Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä

Ennen elettiin, selviydyttiin. Isä heitti veneestä järvellä 4-vuotiaana, sanoi että ui tyttö. Ensiksi siinä räpiköi, mutta kuolemaa vasten noustiin veden pinnalle. Niin ennen elettiin, saavutettiin asioita, kehityttiin. Oli elämän tuomaa kykyä pärjätä. 

Monesti sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Minäpä tiedän, että ei ole. Ei teistä kenestäkään tule yhtään mitään.

n96

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.

Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?

Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?

Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.

Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.

Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?

Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.

Kyllä normaalit alle 10-vuotiaat on myös kotona ja tarvitsevat vanhempiaan, eivätkä aina luuhaa jossain kavereilla.

Taas yksi aikuinen, joka ei ymmärrä lukemaansa.Onko kukaan väittänyt, että laspet luuhaisivat koko ajan jossain kavereiden kanssa. Voi luoja, kuinka tyhmiä ihmisiä on olemassa. Normi vauvamamma.

Itse sanoit että kouluikäisten kanssa ei enää tarvitse olla. Miten joittenkin kirjallinen anti voi olla noin surkeaa. Normi vauvamamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.

Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?

Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?

Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.

Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.

Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?

Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.

Kyllä normaalit alle 10-vuotiaat on myös kotona ja tarvitsevat vanhempiaan, eivätkä aina luuhaa jossain kavereilla.

Taas yksi aikuinen, joka ei ymmärrä lukemaansa.Onko kukaan väittänyt, että laspet luuhaisivat koko ajan jossain kavereiden kanssa. Voi luoja, kuinka tyhmiä ihmisiä on olemassa. Normi vauvamamma.

Kenen kanssa se lapsi on siellä kotona, kun tässä ensimmäisessä kommentissa sanotaan "Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi"?

Kysy kommentin kirjoittajalta äläkä esitä tyhmää.

Kenen kanssa lapsi sitten on kotona koulun jälkeen, jos vanhemmat ovat töissä?

Onko sulla muuten yhtään lasta?

Jotkut lapset on koulun jälkeen iltapäiväkerhossa (vanhemmat järjestää), jotkut menee mummon luokse, joittenkin vanhemmat on kotona, jotkut näkee kavereitaan. Mutta kyllä minä koululaisen vanhempana pidän tärkeänä myös tehdä asioita lapseni kanssa, vaikka potkia sitä palloa tai käydä uimassa ja esim tutustua niihin lapsen kavereihin, että tiedän millaisessa seurassa lapsi on. Eli kyllä, koululainenkin tarvitsee vielä vanhempiaan moneen juttuun, myös se isä voisi tehdä paljon asioita 7-9-vuotiaan kanssa. Jos isä ajattelee että tutustuu lapseen vasta tämän ollessa 10v niin aika myöhässä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.

Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?

Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?

Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.

Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.

Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?

Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.

Kyllä normaalit alle 10-vuotiaat on myös kotona ja tarvitsevat vanhempiaan, eivätkä aina luuhaa jossain kavereilla.

Taas yksi aikuinen, joka ei ymmärrä lukemaansa.Onko kukaan väittänyt, että laspet luuhaisivat koko ajan jossain kavereiden kanssa. Voi luoja, kuinka tyhmiä ihmisiä on olemassa. Normi vauvamamma.

Itse sanoit että kouluikäisten kanssa ei enää tarvitse olla. Miten joittenkin kirjallinen anti voi olla noin surkeaa. Normi vauvamamma.

Sinäkin olet vauvamamma :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa järjestää kaiken maailman kissanristiäisiä, tekee ne itse. Lasten synttäreistä ja jouluista voi tehdä tosi kivat ilman, että niitä pitää suunnitella viikkotolkulla ja tehdä niihin vaikka mitä. Onneksi minulla on puoliso, joka ei ole halunnut esittää mitään, vaan järjestää lapsille kivat juhlat ja viettää mukavat joulut perheen kesken. Ystäviä on tavatu koruttomasti ilman suuria valmisteluita. 

Miten onnistuu lapsille joulu, ilman esivalmisteluja ja suunnitteluja?

Tänäkin vuonna jouluaatto on lauantaina ja moni nainen on normaalisti töissä klo 17, jonka jälkeen käy lapset päiväkodista ja valmistaa illallisen.

Meinaako, että nainen valmistelee joulun yöllä ja lasten isä nukkuu riittävät yöunet, kun takana on niin raskas työpäivä.

Yhdessä ostellaan lahjoja toiveiden ja budjetin mukaan etukäteen. Se ei paljon vaadi. Jouluksi laitellaan laatikoita pari kuukautta etukäteen pakkaseen. Jouluruoathan ovat tosi simppeleitä, joten ei se joulun "valmistelu" poikkea tavallisesta arjesta oikein mitenkään ja kun laatikoita, torttuja ym. on laiteltu valmiiksi pakkaseen ja ostettu osin kaupasta, loppujen lopuksi joulun pyhät on helpompaa kuin tavallinen viikonloppu. Minä paistan kinkun ja käyn lasten kanssa hakemassa kuusen, puoliso laittaa sillä aikaa laatiot uuniin lämpiämään. Sitten vietetään rauhallista aikaa lasten kanssa, katsotaan kivoja jouluohjelmia ja odotellaan sovittua aikaa, jolloin lahjat saa avata. Kuusi on tietenkin koristeltu yhdessä lasten kanssa ja kanenttu lahjat komerosta sen alle odottamaan. Jouluhan on jopa normi viikonloppua rauhallisempaa niin syömisen kuin olemisen suhteen. 

Tuo joulun "valmistelu" kuulostaa juuri siltä, että asiasta tehdää turhan iso ja vaikea. 

Kirjoitat passiivissa, ostellaan ja laitellaan. Hienoa jos oikeasti teette lastenne äidin kanssa asioita yhdessä. Mutta AP:n tilanne ei ole vertailukelpoinen, koska mies ei tee mitään. Jos AP lopettaa kaikki järjestelyt, ei ole jouluruokaa, kuusta valoineen eikä lapsille lahjoja. Tai arkiviikkoina muutakaan, tuskin AP:n mies käy vaatekaupoilla kun lapset tarvii sitä ja tätä, kasvavat nuoret.

Ymmärrän AP:n tilanteen täysin, vaikka oma mies osallistuukin lasten elämään siinä kuin minäkin. No, tosi jos en hommaisi lahjoja (huom! Käyn töissä ja ostan lahjat tienaamillani rahoilla), tulisi varmaan yllätys lapsille jouluna siinä vaiheessa kun odottavat joulupukkia käymään. Kuinka monessa perheessä mies on se joka ostaa synttäri- ja joululahjat? Kiinnostaa oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä vihaan useimpia juhlia nykyään, erityisesti joulun ja syntymäpäivien tyylisiä juhlia missä kaiken keskiössä on kuluttaminen. Jos olisi lapsia niin menisin heidän kanssaan retkeilemään tai urheilemaan ulos, mielellään vaikka joka päivä. Kiinassa valmistettua muoviroinaa emme tarvitse yhtään enempää ja ajatus siitä, että Korvatunturilla asuva vanha herra palkitsee kaikki kiltit lapset aasialaisten lapsiorjien tuottamalla muoviroinalla on suorastaan sairas. Tavallisia juhlia missä ajatuksena on yhdessäolo voin juhlia mielelläni, mutta eihän tuollaisia enää nykyään ole. Kaikki haluavat vaan lisää tavaraa.

m35

Kyse ei ole siitä mitä sinä vihaat, vaan lapsen synttäreistä. LAPSEN. Onko se niin vaikeaa asettua sen lapsen asemaan? Kerron salaisuuden: ei se synttäreiden järkkääminen ole äidinkään unelmatekemistä, mieluummin lukisi vaikka kirjaa tai menisi kävelylle. Mutta lapsi tarvitsee ne synttärit, siksi ne järjestetään.

Kyllä minä voisin synttärit järjestää, mutta silloin ne näyttäisivät miehen järjestämiltä. Pidettäisiin erilaisia kilpailuja ja urheiltaisiin. Grillattaisiin lihaa ja kasviksia. Lahjoja ei tarvita eikä tarjoiltaisi varsinkaan mitään sokerihöttöä tai Coca Cola Companyn vaarallisia sokerilitkuja.

Ihan vilpitön kysymys sinulle. Miksi et voisi järjestää lapsen näköisiä synttäreitä? Miksi järjestäisit lapselle miehen näköiset synttärit? Lapsihan on lapsi eikä mies. Ainakaan pienet lapset ei yleensä tykkää erityisemmin lihan ja kasvisten grillaamisesta. Pieniä lapsia ei taida urheilukaan juuri kiinnostaa, sillä he ovat vielä vähän liian pieniä siihen. Kaikkia lapsia ei kiinnosta urheilu koskaan. Lapset tykkää lahjoista ja sokerihötöstä. Miksi haluat estää lapseltasi hänen synttärinä lahjat ja lapselle mieluiset herkut?

Etkö ymmärrä, että nehän on sinun LAPSEN EIKÄ SINUN OMAT synttärit?

Ei lapsi tiedä omaa parastaan. Ei tykkään urheilusta, mutta tykkää karkeista? Tuollaista lasta on pakko opastaa elämässä tiettyyn suuntaa tai muuten hänestä kasvaa ylipainoinen peräkammarinpoika tai av-mamma.

Pitääkö sitä lasta pitää kurissa ja herran nuhteessa 24/7/365? Eikö edes jouluna ja syntymäpäivänä voisi vähän höllätä? Ajattelit kutsua paikalle vain aikuisia? Vai luuletko että ne lapsen lapsikaverit tulevat paikalle urheilemaan ja syömään grillikasviksia ja lihaa? Vai etkö ihan oikeasti ymmärrä että lapsi jää kaveriporukoiden ulkopuolelle jos vanhemmat on niiden kavereiden mielestä ihan outoja ja tyhmiä.

Jotkut ei ilmeisesti muista ollenkaan millaista oli olla lapsi. Ja kuinka lapset eivät toimi aikuisten logiikalla ja arvosta samoja asioita kuin aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.

Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?

Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?

Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.

Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.

Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?

Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.

Miten sinä vietit aikaa alle kouluikäisten lastesi kanssa? Aloita kertominen vaikka ikävuosittain yksivuotiaasta kuusivuotiaaksi.

Askarreltu, käyty ulkona, käyty uimakoulussa, rakenneltu palapelejä, pelattu muistipelejä, piirrelty, käyty urheilukentällä, rakennettu lumilinnoja, hiihdetty, luisteltu, siivottu ja sotkettu, käyty uimarannalla, pompittu trampoliinilla, opeteltu leikkaamaan saksilla, opeteltu kirjaimet ja numerot, luettu kirjoja, leivottu ja tehty ruokaa, opeteltu letittämään hiukset, tutustuttu luontoon, käyty kaupassa ja hampparilla, järjestetty synttärijuhlia ja Jouluja, ajeltu Camarolla, paistettu makkaraa, pestiin naamaa ja pyllyä, käytiin kirjastossa sekä fysioterapiassa, lakattiin kynsiä ja remontointtiin asuntoa, haravoitiin takapihaa, opeteltiin ajamaan potkulaudalla sekä fillarilla, leikkikentilläkin käytiin. Ai niin, naruhyppely ja twistaus unohtui.

Kaipaatko vielä jotain lisää? Itse saat viisaana viisastelijana laittaa nuo ikäjärjestykseen.

Olin kotona lapsen kanssa, kun äiti oli paremmin palkatussa työssä. Jopa ihan öitä oltiin kahdestaan. Voitko kuvitella. Isä ja lapsi kahdestaan kotona ja äiti matkatöissä. Sunlaiset viisastelijat saa aikaan lähinnä myötähäpeää.

No aivan mahtaavaa, ihan oikeasti. Oletkin ainoa mies ketjussa, joka on halunnut tehdä yhtään mitään lasten kanssa. Miehet ovat lähinnä kommentoineet, että lapset kuuluvat naisen vastuulle ja mies käy töissä. Aloittajan mies ei suostu syömään edes lapsen synttärikakkua, sinä olet leiponut ja järjestänyt lapsen synttärit. Miksi sitten aihe ottaa sinua noin sieluun, kun olet ihan päinvastainen mies mitä aloittajan mies?

Koska minua v.ttuttaa palstan naisten yleinen asenne miehiä kohtaan. Kohtelette kaikkia miehiä kuin niitä riippakiviä, jotka pyörivät jaloissanne. Joista ette osaa ettekä uskalla hankkiutua eroon. On toki ikävää, jos kohdalle on tuommoisia osunut. Itse ne kuitenkin on valittu.

Eli sinäkö et ole sama henkilö, joka aiemmin tässä ketjussa kerrot, että "naiset ovat oikeastaan aikuisia lapsia" ja "liittyy sukupuolihormoneihin jotenkin" ja siksi lastenhoitopuuhat kuuluu naiselle?

Ei, en ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.

Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?

Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?

Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.

Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.

Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?

Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.

Kyllä normaalit alle 10-vuotiaat on myös kotona ja tarvitsevat vanhempiaan, eivätkä aina luuhaa jossain kavereilla.

Taas yksi aikuinen, joka ei ymmärrä lukemaansa.Onko kukaan väittänyt, että laspet luuhaisivat koko ajan jossain kavereiden kanssa. Voi luoja, kuinka tyhmiä ihmisiä on olemassa. Normi vauvamamma.

Itse sanoit että kouluikäisten kanssa ei enää tarvitse olla. Miten joittenkin kirjallinen anti voi olla noin surkeaa. Normi vauvamamma.

En ole tuollaista sanonut. Väärä kohde sulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä vihaan useimpia juhlia nykyään, erityisesti joulun ja syntymäpäivien tyylisiä juhlia missä kaiken keskiössä on kuluttaminen. Jos olisi lapsia niin menisin heidän kanssaan retkeilemään tai urheilemaan ulos, mielellään vaikka joka päivä. Kiinassa valmistettua muoviroinaa emme tarvitse yhtään enempää ja ajatus siitä, että Korvatunturilla asuva vanha herra palkitsee kaikki kiltit lapset aasialaisten lapsiorjien tuottamalla muoviroinalla on suorastaan sairas. Tavallisia juhlia missä ajatuksena on yhdessäolo voin juhlia mielelläni, mutta eihän tuollaisia enää nykyään ole. Kaikki haluavat vaan lisää tavaraa.

m35

Kyse ei ole siitä mitä sinä vihaat, vaan lapsen synttäreistä. LAPSEN. Onko se niin vaikeaa asettua sen lapsen asemaan? Kerron salaisuuden: ei se synttäreiden järkkääminen ole äidinkään unelmatekemistä, mieluummin lukisi vaikka kirjaa tai menisi kävelylle. Mutta lapsi tarvitsee ne synttärit, siksi ne järjestetään.

Kyllä minä voisin synttärit järjestää, mutta silloin ne näyttäisivät miehen järjestämiltä. Pidettäisiin erilaisia kilpailuja ja urheiltaisiin. Grillattaisiin lihaa ja kasviksia. Lahjoja ei tarvita eikä tarjoiltaisi varsinkaan mitään sokerihöttöä tai Coca Cola Companyn vaarallisia sokerilitkuja.

Ihan vilpitön kysymys sinulle. Miksi et voisi järjestää lapsen näköisiä synttäreitä? Miksi järjestäisit lapselle miehen näköiset synttärit? Lapsihan on lapsi eikä mies. Ainakaan pienet lapset ei yleensä tykkää erityisemmin lihan ja kasvisten grillaamisesta. Pieniä lapsia ei taida urheilukaan juuri kiinnostaa, sillä he ovat vielä vähän liian pieniä siihen. Kaikkia lapsia ei kiinnosta urheilu koskaan. Lapset tykkää lahjoista ja sokerihötöstä. Miksi haluat estää lapseltasi hänen synttärinä lahjat ja lapselle mieluiset herkut?

Etkö ymmärrä, että nehän on sinun LAPSEN EIKÄ SINUN OMAT synttärit?

Ei lapsi tiedä omaa parastaan. Ei tykkään urheilusta, mutta tykkää karkeista? Tuollaista lasta on pakko opastaa elämässä tiettyyn suuntaa tai muuten hänestä kasvaa ylipainoinen peräkammarinpoika tai av-mamma.

Pitääkö sitä lasta pitää kurissa ja herran nuhteessa 24/7/365? Eikö edes jouluna ja syntymäpäivänä voisi vähän höllätä? Ajattelit kutsua paikalle vain aikuisia? Vai luuletko että ne lapsen lapsikaverit tulevat paikalle urheilemaan ja syömään grillikasviksia ja lihaa? Vai etkö ihan oikeasti ymmärrä että lapsi jää kaveriporukoiden ulkopuolelle jos vanhemmat on niiden kavereiden mielestä ihan outoja ja tyhmiä.

Jotkut ei ilmeisesti muista ollenkaan millaista oli olla lapsi. Ja kuinka lapset eivät toimi aikuisten logiikalla ja arvosta samoja asioita kuin aikuiset.

Lapsen ei tarvitse ajatella, kunhan tekee sen mitä vanhemmat käskee. Vanhemmat kyllä kertoo mitä asioita kuuluu arvostaa elämässä

Miksi lapset eivät tulisi urheilemaan? Ainakin meillä lapset ja heidän kaverit urheilevat joka päivä. Laiskoja ylipainoisia lapsia emme tänne edes halua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä vihaan useimpia juhlia nykyään, erityisesti joulun ja syntymäpäivien tyylisiä juhlia missä kaiken keskiössä on kuluttaminen. Jos olisi lapsia niin menisin heidän kanssaan retkeilemään tai urheilemaan ulos, mielellään vaikka joka päivä. Kiinassa valmistettua muoviroinaa emme tarvitse yhtään enempää ja ajatus siitä, että Korvatunturilla asuva vanha herra palkitsee kaikki kiltit lapset aasialaisten lapsiorjien tuottamalla muoviroinalla on suorastaan sairas. Tavallisia juhlia missä ajatuksena on yhdessäolo voin juhlia mielelläni, mutta eihän tuollaisia enää nykyään ole. Kaikki haluavat vaan lisää tavaraa.

m35

Kyse ei ole siitä mitä sinä vihaat, vaan lapsen synttäreistä. LAPSEN. Onko se niin vaikeaa asettua sen lapsen asemaan? Kerron salaisuuden: ei se synttäreiden järkkääminen ole äidinkään unelmatekemistä, mieluummin lukisi vaikka kirjaa tai menisi kävelylle. Mutta lapsi tarvitsee ne synttärit, siksi ne järjestetään.

Kyllä minä voisin synttärit järjestää, mutta silloin ne näyttäisivät miehen järjestämiltä. Pidettäisiin erilaisia kilpailuja ja urheiltaisiin. Grillattaisiin lihaa ja kasviksia. Lahjoja ei tarvita eikä tarjoiltaisi varsinkaan mitään sokerihöttöä tai Coca Cola Companyn vaarallisia sokerilitkuja.

Ihan vilpitön kysymys sinulle. Miksi et voisi järjestää lapsen näköisiä synttäreitä? Miksi järjestäisit lapselle miehen näköiset synttärit? Lapsihan on lapsi eikä mies. Ainakaan pienet lapset ei yleensä tykkää erityisemmin lihan ja kasvisten grillaamisesta. Pieniä lapsia ei taida urheilukaan juuri kiinnostaa, sillä he ovat vielä vähän liian pieniä siihen. Kaikkia lapsia ei kiinnosta urheilu koskaan. Lapset tykkää lahjoista ja sokerihötöstä. Miksi haluat estää lapseltasi hänen synttärinä lahjat ja lapselle mieluiset herkut?

Etkö ymmärrä, että nehän on sinun LAPSEN EIKÄ SINUN OMAT synttärit?

Ei lapsi tiedä omaa parastaan. Ei tykkään urheilusta, mutta tykkää karkeista? Tuollaista lasta on pakko opastaa elämässä tiettyyn suuntaa tai muuten hänestä kasvaa ylipainoinen peräkammarinpoika tai av-mamma.

Pitääkö sitä lasta pitää kurissa ja herran nuhteessa 24/7/365? Eikö edes jouluna ja syntymäpäivänä voisi vähän höllätä? Ajattelit kutsua paikalle vain aikuisia? Vai luuletko että ne lapsen lapsikaverit tulevat paikalle urheilemaan ja syömään grillikasviksia ja lihaa? Vai etkö ihan oikeasti ymmärrä että lapsi jää kaveriporukoiden ulkopuolelle jos vanhemmat on niiden kavereiden mielestä ihan outoja ja tyhmiä.

Jotkut ei ilmeisesti muista ollenkaan millaista oli olla lapsi. Ja kuinka lapset eivät toimi aikuisten logiikalla ja arvosta samoja asioita kuin aikuiset.

Lapsen ei tarvitse ajatella, kunhan tekee sen mitä vanhemmat käskee. Vanhemmat kyllä kertoo mitä asioita kuuluu arvostaa elämässä

Miksi lapset eivät tulisi urheilemaan? Ainakin meillä lapset ja heidän kaverit urheilevat joka päivä. Laiskoja ylipainoisia lapsia emme tänne edes halua

Vanhempien pitää opettaa lapset ajattelemaan itse eikä olla koko ikänsä muiden käskytettävinä. Säälin teidän lapsia.

Kyllä minä voisin synttärit järjestää, mutta silloin ne näyttäisivät miehen järjestämiltä. Pidettäisiin erilaisia kilpailuja ja urheiltaisiin. Grillattaisiin lihaa ja kasviksia. Lahjoja ei tarvita eikä tarjoiltaisi varsinkaan mitään sokerihöttöä tai Coca Cola Companyn vaarallisia sokerilitkuja.

En löytänyt tätä alkuperäistä kommenttia täältä, mutta tämähän kuulostaa todella hyvältä. Olen siis nainen, jonka mielestä nämä olisi hyvät kekkerit kenelle vaan. Miksi näitä isät ei siis järjestä? Äiti voisi sitten tehdä sen pakollisen kakun sinne, ja kaikki olisi tyytyväisiä. Taitaa siis olla enemmän sanoja kuin tekoja?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä voisin synttärit järjestää, mutta silloin ne näyttäisivät miehen järjestämiltä. Pidettäisiin erilaisia kilpailuja ja urheiltaisiin. Grillattaisiin lihaa ja kasviksia. Lahjoja ei tarvita eikä tarjoiltaisi varsinkaan mitään sokerihöttöä tai Coca Cola Companyn vaarallisia sokerilitkuja.

En löytänyt tätä alkuperäistä kommenttia täältä, mutta tämähän kuulostaa todella hyvältä. Olen siis nainen, jonka mielestä nämä olisi hyvät kekkerit kenelle vaan. Miksi näitä isät ei siis järjestä? Äiti voisi sitten tehdä sen pakollisen kakun sinne, ja kaikki olisi tyytyväisiä. Taitaa siis olla enemmän sanoja kuin tekoja?

Heiitomerkit tuohon puoliväliin, näköjään palstalla poistuu kopsatessa.

Vierailija kirjoitti:

Ilmankos miehet ei halua erota, vaikka kuinka huonosti menee parisuhde tai perhe-elämä. Onhan se helppoa ulkoistaa kaikki organisoiminen omalle puolisolle ja itse elää vapaamatkustajana. En yhtään ihmettele, että moni nainen tulee onnellisemmaksi eron myötä, vaikka jää yksin lasten kanssa ja taloustilanne heikentyy. Onhan siinä yksi "lapsi" vähemmän, kun se mies ei enää roiku siinä passiivisena epäaloitteellisena laiskurina.

Toisten virheistä kannattaa oppia sen verran, että ei kannata koskaan ikinä lisääntyä miehen kanssa, jos itsellä ei ole yhtä vahvoja lapsihaaveita.

Sinulle ap sen verran, että luulen ettet voi asialle yhtään mitään, kun miehestä ei ole edes keskustelemaan asiasta, vaan loukkaantuu kuin pieni lapsi.

Jos olet vähänkin miettinyt eroa, niin ala työstämään sitä prosessia mielessäsi. On sitten helpompi tehdä eropäätös, kun tulee se viimeinen niitti.

En kehoita eroamaan, vaan ensin käymään keskusteluja osallistuvan isän roolista ja tehtävistä ja sen jälkeen sopimaan jostakin tai joistakin miehelle ja isälle kuuluvasta tehtävästä, jonka hän tekee perheensä eteen lähimmän kuukauden aikana kokonaan itse. Olennaista on, että häntä tuetaan, jos hän pyytää apua ja asiasta puhutaan innostuneesti ja moittimatta, vaikka homma ei olisi kovin onnistunutkaan. Ja myöhemmin sovitaan uuden roolin mukainen jokin uusi tehtävä, jonka mies tekee vastaavasti. Kyse on siis uudesta miehen mallista ja roolista. Esimerkiksi voisi aloittaa perheen vierailusta kotipaikkakunnan nähtävyys/luonto/vierailu/tapahtumakohteessa ja sen jälkeen syömässä käynnistä jossakin tai haetaan kaupasta ruokatarvikkeita ja tehdään ruoka kotona. Uskon, että ap:n vastuulliseksi kuvaama mies tekee tämän mielellään ja herää vähitellen eloon. Onnea matkaan!

Tietynlainen ihmistyyppi tuollainen. Omassa miehessä vähän samaa. Eläisi varmaan tyytyväistä poikamieselämää syöden makkaraa ja eineksiä ja pesisi vessan vasta kun se on täynnä paskaa. On yksinkertaisesti sokea vähän kaikelle, eikä asetu helposti toisen asemaan. Koska tykkää kyllä kun joku on laittanut valmiiksi ja järjestänyt, mutta jos ei ole, niin sekin kelpaa. 

Mun mies on tuollainen mutta se ei haittaa minua. Oma isäni oli samanlainen joten olen kai aina olettanutkin että sellaisia miehet on. Ainakin sellaiset erittäin introvertit nörttimiehet joihin olen aina ihastunut. Voi olla että olisi sekä isäni että mieheni joku lievä asperger tms jos diagnoosia hakisivat, mutta ei kummallakaan mitään diagnooseja ole ja ovat hyvin pärjäilleet elämässään.

Tuon tyypin miehille yleensä se aidosti olisi ihan fine että ei viikonloppuisin, jouluna tms tehtäisi mitään. He ovat tyytyväisiä kun se perhe vaan on, ainakin jos aina pääsee omaan rauhaan jonnekin lukemaan, tietokoneelle tms. Mun mieskin on sanonut ettei välitä matkoista, synttäreistä, juhlista, viikonloppuretkistä tms. Hänen kompromissi on että roikkuu sentään mukana jos minä järjestän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, joulu ja synttärit veks, tilatkaa vaikka pizzaa jos oikein hätä iskee sitten aattona. Voitte myös vaikka askarrella itse lahjat toisillenne jostain vessapaperihylsyistä. Tekis varmaan ihan hyvää lapsillekin kokeilla vähän yksinkertaisempaa joulua, niin eivät sitten odota lahjavuorta ja kaikkea hienoa jatkossakaan?

Kieltämättä itseänikin vähän hirvittää, mihin maailma on menossa jos lasten synttäreiden ja joulun keskiössä on vaan kulutus ja ylensyönti. Eikö joskus vielä ollut niin, että tärkeintä oli yhdessäolo? Sitä voi tehdä ilmaiseksi eikä kenenkään tarvi järjestää sitä.

Siksi koska naista harmittaa se että mies ei tee kuten nainen haluaa. Nainen haluaa määrätä että pitää ollan hänenmukaisensa tilaisuudet, ja miehen pitää haluta samaa, ja tarmokkaasti toimia niiden saavuttamiseksi. Jos miestä ei kiinnosta, se harmittaa, harmittaa jopa ihan avioeroon asti. Jokaisen pitäisi ymmärtää että toinen ihminen ei ole sinun jatkeesi

Ei, kun naista harmittaa kun mies vaan täysin tahdottomana odottaa että nainen hoitaa kaiken, ei esitä omaa mielipidettään mutta tekee selväksi ettei naisen suunnittelema ole hyvä. Saati että mies oma-aloitteisesti ehdottaisi jotain tekemistä tai vaikka ohjelmaa sinne juhliin ja järjestäisi sen sitten.

Niinnin, eli miehen pitää tehdä kuten nainen määrää ja haluaa, juurihan niin sanoin. Nainen määrää että pitää olla tällainen juhla, ja sitten miehen pitää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.

Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?

Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?

Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.

Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.

Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?

Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.

Miten sinä vietit aikaa alle kouluikäisten lastesi kanssa? Aloita kertominen vaikka ikävuosittain yksivuotiaasta kuusivuotiaaksi.

Askarreltu, käyty ulkona, käyty uimakoulussa, rakenneltu palapelejä, pelattu muistipelejä, piirrelty, käyty urheilukentällä, rakennettu lumilinnoja, hiihdetty, luisteltu, siivottu ja sotkettu, käyty uimarannalla, pompittu trampoliinilla, opeteltu leikkaamaan saksilla, opeteltu kirjaimet ja numerot, luettu kirjoja, leivottu ja tehty ruokaa, opeteltu letittämään hiukset, tutustuttu luontoon, käyty kaupassa ja hampparilla, järjestetty synttärijuhlia ja Jouluja, ajeltu Camarolla, paistettu makkaraa, pestiin naamaa ja pyllyä, käytiin kirjastossa sekä fysioterapiassa, lakattiin kynsiä ja remontointtiin asuntoa, haravoitiin takapihaa, opeteltiin ajamaan potkulaudalla sekä fillarilla, leikkikentilläkin käytiin. Ai niin, naruhyppely ja twistaus unohtui.

Kaipaatko vielä jotain lisää? Itse saat viisaana viisastelijana laittaa nuo ikäjärjestykseen.

Olin kotona lapsen kanssa, kun äiti oli paremmin palkatussa työssä. Jopa ihan öitä oltiin kahdestaan. Voitko kuvitella. Isä ja lapsi kahdestaan kotona ja äiti matkatöissä. Sunlaiset viisastelijat saa aikaan lähinnä myötähäpeää.

No aivan mahtaavaa, ihan oikeasti. Oletkin ainoa mies ketjussa, joka on halunnut tehdä yhtään mitään lasten kanssa. Miehet ovat lähinnä kommentoineet, että lapset kuuluvat naisen vastuulle ja mies käy töissä. Aloittajan mies ei suostu syömään edes lapsen synttärikakkua, sinä olet leiponut ja järjestänyt lapsen synttärit. Miksi sitten aihe ottaa sinua noin sieluun, kun olet ihan päinvastainen mies mitä aloittajan mies?

Kirjoitat miehistä yleisesti (ja omastasikin varmaan) noin, ja sitten IHMETTELET miksi mies vetäytyy eikä halua olla juttuihisi osallisena :D Voi hyvää päivää.

Vieläkö joku deittailee suomalaisia miehiä lmao

Mä siirryin jo vuosia sitten ulkomaalaisiin. Romanttisempia, komeampia, huomaavaisempia ja energisempiä kuin yksikään suomalainen

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä sitte naisetkaan osallistu usein sellaseen miehelle mieluisampaan juhlatyyliin että vähemmän krumeluuria ja enemmän relaa. Tyypillisesti ainoastaan justiinan mielipide pätee ja muita ei lasketa.

Yks marraskuu mies sanoi - kuten aina-, että ei mitään jouluhössötystä, krumeluuria, seitsemää sorttia, ei lahjoja ja sellasta jouluna. Hän ei tarvitse mitään sellaista. Aina joka vuosi tästä oltiin kinattu, niin olin sitten selvä enkä sitten lähtenyt järjestämään.

Kaksi päivää jouluaattoon ja mies alkoi kyselemään, että mitäs niitä joulujuttuja, että pitäiskö jotain laittaa. Kysyin, että millaista joulujuttua oli ajatellut, niin ihan täysjouluahan hän oli lopulta vailla. Siivoukset, lahjat (myös sukulaiset), joulukuuset, koristeet, pöytä notkumaan. Sitten olikin ihan **tullinen kiire järkkää täysjoulu.

Se oli hirveää. Ei enää ikinä. En tiedä miksi edes suostuin. Siitä lähtien olen aina alkanut marraskuussa valmistelemaan joulua ja mies auttaa tai itkee ja auttaa. Nykyään on vielä lapset ja kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Merkillisiä miehiä tässä ketjussa. Miksi perheen, vaimon ja lasten etu ei ole ykkönen tärkeysjärjestyksessä?

Menenpä pussaamaan omaani, hän hoiti hommansa kunnialla.

Miksi vaimon edun pitäisi olla miehelle ykkänen? Eihän miehenkään etu ole naiselle.

Tottakai on. "Kilpailkaa toistenne kunnioittamisessa" eli sen saa takaisin, minkä antaa. Ikävä kyllä tämä toimii vain molempiin suuntiin tai ei lainkaan. Parisuhde- ja perhekeskeinen puoliso on kaltaiselleen suuri onni. Minä ensin -ihmisten soisi olevan vain keskenään, ja mielellään heidänkaltaisilleen ei lapsia lainkaan, ellei edes heitä pysty laittamaan oman etunsa ja mukavuudenhalunsa edelle. 

Eli tarkoitat siis sanoa että vaimon pitäisi laittaa miehensä etu omansa edelle myös?