Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Olet varmaan sukulaiseni ja naimisissa mieheni veljen kanssa. No, vitsit sikseen. Mieheni on perheestä, missä isä (mieheni isä, lasten pappa, minun appiukko) kovaan ääneen kertoo perhekeskeisyydestä, mutta käytännössä on paljon poissa kotoa eikä tee kotona mitään, organisoi mitään juhlia, ruuanlaittoja, puutarhatöitä, ei mitään. Satunnaisesti saattaa saunan lämmittää, kaiken muun tekee vaimonsa ohjeistamana kotitontilla. On aikuinen ihmislapsi. En osannut nähdä tätä seurusteluaikoina. Tai osittain näin mutten osannut ajatella, että miehestä tulisi samanlainen.
Mieheni kysyy kaiken minulta. Omasta mielestään osallistuu ja on aktiivinen isä. Niin, käskytettynö kyllä. Oma-aloitteisuus on lähes nolla. Olemme aloittaneet pariterapian, mutta ainakaan neljässä käynnissä emme ole saaneet asiaan mitään muutosta - olemme keskustelleet asioista ihan samalla tavalla kuin kahden keskenkin. Jatkamme terapiaa, omat katseeni on jo osittain erilliselämässä/ elämässä miten elää sitä yhdessä, mutta sisimmässään erillään. Lapsia meidän ei olisi ikinä pitänyt hankkia, niin karmea malli heille tulee. Mies halusi lapsia enemmän, mutta ei hän oikeasti ymmärtänyt mitä vanhemmuus vaatii.
Ei ole antaa yhtään vinkkejä. Hirveää itsensä uhraamistahan tämä on. Lapsille haluaisi parasta ja ehjän perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä näette kuinka haitallista se kotiäiteys oikeasti on. Nyt me kaikki maksetaan siitä kovaa hintaa kun isät oli vaan töissä tienaamassa eikä oltu äitien kanssa yhtä paljon lasten kanssa. Sellaisia miehenmalleja sitten...
Tekosyy se on tuokin, että laiska voi skipata perheen kanssa vietetyn ajan. Eivät isät sentään koko ajan töissä ole. Jos isä ei halua viettää lapsensa kanssa aikaa, hän ei sitä tee, vaikka ei olisi töissäkään.
Usein näissä "mies kysyy kaiken minulta" tapauksissa on takana se että mies tekisi itse mutta kun hänen tapansa tehdä ei kelpaa. Tarpeeksi monesti kun moititaan ja väheksytään niin passivoituu kuka vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näette kuinka haitallista se kotiäiteys oikeasti on. Nyt me kaikki maksetaan siitä kovaa hintaa kun isät oli vaan töissä tienaamassa eikä oltu äitien kanssa yhtä paljon lasten kanssa. Sellaisia miehenmalleja sitten...
Tekosyy se on tuokin, että laiska voi skipata perheen kanssa vietetyn ajan. Eivät isät sentään koko ajan töissä ole. Jos isä ei halua viettää lapsensa kanssa aikaa, hän ei sitä tee, vaikka ei olisi töissäkään.
Niinpä. Minun äiti oli kotiäiti ja palasi töihin kun menin kouluun. Isä teki pitkiä työpäiviä. Mutta kaikki viikonloput, illat ja lomat isä leikki meidän lasten kanssa, ulkoili meidän kanssa, järjesti enemmän joulua kuin äitini jne. Ei nämä asiat työssäololla selity, että miten ne menee.
Vierailija kirjoitti:
Usein näissä "mies kysyy kaiken minulta" tapauksissa on takana se että mies tekisi itse mutta kun hänen tapansa tehdä ei kelpaa. Tarpeeksi monesti kun moititaan ja väheksytään niin passivoituu kuka vain.
Höpönlöpön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis. Tuota miestä ei selvästi kiinnosta perhe-elämä. Ei halua erota, koska vaimo kiinnostaa. Perhe ei. Varmaan halusi perheen, mutta ei tajunnut etukäteen mitä se perhe tarkoittaa. Nyt yrittää jotenkin luistella elämänsä läpi niin, että vaimo ei jättäisi, mutta ei tarvisi olla perheen kanssa yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Usein näissä "mies kysyy kaiken minulta" tapauksissa on takana se että mies tekisi itse mutta kun hänen tapansa tehdä ei kelpaa. Tarpeeksi monesti kun moititaan ja väheksytään niin passivoituu kuka vain.
Aikuinen ihminen ei passivoidu moitteista. Aikuinen ihminen puhuu asioista puolisonsa kanssa niin kauan, että asiat selkiytyvät ja molemmat tulevat kuulluksi - ja ehkä löytyy kompromissejakin, jotta yhteiselo jatkuu riittävän joustavana ja tasapainoisena. Eikös kestävässä parisuhteessa ole tästä vähän niin kuin kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein näissä "mies kysyy kaiken minulta" tapauksissa on takana se että mies tekisi itse mutta kun hänen tapansa tehdä ei kelpaa. Tarpeeksi monesti kun moititaan ja väheksytään niin passivoituu kuka vain.
Eikö sinusta miehenä olemiseen kuuluisi se, että jos kumppani on eri mieltä miehen tavasta, niin mies toisi esille, että hänelle hänen tapa on tärkeä ja edellyttäisi, että se huomioidaan ja asioista sovitaan kompromissi?
Vai onko oikeasti sinun mielestä miehisyys tuota mitä kirjoitat, että piipitetään joku oma tapa, ja jos kumppani on asiasta eri mieltä, niin loukkaannutaan, mökötetään ja heittäydytään passiivis-aggressiiviseksi niin, että lyödään sitten hanskat tiskiin eikä mielenosoituksena tehdä enää mitään?
Miksi olet tuollaisen kanssa, oliko jo aiemmin tuollainen. No samapa se, sitä ei kiinnosta ja teot kertovat sen. Hyöty tuosta on vain taloudellinen, riittääkö se, mieti tykönäsi. Tuskin seksikään kovin antoisaa tuollaisen kanssa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin koko ketjun, mutta aloittaja ei kertonut lainkaan, millainen miehen oma lapsuus on ollut. Osallistuiko hänen isänsä järjestelyihin? Suunnitteliko hänen isänsä perheen yhteisiä juttuja? Vai oliko siinäkin perheessä niin, että kaikki aloittajan kertomat asiat olivat äidin vastuulla?
Tunnen itseään perhekeskeisiksi kuvailemia miehiä, joille perhekeskeisyys käytännön tasolla tarkoittaa työssäkäyntiä ja palkan kantamista perheelle, jotta perheellä on katto pään päällä ja varaa ruokaan ja muuhun. "Omakotitalo, vaimo, kaksi lasta, farmariauto ja kultainen noutaja" on miehenkin toive, mutta miehen osuus tuossa on vain finanssipuolella. Ja malli on opittu lapsuudenkodissa.
En tiedä, millaisissa väleissa aloittaja on anoppinsa kanssa, mutta jos hyvissä väleissä, voisi jutella joskus anopin kanssa ihan kahdestaan asiasta. Anopilla saattaisi olla jotain vinkkejäkin, mistä narusta kannattaisi kokeilla vetää. Jos mies esimerkiksi on kiinnostunut jääkiekosta, niin saattaa innostua osallistumaan paremmin, jos joku lapsista alkaa harrastaa jääkiekkoa. Tässä pitää vaan muistaa, että harrastukseen kuskaamiset, kaikki turnaukset, kausimaksujen maksamiset yms pitää jättää kokonaan miehen vastuulle. Kun tulee viikonloppuisin pelimatkoja, koko perhe voi osallistua. Kommentissani ei pidä takertua jääkiekkoon, koska jokin muukin asia voi olla isän ja lasten välillä innostava. En väitä, että aloittajan perheessä sataprosenttisen varmasti mies kokisi olevansa ulkopuolinen, mutta silti kuulostaa siltä, ettei miehellä tällä hetkellä ole mitään sellaista asiaa, jota hän innoissaan tekisi perheensä kanssa. Edes lastensa kanssa. Jokin yhteinen juttu siis pitäisi löytää isän ja lasten välille ja siitä jutusta nakittaa vastuu kokonaan isälle.
Kaffebulla kirjoitti:
Tee kuten minä: järjestä kaikki itse ja mies antaa sitten kuluihin ja käytettyyn aikaan nähden sopivan rahallisen korvauksen. Win - win.
Ei se pankkiautomaattina toimiminen korvaa yhteistä aikaa ja läsnäoloa. Rahaa voi tienata ihan itsekin, useimmiten yhdessä ollaan kuitenkin siksi, että halutaan viettää aikaa yhdessä. Tämä ei toteudu jos mies AINA kotona ollessaan nököttää puhelimella tai koneella omissa oloissaan erillään muusta porukasta ja odottaa, että kaikki järkätään hänelle tai potkitaan perseelle, että tekisi edes jotain.
ei-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on vähän samanlainen, vaikka meillä ei olekaan lapsia. Ei osallistu esimerkiksi lomien tai juhlien suunnitteluun eikä ole ikinä kartalla mistään. Ei myöskään ikinä järjestä meille mitään yhteistä, vaan kaikki jää minun harteilleni. Kieltämättä alan olla jo lopeensa kyllästynyt tähän yksipuolisen järjestelyyn, tuntuu että minä vastaan liikaa suunnittelusta ja järjestelyistä ja mies ikäänkuin tulee aina ns. valmiiseen pöytään. Auttaa ja hoitaa kyllä asioita, mutta vasta kun sanotaan mitä pitää tehdä. Asiasta keskustelu ei onnistu, vaan ottaa nokkiinsa. Jotain autismia tai narsismiako lienee?
mietin just iteki että ottasko miestä ikinä...alkumetreillähän sen näkee,millainen mies on,noin suurinpiirtein...jos sitä pitää vetää perässä jo alussa,mitä se on perheenä? onko parempi olla yksin yksin vai yksin perheessä?
Entinen intiaani kirjoitti:
Onko mitään terveydellistä syytä? Alhainen testo, rauta, kilppari, kortisoli?
Masennusta? Traumoja?
Nepsyä? (jos aina ollut tuollainen)Vai onko vain sellainen jota ei kiinnosta mikään tippaakaan?
Kuulostaa kyllä melkoiselta.
Tämä! Kannattaisiko ottaa puheeksi, ihan asiallisesti. Pyytää käymään terveystarkastuksessa, ja jos ei syytä löydy, niin sitten sivit, miten teette työnjaon. Jos ei onnistu niin keskustelet uudestaan, jos ei vieläkään onnistu, niin miettisin , että jatkaisinko suhdetta tuommoisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä sitte naisetkaan osallistu usein sellaseen miehelle mieluisampaan juhlatyyliin että vähemmän krumeluuria ja enemmän relaa. Tyypillisesti ainoastaan justiinan mielipide pätee ja muita ei lasketa.
Jos on 2x aikuista, niin ok,mutta kun on lapset , niin kyllä lapsille pitää järjestää esim synttärit. Sinä ajattelet vain itseäsi.
Hei ap! Viekö sun mies lapsia joskus oma-aloitteisesti esim. Uimahalliin, kesällä uimarannalle, leffaan tai kesällä huvipuistoon jne?
Meillä ei vietettäisi mitään juhlia jos se olisi kiinni siitä, että miehen pitäisi järjestää ne. Ei edes lapsen synttäreitä. Kiva lapsuus olisi varmaan joo.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei vietettäisi mitään juhlia jos se olisi kiinni siitä, että miehen pitäisi järjestää ne. Ei edes lapsen synttäreitä. Kiva lapsuus olisi varmaan joo.
Tai jos miehen pitäisi järjestää mitään matkoja, retkiä tai ylipäänsä missään käymistä kauppareissua lukuunottamatta. Kykittäisiin vaan kotona 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen reilu 30v perheetön mies. En myöskään ole kiinnostunut mistään hössötyksistä tai väkinäisestä yhdessäolosta, vaan koen suuremmaksi juhlan aiheeksi sen, että saan vihdoin olla rauhassa. En vietä omia synttäreitä tai jouluja tai muitakaan juhlia millään tavoin. Jos joku muu järjestää bileet ja saan kutsun, niin toki voin mennä, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta väkisin minua ei saa tällaisiin raahattua. Tämä koskee myös jouluja, jolloin varaan yleensä itselleni reissun johonkin ulkomaille, jotta ei tarvitse osallistua mihinkään ah niin ihaniin, mutta samalla niin nähtyihin joulutraditioihin, jotka tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja teennäisiltä, vaikka lapsena olivatkin hauskoja.
Näen sinun miehessäsi hyvin paljon samaa kuin itsessäni ja ymmärrän varsin hyvin, mistä hänen toiminnassaan on kyse. Anna hänen olla oma itsensä, äläkä väkisin patista mihinkään kissanristiäisiin tms. vaan osta hänelle vaikka matkalahjakortti joululahjaksi, jolla saa lähteä vaikka Rodokselle evakkoon joulun ajaksi keskenään. Kaikki eivät ole luonteeltaan seurallisia tai samanlaisia kuin sinä.
Jos kyseessä on aikuiset keskenään, niin ok, mutta kai nyt tajuat, että kun on niitä lapsia, niin niiden eteen on tehtävä jotain? Ehdottaisin, että sinä et hanki lapsia etkä parisuhdetta.
Oli samanlainen mies. Järkkäsin kaiken arjessa, juhlissa ja lomalla. Lopullisesti paloi pinna kun oltiin ulkomailla reissussa ja olimme menossa johonkin ja hän käveli perässä ja kyseli lapsen lailla mihin seuraavaksi käännytään. Ei viitsinyt edes suunnistaa eikä ollut kuunnellut mihin ollaan menossa. Kyllä, oli minun valitsema paikka koska mies kysyttäessä mihin toivoisi että mennään sanoi aina että ei tiedä, ihan sama, päätä sinä.
Uusi miesystävä onkin ihan eri maata, kuuntelee, suunnittelee ja jopa muistaa mistä olen puhunut ja tykännyt muilla reissuilla ja osaa ehdotella tekemistä joista molemmat tykkään. Oli aika kokemus päästä ensimmäistä kertaa elämässään matkalle jossa kaikki ei ollut omalla vastuulla vaan toinen osasi esim mennä metroon ilman että minä kerroin miten liput toimii.
Laiskuus , saamattomuus ja synnynnäinen vetelyys taustana. Ja varmaan perussuomalainen masennus ja apatia. Ei tuollaiset muutu, itse pääsee vähemmällä kun jättää möllöttäjän möllöttämään itsekseen loppuiäkseen.