetä tekemään). Synttärit ja muut juhlatilaisuudet suunniteltiin kimpassa. Meillä ei siis ollut sitä tilanne, mikä näyttää olevan 90% palstamammojen kotona.
Mä tiedän, että nämä jutut ei ole teille yhtään mitään. Mutta minun vapaa-aikani lisääntyi aika paljon, kun kaikki laitettiin oikeasti puoliksi. Kumppani olikin aika yllättynyt tilanteesta.
Uskotko edustavasi miesten enemmistöä tekemisinesi? Uskotko, että ap:n mies on kaltaisesi? Vai miksi tulet haukkumaan naisia avaukseen, jossa ap:n mies ei osallistu perheensä elämään millään tavoin?
Täältä sivusta huutelen ja kysyn, miksi naisia ei saisi haukkua?
Onko se oikeus myönnetty vain ap;lle?
Täältä toiselta sivulta huutelen, että miksi naisia pitää haukkua? Ei ap:kaan hauku miehiä, vain ihmettelee yhden miehen, sen lastensa isän, käytöstä. Ja sitä täällä moni kommentoi, ei miehiä kollektiivina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?
Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?
Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.
On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.
Entäs jos se mies kinuaa lapsia vuosikausia, lupaa tehdä osansa ja olet nähnyt sen leikkivän iloisesti kaverin lasten kanssa. Ja sitten kun onkin se oma lapsi, alkaa työpäivät venymään ja omat harrastukset meneekin perheen edelle ja kaikenlaista muutakin sluibailua kunnes hiljalleen valutaan tilanteeseen jossa mies ei edes tunne niitä lapsiaan. Miten sen olisi voinut ennakoida?
Lapset tehdään itselle, eikä kinuavalle miehelle. Noin.
Ei miehille kannata tehdä lapsia. Etenkään kinuaville.
Teette naiset vaan keskenänne. Saa lapsi sitten parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Ei oo turhaan miehiä vikoineen kuvioissa.
Näin tapahtuukin yhä enenevissä määrin. Miksi raahata mukanaan lapsentasoista aikamiestä, jos voi valita tasaveraisen kumppanin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se, että ainoa ratkaisu kaikkeen on ero ja syy perheen ongelmiin naisen väärä parinvalinta.
Ei ole syy vaan seuraus.
Ja jos mikään myy keino ei auta, niin miksi se ero ei kelpaa?
Kas kun naisilla on tapana yrittää ja yrittää ja kääntää jokainen kivi ennen eroa. Ei se eroaminen ole mikään helppo läpihuutojuttu, ei varsinkaan kun on lapsia ja yhteinen omaisuus. Joskus ei vaan jaksa, eroaminen on työlästä ja voisi pitää melko varmana ettei tuommoinen mies paljon pistä tikkua ristiin senkään asian eteen, paljon helpompi olisi jos saisi muutoksen aikaan muuten, ja lastenkin kannalta tietysti parempi jos saisi sen ydinperheen toimimaan ja isän olemaan isä, eron jälkeen voi olla ettei lapset enää paljon näe koko miestä. Mutta kyllähän se ero aika väistämättä tulee ennemmin tai myöhemmin, jos tilanne on yhtä paha kuin aloittajalla.
Voisit soittaa parille exälleni tuosta asiasta, että naisenkin pitäisi ensin yrittää yhteistyössä ratkaista onglemia, ennen kuin päättää yksipuolisesti erota. Nainenhan nimenomaan pyyhkii ovesta ulos heti jos ei ole tarpeeksi perhosia vatsassa joka ikinen päivä. Siksi avioeroistakin tilastosta riippuen noin 70-80% on naisten ottamia.
No tosi hyvin olet sisäistänyt tämänkin ketjun sanoman.
Mikäs se tämän kutjun samoma sitten on?
Ap, jos et jaksa enää lukea tätä rönsyilevää keskustelua, niin käy kuitenkin kommentoimassa, jos jotain uutta tapahtuu tai tulee mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Varsin suorasukaista, mutta todenperäistä kirjoitusta. Alapeukkuja tulossa ja reilusti. Minä puolestani annan virtuaalisen yläfemman. Aina vaan on niin paljon helpompaa syyttää sitä toista.
Mitäpä naiset, jos antaisitte miehen olla sellainen isä kun hän haluaa. Mä sain tämän mahdollisuuden kumppaniltani eikä yksikään neuvolakäynti jäänyt käymättä.
Moni nainen mieluusti antaisi tämän mahdollisuuden, mutta minkäs teet jos isä haluaa olla semmoinen isä jonka elämä ei liikaa muutu lapsen syntymän jälkeen ja jättää vauva- ja pikkulapsihommat vaimolle. Ajattelee että alkaa sitten olla lapsen kanssa kun voi ottaa sen mukaan omiin harrastuksiin. Kyllä sen miehen pitäisi ihan itse olla aktiivinen heti ensimetreiltä, ja jo ennen lapsen syntymää, ei voi olla niin että on vaimon tehtävä huolehtia että se mies oppii olemaan isä.
Silloin otat erilaisen isän lapsillesi. Helppoa.
Mistä voi käydä hankkimassa lapselleen uuden isän? Otetaanko se vanha vaihdossa?
Kokeile vaikka samaa paikkaa mistä nykyisenkin löysit. Kokeile erilaisia vaatimiksia. Et saa samanlaista.
Nykyiseni on kyllä ihan hyvä isä, ei ole mitään syytä vaihtaa. Mutta arpapeliähän tuo näyttää monesti olevan, kun miehen tapaa olla isä ei voi tietää ennen kuin miehestä tulee isä. Kovin paljon näyttää olevan liikenteessä kinuavia ja märiseviä passivisaggressiivisia mieslapsia, jotka peruvat halunsa olla isä sitten, kun se lapsi on jo olemassa.
Alue: Aihe vapaa
Tiedät sitten paljon munattomia tossukoita.
Itse asiassa niin minäkin tiedän, mutta ei niitä kukaan ole lapsistaan vieraannuttanut. Ihan ovat itse laiskuuksissaan vieraantuneet.