Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla sen verran tyhjää aikaa, että suunnittelee asiat joulukuusista lähtien Varmaan tulet itkemään kun itse sait (siis jouduit) koristelee sen nykypäivän instatrendin mukaan ja miehesi olisi halunnut laittaa vanhan ajan palloja vain eikä pitsinyplätä kurjenniekkoja suomalaisen alkuperäiskansojen kuvioin

Sinulla ei tainnut olla aikaa lukea koko aloitusta? Kommentoit kuitenkin. Minäpä spoilaan mies ei osallistu mihinkään eikä ehdota mitään trendejä vaan vastaa kaikkeen että päätä sinä. Ei halua viettää aikaa perheen kanssa, eikä lasten kanssa, väittää että on kiinnostunut niistä, mutta vain möllöttää nurkassa. Todennäköisemmältä kuulostaa, että mies on masentunut ja ei halua olla perheen kanssa ollenkaan. Lapsikin muuten huomaa sen.

Samanlainen mieslapsi on täälläkin. Tekee, jos antaa erittäin tarkat ohjeet. Muuten jättää tekemättä tai jos pyytää (=käskee) tekemään, saattaa heittäytyä herjaksi ja sanoa suoraan, ettei tee. Sitten valittaa minulle, että huudan, kun apua ei tule vaikka pyytää, eikä osallistu vaikka on oma perhe kyseessä.

Lasten juhlissakin ja jouluna istuisi vain koneella, eikä osallistuisi edes niin, että vahtisi lapsia että minä saan tehtyä. Raadan vaikka mitä tarjottavaksi pöytään niin jouluna kuin synttäreilläkin ja mies vaan istuu, eikä vahdi edes lasta, ettei tule tuhoamaan keittiöön. Lapsi on siis vielä niin pieni, että parempi kun pysyy poissa keittiöstä tai on kakkutaikinat, kermavaahdot ja porkkanalaatikot lattialla, jos sinne tulee.

Varmaan jotain miehen suhtautumisesta kertoo, että kun lapsia oli vain yksi, hänen perheensä oli edelleen omat vanhemmat ja sisko. Vasta sitten kun tuli toinenkin lapsi (jonka itse halusi, ekaa ei kuulemma halunnut), alettiin olla perhe.

No, tässä vaiheessa tuntuu siltä, että saa jatkossa olla vain sen "oikean" perheensä kanssa  ja minä olen meidän perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Naiset tekevät juhlapäivistä ja lomista aina aina kauhean härdellin. Aivan kuin lapset kuolisivat jos eivät saa synttärikakkua.

Ja ilmeisesti miehet on niin itsekkäitä, että jos he saisivat päättää, ei lapsille järjestettäisi kivaa tekemistä, ihania muistoja ja juhlia juhlapäivinä vaan koko perhe möllöttäisi jokainen omassa nurkassaan jurottamassa.

Sanotaan nyt vielä kerran ja selkeästi: mies ei uskalla sanoa mielipidettään! Ja syystä että joskus seurustelun vakiintuessa ap on tyrmännyt tarpeeksi monta kertaa hänen ideansa ja tapansa tehdä asioita. Vuosien saatossa mies on kadottanut oman tahtonsa, koska se on aina jyrätty jollain tavalla. Helpommalla hän pääsee kun antaa vaimon touhata mielensä mukaan ja tämä pysyy siten tyytyväisenä. Ja uskokaa tai älkää, näin miehet ajattelevat. Mutta sitten kun alkaa se inttäminen, että mitä mieltä olet, mies yrittää kovasti miettiä, miten nainen sen sitten haluaisi tehdä. Koska jos sanoisi suoran mielipiteensä, mies tietää sen olevan väärin ja naisen tekevän silti oman päänsä mukaan. Alapeukuttakaa rauhassa, mutta näin asia monessa suhteessa vain on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun miehesi ole vapaamatkustaja, vaan häntä ei kiinnosta.

Sitähän minä olen ajatellutkin. Mutta kun olen räjähtänyt siitä, että miksi ei kiinnosta perheen yhteinen ja miksi sitten perheen halusi, niin loukkaantuu verisesti. Ja väittää, että kiinnostaa. Ap

Oletko ikinä kysynyt edes mieheltäsi miten hän haluaisi lasten synttärit juhlia ? Oletko kysynyt miten hän haluaisi viettää lasten kanssa aikaa ? Tässä kun sinun vastauksia lukee, kaikki lähtee sinun aikatauluista ja mies kuin myös lapset joutuvat tekemään niin kuin sinä tahdot ja sinun valitsema ajankohtana, vain koska sinä olet päättänyt miten teidän perheessä asiat tehdään. Kuuntele muitakin ihmisiä älä sanele ja syyttele. Ja tiedätkö mitä, minun isä ei syönyt koskaan kakkua ei ikinä, kun ei tykännyt, ei jäänyt traumoja, mutta isäni opetti minut kalastamaan, purjehtimaan ja käyttämään työkaluja. Vaikka en poika ole.

Säälittävän vätysmiehen trollaus nro 1000. On se rankkaa kun olet pilannut itse perhe-elämäsi ja nyt yrität epätoivoisesti syyllistää ap:tä ja muita. Miehet ovat ilmeisesti niin avuttomia etteivät kykene kommunikoimaan proaktiivisesti vaan tarvitsevat kysyjän kysymään "mitä haluat?". Selittää kyllä paljon vätysten ajatusmaailmaa tällainen. Ap on varmasti toiminnassaan ottanut huomioon LASTEN toiveet, miksi miehen toiveet ovat jotain niin uniikkia ja herkkää ettei mies kykene niistä puhumaan? Sinun kannattaa kääntyä terapeutin puoleen ja samalla opetella sosiaalisia taitoja. Tai tietenkin se että sinulta puuttuu jotain on joko äitisi tai ex-vaimosi vika. Hohhoijaa. Olet toivoton tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan nyt vielä kerran ja selkeästi: mies ei uskalla sanoa mielipidettään! Ja syystä että joskus seurustelun vakiintuessa ap on tyrmännyt tarpeeksi monta kertaa hänen ideansa ja tapansa tehdä asioita. Vuosien saatossa mies on kadottanut oman tahtonsa, koska se on aina jyrätty jollain tavalla. Helpommalla hän pääsee kun antaa vaimon touhata mielensä mukaan ja tämä pysyy siten tyytyväisenä. Ja uskokaa tai älkää, näin miehet ajattelevat. Mutta sitten kun alkaa se inttäminen, että mitä mieltä olet, mies yrittää kovasti miettiä, miten nainen sen sitten haluaisi tehdä. Koska jos sanoisi suoran mielipiteensä, mies tietää sen olevan väärin ja naisen tekevän silti oman päänsä mukaan. Alapeukuttakaa rauhassa, mutta näin asia monessa suhteessa vain on.

Eikö se olisi sille miehellekin parempi puhua ne asiat läpi ja sopia, että molemmat on tärkeitä ja molempien mielipiteet tarvitaan, kun on kyse perheestä? Miksi se mies suostuu oman mielipiteen jyräämiseen eikä puhu vaan mukautuu? Mököttää jostain alkuaikoina tapahtuneesta, josta ei varmaan edes puhunut silloin? Tuollaiset asiat vain paisuvat, kun niistä ei puhuta.

Tee kuten minä: järjestä kaikki itse ja mies antaa sitten kuluihin ja käytettyyn aikaan nähden sopivan rahallisen korvauksen. Win - win.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan nyt vielä kerran ja selkeästi: mies ei uskalla sanoa mielipidettään! Ja syystä että joskus seurustelun vakiintuessa ap on tyrmännyt tarpeeksi monta kertaa hänen ideansa ja tapansa tehdä asioita. Vuosien saatossa mies on kadottanut oman tahtonsa, koska se on aina jyrätty jollain tavalla. Helpommalla hän pääsee kun antaa vaimon touhata mielensä mukaan ja tämä pysyy siten tyytyväisenä. Ja uskokaa tai älkää, näin miehet ajattelevat. Mutta sitten kun alkaa se inttäminen, että mitä mieltä olet, mies yrittää kovasti miettiä, miten nainen sen sitten haluaisi tehdä. Koska jos sanoisi suoran mielipiteensä, mies tietää sen olevan väärin ja naisen tekevän silti oman päänsä mukaan. Alapeukuttakaa rauhassa, mutta näin asia monessa suhteessa vain on.

Tämä ei pidä paikkaansa meidän parisuhteessa. En ole edes seurusteluaikana tyrmännyt miehen ideoita ja tapoja. En osaa sanoa onko monella muulla noin miten kirjoitat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehet nyt on tollasia. Itsekkäitä ja laiskoja. Miettikää sitä, ennen kuin hankitte lapsia.

Ei mun mies ainakaan ole itsekäs ja laiska. Eksä oli ja siksi eksä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi näkökulma: Mies haluaa vaimon ja perheen omaan elämäänsä koristeiksi, niin että hän voi sitten etäältä ihailla tuota idylliä joka on hänen omansa. Ei siihen ole tarkoituskaan osallistua, vaimon kuuluu se perhe hoitaa, mies vaan katselee ja ihailee aikaansaannostaan. On ylpeä että siemenensä iti, siinäpä sitä jo onkin panostusta tarpeeksi, eikö vain, mitä vielä voit haluta, hohhoijaa?

Tämä ei ole vain yksi näkökulma, vaan taitaa olla perimmiltään aika monen miehen oikea ajatusmaailma. Vaimo ja perhe-elämä tuo sen oikean ja miehisen miehen statuksen, joka on monelle miehelle se ainoa  syy parisuhteessa pysymiselle (saman katon alla muuttamiselle, sillä saa sitä naista muualtakin) ja lasten hankkimiselle. Jos niitä ei ole, niin on luuseri ja peräkammarin poika, vaikka kuinka olisi muuten elämässä puitteet kohdallaan. Typerää, mutta valitettavan usein ihan totta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet nyt on tollasia. Itsekkäitä ja laiskoja. Miettikää sitä, ennen kuin hankitte lapsia.

Ei mun mies ainakaan ole itsekäs ja laiska. Eksä oli ja siksi eksä.

Minunkaan mielestä miehet ei yleensä ole itsekkäitä ja laiskoja. Oma isäni oli osallistuva ja paljon läsnä, myös molemmat veljeni ovat sitä omien perheidensä kanssa. Ja ystävieni miehet. Siksi en osannut yhtään etukäteen aavistaa, että mieheni voisi olla tällainen kun on, kun hän kuitenkin oli ennen lapsia perhekeskeinen ja halusi todella paljon perustaa perheen ja saada lapsia.

Ap

Vetäytyy omiin oloihinsa??? Onko traumalapsuutta taustalla. Viettääkö muuten perheen kanssa aikaa? Saattaa olla että vedät yliöverit niiden juhlien kanssa ja älähdät liian pienistä virheistä. Silloin toinen ei halua olla tiellä. Kokeile keskustella yhteisiä visioita, älä käskytä, juttele ajoissa. Toi vetäytyminen o kyl paljon parempi kui naapurin jatkuva rähinä ja huuto. Supersiivous, rähinäkänni joulu ja lahjaksi lapsille pitkä terapia ja kasa traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä sitte naisetkaan osallistu usein sellaseen miehelle mieluisampaan juhlatyyliin että vähemmän krumeluuria ja enemmän relaa. Tyypillisesti ainoastaan justiinan mielipide pätee ja muita ei lasketa.

Just tätä minä, 8, yritin sanoa. Ihan yhtälailla muijat nyrpistää nenäänsä miehen ehdottamille saunailloille kuin mies naisen ehdottamille synttäreille. Miehet on vaan sen verran fiksuja, että antavat useimmiten vaan periksi, kun eivät jaksa vääntää ja draamailla. Pidemmän päälle tuollainen joustaminen vaan menee siihen, ettei mielipidettä huomioida lopulta ollenkaan ja silloin toisen odotukset jää kokonaan täyttämättä ja siitä se eristäytyminen lähtee.

Siis kuvitteletko sinä, että äidit ITSEÄÄN varten järjestävät jotain pikkulasten synttärijuhlia? Tai lähtevät ITSEÄÄN varten johonkin lasten leikkipaikkaan ja sen jälkeen jäätelölle? Että äidit ihan yksinäänkin menisivät sinne ITSEÄÄN viihdyttääkseen..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet nyt on tollasia. Itsekkäitä ja laiskoja. Miettikää sitä, ennen kuin hankitte lapsia.

Ei mun mies ainakaan ole itsekäs ja laiska. Eksä oli ja siksi eksä.

Minunkaan mielestä miehet ei yleensä ole itsekkäitä ja laiskoja. Oma isäni oli osallistuva ja paljon läsnä, myös molemmat veljeni ovat sitä omien perheidensä kanssa. Ja ystävieni miehet. Siksi en osannut yhtään etukäteen aavistaa, että mieheni voisi olla tällainen kun on, kun hän kuitenkin oli ennen lapsia perhekeskeinen ja halusi todella paljon perustaa perheen ja saada lapsia.

Ap

Puhuitteko ennen perheen perustamista siitä, miten lapset kasvatetaan, mitä niille halutaan opettaa, ja mitä niiden kanssa tehdään? Haaveiliko mies perhe-elämästä ja siitä, mitä siihen hänen mielestään kuuluu, vai oliko unelmat sitä, että haluan perheen ja lapsia, ilman kuvitelmia siitä, mitä se perhe-elämä sisältäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vetäytyy omiin oloihinsa??? Onko traumalapsuutta taustalla. Viettääkö muuten perheen kanssa aikaa? Saattaa olla että vedät yliöverit niiden juhlien kanssa ja älähdät liian pienistä virheistä. Silloin toinen ei halua olla tiellä. Kokeile keskustella yhteisiä visioita, älä käskytä, juttele ajoissa. Toi vetäytyminen o kyl paljon parempi kui naapurin jatkuva rähinä ja huuto. Supersiivous, rähinäkänni joulu ja lahjaksi lapsille pitkä terapia ja kasa traumoja.

Tuollaisella vetäytymisellä ja välinpitämättömyydellä se isä aiheuttaa niille omille lapsilleen myös traumoja... Hieno iskä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet nyt on tollasia. Itsekkäitä ja laiskoja. Miettikää sitä, ennen kuin hankitte lapsia.

Ei mun mies ainakaan ole itsekäs ja laiska. Eksä oli ja siksi eksä.

Minunkaan mielestä miehet ei yleensä ole itsekkäitä ja laiskoja. Oma isäni oli osallistuva ja paljon läsnä, myös molemmat veljeni ovat sitä omien perheidensä kanssa. Ja ystävieni miehet. Siksi en osannut yhtään etukäteen aavistaa, että mieheni voisi olla tällainen kun on, kun hän kuitenkin oli ennen lapsia perhekeskeinen ja halusi todella paljon perustaa perheen ja saada lapsia.

Ap

Sitä suuremmalla syyllä kehottaisin nyt ottamaan esiin terapian, joko yhdessä ja/tai mies yksin. Vanhemmuus on niin iso muutos elämässä, että se nostaa pintaan meissä kaikissa kaikenlaista, yllättävääkin. Vanhemmuutta ei pääse pakoon, ja joillekin elämänmuutoksen totaalisuus on jopa ahdistavaa, mikä näkyy sitten moninaisin tavoin. Valitettavasti tällainen vetäytyminen on merkki nyt jostakin. Aika nostaa kissa pöydälle ja isosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet nyt on tollasia. Itsekkäitä ja laiskoja. Miettikää sitä, ennen kuin hankitte lapsia.

Ei mun mies ainakaan ole itsekäs ja laiska. Eksä oli ja siksi eksä.

Minunkaan mielestä miehet ei yleensä ole itsekkäitä ja laiskoja. Oma isäni oli osallistuva ja paljon läsnä, myös molemmat veljeni ovat sitä omien perheidensä kanssa. Ja ystävieni miehet. Siksi en osannut yhtään etukäteen aavistaa, että mieheni voisi olla tällainen kun on, kun hän kuitenkin oli ennen lapsia perhekeskeinen ja halusi todella paljon perustaa perheen ja saada lapsia.

Ap

Puhuitteko ennen perheen perustamista siitä, miten lapset kasvatetaan, mitä niille halutaan opettaa, ja mitä niiden kanssa tehdään? Haaveiliko mies perhe-elämästä ja siitä, mitä siihen hänen mielestään kuuluu, vai oliko unelmat sitä, että haluan perheen ja lapsia, ilman kuvitelmia siitä, mitä se perhe-elämä sisältäisi?

Puhuttiin tietenkin monestakin asiasta etukäteen, mutta enpä minä arvannut esim. sitä ottaa puheeksi, että aikooko lasten synttäreillä syödä kakkua tai että aikooko syödä joulupuuron samassa ruokapöydässä lasten kanssa.

Ap

Olen lukenut vasta puolet ketjusta, joten en tiedä onko joku jo kysynyt, mutta mihin aikanaan rakastuit miehessäsi? Onko hän paljon muuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap teet itsestäsi ja kaikista tapahtumista noin helvetinmoisen numeron? Ketä tahansa normaalia miestä alkaisi ahdistaa!

Tapahtumista? Eli että lauantaina käydään perheen kesken jätskillä? Tai tiistai-iltana pelattaisiin perheen kesken seurapeliä? Tai että lasten synttäriaamuina on synttärikakku? Kertoisitko mikä sellaisessa ahdistaa normaalia miestä?

Ap

No tuo on just numeroiden tekemistä. Sinä haluat sanoa että mitä tehdään milloin ja miten, miksi perheen pitää käydä jäätelöllä tiettynä päivänä, miksi sitäkään ei voi tehdä ilman aikatauluja ja mennä ihan vaan jäätelölle joskus ei mitenkään suunnitellusti. Miksi se kakku pitää aamulla olla ? Miksei päivällä tai illalla esim päivällisen jälkeen ? Itse en ainakaan söisi edes aamulla kakkua, kun en aamulla voi makeaa syödä. Ihmiset on erilaisia ja kyllä kun töissä on tietyt ajat ja rutiinit, lapsilla on koulussa ja päivähoidossa rutiinit, miksi pitäisi olla kalenteri ja kellon ajat vielä vapaalla ? Ahdistaisi minuakin tuollaisen kanssa elää, vaikka ole nainen.

Eihän se kakku olisi SINUA varten, jos kyse on lapsen syntymäpäivän aamusta! Ei sinun tarvitsisi sitä syödä aamulla tai ylipäätään syödä. Olet loistava esimerkki vain omaa napaansa ajattelevasta "henkilöstä". 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on vähän samanlainen, vaikka meillä ei olekaan lapsia. Ei osallistu esimerkiksi lomien tai juhlien suunnitteluun eikä ole ikinä kartalla mistään. Ei myöskään ikinä järjestä meille mitään yhteistä, vaan kaikki jää minun harteilleni. Kieltämättä alan olla jo lopeensa kyllästynyt tähän yksipuolisen järjestelyyn, tuntuu että minä vastaan liikaa suunnittelusta ja järjestelyistä ja mies ikäänkuin tulee aina ns. valmiiseen pöytään. Auttaa ja hoitaa kyllä asioita, mutta vasta kun sanotaan mitä pitää tehdä. Asiasta keskustelu ei onnistu, vaan ottaa nokkiinsa. Jotain autismia tai narsismiako lienee?

Kuulostaa, että "joudut" järjestämään asioita joita itse haluat. Olisit tyytyväinen, kun mies tulee sitten siihen valmiiseen pöytään ihan vaan sinua miellyttääkseen.