Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Innostuuko mies mistään, onko hänellä jotain "omaa juttua"? Jos on, kuinka usein hän pääsee sen pariin ilman perhettä?
Kuulostaa siltä että mies viettäisi aikaa jollain toisella haluamallaan tavalla, ja jos kokee että se on häneltä kielletty niin nyt masentuneena menee päivä kerrallaan perässävedettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!
Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?
ApNo tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.
Eihän se kakku olisi SINUA varten, jos kyse on lapsen syntymäpäivän aamusta! Ei sinun tarvitsisi sitä syödä aamulla tai ylipäätään syödä. Olet loistava esimerkki vain omaa napaansa ajattelevasta "henkilöstä".
No, juurikin tällaiset minäminä-ihmiset eivät osaa nähdä asioita edes omien lasten näkökulmasta. Kun MINÄ en halua, MINÄ en tykkää, MINÄ en välitä, MINUSTA on turhia, mutta sille pienelle lapselle nämä asiat ovat hyvinkin tärkeitä ja tekevät hyvän lapsuuden. Osallistuva, läsnä oleva välittävä vanhempi tekee sen hyvän lapsuuden ja siihen kuuluu myös näitä ehkä itselle epämieluisiakin juttuja (esim. joulupukki tai synttärikakku). Hyi helvata, toivottavasti tuollaiset ihmiset ei lisäänny.
Tunnistaako mies, ettei ole läsnä näissä tilanteissa? En kyllä katsoisi tuollaista, lapsethan tuossa kärsiii. Miehen pitäisi ensinnäkin tunnistaa oma käyttäytyminen, ja miettiä mistä johtuu ja kuinka ratkaists se, joko yksin tai ammattilaisen avulla. Muuten varmaan eroaisin, tekisit kaiken yksin niin kuin ennenkin mutta sinun ap tarvitse katsoa tuollaista vätystä niin mielialasi kohonee.
Lakatkaa hyysäämästä laiskoja miehiä. Laiskuus ei katoa mihinkään. Alkakaa järkkäämään itsellenne treffejä, kukkia ja suklaata. Jätä mies sivuun. Jonkin ajan päästä tuleekin ero mut whatever.
Suurinosa naisista elää ja voi hyvin ilman energiasyöppöä miestä. Jos nyt lasten takia haluatte vielä yrittää niin näyttäkää lapsille mallia terveestä parisuhteesta. Tilatkaa Amazonista family ja couples cards paketti. Pitäkää perhepalavereita joihin otetaan mukaan viikkokalenteri. Sanokaa ääneen et iskäkin saa luvan osallistua tällä viikolla siihen ja siihen. Vaikka ei osallistuisi lapset tajuaa ettei laiskottelijaa katsota hyvällä. Aina iso kehu lapsille viikon päätteeksi kun suorittaa jonkun tehtävän tarran tai viikkorahan kera. Isälle merkitään vihkoon paksu miinusmerkki.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut vasta puolet ketjusta, joten en tiedä onko joku jo kysynyt, mutta mihin aikanaan rakastuit miehessäsi? Onko hän paljon muuttunut?
Rakastuin luotettavuuteen, perhekeskeisyyteen, tapaan kantaa hyvin vastuuta. Tavallaan hän on muuttunut, tavallaan ei. On edelleen vanha luotettava ja vastuunkantava itsensä mitä tulee vaikka työhön. Ja ei perhekeskeisyyden tilanne ole varsinaisesti mitään muuta tullut. Mikään noista asioista ei vain näy käytännössä meidän perheen elämässä. Työssään on luotettava ja vastuunkantava, perheen suhteen ei. Perhekeskeisyys on vain jotain arvomaailman juttuja, mutta ei näy missään teoissa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen reilu 30v perheetön mies. En myöskään ole kiinnostunut mistään hössötyksistä tai väkinäisestä yhdessäolosta, vaan koen suuremmaksi juhlan aiheeksi sen, että saan vihdoin olla rauhassa. En vietä omia synttäreitä tai jouluja tai muitakaan juhlia millään tavoin. Jos joku muu järjestää bileet ja saan kutsun, niin toki voin mennä, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta väkisin minua ei saa tällaisiin raahattua. Tämä koskee myös jouluja, jolloin varaan yleensä itselleni reissun johonkin ulkomaille, jotta ei tarvitse osallistua mihinkään ah niin ihaniin, mutta samalla niin nähtyihin joulutraditioihin, jotka tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja teennäisiltä, vaikka lapsena olivatkin hauskoja.
Näen sinun miehessäsi hyvin paljon samaa kuin itsessäni ja ymmärrän varsin hyvin, mistä hänen toiminnassaan on kyse. Anna hänen olla oma itsensä, äläkä väkisin patista mihinkään kissanristiäisiin tms. vaan osta hänelle vaikka matkalahjakortti joululahjaksi, jolla saa lähteä vaikka Rodokselle evakkoon joulun ajaksi keskenään. Kaikki eivät ole luonteeltaan seurallisia tai samanlaisia kuin sinä.
Toivottavasti pysytkin perheettömänä, jos asenne on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehellä on jokin mielenterveysongelma. Vaikka olisi kuinka introvertti, ei ole normaalia aina istua jossain nurkassa mykkänä samalla, kun oma perhe viettää yhteistä aikaa.
Mulle tuli sama mieleen, koska olen tällaista nähnyt ja jotain masennuksen tyyppistähän siellä taustalla oli. Kun ajattelee, että ei minusta kukaan ole kiinnostunut enkä ole tärkeä tai arvokas, niin ei tule ajatelleeksi sitä, että joku voisi kaivata tällaisen henkilön osallistumista ja huomiota. Silloin ei tajua, että esim lapset kärsivät vanhemman eristäytymisestä yhteisistä hetkistä. Lapsillehan vanhempi on hirveän rakas ja tärkeä, riippumatta siitä millaiseksi masentunut vanhempi oman arvonsa kokee. Masentunut voi kuitenkin tosissaan kuvitella, että kukaan ei mitenkään kiinnitä huomiota hänen vetäytymiseensä tai kaipaa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen reilu 30v perheetön mies. En myöskään ole kiinnostunut mistään hössötyksistä tai väkinäisestä yhdessäolosta, vaan koen suuremmaksi juhlan aiheeksi sen, että saan vihdoin olla rauhassa. En vietä omia synttäreitä tai jouluja tai muitakaan juhlia millään tavoin. Jos joku muu järjestää bileet ja saan kutsun, niin toki voin mennä, jos siltä sattuu tuntumaan, mutta väkisin minua ei saa tällaisiin raahattua. Tämä koskee myös jouluja, jolloin varaan yleensä itselleni reissun johonkin ulkomaille, jotta ei tarvitse osallistua mihinkään ah niin ihaniin, mutta samalla niin nähtyihin joulutraditioihin, jotka tuntuvat lähinnä kiusallisilta ja teennäisiltä, vaikka lapsena olivatkin hauskoja.
Näen sinun miehessäsi hyvin paljon samaa kuin itsessäni ja ymmärrän varsin hyvin, mistä hänen toiminnassaan on kyse. Anna hänen olla oma itsensä, äläkä väkisin patista mihinkään kissanristiäisiin tms. vaan osta hänelle vaikka matkalahjakortti joululahjaksi, jolla saa lähteä vaikka Rodokselle evakkoon joulun ajaksi keskenään. Kaikki eivät ole luonteeltaan seurallisia tai samanlaisia kuin sinä.
Hyvä ja selkeä vastaus.
Voisitko missään tilanteessa kuvitella tekeväsi joitain asioita (joista et itse välitä) sen vuoksi, että se tuottaa iloa toiselle ihmiselle? Esim. vieväsi mummollesi / äidillesi / kummilapsellesi syntymäpäivälahjan tai vaikka keittäväsi aamukahvin juuri heränneelle puolisollesi, vaikka et itse juo kahvia. Jos et ikinä toimisi näin, niin miten perustelet sen?
Opittu malli. Sinun tulisi toimia herättelevänä osapuolena tässä asiassa, jotta kykenisi elämään täydempää elämää.
Minun mies oli myös sivuhahmo kun lapset syntyi, mutta kasa lapsuudentraumojahan sieltä taustalta löytyi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on käyty tästä aiheesta kotona keskustelua. Että miksi mies ei halua tehdä mitään perheensä kanssa, ei suunnittele mitään eikä ehdota yhtään mitään. Kaikki mitä on tehty, on minun aloitteestani. Juteltiin sitten tästä. Sanoin suoraan että saa minut tuntemaan siltä että ei halua olla meidän kanssa. Että miksi edes ollaan yhdessä. Mies mietti asiaa ja tuli siihen tulokseen että on oppinut kotoa tämmöisen miehen mallin. Isänsä ihan samanlainen. Ja onkin nyt hyvin etäinen pojalleen. Mieheni tähän heräsi kun sanoin että semmoinen etäinen isäkö haluaa omilleen olla tulevaisuudessa, ei halua olla sellainen. Nykyään touhuavat asioita kun minä olen viikonlopun töissä. Ei enää valita koko aikaa jos mennään vaikka yhdessä kaikki hoploppiin ja lähtee ilman narinaa mukaankin. Paljon parempi nyt, heräsi tuon keskustelun myötä ajattelemaan asiaa. Aiemmin ei ollut tullut ajatelleeksi.
Vierailija kirjoitti:
Opittu malli. Sinun tulisi toimia herättelevänä osapuolena tässä asiassa, jotta kykenisi elämään täydempää elämää.
Minun mies oli myös sivuhahmo kun lapset syntyi, mutta kasa lapsuudentraumojahan sieltä taustalta löytyi
Ei kai AP sentään voi ryhtyä miehensä terapeutiksi tai kasvattajaksi. Kyllä aikuisen miehen pitäisi itse laittaa oma elämänsä kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta voin sanoa, että perhe on tyytyväinen, kun kaikki puhaltaa yhteen hiileen. Vanhemmille kuuluu molemmille arjen ja juhlankin hoitaminen. Sellainen perässä vedettävä puoliso, joka ei tee mitään yhteisten asioiden eteen, käy todellakin rasittavaksi ajan mittaan. Minä ajattelen niin jo lähtökohtaisesti, että molemmat vanhemmat osallistuu kodin askareisiin. Se on mielestäni päivän selvää.
Jos sitten puolisosta paljastuukin tuollainen vapaamatkustelija,
niin lopulta sitä huomaa jossain vaiheessa, että miksi pidän taloudessani aikuisvauvaa.
Muista erillään puhumatta möllöttävä isä on lapsille vahingollinen ja pelottavakin. Ei sellaisen isän kanssa halua olla tekemisissä. Lapset kyllä huomaavat tuollaiset asiat, ja isän pitäisi itsekin tiedostaa, että toimii väärin.
Sinuna ap lopettaisin kaiken kyselyn, mitä mies haluaa tehdä. Siitä ei selvästikään ole mitään hyötyä, vaikka varmasti hän mielessään hautoo jotain. Sen sijaan ilmoittaisin, että suhteenne ja perhe-elämänne rakoilee pahasti tämän takia, ja että apua on haettava, ja tilanteen muututtava, jos se halutaan pelastaa. Jos mitään ei rupea tapahtumaan, eikä mies suostu puhumaan mistään, laittaisin eron vireille. Tuollaisenaan elämänne on henkistä väkivaltaa.
Lasten kanssa tekisin omia juttuja, ja jos isää ei innosta osallistua, jääköön kotiin möllöttämään. Lapset saattavat pitää jopa enemmän sellaisesta puuhastelusta, jossa mykkä ja eristäytyvä isä ei ole mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opittu malli. Sinun tulisi toimia herättelevänä osapuolena tässä asiassa, jotta kykenisi elämään täydempää elämää.
Minun mies oli myös sivuhahmo kun lapset syntyi, mutta kasa lapsuudentraumojahan sieltä taustalta löytyi
Samaa mieltä. Mutta oletko koskaan ajatellut että miksi se nainen on aina se joka joutuu olemaan herättelijänä miehelle henkisen kasvun tiellä? Minä olen tätä miettinyt. Haluaisin tavata joskus miehen joka olisi itse tähän hommaan lähtenyt ilman isompaa kriisia joka olisi toiminut sysäyksenä itsensä tutkiskeluun. Kuten esim. avioero. Se vaan on melko kurjaa, että moni mies alkaa tutkia itseään, käyttäytymistään ja lapsuuttaan vasta kun ensimmäinen vaimo on jättänyt. Osa ei vielä silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun miehesi ole vapaamatkustaja, vaan häntä ei kiinnosta.
Sitähän minä olen ajatellutkin. Mutta kun olen räjähtänyt siitä, että miksi ei kiinnosta perheen yhteinen ja miksi sitten perheen halusi, niin loukkaantuu verisesti. Ja väittää, että kiinnostaa. Ap
Oletko ikinä kysynyt edes mieheltäsi miten hän haluaisi lasten synttärit juhlia ? Oletko kysynyt miten hän haluaisi viettää lasten kanssa aikaa ? Tässä kun sinun vastauksia lukee, kaikki lähtee sinun aikatauluista ja mies kuin myös lapset joutuvat tekemään niin kuin sinä tahdot ja sinun valitsema ajankohtana, vain koska sinä olet päättänyt miten teidän perheessä asiat tehdään. Kuuntele muitakin ihmisiä älä sanele ja syyttele. Ja tiedätkö mitä, minun isä ei syönyt koskaan kakkua ei ikinä, kun ei tykännyt, ei jäänyt traumoja, mutta isäni opetti minut kalastamaan, purjehtimaan ja käyttämään työkaluja. Vaikka en poika ole.
Eli jos mies ei halua juhlia lapsen synttäreitä millään tavalla niin niitä ei sitten juhlita? Lapsi ei saa lahjaa, onnitteluja tai kakkua koska isästä se ei ole tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Opittu malli. Sinun tulisi toimia herättelevänä osapuolena tässä asiassa, jotta kykenisi elämään täydempää elämää.
Minun mies oli myös sivuhahmo kun lapset syntyi, mutta kasa lapsuudentraumojahan sieltä taustalta löytyi
En ole ap, mutta minä herättelin vuosia ensimmäistä miestä siitä, ettei hän tee mitään perheen eteen, eikä käy meidän kanssa perheenä missään (esim. huvipuisto, joku matka tai korkeasaari).
Hän siihen sanoi, että kyllähän hän keittää joskus aamukahvin.
Hän ei kehittynyt asiassa sitten mitenkään, joten näytin ovea lopulta. Toistakymmentä vuotta sitä palvelin sisäkkönä.
>>Masentunut voi kuitenkin tosissaan kuvitella, että kukaan ei mitenkään kiinnitä huomiota hänen vetäytymiseensä tai kaipaa häntä. <<
Tai sitten kyseessä on marttyyri, joka haluaa hallita ja manipuloida, ja kokee lapset kilpailijoikseen.
Tässä näette kuinka haitallista se kotiäiteys oikeasti on. Nyt me kaikki maksetaan siitä kovaa hintaa kun isät oli vaan töissä tienaamassa eikä oltu äitien kanssa yhtä paljon lasten kanssa. Sellaisia miehenmalleja sitten...
Huonot, etäiset ja poissaolevat isät periyttävät mallejaan pitkään.
Tämä. Äiti tekee ja järjestää niitä kivoja juttuja ja juhlia lapsia varten ja ajatellen sitä, mistä lapset nauttii, ja miestä harmittaa, kun häntä ja hänen halujaan ei ajatella lasten kustannuksella. Todellinen mieslapsi.