Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkillisiä miehiä tässä ketjussa. Miksi perheen, vaimon ja lasten etu ei ole ykkönen tärkeysjärjestyksessä?
Menenpä pussaamaan omaani, hän hoiti hommansa kunnialla.Miksi vaimon edun pitäisi olla miehelle ykkänen? Eihän miehenkään etu ole naiselle.
Tottakai on. "Kilpailkaa toistenne kunnioittamisessa" eli sen saa takaisin, minkä antaa. Ikävä kyllä tämä toimii vain molempiin suuntiin tai ei lainkaan. Parisuhde- ja perhekeskeinen puoliso on kaltaiselleen suuri onni. Minä ensin -ihmisten soisi olevan vain keskenään, ja mielellään heidänkaltaisilleen ei lapsia lainkaan, ellei edes heitä pysty laittamaan oman etunsa ja mukavuudenhalunsa edelle.
Eli tarkoitat siis sanoa että vaimon pitäisi laittaa miehensä etu omansa edelle myös?
Ks ed. Mulla on jokseenkin vanhanaikainen näkemys avioliitosta. Siinä ollaan yhteen hiileen puhaltava tiimi, yksikkö, ja puolisot arvostavat toisiaan, haluavat toisilleen hyvää ja haluavat pitää toisiaan hyvänä.
Näin ollen näen hyvin vähän eroa meidän edun, oman edun ja toisen edun välillä. Joten rautalangasta, kyllä. Tosin jos mies (tai vaimo) vaan ottaa ja ottaa eikä ymmärrä omaa panostaan kokonaisuudessaan, eihän se toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, joulu ja synttärit veks, tilatkaa vaikka pizzaa jos oikein hätä iskee sitten aattona. Voitte myös vaikka askarrella itse lahjat toisillenne jostain vessapaperihylsyistä. Tekis varmaan ihan hyvää lapsillekin kokeilla vähän yksinkertaisempaa joulua, niin eivät sitten odota lahjavuorta ja kaikkea hienoa jatkossakaan?
Kieltämättä itseänikin vähän hirvittää, mihin maailma on menossa jos lasten synttäreiden ja joulun keskiössä on vaan kulutus ja ylensyönti. Eikö joskus vielä ollut niin, että tärkeintä oli yhdessäolo? Sitä voi tehdä ilmaiseksi eikä kenenkään tarvi järjestää sitä.
Siksi koska naista harmittaa se että mies ei tee kuten nainen haluaa. Nainen haluaa määrätä että pitää ollan hänenmukaisensa tilaisuudet, ja miehen pitää haluta samaa, ja tarmokkaasti toimia niiden saavuttamiseksi. Jos miestä ei kiinnosta, se harmittaa, harmittaa jopa ihan avioeroon asti. Jokaisen pitäisi ymmärtää että toinen ihminen ei ole sinun jatkeesi
Ei, kun naista harmittaa kun mies vaan täysin tahdottomana odottaa että nainen hoitaa kaiken, ei esitä omaa mielipidettään mutta tekee selväksi ettei naisen suunnittelema ole hyvä. Saati että mies oma-aloitteisesti ehdottaisi jotain tekemistä tai vaikka ohjelmaa sinne juhliin ja järjestäisi sen sitten.
Niinnin, eli miehen pitää tehdä kuten nainen määrää ja haluaa, juurihan niin sanoin. Nainen määrää että pitää olla tällainen juhla, ja sitten miehen pitää tehdä.
Juhlittiinko teillä kotona, kun olit itse lapsi synttäreitä? Halusitko itse silloin kakkua, herkkuja ja juhlia kavereiden kanssa? Itse ainakin 80-luvulla rakastin synttäreitä ja aina oli kakkua tarjolla kaverienkin synttäreillä. Olisin pitänyt kisoista +kakusta varmasti, mutta pitänyt grillausta ilman kakkua tylsänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkillisiä miehiä tässä ketjussa. Miksi perheen, vaimon ja lasten etu ei ole ykkönen tärkeysjärjestyksessä?
Menenpä pussaamaan omaani, hän hoiti hommansa kunnialla.Miksi vaimon edun pitäisi olla miehelle ykkänen? Eihän miehenkään etu ole naiselle.
Tottakai on. "Kilpailkaa toistenne kunnioittamisessa" eli sen saa takaisin, minkä antaa. Ikävä kyllä tämä toimii vain molempiin suuntiin tai ei lainkaan. Parisuhde- ja perhekeskeinen puoliso on kaltaiselleen suuri onni. Minä ensin -ihmisten soisi olevan vain keskenään, ja mielellään heidänkaltaisilleen ei lapsia lainkaan, ellei edes heitä pysty laittamaan oman etunsa ja mukavuudenhalunsa edelle.
Eli tarkoitat siis sanoa että vaimon pitäisi laittaa miehensä etu omansa edelle myös?
Jos on perheellinen niin kyllä se olisi se koko perheen etu laitettava etusijalle. Ei äidin, isän eikä pelkästään lastenkaan, vaan se mikä olisi kaikkien hyvinvoinnin kannalta paras. Lapsille pitää tietenkin tietyt jutut olla, eli tietyllä tapaa lapset olisi kyllä syydä priorisoida, mutta ei liikaa vanhempien kustannuksella. Mutta se tuntuu olevan monelle nykypäivänä vaikeaa, oma napa olisi tärkeintä. Ja sellaista ihmistä joka välittää lähinnä omasta navasta on vaikea kunnioittaa...
Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Oletko sitä mieltä, että alle 10-vuotiaan kanssa oleminen ei ole mielekästä ja kiinnostavaa, etkä siksi sitä tee? Jos on näin niin kyllä, olet ulkoistanut. Jos taas et ajattele niin, kommentti ei koske sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..
No minkä hiivatin takia se ei sitten tee niitten lasten kanssa niitä omanlaisia juttuja, tai kerro kysyttäessä mitä haluaisi tehdä? Ja niistä synttäreistä päättämisen ei pitäisi olla miehen haluista kiinni, kun ne on _lapsen_ synttärit eli kunnon vanhempi pyrkii tekemään niistä sen lapsen toiveiden mukaiset. Hän voi toki ehdottaa lapselle niitä omia ehdotuksiaan, voihan se olla että lapsi innostuukin jostain tuommoisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Oletko sitä mieltä, että alle 10-vuotiaan kanssa oleminen ei ole mielekästä ja kiinnostavaa, etkä siksi sitä tee? Jos on näin niin kyllä, olet ulkoistanut. Jos taas et ajattele niin, kommentti ei koske sinua.
Miksi minun pitäisi viettää aikaani jonkun alle 10v naperon kanssa? Ei sellaisen kanssa voi keskustella mistään järkevästä ja lisäksi se on liian nuori minun harrastuksiini (sali, baari, maksulliset naiset) niin ei minulla ole mitään yhteistä sellaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..
Kätevästi kaikki puuhia, joihin pääsee vasta siinä kohtaa, kun vanhempien seura ei niin kauheasti enää muutenkaan kiinnosta. Miksi lasten kanssa ei voisi tehdä juttuja, joista lapset tykkäävät, miksi pitää tehdä juttuja, joista mies tykkää (onko näin itsekäs ihminen tosiaan isä)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Oletko sitä mieltä, että alle 10-vuotiaan kanssa oleminen ei ole mielekästä ja kiinnostavaa, etkä siksi sitä tee? Jos on näin niin kyllä, olet ulkoistanut. Jos taas et ajattele niin, kommentti ei koske sinua.
Miksi minun pitäisi viettää aikaani jonkun alle 10v naperon kanssa? Ei sellaisen kanssa voi keskustella mistään järkevästä ja lisäksi se on liian nuori minun harrastuksiini (sali, baari, maksulliset naiset) niin ei minulla ole mitään yhteistä sellaisen kanssa.
Miksi olet keskustelemassa vanhemmuudesta, kun asia ei sinua millään lailla koske?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..
Kätevästi kaikki puuhia, joihin pääsee vasta siinä kohtaa, kun vanhempien seura ei niin kauheasti enää muutenkaan kiinnosta. Miksi lasten kanssa ei voisi tehdä juttuja, joista lapset tykkäävät, miksi pitää tehdä juttuja, joista mies tykkää (onko näin itsekäs ihminen tosiaan isä)?
Lapset usein tykkäävät samoista asioista kuin isänsä. Samat harrastukset ja ammatit kulkevat isältä pojalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Oletko sitä mieltä, että alle 10-vuotiaan kanssa oleminen ei ole mielekästä ja kiinnostavaa, etkä siksi sitä tee? Jos on näin niin kyllä, olet ulkoistanut. Jos taas et ajattele niin, kommentti ei koske sinua.
Miksi minun pitäisi viettää aikaani jonkun alle 10v naperon kanssa? Ei sellaisen kanssa voi keskustella mistään järkevästä ja lisäksi se on liian nuori minun harrastuksiini (sali, baari, maksulliset naiset) niin ei minulla ole mitään yhteistä sellaisen kanssa.
Miksi olet keskustelemassa vanhemmuudesta, kun asia ei sinua millään lailla koske?
Mitä sinä tiedät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..
Kätevästi kaikki puuhia, joihin pääsee vasta siinä kohtaa, kun vanhempien seura ei niin kauheasti enää muutenkaan kiinnosta. Miksi lasten kanssa ei voisi tehdä juttuja, joista lapset tykkäävät, miksi pitää tehdä juttuja, joista mies tykkää (onko näin itsekäs ihminen tosiaan isä)?
Lapset usein tykkäävät samoista asioista kuin isänsä. Samat harrastukset ja ammatit kulkevat isältä pojalle
Ja jos eivät? Olkoot ilman synttäreitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Oletko sitä mieltä, että alle 10-vuotiaan kanssa oleminen ei ole mielekästä ja kiinnostavaa, etkä siksi sitä tee? Jos on näin niin kyllä, olet ulkoistanut. Jos taas et ajattele niin, kommentti ei koske sinua.
Miksi minun pitäisi viettää aikaani jonkun alle 10v naperon kanssa? Ei sellaisen kanssa voi keskustella mistään järkevästä ja lisäksi se on liian nuori minun harrastuksiini (sali, baari, maksulliset naiset) niin ei minulla ole mitään yhteistä sellaisen kanssa.
Miksi olet keskustelemassa vanhemmuudesta, kun asia ei sinua millään lailla koske?
Mitä sinä tiedät?
Et halua edes viettää aikaa lasten kanssa, ei siis koske. Pelkkää siittämistä ei lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..
Kätevästi kaikki puuhia, joihin pääsee vasta siinä kohtaa, kun vanhempien seura ei niin kauheasti enää muutenkaan kiinnosta. Miksi lasten kanssa ei voisi tehdä juttuja, joista lapset tykkäävät, miksi pitää tehdä juttuja, joista mies tykkää (onko näin itsekäs ihminen tosiaan isä)?
Lapset usein tykkäävät samoista asioista kuin isänsä. Samat harrastukset ja ammatit kulkevat isältä pojalle
Ja jos eivät? Olkoot ilman synttäreitä?
Kun täyttävät 18v niin voivat tehdä mitä haluavat. Sitä ennen mies määrää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..
Kätevästi kaikki puuhia, joihin pääsee vasta siinä kohtaa, kun vanhempien seura ei niin kauheasti enää muutenkaan kiinnosta. Miksi lasten kanssa ei voisi tehdä juttuja, joista lapset tykkäävät, miksi pitää tehdä juttuja, joista mies tykkää (onko näin itsekäs ihminen tosiaan isä)?
Lapset usein tykkäävät samoista asioista kuin isänsä. Samat harrastukset ja ammatit kulkevat isältä pojalle
Ja jos eivät? Olkoot ilman synttäreitä?
Kun täyttävät 18v niin voivat tehdä mitä haluavat. Sitä ennen mies määrää
Monetko actionsynttärit olet järjestänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti miehesi ei piittaa juhlista ja lomista. Yksityiskohta: kakkua hän ei ota sen vuoksi, ettei tulisi sanomista siitä, että kyllä sinulle kakku kelpaa, kun joku tuo sen eteesi.
Kuvittele sitä, että miehesi pitää jostain työläästä touhusta, esimerkiksi vaeltamisesta. Kaikkea juhlistetaan kiipeämällä Öttiäisvaaran huipulle tai ainakin kupeeseen yöpymään. Lapset kuljetetaan repussa ja isompina kädestä pitäen kävellen. Sinua ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta riidan välttämiseksi teet, mitä käsketään, jos siis saat yksityiskohtaiset ohjeet. Jos vaeltaminen yhtäkkiä loppuisi, sinua ei haittaisi yhtään. Toistaiseksi keskityt vain siihen, ettet kannusta miestäsi yhtään osallistumalla valmisteluihin oma-aloitteisesti.
Juhlat ja lomat ovat sinun Öttiäisvaarasi. Koeta pärjätä.
Tämä aloitus ei koske vain juhlia ja lomia vaan kaikkea perheen yhteistä. Vaikka ihan tavallista tiistai-iltaa. Jos kaikki perheen yhteinen on minun Öttiäisvaarani, niin miksi mies halusi perheen? Ja mitä mies oikein kuvittelee sen tekevän lapsille, että kaikki yhteinen on vain minun ja lasten Öttiäisvaaraa?
ApAloituksessasi aiheena ovat "kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket", joten kommentoin tuossa vain niitä.
Mitä miehesi tekee tavallisina tiistai-iltoina, jos saa itse valita? Mitä hän tekee, jos sinä valitset? Mitä sinä toivoisit hänen tekevän?
Otsikkoon kirjoitin kaikki perheen yhteinen. Oletin, että ihmiset lukee otsikon.
Ap
Ehkä ilmaiset itseäsi yhtä epäselvästi myös miehelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..
Kätevästi kaikki puuhia, joihin pääsee vasta siinä kohtaa, kun vanhempien seura ei niin kauheasti enää muutenkaan kiinnosta. Miksi lasten kanssa ei voisi tehdä juttuja, joista lapset tykkäävät, miksi pitää tehdä juttuja, joista mies tykkää (onko näin itsekäs ihminen tosiaan isä)?
Lapset usein tykkäävät samoista asioista kuin isänsä. Samat harrastukset ja ammatit kulkevat isältä pojalle
Mitä jos poika innostuu pukeutumisesta ja meikeistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..
Kätevästi kaikki puuhia, joihin pääsee vasta siinä kohtaa, kun vanhempien seura ei niin kauheasti enää muutenkaan kiinnosta. Miksi lasten kanssa ei voisi tehdä juttuja, joista lapset tykkäävät, miksi pitää tehdä juttuja, joista mies tykkää (onko näin itsekäs ihminen tosiaan isä)?
Lapset usein tykkäävät samoista asioista kuin isänsä. Samat harrastukset ja ammatit kulkevat isältä pojalle
Mitä jos poika innostuu pukeutumisesta ja meikeistä?
Tai, kauhistus, viihdytettävänä on prinsessoista pitäviä tyttöjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mies ei niin perusta kaikista meille naisille niin tärkeistä puuhailuista. Ehkä hän tuntee itsensä vieraaksi ja ulkopuoliseksi elämäswä, joka kaikilta osi on toisen omannäköiseksi ohjailemaan ja ohjelmoimaa. Haluaisikohan hän tehdä esim lasten kanssa jotain muita juttuja? Sellaisia omiaan, itselle tutumpia. Millaiset synttärit tai joulun hän järjestäisi, jos hän saisi päättää? Ehkä ei kutsuttaisikaan vieraita vaan mentäisiinki jonnekin retkeilyalueen laavulle paistamaan makkaraa, tai pelaamaan minigolfia tai frisbeegolfia tai ampumaan ilmakiväärillä tauluun tai lennettäisii kuumailmapallolla tai jotain..
Kätevästi kaikki puuhia, joihin pääsee vasta siinä kohtaa, kun vanhempien seura ei niin kauheasti enää muutenkaan kiinnosta. Miksi lasten kanssa ei voisi tehdä juttuja, joista lapset tykkäävät, miksi pitää tehdä juttuja, joista mies tykkää (onko näin itsekäs ihminen tosiaan isä)?
Lapset usein tykkäävät samoista asioista kuin isänsä. Samat harrastukset ja ammatit kulkevat isältä pojalle
Mitä jos poika innostuu pukeutumisesta ja meikeistä?
Ei innostu. Siitä pidetään huoli kunnollisella kotikasvatuksella. Pojasta ei tule mikään meikkaava piipertäjä vaan korpraali, Suomen puolustusvoimien ylpeys
Minä kirjoitin ketjuun kommentoineista miehistä enkä miehistä yleisesti, minkä ihan varmasti huomasit. Ja kun kyse on lapsen synttäreistä, niin se on lapsen juttu. Millainen isä ei osallistu oman lapsensa synttäreihin?