Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, joulu ja synttärit veks, tilatkaa vaikka pizzaa jos oikein hätä iskee sitten aattona. Voitte myös vaikka askarrella itse lahjat toisillenne jostain vessapaperihylsyistä. Tekis varmaan ihan hyvää lapsillekin kokeilla vähän yksinkertaisempaa joulua, niin eivät sitten odota lahjavuorta ja kaikkea hienoa jatkossakaan?
Kieltämättä itseänikin vähän hirvittää, mihin maailma on menossa jos lasten synttäreiden ja joulun keskiössä on vaan kulutus ja ylensyönti. Eikö joskus vielä ollut niin, että tärkeintä oli yhdessäolo? Sitä voi tehdä ilmaiseksi eikä kenenkään tarvi järjestää sitä.
Meillä ei tänä jouluna ole lahjoja ollenkaan. Yksinkertaiset ruuat ja aktiviteetit. Sähköstä säästetään, mutta lastenhuoneessa pidetään kuitenkin lämmöt päällä. Kaikilla ei mene edes näin hyvin. Saa luvan lapsille kelvata ja jos ei kelpaa niin näytän niille kuvia ukrainalaisista lapsista. He kokevat oikeaa tuskaa tällä hetkellä.
Meillä myös köyhäilyä luvassa. Miehen lapset eivät kuitenkaan suostu syömään kaali ja porkkanaraasteita vaan pitää olla kalleinta vihrersalaattia, pikkutomaatteja ja avokadoa, luomuna tietenkin. Sitten valittavat äidilleen ja äiti soittaa vihaisena että miksi lapset eivät saa ruokaa isän luona. Ei kelpaa sikanautamakornilaatikko jossa on lisänä halpoja juureksia ja juuresraasteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, joulu ja synttärit veks, tilatkaa vaikka pizzaa jos oikein hätä iskee sitten aattona. Voitte myös vaikka askarrella itse lahjat toisillenne jostain vessapaperihylsyistä. Tekis varmaan ihan hyvää lapsillekin kokeilla vähän yksinkertaisempaa joulua, niin eivät sitten odota lahjavuorta ja kaikkea hienoa jatkossakaan?
Kieltämättä itseänikin vähän hirvittää, mihin maailma on menossa jos lasten synttäreiden ja joulun keskiössä on vaan kulutus ja ylensyönti. Eikö joskus vielä ollut niin, että tärkeintä oli yhdessäolo? Sitä voi tehdä ilmaiseksi eikä kenenkään tarvi järjestää sitä.
Siksi koska naista harmittaa se että mies ei tee kuten nainen haluaa. Nainen haluaa määrätä että pitää ollan hänenmukaisensa tilaisuudet, ja miehen pitää haluta samaa, ja tarmokkaasti toimia niiden saavuttamiseksi. Jos miestä ei kiinnosta, se harmittaa, harmittaa jopa ihan avioeroon asti. Jokaisen pitäisi ymmärtää että toinen ihminen ei ole sinun jatkeesi
Ei, kun naista harmittaa kun mies vaan täysin tahdottomana odottaa että nainen hoitaa kaiken, ei esitä omaa mielipidettään mutta tekee selväksi ettei naisen suunnittelema ole hyvä. Saati että mies oma-aloitteisesti ehdottaisi jotain tekemistä tai vaikka ohjelmaa sinne juhliin ja järjestäisi sen sitten.
Mies järjesti kerran juhlat, mutta ne eivät naiselle kelvanneet. Mies ymmärsi yskän ja lopetti juhlien järjestämisen. Ei naisille kelpaa mikään
Ai järjesti? Milloin? Ja miksi naisen pitää jaksaa järjestää vaikka selvästi miehelle ei kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli/on tällainen. Koskaan ei osallistunut mihinkään perheen yhteiseen, vaan eristäytyi esimerkiksi toiseen huoneeseen. Ihan tyypillistä juurikin tuo, että söi joulupuuronsa olkkarissa, kun muut söi keittiössä tai joulupukin tullessa oli "ruokalevolla" eli ei osallistunut tähän lapsille tärkeimpään jouluohjelmaan. Kaikki sukulaisvierailut (jopa hänenkin puolen sukulaiset) vierailtiin ilman häntä vain äidin kanssa. Itse asiassa ei osallistunut lapsemme ristiäisiin edes. Ei kuulemma "jaksa tulla pönöttämään". Itsekäs ja kamala ihminen.
Isä ei ollut paikalla joulupukin vieraillessa? Olen kuullut tuon olevan melko yleistä, mutta siihen liittyy eräs hyvin varjeltu salaisuus.
Kyllä se siellä sängyssä makoili oikeasti ja pukki oli joku ihan muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, joulu ja synttärit veks, tilatkaa vaikka pizzaa jos oikein hätä iskee sitten aattona. Voitte myös vaikka askarrella itse lahjat toisillenne jostain vessapaperihylsyistä. Tekis varmaan ihan hyvää lapsillekin kokeilla vähän yksinkertaisempaa joulua, niin eivät sitten odota lahjavuorta ja kaikkea hienoa jatkossakaan?
Kieltämättä itseänikin vähän hirvittää, mihin maailma on menossa jos lasten synttäreiden ja joulun keskiössä on vaan kulutus ja ylensyönti. Eikö joskus vielä ollut niin, että tärkeintä oli yhdessäolo? Sitä voi tehdä ilmaiseksi eikä kenenkään tarvi järjestää sitä.
Siksi koska naista harmittaa se että mies ei tee kuten nainen haluaa. Nainen haluaa määrätä että pitää ollan hänenmukaisensa tilaisuudet, ja miehen pitää haluta samaa, ja tarmokkaasti toimia niiden saavuttamiseksi. Jos miestä ei kiinnosta, se harmittaa, harmittaa jopa ihan avioeroon asti. Jokaisen pitäisi ymmärtää että toinen ihminen ei ole sinun jatkeesi
Ei, kun naista harmittaa kun mies vaan täysin tahdottomana odottaa että nainen hoitaa kaiken, ei esitä omaa mielipidettään mutta tekee selväksi ettei naisen suunnittelema ole hyvä. Saati että mies oma-aloitteisesti ehdottaisi jotain tekemistä tai vaikka ohjelmaa sinne juhliin ja järjestäisi sen sitten.
Mies järjesti kerran juhlat, mutta ne eivät naiselle kelvanneet. Mies ymmärsi yskän ja lopetti juhlien järjestämisen. Ei naisille kelpaa mikään
Millaiset juhlat mies sitten järjesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli/on tällainen. Koskaan ei osallistunut mihinkään perheen yhteiseen, vaan eristäytyi esimerkiksi toiseen huoneeseen. Ihan tyypillistä juurikin tuo, että söi joulupuuronsa olkkarissa, kun muut söi keittiössä tai joulupukin tullessa oli "ruokalevolla" eli ei osallistunut tähän lapsille tärkeimpään jouluohjelmaan. Kaikki sukulaisvierailut (jopa hänenkin puolen sukulaiset) vierailtiin ilman häntä vain äidin kanssa. Itse asiassa ei osallistunut lapsemme ristiäisiin edes. Ei kuulemma "jaksa tulla pönöttämään". Itsekäs ja kamala ihminen.
Isä ei ollut paikalla joulupukin vieraillessa? Olen kuullut tuon olevan melko yleistä, mutta siihen liittyy eräs hyvin varjeltu salaisuus.
No juu, mutta eiköhän aikuinen kykene päättelemään onko isä mahdollisesti oikeasti ollut siellä makuuhuoneessa makoilemassa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Miten sinä vietit aikaa alle kouluikäisten lastesi kanssa? Aloita kertominen vaikka ikävuosittain yksivuotiaasta kuusivuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Kyllä normaalit alle 10-vuotiaat on myös kotona ja tarvitsevat vanhempiaan, eivätkä aina luuhaa jossain kavereilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli/on tällainen. Koskaan ei osallistunut mihinkään perheen yhteiseen, vaan eristäytyi esimerkiksi toiseen huoneeseen. Ihan tyypillistä juurikin tuo, että söi joulupuuronsa olkkarissa, kun muut söi keittiössä tai joulupukin tullessa oli "ruokalevolla" eli ei osallistunut tähän lapsille tärkeimpään jouluohjelmaan. Kaikki sukulaisvierailut (jopa hänenkin puolen sukulaiset) vierailtiin ilman häntä vain äidin kanssa. Itse asiassa ei osallistunut lapsemme ristiäisiin edes. Ei kuulemma "jaksa tulla pönöttämään". Itsekäs ja kamala ihminen.
Isä ei ollut paikalla joulupukin vieraillessa? Olen kuullut tuon olevan melko yleistä, mutta siihen liittyy eräs hyvin varjeltu salaisuus.
Kyllä se siellä sängyssä makoili oikeasti ja pukki oli joku ihan muu.
Yritin vitsailla, mutta ketju on jo ohittanut sen pisteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Miten sinä vietit aikaa alle kouluikäisten lastesi kanssa? Aloita kertominen vaikka ikävuosittain yksivuotiaasta kuusivuotiaaksi.
Askarreltu, käyty ulkona, käyty uimakoulussa, rakenneltu palapelejä, pelattu muistipelejä, piirrelty, käyty urheilukentällä, rakennettu lumilinnoja, hiihdetty, luisteltu, siivottu ja sotkettu, käyty uimarannalla, pompittu trampoliinilla, opeteltu leikkaamaan saksilla, opeteltu kirjaimet ja numerot, luettu kirjoja, leivottu ja tehty ruokaa, opeteltu letittämään hiukset, tutustuttu luontoon, käyty kaupassa ja hampparilla, järjestetty synttärijuhlia ja Jouluja, ajeltu Camarolla, paistettu makkaraa, pestiin naamaa ja pyllyä, käytiin kirjastossa sekä fysioterapiassa, lakattiin kynsiä ja remontointtiin asuntoa, haravoitiin takapihaa, opeteltiin ajamaan potkulaudalla sekä fillarilla, leikkikentilläkin käytiin. Ai niin, naruhyppely ja twistaus unohtui.
Kaipaatko vielä jotain lisää? Itse saat viisaana viisastelijana laittaa nuo ikäjärjestykseen.
Olin kotona lapsen kanssa, kun äiti oli paremmin palkatussa työssä. Jopa ihan öitä oltiin kahdestaan. Voitko kuvitella. Isä ja lapsi kahdestaan kotona ja äiti matkatöissä. Sunlaiset viisastelijat saa aikaan lähinnä myötähäpeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Kyllä normaalit alle 10-vuotiaat on myös kotona ja tarvitsevat vanhempiaan, eivätkä aina luuhaa jossain kavereilla.
Taas yksi aikuinen, joka ei ymmärrä lukemaansa.Onko kukaan väittänyt, että laspet luuhaisivat koko ajan jossain kavereiden kanssa. Voi luoja, kuinka tyhmiä ihmisiä on olemassa. Normi vauvamamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Miten sinä vietit aikaa alle kouluikäisten lastesi kanssa? Aloita kertominen vaikka ikävuosittain yksivuotiaasta kuusivuotiaaksi.
Askarreltu, käyty ulkona, käyty uimakoulussa, rakenneltu palapelejä, pelattu muistipelejä, piirrelty, käyty urheilukentällä, rakennettu lumilinnoja, hiihdetty, luisteltu, siivottu ja sotkettu, käyty uimarannalla, pompittu trampoliinilla, opeteltu leikkaamaan saksilla, opeteltu kirjaimet ja numerot, luettu kirjoja, leivottu ja tehty ruokaa, opeteltu letittämään hiukset, tutustuttu luontoon, käyty kaupassa ja hampparilla, järjestetty synttärijuhlia ja Jouluja, ajeltu Camarolla, paistettu makkaraa, pestiin naamaa ja pyllyä, käytiin kirjastossa sekä fysioterapiassa, lakattiin kynsiä ja remontointtiin asuntoa, haravoitiin takapihaa, opeteltiin ajamaan potkulaudalla sekä fillarilla, leikkikentilläkin käytiin. Ai niin, naruhyppely ja twistaus unohtui.
Kaipaatko vielä jotain lisää? Itse saat viisaana viisastelijana laittaa nuo ikäjärjestykseen.
Olin kotona lapsen kanssa, kun äiti oli paremmin palkatussa työssä. Jopa ihan öitä oltiin kahdestaan. Voitko kuvitella. Isä ja lapsi kahdestaan kotona ja äiti matkatöissä. Sunlaiset viisastelijat saa aikaan lähinnä myötähäpeää.
No aivan mahtaavaa, ihan oikeasti. Oletkin ainoa mies ketjussa, joka on halunnut tehdä yhtään mitään lasten kanssa. Miehet ovat lähinnä kommentoineet, että lapset kuuluvat naisen vastuulle ja mies käy töissä. Aloittajan mies ei suostu syömään edes lapsen synttärikakkua, sinä olet leiponut ja järjestänyt lapsen synttärit. Miksi sitten aihe ottaa sinua noin sieluun, kun olet ihan päinvastainen mies mitä aloittajan mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Kyllä normaalit alle 10-vuotiaat on myös kotona ja tarvitsevat vanhempiaan, eivätkä aina luuhaa jossain kavereilla.
Taas yksi aikuinen, joka ei ymmärrä lukemaansa.Onko kukaan väittänyt, että laspet luuhaisivat koko ajan jossain kavereiden kanssa. Voi luoja, kuinka tyhmiä ihmisiä on olemassa. Normi vauvamamma.
Kenen kanssa se lapsi on siellä kotona, kun tässä ensimmäisessä kommentissa sanotaan "Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Miten sinä vietit aikaa alle kouluikäisten lastesi kanssa? Aloita kertominen vaikka ikävuosittain yksivuotiaasta kuusivuotiaaksi.
Askarreltu, käyty ulkona, käyty uimakoulussa, rakenneltu palapelejä, pelattu muistipelejä, piirrelty, käyty urheilukentällä, rakennettu lumilinnoja, hiihdetty, luisteltu, siivottu ja sotkettu, käyty uimarannalla, pompittu trampoliinilla, opeteltu leikkaamaan saksilla, opeteltu kirjaimet ja numerot, luettu kirjoja, leivottu ja tehty ruokaa, opeteltu letittämään hiukset, tutustuttu luontoon, käyty kaupassa ja hampparilla, järjestetty synttärijuhlia ja Jouluja, ajeltu Camarolla, paistettu makkaraa, pestiin naamaa ja pyllyä, käytiin kirjastossa sekä fysioterapiassa, lakattiin kynsiä ja remontointtiin asuntoa, haravoitiin takapihaa, opeteltiin ajamaan potkulaudalla sekä fillarilla, leikkikentilläkin käytiin. Ai niin, naruhyppely ja twistaus unohtui.
Kaipaatko vielä jotain lisää? Itse saat viisaana viisastelijana laittaa nuo ikäjärjestykseen.
Olin kotona lapsen kanssa, kun äiti oli paremmin palkatussa työssä. Jopa ihan öitä oltiin kahdestaan. Voitko kuvitella. Isä ja lapsi kahdestaan kotona ja äiti matkatöissä. Sunlaiset viisastelijat saa aikaan lähinnä myötähäpeää.
No aivan mahtaavaa, ihan oikeasti. Oletkin ainoa mies ketjussa, joka on halunnut tehdä yhtään mitään lasten kanssa. Miehet ovat lähinnä kommentoineet, että lapset kuuluvat naisen vastuulle ja mies käy töissä. Aloittajan mies ei suostu syömään edes lapsen synttärikakkua, sinä olet leiponut ja järjestänyt lapsen synttärit. Miksi sitten aihe ottaa sinua noin sieluun, kun olet ihan päinvastainen mies mitä aloittajan mies?
Koska minua v.ttuttaa palstan naisten yleinen asenne miehiä kohtaan. Kohtelette kaikkia miehiä kuin niitä riippakiviä, jotka pyörivät jaloissanne. Joista ette osaa ettekä uskalla hankkiutua eroon. On toki ikävää, jos kohdalle on tuommoisia osunut. Itse ne kuitenkin on valittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Kyllä normaalit alle 10-vuotiaat on myös kotona ja tarvitsevat vanhempiaan, eivätkä aina luuhaa jossain kavereilla.
Taas yksi aikuinen, joka ei ymmärrä lukemaansa.Onko kukaan väittänyt, että laspet luuhaisivat koko ajan jossain kavereiden kanssa. Voi luoja, kuinka tyhmiä ihmisiä on olemassa. Normi vauvamamma.
Kenen kanssa se lapsi on siellä kotona, kun tässä ensimmäisessä kommentissa sanotaan "Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi"?
Kysy kommentin kirjoittajalta äläkä esitä tyhmää.
Kenen kanssa lapsi sitten on kotona koulun jälkeen, jos vanhemmat ovat töissä?
Onko sulla muuten yhtään lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkillisiä miehiä tässä ketjussa. Miksi perheen, vaimon ja lasten etu ei ole ykkönen tärkeysjärjestyksessä?
Menenpä pussaamaan omaani, hän hoiti hommansa kunnialla.Miksi vaimon edun pitäisi olla miehelle ykkänen? Eihän miehenkään etu ole naiselle.
Tottakai on. "Kilpailkaa toistenne kunnioittamisessa" eli sen saa takaisin, minkä antaa. Ikävä kyllä tämä toimii vain molempiin suuntiin tai ei lainkaan. Parisuhde- ja perhekeskeinen puoliso on kaltaiselleen suuri onni. Minä ensin -ihmisten soisi olevan vain keskenään, ja mielellään heidänkaltaisilleen ei lapsia lainkaan, ellei edes heitä pysty laittamaan oman etunsa ja mukavuudenhalunsa edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kirjoituksessa ei edes viitattu ruumiilliseen kuritukseen. Mistä vedit sen tähän.
Ehkä se kertoo naisten kasvatusmetodeista ja sen kautta siitä, miksi lapset ja nuoret ovat nykyään sellaisia kuin ovat, pisatulokset laskevat jne. Siis että kuri automaattisesti mielletään hirveäksi asiaksi ja ainoastaan ruumiilliseksi kuritukseksi.
Meillä ainakin on ollut kuri kasvatuksessa.
Eipä tartte nyt keräillä vaatteita pitkin lattioita. Lelut menee omiin laatikoihinsa. Hampaat pestään silloin, kun on sen aika. Onneksi vedettiin kumppanin kanssa samaa köyttä asian kanssa. Nyt on sitten aika helppoa.
Meillä on takapihalla tommonen pieni leikkimökki. Siellä tytöt (oma ja naapureiden) sitten leikkii leikkejään. Ollaan tehty selväksi kaikille, että leikit siivotaan leikkien loputtua. Osa tytöistä on semmosia, että ei omia vanhempiaan kuuntele pätkääkään. Me haettiin pari kertaa takaisin siivoamaan jälkiään ja nyt ei tarvitse enää edes mainita leikkien siivoamisesta. Tekevät sen kimpassa ihan itse. Ja kaikki tämä ihan ilman piiskaa. Voitteko kuvitella.
Niinpä, ei kurin tarvitse olla ruumiillista. Mutta kaverivanhemmuus on syöpää, ei vanhemman tehtävä ole olla lapsen kaveri vaan tuki ja turva. Kuten Jari Sinkkonenkin totesi, niin vanhemman tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä.
No sittenhän apn mies toteuttaa tätä, tuottaa lapsille isänä pettymyksiä? Koska on se lapselle pettymys, jos kivaksi ajateltu perheen hetki synkistyy toisen vanhemman käytöksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, joulu ja synttärit veks, tilatkaa vaikka pizzaa jos oikein hätä iskee sitten aattona. Voitte myös vaikka askarrella itse lahjat toisillenne jostain vessapaperihylsyistä. Tekis varmaan ihan hyvää lapsillekin kokeilla vähän yksinkertaisempaa joulua, niin eivät sitten odota lahjavuorta ja kaikkea hienoa jatkossakaan?
Kieltämättä itseänikin vähän hirvittää, mihin maailma on menossa jos lasten synttäreiden ja joulun keskiössä on vaan kulutus ja ylensyönti. Eikö joskus vielä ollut niin, että tärkeintä oli yhdessäolo? Sitä voi tehdä ilmaiseksi eikä kenenkään tarvi järjestää sitä.
Siksi koska naista harmittaa se että mies ei tee kuten nainen haluaa. Nainen haluaa määrätä että pitää ollan hänenmukaisensa tilaisuudet, ja miehen pitää haluta samaa, ja tarmokkaasti toimia niiden saavuttamiseksi. Jos miestä ei kiinnosta, se harmittaa, harmittaa jopa ihan avioeroon asti. Jokaisen pitäisi ymmärtää että toinen ihminen ei ole sinun jatkeesi
Ei, kun naista harmittaa kun mies vaan täysin tahdottomana odottaa että nainen hoitaa kaiken, ei esitä omaa mielipidettään mutta tekee selväksi ettei naisen suunnittelema ole hyvä. Saati että mies oma-aloitteisesti ehdottaisi jotain tekemistä tai vaikka ohjelmaa sinne juhliin ja järjestäisi sen sitten.
Mies järjesti kerran juhlat, mutta ne eivät naiselle kelvanneet. Mies ymmärsi yskän ja lopetti juhlien järjestämisen. Ei naisille kelpaa mikään
Millaiset juhlat mies sitten järjesti?
Pöydässä oli lukematon määrä päihteitä sekä virolaisia naisia. Vaimo uhkasi erolla. Kun mikään ei kelpaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies alle 10v lasten seurassa edes tekisi, niitä hoitaa paremmin naiset ja kätilöt. Sama juttu kun koiranpennun kanssa. Pentu on hyvää seuraa naiselle, mutta kun koira kasvaa isoksi niin se voi viimein lähteä metsästämään hanhia miehen seurassa.
Niin, tässä on hyvä kysymys. Miksi naiset tuntuvat laskeutuvan paljon luontevammin lasten tasolle ja jopa nauttimaan niiden älyvapaista hokemista ja "hauskuutuksista"? Olen joskus kuullut sanottavan, että naisten ja lasten tunne-elämässä on paljon samaa ja että naiset ovat periaatteessa monessa suhteessa aikuisia lapsia. Eli naisilla tunne menee monesti tiedon, logiikan ja järjen edelle. Tuon täytyy liittyä sukupuolihormoneihin jotenkin, mutta onkohan tuota tutkittu laajemmin?
Eli nytkö niiden alle 10-vuotiaiden hoito ja leikittäminen onkin miehille liian vaativaa?
Ei sinänsä liian vaativaa, vaan oikeastaan liian vähän vaativaa ollakseen pidemmän päälle mielenkiintoista ja mielekästä. Ja kouluikäiset lapset kyllä voivat pääsääntöisesti etsiä leikkikavereita toisista lapsista.
Ja noin näppärästi se isä ulkoistaa itsensä pois lastensa elämästä. Kylläpä se käy helposti.
Kouluikäiset kyllä pääsääntöisesti etsivät ne leikkikaverit. Ainakin meillä päin. Olenko nyt sitten ulkoistanut itseni?
Normi vauvamamma taas äänessä. Onneksi teitä ei tapaa oikeassa elämässä.
Miten sinä vietit aikaa alle kouluikäisten lastesi kanssa? Aloita kertominen vaikka ikävuosittain yksivuotiaasta kuusivuotiaaksi.
Askarreltu, käyty ulkona, käyty uimakoulussa, rakenneltu palapelejä, pelattu muistipelejä, piirrelty, käyty urheilukentällä, rakennettu lumilinnoja, hiihdetty, luisteltu, siivottu ja sotkettu, käyty uimarannalla, pompittu trampoliinilla, opeteltu leikkaamaan saksilla, opeteltu kirjaimet ja numerot, luettu kirjoja, leivottu ja tehty ruokaa, opeteltu letittämään hiukset, tutustuttu luontoon, käyty kaupassa ja hampparilla, järjestetty synttärijuhlia ja Jouluja, ajeltu Camarolla, paistettu makkaraa, pestiin naamaa ja pyllyä, käytiin kirjastossa sekä fysioterapiassa, lakattiin kynsiä ja remontointtiin asuntoa, haravoitiin takapihaa, opeteltiin ajamaan potkulaudalla sekä fillarilla, leikkikentilläkin käytiin. Ai niin, naruhyppely ja twistaus unohtui.
Kaipaatko vielä jotain lisää? Itse saat viisaana viisastelijana laittaa nuo ikäjärjestykseen.
Olin kotona lapsen kanssa, kun äiti oli paremmin palkatussa työssä. Jopa ihan öitä oltiin kahdestaan. Voitko kuvitella. Isä ja lapsi kahdestaan kotona ja äiti matkatöissä. Sunlaiset viisastelijat saa aikaan lähinnä myötähäpeää.
No aivan mahtaavaa, ihan oikeasti. Oletkin ainoa mies ketjussa, joka on halunnut tehdä yhtään mitään lasten kanssa. Miehet ovat lähinnä kommentoineet, että lapset kuuluvat naisen vastuulle ja mies käy töissä. Aloittajan mies ei suostu syömään edes lapsen synttärikakkua, sinä olet leiponut ja järjestänyt lapsen synttärit. Miksi sitten aihe ottaa sinua noin sieluun, kun olet ihan päinvastainen mies mitä aloittajan mies?
Koska minua v.ttuttaa palstan naisten yleinen asenne miehiä kohtaan. Kohtelette kaikkia miehiä kuin niitä riippakiviä, jotka pyörivät jaloissanne. Joista ette osaa ettekä uskalla hankkiutua eroon. On toki ikävää, jos kohdalle on tuommoisia osunut. Itse ne kuitenkin on valittu.
Eli sinäkö et ole sama henkilö, joka aiemmin tässä ketjussa kerrot, että "naiset ovat oikeastaan aikuisia lapsia" ja "liittyy sukupuolihormoneihin jotenkin" ja siksi lastenhoitopuuhat kuuluu naiselle?
Alue: Aihe vapaa
Isä ei ollut paikalla joulupukin vieraillessa? Olen kuullut tuon olevan melko yleistä, mutta siihen liittyy eräs hyvin varjeltu salaisuus.